Alennuskorin italialainen

Fiat Tipo Cross on tyylikäs ja edullinen.

Fiat Tipo Crossissa on himpun verran korotettu maavara. Auton saa myös farmarina.

7.5. 2:00

Fiatin taival Suomessa on ollut surkeaa seurattavaa. Takavuosina vielä kohtalaisen suosittu italialaismerkki on tällä vuosituhannella hävittänyt markkina-asemansa täysin. Jotain kertoo se, että toissa vuonna Suomessa myytiin kolme kertaa enemmän Porscheja kuin Fiateja. Jälkimmäisiä siis meni kaupaksi 123.

Hyvän ja nykyaikaisen käyttöauton resepti tuntuu olleen italialaisilta hukassa. Fiatin henkilöautomallisto perustuu meillä nykyään enää käytännössä retroklassikko Fiat 500:n nostalgisiin uusioversioihin.

Sitten on tämä Tipo. Se tuli Fiat Bravon seuraajaksi vuonna 2016 ja peri nimensä 1980-luvun kantikkaalta perhepikkuautolta. Jostain syystä sekään ei ole oikein lyönyt läpi. Välillä auto poistui jo tuontiohjelmasta. Maahantuoja on Tipon ensiesittelyn jälkeen vaihtunut, taas kerran, ja nyt yritetään uudestaan. Suositussa VW Golf -kokoluokassa kilpaileva Tipo on saanut kevyen päivityksen, joka pitää sisällään muun muassa aiempaa nykyaikaisemman varustelun.

Tipo kilpailee hinnalla. Tilavana farmarimallina Tipon saa alkaen 22 000 eurolla, ja nyt tarjolla on myös tämä kevyesti korotettu Cross-malli. Koeajon varusteilla se maksaa noin 24 000 euroa.

Juuri tuon kalliimpaa ei Tiposta saakaan. Lisävarustelistalta löytyy vain metalliväri.

Penkit ovat melko kovat ja apukuskin istuimesta puuttuu korkeussäätö.

Tipo on konstailematon perusauto. Halvalla ei kuitenkaan saa timanttia.

Aloitetaan kehuista. Tipon muotoilu on onnistunut. Fiat näyttää hintaansa arvokkaammalta ja on yksinkertaisesti tyylikäs. Monikin tuttu kehui auton ulkonäköä koeajoviikon aikana. Italialaiset osaavat ainakin paketoida tuotteen.

Avaimeton lukitus ja käynnistys alkavat olla jo peruskauraa tämänkin hintaluokan autoissa. Koeajomallin ovet kuitenkin naksautetaan yhä perinteiseen tapaan auki kaukosäätimestä ja käynnistys hoituu vanhalla kunnon virta-avaimella. Sen kääntäminen paljastaa, millainen sydän Tipossa nykyään sykkii: kolmisylinterinen yhden litran bensaturbo, joka tuottaa tasan sata hevosvoimaa.

Ilmastoinnilta pyydetty lämpötila ei vastaa todellisuutta.

Kuten kolmipyttyisissä moottoreissa yleensä, käyntiääni on kierroksia nostaessa dieselmäisen karkea. Fiatin purputus pysyy silti lopulta varsin hyvin aisoissa. Äänieristys on taajama- ja maantienopeuksissa yllättävän hyvä tämän hintaluokan autoksi. Ehkäpä myös kesärengasvalinta on osunut nappiin.

Sata hevosta riittävät liikuttamaan autoa kauppaan ja mökille, mutta täydellä kuormalla ei hurjia ohituksia kannata yrittää.

Yhdistetyssä ajossa Tipo vei nyt kuudesta seitsemään litraa sadalla. Pienemmälläkin voisi mennä.

Tipossa kuljettaja hoitaa vaihteiden valikoinnin itse: askina on siis viisivaihteinen manuaali, ja vaihteita survotaan sisään melkein yhtä miehekkään kokoisella nahkamurkulalla kuin saman firman valmistamassa Jeepissä. Kytkin- ja vaihdetuntuma ajaa asiansa, mutta kaukana on vaikkapa Mazdan ja Fordin manuaalien lyhytliikkeinen ja napakka ajonautinto. Myöhemmin Tipoon tulee tarjolle myös automaatti.

Vitosvaihteen päälle kaipaisi vielä kuudetta pykälää. Nyt kone joutuu käymään varsin korkeilla kierroksilla etenkin moottoritiellä, mikä nostaa turhaan kulutusta.

Ohjaamossa muovi on kovaa, mutta yleisilme on asiallinen.

Yhdistetyssä ajossa Tipo vei nyt kuudesta seitsemään litraa sadalla. Pienemmälläkin voisi mennä.

Auto on kokoluokassaan suhteellisen tilava, ja takakontti on suorastaan riittoisa. Takapenkkien selkänojat kaatamalla avautuu hyvä lastaustila. Aiemmin olen ajanut myös farkkumallia. Sen tavaratila varsinkin on perhearkeen riittävä.

Cross-mallin korotettu maavara ja hieman tavallista korkeampi ajoasento voivat olla eduksi esimerkiksi iäkkäille. Autoon ei tarvitse sukeltaa sisään.

Mukavuus- ja turvavarustelu on asiallista, mutta monista kilpailevista malleista tuttua lämmitettävää rattia jää kaipaamaan talvella. Kaistavahti auttaa pitämään auton kaistalla huomion herpaantuessa, mutta se pyrkii myös harmillisesti sotkemaan ohjausta, kuten vastaavat järjestelmät yleensäkin. Tipossa vahdin saa onneksi kätevästi pois päältä vilkun viiksen päässä olevasta napista.

Kierrosmittarin ja bensamittarin pykälöinnin voisi toteuttaa selkeämminkin.

Matka-ajoa helpottavat mukautuva vakionopeudensäädin ja mukavan pehmeäksi säädetty jousitus. Toisaalta pitkää matkaa vaikeuttaa kuljettajan penkki, joka on yllättävän kova eikä tarjoa oikein minkäänlaista sivutukea. 183-senttisenä saan ajoasennon kohtalaiseksi.

Jotta autoa voisi myydä parillakymmenellä tuhannella eurolla, täytyy se myös valmistaa halvalla.

Tipon kehnoin puoli on ohjaustuntuma. Kookkaan ratin pyörittely tuntuu aluksi suorastaan huvittavan tunnottomalta. Ohjauksen keskialue on niin kuollut, että on kuin ajaisi nelipyöräisellä muumiolla. Napista kytkettävä City-ajotila tehostaa ohjauksen entistäkin puuroisemmaksi. Tähän kyllä tottuu, ja tärkeintä lienee, että Tipo kuitenkin kääntyy ratin avulla kuljettajan osoittamaan suuntaan.

Infojärjestelmää ja auton asetuksia säädetään kosketusnäytöltä. Se hoitaa asiansa ja tukee Applea sekä Androidia. Mittaristo on viime näkemältä päivittynyt digitaaliseksi.

Takapenkki on lättänä, mutta jalkatilaa on kohtalaisesti.

Jotta autoa voisi myydä parillakymmenellä tuhannella eurolla, täytyy se myös valmistaa halvalla. Tämä näkyy ohjaamon kovissa muoveissa ja parissa yksityiskohdassa, jotka huokuvat jopa tässä hintaluokassa sangen kevytmielistä asennetta autosuunnitteluun.

Vilkun viiksi on pystysuunnassa erittäin jäykkä mutta vaakasuunnassa löysä, eli vilkkua naksutellessa saattaa tulla vahingossa väläyttäneeksi pitkiä valoja.

Automaatti-ilmastointiin asetetulla lämpötilan toivelukemalla ei ole juuri yhteyttä siihen, minkä lämpöistä ilmaa laite oikeasti puhaltaa. Matkustamo kyllä lämpenee ja viilenee säätörullaa pyörittämällä, mutta laitteen näyttämään celsiuslukemaan voi suhtautua viitteellisenä.

Etupenkkien lämmitystä räplätään onnettoman pienellä rullakytkimellä, jossa on erikoisesti peräti viisi voimakkuutta. Se on selvästi kierrätetty johonkin hyllyyn ylijääneestä ajovalojen korkeussäätörullasta.

440-litrainen tavaratila on hyvän kokoinen.

Tuulilasin pyyhkimissä on sadetunnistin, mutta se ei oikeastaan tunnista sadetta. Samoin mittariston ja kosketusnäytön hämäräkytkimessä on huomattava viive. Tunnelista takaisin päivänvaloon ajaessa kestää huomattavan pitkään, että näytöt kirkastuvat uudelleen niin, että esimerkiksi nopeusmittarista saa selvää.

Paljon ajavana autotoimittajana kyynistyy helposti ja ehkä tottuu liian hyvään, joten kerrottakoon myös kyydissä istuneen vanhemman tuttavan näkemys: ”Kulkeepa tämä hiljaa ja pehmeästi.”

Tipo on ihan sympaattinen ja kelvollinen perusauto tähän hintaan. Farmarimallina se taitaa jopa olla kokoluokkansa halvin. Sille voisi antaa kolme tähteä viidestä. Euroncap-turvatestissä auto ylsi neljään tähteen.

Jos autolta kuitenkin haluaa parasta mahdollista ajotuntumaa samassa hintaluokassa, kannattaa suosiolla katsella muita merkkejä.

Fiat Tipo Cross 1.0 MT

+ Hyvin tilaa ja varusteita pienellä hinnalla, tyylikäs muotoilu, matka-ajossa hiljainen moottori ja pehmeä alusta

– Puuroinen ohjaustuntuma, ohjaamon erikoiset suunnittelukukkaset

Teho: 74 kW (100 hv) @ 5 000 r/min

Vääntö: 190 Nm @ 1 500 r/min

Kulutus: wltp 5,7 litraa sadalla, koeajolla 6–7 litraa sadalla

Päästöt: 131 g/km

Kiihtyvyys: 12,2 sekuntia 0–100 km/h

Huippunopeus 183 km/h

Mitat: pituus 4 386 mm, leveys 1 802 mm, korkeus 1 556 mm, omamassa 1 335 kg

Peräkärry: 500 / 1 500 kg

Tavaratila 440 litraa

Hinta: alkaen 21 990, koeajoauto 24 000 euroa

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita