Sininen pilleri

Sopivan ärjy Hyundai i20N on kotonaan mutkatiellä.

Hyundain N-sarjan tehomallien tehosteväri on nimeltään Performance Blue. Auto kuvattiin Vekaransalmen sillan kupeessa Sulkavalla.

14.5. 2:00 | Päivitetty 14.5. 8:05

Ajelen Helsingin keskustassa pastellinsinisellä ja pärisevällä pikku Hyundailla. Pieni pöristin näyttää hymyilyttävän jalankulkijoita. Ilmeiden sävy vaihtelee katsojan iän mukaan kiinnostuneen ihailevasta hieman ivalliseen. Sellaiseen, joka erään vanhemman herrasmiehen kasvoilla näkyy: voi kun on nyt pojalla hieno mopo!

En ole itsekään enää ihan jonne. Näin nelikymppisenä tällaisella härpäkkeellä kurvaillessa tuntuu, että asianmukaiseen ajo-olemukseen kuuluisi jokin nuorisoasuste, esimerkiksi lippis väärinpäin. Vai joko nykyään on taas muotia pitää lippaa edessä? Hyundaissa ainakin lippa on takana: auton perän omituisen muotoilun täydentää kattoon kiinnitetty vauhtispoileri.

Hyundai i20N on siis tavallisesta korealaisesta etuvetoisesta pikkuautosta tehokkaammaksi turbotuunattu ärrimurriversio. 1,6-litrainen nelisylinterinen bensakone tuottaa 204 hevosvoimaa, ja alusta on kiristetty rata-ajoa varten. Vastaavia ärhäköitä kauppakasseja ovat esimerkiksi Ford Fiesta ST ja Volkswagen Polo GTI.

Tarvitaan tiettyä itseironian tajua tai sen täydellistä puutetta, että tällaisella kehtaa ajaa. Mutta nopealle mutkatielle päästessä ymmärtää, miksi tällaisia autoja tehdään. Pieni Hyundai liimautuu tiehen kuin iilimato, ja ratissa tuntee todella ajavansa.

I20N on silkka lelu, mutta hauska sellainen.

Sinisellä napilla saadaan kaikki tehot käyttöön ja pörinät päälle.

Hyundain brändi ei perinteisesti ole rakentunut tehokkaiden ja tunnokkaiden autojen ympärille. Muutama vuosi sitten korealaiset kuitenkin palkkasivat Bemarilta M-sarjan sporttiautoja suunnitelleen Albert Biermannin ja antoivat tälle tehtäväksi suunnitella Hyundaille uuden, urheilullisen N-sarjan. N-kirjain viittaa muun muassa kuuluun saksalaiseen Nürburgringin moottorirataan.

Sarjan ensimmäinen tuote oli Golf-kokoluokan i30N. Se on brutaalin kulmikas itämainen katuralliauto, jossa vaihteita sisään lapatessa tuntuu kuin moottorin vääntö iskisi kuljettajaa lapiolla selkään. Halvan raa’alla tuntumallaan i30N on jopa paljon hauskempi auto ajaa kuin viritettyjen kauppakassien sivistynyt mittapuu VW Golf GTI.

Kuppimaiset penkit tukevat hyvin.

Tämä i20N on nyt sitten pikkusisar. Se onnistuu tekemään saman tempun pienempien autojen luokassa. Hieman vastaavalla ajetaan myös rallisarjoissa.

Ohjaamo on urheilullisia kuppipenkkejä lukuun ottamatta taattua Koreaa: paljon nappuloita, paljon toimintoja ja paljon muovia. Mitään olennaisia mukavuusvarusteita ei puutu. Keskinäytöltä voi halutessaan kuunnella vaikka takan ritinää tai luontoääniä, mikäli ne moottorin ja pakoputkiston melun yli erottuvat.

Kuljettajan tärkein instrumentti on keskikonsolissa: tunnokas ja tarkka kuusivaihteinen manuaalivaihteisto.

Hyundain ohjaamosta ei nappuloita ja kytkimiä puutu.

Sitäkin on tosin helpotettu runsaalla elektroniikalla: ratissa olevaa REV-nappia painamalla auto hoitaa kierrosten tasauksen alasvaihdoissa automaattisesti, eli kuljettajan ei tarvitse osata tanssittaa oikeaa jalkaa yhtä aikaa jarrulla ja kaasulla voidakseen leikkiä ratakuskia. Taito kannattaa kuitenkin opetella, jotta tällaisesta vehkeestä saa täyden tuntuman.

Pian ei uusia manuaaliautoja enää myytävänä olekaan, joten tämä pikku-Hyundai on edullisten autojen luokassa harvinainen nautinto, jossa voi vielä käsipelillä leikitellä hienomekaanisen kellon lailla tikittävän polttomoottorin kanssa.

Kierrosmittarin täysi liikerata on tässä autossa tarkoitettu käytettäväksi.

Auto maksaa siis 31 000 euroa. Sinänsä se ei ole uudesta autosta hurja summa, mutta tehopaketista joutuu kyllä maksamaan lisää kelpo rahan siihen nähden, että tavallisen i20:n halvin karvalakkiversio maksaa 16 000 euroa ja automaattivaihteinen kevythybridimalli hyvilläkin varusteilla lähtee kaupasta alkaen 25 000 eurolla.

No, tämä on pienen ostajakunnan erikoisauto.

Hyundai pörähtää käyntiin starttinapista, ja ratissa on peräti kaksi kelmeänsinistä nappulaa, joista voi kytkeä täyden tehon ja kovimmat pörinät tuottavan N-ajotilan. Ohjaus jäykistyy, ja auto syöttää kaiuttimista keinotekoista pakoputken pärinää ohjaamoon.

Lapsellista, mutta kuuluu asiaan.

Takapenkeillä on pikkuautomaiset oltavat.

Tiukasti vietäessä auto käyttäytyy nöyrästi ja jämäkästi. Hyundain alusta on kurveissa nautinnollisen napakka, ja etutasauspyörästön lukko hillitsee puskemista ja vetelyä. Sporttisimmalla asetuksella ohjaustuntuma on nopea ja tarkka, eli tien muodot voi aistia näpeissään.

6,7 sekunnin kiihtyvyys nollasta sataan ei nykymaailman yltiöpäisten lataushybridien ja tehokkaiden sähköautojen aikana enää päätä huimaa, mutta tällä autolla ei ehkä ole tarkoituskaan ajaa suoraa tietä mahdollisimman kovaa, vaan makustella maaseudun mutkateitä. Siellä teho on linjassa auton kokonaisominaisuuksien kanssa. I20N on hienosti käyttäytyvä, tiukka paketti.

Arkiajoon rallialusta on kyllä varsin julma. Kuskin paikalla pystyy hyväksymään tiukan iskunvaimennuksen vaatimat uhraukset suhteessa matkustusmukavuuteen, mutta kyytiläinen voi kokea asian eri tavalla. Tästä esimerkkinä sananvaihto takapenkillä matkustaneen tuttavan kanssa:

Minä: ”Ei tämä lopulta ole kauhean paha ajaa näillä nupukivillä.”

Kaveri: ”No on tämä kyllä ihan hemmetin epämukava auto.”

Pöristelyn lomassa voi kuunnella luontoääniä tai takkatulen ritinää.

Varsinkin parkkihallien makkaramaisiin vauhtihidasteisiin auto suhtautuu kieltämättä hyvin töpäkästi. Kauppareissuja voisi helpottaa sähkösäätöisesti mukautuva iskunvaimennus, mutta sellaista i20N:ään ei ole tarjolla. Ja se tietysti maksaisi lisää.

Automarketissa voi silti asioida ja tavaraakin mahtuu sisään ihan kelvollisesti. Hyundain kontti vetää 352 litraa ja valepohjan alle saa piiloon vaikka pari kaljakeissiä. Tehoviritys ei kutista sisätiloja. Pikkuautossa ne ovat joka tapauksessa niukat.

Kontti on arkikäyttöön kohtalainen ja välipohjan allekin saa tavaraa.

Jos tähän haluaa välttämättä asentaa vetokoukun, autolla saa rekisteriotteen mukaan vetää 1 100 kilon jarrullista kärryä.

Ohjaamon käyttöliittymä on selkeä, ja Hyundai tukee kännykän peilausta Applella ja Androidilla, paitsi ei tämän testiautoon valitun isomman kosketusnäytön ja Hyundain oman navigaattoripaketin yhteydessä.

Hyundai on tanakka paketti, joka kestää vertailun kilpailijoihinsa. Tehoa vain kaipaisi lisää, auton rakenne sen kyllä sallisi. Nyt jää ensimaun jälkeen tunne, että tekisi mieli tulisempaa chiliä. I20N on ohjattavuudeltaan, alustaltaan ja jarruiltaan erittäin tasapainoinen auto, mutta se ei ole samalla tavalla raaka kuin isoveljensä i30N.

Ylipäänsä Hyundaita voi suositella jännitystä hakevalle parikymppiselle tai myöhäistä leikki-ikää viettävälle keski-ikäiselle.

Fossiiliöljyssä mitattuna tällä kurvailu kustantaa noin kahdeksan litraa sadalla.

Hyundai i20N 1.6 T-GDI 204 hv

+ Tarkka ja urheilullinen ajotuntuma, hyvä varustelu

- Arkiajoon hieman topakka alusta, perän groteski muotoilu

  • Teho: 204 hv @ 5 500 – 6 000 rpm

  • Vääntö: 275 Nm @ 1 750 – 4 500 rpm

  • Kiihtyvyys: 6,7 sekuntia 0–100 km/h

  • Huippunopeus: 230 km/h

  • Kulutus: yhdistetty wltp 7,2 litraa sadalla, koeajolla 8,3 litraa sadalla

  • Päästöt: 160 g CO2 / km

  • Mitat ja massat: pituus 4 075 mm, leveys 1 775 mm, korkeus 1 440 mm, omamassa 1 220 kg

  • Peräkärry: 450 / 1 110 kg

  • Tavaratila: 352 / 1 165 litraa

  • Hinta: Alkaen 30 990, koeauto 33 300 euroa

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita