Pidemmälle sähköllä

Volvon lataushybridi kulkee nyt jopa 90 kilometriä yhdellä latauksella.

Volvo V60 on ryhdikkään näköinen. Auto kuvattiin Mikkelin satamassa.

11.6. 2:00 | Päivitetty 11.6. 6:10

Ladattavien autojen kehitys on vienyt automaailmaa erikoiseen suuntaan. Nykyään on tyypillistä, että melko tavallisessa perheautossa on tehoa yli 200 hevosvoimaa. Tässä kalliimman keskiluokan Volvossa hevosvoimia on peräti 455.

455 hevosvoimaa! Se on posketon lukema, enemmän kuin takavuosien muskeliautoissa ja vanhoissa Ferrareissa. Siltikin töpseli-Volvolla pystyy ajelemaan varsin pihisti.

V60-farmarin tyylikäs nykysukupolvi on ollut kaupan muutaman vuoden, ja nyt se saa pienen teho- ja akkupäivityksen. Aiemmatkin T8-lataushybridit ovat olleet aivan riittävän tehokkaita, mutta lisäpotku menee oikeaan paikkaan, sähkömoottoriin.

Pelkällä sähköllä kulkiessa potkua riittää 145 hevosen edestä, kun aiemmin lukema oli 86. Se tarkoittaa, että sähköllä ajaminen on paljon helpompaa kuin ennen ja Volvo kulkee sähköllä vaivatta moottoritienopeudessakin.

Nyt se jaksaa myös entistä pidemmälle, sillä akun kokoa on kasvatettu 18,8 kilowattituntiin. Autolle ilmoitetaan sähkökäyttöisenä jopa 88 kilometrin toimintamatka. Se vaikuttaa koeajon perusteella mahdolliselta ja tarkoittaa käytännössä varsin taloudellisia kilometrejä, kunhan akkua vain jaksaa latailla. Harva meistä ajaa päivässä yli 50 kilometriä, eli V60 on arjen ajoissa käytännössä täyssähköauto.

Ihan halpa se ei kuitenkaan ole: V60:n hinta töpselihybridinä alkaa 60 000 eurosta. Rahalle tuntuisi kuitenkin saavan vastinetta.

Etupenkit ovat erinomaisen tukevat ja mukavat.

Volvo on hyvännäköinen auto. Pitkä ja matala muotoilu tekee sopusuhtaisen vaikutelman.

Käytännössäkin auto on matala, joten sisään astuessa joutuu pitkä hieman kumartumaan. Sisäpuolella ei sitten ole moitittavaa mukavuudessa. Volvon penkit ovat loistavat. En keksi parempia tästä tai oikeastaan muustakaan hintaluokasta. Ne tukevat hyvin mutta eivät purista ja säätyvät hyvin joka suuntaan.

Jatkettavan reisituen ja istuimen kaltevuussäädön avulla saan Volvossa ryhdikkäämmän ja mukavamman ajoasennon kuin monessa muussa autossa.

Oikealla voimamittarissa vuorottelevat salama ja pisara. Pisaran syttyessä mennään bensiinillä.

Volvojen ohjaamossa ei ole tapahtunut vuosikausiin suuria muutoksia. Käyttöliittymä tukee yhä enemmän Googlen ohjelmistoja ja Androidin puheavustinta. Navigaattoriksi saa mainion Google Mapsin. Tosin testiautossa oli jostain syystä Volvon omatekoinen navigaattori, joka on hieman kankeakäyttöinen.

Auton toimintoja ja asetuksia ohjataan keskinäytöltä, joka istuu nätisti kojelautaan ja toimii ihan loogisesti. Ajotilojen valinnalle voisi tosin olla oma säätimensä keskikonsolissa. Tiloja ei ole kaikkein kätevintä selata keskinäytön valikoista.

Ajotiloja on neljä: jatkuva neliveto, täyssähköajo, hybriditila ja sporttimoodi. Lisäksi on itse räätälöitävä individual-asetus.

Volvon sisustatyyli on ollut jo vuosia tutun näköinen.

Volvossa neliveto toimii niin, että polttomoottori vetää etupyöriä ja takana sähkömoottori hoitelee taka-akselia. Välissä ei ole mitään tasauspyörästöä, vaan systeemi on täysin sähköisesti ohjattu. Talvella nämä Volvon T8-hybridit ovat tunnetusti hassun eriparisia ajettavia, kun sähkömoottorin vääntö tulee takapyörille. Perä tuntuu liikkeellelähdöissä elävän välillä omaa elämäänsä. Nyt kesällä nelivedon toimintaa ja vetotavan vaihteluita ei oikeastaan aisti.

Tehoa siis on. Tarvittaessa auto kiihtyy 4,6 sekunnissa nollasta sataan. Nykyisten tehokkaiden sähköautojen maailmassa tämä ei ole ainutlaatuista, mutta on Volvo silti melko tajuton tykki. Auto liikkuu niin vaivattomasti jo pintakaasulla, että on kuin kaasujalan alla olisi herkkä liipaisin.

Keskikonsoliin kaipaisi ajotilojen valinnalle oman kytkimensä.

Ajotuntuma ei silti ole mitenkään brutaalin räyhäävä vaan sangen sivistynyt. Volvon ohjaus ja alusta toimivat loistavasti. Auto on todella tunnokas ja tanakka ajettava. Välillä ratissa miettii: onko tämä tosiaan Volvo?

Merkkiähän ei ole varsinaisesti tunnettu urheilullisuudestaan, vaan ehkä Volvolla on ollut pikemminkin hieman jäykän ratakiskon maine. Tiedän tämän, koska ajan itsekin vanhalla Volvolla. Näitä nykyisiä Volvoja on sitten kehitetty suorastaan ajajan autoiksi.

Ohjauksen tehostusta voi vähentää keskinäytön asetuksista, jolloin rattiin tulee vielä enemmän vastetta ja painokkuutta. Alusta pitää korin liikkeet hienosti hallinnassa mutta ei ole liian tiukka. Yksinkertaisesti: loistava ajotuntuma.

Volvo latautuu vain 3,6 kilowatin teholla.

Sähköajoa irtosi nyt 75 kilometriä, mutta testipätkä sisälsi myös moottoritietä. Rauhassa maantiellä tai taajamassa ajelemalla jopa 90 kilometrin kantama tuntuu kesäkeleissä ihan realistiselta.

Tyhjällä akulla bensiiniä meni 6,8 litraa sadalla kilometrillä, mikä on siedettävä lukema tällaiselle autolle. Yhdessä nämä tarkoittavat, että säännöllisesti lataamalla Volvo kulkee varsin taloudellisesti.

Auton ainoa varsinaisesti heikko kohta on harmi kyllä lataus. Volvossa on edelleen vain 3,6 kilowatin tehoinen yksivaihelaturi. Kotilataukseen se on aivan riittävä, mutta asiointilataus ei ole kovin mielekästä. Tuolla teholla akkuun ei erityisesti valu virtaa kauppareissun aikana tai pitkien matkojen ruokatauoilla.

Keskitunnelin kumpu syö ikävästi jalkatilaa takana.

Volvoon ei saa myöskään pikalatausta. Tässä suhteessa viime viikolla esitelty saksalaiskilpailija MB C 300 e on sähkötekniikaltaan parempi, sillä se pikalataa kymmenien kilometrien edestä virtaa vartissa ja vaihtovirtalataus onnistuu 11 kilowatin teholla kolmivaiheisesti.

Vastineeksi Volvo on tunnokkaampi ajettava ja sisätiloiltaan hieman väljempi. Tavaratila on farmarien mittapuulla kohtalaisen hyvä, vaikkei niin suuri kuin isoveli V90:ssä. Harmillisesti latausjohtoja ei oikein saa kontin alle piiloon.

Iso ajoakku ei tee kumpua konttiin, mutta se vie tilaa varsin yllättävästä paikasta: Volvossa akku on pakattu voimansiirtotunneliin ja etupenkkien väliin. Tästä syystä keskikonsolin käsinojan alla ei ole lainkaan säilytystilaa toisin kuin autoissa yleensä. Puutteen kanssa voi elää.

Kontti on melko tilava. Keskeltä nouseva tilanjakaja on erikoinen keksintö.

Testiautossa oli jonkin verran lisävarusteita, muun muassa 15-kanavainen Bowers & Wilkins -äänentoisto. Se soi kauniisti, mutta en osaa sanoa, onko se 2 600 euron arvoinen panostus.

Koeauto maksoi kaikkiaan 67 000 euroa. Parempaa ajettavaa on sillä hinnalla vaikea löytää. Uusi, isompi akku parantaa käytännöllisyyttä ja taloudellisuutta. Kunpa myös latausominaisuuksia olisi parannettu.

Volvosta on tarjolla on myös hieman miedompi T6. Siinä bensakoneen viritys on matalampi, mutta kyseessä on muuten sama auto. Autossa on silti aivan riittävät 350 hevosvoimaa, ja se saattaa olla pisaran verran taloudellisempi. Lähtöhinnaltaan T6-mallit ovat pari tonnia halvempia.

Koeajo

Volvo V60 T8 Long Range High Performance

+ Tunnokas ja jämäkkä ajotuntuma, loistavat etuistuimet, hyvä sähkökantama, tyylikäs muotoilu

– Hidas asiointilataus, ei pikalatausta, ei säilytystilaa käsinojassa

  • Tekniikka: 2 litran turboahdettu bensiinimoottori edessä, sähkömoottori takana

  • Teho ja vääntö: yhteensä 455 hv (335 kW) ja 709 Nm

  • Sähkömoottori yksinään 145 hv (107 kW) ja 309 Nm

  • Huippunopeus: rajoitettu 180 km/h

  • Kiihtyvyys: 4,6 sekuntia 0–100 km/h

  • Akku: käytössä 14,9 kWh (brutto 18,8 kWh)

  • Toimintamatka sähköllä: 88 km ilmoitettu, koeajolla 75 km

  • Kulutus: riippuu latauksesta, koeajolla tyhjällä akulla 6,8 litraa sadalla

  • Päästöt: riippuvat latauksesta, wltp 19 g CO₂ / km

  • Mitat ja massat: pituus 4 776 mm, leveys 1 850 mm, korkeus 1 427 mm, omamassa 2 064 kg

  • Peräkärry: 750 / 2 000 kg

  • Tavaratila: 529 litraa

  • Hinta: T6 alkaen 56 000 euroa, koeauto 67 000 euroa

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita