Sähkö-Rifter on monipuolinen kuljetin. Autoon mahtuu jopa seitsemän ihmistä tai vaikka rakennustarvikkeita.

Monitoimisähköauto

Rifterissä on tilaa elämälle, mutta akku on liian pieni pitkille matkoille.


23.7. 2:00 | Päivitetty 23.7. 8:06

Jopa 7-paikkaista täyssähköistä isoa perheautoa etsiville ei pitkään aikaan ollut valinnanvaraa. Teslan isoon Model X:ään toki mahtuu periaatteessa seitsemän ihmistä, mutta se ei ole tavallisen palkansaajan ulottuvilla.

Nyt markkinoille alkaa tupsahdella suurperheillekin sopivia sähköautoja. Kiinalainen Maxus puski viime vuonna Euniq5-sähkötila-autonsa Suomeen, ja nyt monesta perinteisestä eurooppalaisesta autonvalmistajasta koostuva Stellantis-konserni tarjoaa peräti neljä vaihtoehtoa.

Tämän Peugeot e-Rifterin lisäksi täyssähköisinä saatavilla ovat Opel Combo, Citroën Berlingo ja ehkä myöhemmin Suomeen tuleva Fiat e-Doblo. Kaikki nämä ovat käytännössä sama auto samalla tekniikalla, keskinäistä eroa on vain logoissa ja ohjaamon yksityiskohdissa. Suurelta osin tämä koeajojuttu pätee siis niihinkin.

Tarinamme päähenkilöä ja sen sisarmalleja liikuttaa 100 kW:n (136 hv) sähkömoottori, joka ottaa virtansa 50 kilowattitunnin akusta. Käytössä siitä on 45 kWh. Autolle ilmoitettu ihanteellinen toimintasäde yhdistetyssä ajossa on 278 kilometriä, ja kesällä siihen voi yltääkin.

Pakettiautomaiset etupenkit ajavat asiansa.

Viisipaikkaisena ”Pösö” maksaa 39 900 euroa ja pidennettynä seitsemänpaikkaisena 42 000 euroa. Jos sittenkään ei tila vielä riitä, Peugeot’lla on myös 9-paikkainen tilataksi e-Traveller.

Nyt ajossa on Pösön viisipaikkainen versio. Se ei ole erityisen kaunis, mutta käytännöllinen se on. Pösö toimii sekä perheen tila-autona että pienenä pakettiautona. Sisätilat ovat tässä lyhyemmässäkin mallissa valtavat. Jos takapenkit kaataa kiinni lattiaan, autoon voi taluttaa takakontista polkupyörän ja kävellä itse perässä.

75 prosentin latauksella voi kesällä päästä noin 200 kilometriä.

Rifter on alkujaan Pösön pikkupaku Partnerin henkilömalli, ja työkonetausta näkyy ohjaamossa. Istuinmukavuutta voi kuvailla siedettäväksi. Kuskin penkki on pakettiautomaisen tanakka, ja takapenkeillä istutaan ryhdikkäästi jumalanpelossa kuin sunnuntaimessussa. Takapenkkiläinen kommentoi, ettei tässä yhtä soittoa jaksaisi Rovaniemelle asti istua.

Ei tarvitsekaan, sillä akku loppuu Helsingistä lähdettäessä ennen Jyväskylää, talvella jo aiemmin. Palataan tähän kohta.

Katossa on säilytyslokeroita kevyille tavaroille.

Nyky-Peugeot’iden avaruusfuturistinen ohjaamoilme ei aivan sovi Rifterin kaltaiseen työjuhtaan. Ralliautomaisen pieni ratti kuuluu laskea lähes reisiin kiinni, ja digitaalimittaristoa tiiraillaan sen yli. Jos tämä auto olisi Tähtien sodassa, se olisi universumin hitain kuljetusalus, jolla ei ole asiaa hyperavaruuteen.

Tehoa on siis 136 hevosvoimaa, ja auton huippunopeus on 130 kilometriä tunnissa. Sen kovempaa ei tietysti Suomessa saa ajaakaan, mutta Stellantiksen käyttämä voimalinja on sähköautojen mittapuulla varsin laiska.

Viikon koeajolla Pösöstä tulee silti hyvä kaveri. Ajaminen ei ketuta. Autoa on helppo käsitellä, se tottelee käskyjä nöyrästi, ja sillä toimittaa päivittäiset asioinnit ihan mukavasti. Rengasmelu pysyy siedettävänä, ja alusta on järkevästi säädetty.

Pösön ohjaamo on futuristinen.

Purputtavalla pikku bensakoneella ja nykivällä automaattivaihteistolla tällaisen pikkupakun ajaminen käy työstä, mutta sähköllä eteneminen on pehmeää.

Takaovet liukuvat kätevästi sivulle. Kontin ovi on kuin pakettiautossa, eli se vaatii huomattavasti tilaa auetakseen. Ahtaassa parkkihallissa onkin helpompaa avata vain takaikkuna. Se on yläreunasta saranoitu, ja sitä kautta pystyy sujauttamaan kauppakassit konttiin.

Pienellä lisähinnalla autoon saa osittaisen lasikaton ja kattokaapiston, jonne voi työntää pikkutavaroita. Näin varusteltuna Rifter tuntuu avaralta ja viihtyisältä perhekuljettimelta.

Takakontin kattolokero kestää juuri ja juuri latausjohtojen painon.

Autolle ilmoitettu toimintasäde yhdistetyssä ajossa on siis 278 kilometriä. Riippuu käyttötarkoituksesta, onko se paljon vai vähän. Itse pystyin Rifterillä ajelemaan asioilla ympäri pääkaupunkiseutua monta päivää ennen kuin piti kurvata laturille. Jos auton käyttötarve on vaikkapa sellainen, että asuu Espoossa, käy töissä Helsingissä ja ajelee junnuja futisharrastukseen Vantaalle sekä haluaa välillä piipahtaa jäätelöllä vaikka Porvoossa, Pösön toimintasäde on täysin riittävä. Ehtiikö päivässä edes enempää?

Alimmillaan sain painettua Rifterin kulutuksen 15,7 kilowattituntiin satasella yhdistetyssä ajossa. Se tarkoittaa noin 286 kilometrin toimintasädettä. Maantiellä lähes tyhjäksi ajettuna auto jaksaa kuitenkin kulkea täydellä akullisella vain 230 kilometriä.

Peugeot’n infojärjestelmä on melko selkeä.

Rifter ei ole kärsimättömän ihmisen matka-auto edes kesällä. Nyrkkisääntönä voi pitää, että noin 200 kilometrin välein autoa pitää pysähtyä lataamaan puoleksi tunniksi.

Pikalatauksen huipputehoksi ilmoitetaan 100 kW, mutta kuten sähköautoissa yleensä, akku pystyy ottamaan täyttä hönkää vain ollessaan lähes tyhjä ja silloinkin vain hetken aikaa. Latausteho tippuu nopeasti, kun akku täyttyy. Lataus 6 prosentista 80 prosenttiin kesti nyt 35 minuuttia. Tuolla 80 prosentin latauksella pääsee siis kesällä parisataa kilometriä.

Tästä edelleen sataan prosenttiin lataus kesti vielä 40 minuuttia tähän päälle, eli Rifteriä ei kannata roikottaa laturilla täyteen asti.

Takana on tilaa, ja penkit saa kaadettua lattian tasalle.

Tästä päästään auton varsinaiseen ongelmaan eli talvikäyttöön. Kun kesälläkin kantama jää maantiellä pariinsataan kilometriin, tulee talvella varmasti olemaan vaikeampaa. Esimerkiksi Moottori-lehden talvikoeajossa huomattiin, että tämä sama nyt koeajettu Rifter kuluttaa pakkasilla jopa yli 30 kilowattituntia sadalla. Arvio kuulostaa realistiselta. Suurimpina tekijöinä lienevät ilmanvastus ja ison sisätilan lämmittämiseen kuluva energia.

Tuollaisella kulutuksella Pösön toimintamatka tippuisi talvella vain 150 kilometriin, ja kylmä sää myös pidentää pikalataukseen kuluvaa aikaa.

Pösö syö vaihtovirtaa 11 kW:n teholla, pikalatausta teoriassa 100 kilowatilla.

Olen ajanut useita Stellantiksen autoja tällä samalla sähkövoimalinjalla, eikä tämä voimalinja tunnu edustavan markkinoiden terävintä kärkeä. 45 kWh:n akku on pieni, sähkömoottori on kilpailijoihin verrattuna tehoton, ja pikalatausteho on korkeintaan keskiverto. Kehittämisen varaa on.

Ranskalaisten kilpailuvaltti sähköautomarkkinoilla on tällä hetkellä lähinnä hinta. Muilla ei ole tarjota näin tilavaa sähköautoa 40 000 eurolla. Rifter on toki aivan käypä ja mukava peli taajamakuljetuksien tarpeisiin.

Samalla 40 000 euron hinta on aika suolainen autosta, joka kesälläkin jaksaa kulkea vain vähän yli 200 kilometriä maantietä.

Vertailun vuoksi: vielä pari vuotta sitten Rifterin halvin bensamalli maksoi 23 000 euroa. Sitä ei enää myydä, mutta hintaerolla saisi nykyisilläkin bensan hinnoilla ostettua 7 300 litraa polttoainetta.

Maailma muuttuu.

Koeajo

Peugeot e-rifter

+ Isot sisätilat, helppo ajaa, käytännöllinen

– Pieni akku, keskiverto pikalataus, lyhyt toimintasäde

  • Teho: 100 kW (136 hv)

  • Vääntö: 260 Nm

  • Kiihtyvyys: 11,2 sek 0–100 km/h

  • Huippunopeus: 130 km/h

  • Akku: 50 kWh brutto, käytössä 45 kWh

  • Lataus: 11 kW AC, pikalataus 100 kW DC

  • Kulutus: ilmoitettu 20 kWh / 100 km, koeajolla yhdistetty 15,7 kWh / 100 km

  • Toimintasäde: ilmoitettu 278 km, koeajolla yhdistetty 286 km, maantie 230 km

  • Mitat ja massat: pituus 4 403 mm, leveys 1 848 mm, korkeus 1 874 mm, omamassa 1 765 kg

  • Peräkärry: 750 kg

  • Hinta: alkaen 39 990 euroa, koeauto 43 050 euroa

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita