Citroën C5 Aircross edustaa parempaa keskinkertaisuutta – pehmeä kyyti erottaa tavanomaisen möhkäleen kilpailijoista

Aircrossin pehmeä jousitus tekee matkanteosta mukavaa.

C5 Aircross on keskikokoinen perheauto, joka kuvattiin Juvan kirkon pihalla. Maasturimaisesta muotoilusta huolimatta nelivetoa ei saa.

24.12.2022 2:00 | Päivitetty 24.12.2022 7:31

Automaailmassa on viime aikoina yhdistynyt nopeasti kaksi trendiä. Yhä useampi keskiluokan perheauto on kuvassa näkyvän Sitikan kaltainen keskikokoinen, pullava crossover. Lisäksi yhä useampi auto on lataushybridi.

Päästömittauksissa nykyään käytössä oleva wltp-standardi puolestaan ohjaa valmistajat optimoimaan akun koon ja auton ominaisuudet niin, että enimmäkseen sähkövoimalla ajettavassa laboratoriotestissä bensankulutus saadaan painumaan alle kahden litran.

Autotoimittajalle tämä tekee ladattavien crossoverien koeajoista aika lailla ennalta arvattavia. Kaikki kun ovat lähes kaikilta olennaisilta ominaisuuksiltaan lähes samasta puusta veistettyjä. Tehdäänkö pieni ennustus?

Veikkaan ennen koeajoa, että tämä uusi Citroën C5 Aircross kulkee yhdellä latauksella vähän alle 50 kilometriä sähköllä, ja akku tyhjänä kuluttaa noin 8 litraa polttoainetta satasella. Tavaratilaa on varmaankin ihan hyvin, mutta pitkän kuljettajan takana polvet saattavat osua etupenkin selkänojaan. Mutta onkohan latausjohdoille säilytystilaa kontin pohjan alla, vai viekö ajoakku sieltä kaiken tilan?

Ei enää vaihdekeppiä: ajosuunta vaihtuu pienestä kytkimestä.

Jännitys on kutkuttavaa. Ainakin yksi ominaisuus yllättää positiivisesti.

Muhku C5 Aircross on ollut myynnissä jo muutaman vuoden, ja nyt se on saanut välimallin tekohengityksen. Autoa on siis hieman piristetty sieltä täältä. Samalla sähköajon kantama on saatu teoriassa nousemaan 55 kilometriin (kesällä).

Nimestään huolimatta tällä ei ole tekemistä vanhan C5-Citroënin kanssa. Ison ja pehmeän C5-sedanin ja farkun manttelinperijäksi ilmestyi tänä vuonna Citroën C5X. Korimalliltaan se on – voitteko arvata – keskikokoinen crossover.

C5 Aircross edustaa tyypillistä crossover-auton pyöreää muotoilua.

Tosin C5X on paljon matalammaksi ja sulavammaksi veistetty kuin tämä Aircross, joka on pikemminkin tällainen vähän sympaattisen pönkeä tila-auto.

Korimallin hyviin puoliin lukeutuu helppo sisäänkäynti. Autoon noustessa ei tarvitse kumarrella eikä vääntäytyä hankaliin asentoihin. Kohtalaisesta 23 sentin maavarasta ja helmojen mustista seikkailumuoveista saa ainakin henkistä tukea hankalammilla tieosuuksilla. Harmillisesti Aircrossia ei saa nelivetona, vaan auto on aina vain etuvetoinen.

Halvin malli on 130-hevosvoimainen bensa-automaatti, ja se maksaa karvan alle 40 000 euroa. Nyt testissä olevan 225-hevosvoimaisen lataushybridin lähtöhinta on 46 000 euroa.

Ohjaamo on ranskalaiseksi autoksi yllättävän koruton.

Sitikan ostajista 70 prosenttia päätyy maahantuojan mukaan tähän lataushybridimalliin.

Keskitason Shine-varustelusta alkaen kuljettajan penkki säätyy sähköllä moneen suuntaan. Apukuljettaja saa tässä kalliissa testimallissakin pumpata itsensä käsivoimin kohti korkeuksia.

Nahkapenkkien tikkauksessa toistuu Citroënin logo.

Sitikkaan on helppo istua, ja topatut penkit tukevat hyvin. Ainakin edessä jaksaa istua pitkääkin matkaa. Takapenkit on sitten muotoiltu aika lattaniksi. Kuviomuotoiltu nahkaverhoilu korostaa niiden litteyttä entisestään.

Fiksua suunnittelua edustaa se, että takapenkki on kolmiosainen ja jokainen selkänoja voidaan kääntää erikseen. Tämä on kätevää, jos täytyy kuljettaa pitkiä esineitä. Yhden selkänojan kaataminen jättää tilaa vielä kahdelle takamatkustajalle. Lisäksi takapenkistö liikkuu eestaas, jolloin tarvittaessa kaikki penkit kaatamalla saa lisää lastaustilaa.

Tavaratilaan mahtuu lastaamaan useita laatikoita, ja pohjan alla on piilopaikka yhdelle kerälle latausjohtoja. Se on sitten siis joko kotilatauksessa käytettävä suko-johto tai asiointilatauksessa käytettävä Type 2. Esimerkiksi Ford Kugaan mahtuvat molemmat pohjan alle. Onko tällä sitten väliä, on toinen kysymys.

Ja kyllä: kuten alussa arvailin, ei 185-senttisen kuljettajan taakse takapenkille mahdu toista samanpituista ilman, että polvet hiertävät selkänojaan. Näin se on melkein näissä kaikissa tämän kokoluokan autoissa.

Sitikan ohjaamo on ranskalaiseksi autoksi yllättävän suoraviivainen ja koruton. Pientä väriä löytyy penkeistä, joiden hartiaosat on tässä mallissa kirjailtu sinivalkoisilla sävyillä.

Istuimet ovat hyvin topatut ja mukavat.

Stellantis-suurkonsernin käyttöliittymä on Sitikassa ilmeeltään ehkä primitiivisin – näyttöjen käyttöliittymä muodostuu lähinnä erivärisistä suorakulmioista, joista säädellään radiota, ilmastointia ja muita toimintoja.

Krumeluurista viis, ohjaamo kuitenkin toimii hyvin, mitä nyt tietokone välillä käynnistyy vähän hitaasti. Erityistä plussaa on annettava käsinojan poikkeuksellisen syvästä säilytystilasta, jonne voi työntää ja unohtaa niin paljon pientavaraa, että alimmat rihkamat alkavat muodostaa pohjasedimenttiä. Ennen pitkää ne ehkä jo puristuvat öljyksi.

C5:n näyttöilme nojaa suorakulmioihin.

Sitäkin tässä autossa tarvitaan, onhan kyseessä lataushybridi. Keulalla on siis 1.6-litrainen bensaturbo, joka toimii yhdessä 110-hevosvoimaisen sähkömoottorin kanssa. Tehoa on yhteensä mainitut 225 hevosvoimaa, ja Sitikka liikkuu näillä voimanlähteillä yhdessä ja erikseen melko vaivattomasti.

Näin se on kilpailijoillakin, mutta se yksi piirre, joka erottaa Sitikan muista vastaavista, on ajamisen pehmeys. Citroënin iskunvaimennusta tuetaan eräänlaisilla pohjaanlyöntikumeilla, jotka mahdollistavat jousituksen perusvireen säätämisen tavallista pehmeämmäksi. Ranskalaismerkki yrittää tällä tavoin jäljitellä vanhojen Sitikoiden kaasunestejousituksen tuntumaa.

Pitkäjalkainen joutuu hieromaan polviaan selkänojaan.

Se onnistuu: C5 Aircross on todella mukava ja juuri sopivan löllö ajettava. Ei aivan vesisänky, mutta alusta tasoittaa tien töyssyt niin hyvin, että auto vain lipuu maantiellä pehmeästi eteenpäin.

Lataushybridien laturi on tyypillisesti vain yksivaiheinen, niin Sitikassakin. Varustetasosta riippuen lataus onnistuu joko teholla 1x16A (3,7 kW) tai 1x32A (7,4 kW). Hitaampikin laturi riittää ihan hyvin yön yli tapahtuvaan kotilataukseen, mutta jos aikoo esimerkiksi kauppareissun aikana saada autoa ladattua julkisesta töpselistä edes lähimainkaan mielekkäästi, on valittava isompi teho.

Puhelun soittamiselle on kätevästi oma nappinsa ratissa.

Täyteen lataus vie tehokkaammallakin vaihtoehdolla pari tuntia.

Arvasinko alussa kulutuksen oikein? Melkein! Aircross kulki lokakuun lämpimissä keleissä 45 kilometriä sähköllä, mikä jäi hieman alle luvatun. Tyhjän akun kulutus oli puolestaan 8,2 litraa sadalla seka-ajossa.

Samanlaisia lukemia ja kaikin puolin aika samanlaista kokemusta voi odottaa kaikissa vastaavissa lataushybrideissä.

Niistä Citroën erottuu pehmeällä jousituksellaan. Mutta tämä päivitetty Sitikka tuntuu jäävän vähän välimalliksi – miksei samalla rahalla ostaisi jo tyylikkäämpää C5X:ää?

Koeajo

Citroën C5 Aircross PHEV 225 Shine Launch Edition

+ Pehmeä alusta, ladattuna taloudellinen, helppo ajaa, kohtalaisen tilava

– Vähän hidas käyttöliittymä, vakiona hidas yksivaihelataus, alkaa jäädä ajastaan, ei nelivetoa

  • Tekniikka: etuveto, lataushybridi, kaksi moottoria, 8-vaihteinen automaattivaihteisto

  • Teho: Polttomoottori 133 kW (181 hv), sähkömoottori 81 kW (110 hv), yhteensä 165 kW (225 hv)

  • Kiihtyvyys: 8,7 sek 0–100 km/h

  • Huippunopeus 225 km/h (sähköllä 135 km/h)

  • Toimintamatka sähköllä: 55 km ilmoitettu, koeajolla 45 km (10 °C)

  • Kulutus: koeajolla tyhjällä akulla 8,2 litraa

  • Akku: 12,9 kWh käytössä

  • Lataus: 1x16A tai 1x32A (3,7 kW tai 7,4 kW)

  • Tavaratila: 460 / 600 / 1 510 litraa

  • Vetokoukku: 750 / 1 300 kg

  • Hinta: lataushybridi 46 300 euroa, testimalli 51 600 euroa

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita