Kuka sen ilmaston pelastaa?

Kuvittele, että tilanne huolto­asemalla olisi tämä: Ajat auton tankille ja nouset tutkimaan letkujen rivistöä. Yhdessä bensiinissä on rutkasti lyijyä, toisessa roimasti rikkiä. Sitten on kyllä vähäpäästöistä ja puhtaasti palavaa bensaa, mutta se on pirullisen kallista. Toisaalta voisit valita lähibiopolttoaineen, joka on tuotettu padasjokelaisesta hakkuutähteestä, mutta luontojärjestöt ovat varoitelleet, että hakkuissa on mennyt mukana siivu arvokasta aarniometsää. Sitten olisi metsät rauhaan jättävää kunnon fossiilista tavaraa Lähi-idästä, mutta sen tuotannossa on poljettu ihmisoikeuksia ja tuotettu rutkasti ilmastopäästöjä. Siitä vain valitsemaan!

Toinen esi­merkki historiasta. Muistatko vielä otsoni­kadon, joka uhkasi kasvattaa maan pinnalle tulevaa ultravioletti­säteilyä? Ihosyövät olisivat lisääntyneet ja elämää vaarantunut laajemminkin.

Otsonikatoa ei ryhdytty torjumaan vinkkilistoilla, joissa neuvotaan, miten kuluttaja voi valita ilmakehävaarattoman jääkaapin tai ostaa mahdollisimman vähän otsonia tärvelevän hiuslakan. Ehei. Sen sijaan puututtiin otsonia tuhoavien kaasujen valmistukseen. Kymmenet maat sopivat yhdessä ensin tuotannon jäädyttämisestä ja sitten vähentämisestä. Hommaa ei jätetty kuluttajien varaan, vaan valtiot hoitivat homman.

Sama pätee ilmastonmuutokseen. Tarvitaan valtioiden kansainvälistä yhteistyötä ja maailmanlaajuisia sopimuksia. Yrityksiltä tarvitaan vastuuta ympäristön pilaamisesta eli käytännössä rahaa vähemmän haitallisen tuotannon rakentamiseen. Totta kai tavalliset ihmiset voivat tehdä oman osansa – mutta ilmastonmuutoksen ratkaisemista ei voi kaataa yksittäisten kansalaisten niskaan. Asuntoon pitäisi pyytämättäkin tulla lämpöä, jonka tuottamisella ei ole tärvätty ilmakehää.

Juuri nyt eletään oleellisia ja kiinnostavia aikoja ilmaston suhteen. Maanantaina 23. syyskuuta New Yorkissa pidetään ilmastohuippukokous, jonka on kutsunut koolle YK:n pääsihteerin António Guterreshttps://www.hs.fi/haku/?query=antonio+guterres.

New Yorkin huippukokouksen ympärillä tapahtuu paljon muutakin. Kokousta edeltävänä perjantaina osoitetaan ilmastomieltä ympäri maailmaa Huippuvuorilta Yhdysvaltoihin. Suomessakin julkaistiin terveiset YK:lle kirjan muodossa https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006243883.htmleli ehdotettiin ilmastohätätilan julistamista. Keskiviikkona 25. syyskuuta kansainvälinen ilmastopaneeli IPCC julkistaa uusimman raporttinsa jäästä, lumesta ja merenpinnan noususta.

HS uutisoi näistä kaikista. Siksi, että nämä asiat ovat tärkeitä ja olennaisia.

Sitä paitsi New Yorkin kokous on juuri sitä kansainvälistä yhteistyötä, jota tehdään valtioiden voimin. Tosin yksipäiväisessä huippukokouksessa ei tehdä suuria sopimuksia tai sitovia kansainvälisiä toimenpideohjelmia. Yhteisiä päästövähennyksiä kaitsetaan eteenpäin seuraavan kerran joulukuussa, kun YK:n 25. ilmastokokous kerääntyy koolle Chilen Santiagoon.

HS on julkaissut – ja julkaisee jatkossakin – juttuja myös siitä, miten tavalliset ihmiset voivat liikkumis-, ruokailu- ja asumisvalinnoillaan vaikuttaa omasta elämästä syntyvien ilmastopäästöjen määrään. Osa ihmisistä voi pitää tällaisia vinkkejä syyllistävinä. Mutta samaan aikaan osa ihmisistä turhautuu poliittisten päätösten ja tai vaikkapa energiantuotannon muuttumisen hitauteen. He haluavat tehdä jotain itse, osallistua ongelman ratkaisemiseen. He haluavat tietää, mitä valita.

HS on lukijoiden toiveesta valinnut vuoden 2019 painopisteeksi ilmaston. Käytännössä se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että minut on nimitetty ilmastokirjeenvaihtajaksi. Ilmastovuosi 2019 näkyy HS:n sivuilla niin, että ilmastonmuutoksesta on paljon juttuja eri näkökulmista.