Jouni Niemisen kausi NHL:ssä    |   Blogi

Jäähyväiset Colosseumille

Edmontonin Rexall Place-nimellä viimeiset vuodet tunnetussa vanhassa jäähallissa pelattiin viimeinen NHL-ottelu juhlallisin menoin. Juhla muistutti jokaista siitä, mikä jääkiekossa on tärkeintä. Tässä tunnelmia todella hienosta urheilutapahtumasta.

Edmontonin Rexall Place-nimellä viimeiset vuodet tunnetussa vanhassa jäähallissa pelattiin viimeinen NHL-ottelu juhlallisin menoin. Juhla muistutti jokaista siitä, mikä jääkiekossa on tärkeintä. Tässä tunnelmia todella hienosta urheilutapahtumasta.

- - -


Edmonton Oilersin uusin pelaaja, siirtotakarajalla hankittu Patrick Maroon seisoi Oilersin hienossa pukukopissa lopettelemassa haastatteluja.

St.Louisin kaupungista, Missourin osavaltiosta kotoisin olevasta isokokoisesta, "The Big Rig"-lempinimellä kutsutusta laitahyökkääjästä on lyhyessä ajassa tullut yksi Oilersin suosituimmista pelaajista. Anaheimissa hän näytti vähän eksyneeltä. Edmontonissa hän löysi joukkueen, joka todella tarvitsi isokokoista ja kovaotteista laituria, jolla on tarvittaessa pehmeät kädet kiekon kanssa.

Keskellä Oil Countryä lempinimestä "Iso öljynporauslautta" ei tietenkään ole haittaa, vaikka sheikkiheikit määräisivät öljybarrelin hinnan kuinka alas. Kaksi maalia Rexall Placen jäähyväisottelussa Oilersin kaataessa Vancouver Canucksin maalein 6-2. Vanhanmallisissa pelikalsareissaan median edessä seissyt Maroon oli lähtemäisillään, kun jotain tapahtui.

Wayne Gretzky ja Mark Messier astuivat huoneeseen.

"Minun on tavattava nämä jätkät," sanoi Patrick Maroon ehkä enemmän itselleen kuin kenellekään muulle. "Minun on tavattava nämä jätkät," hän sanoi uudelleen, kuin etsien kännykkäänsä. Sitten hän meni poseeraamaan kuviin #99:n ja #11:n kanssa.

Kun NHL-pelaajista tulee yhtäkkiä faneja, jotain todella erikoista on tekeillä.

- - -

Rexall Placen jäähyväisilta oli täynnä tuollaisia hetkiä.

Ottelun kolmannessa erässä koko kauden ajan on esitelty Oilersin entisiä pelaajia "Once An Oiler, Always An Oiler"-teemalla. Pelaaja esitellään ja hän antaa pelipaitansa päältään jollekin kausikorttilaiselle. Janne Niinimaa matkusti Suomesta saakka kuukausi sitten tätä kunnianosoitusta varten. Keskiviikkoiltana tehtiin pieni poikkeus.

Oilerslegendana esiteltiin kaikkien jääkiekkoisien äiti Walter Gretzky.

Walterin antaessa paitansa #99 pitkäaikaiselle kausikortin omistajalle, jopa jäällä ja pelaajapenkeillä seisseet Canucksin ja Oilersin pelaajat yhtyivät suosionosoituksiin. Canucksin pakki Alex Biega taputti jäällä hanskoillaan. Ei tavanomaista pientä mailan näpäytystä jäähän.

- - -


Rexall Placen jäähyväiset hoidettiin hienoimmalla mahdollisella tavalla.

En ole ehtinyt katsomaan ottelun TV-lähetystä, mutta sen selosti kanadalaisten selostajien elävä legenda, 82-vuotias Bob Cole, joka kutsuttiin paikalle selostamaan ottelu. Cole oli viimeksi Edmontonissa selostamassa Stanley Cup-finaalien kuudennen ottelun vuonna 2006. Oilersin mytologiassa hän jää historiaan kevään 1984 finaalisarjan viidennen pelin viimeisen minuutin selostuksestaan: "Folks, there’s a new bunch on the block in the National Hockey League. The Edmonton Oilers by name. The Oilers have won the Stanley Cup!”

Keskiviikkona Mr.Cole tuli sanoneeksi hienolla tyylillään jotain, mitä on tänään soitettu radiossa useampaan kertaan:

"Connor. McDavid. Remember that name."

McDavid teki kolme pistettä Rexallin jäähyväisottelussa Wayne Gretzkyn silmien alla.

Edmonton Oilers ei ole viime vuosina voittanut paljoa itse kaukalossa. Tämä kevät on jo kymmenes peräkkäinen ilman pudotuspelejä kaupungissa, joka sellaiset todellakin ansaitsisi. Kymmenen vuotta playoffien ulkopuolella sivuaa NHL-ennätystä. Uutta ennätystä ei kukaan halua nimiinsä.

Mutta kaukalon ulkopuolella Oilersin organisaatio osaa järjestää juhlia ja kommunikoida niitten välityksellä, mikä on tärkeää jääkiekossa. Sana kulttuuri on käytetty puhki jääkiekossakin, mutta tässä tapauksessa se vielä on paikallaan. Edmonton Oilers pitää kiinni vanhasta voittamisen kulttuuristaan tuomalla paikalle alumninsa, joka yrittää opettaa sitä nuoremmille. Montreal Canadiens ja Edmonton Oilers ovat omaa luokkaansa NHL-seuroina, jotka osaavat järjestää juhlia.

Yleisö pyydettiin paikalle jo kello 17 ensimmäistä aloitusta varten, sillä illasta tulisi pitkä. Suurin osa loppuunmyydystä yleisöstä oli pukeutunut Oilers-paitoihin. Tunnelma nousi heti alusta huippuunsa kansallislaulun aikana. Philadelphia Flyersilla on aina oma Katensa, joka laulaa God Bless American filmiltä.

Edmonton Oilers toi kolme vuotta sitten syöpäsairauteen kuolleen Paul Lorieaun viimeiseen otteluun filmiltä.

You Tubesta helposti löydettävässä filmissä hieno kanadanranskalainen oopperalaulaja Paul vetäisee O Canadan ja antaa aikaisessa vaiheessa yleisön laulaa suurimman osan nostaen mikrofoninsa ilmaan. Monsieur Lorieau seisoo jäällä punatakkisten ratsupoliisien kanssa. Eletään Stanley Cup-finaaleja pitkän playoffkevään 2006 lopussa.

Kamera näyttää nuorta Andrew Laddia. Kehiin kesken finaalisarjan kolmen kuukauden pelaamattomuuden jälkeen tullut Jussi Markkanen on maalillaan valmiina. Cam Ward toisessa päässä kameran näyttäessä hänen äitiään Canes-paidassaan laulamassa Kanadan kansallislaulua.

Jussi ei silloin tiennyt jäävänsä viimeiseksi Edmontonin Rexall Placessa playoffpelin voittaneeksi ja nollan pitäneeksi maalivahdiksi. Triviakysymys, joka on hyvä heittää 20 vuoden päästä takataskusta.

- - -

Itse ottelussa ensimmäistä Oilersin laukausta saatiin odottaa yli kymmenen minuuttia. Peli ei ehkä ollut illan tärkein ohjelmanumero, mutta Wayne Gretzkyn, Jari Kurrin, Glenn Andersonin, Paul Coffeyn, Mark Messierin ja kumppaneitten edessä on aika ja paikka tehdä kunnon show jos koskaan. Nail Yakupov pelasti tilanteen toisessa erässä tekemällä ottelun ensimmäisen maalin ja kunnon showmiehenä juhli maaliaan hienosti.

Ykkösvarauksen kahdeksatta maalia kauden viimeisessä kotiottelussa ei ehkä koskaan ole juhlittu hienommin, mutta Yak onnistui käynnistämään myös pelillisen juhlan tilaisuuden kunniaksi. Oli tärkeää juuri tänä iltana, että myös Oilersin nykyinen joukkue osallistuu juhlaan pelaamalla sen mukaisesti. Nail Yakupov tietää varmasti ottelun jääneen hänen viimeisekseen Oilers-paidassa. Yakupov haki kiekon muistoksi linjamieheltä.

Leon Draisaitl sai kunnian tehdä viimeisen Rexall Placessa tehdyn NHL-maalin.

Tänä keväänä eläkkeelle jäävä Oilersin kuuluttaja Mark Lewis kuulutti ottelun viimeisen minuutin komeasti ja vähän tavallisesta poikkeavasti:
"Last minute of play in Rexall Place."

Lewis on kuuluttanut pelejä syksystä 1981 alkaen.

On vaikea edes kuvitella mitään muuta ääntä Oilersin peleissä.

- - -

Ottelun jälkeen pidettiin 30 minuutin tauko.Yksikään katsoja ei lähtenyt kotiin, sillä juhlat olivat vasta alkamassa.

Edmontonin sinfoniaorkesteri roudasi tavaransa toiseen päähän kaukaloa. En ole koskaan nähnyt sinfoniaorkesteria jääkiekkokaukalossa.
Orkesteri soitti tilaisuuden taustamusiikkia pelaajaesittelyissä kapellimestari Petar Dundjerskin johdolla.

Keskikenttä täytettiin palleilla. Ja sitten juhla oli valmis alkamaan.

Oscar-juhlista tuttuun tyyliin ensin esiteltiin hienosti Oilersissa pelanneet tai organisaatiossa muuten työskennelleet ihmiset, joista aika on jo jättänyt. Bill "Cowboy" Flett. Syyskuun 11. menehtynyt Garnett "Ace" Bailey. Ja niin edelleen.

"Oilers on kuin perhe," sanoi juhlallisuuksien isäntänä toiminut Oilersin entinen PR-päällikkö Bill Tuele. "Ja joka kerta, kun joku perheenjäsen kuolee, sydämemme murtuu surusta."

Paikalle oli kutsuttu kaikki koskaan Oilers-paitaa WHA:ssa tai NHL:ssä pitäneet pelaajat. Entisiä pelaajia tuli lopulta paikalle epävirallisen laskun mukaan 153. Nykyisten pelaajien liittyessä mukaan kokonaisluku lähestyi kahta sataa. Jokaikinen esiteltiin erikseen heidän kävellessään jääkoneportista keskikentälle ja istuutuessa pallilleen. Jokainen sai kuulla suosionosoitukset yleisöltä.

Jotkut paikalle tulleista olivat pelanneet vain muutaman ottelun Oilersissa. Toiset satoja. Nimiä menneisyydestä kuten Scott Thornton, Igor Kravchuk, Shjon Podein, Kirk Maltby, Kenny Linseman. Paljon entisiä WHA-pelaajia, joitten nimet ovat jo lähes unohtuneet useimmilta.

Suomalaisista paikalle olivat tulleet Jari Kurri, Reijo Ruotsalainen ja Jussi Markkanen nyky-Oilersissa pelaavien Iiro Pakarisen ja Lauri Korpikosken lisäksi. Jos olisin saanut oluttuopin jokaiselta joka on viimeisen viikon aikana kysynyt, missä Esa Tikkanen on, ymmärtäisin TikiTalkia ihan uudella tavalla. Useampi entinen suomalainen Oilers-pelaaja oli kutsuttu paikalle. Kari Jalonen ei päässyt maajoukkueleirin vuoksi.

Äänekkäimmät suosionosoitukset annettiin ehkä Ryan Smythille, Mark Messierille, Connor McDavidille, valmentaja Todd McLellanille ja tietenkin Wayne Gretzkylle, jonka sisääntulo sai muut pelaajatkin nousemaan seisomaan. Voittonsa ansiosta NHL:n sarjataulukossa 29. sijalle juuri nousseen joukkueen valmentaja ei varmasti koskaan ole saanut hienompaa hurrausta osakseen. Edmontonin yleisö ymmärtää, mistä on kysymys.

Toronto Maple Leafs saa ottaa johtopaikan varauslottokisassa.

Oilersin oli pelattava hienoa historiaansa kunnioittaen keskiviikkona.

Edmontonissa on aina taitojen ohella arvostettu kovuutta. Dave Semenko, Marty McSorley, Louie DeBrusk ja Georges Laraque saivat paljon rakkautta yleisöltä. Lähes huomaamatta kaukaloon käveli 68 ottelua WHA-Oilersissa pelannut Lämäri-aikojen legenda Frank "Seldom" Beaton. Mies, joka jouduttiin kerran WHA:ssa salakuljettamaan hallilta kiekkokassissa poliisien silmien alta bussiin. Yksi jääkiekon legendaarisimmista kovanyrkeistä 70-luvun tyyliin.

Yleisölle esiteltiin myös Oilersin entisen huoltoryhmä. Lyle "Sparky" Kulchisky, joka piilotti Stanley Cupin hallin uumeniin Glen Satherin käskystä kevään 1987 Stanley Cup-finaalisarjan seitsemännen ottelun aattona, ettei Philadelphia Flyersin valmentaja Mike Keenan voisi viedä sitä pukukoppiinsa pelaajiensa sytyttämiseksi. Oilersin huoltajat joutuivat koko päivän ajan valehtelemaan Hockey Hall of Famen miehelle suoraan päin naamaa etteivät he tienneet, missä loordi Stanley oli. HHOF:n mies hikoili tuskissaan.

Kukaan ei halua tulla tunnetuksi miehenä, joka hukkasi Stanley Cupin finaalisarjan seitsemännen pelin aattona.

- - -

Sitten pidettiin puolitoista tuntia kestänyt haastatteluosuus jäällä yleisön istuessa paikallaan. Oilersin alumnin jäsenet näyttivät lähes ottaneen tehtäväkseen voittamisen kulttuurin välittämisen eteenpäin nykyisille pelaajille.

Georges Laraque sanoi pyytäneensä numeroa 27 erityisesti huoltajilta, koska se oli Dave Semenkon vanha numero. "Oli kunnia saada pelata Dave Semenkon paidassa," sanoi Laraque. "Pelasin neljässä eri NHL-kaupungissa ja olen Montrealista kotoisin. Edmonton on paras paikka pelata NHL:ssä. Täällä on todellakin maailman parhaat fanit," hän hehkutti.

"Kun nämä nuorukaiset oppivat voittamaan tässä kaupungissa he oppivat mitä rakkaus on," sanoi Oilersin entinen kapteeni Al Hamilton viestinä nuorelle nykyjoukkueelle.

Kaikki kiittivät järjestelyjä. Kenny "The Rat" Linseman, joka yhtenä playoffkeväänä ampui kolme pelisarjan voittanutta maalia, mukaanlukien Stanley Cupin ratkaisseen voittomaalin, ei osannut sanoa, miten hän osasi ärsyttää vastustajia niin hyvin. Kukaan ei osannut aloittaa tappelua kahden muun pelaajan välillä paremmin kuin The Rat.

"En tiedä, se on minulle vain luonnollista. Se oli minun tapani pelata. En yrittänyt ärsyttää ketään erityisesti."

B.J.McDonald ihmetteli miten kukaan ei ollut lähtenyt vieläkään hallilta, vaikka peli päättyi jo yli tunti sitten.

- - -

"Oli tosi hieno juhla," sanoi Iiro Pakarinen juhlan jälkeen Helsingin Sanomille. "Aika haikee fiilis, vaikka olen ollut täällä vain pari vuotta vasta. Hieno, tällainen legendaarinen vanha halli. Kyllä sitä vähän mietittiin ennen peliä, että viimeinen peli täällä. Ensi kaudella sitten on uusi halli. Hieno homma, että voitettiin peli legendojen edessä. Gretzky, Kurri ja Messier ja kumppanit katsoivat peliä."

"Oilersissa on siistiä pelata. Sillä on hieno historia."

- - -

"Oikeastaan pelasin täällä vain yhden vuoden," sanoi Lauri Korpikoski Colosseum-kokemuksistaan. "Viime vuodet eivät ole olleet niin suosiollisia kuin ennen, mutta kyllä täällä yleisö on aina mukana, tietää jääkiekosta ja on intohimoinen jääkiekkoa kohtaan. Sen kuulee, jos menee huonosti ja myös jos menee hyvin. Se on aina hyvä. Tänne on aina hyvä tulla pelaamaan. "

"Vierailijana tykkäsin tulla aina tänne, koska täällä oli aina hyvä jää ja on vieläkin. Aina kun tulee Kanadaan pelaamaan täällä on vähän eri viba kuin USA:n markkinoilla. Oli aina kiva tulla tänne."

Edmontonin jäätä pidettiin pitkät ajat NHL:n parhaana. Liiga palkkasi Oilersin jäämestari Daniel Craigin täysipäiväiseksi NHL:n jäämestariksi, joka toimii playoffeissa, tarkastaa ja pitää huolta jäästä Stanley Cupin finaaleissa ja ulkoilmatapahtumissa esimerkiksi.

- - -

Jussi Markkanen tuli Edmontoniin kaupungissa tasan 14 vuotta sitten syntyneen poikansa Juhon kanssa.

"On hienoa tulla takaisin," sanoi Markkanen Helsingin Sanomille. "Edellisestä kerrasta on enemmänkin kuin muutama vuosi. Tosi hieno juttu. Oli paljon puhuttu, että pitäisi tulla käymään täällä. On niin hienoja muistoja ja oltiin niin pitkään täällä ja perhe viihtyi hyvin. Kun tuli tällainen mahdollisuus, päätettiiin tarttua siihen. Isä/poika-retki."

Jussi oli mukana viimeisissä Edmontonissa pelatuissa playoffeissa ja Stanley Cup-finaalisarjassa keväällä 2006. Koko kaupunki sekosi. Kahdeksannelta sijalta pudotuspeleihin lähteneen Oilersin marssiessa pelisarjasta toiseen volyymi vain koveni. Peleissä ei pystynyt kuulemaan omaa ääntään. Puhuminen vieressä istuneen kanssa oli täysin mahdotonta.

Voittojen jälkeen Edmontonin pääbiletyskatu Whyte Avenue täyttyi juhlijoista. Yhden pelin jälkeen ihmiset hakivat viereiseltä rakennustyömaalta puulavoja keskelle tietä ja sytyttivät ne tuleen. Kansa tanssi ison nuotion ympärillä keskellä yötä. Poliisikonstaapeleilla oli ihmettelemistä.

San Jose Sharks-sarjassa tuli raportti siitä, miten osa San Josen yleisöstä oli buuannut Kanadan kansallislaululle. Edmontonin yleisö vastasi tähän omalla tavallaan, laulamalla ensin USA:n kansallislaulun kovempaa kuin sitä on koskaan laulettu missään ennen omaa lauluaan. Aika hieno vastaus.

"Kyllä paras muisto oli ei pelkästään Stanley Cup-finaali vaan koko ne playoffit," sanoi Markkanen. "Vaikka en pelannutkaan muuten kuin finaaleissa, niin kyllä se koko parin kuukauden matka oli niin hieno. Koko se fiilis, miten se vielä pomppas kattoon kun playoffit alko."

Yksi hienoimmista suomalaisten NHL-pelaajien tarinoista on se, miten kolme kuukautta luukkumiehenä tai pressiboxissa pelejä katsellut Jussi Markkanen joutui tuleen kesken Stanley Cup-finaalisarjan ja pelasi silti todella hyvin keväällä 2006 Dwayne Rolosonin loukkaannuttua Carolinassa pelatussa finaalien ensimmäisessä pelissä.

Huippuesimerkki siitä, miten ammattilaisen tulee olla aina valmis. Aina on pysyttävä skarppina. Niklas Bäckström on hienosti jatkanut tätä todellisten ammattilaisten perinnettä viime aikoina. Ja miten on elettävä hetkessä. Pelaaminen Stanley Cupin finaalissa on kuitenkin jääkiekkoilijan parasta aikaa aina.

"Hienoa se oli," sanoi Jussi Markkanen. "Pitkältä tauolta, mutta siinä oli kumminkin niin mukana. Ei se oikeastaan tuntunut ihmeelliseltä. Piti antaa mennä ja vaan nauttia siitä. Turha murehtia kummempia. Pelaamaan vaan."

- - -

Janne Niinimaan ja Jari Viuhkolan jäähyväisottelu pelattiin Oulussa aikaisemmin kaudella. Yksi asia, jonka jokainen tuon pelin You Tubesta katsonut sanoo on aina sama: Reijo Ruotsalainen luistelee yhä vieläkin 56-vuotiaana kuin myrskytuuli. Täysin uskomatonta. Hän pystyisi luistelemaan nykyNHL:ssä vaihdon tai pari kenenkään huomaamatta, että jäällä on 30 vuotta muita vanhempi mies.

"Ajattelin juuri tuossa peliä katsellessani samaa," naurahti hyvin vaatimattoman oloinen kaksinkertainen Stanley Cup-mestari asiasta kysyttäessä, oma Oilers-paitansa #29 päällään. Pitkästä aikaa.

Ruotsalainen ei koskaan pelannut kovin pitkään Edmonton Oilersissa. Mutta hänen luistelunsa muistetaan yhä. Ja hänen panoksensa kovissa playoffotteluissa. Reksa oli tyytyväinen päästessään Colosseumin jäähyväisiin.

"Oli ihan kivaa tulla takaisin," sanoi Ruotsalainen Helsingin Sanomille. "Mä olen yleensä ollut täällä lyhyen ajan vaan. Silloinkin kun kävin pelaamassa, mä kävin nopeasti ja voitettiin mestaruus ja lähin taas pois. Mutta kivaa se olitulla tänne. Kaikki oli niin hienosti järjestetty. Oli hyvä nähdä vanhoja pelikavereita, jutustella vähän mitä ne tekee ja yleensä miten elämä on niitä kohdellut."

"Mulla on aina hyviä muistoja, koska olen ollut niin lyhyen ajan täällä ja voittanut kaksi kertaa, vaikka en kuitenkaan pelannut kovin kauaa runkosarjaa ja pleijarit siihen lisäksi. Tietenkin tämä joukkue mikä täällä oli silloin kun pelasin oli niin loistava. Vaatimustaso jo pelaajilla keskenään oli niin korkea, että se voittamisen kulttuuri oli selvä asia jo siinä vaiheessa. Kukaan ei voinut antaa vähempää kuin pystyi antamaan itsestään. Se tavallaan huokui joukkueesta kun minä tulin tänne ja kun pystyi tekemään oman työnsä hyvin pystyi auttamaan joukkuetta eteenpäin."

"Tänne oli pelitaktillisesti hyvä tulla pelaamaan. Heidän pelityyli oli enemmän offensiivinen kuin puolustava. Tapa pelata oli sellainen, että osattiin lukea vastustajaa. Muistan kun Flyersia vastaan pelattiin, ne tuli kuhnaamaan meitä ja yritti taklata, mutta me siirreltiin kiekkoa ja päästiin alta pois. Ihan sillä pelitaktiikalla. Siinä suhteessa täällä oli kaikki kohdallaan, valmennus ja pelaajat."

Reijo Ruotsalaisen takia koko NHL joutui muuttamaan sääntöjä. Enää ei Euroopasta pääse kesken kauden NHL-kokoonpanoon käymättä siirtolistan eli waivereitten kautta. Reksa ei ollut ainoa pelaaja, mutta sääntö on nimetty epävirallisesti hänen mukaansa; The Reijo Ruotsalainen Rule. Pelaajan on täytynyt olla erikoisen hyvä jos sääntö kantaa hänen nimeään vuosikymmenten jälkeen puheissa.

"Tulihan ekana vuonna Jaroslav Pouzar ja Kent Nilsson samaan aikaan," sanoi Ruotsalainen. "Mutta ne nimesi sen mun mukaan, mutta pitäähän sitä jotain tehdä, ettei liian helpoksi mene. Jonkinlainen leima on jätettävä," hän sanoi naurahtaen.

Lopuksi oli pakko kysyä siitä luistelusta.

"Ainakin kaksi kertaa viikossa yritän käydä jäällä. Kolmekin jos on mahdollista. Kroppakin vaatii, että käy tekemässä jotain. Jos ei tee, tuntee itsensä enemmän väsyneeksi."

"Tietenkin voisin luistella (nykyisten NHL-pelaajien kanssa), mutta välttämättä ei kunto kestä," naurahti Reijo Ruotsalainen lopuksi.

- - -


"On vaikea nimetä suosikkimuistoa, koska niitä on niin paljon. Täällä tehtiin niin paljon historiaa," sanoi Jari Kurri Helsingin Sanomille kirjoitellessaan nimmareita ja poseeratessaan selfieissä koko ajan Oilers-legendan tunnistaneille faneille.

"Vaikea lähteä karsimaan, mutta kyllä se eka Stanley Cup kuitenkin oli semmoinen, joka tulee mieleen. Se, että tämä kaupunki sekosi ja miten nää fanit oli jäällä ja siellä halattiin toisiamme ja kaikkia tuntemattomia ihmisiä ja oli paraatit ja kaikki siihen päälle."

"Ei sitä silloin junnuna tietenkään kun tuli Euroopasta tiennyt, kuinka iso asia se on voittaa tuollainen mestaruus täällä. Aina on hienoa voittaa sarjassa kuin sarjassa, mutta nämä mittasuhteet oli niin järkyttävät."

"Ja kun pelaat tällaisessa hallissa, seitsemäntoista ja puoli tuhatta ihmistä aika lähellä sua ja kun tulet Euroopasta aika pikkupoikana, niin kyllä se aika hienoa oli."

Kurri sanoi jutellessaan pelin aikana entisten joukkuekavereittensa kanssa siitä, että Rexall on vieläkin ihan hieno halli. Siinä ei ole mitään häpeämistä. Ja Jarikin muistaa millaista oli olla jäällä vanhaan tyyliin rakennetussa Colosseumissa kun katsojat ovat ihan pelaajien lähellä.

"Tänäänkin kun katsottiin tätä peliä tuolla, tunnelma täällä on niin uskomaton. Kun tuolla jäällä on pelaajana, tuntuu kuin ihmiset olisivat sun sylissä. Tänä päivänä kun rakennetaan uusia ja isoja halleja yleisö viedään kauas pelaajista. Tässä on vielä hyvä, läheinen tunnelma. Täällä on aina hieno yleisö."

#17 ehti tsekata vanhat kävelyreittinsä parkkipaikalta ramppia alas ja sisälle halliin.

"On nämä tuttuja kujia kaikki."


- - -


NHL-kiekossa puhutaan paljon rahasta, suurista sopimuksista, CBA:stä, katsojaluvuista ja viime aikoina tietenkin paljon jääkiekon vaarallisesta puolesta.

Jääkiekon parhaat puolet - kaveruus, joukkuehenki, koko elämän kestävien ystävien löytäminen ja pitäminen ja niin edelleen - unohdetaan ihan liian usein. Syyt, miksi kukaan ylipäätään aloittaa ja jatkaa jääkiekon pelaamista ja halleilla elämistä. Voittamisen kulttuurista. Miksi tietyt joukkueet voittavat mestaruuksia. Siis muuten kuin olemalla hyviä jäällä.

Rakennukset ovat tietenkin vain betonia, terästä ja puuta. Ihmiset ja tapahtumat ja hienot hetket tekevät niistäkin legendaarisia.

Edmontonin Colosseum oli jotenkin Roomassa sijaitsevaa esikuvaansa muistuttava. Sinne sisään kävellessä tuntui joskus kuin olisi tullut katsomaan gladiaattorien otteluja. Katsomot oli rakennettu hienosti niin, että yleisö sai nähdä kaiken läheltä.

Edmontonin Colisseumin rakensivat pääasiassa paikalliset italialaissiirtolaiset, jotka italialaisen perinteen mukaisesti istuttivat rakennuksen valmistuttua puun sen katolle. Tässä tapauksessa kuusipuun. Rakennustyöt teki firma, jonka omistivat Peter Batoni ja Pat Bowlen. Viimeksi mainitun nimi on tuttu NFL:n seuraajille.

Työt olivat kesken ensimmäisen pelin alkaessa vielä. Parille sadalle katsojalle annettiin sisääntultaessa tuoli kouraan. Sen sai itse asentaa paikalleen.



Edmonton Oilersin faneilla kävi todellinen onni, koska he saivat nähdä livenä yhden jääkiekon kaikkien aikojen parhaista joukkueista 1980-luvulla.

Vanhaa Colosseumia ei olisi voitu hienommin hyvästellä kuin keskiviikkona tehtiin.

Lähtiessäni otin viimeisen kuvan paikasta.

Jari Kurri seisomassa jääkoneaukolla, kirjoittelemassa nimmareita faneille, jotka kaikki kutsuivat häntä nimellä "Mr.Kurri".



Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.


Hienot muistot jäävät, mutta on aika muuttaa uuteen hienoon halliin ja tehdä uusia muistoja.


Täällä Jouni Nieminen, Edmonton

Twitter: @OnsideWithJouni
Jouninposti@shaw.ca

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Jouni Niemisen kausi NHL:ssä

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Hyytävä sää vyöryy nyt etelään asti: luvassa jopa päiväpakkasia ja räntää – ”talvirenkaat alle”, suosittelee Liikenneturva

    2. 2

      Laulaja Tomi Metsäketo kirjoittaa itseensä kohdistuneista häirintäsyytöksistä, mutta kiertää keskustelun seksuaalisesta häirinnästä – Tästä on kyse

    3. 3

      Tapasi vastata puhelimeen saa ihmiset kuvittelemaan sinusta monta asiaa – tutkijat analysoivat tarkasti, millainen tervehdys kuulostaa luotettavalta

    4. 4

      Länsimetron koeajo tyssäsi tällä kertaa vaihdevikaan Otaniemessä – Metrojohtaja: ”Kriittisiä vikoja on korjattavana 150–200”

    5. 5

      Miten terve, koulutettu ja menestyvä nainen voi uupua jopa ennen kuin täyttää 30?

    6. 6

      ”Ota poikasi kainaloon” – Jos haluat kasvattaa pojan, joka ei ahdistele, yksi keino on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan ylitse muiden

    7. 7

      Nuoret suomalaismiehet fanittavat 27-vuotiaan opiskelijan tekemää tv-sarjaa, vaikka sen ei pitänyt olla enää mahdollista – Näin ärsyttävästä nörtistä tuli nettisuosikki

    8. 8

      Sörnäisten ”kauhea röttelöyksiö” on menossa kaupaksi yli hintapyynnön – Välittäjä: ”Minulta on kysytty, jäikö hinnoittelijalta aamulääkkeet ottamatta”

    9. 9

      Espanja puhalsi Katalonian pelin poikki, mutta suurimmat vaikeudet ovat vasta edessä – hätäännys kriisin ratkaisuvaihtoehdoista kasvaa

    10. 10

      Kuura Maula ei kutsu lastaan pojaksi, Maisa Leppänen antoi poikansa pukeutua mekkoon – Näin toimii vanhempi, joka haluaa kasvattaa lapsensa feministisesti

      Tilaajille
    11. Näytä lisää
    1. 1

      ”Ota poikasi kainaloon” – Jos haluat kasvattaa pojan, joka ei ahdistele, yksi keino on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan ylitse muiden

    2. 2

      Moni suomalainen syö maksansa sairaaksi – jo joka viidennellä on rasvamaksa, eikä tulevaisuus näytä erikoislääkärin mukaan hyvältä

    3. 3

      Kuura Maula ei kutsu lastaan pojaksi, Maisa Leppänen antoi poikansa pukeutua mekkoon – Näin toimii vanhempi, joka haluaa kasvattaa lapsensa feministisesti

      Tilaajille
    4. 4

      Miten terve, koulutettu ja menestyvä nainen voi uupua jopa ennen kuin täyttää 30?

    5. 5

      30-vuotias mies kertoi kokemuksistaan HS:n ahdistelukyselyssä: ”Hävetti kamalasti, miten hallitsemattomasti olin käyttäytynyt – En ollut ottanut todesta hienovaraisia vihjeitä siitä, etten ollut toivottu”

    6. 6

      ”Väkisin viinaa, hotellihuone, seksuaalinen hyväksikäyttö / raiskaus”: Suomen elokuva-alalla ahdistellut naiset kertovat kokemuksistaan

    7. 7

      Mikko Andelin, 41, nukkui kuukausikaupalla vain kolme tuntia yössä – sitten järvenpääläislääkäri puuttui asiaan ja tarjosi lääkkeetöntä hoitoa

      Tilaajille
    8. 8

      ”Jätä avaimet tuohon. Kiitos ja hei” – Työpsykologi Hanna Poskiparta sai nuorena yllätyspotkut unelmatyöstään, mutta oppi samalla paljon olennaista työyhteisöstä

      Tilaajille
    9. 9

      Stalinin alkuperäiset dokumentit lopettavat turhan arvuuttelun – nyt tiedetään luotettavasti, mitä Moskova suunnitteli Suomen varalle

    10. 10

      ”Kaikki alalla olevat tietävät sen ringin” – Suomen elokuva-alalta kerätyssä kymmenien ahdistelukertomusten aineistossa muutama nimi toistuu

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Ossi Nyman ei tee töitä ja sanoo, että työvoimatoimisto on ihmisoikeusloukkaus – näin ”ideologisesti työtön” taktikoi itselleen yhteiskunnan tuet

      Tilaajille
    2. 2

      ”Äiti soittaa”, vilkutti puhelin kuolleen pojan vieressä – oppilas Niina Sassi, poliisi Timo Leppälä ja muut Jokelan koulusurman kokeneet kertovat nyt, millaiset jäljet tragedia jätti

      Tilaajille
    3. 3

      Sairaanhoitaja Paula Vuotila, 61, eli 30 vuotta ”koulutetun eliittielämää” – sitten hän ajautui asumaan rappukäytävissä

    4. 4

      ”Kaikki alalla olevat tietävät sen ringin” – Suomen elokuva-alalta kerätyssä kymmenien ahdistelukertomusten aineistossa muutama nimi toistuu

    5. 5

      Aleksis Salusjärvi oli lukiossa, kun nainen kavahti häntä ensi kerran bussipysäkillä – #MeToo-kampanja herätti miehet kertomaan, miltä tuntuu, kun nainen pelkää

    6. 6

      ”Ota poikasi kainaloon” – Jos haluat kasvattaa pojan, joka ei ahdistele, yksi keino on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan ylitse muiden

    7. 7

      ”Sinun hiljaisuutesi on valanut sementtiin itätytön stereotypian, ja se myy lisää poikamiesmatkoja”, kirjoittaa kirjailija Sofi Oksanen avoimessa kirjeessään Melania Trumpille

    8. 8

      Kirjailija kertoi olevansa ”ideologisesti” työtön ja kikkailevansa tukia – TE-toimisto katkaisee tuet ja aloittaa poikkeuksellisen selvityksen

    9. 9

      Trumpin lähipiiri pelkää presidentin olevan ”hajoamassa” – avustajat yrittävät pitää presidentin aisoissa, kun hän saapuu toimistolle kiihdyksissään

    10. 10

      Kuura Maula ei kutsu lastaan pojaksi, Maisa Leppänen antoi poikansa pukeutua mekkoon – Näin toimii vanhempi, joka haluaa kasvattaa lapsensa feministisesti

      Tilaajille
    11. Näytä lisää