Kuolemantanssi    |   Blogi

Eurooppa ahtaassa raossa

Euroopassa on meneillään liberaalin demokratian ja epäliberaalien valtarakenteiden, humaanin ja kovan Euroopan mittelö, jota enimmäkseen ei käydä asein vaan asentein. Tähän hetteikköön Eurooppa hukkasi itsensä.

Pidin torstaina 12.5. juhlapuheen Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahaston vuosijuhlassa. Julkaisen tässä saman puheen sellaisenaan.

Hyvä yleisö,

Vapun tienoilla internetissä puhkesi ajallemme tyypillinen niin kutsuttu someraivo. Helsinkiin tuli kaupunkipyörät, ja monen mielestä ne olivat aivan väärän näköisiä. Ne ovat nimittäin kirkkaankeltaisia, ja niissä on Alepan mainoksia.

Arvostelijoita hiersivät avoimen kaupallisuuden seuraukset kaupunkikuvalle. Kuten bloggaaja Veikka Lahtinen otsikoi: ”Alepa-fillari on alennustilamme symboli.” Lahtinen kirjoitti: ”Helsingissä kaukaisten metropolien huolet ja kamppailut katutilasta eivät puhuta.”

Seurasin Alepa-kiistaa kiinnostuksella, joskin vain pintapuolisesti. Aihe ei herätä minussa intohimoja. Ensinnäkin, minulla on oma fillari. Toiseksi, olen espoolainen, joten Helsingin kaupunkipyöriin ei kulu minun verorahojani. Kolmanneksi, kaupunkiestetiikka ei ole ominta alaani.

En tiedä, kuinka nopeasti fillarisodan kuohut laantuivat. Lähdin heti vapun jälkeen Moskovaan, ja aloin seurata ihan muita asioita. Kuten sitä, millaisen tuomion Tverin kaupungin oikeusistuin langetti venäläiselle koneinsinöörille Andrei Bubejeville.

Bubejev on bloggaaja. Oikeuteen hän ei tosin joutunut edes siitä, mitä hän itse kirjoitti, vaan siitä, mitä hän jakoi kavereilleen yhteisöpalvelu VKontaktessa. Bubejev jakoi artikkelin otsikolla ”Krim kuuluu Ukrainaan.” Lisäksi Bubejev jakoi netistä löytämänsä kuvan, jossa kehotettiin: ”Purista Venäjä ulos itsestäsi”. Kuvassa oli hammastahnatuubi, jossa on Venäjän trikolori.

Puristamiskehotus on suora viittaus kirjailija Anton Tšehoviin, joka kirjeessään kehotti ”puristamaan orjan ulos itsestämme, pisara pisaralta”.

Andrei Bubejev sai kahden vuoden kolmen kuukauden vankeustuomion ”ekstremistisen materiaalin” levittämisestä. Syyttäjä oli vaatinut kolmea ja puolta vuotta.

Bubejevin tuomio ei ollut iso uutinen. Ei Venäjällä, ei maailmalla. Tämä kielii siitä, etteivät nyky-Venäjän oikeuskäytännöt jaksa enää ihmetyttää. Vsjo normalno.

Voiton päivänä, viime maanantaina, seurasin kansan juhlintaa Moskovassa. Kaupunkilaisia oli liikkeellä sadoin tuhansin ellei miljoonin. Lapsia oli puettu puna-armeijan univormuihin. Myynnissä oli panssarivaunun muotoisia ilmapalloja. Minulle tulivat mieleen ranskalaisrunoilija Jacques Prévertin sanat, että ensin annetaan lapsille tykkejä, ja sitten annetaan tykeille lapsia.

Punaisen torin sotilasparaatissa huudettiin uraata. Ehkä se on jotenkin dna:ssa, mutta huuto aiheutti minulle kylmiä väreitä. Torilla rullasivat muun muassa T-14 Armata -panssarivaunut, Buk-ilmatorjuntaohjukset liikuteltavilla alustoillaan sekä niin ikään liikuteltavat mannertenväliset R-24 Yars -ohjukset. Kävi mielessäni, että nyt on kaupunki pyörillä.

Helsinkiläisellä kaupunkipyöräkeskustelulla ja moskovalaisella uraa-patrioottisuudella ei tietenkään ole mitään tekemistä toistensa kanssa. Ajallisen yhteensattuman takia ne vain rinnastuivat minun mielessäni esimerkeiksi siitä, miten erilaisissa todellisuuksissa Euroopassa eletään.

Janan yhdessä päässä on cityliberaali länsi, jolle pehmeät arvot ovat tärkeitä. Toisessa päässä ovat idän piinkovat nationalistit, jotka vannovat sotilasmahdin nimiin ja tukahduttavat kovaotteisesti kaiken poikkipuolisen.

Epäonnekseen Suomi sattuu sijaitsemaan maantieteellisesti kovin lähellä jälkimmäistä arvomaailmaa. Tämä on raadollisen maailman raadollinen tosiseikka, joka olisi syytä pitää tarkoin mielessä, mutta jonka ei silti pitäisi antaa vaikuttaa omaan tapaamme elää.

Sillä tästä Euroopassa on minun nähdäkseni vuonna 2016 kyse: millä tavalla eletään. Ei sen vähemmästä.

Olen seurannut Euroopan kehitystä koko aikuisen ikäni, siitä yli 20 vuotta ulkomaantoimittajana. Viime kesästä lähtien olen matkustellut pitkin maanosaa erityisen tiheästi, tähän asti 17 maassa, Ateenasta Tornioon ja Pariisista Moskovaan, ja yrittänyt ottaa tolkkua siitä, mitä täällä oikein tapahtuu. -- Tässä yhteydessä haluankin muuten esittää kiitokseni niille tahoille kuten Suomen Kulttuurirahaston Uudenmaan rahastolle, joilta olen saanut kirjahankkeeseeni apurahoja. Työni on ollut, miten tämän nyt sanoisi, resurssi-intensiivistä.

Hyvä yleisö,

Voi olla, että olen ammattini tyypillisenä edustajana ammattimainen huolestuja, mutta pakko on sanoa, etten ole koskaan ollut yhtä huolissani.

On tapahtunut hurjia asioita. Jo mainitsemani Venäjä on siirtynyt vuosi vuodelta nationalistisempaan suuntaan, eikä se pidä kalustonäyttelyitään pelkästään Punaisella torilla. Ukrainassa käydään hiljaisen liekin sotaa, jota me emme edes sen kummemmin enää ajattele, koska niinhän asiat nyt vain ovat, Euroopassa vuonna 2016.

Mutta käynnissä on myös toisenlainen kamppailu, joka on Euroopan laajuinen. Meneillään on liberaalin demokratian ja epäliberaalien valtarakenteiden, humaanin ja kovan Euroopan mittelö, jota enimmäkseen ei käydä asein vaan asentein, yhteiskuntien välillä ja sisällä. Tähän hetteikköön Eurooppa tuntuu jotenkin kadottaneen itsensä.

On ehkä syytä tarkentaa, mitä tarkoitan liberaalilla demokratialla. Tarkoitan ensisijaisesti arvoja. Tarkoitan sallivaa elämänasennetta. Tarkoitan vapauksia.

Tarkoitan sitä, että yksilöllä on oikeus olla, mitä hän on, ja sitä mieltä, mitä hän on. Tarkoitan sitä, että yhteisön etu ajaa yksilön edun edelle vain rajatuissa tapauksissa, ja yksilö on täysin alisteinen yhteisön edulle vain silloin, jos vaakalaudalla on yhteisön olemassaolo.

Tätä voisi purkaa pitkäänkin, koska olemme eurooppalaisen filosofian vuosisataisten peruskysymysten äärellä, mutta olen armollinen ja säästän teidät teoreettiselta esitelmöinniltä.

Euroopassa on liikkeellä vahvoja liberaalin demokratian vastaisia voimia. Se käy ilmi tavoissa, jolla eri puolilla maanosaa reagoidaan pakolaisiin. Se käy ilmi tavoissa, joilla reagoidaan pitkittyneeseen talouskriisiin. Se käy ilmi tavoissa, joilla reagoidaan Eurooppaan ylipäätään. Ja elämään.

Liberaalin demokratian vastaisista voimista hirvittävin on Isis, joka on Syyriassa ja Irakissa pannut pystyyn muka-islamilaisen kaulankatkojakalifaattinsa.

Mitäänhän Isis ei niin vihaa kuin vapautta. Pariisissa viime marraskuussa terroristit murhasivat rockkonsertissa ja kahviloissa. Maaliskuussa Brysselissä uhreina olivat eurooppalaiset lentomatkustajat ja Euroopan unioni. Mikään ei olisi pelon arkkitehdeille mieluisampaa kuin saada Euroopan muukalaisvastaiset asenteet kovenemaan entisestään, ja siinähän he näyttävät kovin hyvin onnistuvan.

Kovat asenteet ovat kovasti muodissa. Euroopassa kulkee kaksi jakolinjaa, yhtäältä maantieteellinen, toisaalta yhteiskuntien sisäinen.

Maantieteellinen jakolinja kulkee karkeasti ottaen Itä- ja Länsi-Euroopan välillä. Mitä idemmäksi mennään, sitä kovemmiksi tullaan. Venäjällä ja Turkissa liberaali on kirosana. Jos kummassa tahansa menisi vaikka julkisesti ajamaan konseptia nimeltä ”sateenkaariperhe” tai ”tasa-arvoinen avioliittolaki”, niin saisi osakseen pilkkanaurua tai pahempaa.

Mutta kyllä Euroopan sydänmaillakin osataan. Puolassa ja Unkarissa ovat vallassa epäliberaalin linjan nationalistit, Puolassa viime syksystä lähtien, Unkarissa jo puoli vuosikymmentä. Slovakiassa ja myös Tšekissä kukoistaa sama epäliberaali ajattelu. 

Ensisijaisena maalitauluna ovat pakolaiset yleensä ja muslimit erityisesti, mutta kyse ei ole pelkästään siitä. Kyse on kokonaisesta epäliberaalista elämänkatsomuksesta.

Palaan hetkeksi pyöräilyteemaan. Siteeraan Puolan ulkoministeriä Witold Waszczykowskia, joka tammikuussa totesi valtapuolue Laki ja oikeuden tavoitteista seuraavaa:

”Me haluamme vain parantaa maamme muutamista sairauksista. Edellinen hallitus toteutti vasemmiston toimintamallia, ikään kuin maailman pitäisi liikkua marxilaisittain vain yhteen suuntaan, kohti kulttuurien ja rotujen sekoitusta, pyöräilijöiden ja kasvissyöjien maailmaa, jossa käytetään ainoastaan uusiutuvia energianlähteitä ja taistellaan kaikkia uskonnon muotoja vastaan.”

Ja edelleen: ”Tällä ei ole mitään tekemistä perinteisten puolalaisten arvojen kanssa. Tämä on vastoin sitä, mitä useimmat puolalaiset tuntevat sydämissään: perinne, tietoisuus historiasta, rakkaus omaa maata kohtaan, usko Jumalaan sekä normaali perhe-elämä, jossa on mies ja nainen.”

Ulkoministeri Waszczykowskilla oli muuten mielenkiintoinen näkemys vasemmistolaisuudesta ja marxilaisuudesta. Puolan edeltävä hallitus ei nimittäin ollut vasemmistolainen, vaan eurooppalaista keskustaoikeistoa. Mutta en puutu tähän nyt sen enempää, koska Euroopan rajanvedossa jako vasemmistoon ja oikeistoon ei ole mielestäni lähellekään yhtä merkitsevä kuin jako liberaaleihin ja epäliberaaleihin.

Tästä asiasta olen tavallaan samaa mieltä, kierteellä, kuin Ranskan kansallispopulistisen ja muukalaisvastaisen Front Nationalin johtaja Marine Le Pen. Minulla oli suru kuunnella hänen puhettaan viime joulukuussa pohjoisranskalaisen koulun jumppasalissa. Näin sanoi Le Pen: ”Poliittinen jakolinja ei enää kulje vasemmiston ja oikeiston välillä vaan mondialistien ja patrioottien välillä.”

Mondialisti tulee ranskan sanasta le monde, maailma. Asiallisesti ottaen Le Pen tarkoitti maailmansyleilijöitä, hän puhui näet halveksivaan sävyyn. Kansallisen rintaman retoriikkaan ei tietenkään mahdu ajatus todellisuuden monimutkaisuudesta, siitä, että ihminen voisi samaan aikaan olla isänmaallinen ja maailmalle avoin.

On paljon mahdollista, että Marine Le Pen tekee trumpit ja menestyy häikäisevästi kevään 2017 presidentinvaaleissa. On jopa mahdollista, joskaan ei todennäköistä, että hänestä tulee joskus Ranskan presidentti.

Vaaleissa punnitaan Kansallisen rintaman ydinsanoman kannatus. Ydinsanoma on EI: ei maahanmuuttajille, ei eurolle, ei Euroopalle, ei liberaaleille kotkotuksille. Puolue on näkyvimpiä esimerkkejä siitä, kuinka joka puolella Eurooppaa mittelevät liberaalit ja kovat asenteet.

Koska todellisuus on monimutkainen, myöskään jako liberaalin ja epäliberaalin välillä ei ole yksiselitteinen. Vaikeimmillaan jakolinjat kulkevat oman pään sisällä.

Itse ajattelen, että liberaaliin ajattelutapaan kuuluu yhtäältä humaanius: heikompia on autettava, sorrettuja puolustettava, sotaa pakenevia otettava vastaan.

Ja ajattelen, että liberaaliin ajattelutapaan kuuluu vapaamielisyys sen suhteen, kuka voi olla suomalainen. Liberaali vastaus kuuluu tietysti, että kuka vain, jos vain on valmis hyväksymään suomalaisen yhteiskunnan perusperiaatteet kuten tasa-arvon.

Mutta toisaalta, liberaali ajattelutapa ei voi olla taivaanrannan maalailua ruusunpunaisin värein. Kuten jo aikaisemmin totesin, maailma on raadollinen, ja sen raadolliset tosiseikat on pakko ottaa huomioon. Meidän on voitava elää omalla pehmeällä tavallamme, mutta varauduttava vastaamaan koviin kysymyksiin. Sellaisia Suomellakin on selvästi edessään.

Otan esimerkiksi pakolaiskriisin, josta on Suomessa kovin vaikea keskustella kiihkottomasti. Kun katsoo tilannetta Syyriassa ja Irakissa, Libyassa ja Afganistanissa, tai kun katsoo demografista kehitystä Saharan eteläpuolisessa Afrikassa, vaikuttaa ilmiselvältä, että lähivuosina ja -vuosikymmenenä Eurooppaan olisi niin paljon tulijoita kuin vain otamme vastaan.

Tästä seuraa tietysti kysymys, kuinka paljon ihmisiä me sitten olemme valmiita ottamaan vastaan. Liberaali Eurooppa on viime aikoina yrittänyt löytää osaratkaisua epäliberaalin Turkin kanssa tavalla, joka on samaan aikaan moraalisesti kestämätön ja reaalipoliittisesti ymmärrettävä.

Kuinka paljon ihmisiä olemme siis valmiita ottamaan vastaan Suomeen, vaikkapa vuoteen 2025 mennessä? 50 000? Satatuhatta? Kaksisataatuhatta? Puoli miljoonaa? Miljoona? On tiedossa, mikä on Rajat kiinni -Suomen vastaus. Mutta mikä on liberaalin Suomen vastaus? Vastaus ei voi olla se, että kysymys on yksinkertaistava ja moraaliton, sillä se on pelkästään yksinkertaistava ja raadollinen.

Hyvä yleisö,

Liberaali Eurooppa ja liberaali Suomi ovat siirtyneet selvästi puolustuskannalle. Kovien asenteiden paine on kova, ja pahimmillaan maanosan metropoleissa käydään kamppailua katutilasta.

Ratkaistavana on hankalia yhtälöitä. Moneen piinallisen vaikeaan ongelmaan pitäisi löytää ratkaisut, jotka kestävät ihanteet mutta myös todellisuuden. Jos liberaali Eurooppa ei tässä tasapainottelussa onnistu, niin sitten se onkin pian pelkkä Eurooppa.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Kuolemantanssi

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      ”Ota poikasi kainaloon” – Jos haluat kasvattaa pojan, joka ei ahdistele, yksi keino on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan ylitse muiden

    2. 2

      Moni suomalainen syö maksansa sairaaksi – jo joka viidennellä on rasvamaksa, eikä tulevaisuus näytä erikoislääkärin mukaan hyvältä

    3. 3

      30-vuotias mies kertoi kokemuksistaan HS:n ahdistelukyselyssä: ”Hävetti kamalasti, miten hallitsemattomasti olin käyttäytynyt – En ollut ottanut todesta hienovaraisia vihjeitä siitä, etten ollut toivottu”

    4. 4

      Trump syytti kongressiedustajaa valehtelusta, kun tämä kertoi tökeröstä puhelusta kuolleen sotilaan surevalle leskelle – Washington Post: Sotilaan äiti vahvistaa presidentin tökeröydet

    5. 5

      Kuura Maula ei kutsu lastaan pojaksi, Maisa Leppänen antoi poikansa pukeutua mekkoon – Näin toimii vanhempi, joka haluaa kasvattaa lapsensa feministisesti

      Tilaajille
    6. 6

      Mikko Andelin, 41, nukkui kuukausikaupalla vain kolme tuntia yössä – sitten järvenpääläislääkäri puuttui asiaan ja tarjosi lääkkeetöntä hoitoa

      Tilaajille
    7. 7

      ”Kaikki alalla olevat tietävät sen ringin” – Suomen elokuva-alalta kerätyssä kymmenien ahdistelukertomusten aineistossa muutama nimi toistuu

    8. 8

      Alman brittiläpimurto ei ole läpihuutojuttu, mutta nyt takana ovat isot voimat

    9. 9

      Tässä hän on, Kätilöopiston viimeinen vauva: Tyttö Erlin syntyi keskiviikkoiltana kello 18.39 – 57 vuotta palvellut synnytysosasto sulki ovensa

    10. 10

      Washington Post: Donald Trump lupasi kesäkuussa kuolleen sotilaan isälle tuhansia dollareita omasta pussistaan – ei koskaan lähettänyt rahoja

    11. Näytä lisää
    1. 1

      ”Kaikki alalla olevat tietävät sen ringin” – Suomen elokuva-alalta kerätyssä kymmenien ahdistelukertomusten aineistossa muutama nimi toistuu

    2. 2

      Kuura Maula ei kutsu lastaan pojaksi, Maisa Leppänen antoi poikansa pukeutua mekkoon – Näin toimii vanhempi, joka haluaa kasvattaa lapsensa feministisesti

      Tilaajille
    3. 3

      ”Ota poikasi kainaloon” – Jos haluat kasvattaa pojan, joka ei ahdistele, yksi keino on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan ylitse muiden

    4. 4

      Aleksis Salusjärvi oli lukiossa, kun nainen kavahti häntä ensi kerran bussipysäkillä – #MeToo-kampanja herätti miehet kertomaan, miltä tuntuu, kun nainen pelkää

    5. 5

      Stalinin alkuperäiset dokumentit lopettavat turhan arvuuttelun – nyt tiedetään luotettavasti, mitä Moskova suunnitteli Suomen varalle

    6. 6

      Mikko Andelin, 41, nukkui kuukausikaupalla vain kolme tuntia yössä – sitten järvenpääläislääkäri puuttui asiaan ja tarjosi lääkkeetöntä hoitoa

      Tilaajille
    7. 7

      Taloyhtiöriita sai uskomattomat mittasuhteet Helsingin Kruununhaassa: oikeudenkäyntikulut jo 50 000 euroa – eikä loppua vielä näy

    8. 8

      Moni suomalainen syö maksansa sairaaksi – jo joka viidennellä on rasvamaksa, eikä tulevaisuus näytä erikoislääkärin mukaan hyvältä

    9. 9

      Myös monet työssä käyvät välttelevät työntekoa

    10. 10

      Sote-ratkaisu horjuu jälleen – asiantuntijat laidasta laitaan varoittavat viemästä tuoreinta versiota eteenpäin

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Ossi Nyman ei tee töitä ja sanoo, että työvoimatoimisto on ihmisoikeusloukkaus – näin ”ideologisesti työtön” taktikoi itselleen yhteiskunnan tuet

      Tilaajille
    2. 2

      ”Äiti soittaa”, vilkutti puhelin kuolleen pojan vieressä – oppilas Niina Sassi, poliisi Timo Leppälä ja muut Jokelan koulusurman kokeneet kertovat nyt, millaiset jäljet tragedia jätti

      Tilaajille
    3. 3

      Sairaanhoitaja Paula Vuotila, 61, eli 30 vuotta ”koulutetun eliittielämää” – sitten hän ajautui asumaan rappukäytävissä

    4. 4

      ”Kaikki alalla olevat tietävät sen ringin” – Suomen elokuva-alalta kerätyssä kymmenien ahdistelukertomusten aineistossa muutama nimi toistuu

    5. 5

      ”Sinun hiljaisuutesi on valanut sementtiin itätytön stereotypian, ja se myy lisää poikamiesmatkoja”, kirjoittaa kirjailija Sofi Oksanen avoimessa kirjeessään Melania Trumpille

    6. 6

      Aleksis Salusjärvi oli lukiossa, kun nainen kavahti häntä ensi kerran bussipysäkillä – #MeToo-kampanja herätti miehet kertomaan, miltä tuntuu, kun nainen pelkää

    7. 7

      Kirjailija kertoi olevansa ”ideologisesti” työtön ja kikkailevansa tukia – TE-toimisto katkaisee tuet ja aloittaa poikkeuksellisen selvityksen

    8. 8

      Trumpin lähipiiri pelkää presidentin olevan ”hajoamassa” – avustajat yrittävät pitää presidentin aisoissa, kun hän saapuu toimistolle kiihdyksissään

    9. 9

      Naisen käsi osui vahingossa vastaan kävelleeseen mieheen Kalliossa – mies raivostui silmittömästi, löi ja potki naista

    10. 10

      Rikollisjengi kaappasi ruokakaupan Malmössä ja ryhtyi pyörittämään sitä itse – ”En ole koskaan nähnyt mitään vastaavaa”

    11. Näytä lisää