Oletko miettinyt, miten vaivalloisia puolisot, vauvat ja lemmikit voivat olla? Mitään merkittävää ei voi saavuttaa yksin mukavuudesta käsin - Lujasti lempeä | HS.fi

Oletko miettinyt, miten vaivalloisia puolisot, vauvat ja lemmikit voivat olla? Mitään merkittävää ei voi saavuttaa yksin mukavuudesta käsin

Tärkeät ja suuret asiat saapuvat aina kokonaispaketteina, joihin kuuluu myönteisten puolien lisäksi väistämättä kielteisiäkin, kirjoittaa Maaret Kallio.

23.5.2018 4:30 | Päivitetty 23.5.2018 16:05

Pitkän harkinnan ja haaveilun jälkeen olemme viimein saaneet perheenlisäystä.

Tätäkin tekstiä kirjoittaessani jalkojeni juuressa tuhisee pikkuinen karvainen kuono.

Koira on saapunut taloon.

Koska haaveilut koirasta kestivät pitkään, olen saanut kuulla matkan varrella liudan tuttavien reaktioita ja tietäviä kommentteja.

Monella oli kiire saada haaveilija äkkiä vakuuttuneeksi koiraelämän mahdottomuudesta. Innokkaimmat ovat pyytämättä äityneet kuvailemaan tulevia tuskan hetkiä: lukemattomia ripulilammikkoja matoilla vatsataudin yllättäessä ja karmaisevia marraskuun ulkoilutusaamuja ennen työkiireitä. Ei se koiran kanssa eläminen silkkaa herkkua kuule ole!

Ja tottahan se on.

Muttei koko totuus.

Olen huvittuneesti pohtinut, voisiko samaa logiikkaa käyttää muidenkin haaveiluiden kohdalla.

Vai toivot sinä kumppania elämääsi? Oletko miettinyt, miten raskas sellainen on krapulassa tai tekoflunssaa vaikeroidessa! Toivot vauvaa perheeseesi? Oletko ajatellut, että lapsilla on paha taipumus kakata, oksentaa, kiukutella, valvottaa ja uhmata lukemattomia kertoja? Puhumattakaan siitä, miten jälkeläiset verottavat lompakkoasi ainakin 20 vuoden ajan!

Vai haaveilet ammattiin opiskelemisesta? Mieti vielä. Kiinnostavien opintojen lisäksi joukkoon kun mahtuu yltiökuivia pakkokursseja ja opiskelu vaatii väistämättä pennin venyttämistä.

Logiikka ei toimi. Jutun juju ei olekaan koiran, kumppanin tai opintojen hyvyydessä tai hankaluudessa, vaan taisteluidensa viisaassa valitsemisessa. Ennen kaikkea kyse on sen hahmottamisesta, mikä tuo itselle niin suurta onnea ja merkityksellisyyttä, että sen ohessa sietää siivun hankalaakin.

Saaminen kun on aina suhteessa luopumiseen.

Helppo ei ole synonyymi hyvälle. Liian usein pyritään silkkaan mukavuuteen ja etsitään optimaalisinta vaihtoehtoa. Tärkeät ja suuret asiat saapuvat kuitenkin aina kokonaispaketteina, joihin kuuluu myönteisten puolien lisäksi väistämättä kielteisiäkin. Mitään merkittävää ei voi tavoittaa yksin mukavuudesta käsin.

Kyky sietää hankaluutta on keskeinen osa itselle suurien ja merkityksellisten asioiden saavuttamista ja ylläpitämistä. Olennaisinta olisikin pohtia, mikä tuo itselle tai läheisilleen niin paljon hyvää, että se peittoaa pakettiin kuuluvan pahankin?

Minkä äärellä hankaluuksien sietäminen on yhä hyvän edistämistä?

Vielä siis vannon pehmoisten tassujen töpinän puolesta. Olkoonkin, että ne ovat ajoittain kuolasta tahmeat ja kurasta ropisevat.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Uusimmat postaukset