Lujasti lempeä
Keskittymiskyvyttömyys ei ole ominaisuus, vaan liuta huonoja tottumuksia, joita voi muuttaa
Vetelehtivässä aamuruuhkassa paine vain nousee ja työt on aloitettava jo liikennevaloissa. Ahdistunut ja levoton mieli hyppelehtii sinne tänne,etsien välihuvitusta koiravideosta ja somen maailmasta, jossa uusi kohu on jo leimahtanut.
Kuulostaako tutulta?
Päivä ei ole ehtinyt oikein edes alkaa, kun käymme jo kierroksilla. Joka suunnasta tulevat toiveet, tarpeet ja velvoitteet vaativat sinkoilemaan tehtävästä toiseen. Keskittymiskyky, läsnäolo ja sinnikkyys väistyvät kiireen, säntäilyn ja hermoilun tieltä. Tulipaloja sammutellessa ei ehdi katsella koko kuvaa tai havainnoida toimintaansa.
Moni kokee menettäneensä keskittymiskykynsä. Kirjan lukeminen tuntuu mahdottomalta, eikä televisio-ohjelmaakaan malta katsoa vailla kännykän tarjoamaa vertaistukea. Hyvätkin hetket läheisten kanssa karkaavat käsistä, kun mieli koheltaa toisaalla. Toiminta muistuttaa enemmän jatkuvaa pikkusälän suorittamista kuin omassa hallinnassa olevaa suurempien kokonaisuuksien hallintaa. Vaikka tekisi hillittömästi, tärkein tuntuu usein valuvan käsistä.
Moni kokee olevansa repalaisen ja ruuhkaisen ympäristön armoilla, vaikka kyse on ennen kaikkea oman toiminnan ohjaamisen taidosta.
Lapsen ja nuoren keskittymiskyky on vielä vahvasti kehittymässä, mutta aikuinenkaan ei voi osoitella yksin geeniperimäänsä. Keskittyminen ja tarkkaavaisuuden suuntaaminen ovat ennen kaikkea kokonaisvaltaisia taitoja, joiden kehittymistä voi vaalia ja edistää. Sähläämisen päiviä osuu jokaiselle, mutta alituinen kiire ja lyhytjännitteisyys tekee tuhojaan.
Onni ja uhka on alati muokkautuvissa aivoissa. Kyse on ikään kuin hiihtoladusta, joka urautuu sitä tukevammaksi, mitä enemmän sitä hiihtää. Mieltä voi yhtä lailla opettaa sinkoilevaan keskittymiskyvyttömyyteen kuin keskittyneempään ja viisaampaan toimintaan. Keskeisintä on tarkastella toistojaan ja tutkia arkeaan, sillä arki ja rutiinit ratkaisevat. Pienetkin teot merkitsevät.
Ehkä päivän voisi siis aloittaa toisinkin. Olennaista on auttaa itseään hallitsemaan ympäristöään. Voi antaa mielen hetken aamulla herätä ennen kuin syöttää sille sähköpostia toisen perään. Tai istua metrossa musiikkia kuunnellen, eikä somea selaten.
Rauhoittaa selkeitä työskentelyjaksoja, jolloin ympäristön häiriöt on ennaltaehkäisten estetty. Uskaltaa antautua myös tylsyydelle ja mielen vaeltelevuudelle. Olla läsnä itselle ja toisille.
Kun ei ole koko ajan säntäilemässä, voi huomata, että elämä onkin nyt ja tässä.
Kolumnin lähteenä on käytetty aivotutkijat Minna Huotilaisen ja Mona Moisalan kirjaa Keskittymiskyvyn elvytysopas.
HS Digi -tilauksella pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita
- Lujasti lempeä Seuraa
- Elämä Seuraa
- Kolumnit Seuraa
- Maaret Kallion kolumnit Seuraa
- Mieli Seuraa
Kommentit
Kommenttisi on moderoitavana. Viestejä julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa. Viestejä tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24