Kirjoituspäivieni aamuina odotan aina eniten sitä hetkeä, kun viimeinenkin perheenjäsen on lähtenyt päivän menoihinsa.
Oven kolahdettua talon valtaa sykähdyttävä hiljaisuus, jonka sylissä aukeaa tilaa hapuileville ajatuksille, orastaville ideoille ja tohinan jalkoihin jääville tunteille. Hiljaisuus, jonka huomassa korvat saavat levätä ja mieli herkistyä kuulemaan. Hiljaisuus, joka hoitaa ja hellii. Pysäyttää ja kysyy.