On raskasta elää elämää tai ihmissuhdetta, jossa on aina oltava mahtavaa

Kyky sietää negatiivisia tunteita on ratkaiseva mielen ja ihmissuhteiden hyvinvoinnin kannalta, kirjoittaa Maaret Kallio.

30.1.2019 2:00 | Päivitetty 30.1.2019 16:50

Työ­matkalla Toija­laan soitan ystä­väl­leni kysyäk­seni kuulumisia:

”Miten menee?”, aloitan tutusti.

”Tiedätkö, tosi hyvin. On ollut niin rento ja onnellinen olo koko ajan”, ystäväni vastaa.

Koska tunnen ystäväni hyvin ja hän on saman alan ihmisiä, uskallan letkauttaa: ”Älä huoli, ei mitään hätää. Kyllä toi kohta ohi menee.”

Ja niinhän se meneekin. Toteamus ei ole pessimistisyyttä vaan realiteetti, joka rätkäyttää meidät nauramaan yhdessä vatsanpohjasta saakka. Sillä mikään tunnetila ei ole pysyvä, eikä yksin tahdonvoimasta riippuva.

Halu tarrautua hyvään ja helppoon lienee tuttua jokaiselle meistä. Kun mieli on kepeä ja ilosta kupliva, on helppoa harhautua ajattelemaan, että nyt onnistuin, näin se tehdään! Ikionnellinen mieli! Hyvä asettaa alttiiksi myös epäröinnille: Kuinka pian taika särkyy? Olisiko parempi lentää matalalla, sillä pessimisti ei pety?

Paradoksaalisesti on varsin raskasta elää elämää tai ihmissuhdetta, jossa on aina oltava mahtavaa. Pinkeä positiivisuus sisältää halun vältellä ikäviä tunteita. Negatiivisten tunteiden vältteleminen on arkipäivästä ja inhimillistä, mutta hyvinvoinnin kannalta kyseenalaista.

Kielteiset tunteet ovat mielen ja ihmissuhteiden tärkeä haaste, jota ei kannattaisi vältellä. Ennemminkin päinvastoin: jos tahdot maksimoida negatiivisten tunteiden kokemisen, pyri suhtautumaan niihin arvostellen, torjuen, vältellen ja kiivaasti pois työntäen.

Kielteiset tunteet ja ajatukset kun ilmaantuvat sitä useammin, mitä vimmaisemmin niitä pyrkii tukahduttamaan. Torjumispyrkimykset ajavat usein noidankehään, jossa pakottava päätös olla ahdistumatta lisää vain ahdistusta. Usein juuri vaikeampien tunteiden välttely- ja torjuntayritykset ovat iso osa ongelmaa, eivätkä negatiiviset tunteet sinänsä.

Hyvä ja syvä elämä sisältää monia värejä tummista kirkkaimpaan. Kyky nähdä pimeässä erottelee joustavimmat mielet ja kestävimmät ihmissuhteet, ei ainainen onnen voittokulku ja positiivisuuden jatkumo.

Mielen kannalta on viisainta antaa myös negatiivisille tunteille myötätuntoista tilaa ja luottaa siihen, että ne vaihtavat osoitetta, kun saavat tulla vastaanotetuiksi ja kuulluiksi. Mielen joustavuus näyttäytyy siinä, ettei ole pakko pysytyllä positiivisena, vaan kykenee ottamaan myös hankalat olot osaksi omaa mieltä ja elämää. Tunteita voi sallivasti kokea, eikä niissä tarvitse aina toimia.

Hyvinvointi ei synny pakottamalla, vaan liittämällä ikävä osaksi elämää. Mitä avonaisemmat ovet ovat hankalalle, sitä helpompaa sen on myös jatkaa kulkuaan.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Uusimmat postaukset