Vuosia sitten erään turhauttavan viikonlopun päätteeksi lanseerasin puolivahingossa perheeseemme idean perhekokouksesta. Toimintamalli syntyi hetkessä, mutta tuli tukevasti jäädäkseen.
Perhekokous ei suinkaan syntynyt seesteisyydestä. Viikonloppu osoittautui jälkikäteen painottuvan liiaksi joidenkin perheenjäsenten tarpeille jättäen toiset liian vähälle. Ehkä lapset ponnistivat päällimmäiseksi tohinoillaan tai aikuiset jyrisivät menoillaan. Jälkikäteen napistiin ja rutistiin, mikä ei edesauttanut laisinkaan. Jotain oli keksittävä.
