Anopin lause kiteytti sen, mikä pitää parit yhdessä – Tärkeä palanen voi puuttua, vaikka suhteessa riittäisi luottamusta ja hyvää tahtoa

En tule koskaan unohtamaan ensimmäistä kohtaamista anoppini kanssa.

Tapasin hänet tammikuisen tummassa illassa vuosikausia sitten. Anoppi katsoi minua jo eteisessä suoraan silmiin ja sanoi elämäni kauneimmat sanat: ”Ihana tavata tyttö, joka on sytyttänyt tähdet poikani silmiin.”

Tähdet! Sytyttänyt! Minä!

Anopin lause on painunut syvälle sydämeeni. Pitkässä suhteessa on luonnollisesti aikoja, jolloin tähdet ovat toisinaan karkuteillä. Onnellista on, jos tuike kuitenkin aina palaa, vaikka välillä pitäisikin taukoja.

Parisuhteen puutelistaa on tavattu katsoa ongelmallisuuden kautta.

Monelle on ilmiselvää, että repivät riidat, tuhoisa vuorovaikutus ja kumppanin turvallisen tuen puuttuminen ovat keskeisiä hälytysmerkkejä parisuhteen karikkokohdista. Nekin ovat tärkeitä, mutta vasta pala kokonaiskuvasta.

Huomattavasti harvemmin pohdimme iloa – ihmissuhteiden elintärkeiden tähtien tuiketta.

On varsin mahdollista, ettei parisuhteestasi löydy suuria murheita. Ette ehkä riitele repivästi, eikä pettäminen ole puukottanut luottamustanne. Ehkä yhteistä aikaa on aivan sopivasti ja perusasioista voitte sopia siivosti.

Silti saattaa tuntua, että jotain hyvin keskeistä puuttuu.

Hyvien ihmissuhteiden juju ei löydy yksin kielteisen kohtuullisuudesta ja korjaamisen taidoista. Pelkkä pahan poissaolo on vasta nollataso. Paperilla hyvä parisuhde ei täytä sydäntä, jos se ei synnytä jaettua iloa.

Vaikuttava lastenlääkäri ja psykoanalyytikko Donald Winnicott https://www.hs.fi/haku/?query=donald+winnicotton ravisuttavasti kuvannut lapsen ja vanhemman välisen suhteen merkitystä: katsoessaan vanhempaansa, lapsi näkee itsensä. Aivan sama peilauksen kokemus syntyy läheisessä ja intiimissä parisuhteessa, joka on tavallisesti aikuisiän kannattelevin kiintymyssuhde.

Mitä näet itsestäsi katsoessasi kumppanisi kasvoja? Millaisena sinä peilaudut rakkaasi silmin? Millaisia tunteita koet synnyttäväsi toisen mielessä?

Toisesta näkyvä ja itsestä syntynyt ilo ja onnellisuus ovat elämän suurimpia rikkauksia. Kohtaamisen ilo on voimakkaasti hoitava ympäristö, josta jokaisella tulisi olla oikeus nauttia erityisesti läheisissä ihmissuhteissa. Ilon luoma lämpö ja toivo auttavat sietämään vaikeampiakin aikoja ja lisäävät armollisuutta puutteellisuuden edessä.

Ilon tarkastelu paljastaa paljon. Se elää voimallisimmin niissä suhteissa, joissa on riittävästi turvallisuutta olla myös pimeässä ja vastaanottaa elämään ja ihmissuhteisiin kuuluvaa hankalaa.

Iloa ei voi suorittaa, vaan elää yhdessä tuntien. Iloisina kasvoina tulojen ja lähtöjen hetkillä, hellinä hymyinä toisen hölmöillessä, lämpimänä nauruna yhdessä oivalletussa huumorissa. Aito ilo on vangitsevaa katseltavaa, jota ei voi pakottaa tai tekemällä teettää.

On äärimmäisen lohdullista saada kokea olevansa toisen ilon lähde. Silloinkin, kun ei suoriudu mistään erityisesti, eikä saavuta mitään upeasti. Olemalla vain olemassa. Tuikkeena toisen silmissä.