Istuimme taannoin iltaa kaveriporukalla, kun keskustelu kääntyi vanhempiemme sukupolveen ja eritoten heidän sisaruussuhteisiinsa.
Oli karua havaita, miten monen vanhempien sisaruussuhteet olivat vuosien saatoissa viilentyneet tai jopa katkenneet. Moni meistä aikuisista lapsista oli tottunut itsestäänselvyytenä siihen, ettei tiettyjä setiä, tätejä tai enoja oltu nähty vuosikausiin tai ettei heitä edes tervehditty satunnaisissa häissä ja hautajaisissa. Joidenkin välit olivat tulehtuneet naimisiinmenon yhteydessä, armottomissa sanaharkoissa tai lapsuusajan epätasa-arvon symbolisoitumisena raastavissa perintöriidoissa.
