Puheessamme toistuu nyt huomaamatta yksi sana – Syksyn kannalta on ratkaisevaa, miten suhtaudumme ”jos-elämään” - Lujasti lempeä | HS.fi
Lujasti lempeä|Kolumni

Puheessamme toistuu nyt huomaamatta yksi sana – Syksyn kannalta on ratkaisevaa, miten suhtaudumme ”jos-elämään”

Yksi sana muistuttaa meitä elämän, tilanteiden ja olosuhteiden haavoittuvuudesta aivan uudella tavalla, kirjoittaa Maaret Kallio.

Julkaistu: 29.7. 2:00, Päivitetty 29.7. 7:27

Poikkeuksellisen kevään jälkeinen kesä on suonut hengähdystauon, jonka aikana on voinut levähtää tutun turvallisessa.

Mustikkasato nostaa päätään uljaana, uimavedet ovat pysyneet kirkkaina ja mökkisauna on lämmennyt aivan kuten aina ennenkin.

Paljon on silti muuttunut. Kontrasti vuoden alun ja syksyn starttaamisen välillä on räikeä. Vuoden vaihtuessa sosiaalinen media täyttyi suurista julistuksista siitä, miten tulossa on kaikkien aikojen vuosi ja kuinka juuri nyt aikoo ylittää itsensä.

Alkanut vuosikymmen läiskäisi varsinaisen litsarin koko maailman poskelle. Keväällä tunnusteltu koronakriisi muistutti, että se on elämä, joka ihmistä vie, eikä ihminen itse.

 Yksi sana muistuttaa meitä elämän, tilanteiden ja olosuhteiden haavoittuvuudesta aivan uudella tavalla.

Syyskauden lähestyessä sana jos on jälleen uinut keskusteluihin. Tavataan syksyllä, jos. Olen lähdössä reissuun, jos. Juhlitaan häitä, jos. Tullaan kylään, jos. Järjestetään konferenssi, jos.

Keskeiseksi tulevaisuuden suunnitelmissa nousee sana, joka muistuttaa meitä elämän, tilanteiden ja olosuhteiden haavoittuvuudesta aivan uudella tavalla. Siinä missä kokemus jos-elämästä oli ennen osalle hyvin yksinäinenkin tila, on se nyt enemmän yhteistä.

Epävarmuus on hankalaa meille kaikille, sillä se horjuttaa turvallisuuden kokemusta. Turvallisuus taas on keskeisin tekijä kaikesta, sillä ilman sitä eivät mielen ylemmätkään toiminnot, kuten luovuus, oppiminen tai toisen ymmärtäminen tahdo luonnistua. Läpi elämän ihminen kaipaa ennakoitavuutta, ymmärrettävyyttä ja jatkuvuutta.

Epävarmuuden läsnäolon ei kuitenkaan tarvitse merkitä täyttä turvattomuutta, vaikka se turvallisuuden tunnetta koetteleekin. On keskeistä pohtia, missä määrin oma kokemus turvallisuudesta on näennäisestä varmuudesta kiinni. Kuinka paljon tarvitsee elämässään kontrollia ja varmuutta, jotta voi kokea olonsa turvalliseksi?

Mikään muu ei silti elämässä ole varmaa kuin epävarmuus – on kyse sitten koronan luomasta epätavallisesta ennakoimattomuudesta tai ihan tavallisesta arjesta. Keskeiseksi havainnoksi nousee se, ettei turvallisuuden kokemuksen tule olla varmuudesta kiinni.

 Kevät oli kriisin äkkikurssi. Syksyn lähestyessä voi katsoa taakseen: Mitä voit oppia toiminnastasi keväällä?

Tulevaan syksyyn voi ja kannattaa varustautua myös emotionaalisesti. Kevät antoi pakkoharjoitusta sekä yhteiskunnallisesti että yksilöllisesti vaikeasta tilanteesta selviämisestä. Syksyn lähestyessä kannattaa katsoa taakseen löytääkseen oppeja kriisin äkkikurssille osallistumisesta: Mitä voit oppia toiminnastasi keväällä? Mikä söi turhaan voimavarojasi? Keiden kanssa olosi pysyi turvallisena? Mikä rauhoitti, tyynnytti ja ilahdutti muutosten keskellä?

Vaikka olosuhteissa olisi epävarmuuden ja turvattomuuden piirteitä, se ei vielä määrää sisäistä turvallisuutta. Epävarmuuden keskelläkin voi kokea turvallisuuden tunteita, iloa ja ihan tavallisen hyvää elämää. Turvattomuutta, epävarmuutta ja pelkoa luovat sekä ulkoiset epävarmat olosuhteet mutta myös mielemme sisäiset pelokkaat maailmat. Ulkoisiin olosuhteisiin voimme vaikuttaa yksilöinä rajallisesti, mutta sisäisiin sitäkin enemmän. On viisasta olla valmistautunut ja harkitseva, mutta myös luottavainen ja toivorikas.

Mielen ja jaksamisen kannalta on äärimmäisen tärkeää toimia ennemmin toivosta kuin pelosta käsin.

 Syksyn kannalta on ratkaisevaa, miten suhtaudut jos-sanaan.

Tulevan syksyn toivo lepää siinä, miten hyvin kykenee luomaan turvallisuutta itselle ja sen myötä toisille epävarmuudenkin aikoina. Toivoa tai turvallisuutta on mahdotonta välittää toisille, jollei siihen ole itsellä sisäistä ja aitoa kontaktia.

Sisäisen turvallisuuden vahvistumiseksi tarvitsemme aina sekä omia rauhoittavia keinoja että toisten ihmisten apuja. Kumpaakin on täysin luonnollista, luvallista ja tärkeää käyttää.

Syksyn kannalta onkin ratkaisevaa, miten suhtaudut jos-sanaan. Jos tilanteet jälleen muuttuvat, millaisia joustokeinoja sinulta löytyy? Jos tilanne hankaloituu, mitä tiedät sinun ja perheesi ensisijaisesti tarvitsevan? Jos olosuhteet vaikeutuvat, mikä ja kuka voi lisätä sinun sisäisen turvallisuutesi kokemusta?

Eikä kannata unohtaa, että jos-ajatukseen sisältyy myös aina mahdollisuuksia hyvään.

Entä jos kaikki meneekin paremmin, kuin osaamme edes odottaa?

Uusimmat postaukset

Luitko jo nämä?