Kun työpäivä päättyy, moni haluaisi vain vaipua hiljaisuuteen, mutta se ei ole mahdollista – Nämä kuusi ajatusta auttavat jaksamaan, kun voimat ovat vähissä - Lujasti lempeä | HS.fi

Kun työpäivä päättyy, moni haluaisi vain vaipua hiljaisuuteen, mutta se ei ole mahdollista – Nämä kuusi ajatusta auttavat jaksamaan, kun voimat ovat vähissä

Monelle tämä on tuttu tilanne: toisilla on paljon tarpeita ja toiveita, mutta omat voimat ovat vähissä. Silloin kannattaa muistaa kuusi asiaa, neuvoo Maaret Kallio.

16.12.2020 2:00 | Päivitetty 16.12.2020 7:44

”On sulla kyllä perheen kannalta välillä melko raskas duuni,” tokaisi puolisoni kotimme eteisessä eräänä arki-iltana. Olin juuri saapunut töistä kotiin, takanani tiivis päivä psykoterapiavastaanotolla.

Samaiselle päivälle oli osunut useampi raskas asiakastilanne, jossa ammattilaisen kannattelua ja turvallisuutta oli tarvittu tavallista intensiivisemmin. Työ oli totisesti ottanut enemmän kuin osansa, eikä perheelle jäänyt kuin rippeitä.

Väsyneenä kotiin tullessa omat tarpeeni koskivat vain hiljaisuutta, himmeitä valoja ja yksinäisiä hetkiä mitään ajattelematta saunan lämmössä.

Mutta muilla oli melko lailla muita toiveita. Koira hinkui kiihkeästi ulos, puoliso kaipasi etäpäivän jälkeen juttuseuraa, yksi lapsi läksyapua ja toinen neuvoja harrastuksensa kanssa.

Monelle tuttu tilanne: kovasti toisilla tarpeita, mutta voimat itsellä vähissä.

Illan väsynyt tilanne oli arkinen, mutta monella se on huolestuttavasti pitkittynyt. Poikkeuksellinen vuosi on kysynyt erityistä kestämistä ja joustokykyä. Halu ja velvollisuuskin auttaa toisia on vaikeassa tilanteessa erityisen tärkeää, mutta myös erityisen haastavaa silloin, kun alkaa itsekin olla väsynyt.

Miten siis olla tukena toisille, kun on itsekin väsynyt?

 Toisten auttaminen ei saa sotia omaa jaksamista vastaan.

Ensimmäinen ohjenuora koskee rajoja. Auttamista ei saa tehdä miten vain, missä vain ja kelle tahansa. Etenkin, jos omaan työhön kuuluu vaativaa toisten tukemista tai kohtaamista, on erityisen tärkeää herkistyä omille tarpeille palautuakseen vapaa-ajalla.

Toisaalta koko maailmaa ei tarvitse olla pelastamassa. Omia rajoja on suojeltava erityisesti silloin, jos on paljon toisten käytössä. Pohdi ja rajaa rohkeasti sitä, keille ja milloin voit olla avuksi. Toisten auttaminen on ihmisyyden ytimessä ja äärimmäisen tärkeää, mutta se ei saa sotia omaa jaksamista vastaan.

 Älä anna sitä, mitä itse haluat, vaan sitä, mitä toinen tarvitsee.

Tukemisen toiveet ovat kovin erilaisia, mikä on tärkeää muistaa etenkin silloin, kun on itsekin tuen tarpeessa. Kuuntele ja kunnioita erilaisuutta, sillä emme suinkaan kaipaa samoin tavoin apua. Yksi tarvitsee hiljaista lepoa, toinen virkistävää juttuseuraa. Jollekin porukka ja vauhti luovat toivoa, mutta toisella ne voivat vain lisätä kuormitusta.

Tuen tarpeissa on saatava olla erilaisia. Perheen sisälläkin voi olla suuria eroja siinä, mitä kukin kaipaa tuekseen. Älä anna sitä, mitä itse haluat, vaan sitä, mitä toinen tarvitsee.

 Stressi elää koko kehossa.

Kolmanneksi: kuuntele myös kehoa. Stressi, väsymys, pelko ja kuormittuminen eivät kierrä kehää yksin mielessä, vaan elävät aina tunteina ja tuntemuksina myös kehossa. Mieli voi olla kehoa myöten hädässä tai kroppa syöttää stressiä silloinkin, kun mieli jo tietää tilanteen helpottaneen.

Toisinaan mielen tarpeisiin voi parhaiten vastata kehollisin keinoin. Lujan lempeä silittäminen, rauhoittava kylpy tai vapauttava venyttely kuljettavat keholle signaaleja turvasta ja kierrosten laskemisesta. Hengitykseen vaikuttaminen on yksi tehokkaimmista mieleen vaikuttamisen keinoista.

 Olkaa rehellisesti väsyneitä yhdessä.

Neljäs neuvoni on: olkaa rehellisesti väsyneitä yhdessä. Usein ajattelemme, että jos toinen on heikommilla, on toisen väistämättä pysyttävä vahvana. Näin ei kuitenkaan ole, vaan yhdessä voi olla aivan turvallisesti myös vähän hauraampana. Jo realiteettien myöntäminen luo hämmästyttävästi rauhaa: nyt ollaan melko kovilla, kireinä ja kielteisinä.

Anna siksi aikaa laiskalle ja hitaalle yhdessä ololle. Kukaan meistä ei voi olla vain tuen antaja, vaan myös vastaanottavalla puolella. Auttajallakin on oltava auttajansa.

 Opettele tekemään asioita huonosti.

Mitä vähäisemmät voimavarat, sitä tärkeämpää on osata tehdä huonosti. Rajalliset voimavarat ja tiukka aikataulu kysyvät kykyä priorisoida: mikä juuri on nyt oikeasti tärkeää? Minkä kaiken voisi tehdä huonosti tai korkeintaan keskinkertaisesti, jotta voidaan suojella jotain paljon arvokkaampaa? Mistä voisi ihan ensimmäisenä hellittää otettaan?

Väsyneen tavoitteet ja odotukset tulee mitoittaa väsymyksen mukaan. Tehdään siis välttämättömät ja muuten keskitytään toipumiseen.

 Haaveista ja unelmista ei tule koskaan luopua.

Väsymys kääntää kenen tahansa mieltä kielteisempään suuntaan ja fokusoi herkästi uhkakuviin. Sekä omaksi että toisten tueksi on tärkeää tietoisesti kiinnittää huomiota myös koko ajan tapahtuvaan hyvään. Vaikka moni asia on muuttunut, on varsin paljon myös pysynyt. Haaveista ja unelmista ei tule koskaan luopua.

Kuljeta mieltä tietoisesti yksin ja yhdessä tuleviin aikoihin ja helliin haaveisiin. Ne luovat tärkeitä helpotuksen keitaita keskellä tiukkoja aikoja. Kukaan ei kestä pelkkää kurjuutta, mutta mielellä on onnekas taito haaveilla missä tahansa.

Siis rajaa, haaveile, unelmoi ja hellitä. Kuuntele kehoa, anna tilaa erilaisuudelle ja pyydä myös itse apua.

Kukaan ei voi olla vain auttaja. Ihmisen elämässä on tarkoitus kulkea vuoroissa.

Luitko jo nämä?

Uusimmat postaukset