Puolisoni pääsi tämän tarinan sankariksi tietämättään vain parilla huolettomalla lauseella.
Oli tavallinen kesäpäivä ja puuhasimme kaikki omiamme pitkin poikin pihamaata. Minä uurastin tuntitolkulla onnellisena vajassa ikivanhaa lipastoa kunnostaen. Mojova kirpparilöytö jalostui omannäköiseksi mäntysuopapesun, hiomisen, pohjamaalin ja helmenharmaan maalin myötä. Kun sain viimein valmista, huhuilin perhettä ihmettelemään.
Lapset eivät kuitenkaan olleet aivan yhtä innoissaan. Onks pakko ja ei vois vähemmän kiinnostaa just nyt.
Kunnes taustalta kuului lempeä jyrähdys: ”Mennään nyt katsomaan, mitä äiti on tehnyt, vaikka itseä ei niin kiinnostaisikaan. Se on äidille tärkeää. Ja silloin täytyy aina mennä, jos se on toiselle tärkeää.”
Toistan: Silloin täytyy aina mennä, jos se on toiselle tärkeää.
Valtavan yksinkertainen ja olennainen ohje läheisiin ihmissuhteisiin. Yhteyden, arvostuksen ja turvallisuuden kokemisen kannalta on oleellista, että toinen on kiinnostunut minun tärkeästäni. Vaikkei itse asia kiinnostaisikaan samalla intensiteetillä, on toisen tärkeys merkittävää.
Mitä siis tapahtuu, jos se, mikä sinulle on erityisen tärkeää, on lähimmillesi miltei yhdentekevää?
Kaikkein läheisimmissä ihmissuhteissa rakentuu perusturva ja käsitystä omasta arvosta. Siksi on niin perustavanlaatuista saada varhaisista vuosista asti kokemuksia siitä, että toinen on minusta kiinnostunut, että minulla on välillä ja viesteilläni on merkitystä.
Kun on kokenut olevansa itsenään toiselle tärkeä, sisäistyy kokemus omasta arvokkuudesta myös oman mielen sisällä.
Jokaiselle on tärkeää, että hän on toisen silmissä kiinnostava. Ihmissuhteita kannatteleva luottamus ja turvallisuus kasvavat monista tuhansista arjen pienistä hetkistä, joissa osataan kiinnostua, kääntyä ja pysähtyä toisen tunteiden, toiveiden ja tarpeiden ääreen. Olennaista on ymmärtää ja huomioida toisen perspektiivi: havahtua sille, mikä juuri hänen kohdallaan on tärkeää, herkkää, satuttavaa tai iloa herättävää.
Usein oma ja toisen perspektiivi kuitenkin sekoittuvat. Jääkiekkokentän reunalla vimmaisesti intoilevaa vanhempaa katsellessa saattaa erehtyä ajattelemaan, että siinäpä vasta lapselleen omistautunut vanhempi. Ehkä, muttei välttämättä.
Voihan olla, että lapsi olisi halunnut lopettaa jo aika päivää sitten, mutta vanhemman oma rakkaus jääkiekon huumaavuuteen ohittaa oman lapsen tarpeet. Yksi vanhempi sanoo, ettei tule katsomaan lapsensa balettiesityksiä, koska baletti ei ole hänen juttunsa. Mutta entä jos se on hänen lapsensa suurin rakkaus – eikö se silloin olisi valtavan tärkeää?
Ihmissuhteissa on äärimmäisen olennaista säilyttää kontakti omiin tarpeisiin ja toiveisiin, mutta olla herkästi kuulolla myös toisen erilaisille tarpeille ja tunteille. Suhteissa on keskeistä ymmärtää kiinnostua siitä, mikä on toiselle tärkeää, eikä vain siitä, mikä itseä lähtökohtaisesti kiinnostaa. Kun saa kokea, että minulle merkitykselliset asiat ovat toiselle tärkeitä, se luo luottamusta ja turvaa – vahvistusta siitä, että minä olen tärkeä.
Keskeisintä ei ole se, onko itse asia kiinnostava, vaan se, miten merkityksellinen se on rakkaallesi. Tärkeiden asioiden kanssa olemme herkkiä toisten reagoinnille. Jos toinen ei koskaan jaksa kiinnostua, alkaa myös jakaminen kadota. Kaikkeen ei tarvitse jatkuvasti reagoida, mutta toisen tärkeimmät on tunnistettava.
Maailma on täynnä taiteilijoita, joiden rakkaat eivät jaksa tulla katsomaan valmistunutta teosta. Kirjailijoita, joiden läheiset eivät ole koskaan lukeneet yhtä ainoaa sivua. Lapsia, jotka ovat lakanneet kertomasta elämänsä ihmeellisyyksiä, koska kukaan ei ehdi kiinnostua. Puoliso, joka ei jaksa kiinnostua koskaan rakkaansa tärkeimmistä, on ajan kuluun vaarassa menettää koko rakkaansa.
Turvallinen rakkaus on sitä, että minun ei tarvitse olla sinä tai samanlainen, ollakseni silti sinulle rakas, kiinnostava ja tärkeä. Vastavuoroisissa ihmissuhteissa on puolin ja toisin oltava hetkiä, jolloin toisen tärkeän on ohitettava omat intohimot ja kiireet. Joka ikinen päivä voimme valita, käännymmekö toisen puoleen vai emme. Osoitammeko kiinnostuksella rakkautta ja arvostusta, jotka kannattelevat läpi monet hauraammatkin hetket.
Kolme pientä, mutta tärkeää neuvoa: Opi tietämään ja tuntemaan, mikä on rakkaallesi tärkeää. Kysy, ja ennen kaikkea kuuntele. Kiinnostu siitä, vaikkei itse asia olisi juuri sinulle niin läheinen. Kiinnostumalla kerrot hänelle samalla, että välität. Että hän on itsessään silmissäsi arvokas ja tärkeä.
Ja se, jos jokin, on tärkeää.