Harva aikuinen jakaisi netissä videota raivokohtauksestaan – Miksi lapsille saa tehdä niin? - Lujasti lempeä | HS.fi

Harva aikuinen jakaisi netissä videota raivokohtauksestaan – Miksi lapsille saa tehdä niin?

Lapsi makaa x-asennossa kaupan lattialla tai puhkuu posket kiukusta punaisina iltashown merkeissä, ja aikuinen kuvaa. Asetelma on ongelmallinen, kirjoittaa Maaret Kallio.

9.6. 3:00 | Päivitetty 9.6. 11:05

Minulla on eräs inhokkivideo somessa, joka saa niskakarvat nousemaan.

Se on netissä kiertävä videopätkä, jossa lapsella on meneillään itkupotkuraivari tai korvia huumaava kiukku. Kaikkein harmillisinta on kuitenkin tämä: aikuinen kuvaa.

Sama ilmiö näkyy somessa myös kuvina. Lapsi makaa x-asennossa kaupan lattialla tai puhkuu posket kiukusta punaisina iltashown merkeissä.

En tietenkään koe inhoa lasta kohtaan. Sen sijaan asetelma kuvan takan on varsin pulmallinen.

Mikä lasten kiukkukuvissa sitten vaivaa?

Ajattelepa omalle kohdallesi. Olet suuttunut viimeisen päälle ja menettänyt malttisi. Olet liian väsynyt, nälkäinen tai stressaantunut, ja jokin roihauttaa hihojesi viimeisetkin rippeet. Tunteiden mopo karkaa käsistä, eikä itsehillintä halusta huolimatta onnistu.

Vaikka pettymys ja nolous vellovat mielessä, annat silti tulla täydeltä laidalta. Vaikka tiedät, miten nyt tulisi toimia, ei tieto voita ylitse vyöryävän tunteen voimaa. Järki saa kyytiä kuumien tunteiden tieltä.

Juuri silloin kumppanisi kaivaa puhelimen käteensä ja ottaa sinusta kuvan tai tallentaa videopätkän. Seuraavaksi hän jakaa sen somessa nokkelin sanankääntein: Vähän keittää muijalla yli! Katso, hieman käy täällä taas äijä kuumana!

Eipä muuten paljoa naurattaisi.

Kuvia raivoavista tenavista tulee vastaan tasaisin väliajoin. Jakajina ovat aikuiset, eivät lapset itse. Asetelman äärellä on unohtunut jotain oleellista: vanhemman velvollisuus toimia lapselle turvasatamana etenkin hankalissa hetkissä.

Lapsi vasta opettelee tunteita ja toimimista niiden kanssa, eikä oma säätely vielä voikaan aina toimia. Ehkä karkkilaarilla rähjäävä pikkuinen on tolkuttoman väsynyt ja tarvitsisi tyynnyttävää syliä. Ehkä pelaamisesta pillastunut pieni on vallan ylivirittynyt ja janoaa tukea rauhoittumiseen. Kuumottavissa kohdissa lapsi tarvitsee aikuisen apua ymmärtääkseen tarpeitaan tunteiden takana. Hän tarvitsee rauhoittavia rajoja, joilla hillitä tulista toimintaa.

Tunteiden lyödessä yli laidan lapsi kaipaa mitä kipeimmin aikuista, eikä kameraa.

Tunteiden säätely on taito, joka opitaan ensisijaisesti yhdessä toisen kanssa. Yhdessä sisäistyneet mielen taidot toimivat myöhemmin elämässä itsesäätelyn varassa. Ikä, kokemukset, kehitys ja toisten luoma turva luovat keinoja hillitä toimintaa, vaikka tunteet käyvätkin välillä kuumina.

Siksi väsynytkin aikuinen malttaa useimmiten mielensä ärsyttävässä jonossa ja osaa olla heittäytymättä äksäksi lattialle, vaikka työpaikan printteri tukkiutuu.

Täysillä kiukkuava lapsi on toisinaan kieltämättä huvittavaa seurattavaa – ellei vanhempi ole itsekin jo niin puhki, että tilanteesta alkaa olla leikki kaukana. Ei ole ihme, että aikuinenkin joutuu välillä koville ja kaipaa ehkä vertaistukea tai itse apuja rauhoittumiseen.

Tolkuttoman tunteellinen lapsi ei kuitenkaan ole paha, vaan pulassa. Silloin tarvitaan toisen apua. Aikuisenkin rauhoittaa tehokkaimmin toisen ihmisen välittämä turva. Hankalien tunteiden äärellä rauhoittavan toisen tyynnytysapu, ymmärretyksi tuleminen ja toiminnan jarruttaminen ovat ykkösasioita.

Vaikka kaikkea käytöstä ei tulekaan sallia, on eri asia auttaa tunnekuohusta eteenpäin kuin jättää lapsi yksin keskelle sitä. Tunteisiinsa pudonnut lapsi tarvitsee turvallista säätelyapua, ei naureskelevaa katsomoa.

Lapsella on erityinen oikeus oppia ja harjoitella tunteiden kanssa olemista ja niiden säätelemistä. Aikuisen velvollisuus on auttaa ja malttaa omat avuttomuudesta tai ärtymyksestä nousevat mieliteot lapsen heikolla hetkellä. Kun järki alkaa palata päähän ja tunne asettautua, voi taas alkaa toimia. Yhtä lailla me aikuisetkin olemme usein toisen ihmisen rauhoittavan säätelyavun tarpeessa.

Naurullekin voi kuitenkin löytyä paikkansa yllättävän läheltä.

Kuohun laantuessa ja yhteyden palattua yhteiselle huvittuneisuudellekin tulee tilaa. Yhdessä voidaan nallittaa nolostumista myös lämpimän huumorin keinoin. Jopas kiehautti yli, argh ja anteeksi! Mites meille nyt näin kävi!

Lämmin nauru ja huumori ovat kehittyneitä mielen lääkkeitä kiukuista, noloista tilanteista ja pettymyksissä toipumisessa. On kuitenkin valtavan eri asia nauraa toiselle, kuin toisen kanssa.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?

Uusimmat postaukset