Luulitko, että olet vastuussa omasta onnellisuudestasi? Et ole – vaan jostakin paljon suuremmasta

Emme ole vastuussa omasta onnellisuudestamme, vaan jostain paljon suuremmasta, kirjoittaa Maaret Kallio.

16.2. 3:00 | Päivitetty 16.2. 6:17

Myönnän. Viime vuosien onnellisuuspuhe on ajoittain saanut minut jo väsähtämään ja ärsyyntymään.

En jaksaisi lukea enää yhtä ainoaa kirjaa tai artikkelia siitä, miten voit tehdä itse itsestäsi onnellisen ja viilata elämäsi juuri sinun näköiseksesi, muista välittämättä. Ja vielä päälle menestyä, hoikistua, merkityksellistyä ja loistaa. En jaksaisi tarinoita siitä, miten meidän on yhä enemmän mietittävä itseämme ja unohdettava toisemme.

Onnellisuudessa kun on kyse ennen kaikkea paljon muusta kuin omasta navasta.

Siksi tartuin myös onnellisuudesta väitelleen tutkija Ilona Suojasen tuoreeseen kirjaan hieman epäilevin mielin. Ilahtuneena sain kuitenkin todeta, että kirjan ydinviesti ja vankka tutkimusnäyttö ovat kaiken yksilöviilauksen toisella puolen. Yksilöllä on tärkeät oikeutensa ja mahdollisuutensa, mutta ne ovat vain pieni osa kokonaiskuvaa, jonka muut osa-alueet jäävät nykykeskustelussa jatkuvasti jalkoihin.

Yksilön onnellisuuden sijaan tulee Suojasen mukaan tarkastella jaettua onnellisuusvastuuta.

Onnellisuusvastuun ajatus aukeaa vastaamalla muutamaan yksinkertaiseen kysymykseen: Koetko onnellisuuden olevan vain sinun vastuullasi, pääosin omalla vastuullasi, jaetusti kaikkien vastuulla vai yksinomaan muiden vastuulla?

Suojanen teki väitöstutkimusta eri alojen nuorempien asiantuntijoiden parissa ja etsi vastausta siihen, kenen vastuulla onnellisuus haastateltavien mielestä on.

Tulos on vavahduttava, sillä se nojaa pitkälti yksilön varaan. Vastaajat näkivät onnellisuuden olevan kiinni itsestä. Ikiaikainen sanonta, jossa jokainen on oman onnensa seppä, elää sitkeästi uusissa vaatteissaan. Sinä pystyt mihin vain! Kaikki on sinusta kiinni! Tee näin ja menestyt! Asenne ratkaisee!

On yksilön ja yhteisön etu, että tämä tiukassa istuva uskomus kyseenalaistetaan, sillä meillä on huomattavasti suurempaankin tavoiteltavaa. Vastuu onnellisuudesta jakaantuu todellisuudessa paljon länsimaista yksilökeskeistä käsitystä laajemmalle.

Elämässään onnekkaasti menestynyt ei välttämättä näe, miten paljon muut ovat hänen matkaansa miltei huomaamatta avittaneet.

Kyse ei ole vain yksilön kyvykkyydestä, vaan kaikesta siitä onnesta, josta hän on päässyt osakseen muiden avulla elämänsä aikana. Vahvat tukirakenteet tarjoavassa yhteiskunnassa saattaa unohtua, miten suuri merkitys niillä on yksilön onneen ja turvallisuuteen. Muiden ihmisten, ympäröivän yhteisön ja yhteiskunnan vaikutus onnellisuutemme mahdollisuuksiin on suuri.

Tiukka usko ja vaatimus omasta kaikkivoipaisuudesta onnellisuuden suhteen on jopa julma. Kaikki ei todellakaan ole vain itsestä kiinni.

Onni ei ole vain omin avuin ansaittua, vaan myös sattumaa. Emme voi valita kasvuperhettämme, synnyinmaatamme, sairauksiamme tai onnettomuuksia, vaikka on paljon sellaistakin, johon voimme omin voimin vahvasti vaikuttaa.

Ymmärrys jaetusta onnellisuusvastuusta on armollinen myös toisinpäin: kaikki onnettomuus ja kärsimys elämässä ei ole ihmisen itsensä syytä, vaan paljon myös sattumaa. On paljon sellaista vaikeaa, joka ei ole millään tavoin seurausta yksilön epäonnistuneista valinnoista tai asenneongelmasta, vaan suuremmasta kuviosta.

Me emme ole onnellisuuden mahdollisuuksissa samalla viivalla, vaikka ihmisinä olemme täysin samanarvoisia.

Onnellisuutta tuleekin katsoa kolmesta kulmasta: mitä minä voin tehdä omalle onnellisuudelleni? Mitä me voimme tehdä toistemme onnellisuudelle? Ja mitä yhteiskunta voi turvata onnellisuutemme tukirakenteiksi?

Ei mikään näistä yksin, vaan jokainen saman pöydän yhtenä merkittävänä tukijalkana.

Jaettu vastuu onnellisuudesta on jykevä käsite, jota kannattaa jäädä pureksimaan pidemmäksi aikaa, vaikka loppuelämäkseen. Tulevaa suunnitellessasi älä ainoastaan mieti, mitä sinä haluat, toivot ja tarvitset, vaan mieti sitäkin, mitä voit tehdä lähelläsi olevien ja muiden onnellisuuden ja turvallisuuden eteen. Vaikka takanamme seisoo turvallinen yhteiskunta, ei sen harteille voi laskea jokaisen vastuulle kuuluvaa inhimillisyyden ja ihmisyyden painoarvoa. Parhainkaan yhteiskunta ei korvaa ihmistä ihmiselle.

Meistä jokainen on vastuussa omaa onneamme paljon suuremmasta kuviosta: toistemme onnellisuudesta ja yhteisestä hyvästä. Sitä pohtiessa ja toteuttaessa kartuttaa väistämättä puolihuomaamattomasti myös omaa onnellisuuttaan.

Tässä maailmassa ei ole ensisijaisesti kyse minusta, vaan ennen kaikkea meistä. Me emme ole oman onnemme seppiä, vaan jotain vielä tärkeämpää. Olemme rakentamassa toinen toistemme onnellisuutta.

Luitko jo nämä?

Uusimmat postaukset