Minä olin lapsi, joka ei juuri lukenut. Hämmennyin muiden pulistessa välitunneilla innostuneina Viisikoista ja Neiti Etsivistä, joista itse sain hädin tuskin yhtä loppuun.
Lapsuuden lukumuistoja löytyy silti. Muistan vanhempieni lukeneen dekkareitaan iltaisin sängyssään ja senkin, miten ärsyttävältä teininä tuntui äidin uppoutuminen kirjaan tytärsuhteista. Mummini luki kuolemaansa saakka Kodin Kuvalehteä, josta rohkaistuneena uskalsin itsekin kirjoittaa lehden nuortenpalstalle murheistani.
Vaikken lapsena ollut lukutoukan kaukainen serkkukaan, minusta tuli kirjailija. Polttava rakkaus sanoihin ja kirjoittamiseen on ollut syvästi minua lapsesta saakka. Pullistelevista pöytälaatikoista löytyy tuhansia sivuja päiväkirjoja, ala-asteella hahmoteltuja draamankaaria ja runoja läpi elämäni.
Lukeminen vei minut mennessään vasta nuorena aikuisena, ja sittemmin kirjoista on tullut väistämätön osa elämääni, oppimistani ja mielenrauhaani. Lukijana saa uppoutua toisen rakentamaan maailmaan, viisaasti harkittuun kokonaisuuteen ja tiedon loputtomaan avaruuteen. Se on luksusta, josta en aio koskaan luopua.
Tällä viikolla vietetään Lukuviikkoa. Tämän vuoden teema on ”lukemalla parempi maailma”, joka kutsuu suuntaamaan katseet erityisesti maailman heikoimmassa asemassa oleviin.
Meille suomalaisille lukutaito tuntuu itsestäänselvyydeltä. Maailmanlaajuisesti tarkasteltuna tilanne on toinen. Koulussa käyminen, rauhassa lukeminen tai tiedon saaminen ovat globaalista näkökulmasta suuri etuoikeus.
Tälläkin hetkellä lukemattomat lapset yrittävät selviytyä keskellä kriisien kauhuja, ja lukeminen sekä koulu ovat valtavassa riskissä keskeytyä. Lukutaidon hyvä suunta on saanut surullisen käänteen, kun pandemian takia 168 miljoonaa lasta jäi pois koulusta.
Lukutaito on maailman lapsille ennen kaikkea selviytymistaito, ei vain arjen ilo.
Suomessakin riittää mietittävää. On pysäyttävää havahtua siihen, että 60 prosenttia suomalaisista kokee lukevansa liian vähän. 11 prosentilla aikuisistamme on heikko lukutaito. Nuorten omaehtoinen ja vapaa-ajalla tapahtuva lukeminen on vähentynyt. Lisäksi valtaosa vanhemmista kokee lukevansa lapsilleen liian vähän.
Suurimmaksi syyksi kerrotaan ajanpuute.
Kallisarvoinen aikamme valuu moneen muuhun. Nopea, ärhäkkä ja kiihkeä sosiaalinen media koukuttaa, vauhti on kirkkainta valuuttaa. Antaudumme pikapalkintoihin ja levottomuuteen, vaikka tarvitsemme kipeästi muuta.
Viisautta on jaksettava hitaasti rakentaa. Ymmärrys kokonaisuuksista vie aikaa ja oppiminen vaatii kullanarvoista nöyryyttä. Entä jos alusta alkaen vaalisimme taitoa oppia hitaammin, rauhallisemmin ja tietoisemmin? Millaisiksi me ja maailmamme voisimme silloin hiljalleen muuttua?
Maailman kriiseissä ja kuohuissa pelkkä lukutaito ei riitä. Kriittinen lukutaito on tärkeämpää kuin koskaan tilanteessa, jossa väärää tietoa, myyntiin perustuvaa puhetta ja yksilön gurumaisuutta korostetaan kohtuuttomasti.
Lukemisen äärellä on myös jaksettava pohtia: Miksi teksti on kirjoitettu? Kenelle se on kirjoitettu? Mikä on viestin tavoite ja tarkoitus?
Vastuu ei kuulu vain yksilölle, vaan myös medialle, kustantajille ja myyjille. Miksi ja mitä tarjotaan ja missä tarkoituksessa? Kenen tarkoituksia pyritään ensisijaisesti palvelemaan?
Hyvää lukutaitoa ja kriittistä ymmärrystä saa vain lukemalla. Tulokset ovat herkullisia. Hyvä lukutaito ehkäisee syrjäytymistä, vahvistaa empaattisuutta, kasvattaa sanavarastoa, lisää luovuutta ja vähentää stressiä.
Jo vauvaiässä ääneen lukemisella on todettu olevan merkittäviä hyötyjä aivojen kehittymiselle, lasten kielellisten taitojen tukemiselle ja myöhemmälle oppimiselle. Pikkuisen syliin ottaminen ja yhdessä kirjan maailmoiden ihmetteleminen on tärkeä askel kohti lukutaitoa, lämpöä ja läheisyyttä. Isompikin rakastaa lukemista ja lukemisen kuuntelua.
Kriisitilanteissa lukeminen voi vakauttaa. Sairaana tai elämän loppuvaiheissa toisen lukema teksti tai tutut runot tuovat turvaa ja lohtua.
Lukemalla voit päästä maailmoihin, joihin arkipäiväsi ei koskaan yletä. Viime aikoina olen lukenut muun muassa keskoskaksosten isän tunteista (Juha Itkonen), yhteiskunnallisesta näkemyksestä ihmisyyteen (Olli-Pekka Heinonen), Tove Janssonin vanhenemisesta (Johanna Venho) ja ulkopuolisuuden repivyydestä (Laura Malmivaara).
Aikuisten asenteella ja omilla lukutottumuksilla on merkittävä vaikutus lapsiin ja nuoriin. Koskaan ei ole myöhäistä aloittaa. Sivu tänään voi olla 100 prosenttia enemmän kuin koko viime viikkona. Lukeva aikuinen on lapsen luksusta, jota jokaisella on varaa tarjota.