Moni pohtii hiljaa mielessään, onko kumppanilleen enää tärkeä – Ikävä tunne voi pesiytyä suhteeseen vaivihkaa

Moni miettii hiljaa ihan hyvässä suhteessaan, onko kaikki muu toistuvasti suhdetta tärkeämpää, Maaret Kallio kirjoittaa.

9.11. 3:00 | Päivitetty 9.11. 6:35

Loppujen lopuksi kaikkein tärkeimmissä on usein kyse hyvin pienestä.

Toisen lempeästä katseesta, joka poimii hellyydellä herkillä olevan mielen. Pöydän alla salaa hipaisevasta kosketuksesta, joka sanoo, että ei hätää, olen tässä. Hetken pysähtymisestä kiireenkin keskellä, kun toisella on liian paha olla. Ylpeyden nosteesta kasvoilla, kun rakkain tavoittaa unelmiaan.

Viestistä keskelle toisen päivää, jossa on meneillään jotain erityisen jännittävää. Ajan antamisesta. Kainaloon ottamisesta ja samalle puolelle hilautumisesta silloinkin, kun elämä tahtoo repiä erilleen.

Ennen kaikkea siitä, että yhteisissä hetkissä, sanotuissa ja sanattomissa, välittyy toisen tärkeys.

Vaikka arki pyörii ympärillä, kiire kutsuu rientoihinsa ja some viettelee illuusioillaan, on silti yksi, jonka äärelle pysähtyy aina tarvittaessa. Toinen ihminen. Tärkein kaikesta.

Mutta näkyykö se riittävästi rakkaudessa?

Suhteen alkuvaiheessa toisen erityisyys on usein ilmiselvää.

Parisuhteessa kysytään lukemattomin eri tavoin yhä uudelleen toiselta: Olenko sinulle tärkeä? Maailmassa, jossa on niin paljon tarjolla muutakin, onko minulla yhä erityinen paikka sydämessä?

Suhteen alkuvaiheessa vastaus on usein ilmiselvä. Toisen erityisyyttä korostetaan lukemattomin pienin tavoin. Tahdotaan oppia toisesta uutta, ihmetellä tämän erilaisuutta, tutkia toisen kehoa innolla, esitellä hänelle oman elämän erikoisuuksia. Halutaan muistaa rakastavin viestein, kosketuksin ja katsein. Toinen liimautuu toista lähemmäksi kokemuksilla, jotka toistavat: sinä olet minulle erityisen tärkeä.

Rakastuneena voi kuitenkin olla kovin lyhyen aikaa ja ajan oloon suhteelle kehittyy muitakin merkityksiä.

On luonnollista, että yhteen liimautumisen jälkeen tavoitteet, toiveet ja unelmat kasvavat yhteisestä ytimestä myös muihin suuntiin.

Kokemus siitä, että olen toiselle erityinen, pitää suhteen hengissä.

Henkilökohtainen hyvä ja omat unelmat ovat parisuhteen sisälläkin hyvin merkityksellisiä, eikä niiden tulisi taistella suhteen etujen kanssa. Oma elämä ja oma tärkeä on parhaimmillaan suhdetta vahvistava eikä heikentävä tekijä.

Parisuhde ei voi olla häkki, joka estää lentämästä vapaasti myös omilla siivillä. Mutta jos ei ole yhteistä turvaa ja erityisen paikkaa toisen elämässä, ei ole oikein mitään, mihin lennoiltaan palata.

Jokaisen suhteen kivijalassa elää kaipuu yhteiseen hyvään ja erityiseen toisen elämässä. Juuri kokemus siitä, että olen toiselle erityinen, pitää suhteen hengissä ja yhteyden toiseen elävänä. Yksinäisyys ja etäisyys suhteen sisällä viettävät kauas, kun kosketusta rakkauden ytimeen ei saa riittävästi.

Moni miettii hiljaa pinnan alla ihan hyvässä suhteessaan: onko meillä edelleen toisissamme yhteinen turvasatama? Vai tuntuuko kaikki muu olevan toistuvasti suhdetta tärkeämpää? Kuluuko aika mieluummin muualla kuin yhdessä? Onko ilmassa enemmän välittämistä vai välttämistä?

Sillä jos minulla ei ole enää sinulle väliä, mikä meitä lopulta pitää edes yhdessä?

Mahtaako kumppanisi yhä tuntea, että hänellä on sinulle suuresti väliä?

Lapsena katsoimme aina uudelleen kohti kasvattajiemme kasvoja: Olenko sinulle tärkeä? Huomaatko, jos minun on paha olla? Näetkö, kun onnistun pyrkimyksissäni? Välähtääkö kasvoillasi ilo, kun tapaamme eron jälkeisinä hetkinä? Oletko minua varten, jos olen hädässä? Tuhannet katseet, kosketukset ja teot arjessa rakensivat mielemme perustoja ja turvamme ääriviivoja.

Sama tarvitsevuus elää meissä aikuisena rakastavien välillä. Tärkeys toisen elämässä välittyy arjen pienissä hetkissä, priorisoinnin tekoina ja tietoisina kääntymisinä toista kohti.

Rakkautta ei voi jättää vain yksinään odottamaan.

Mahtaako kumppanisi yhä tuntea, että hänellä on sinulle suuresti väliä? Mahtaako hän tietää, miten usein valitset hänet? Onko hänellä turva palata lähellesi, jos maailma kohtelee liian kovalla kädellä?

Rakkautta voi onneksi pitää elossa ja ruokkia vahvemmaksi. Sitä ei voi jättää vain yksinään odottamaan tai pitää välinpitämättömästi etäällä. Parisuhteen suurin rakentuu pienestä, joka arjessa välittää sydämen tiedon kaikkein tärkeimmästä.

Rakkaus on ennen kaikkea turvaa toisen sydämessä.

Seuraa ja lue artikkeliin liittyviä aiheita

Uusimmat postaukset