Olen mukana eräässä Unicefin lastenkirjaprojektissa ja halusin sen vuoksi ymmärtää paremmin lasten toivoa. Pyysin apua opettajilta. Sain satoja opettajien keräämiä ja lasten kirjoittamia vastauksia toivosta.
Lasten viisaat kommentit vahvistavat todennäköisesti myös omaa toivoasi ja tunnettasi siitä, että toimit monella tapaa lasten näkökulmasta jo hyvin.
Lapset kuvaavat teksteissään toivoa vahvistavia tekoja, joita me aikuiset yleensä osaamme tehdä, mutta joiden suuruuden usein unohdamme.
”Toivoa koetaan usein yksinkin, mutta ennen kaikkea jonkun kanssa.
Toivon vahvistaminen ja ylläpitäminen on äärimmäisen tärkeää etenkin epävakaina aikoina.
Lapsi, jolla on toivoa, on elämäntaitojen ytimessä: hän yrittää sinnikkäästi, tunnistaa turvallisuutta, uskaltaa pyytää apua, iloitsee pienestä, unelmoi rohkeasti, tahtoo toisille hyvää ja ymmärtää vaikeuksien kuuluvan elämään.
Toivoa koetaan usein yksinkin, mutta ennen kaikkea jonkun kanssa. Lasten vastauksissa korostuimme me aikuiset: erityisesti vanhemmat ja isovanhemmat.
Vahvana toivon turvaajina koettiin myös kaverit ja sisarukset sekä lemmikkieläimet.
Olen toiveikas kun olen kavereiden kanssa. Ne periaatteessa suojelee mua. Jos tulee riita tai joku satuttaa mua, niin ne puuttuu siihen. 8-vuotias
Toivoa on aina luotettavan ihmisen kanssa. Oman perheen kanssa on toivoa. 9-vuotias
Äidin kanssa, koska hän voi lohduttaa, että aikuisena voi tehdä, mitä haluat. 7-vuotias
Lapsen toivo liittyi myös paikkoihin, ja toivon koettiin viriävän esimerkiksi omassa sängyssä, rauhassa lukiessa, pehmolelua halatessa, koulussa, majaa rakentaessa sekä Tepsin pelissä.
Usein toivo oli jotain hyvin konkreettista, kuten pyörätuoli, lääkkeet, karkkipäivä, kotiavaimet, koira tai auttava uni.
Oli hämmästyttävän hienoa, miten pienet ja arkiset asiat nousivat lasten toivon tekijöiksi. Tavallisen taika on unohdettu arvo, jota tulisi vaalia lasten toivon ja turvallisuuden tekijänä.
Monet toivovat että saisivat rahaa. Mutta oikeasti rakkaus ja ystävät ovat tärkeintä. 8-vuotias
Toivo on minun perheeni. Se on hauskaa kun mun iskä pelaa mun kanssa lautapelejä. 8-vuotias
Kun pappa hassuttelee. 7-vuotias
Toivo ei kaihda ikäviäkään realiteetteja, minkä lapset ymmärtävät erinomaisesti. Elämään ja mieleen kuuluu monenlaista hankalaa, mutta tärkeintä on, ettei sen kanssa jää yksin.
Aikuisten on hyvä ymmärtää, ettei pahaa tarvitse taikoa pois, vaan olennaisinta on olla yhdessä rauhassa sen kanssa.
Jo halaus, jutteleminen ja aikuisen sietokyky auttavat pääsemään turvallisesti läpi vaikeiden hetkien. Paradoksaalisesti juuri epätoivon hetket virittävät usein niin isoissa kuin pienissä toivoa.
Yleensä olen aika toiveikas. Mutta enemmän surullisena. 8-vuotias
Vaikeissa tilanteissa on läsnä toivoa, kun on esimerkiksi matikan tunnilla ja läksyjen teossa. Jotta selvitään vaikeista tilanteista, tarvitaan toivoa. 9-vuotias
Se, että jos omaan maahan tulee sota, niin toivoo, että oma isä palaa sodasta elävänä! 8-vuotias
Toivo on vanhemman lohtua, tukea ja kannustusta, kun pelottaa kovasti. Sen avulla pääsee pelosta yli ja kestää sen. 15-vuotias
”Lapsen toivo vahvistuu huolenpidossa, tavallisissa ja tuhansia kertoja arjessa toistuvissa asioissa.
Toivo on vahva voima eikä suinkaan haihattelua tai yltiöpositiivista epärealismia – sen tietävät jo lapsetkin. Tärkeää on pitää yhdessä yllä sisukasta toimintaa ja yrittää, vaikka voitto ei varmaa olisikaan.
Olimme pelissä häviöllä, mutta uskoin silti voittoon. 7-vuotias
”Kimppuun kuin sika limppuun” -huuto futisottelussa! 10-vuotias
Lapsen toivoa vahvistaa se, että hänen tarpeisiinsa vastataan ja niistä välitetään, mikä tulee vahvasti esille myös uusimmassa Lapsibarometrissa.
Se näkyi myös lasten vastauksissa. Toivoa herätti, kun joku kysyy, miten koulussa meni, vaikkei lapsi aina edes vastaisi.
Lapsen toivo vahvistuu huolenpidossa, tavallisissa ja tuhansia kertoja arjessa toistuvissa asioissa. Kannustusta kaivattiin ja kehuttiin.
Lapset kuvasivat myös itsemyötätuntoa, jossa meillä aikuisilla on usein opittavaa.
Ei mollaa itseään. 10-vuotias
Yleensä kun joku asia pelottaa, niin mä rohkaisen itseäni ja menen sinne, niin siellä ei ollutkaan pelottavaa! 8-vuotias
Huomionarvoista oli se, ettei yhdenkään vastanneen lapsen toivo liittynyt materiaan, älylaitteisiin, someen tai suosioon.
He kokivat toivon tuntuvan kehollisesti ennen kaikkea sydämessä, rintakehässä, päässä, hymynä kasvoilla ja jopa varpaissa. Niin kauan kuin on elossa, on toivoa:
Toivoa on se, että elää. 9-vuotias
Toivo on sitä, että ei tulisi enempää sotia ja olis paljon rauhaa kaikkialla maailmassa. 8-vuotias
Valan uskoa sinuun, aikuinen. Me osaamme tämän kaiken, kunhan vain muistamme ja teemme konkreettisia valintoja ja tekoja lapsen toivon tukemiseksi.
Oppia voi lainata eräältä kahdeksanvuotiaalta, joka oli opettajansa mukaan kirjoittanut lopuksi kissankokoisin kirjaimin:
Minulla on aina toivoa vaikka mitä olisi tapahtunut. MUISTA TOIVO!
Kommentit ovat lasten vastauksista ympäri Suomen. Lämmin kiitos auttaneille opettajille!
