Maailman selittäjä
Suomalaisilla on kaikki onnellisuuden edellytykset, sanovat lukijat – ”Tylsä tavallisuus” on yhteiskunnan hyve
”Vaikka bussissa selkä menosuuntaan istuessa näkee vain murjottavien kasvojen meren ja iltapäivälehtien kommenttikentissä on suodattamatonta pahaa oloa, niin pidän Suomea onnellisena maana.”
Näin vastasi yksi tämän blogin lukijoista kysymykseen siitä, onko Suomi onnellinen maa. Siinä kiteytyy jotain olennaista.
Kerroin edellisessä kirjoituksessanihttps://www.hs.fi/blogi/maailmanselittaja/art-2000005570181.html, että olen lähdössä työmatkalle Islantiin tutkimaan onnellisuutta. Pyysin lukijoilta mielipiteitä onnellisuudesta, ja ilahduttavan moni – 180 ihmistä – on tähän mennessä vastannut kyselyyni. (Yllä olevan linkin kautta ehtii vielä mukaan, jos haluat osallistua.)
Jo tässä vaiheessa suuri kiitos kaikille vastanneille! Mielipiteenne ovat punnittua puhetta, ja ne tarjoavat oivaa evästystä onnellisuushankkeeseeni.
Kun eilen tulostin vastaukset, niitä kertyi 47 liuskaa tiheällä rivivälillä. Puran vastauksia tarkemmin maaliskuun puolella, kun olen palannut Islannista ja kirjoitan juttuja.
Joitakin huomioita jo nyt:
Lukijoiden vastauksista voi päätellä, että enemmistö pitää Suomea onnellisena maana. Moni toki huomauttaa (aivan oikein), että koko kysymyksen voi kyseenalaistaa: ”Maat eivät ole onnellisia vaan ihmiset, jos ovat.”
Onko Suomi onnellinen maa? -kysymykseen vastanneista 89 oli sitä mieltä, että on. Tai että ainakin Suomessa on hyvät edellytykset onnelliseen elämään.
Vastauksissa toistui kaksi sanaa: turvallinen ja tylsä. Ja tylsyydestä puhuttiin sanan myönteisessä merkityksessä. Tässä joitakin vastauksia:
”Meillä on turvallinen maa joka suhteessa. Tylsän tavallinen.”
”Turvallinen, itsenäinen maa ja puhdas luonto.”
”Tasa-arvoinen, turvallinen, hyvä sosiaaliturva, puhdasta luontoa, 4 vuodenaikaa, ei luonnonkatastrofeja, suvaitsevainen, vapaa media.”
”Meillä on sellainen tylsä arki, josta suurin osa maailman ihmisiä voi vain kadehtia.”
”On, vrt. Uganda, Bangladesh, Liberia jne.”
”Suomi ei ehkä hehku onnea ulospäin, mutta sillä on varaa olla onnellinen ja vaalia niitä arvoja, joista onni kumpuaa.”
Luottamukseen perustuva yhteiskunta ja yhtäläiset mahdollisuudet onnen tavoitteluun olivat tekijöitä, jotka myös tulivat esiin monissa vastauksissa.
Vastanneista 26 oli sitä mieltä, että Suomi ei ole onnellinen maa. Monella olivat perusteluina henkinen pahoinvointi, syrjäytyminen ja eriarvoistuminen.
”Mielestäni Suomi on melko tyly maa kaikkinensa. Kohtaaminen ja uusien ihmissuhteiden luominen on täällä vaikeampaa kuin monessa muussa maassa.”
”Lapset ja nuoret oireilevat koulussa, alkoholia kulutetaan paljon, ihmiset ovat ylipainoisia, elämä on monella suorituskeskeistä, ihmiset ovat patoutuneita, avoin keskusteluilmapiiri puuttuu, ihmisillä pakkomielteitä ja neurooseja, parisuhteet eivät kestä jne.”
”Ei ole. Itsemurhatilastot on pahaa katsottavaa, eriarvoisuus on lisääntynyt roimasti ja leipäjonot ovat kasvaneet.”
”Kokonaisuutena ei. Monilla paikkakunnilla on aistittavissa alakuloinen ja alavireinen tunnelma.”
”Suomalaiset tuijottavat asioiden negatiivisiin puoliin eivätkä etsi positiivisuutta. On liikaa jurrikkamaisuutta ja itsekkyyttä, pelkoa että toisen menestys on minulta pois.”
”Työpaikallani automarketissa seuraan suomalaisia arjessaan aitiopaikalta. Alaspäin kääntyneet suupielet, jotka edes hymyillessä eivät jaksa nousta ylöspäin ja läheisille tiuskiminen kielivät jostain ihan muusta kuin onnellisuudesta.”
Loput 65 vastaajaa eivät olleet varmoja kannastaan, tai eivät pitäneet vastausta Suomen onnellisuudesta yksiselitteisenä.
Tässä yksi sellainen vastaus:
”Pääosin ja pääosalle ihmisistä on. Kaikilla on mahdollisuus kouluttautua, terveydenhuolto toimii jne. Jos hyvä, tavallinen perusarki riittää, voi ihminen olla onnellinen / tyytyväinen. Kaikille tämä ei riitä, haetaan jatkuvia huippukokemuksia ja -elämyksiä. Osa taas on pudonnut kelkasta, on sairauksia, mielenterveysongelmia, työttömyyttä jne.”
Laatimani kysely ei tietenkään täytä tutkimuksen kriteerejä. Rohkenen kuitenkin lukea vastauksista tiettyjä suuntaviivoja. Enemmistö pitää Suomea onnellisena maana, mutta viimeaikainen kehitys jakaa mielipiteet melko tarkkaan kahtia.
Yksi kysymyksistä kuului: ”Onko Suomi parempi paikka kuin 10 vuotta sitten?”
Tähän kysymykseen 54 lukijaa vastasi kyllä ja 43 vastasi ei. Suurin joukko vastanneista oli kahden vaiheilla ja näki sekä parantumista että huonontumista.
Moni myönteistä kehitystä nähneistä mainitsi Suomen avautumisen ja vapaudet. Myös tietynlainen kansallisen itsetunnon kasvu oli perusteluissa mukana.
”Suomi on suvaitsevaisempi ja kansainvälisempi. Ihmiset tuntuvat olevan vapaampia. Ei enää välttämättä nähdä työntekoa suurimpana hyveenä eikä muutenkaan olla niin ryppyotsaisia.”
”Minusta on. Lapsista välitetään paljon enemmän. Koulun opetussuunnitelma on mahdollistavampi ja parempi. Täällä osataan ihan hirveän monia juttuja.”
Syitä kielteiseen kehitykseen monet perustelivat ilmapiirin kovenemisella ja eriarvoisuuden kasvulla.
”Hedonismi vie kauemmaksi yhteisestä onnellisuuden kokemuksesta.”
”Onnellisuus näyttäisi toteutuvan vain kuplissa.”
”Ihmiset riippuvaisia netistä. Ja ollaan omissa oloissa. Ei kyläilyä, halailua, juhlia.”
”Talous taantui pitkään ja sillä on seurauksensa. Paljon on henkisesti pysähtynyttä marinaa. Toisaalta nuorissa on paljon reipasta maailmalla pärjäämisen meininkiä.”
Vastauksissa heijastui kolme viime vuosikymmenen suurta tapahtumaa: talouden vaikeat vuodet, sosiaalisen median läpimurto ja maahanmuutto.
Kuten tunnettua, maahanmuuton osalta mielipiteet jakautuvat erityisen voimakkaasti.
Monen vastaajan mielestä maahanmuutto on tehnyt Suomesta onnellisemman: ”Maa on monikulttuurisempi. Mahtavaa kuunnella bussissa afrikkalaisia kieliä.”
Toisten mielestä on tasan päinvastoin: ”On tullut liikaa maahanmuuttajia mm. Afrikasta.”
Sosiaalinen media huolestuttaa monia, myös niitä, joiden mielestä Suomi on kehittynyt parempaan suuntaan.
”Ehdottomasti! [Suomi on parempi maa.] Kehitys kehittyy eteenpäin – totta on, että some on tehnyt ärräpäät näkyvämmiksi kuin ennen. Arvioin, että ärräpäitä ja hulluja on ollut aina, mutta he eivät ole saaneet (media)näkyvyyttä siinä määrin kuin nykyään.”
”Pahan puhuminen toisista on yleistynyt (some).”
”Kaikesta yritetään nyt vääntää pahempaa riitaa kuin olisi aihettakaan. Some tekee siitä liian helppoa.”
Lukijavastauksista käy myös selvästi ilmi, kuinka henkilökohtainen asia onnellisuus on.
Yhden vastaajan onnellisuutta ovat lisänneet alhaiset korot: asuntolainan on voinut maksaa pois kaksi vuotta aiottua nopeammin. Toinen vastaaja harmittelee suomalaisen nostalgisuuden katoamista: ”Tanssipaikat kuten Maestro ym. ovat hävinneet.”
Oman elämän kulku vaikuttaa tietysti onnellisuuteen:
”Minusta tuntuu, että ei ole [Suomi muuttunut parempaan suuntaan]. Tämä voi liittyä siihen, että omalla kohdalla 10 vuodessa on tapahtunut merkittävä henkinen kasvu (20v –> 30v) eivätkä yhteiskunnalliset asiat enää tunnu niin autuaan etäiseiltä. – – Oma maailmankuva on avartunut, eikä elämää enää ota niin vakavasti.”
Yksi vastauksista minua kosketti erityisesti:
”Kymmenen vuotta sitten olin 7-vuotias ja olin onnellinen lapsi, enkä ollut kovinkaan tietoinen Suomen ongelmista, vaan nautin elämästäni lapsena. Nyt aikani kuluu lähinnä muiden miellyttämiseen ja sen miettimiseen, missä välissä ehdin tienaamaan rahaa opintojen ohella. Sanoisin, että oma Suomeni on ollut parempi 10 vuotta sitten.”
Lähetän tsemppiterveiset, kuka ikinä lienetkin!
PS. Lähden Islantiin huomenna. Jos suinkin ehdin, kirjoittelen matkan varrella kuulumisia tähän blogiin. Joka tapauksessa päivitän Facebookia HS Heikki Aittokoskihttps://www.facebook.com/HSHeikkiAittokoski/ ja Twitterissä @HeikkiAittohttps://twitter.com/HeikkiAitto.
Näin vastasi yksi tämän blogin lukijoista kysymykseen siitä, onko Suomi onnellinen maa. Siinä kiteytyy jotain olennaista.
Kerroin edellisessä kirjoituksessanihttps://www.hs.fi/blogi/maailmanselittaja/art-2000005570181.html, että olen lähdössä työmatkalle Islantiin tutkimaan onnellisuutta. Pyysin lukijoilta mielipiteitä onnellisuudesta, ja ilahduttavan moni – 180 ihmistä – on tähän mennessä vastannut kyselyyni. (Yllä olevan linkin kautta ehtii vielä mukaan, jos haluat osallistua.)
Jo tässä vaiheessa suuri kiitos kaikille vastanneille! Mielipiteenne ovat punnittua puhetta, ja ne tarjoavat oivaa evästystä onnellisuushankkeeseeni.
Kun eilen tulostin vastaukset, niitä kertyi 47 liuskaa tiheällä rivivälillä. Puran vastauksia tarkemmin maaliskuun puolella, kun olen palannut Islannista ja kirjoitan juttuja.
Joitakin huomioita jo nyt:
Lukijoiden vastauksista voi päätellä, että enemmistö pitää Suomea onnellisena maana. Moni toki huomauttaa (aivan oikein), että koko kysymyksen voi kyseenalaistaa: ”Maat eivät ole onnellisia vaan ihmiset, jos ovat.”
Onko Suomi onnellinen maa? -kysymykseen vastanneista 89 oli sitä mieltä, että on. Tai että ainakin Suomessa on hyvät edellytykset onnelliseen elämään.
Vastauksissa toistui kaksi sanaa: turvallinen ja tylsä. Ja tylsyydestä puhuttiin sanan myönteisessä merkityksessä. Tässä joitakin vastauksia:
”Meillä on turvallinen maa joka suhteessa. Tylsän tavallinen.”
”Turvallinen, itsenäinen maa ja puhdas luonto.”
”Tasa-arvoinen, turvallinen, hyvä sosiaaliturva, puhdasta luontoa, 4 vuodenaikaa, ei luonnonkatastrofeja, suvaitsevainen, vapaa media.”
”Meillä on sellainen tylsä arki, josta suurin osa maailman ihmisiä voi vain kadehtia.”
”On, vrt. Uganda, Bangladesh, Liberia jne.”
”Suomi ei ehkä hehku onnea ulospäin, mutta sillä on varaa olla onnellinen ja vaalia niitä arvoja, joista onni kumpuaa.”
Luottamukseen perustuva yhteiskunta ja yhtäläiset mahdollisuudet onnen tavoitteluun olivat tekijöitä, jotka myös tulivat esiin monissa vastauksissa.
Vastanneista 26 oli sitä mieltä, että Suomi ei ole onnellinen maa. Monella olivat perusteluina henkinen pahoinvointi, syrjäytyminen ja eriarvoistuminen.
”Mielestäni Suomi on melko tyly maa kaikkinensa. Kohtaaminen ja uusien ihmissuhteiden luominen on täällä vaikeampaa kuin monessa muussa maassa.”
”Lapset ja nuoret oireilevat koulussa, alkoholia kulutetaan paljon, ihmiset ovat ylipainoisia, elämä on monella suorituskeskeistä, ihmiset ovat patoutuneita, avoin keskusteluilmapiiri puuttuu, ihmisillä pakkomielteitä ja neurooseja, parisuhteet eivät kestä jne.”
”Ei ole. Itsemurhatilastot on pahaa katsottavaa, eriarvoisuus on lisääntynyt roimasti ja leipäjonot ovat kasvaneet.”
”Kokonaisuutena ei. Monilla paikkakunnilla on aistittavissa alakuloinen ja alavireinen tunnelma.”
”Suomalaiset tuijottavat asioiden negatiivisiin puoliin eivätkä etsi positiivisuutta. On liikaa jurrikkamaisuutta ja itsekkyyttä, pelkoa että toisen menestys on minulta pois.”
”Työpaikallani automarketissa seuraan suomalaisia arjessaan aitiopaikalta. Alaspäin kääntyneet suupielet, jotka edes hymyillessä eivät jaksa nousta ylöspäin ja läheisille tiuskiminen kielivät jostain ihan muusta kuin onnellisuudesta.”
Loput 65 vastaajaa eivät olleet varmoja kannastaan, tai eivät pitäneet vastausta Suomen onnellisuudesta yksiselitteisenä.
Tässä yksi sellainen vastaus:
”Pääosin ja pääosalle ihmisistä on. Kaikilla on mahdollisuus kouluttautua, terveydenhuolto toimii jne. Jos hyvä, tavallinen perusarki riittää, voi ihminen olla onnellinen / tyytyväinen. Kaikille tämä ei riitä, haetaan jatkuvia huippukokemuksia ja -elämyksiä. Osa taas on pudonnut kelkasta, on sairauksia, mielenterveysongelmia, työttömyyttä jne.”
Laatimani kysely ei tietenkään täytä tutkimuksen kriteerejä. Rohkenen kuitenkin lukea vastauksista tiettyjä suuntaviivoja. Enemmistö pitää Suomea onnellisena maana, mutta viimeaikainen kehitys jakaa mielipiteet melko tarkkaan kahtia.
Yksi kysymyksistä kuului: ”Onko Suomi parempi paikka kuin 10 vuotta sitten?”
Tähän kysymykseen 54 lukijaa vastasi kyllä ja 43 vastasi ei. Suurin joukko vastanneista oli kahden vaiheilla ja näki sekä parantumista että huonontumista.
Moni myönteistä kehitystä nähneistä mainitsi Suomen avautumisen ja vapaudet. Myös tietynlainen kansallisen itsetunnon kasvu oli perusteluissa mukana.
”Suomi on suvaitsevaisempi ja kansainvälisempi. Ihmiset tuntuvat olevan vapaampia. Ei enää välttämättä nähdä työntekoa suurimpana hyveenä eikä muutenkaan olla niin ryppyotsaisia.”
”Minusta on. Lapsista välitetään paljon enemmän. Koulun opetussuunnitelma on mahdollistavampi ja parempi. Täällä osataan ihan hirveän monia juttuja.”
Syitä kielteiseen kehitykseen monet perustelivat ilmapiirin kovenemisella ja eriarvoisuuden kasvulla.
”Hedonismi vie kauemmaksi yhteisestä onnellisuuden kokemuksesta.”
”Onnellisuus näyttäisi toteutuvan vain kuplissa.”
”Ihmiset riippuvaisia netistä. Ja ollaan omissa oloissa. Ei kyläilyä, halailua, juhlia.”
”Talous taantui pitkään ja sillä on seurauksensa. Paljon on henkisesti pysähtynyttä marinaa. Toisaalta nuorissa on paljon reipasta maailmalla pärjäämisen meininkiä.”
Vastauksissa heijastui kolme viime vuosikymmenen suurta tapahtumaa: talouden vaikeat vuodet, sosiaalisen median läpimurto ja maahanmuutto.
Kuten tunnettua, maahanmuuton osalta mielipiteet jakautuvat erityisen voimakkaasti.
Monen vastaajan mielestä maahanmuutto on tehnyt Suomesta onnellisemman: ”Maa on monikulttuurisempi. Mahtavaa kuunnella bussissa afrikkalaisia kieliä.”
Toisten mielestä on tasan päinvastoin: ”On tullut liikaa maahanmuuttajia mm. Afrikasta.”
Sosiaalinen media huolestuttaa monia, myös niitä, joiden mielestä Suomi on kehittynyt parempaan suuntaan.
”Ehdottomasti! [Suomi on parempi maa.] Kehitys kehittyy eteenpäin – totta on, että some on tehnyt ärräpäät näkyvämmiksi kuin ennen. Arvioin, että ärräpäitä ja hulluja on ollut aina, mutta he eivät ole saaneet (media)näkyvyyttä siinä määrin kuin nykyään.”
”Pahan puhuminen toisista on yleistynyt (some).”
”Kaikesta yritetään nyt vääntää pahempaa riitaa kuin olisi aihettakaan. Some tekee siitä liian helppoa.”
Lukijavastauksista käy myös selvästi ilmi, kuinka henkilökohtainen asia onnellisuus on.
Yhden vastaajan onnellisuutta ovat lisänneet alhaiset korot: asuntolainan on voinut maksaa pois kaksi vuotta aiottua nopeammin. Toinen vastaaja harmittelee suomalaisen nostalgisuuden katoamista: ”Tanssipaikat kuten Maestro ym. ovat hävinneet.”
Oman elämän kulku vaikuttaa tietysti onnellisuuteen:
”Minusta tuntuu, että ei ole [Suomi muuttunut parempaan suuntaan]. Tämä voi liittyä siihen, että omalla kohdalla 10 vuodessa on tapahtunut merkittävä henkinen kasvu (20v –> 30v) eivätkä yhteiskunnalliset asiat enää tunnu niin autuaan etäiseiltä. – – Oma maailmankuva on avartunut, eikä elämää enää ota niin vakavasti.”
Yksi vastauksista minua kosketti erityisesti:
”Kymmenen vuotta sitten olin 7-vuotias ja olin onnellinen lapsi, enkä ollut kovinkaan tietoinen Suomen ongelmista, vaan nautin elämästäni lapsena. Nyt aikani kuluu lähinnä muiden miellyttämiseen ja sen miettimiseen, missä välissä ehdin tienaamaan rahaa opintojen ohella. Sanoisin, että oma Suomeni on ollut parempi 10 vuotta sitten.”
Lähetän tsemppiterveiset, kuka ikinä lienetkin!
PS. Lähden Islantiin huomenna. Jos suinkin ehdin, kirjoittelen matkan varrella kuulumisia tähän blogiin. Joka tapauksessa päivitän Facebookia HS Heikki Aittokoskihttps://www.facebook.com/HSHeikkiAittokoski/ ja Twitterissä @HeikkiAittohttps://twitter.com/HeikkiAitto.
Hyödynnä maksuton tutustumistilaus, niin pääset lukemaan rajoituksetta tämän ja muita kiinnostavia artikkeleita:
- Onnellisuus Seuraa
- Heikki Aittokoski Seuraa
Kommentit
Kommenttisi on moderoitavana. Viestejä julkaistaan sitä mukaa, kun toimitus ehtii niitä tarkistaa. Viestejä tarkistetaan arkisin kello 7–24 ja viikonloppuisin kello 8–24