Perässähiihtäjä

Onko kuntapalveluiden kilpailuttaminen puoluepolitiikkaa?

Perjantai 10.10.2008 (Aleksis Kiven päivä, ja Martti Ahtisaaren Nobel-päivä) ja 23. merkintä

Sain illalla ystävältäni tekstiviestin: "Tällä menolla kukaan ei edes huomaa, että kuntavaalit menivät ohi." No, onneksi ainakin Sdp ja kokoomus aloittavat viikonvaihteessa tv-mainonnan, lehti-ilmoittelukin on hieman piristymässä ja ehkä pääkaupunkiseudun laahustajakaupungit saavat vaalijulisteet kehikkoihinsa, jotka ovat viikkoja ammottaneet tyhjinä katujen ja teiden varsilla. Toivotaan, toivotaan, ehkä saamme onnellisen maan, vai miten se meni.

Kuntavaaliasiaa pohdimme eilenillalla joukolla Sanomatalossa, jossa vieraanamme oli valtiotieteen opiskelijoita alan opiskelijajärjestön vetäjän Jukka-Pekka Rantakokon johdolla. Hauska keskustelu se oli muutenkin. Toivottavasti en antanut liian karua kuvaa media-alasta ja sen tulevaisuudesta. Kiitos käynnistä!

Perjantaiaamuna kömmin Fredrikinkadulle Kunnallisalan kehittämissäätiöön, joka julkaisi tänään uutta tutkimustietoa kunnista. Siinäpä hyvä aihe Päivän Hyväksi kymykseksi koko viikonlopuksi.

Antti Mykkäsen johtama Kehittämissäätiö teettää jatkuvasti korkeatasoisia ja hyviä tutkimuksia kunta-alasta. Minua kiinnosti aihepiiri senkin takia, että viime kuntavaaleissa 2004 palvelujen yksityistämiskeskustelu nousi ainoaksi valtakunnalliseksi teemaksi ja saaattoi ratkaista vaalien lopputuloksen.

Silloin viimeisiä kuntavaalejaan käynyt Sdp:n Paavo Lipponen ja ensimmäisiä vaalejaan käynyt kokoomuksen Jyrki Katainen puhuivat silloin keskustan Matti Vanhasen yli ja kehittelivät vaaliriidan palvelujen yksityistämisestä. Se sopi molemmille osapuolille, ja tuotti kaiketi vaalitulostakin: Sdp nousi keskustan ohi suurimmaksi kuntapuolueeksi ja kokoomus menestyi odotettua paremmin.

Mitä kuntavaalien jälkeen kunnissa oikeasti tapahtui yksityistämisessä, onkin sitten toinen juttu.   

Perjantaina julkistetuista kahdesta tutkimuksesta saa yhden (pätevän) vastauksen. Olli Hyvärinen ja Pekka Lith Helsingin yliopistosta ovat selvittäneet tutkimuksessaan Kilpailuttamisen laajuus ja taustatekijät Suomen kunnissa mm. sitä, vaikuttaako valtuuston poliittinen väri siihen, käytetäänkö yksityisiä palveluntuottajia vai.  

Tutkimuksen mukaan valtuuston poliittisella värillä ei ole ollut suurta vaikutusta. "Vaikka julkista keskustelua yksityisten palveluntuottajien asemasta kuntien palvelutuotannossa käydään usein vasemmisto-oikeisto jakolinjan mukaisesti, tällä asetelmalla ei ole todellisuudessa vaikutusta kuntien tekemiin ratkaisuihin: vasemmistoenemmistöiset kunnat eivät juuri poikkea yksityisten ostopalvelujen käyttäjinä muista kunnista", todetaan tutkimuksen johtopäätöksissä.

Sekin on hyvä havaita, että - ainakin julkiseen keskusteluun määrään ja kiihkeyteeen verrattuna - yksityisten palveluiden osuus on vielä aika pieni. Vuonna 2005 yksityisten ostopalvelujen osuus oli keskimäärin 16 prosenttia kuntien sosiaalipalveluiden käyttömenoista ja noin neljä prosenttia terveyspalveluiden käyttömenoista.  

Kehittämissäätiön tilaisuudessa julkistettiin myös toinen tutkimus. Tampereen yliopistossa professori Pentti Meklinin johdolla oli perattu sitä, miten kunnat ulkoistamisesta ja kilpailuttamisesta oikein selviävät.

Ulkoistamistahan perustellaan useimmiten kustannussäästöillä. Tutkimuksen mukaan kaikki näkyvissä olevat kustannukset eivät aina kata kaikkia kunnille aiheutuvia kustannuksia, vaan osa kustannuksista tahtoo jäädä näkymättömiksi.

Näkymättömät kustannukset tulevat aina kuitenkin jonkun maksettavaksi. Ne joko maksetaan toisesta kohdasta kuntien budjettia tai maksatetaan palvelujen tarvitsijoilla.

En tämän enempää kertoile tutkimuksen ( Tuija Rajala - Jari Tammi  - Pentti Meklin: Kilpailutuksen näkyvät ja näkymättömät kustannukset) sisällöstä, koska Kunnallisalan kehittämissäätiö on tänään nettisivullaan julkistanut molempien tutkimusten tulokset.

Rohkenen suositella kaikille lukijoille vierailua osoitteessa www.kaks.fi

Tästä löytyy myös Päivän ja koko viikonlopun Hyvä Kysymys:

Onko kuntapalveluiden kilpailuttaminen puoluepolitiikkaa? 

Päivän blogisiteeraus:

Junaliikenne on tänään ollut sekaisin koko päivän. Vika tietoliikenteessä pysäytti liikenteen aikaisin aamusta ja yllätti työmatkalaiset täysin. Päivän mittaan on näkynyt uutisia siitä, kuinka VR möhli täysin tiedotuksen.

Tätä olen pohtinut aiemminkin: mikä ihme siinä on, että jokaisella asemalla on sähköinen taulu ja kaiuttimet tiedottamista varten, mutta niitä ei osata käyttää? Kerran olen lähijunien osalta antanut palautetta YTV:n johtajille, mutta sain vastaukseksi, että taulut ja niiden käyttö kuuluu VR:lle.

On se kumma, että raiteiden yhteisestä käytöstä kyllä on päästy sopimukseen, mutta ei tiedotusjärjestelmän yhteiseen käyttöön ja sen hyödyntämiseen.

On aivan eri asia seisoa odottamassa myöhässä olevaa junaa asemalla, jos heti tietää sen olevan tietyn ajan myöhässä. Nythän saattaa tiedotus tulla 10 minuuttia sen jälkeen, kun junan piti lähteä tai ei lainkaan. Parempi tiedottaminen auttaisi matkustajia pysymään omassa aikataulussaan. Matkustaja voisi tilanteen mukaan lähteä suoraan bussipysäkille tai vaikka tilata taksin, jos odotusaika on hurjan pitkä.

Epätietoisuus riepoo eniten ja sellaiset kokemukset saa ihmiset helposti vaihtamaan omaan autoon. Tiedottaminen on olennainen osa joukkoliikenteen palvelua ja siinä meillä on vielä paljon parannettavaa. Yhteistyötä YTV:n ja VR:n kanssa pitää kehittää.

Kaupunginvaltuutettu Jaana Leppäkorpi (sd) Espoosta.

33 vastausta artikkeliin "Onko kuntapalveluiden kilpailuttaminen puoluepolitiikkaa?"

Matti Mäkinen 10.10.2008 12:26

Kuntapalvelujen kilpailuttaminen ja palvelujen hankkiminen yrityksiltä ostopalveluina voi olla puoluepolitiikkaa tällä hetkellä enintään kaupungeissa ja ei taida oikein olla sielläkään. Toki se poliittisia ryhmiä jakaa, mutta käytännössä asiakokonaisuuteen törmätään jopa valitettavan harvoin - ainakin täällä pääkaupunkiseudun ulkopuolella.

Pienissä ja keskisuurissa kunnissa, joita kunnista on enemmistö edelleen, ei yksityistä palvelutarjontaa juurikaan edes ole. Oma kuntani on ollut mukana palvelusetelikokeilussa sosiaalitoimen palveluissa juuri siksi, että synnytettaisiin mahdollisuuksia yksityiselle palvelutuotannolle syntyä ja vahvistua. Yksityistä palvelutuotantoa ei kokemuksieni mukaan kavahda mikään puolue enää, jos tuo tuotanto on tosiaan sitten kustannustehokastakin.

Itse olin Suomen Yrittäjien kunnallisjohdon seminaarissa syksyllä ja siellä keskusteluissa nousi voimakkaasti esille se, että kuntien tulisi nykyistä voimakkaammin hankkia sosiaali- ja terveystoimen palveluja yrityskentältä eikä pyrkiä tuottamaan kaikkea itse. Yritysten on turha pelätä sitä, etteivät kunnat toimivilla markkinoilla uilkoistamisen mahdollisuuksiin tartuttusikin. Kaikilta osin markkinat eivät vain ole kovin houkuttelevia vielä ja siksi palvelujen ulkoistaminen ei vielä ole suuren suurta.

Jos nostan yhdeksi esimerkiksi lääkäripalvelut. PIenissä ja keskisuurissa kunnissa lääkäripula pakottaa usein valitsemaan yrityksiltä ostettavia keikkalääkäripalveluja, kun omia virkoja ei saada täytettyä. Kyse ei ole poliittisesta tahdosta vaan suoranaisesta pakosta. Lääkäripalveluja kunnille ei kovin moni yritys tarjoa, joten melkoisessa monopoliasemassa kunnille palveluja päästään myymään. Se taas näkyy palvelujen hinnassa.

Jos siis useilla kunnilla yhden suurimman ja kalleimman ostopalvelun - lääkäripalvelujen - kohdalla on kokemuksia siitä, että kustannukset ovat selkeästi korkeampia, kuin silloin, jos palvelu kyettäisiin tuottamaan omana toimintanta, niin hirmuisella vauhdilla ei omasta palvelutuotannosta luovuta muissakaan toimissa. Se on tavallaan luonnollinen seuraus kokemuksen kautta.

Ja jos sitten vielä mietitään sosiaali- ja terveyspalvelujen kustannusten eroa kunnan omana toimintana tai yksityiseltä sektorilta ostettuna, niin monessa toiminnassa kovin suureksi se ei pääse kasvamaan. Useissa tehtävissä on määritelty henkilöstön määrä suhteessa hoidettaviin joko lain tai suositusten kautta. Esimerkiksi lääninhallitus ja työsuojelupiiri valvovat asiaa. Jos sitten henkilöstön määrä on molemmilla oltava lähes sama ja kun palkkamenot ovat valtaosa menoista (samanlaiset tilathan tarvitsevat molemmat), niin hurjia kustannuseroja ei oikein pääse syntymään ulkoistamisen kautta.

Eli eivät kunnat tai politiikot kunnissa ole ostopalveluja vastaan. Pienissä kunnissa ei vain juuri ole joko ostettavaa tai sitten ostettava palvelu ei ole kustannustehokastan useinkaan

Anna Mikkola 10.10.2008 12:38

On se puoluepolitiikkaa. Vasemmisto vain on munaton Suomessa. Vallinneiden oikeistotuulien aikana ei olla uskallettu pitää kiinni omista periaatteista, vaan menty mukana jotta ei vaikutettaisi huonommilta taloudenpitäjiltä. (Aikanaan Oulussa muistan kun kaupungilta tuli vaatimus jonka mukaan hyväksytyn palveluntuotantomallin perusteella esimerkiksi elintarvikelaboratorion pitäisi ensisijaisesti tuottaa voittoa ja toissijaisesti valvoa elintarvikehygieniaa, ja tuntui kuin tätä konsensusta vastaan hyökkääminen on kuin tuulimyllyjä huitoisi. Paperimiekalla.)

On nähtävissä että kansainvälisesti talouspolitiikan keskusta on liikkumassa vasemmalle, ja aika reippaasti. Tämän vaikutus toivottavasti Suomessakin on se, että säätelystä ja toimivista palveluista (joiden ensisijainen tehtävä on tuottaa palvelu) saa taas puhua ilman kilpailutusretoriikkaa. On olemassa järisyttävä määrä palveluita, joiden idea ei ole olla voitollisia, vaan nimenomaan viedä verorahoja ja käyttää ne hyödyksi muuten kuin suoraan rahallisesti. Yksityinen palvelu ei minkään luonnon lain mukaan ole tehokkaampi tai halvempi (semminkin kun sen yksityisen palvelun ideaan taas juuri kuuluu vetää voitto välistä siinä missä julkisella palvelulla ei ainakaan tulisi olla tällaisia tavoitteita) kuin julkinen. Yksityinen on selkeästi huonommassa valvonnassa ja kontrollissa kuin julkinen.

En tiedä ymmärretäänkö Suomessa täysin finanssikriisin mahdollisia vaikutuksia, kun toistellaan vain että suomalaiset pankit ovat vakaita. Niin ovatkin, mutta yleisellä amerikkalaisella/eurooppalaisella lamalla on väistämättä vaikutuksensa Suomeen huonontuvina talousnäkyminä, heikkenevänä työllisyytenä, yleisenä luottamuksen romahtamisena joka näkynee kulutuksessa jne. Tähän kun lisätään päälle se, että energiakustannukset tulevat kasvamaan huomattavasti (tämä on itse asiassa EU:n komission yksiselitteinen linja ilmasto- ja energiapaketissa: sähkön hinta nousee) samalla kun perustuotteiden kuten ruoan hinta on noussut ja mahdollisesti nousemassa lisää, tulemme olemaan uuden köyhyysongelman edessä.

Tähän köyhyysongelmaan taas vaikuttavat suuresti se, että yksityistämisen ja kilpailuttamisen nimeen vannovat ahtaalle ahdistetut kunnat eivät usein edes pysty täyttämään lakisääteisiä velvoitteitaan perustoimeentulon takaamisen suhteen. Siihen vaikuttaa se, että eduskunta ei ole nostanut sosiaaliturvaa merkittävästi laman aikana leikatulta tasolta nousuhdanteen aikana, vaan on vannonut pääosin veronalennusten autuaaksi tekevään voimaan. Energiaköyhyys on Suomen kaltaisessa maassa paha juttu siksi, että talvella on vain lämmitettävä. Alle 500 euron kuukausituloilla tämä saattaa käydä melko vaikeaksi.

Matti Holopainen 10.10.2008 12:52

Kuntalaiset näyttäisivät arvostavan kunnan itse tuottamia palveluita. EVA:n kansallisessa arvo- ja asennetutkimuksessa esitettiin väite "Maamme julkisista palveluista suuri osa tulisi ulkoistaa yksityisten palvelutuottajien hoidettavaksi, jotta palvelujen tuootanto tehostuisi." Neljännes vastaajista oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä vuonna 2006. !990-luvun alkupuolella tuota mieltä oli ollut noin puolet vastanneista, yksityistämisen kannatus oli vähentynyt.

Palvelusetelihän on äärimmäinen muoto palvelujen tuotteistamisessa ja siirtämisessä yritystoiminnaksi. Kehitys mielestäni menee juuri noin: palvelu kehitetään tuotteeksi, sen valmistaa tuottaja ja sitä käyttää asiakas. Kuntalainen muuttuu asiakkaaksi. Kunnallista itsehallintoa tai vaikuttamistaakaan ei prosessissa äärimmillään tarvita, vain tehokasta kuluttajansuojelua? Suurkuntien puuhaamisessakin taitaa olla tämä pohjavire.

Jos vielä pidemmalle pohtii, niin onkos se ostopalvelupisteessä asioiva kuntalainen enemmänki palvelun kohde kuin asiakas. Palveluhan tuotetaan tilaajalle, "viranomaisasiakkalle". Mitä kokonaisvaltaisempi, ennaltaehkäisevämpi palvelu on niin sitä huonommmin sen voisi arvella onnistuvan yksityistettynä.

Eli kuntapalvelujen yksityistämisen suhteen on ainakin periaatteellisia näkemyseroja.

Mika Rossi 10.10.2008 13:07

Kilpailuttaminen ei ole ainakaan Keskustalle ideologinen kysymys. Kaikissa tapauksissa vastuu palveluiden järjestämisestä ja laadusta on edelleen kunnilla. Viime kädessä lääninhallitukset valvovat palveluiden lainmukaisuutta.

Kaikkia sellaisia kunnan toimintoja, joihin ei sisälly julkisen vallan käyttöä, esimerkiksi viranomaispäätöksiä tai peruskoulua, tulee voida arvioida myös ulkoistamisen näkökulmasta. Kilpailuttaminen on puhtaasti tarkoituksenmukaisuuskysymys. Veronmaksajien näkökulmasta tärkeintä on toimivat ja laadukkaat palvelut. Mikään itseisarvo ei tuottaa palveluja omassa organisaatiossa.

Palvelujen avaaminen kilpailulle voi myös tervehdyttää aluetaloutta ja luoda uuttaa yritystoimintaa.

Itse olen kuntavaaliehdokkaanaa voimakkaasti tarkoituksenmukaisen palveluiden kilpailuttamisen kannalla.

Saija Jokela 10.10.2008 13:38

Onhan se puoluepolitiikkaa kuten Anna Mikkolankin kommentti osoittaa. Se on vain kovin valitettavaa. Keskustelussa kun menevät autuaasti puurot ja vellit sekaisin.

Joskus pidetään esimerkiksi argumenttina, että ”On olemassa järisyttävä määrä palveluita, joiden idea ei ole olla voitollisia, vaan nimenomaan viedä verorahoja ja käyttää ne hyödyksi muuten kuin suoraan rahallisesti.” ikään kuin kyseessä ei olisi tahallinen väärinymmärrys.

Terveydenhuollon tavoite on käyttää rahaa parantamaan sairaita ja pitämään ihmiset terveenä. Entä mikä on olennaista jos kunta ostaa lääkäripalvelua yksityiseltä yritykseltä, joka yrittää tuottaa voittoa? Se, kuinka paljon terveyttä kansalainen saa samalla rahalla. Kunta yrittää yhä tuottaa terveyttä kansalaiselle.

Vasemmiston suurimpia saavutuksia on yhteiskuntamalli, jossa julkinen valta palvelee kansalaisia ja vastaa näiden tarpeisiin sen sijaan, että se vain kontrolloisi heitä alamaisina. Hyväksymällä samalla rahalla vähemmän tai huonompia palveluja järjestäytyneestä yhteiskunnasta tehdään enemmän sen työntekijöiden tapa saada elanto kuin kansalaisen tapa saada hyvinvointia.

”Yksityinen palvelu ei minkään luonnon lain mukaan ole tehokkaampi tai halvempi (semminkin kun sen yksityisen palvelun ideaan taas juuri kuuluu vetää voitto välistä siinä missä julkisella palvelulla ei ainakaan tulisi olla tällaisia tavoitteita) kuin julkinen.”

Ei tietenkään ole aina tehokkaampi. Mutta silloin kun se on, kannattaa kunnan ostaa palvelu ulkopuolelta. Vaikka osa rahoista menisi yrittäjän voittoihin. On vaikea ymmärtää, miksi yrittäjän saama voitto pitäisi estää silläkin hinnalla, että kansalainen saa huonompia palveluja.

”Yksityinen on selkeästi huonommassa valvonnassa ja kontrollissa kuin julkinen.”

Kilpailuttamisen ongelmat liittyvät usein siihen, ettei tilaaja ole alun perin määritellyt kunnolla mitä haluaa. Vaatiikin varsin lujaa uskoa ajatella, että tavoitteenasettelu onnistuu paremmin, kun sitä ei joudu purkamaan auki sanoiksi ja lauseiksi.

Terhi Koulumies 10.10.2008 13:48

Tietenkään palveluiden kilpailuttaminen ei ole puoluepolitiikkaa vaan yritys järjestää kuntalaisille mahdollisimman hyviä palveluita mahdollisimman edullisesti. Lisäksi kun yksityinen sektori otetaan mukaan palvelujen järjestämiseen, syntyy uusia yrityksiä ja työpaikkoja varsinkin naisvaltaiselle hoiva-alalle.

Puoluepolitiikkaa kilpailuttamisesta kuitenkin tulee, jos vasemmisto ideologisin perustein tahallaan estää kilpailutushankkeet, jotka olisivat kuntalaisten edun mukaisia. Kokoomuslaisena, helsinkiläisenä veronmaksajana sekä perheenäitinä toivon, että niin ei käy vaan että järki voittaa.

Kunnan on kilpailutettava mahdollisimman suuri osa palveluistaan ja käytettävä ostopalveluita aina kun se on järkevää. Asiakkaan kannalta ei ole merkitystä, kuka palvelun tuottaa. Tärkeää on, että palvelut ovat laadukkaita ja että niitä on saatavissa kohtuulliseen hintaan. Palveluntuottajien moninainen kirjo hyödyttää kunnan asukkaita, kun he saavat enemmän sellaisia palveluita kuin itse tarvitsevat.

Marilla Kortesalmi 10.10.2008 13:49

@Anna Mikkola: mikä palveluiden ulkoistamisen vastustamisessa on sitä, joka tekee siitä kannatettavaa? Eikö fokus pitäisi keskittää siihen, minkälaisen palvelun kuntalaiset saavat veroeuroilleen eikä siihen, minkä merkkinen organisaatio ne palvelut tuottaa?

YLEn mukaan ulkoistaminen ei jaa puolueita enää samalla tavalla kuin ennen, ainakaan Urpilainen ei ulkoistettuja palveluita tyrmää http://yle.fi/vaalit/2008/id101981.html .

Yksityisen sektorin tehokkuus perustuu juuri siihen, mistä sitä haukutaan: voiton tavoitteluun. Voitto ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että tuotot ylittävät kulut. Jos yritys ei tuota voittoa, se on kuollut yritys. Tämä tarkoittaa, että esimerkiksi terveydenhuoltopalveluita myyvä yritys parantaa sairaat siten, että tuotot ylittävät kulut. Tarvitaan siis parantunut asiakas ja oikea kustannusrakenne. Jos asiakas ei parane, asiakasta vaihtaa firmaa, ei tule muitakaan asiakkaita; yritys lakkaa olemasta.

Julkisen sektorin tehottomuus perustuu taas siihen, että se ei lakkaa olemasta, vaikka sairas ei parannu. Tästähän meillä on niin surullisen kuuluisia lukemattomia erimerkkejä. Julkisella sektorilla, näin olen käsittänyt, edes sen selville saaminen, kuinka sairaita potilaita hoidetaan, on jo työlästä ja vastustusta aiheuttavaa. Julkisen sektorin toiminnan seuranta eli se, toteutuuko se, mitä varten ollaan olemassa, perustuu esimiesten seurantaan: jos alainen ei tee sitä, mitä pitäisi, se on esimiehen ongelma.

Niinpä nämä yksityiset terveydenhuoltopalveluiden tuottajat pärjäävätkin ennenkaikkea sillä, että niissä yrityksissä on toimivat esimies-alainen -suhteet.

Maailma ei ole kuitenkaan näin mustavalkoinen. Paras tulos saadaan, kun meillä on julkinen sektori ja rinnalla yksityissektori. Kilpailu ja sparraus toimii kuluttajan eli sairaan eduksi. Julkisen sektorin monopolista esimerkkejä voidaan hakea entisistä sosialistimaista. Yksityisen sektorin monopolissa taas hinnat nousevat. Tarvitaan molempia.

Sen lisäksi tarvitaan ammattitaitoista palveluiden ostamista.

antti liikkanen 10.10.2008 14:30

Kuntien - oman kuntani mm - myytyä energiayhtiöitään ja vuokra-asuntojaan ja ulkoistettua osin strategisiakin palveluitaan on nyt aika vaikea olla.

Maan talous on nimittäin finanssikriisin myötä muuttumassa ryteiköksi, jossa on vaikea - ainakaan poliitikon - osata nähdä niitä narunpäitä, joita vetämällä vyyhti vähänkin selkenisi.

Tai niitä narunpäitä, joista kuntalaisen SoTe-turvallisuus markkinavoimien hallussa olevien perustuotantojen osalta olisi taattu.

Erityisen huolissaan sopii olla sosiaali- ja terveyspalvelujen siitä osasta, jonka tuottaa nyt varmuudella vaikeuksissa oleva yksityinen yhtiö, jonka osakkeet romahtelevat ja/tai aaltoilevat pörsseissä.

Jos käy niin, että myös näistä yhtiöistä alkaa tulla raskaita ruumiita, ei kunnalla ole tarjota kuin ei-oota.

Tässä katsannassa niin asuminen, sairauksien hoito, nuorison sijoituskotijärjestelmä kuin vanhusten ja mielisairaiden kuntoutukoti-piilosairaala-järjestelmä on riski-business paljon enemmän kuin vielä viikko sitten.

Nämä prosessit, tilaaja-tuottaja-mallin otsikolla, on johdateltu porvarillisen kuntakentän toimesta.

Demarit ja "munattoman vassarit" (termi edellä Anna Mikkolan bloggauksesta) ovat - kun valtaa ei kepulandiassa isommalti ole - märisseet, mutta taipuneet. Tai jääneet vähemmistöön (niinkuin Rovaniemellä vuorka-asuntokannan myynnin yhteydessä).

Nyt siis korjataan alkuun pelon hedelmiä, sitten kovan ytimen ehkä sulaessa raa´an todellisuuden hedelmiä. Kaverille ei jätetä! Hevin.

Anna Mikkola 10.10.2008 14:50

Sain näköjään heti palautetta kun kehtasin mennä kyseenalaistamaan ulkoistamisen pyhän kaavan. En ymmärrä miksi on niin kauheaa ja ikävää, jos päätettävät asiat ovat oikeasti ja avoimesti poliittisia. Sekö, että äänestäjä ehkä tietäisi mistä puhutaan?

Olen samaa mieltä siitä, että tässä ja nyt kunnan tehtävä on järjestää asukkailleen parhaat mahdolliset palvelut. Tässä ja nyt se voi olla yksityinenkin palveluntarjoaja. Mikään kommentissani ei ymmärtääkseni kieltänyt tätä.

Haluan ja mielestäni pitää kuitenkin pystyä kyseenalaistamaan se periaate ja logiikka, jonka mukaan julkisesti tuotettu palvelu on aina huonompi. Monissa kunnissa tähän on minun asioista saamani tuntuman mukaan menty: ulkoistetaan miettimättä, koska ajan henki on ulkoistaa. Tästä mielestäni myös kertoo tutkimus, jonka tulos on ettei tämä toiminta riipu puolueista.

Idea siitä, että yksityinen palveluntarjoaja on automaattisesti tehokkaampi ja halvempi siitäkin huolimatta että palvelun kustannuksissa on silloin mukana tarjoajan tekemä voitto, toisin kuin julkisella puolella (joka ei varsinaisesti tee voittoa), on jossain määrin kummallinen. Tämän teorian mukaan myös kunnallinen työntekijä on laiska ja vailla motivaatiota, siinä missä yksityinen ei. Kaunis ajatus, joka käytännössä monesti on kuitenkin sitä, että yksityinen palveluntarjoaja jättää kaiken mahdollisen tekemättä huonon valvonnan alla maksimoidakseen voittonsa, koska hänellä ei ole mitään poliittista vastuuta minnekään.

Tehokkuuskaan ei voi olla ainoa kriteeri. Vanhusten kotipalveluissa palvelusetelit ovat johtaneet esimerkiksi tilanteeseen, jossa kotona asuva vanhus joutuu parhaimmillaan riisuutumaan seitsemälle tuntemattomalle ihmiselle viikossa. Parempi palvelu olisi yksi tuttu avustaja, mutta sehän ei olisi kovin tehokasta. Ihmisarvoisempaa kuitenkin kyllä.

Tämä ei tarkoita ettäkö kunnallisella puolella kaikki olisi kunnossa. Sen ongelmia olisi lähdettävä purkamaan työntekijöiden palkkauksesta, työsopimuksista ja työn jakamisesta. Puolueet ovat tässä kysymyksessä toimineet mielestäni vaaleissa saamaansa mandaattia vastaan.

Ei voi olla niin, että poliittisen vastuun ja demokraattisen valvonnan vaatiminen palveluiden järjestämiseen on "ikävää puoluepolitiikkaa".

Ja Saija: mielestäni monien julkisten palveluiden idea ei ole tuottaa voittoa. Onko sinusta?

Saija Jokela 10.10.2008 15:22

Koulumies: ”Puoluepolitiikkaa kilpailuttamisesta kuitenkin tulee, jos vasemmisto ideologisin perustein tahallaan estää kilpailutushankkeet, jotka olisivat kuntalaisten edun mukaisia.”

Tai jos oikeisto kuvittelee, että yksityinen tuotanto on tehokasta koska se on yksityistä. Yksityisen tuotannon tehokkuus ja edullisuus syntyy kilpailusta. Ilman toimivaa kilpailua, toimivia markkinoita, yksityinen tuotanto ei ole tehokasta.

Kunnan on käytettävä ostopalveluita aina kun se on järkevää. Yksityisen tuotannon tehokkuudella ratsastavat ovat kovin valmiita ostamaan palveluita yksityiseltä sektorilta ideologisin perustein vaikka toimivia markkinoita ei olisi mailla, ei halmeilla. Sosialidemokraattina, helsinkiläisenä veronmaksajana sekä perheenäitinä toivon, että niin ei käy vaan että järki voittaa.

Saija Jokela 10.10.2008 15:38

”Idea siitä, että yksityinen palveluntarjoaja on automaattisesti tehokkaampi ja halvempi… on jossain määrin kummallinen.”

Niin onkin. Samoin kuin ajatus siitä, että julkinen on aina tehokkaampi, koska se ei yritä tuottaa voittoa.

”monesti… yksityinen palveluntarjoaja jättää kaiken mahdollisen tekemättä huonon valvonnan alla maksimoidakseen voittonsa, koska hänellä ei ole mitään poliittista vastuuta minnekään.”

Ei ulkoa ostetun palvelun tuottajan pidä tehdä asioita poliittisesta vastuuntunnosta, vaan koska hänen kanssaan on tehty sopimus, jolla sovitaan ostettavasta palvelusta ja sen hinnasta. Jos palvelu on määritetty huonosti, palveluntarjoaja pääsee oikomaan mutkia. Ei kannata kilpailuttaa, jos ei osaa. Voi kuitenkin olla toiveajattelua kuvitella, että osaamisen puute paranee, jos ei kilpailuta.

”Tehokkuuskaan ei voi olla ainoa kriteeri… Parempi palvelu olisi yksi tuttu avustaja, mutta sehän ei olisi kovin tehokasta.”

Tässä taas sekoitetaan asioita. Se, että kotipalvelussa on aina sama henkilö, on parempi palvelu kuin sellainen, jossa homman saattaa hoitaa eri ihminen. Niiden järjestämisen hintakin on eri. Tällaisessa tapauksessa korkeampi hinta saattaa kannattaa maksaa. Se ei tarkoita, ettei hinnan pidä olla näkyvissä.

”Ja Saija: mielestäni monien julkisten palveluiden idea ei ole tuottaa voittoa. Onko sinusta?”

Ei tietenkään. Mutta palvelu voidaan ostaa yritykseltä, joka yrittää tuottaa voittoa, jos rahalle saadaan enemmän vastinetta. Eikä julkinen palvelu silloin yritä tuottaa voittoa sen enempää kuin julkinen palvelu joka maksaa palkkaa virkamiehelle.

Ja Anna: Onko voitto niin paha asia, että kuntalaiselle saa tarjota huonoa hoitoa kunhan lääkärifirma ei tee voittoa, vaikka samalla rahalla saisi hyvääkin?

Anna Mikkola 10.10.2008 15:58

\\\"Tässä taas sekoitetaan asioita. Se, että kotipalvelussa on aina sama henkilö, on parempi palvelu kuin sellainen, jossa homman saattaa hoitaa eri ihminen. Niiden järjestämisen hintakin on eri. Tällaisessa tapauksessa korkeampi hinta saattaa kannattaa maksaa. Se ei tarkoita, ettei hinnan pidä olla näkyvissä.\\\"

Nyt asetat tehokkuudelle ja hyvälle palvelulle itse määrittelemäsi kriteerejä. Eivät nuo kriteerit ole mitenkään universaaleja tai samat kaikilla. Toisin sanoen, näkemyksesi on politiikkaa. Se voi myös olla - minusta pitäisi - puoluepolitiikkaa.

\\\"Ja Anna: Onko voitto niin paha asia, että kuntalaiselle saa tarjota huonoa hoitoa kunhan lääkärifirma ei tee voittoa, vaikka samalla rahalla saisi hyvääkin?\\\"

Kysymys on johdatteleva ja tulkitsee oudosti kirjoitustani. Pitäisi miettiä sitäkin mikä on yksityisten terveystalojen tukemisen vaikutus julkisen terveydenhuollon tasoon.

Ongelmani ei ole voitto - vaikka siis olen juuri tuosta asiasta sitä mieltä että toimiva julkinen olisi periaatteellisesti parempi kuin ihmisten sairauksilla ei ihan pientä rahaa tahkoavat suuret terveystalot - vaan se ajatus että palvelut kuten terveydenhuolto, vanhustenhuolto tai vaikka koulutus ovat normaalia bisnestä. Kun peruspalveluiksi luokittelemistamme asioista tehdään lähtökohtaisesti bisnestä, se ei synnytä tasa-arvoista yhteiskuntaa jossa kaikilla on samat mahdollisuudet. Tästä löytyy maailmalta yllinkyllin esimerkkejä. Julkisesta lähtökohdasta taas palvelut ovat yhteisön tuottamia kaikille sen jäsenille. En edelleen kiellä etteikö palveluita voisi tai tietyissä tilanteissa pitäisi ostaa ulkopuolelta (tässä ja nyt), mutta minulle on vaikea ymmärtää miksi et suostu näkemään mitään periaatteellisia ongelmia itse ulkoistamisessa ja kilpailuttamisessa palveluiden osalta (ilmeisesti ainoa ongelma on se, jos ei osata kilpailuttaa oikein).

Marilla Kortesalmi 10.10.2008 16:07

@Anna Mikkola, ensimmäinen kommenttisi "Vasemmisto vain on munaton Suomessa. Vallinneiden oikeistotuulien aikana ei olla uskallettu pitää kiinni omista periaatteista, vaan menty mukana jotta ei vaikutettaisi huonommilta taloudenpitäjiltä."

Eli: oikeistotuulien alla ei ole uskallettu pitää kiinni omista periaatteista (olla ulkoistamatta?) vaan menty mukana (eli ulkoistettu).

=> Ulkoistamatta jättäminen olisi sitä toivottavaa periaatteista kiinni pitämistä.

Mikä on aivan väärin; periaate kun pitäisi olla, että kuntalaiset saavat parhaat mahdolliset palvelut tuottajan nimeen katsomatta.

Esitin yllä, miksi yksityinen palveluntarjoaja usein tekee asiat usein tehokkaammin ja paremmin. Sen on tehtävä näin, koska muuten sitä ei organisaationa ole olemassa. Julkinen terveydenhuolto sen sijaan on, paranipa sairaat tai eivät. Julkinen terveydenhuolto taas siihen, että esimiehet kontrolloivat alaistensa tekemisiä. Ja esimiesten esimiehet taas esimiehiä. Jne. Sekin voi olla tehokas malli, mutta kun katsoo esim. HUS:ia, ei se siltä vaikuta. Mutta korostan: molempia tarvitaan.

Minusta on edesvastuutonta olla piittaamatta kuntalaisten hyvinvoinnista. MInusta on edesvastuutonta laittaa puoluepolitiikka etusijalle ja ajaa sitä härkäpäisesti, jos kuntalaisten saama palvelu samalla kärsii. Valinnassa pitäisi painaa kuntalaisten etu, ei puolepolitiikka. Kaikista vähiten pitäisi vaikuttaa se, onko joku tietty vaihtoehto jo korvamerkitty oikealle, jolloin sitä kuuluu viran puolesta vastustaa.

Anna Mikkola 10.10.2008 16:35

"@Anna Mikkola, ensimmäinen kommenttisi “Vasemmisto vain on munaton Suomessa. Vallinneiden oikeistotuulien aikana ei olla uskallettu pitää kiinni omista periaatteista, vaan menty mukana jotta ei vaikutettaisi huonommilta taloudenpitäjiltä.”

Eli: oikeistotuulien alla ei ole uskallettu pitää kiinni omista periaatteista (olla ulkoistamatta?) vaan menty mukana (eli ulkoistettu).

=> Ulkoistamatta jättäminen olisi sitä toivottavaa periaatteista kiinni pitämistä. "

Monessa tapauksessa kyllä. Monien palveluiden yksityistämättä jättäminen olisi taannut sekä paremman palvelun että kivemmat olosuhteet työntekijöille (klassisina vaikkapa siivouspalvelut, jotka on pitänyt yksityistää ja kilpailuttaa jokaisessa mahdollisessa instanssissa tehokkuuden ja halpuuden nimissä, mikä on johtanut pätkätyösuhteisiin ja palvelun laadun kyseenalaisuuteen). Näin ollen minusta ihan näin vasemmistolaisena tuntuu siltä, että vasemmisto on luopunut periaatteistaan mennäkseen ohimenevän muodin mukana.

Marilla, tietysti olet kokoomuslaisena sitä mieltä että olen väärässä. Edustamme poliittisesti aivan erilaisia lähtökohtia. (Sitä kutsutaan joskus myös puoluepolitiikaksi.) Minun paineeni oikeuttaa mielipiteideni olemassaolo on tietysti ehkä siten pienempi, etten ole kunnallisvaaleissa ehdolla.

Juha Jaatinen 10.10.2008 19:10

Eiköhän se jo tästä viestiketjusta ilmene, että kyseessä on mitä suurimmassa määrin puoluepoliittinen kysymys. Kunnan tarjomat palvelut ovat hyvä pääsääntö, markkinotten armoille ei palveluita voi jättää. Kunta voi myös toimia ja toimii jo palveluiden tilaajana. Tarvittaan sitten selkeät säännöt palveluiden ostamiseen, normit ja eettiset säännöt niille yritykisille, joilta niitä ostetaan. On laadittava vaatimukset sekä valvonta palveluiden tasolle ja laadulle. Henkilökunnan asema ja työehdot on turvattava.

Eikä osaminen ole mikään automaatti edullisempiin palveluihin.

jaatinenjulistaa.blogspot.com

Saija Jokela 10.10.2008 19:58

”Nyt asetat tehokkuudelle ja hyvälle palvelulle itse määrittelemäsi kriteerejä. Eivät nuo kriteerit ole mitenkään universaaleja tai samat kaikilla.”

Minkä kysymyksenasettelulle ulkopuolisen kriteerin asetin? Tehokkuus on tavoitteen x saavuttamista resursseilla xy siten, että y on mahdollisimman pieni. On halvempaa järjestää paikalle ihminen seitsemän kertaa viikossa kuin järjestää paikalle sama ihminen seitsemän kertaa viikossa. Minusta paikalle voidan, ja usein kannattaa, hankkia sama ihminen 7 kertaa viikossa, mutta se maksaa enemmän kuin vain jonkun ihmisen hankkiminen 7 kertaa viikossa. Tehokkuus liittyy kysymyksen siitä, kuinka tehokkaasti me saavutamme tavoitteemme, oli se sama henkilö tai kuka tahansa henkilö viikossa. Se lienee selvää. Voit toki määritellä tehokkuuden toisinkin, mutta se vaatii jo enemmän perusteluja.

”Kysymys on johdatteleva ja tulkitsee oudosti kirjoitustani.”

Noudatin niin hyvää esimerkkiä, etten voinut vastustaa kiusausta.

Anna Mikkola 10.10.2008 22:25

Saija:

En aio osallistua tämän kommentin jälkeen tällaiseen jankkaamiseen, se on turhauttavaa eikä näytä johtavan mihinkään. Sanoit, että palvelu jossa sama ihminen käy vanhuksen luona on parempi kuin palvelu, jossa viikolla käyvät eri ihmiset. Palvelun hyvyyden tai paremmuuden määrittely taas heijastaa arvoja, poliittisiakin. Eipä siinä, tehokkuudenkin voi määritellä monien eri kriteerien yhdistelmänä, eikä siis ollenkaan välttämättä pelkän hinnan tai nopeuden kautta. Tehokkuus on vain minun kokemukseni mukaan kunnissa perinteisimmin määritelty halpuutena. Näiden arvovalintojen tunnustaminen - siis myös omalla kohdalla - menee mielestäni politiikan ytimeen.

Jarkko Rahkonen 10.10.2008 22:37

Kilpailuttamista kunnissa on monenlaista.

Ensinnäkin pitää tietää mitä halutaan ostaa eli pitää tietää määrä. laatu, saatavuus, jonotus-, puute- ja virhekorvaukset sekä hinnnat.

Toiseksi pitää tietää kilpailuttamisen kustannnukset (tarjouspyyntöjen valmistelu, postitus, tarjousten käsittely, vertailu ja valinta) sekä valvontakustannukset.

Kolmanneksi pitää osata vertailla kunnan oman palveluyksiön tarjousta ulkopuolisten tarjouksiin. Mikäli olikein on painotettu laatutekijät ja henkilöstön ammattitaito ulkopuolisen on erittäin vaikea voittaa kilpailua.

Politiikkaa on siinä, että kunnissa ei anneta edes mahdollisuutta kunnan omalle palveluyksikölle tehdä samoillla ehdoilla tarjousta. Yleensä on vähennetty kunnan omaa henklstöä niin, että estetään käytännössä mahdollisuus tehdä kunnan oman yksikön tarjousta.

Miksi näin tehdään ja taktikoidaan palvelut yksityisille. Tähän on useita ideolgisia ja muita syitä:

a) Kokoomuslaisilla on usein asennevamma: yksityinen on aina parempaa kuin kunnan oma palvelu.

b) Pikkupäällikölle kunnassa on helpompaa ottaa yksityinen kuin kehittää omaa palvelua yhdessä henkilöstön kanssa. Tämän torjumiseksi kunnalla pitäisi olla valvontaa myös pikkupäällikköön.

c) Edullisuusvertailu tehdään taitamattomasti. Yksityisen osalta otetaan vertailuun vain tarjouksen piirin kustannukset eikä oteta mukaan tarjouspyynnön ja valvonnan kustannuksia. Kunnan vastaavan palvelun osalta otetaan kaikki palvelun kustannukset lisättynä yksityisen tarjouspyynnön ja valvonnan kustannuksilla. Näin valitaan kalliimpi vaihtoehto ja tuhlataan kunnan rahoja

d) muita syitä on paljon, mutta edellä olevien pitäisi jo vakuuttaa näkemään kilpailuttamisen taloudelliset sudenkuopat

Lopuksi

Espoossa kilpiluttamisessa on tehty erittäin suuria virheitä. Parhaillaan on S. nimellä alkavalle firmalle annettu kuukauden lisäaika parantaa ruokapalveluaan, sopimuksessa ei ole riittävää sanktiota. Paljon julkisuutta sai kehno sopmus vanhusten palvelutalon palveluiden uudelleen järjestelyissä, jossa Espoo joutui taitamattomasti tehdyn sopimuksen vuoksi maksamaan lisää ja vielä hoidettavat saivat kärsiä. Espoossa on useita muitakin vastaavia tapauksia, joista ei ole opittu vaan halutaan jatkaa yksitysitämistä vaikka edullisuus vertailuja ei ole edes tehty.

Tunnettua on, Espoossa on yksityistetty myös ilman kilpailuttamista.

Vastaan kysymykseen:

Kilpailuttaminen ei ole sinänsä politiikaa, mutta kokoomus tekee sillä politikkaa valitsemalla yksityisiltä huonompia ja kalliimpia palveluja kuin mitä Espoon oma henkilökunta voisi tuottaa. Vaaleissa äänestäjien pitäisi saada tästä lisää tietoa.

antti liikkanen 11.10.2008 15:32

Tähän keskusteluun on syytä liittää lausunnolla oleva luonnon terveydenhuoltolaiksi.

Se käsittelee suurinta kunnan yksittäistä menoerää.

Siinä on kaksi isoa, tuotteistamiseen ja ulkoistamiseen liittyvää asiaa, jotka liittyvät lisäksi EU.ssa valmisteilla olevaan palveludirektiiviin muutokseen.

Ensi töikseen uuden valtuutetut joutuvat muuttamaan mittakaavaa sairauksien hoidossa.

Terveyskeskus-käsitettä ei lakiluonnoksessa edes ole, terveyspiirin sentään on säilytetty.

Erikoissairaanhoito, josta hyvin merkittävä osa on jo ulkoistettu ja perusterveydenhuollossa, josta merkittävä osa ostetaan yksityisiltä markkinaehtoisilta yhtiöiltä, tulee olemaan potilaan kannalta "ihanteellinen": hän saa itse valita lääkärinsä ja hoitopaikkansa, EU-muutosten myötä maan rajojenkin yli.

Tässä on erittäin merkittävää poliittista päätäntää nyt asioista päättävän valtionvarainministeriön vallan siirtyessä yksittäisen terveysalamaisen taskuun.

Kun järjestelmä on jo siis diakonissalaitoksineen, terveystaloineen ja mehiläisineen ynnä folkhälsaneineen jo privatisoitu Tampereen ortopedia-tehtaasta puhumattakaan, on osa politiikasta jo ehtinyt kadota käsistämme, osa tulee pikavauhtia katoamaan.

Tämä keskustelu olisi pitänyt käydä ennen eduskuntavaaleja, mutta kunnat ehtivät vielä nostaa kapinalipun: "Ei käy, terveydenhuoltolaki, uuteen valmisteluun ihan uudella asenteella!"

Tai sitten, niinkuin kokoomus ja keskusta jo ovat julistaneet: "juuri tällaista maa tarvitsee".

Erityisesti HUS, heh heh...

antti liikkanen 11.10.2008 16:06

ps

Potilaan valinnavapaus tarkoittaa, että potilas - mielessään ja tiedon/luulon/uskon perusteella - kilpailuttaa palveluntarjoajaa, siis tässä hoitopaikkaa ja sen lääkäreitä.

Kati Peltola 11.10.2008 16:47

Helsingin terveyslautakunnan enemmistö ja terveysviraston johto ajelehtivat ajopuina palveluiden yksityistämisen virrassa. Vauhti sen kun kiihtyy. Kunta ei saa tarpeeksi työntekijöitä, joten "on pakko" ostaa yrityksisltä keikkalaisia, jakaa palveluseteleitä, teettää omilla työntekijöillä erillissopimuksilla lisätöitä, kilpailuttaa palvelukokonaisuuksia... Vaihtoehtoja ei lasketa eikä ainakaan esitetä.

Kilpailutus ei sisällä terveysviraston oman tuotannon vaihtoehtoa. Vain ulkopuoliset otetaan huomioon. Omalle väelle ei esitetä kysymystä, miten he palvelun järjestäisivät, eikä oman palvelun hintaa analysoida ja verrata ulkopuoliseen.

Lautakunnan jäsenenä olen ehdottanut, että terveysvirasto ja kaupungin johto laskisivat kokonaiskustannuksia yksityisen palvelun käyttämisestä. Yksityisen terveydenhuoltoyrityksen lääkärin ei tarvitse maksaa progressiivista tuloveroa, kun hän nostaa työpalkkansa osinkona. Osingosta ei makseta ollenkaan kunnallisveroa, jota kunnan oma lääkäri maksaa.

Keräämällä varallisuutta omaan yritykseen osakas voi nostaa henkilökohtaiset tulonsa jopa 90 000 euroon asti vuodessa ilman mitään tuloveroa. Veroprosentiksi jää vain yrityksen voitostaan maksama 26 %.

Kunnallisen ja yksityisyrityksessä omistajana tehdyn työn verotukset ovat niin erilaisia, että lopputulosta ei taida tietää kukaan. Siksi on ihan turhaa puhua siitä, että yksityisen palvelun ostaminen olisi kunnalle edullista - kuntalaisista puhumattakaan. Asiasta ei ole tietoa.

Siksikin on korkea aika yhtäläistää henkilökohtaisten tulojen verotus läpinäkyväksi. Tulovero maksukyvyn mukaan. Köyhyysrajan alle jäävä tulo verottomaksi 10 000 euron vähennyksellä ja sen yli menevästä tulosta progressio. Sen jälkeen voisimme jo Helsingissäkin osata laskea, millaisia kustannuseroja on kunnan omien palkkalaisten ja yritysten osakkaiden työn ostamisessa.

Anna Mikkola 11.10.2008 16:51

Tämä menee suorien kuntavaaliteemojen ohi, mutta kai tästäkin on hyvä puhua palveluiden yhteydessä.

Antti, tarkoittanet komission kesällä esittämää terveyspalveludirektiiviä, joka kattaa siis säännöt palveluille rajat ylittävissä tapauksissa. Nimestään huolimatta se on vuoden 2004 palveludirektiivin päivitystä, ja monen mielestä yritys tuoda Bolkestein-direktiivi hyväksytettäväksi kyökin kautta. Direktiiviesityksen pohja on niin kuin aina sisämarkkinalainsäädännössä, nimellinen toimivalta tulee perussopimuksen artiklasta 95.

Esitys on lievästi ottaen ongelmallinen, koska se on käytännössä kodifiointiyritys EY:n tuomioistuimen tuomioille, joiden mukaan pääsy terveyspalveluihin on ensisijaisesti sisämarkkinalainsäädännön alainen asia siitä huolimatta että terveyspalvelujen organisointi, rahoitus, ja laajuus on täysin jäsenmaiden vastuulla. Mikä tärkeintä, komission esitys haluaa että hoidon kulut tulevat sen jäsenmaan maksettavaksi, jossa hoito on tehty (toisin kuin nykyään jossa sopimuksella kulut veloitetaan aina hoidettavan kotimaasta tai vakutuuksesta). Mitä tästä seuraisi lienee jokaisen itse pääteltävissä.

Lienee ymmärrettävää, että tämä on esitys joka ei mene helpolla tai sellaisenaan läpi, eikä ihan piankaan. Sen takia on tietysti jännää, että Suomessa väännetään uutta lainsäädäntöä ennakoiden uutta direktiiviä.

Kati Peltola 11.10.2008 17:03

Antti Liikkanen puhuu asiaa terveydenhuoltolakiehdotuksesta. Siitä puuttuu kaikkein tärkein asia eli perusterveydenhuollon uudistaminen. Nyt olisi korkea aika palata kansanterveyslain toteuttamiseen. Perusterveydenhoito pitää määritellä lailla kunnan omaksi tuotannoksi.

Noin 15 000 - 30 000 asukkaan peruskunnilla pitäisi olla oma sosiaali- ja terveysasema ja siinä 10 - 20 lääkäriä ja monipuolisesti hoitajia ja muita ammattiryhmiä. Kun näillä olisi erilaisia osaamisia, terveysasemat pystyisivät huolehtimaan ihmisten terveyden edistämisestä ja tavallisisista sairauksista.

Sosiaali- ja terveysasema palvelisi kotonaan tai palvelutaloissa ja vanhainkodeissa asuvia ja huolehtisi myös työterveyshuollosta. Vain isompaa väestöpohjaa vaativat avo- ja sairaalapalvelut kuuluisivat suuremman alueen sairaalalle tai valtion vastuulla olevalle yliopistosairaalalle.

Yksityistä terveydenhoitoa ihmiset voisivat ostaa omilla rahoillaan. Harva siihen lähtisi, kun oma peruskunta tarjoaisi kunnon palvelut. Nyt tätä yhteistä ja kunnollista on tarjolla vain osalle meistä, koska maan poliittinen johto palkitsee monin tavoin työntekijöiden siirtymistä yksityiselle sektorille.

Heta Jokinen 11.10.2008 19:57

Palvelu-sana on kenties tehokkain sana, jota "maamme julkisten palvelujen innovatiivinen kehittäminen" on tuottanut. "Palvelu"-puheella on ilmeisesti saatu ulkoistettua itse elämä. Päivittäinen todellisuus kunnissa, kouluissa, päiväkodeissa, terveyskeskuksissa, sairaaloissa jne. Ihminen, kuten opettaja ja oppilas (asiantuntija-asiakas!) on ulkoistettu jopa kaksinkertaisesti "palvelu"-sanalla. Kuntien "palveluissa" ihmisistä on tehty kohde aivan samoin kuin pommikoneen kuljettajalle kartasta luettava pommituskohde. Kuljettajan ei tarvitse välittää mihin pommi osui ja kuinka monta kuoli.

Palvelu-sanalla on tehty ilmeisesti samankaltainen silmänkääntötemppu. Sillä on saatu kunnat näyttämään joltain yleiseltä ja abstraktilta "palvelumöykyltä". Näin esimerkiksi mediassa puhevaltaa käyttävillä, korkeilla virkamiehillä ja puoluepoliitikoilla on ikään kuin yhteinen käsitys "kunnista ja niiden palveluista". Voidaan puhua kuin "maamme teollisuudesta ja sen kilpailukyvyn nostamisesta" tai "maamme malminetsinnän tarpeellisuudesta", siis asiantuntevan huolettomasti. Niinpä näille kunnille annetaankin yhtenään mm. mediassa "palvelujen" tehostamiskäskyjä ja kaikki nyökyttelevät ymmärtäväisesti päitään tämän "välttämättömän tehostamisen" edessä. Alkuperältään "palvelu" tarkoitti palvaamista, siis lihan kypsyttämistä sitä kuumassa tai kylmässä savustamalla. Sillä tarkoitettiin myös rukoilemista, kiroamista ja huutamista ja tarkoitetaan yhäkin jonkun kohteen, kuten jumalan tai hallitsijan palvomista. Mutta onko todella esimerkiksi pienen lapsen päiväkodissa päivittäin saama hoito ja kasvatus, kuten ruoka, siisteys, uni, ulkoilu, leikkiminen jne. muka jotain "palvelua" tälle lapselle tai lapselle, joka on "kunnan huostaanottamana sijoitettu" kunnan ylläpitämään lastenkotiin?

Kun kouluissa ruokitaan ja opetetaan päivittäin meidän yhteisellä päätöksellämme ja varoillamme sekä meidän kouluttamiemme pätevien 100 000 työntekijän toimesta noin miljoona omaa lastamme ja nuortamme, niin keille tämä työ tuottaa hyötä ja keille tämän työn kilpailutuksella haetaan hyötyä? Eikö olisi syytä siirtyä puhumaan aivan aidosti ja oikeasti siitä, mitä 350 000 koulutettua ammattilaista sosiaali-terveys-opetus- ja kulttuuritoimessa oikeasti päivittäin tekevät, keiden ja minkä kanssa he siellä "kunnissa" oikein "puuhastelevat" ja millä edellytyksillä he tätä kansakuntamme konkreettista rakentamistyötä tekevät?

Vai tarkoitetaanko kuntien palve-luista puhumisella todella kunnissa työtään tekeviä naisia joidenkin toisten, kuten hallitsijoiden ja valtaapitävien palvelijoina ja onko ulkoistamisessa ja kilpailutuksessa sittenkin kysymys yksinkertaisesti rahan palvonnasta?

Matti Holopainen 11.10.2008 23:20

Hyvä! Palkkakin on nykyisin työvöimakustannus. Jopa työtekijöiden järjestöt ovat alkaneet puhua kustannusvaikutuksesta.

Lars-Erik Wilskman 12.10.2008 9:26

Käytännön kannalta kilpailuttaminen ei ole puoluepoliittinen kysymys. Pikemminkin ristiriita kulkee karkeasti ottaen JHL:n ja Suomen Yrittäjien välillä. Kummallakin edunvalvojalla on paljon ehdokkaita puolueiden listoilla.

Yksityiset palvelut ovat hyvä kunnallisten palvelujen täydentäjä, mutta käytäntö on osoittanut, että kilpailuttamisen osaamisessa on vakavia puutteita. Pienen yrittäjän kannalta kunta ainoana asiakkaana johtaa torpparin asema. Pieni kunta toimiessaan suuren palveluntarjoajan kanssa saattaa yllättäen huomata ottaneensa kontolleen yrittäjäriskin.

Tärkeintä on, että palvelusopimukset tehdään huolella, ne ovat riittävän pitkäkestoisia, ne sisältävät mahdollisuuden hinnatarkistuksiin kohonneiden kustannusten takia ja palveluiden laadunvalvonta on asianmukaisesti järjestetty.

antti liikkanen 12.10.2008 10:46

Anna M, tarkoitan tuota terveysdirektiiviä ja siis palveludirektiivin tarkistusta.

Mutta, mutta: finanssikriisi tulee varmuudella koskettamaan myös niitä yksityisiä paveluntarjoajia, joita yksityinen sairaus-alamainen voi vaiihtoehtona käyttää ja joilta kunta, toivottavasti pitikillä sopimuksilla, kilapiluttaen palveluita sairailleen hankkii.

Jos tällainen yritys alkaa voida huonosti siinä käy niinkuin Kaupthing-pankille: lappu luukulla ja palvelu jää saamatta.

Syntyy rebound-niminen oire eli koko järjestelmä alkaa vavista ja uhkaa romahtaa eikä julkista millään ehditä rakentaa tilalle.

Tai julkinen uus-HUS ja uus-terveyskeskus rakennetaan hätäisesti ja toimimattomaksi.

(rebound = "vierotusoire" tilanteessa, jossa ulkoatuotu toiminta loppuu ja omaa toimintaa ei saada käyntiin; pahimmillaan hengenvaarallinen tila)

Jyrki Lohi 12.10.2008 11:35

On selvää, että puolueiden välillä on näkemyseroja palveluiden kilpailuttamisesta. Me vasemmistossa korostamme, että peruspalvelut ovat kunnan vastuulla ja ne tuotetaaan turvallisimmin ja varmimmin kunnan omana toimintana. Yksityistä palvelutuotantoa voidaan toki hallitusti käyttää rinnalla. Kokoomuksen, keskustan ja vihreiden hokema, että ei väliä kuka tuottaa palvelut kunhan niitä saadaan, on kovin ylimalkainen ja sisällyksetön perustelu.

YTV:n hallituksen jäsenenä olen todennut, että jätteiden kuljetuksen kilpailuttaminen on tuottanut hyviä tuloksia. Mutta kun Helsingissä kilpailutettiin vanhusten ja vammaisten kuljetuspalvelut, voittanut yritys toimi ala-arvoisesti. Samaa on kuulunut Helsingissä ns. kauppakassipalvelusta. Tälläisten henkilökohtaisten palveluiden laadun mittaaminen ja laadunvalvonta on ongelmallista.

Oma lukunsa on, kun kunnan toimintaa yhtiöitetään tai yksityistetään. Surullinen esimerkki Helsingissä on bussiliikenteen irroittaminen HKL:sta ja yhtiöittäminen ja liittäminen kaupungin omistamaan Suomen Turistiauto- yhtiöön. Jopa konkurssi on nyt uhkaamassa.

Espoossa kaupunki myi energiayhtiönsä ja sijoitti rahat muka tuottavasti. Nyt nämä sijoitukset ropisevat hurjaa alamäkeä . Helsingissä sentään halutaan pitää tämä rahaa tahkoava sampo kunnallisena liikelaitoksena.

Anna Mikkola 12.10.2008 16:09

Olen monesti huomannut, että yhtenäisen lähestymistavan puutetta pyritään selittämään jotenkin siten, että ratkaisut pitää tehdä aina tapaus kerrallaan sen mukaan miten juuri jossain yksittäisessä tapauksessa näyttää parhaalta. Tässä on vain mielestäni sellainen ongelma, ettei yhden terveysaseman yksityistämisen vaikutus rajoitu vain yhteen kaupunginosaan, vaan koko alueen/maan palvelurakenteeseen.

Sinänsä minusta terveydenhuolto on sektorina ihan oma ongelmakimppunsa, johon kaivataan paljon järeämpiä uudistuksia kuin palveluseteleitä, joilla näivetetään julkista palvelua ja muutetaan perustarpeita kauppatavaraksi.

Kun yksityistämistä harrastetaan monessa kunnassa ihan vain siitä ilosta että se on automaattisesti hyvä, vaikka todisteita sen ongelmista hinnan, laadun ja työntekijöiden palkkauksen ja työolosuhteiden suhteen on vaikka muille jakaa, tulen siihen tulokseen että käsillä olevat kunnallisvaalit ovat kansalaisten hyvinvoinnin kannalta merkityksellisimmät sellaiset hetkeen.

Sillä niin se vain on, että palveluiden yksityistämistä pidetään parempana, vaikka sen hintaa ei läheskään aina edes pystytä laskemaan, niin kuin Kati Peltola meitä valaisee ylempänä. Tästä huolimatta usein esimerkiksi vaalikoneissa kunnan säästövaihtoehdoiksi pitää ruksata joko palveluista karsiminen tai niiden yksityistäminen. Yksityistäminen annetaan meille keskusteluun itsestään selvästi rahaa säästävänä toimenpiteenä. Muualla talouspolitiikassa on parissa viikossa luovuttu ehdottomuudesta ja varsinkin vaihtoehdottomuudesta, sellaista ajatuksen tason vallankumousta kaipaisi myös kunnallispolitiikkaan.

Heta Jokinen 12.10.2008 16:52

On hämmentävää, että monet - usein suurpuolueiden sisärenkaiden korkeisiin asemiin änkeämät - virkamiehet, yliopistojen proffat ja tutkijat kiivailevat - jotkut jopa puhujapöntössä hihkuen ja tasajalkaa hyppien -"julkisten palveluiden säästöjen ja tehostamisen välttämättömyydestä", "valiinnan vapauden lisäämisen" ja "kuntapalvelujen kilpailuttamisen tärkeydestä", "lasten päivähoitopalvelujen yhteiskunnalle aiheuttamista kohtuuttomista kustannuksista", "julkisen sektorin eläkepommista", "vanhusväestön julkiselle tuomasta huoltorasitteesta" jne. Kaikissa näissähän on naiset ja naistyö kysymyksessä ja "kritiikissä" puolestaan äärimmäisen kova, mutta peitelty vaatimus juuri äitien ja muiden naisten "palvelutyön" tehostamisesta ja tosiasiallisesti palkattoman työn lisäämisestä. Vaikka pakkotyönä, kuten kuului pääministeri Matti Vanhasen vaatimus kuin kumpujenb yöstäTehyn naisille viime syksynä. Nämä rohkeat suoraselkäiset vaatijat ovat lähes poikkeuksetta hyvintoimeentulevia mieshenkilöitä, puoluejohtajia ja ministereitä. He esiintyvät usein ja mielellään päämediassa, kuten YLEssä ja HS:ssä. Eivätkö nämä herrat huomaa, että ovat pöntissä juuri äitiensä ja muiden naisten monikymmenvuotisen työn ansioista ja syövät itse kaikkien ihmisten, erityisesti naisten sekä palkattomalla että palkallisella oikealla työllä tuottamaa "julkista leipää" ja ruokkivat sillä lapsensa, usein vieläpä korkealle arvostamansa kotivaimonsakin. Itsetietoinen ja -valtainen korkea virkamies vääntää pykälää, proffa kiipeää puhujapönttiinsä ja tutkija tutkijankammioonsa juuri naisten, äitien ja mummojen usein ankaran raskaan käsityön tuottamien leipäarvojen avulla. Nämä "suuret" kriitikot, "parhaiden käytäntöjen" kiihket kehittelijät ja paras-hankkeilijat, kuten ministeri Risikko, eivät näytä hoksaavan kysyä itseltään, omilta puheiltaan niiden tuottavuudesta. Mistä niissä heille maksetaan? Kuka maksaa ja kenelle tällaisen "työn" arvot kopsahtavat? Sen me yksinhuoltajat tiedämme kyllä, kun tämänlaatuisen julkishyödykkeisen aivotyön, "kuntapalvelujen kehittämisen tuloksena" myös meidän maassamme lasten ja nuorten pahoinvointi sekä äiti- ja lapsiköyhyys kasvavat kohisten ja mielenterveysongelmat lisääntyvät hälyttävästi. Mutta puhuvien päiden kavalkaadi senkun jatkuu ja kierrokset yltyvät taas näin kuntavaalien alla ja lyhyttukkaisten miesten vieruksilla myös polkka- ja pitkätukkaiset poliitikkonaiset saavat hymyillä, räpytellä silmiään ja puhua, puhua sydämensä kyllyydestä "oikein paljon" ja "kaikkea hyvää." On tämä ihmeellinen maa!

Kati Peltola 12.10.2008 23:10

Tottakai kuntien on järkevää ostaa yrityksiltä tavaroita ja muita teknisiä suorituksia. Jyrki Lohi totesi, että jätekuljetus on sujunut ihan hyvin kilpailutettuna, mutta vammaisten kuljetus ei. Edes kotihoidon kauppapalvelu ei toimi hyvin.

Koulutus, terveydenhoito tai laaja-alainen huolenpito ihmisistä eivät sovellu kilpailutettavaksi. Ne eivät onnistu myöskään tilaaja-tuottajamallilla, koska niitä ei pysty tuotteistamaan. Esimerkiksi Helsingissä kotihoito on kyllä tuotteistettu ja ositettu eri tuottajille ja työntekijöille. Lopputuloksena on tiukasti rajatut ja heikkolaatuiset palvelutuotteet, joiden työntekijät juoksevat asunnosta toiseen, mutta eivät ehdi paneutua palveltavansa tilanteeseen ja tarpeisiin.

Yksittäisiä toimenpiteitä voi kilpailuttaa, mutta koulutus, sosiaalityö tai terveydenhoito eivät ole toimenpiteitä, vaan ihmisten yhteistyötä.

Aki Härkönen 14.10.2008 21:39

Kuntapalveluiden markkinaehtoistaminen herättää vastustusta sosialistisissa ja muissa muutosvastarintaisissa poliittisissa liikkeissä. Ko. liikkeet perustavat äänestäjäkuntansa vahvasti kunta-alan ammattilaisiin, joille on helpointa markkinoida lupausta muuttumattomuudesta.

Palveluseteli, olisi kuntaan sopiva väline, jolla kuntalaisesta voisi tulla asiakkaana kuningas myös kunnan palveluissa. Kuntalainen voisi käyttää palvelusetelinsä laadukkaimman ja parhaimman palveluntuottajan palveluihin tai sellaiseen palveluun, jonka hän voi saada nopeasti.

Michael Perukangas 19.10.2008 23:12

Jyrki Lohen mainitsema esimerkki vaikeavammaisten (ja vanhusten) kuljetuspalvelusta on onnettomuudessaan kuvaava. Epäilemättä taksiseteleistä joukkokuljetuksiin siirtymisellä saavutettiin säästöä, kun "palvelu" ei tullut ajoissa, ei osannut paikalle, asiakkaita ei osattu kiinnittää autoon kunnolla, vapaa-ajan ja asiointimatkojen ei onnistunut, koska Kela korvaa matkat lääkärikäynneille kun taas kaupunki vapaa-ajanmatkat. Monien kohdalla "palvelu" johti syrjäytymiseen; ei haluttu enää lähteä minnekään, koska palvelu koettiin hankalaksi käyttää, epämukavaksi ja epäluotettavaksi.

Valitettavan herkästi kilpailutuksessa otetaan huomioon vain kilpailevien tarjokkaiden hinta, ja terveyslautakunnassa kyllä osa pisteytyksestä tulee myös palvelujen laadun arvioinnista. Näiden lisäksi kaipaisin elinkaariajattelua, jossa otettaisiin pitkän tähtäimen vastuu asiakkaiden ongelman ratkaisemista ja elämänlaadun paranemista. Miten tätä sitten voisi mitata? Asiakastyytyväisyysselvityksillä ja seurannoilla.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?
Luetuimmat
  1. 1

    Pieni lipsahdus 1,2 miljardin länsimetrossa: kuljettajille jäi rakentamatta vessat asemille – ”Meillä testataan kuljettajien rakon kestävyyttä”

  2. 2

    Tämä yksi hovioikeuden lause on kuin väärältä planeetalta – ja somessa kuohuvan raivon ydin

  3. 3

    Tutkijat löysivät arkistosta sokeriteollisuuden vuosikymmeniksi pimittämät tutkimustulokset, jotka linkittävät sokerin kohonneeseen syöpäriskiin

  4. 4

    ”Laitetaan pornografinen kuva itsestä Instagramiin ja saadaan tuntemattomilta miehiltä kehuja” – Psykiatrin mukaan tuhansien nuorten identiteetti on niin hauras, että elämä romahtaa, kun tykkäykset hiipuvat

    Tilaajille
  5. 5

    Saako painopeiton alla paremmin unta? Toimittaja testasi maailmalta Suomeen saapuneen villityksen – Unitutkijan mukaan peitto ei ole ”missään nimessä humpuukiosastoa”

    Tilaajille
  6. 6

    ”Veljeni meni kiusaajan kotiin ja hakkasi tämän perusteellisesti” – Koulukiusatut kertovat HS:lle keinoista, joilla kiusaaminen lopulta päättyi: yllättävän moniin tarinoihin kuului väkivalta

    Tilaajille
  7. 7

    Ruutuaika on vanhentunut käsite, sanovat asian­tuntijat – toimittaja antoi lastensa pelata viikon vapaasti, tässä tulokset

  8. 8

    Melkein varma työpaikka ja lähes 3 500 euron palkka kenelle tahansa – Mikä estää suomalaisia työttömiä ryntäämästä Norjaan?

  9. 9

    Olen kiitollinen Jari Sinkkosen ”munat ja pimppi”-kommentista, sillä se herätteli tärkeää keskustelua – ja muistutti, että tarvitaan myös #vaihtoehtojarille

  10. 10

    Neuvostoliittolaisista sotahirvistä uutisointi ja haluttomuus myöntää aprillipilaan haksahtamista toivat Ylelle ja Iltalehdelle langettavat tuomiot JSN:ltä

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Melkein varma työpaikka ja lähes 3 500 euron palkka kenelle tahansa – Mikä estää suomalaisia työttömiä ryntäämästä Norjaan?

  2. 2

    Tutkijat löysivät arkistosta sokeriteollisuuden vuosikymmeniksi pimittämät tutkimustulokset, jotka linkittävät sokerin kohonneeseen syöpäriskiin

  3. 3

    ”Laitetaan pornografinen kuva itsestä Instagramiin ja saadaan tuntemattomilta miehiltä kehuja” – Psykiatrin mukaan tuhansien nuorten identiteetti on niin hauras, että elämä romahtaa, kun tykkäykset hiipuvat

    Tilaajille
  4. 4

    Ruutuaika on vanhentunut käsite, sanovat asian­tuntijat – toimittaja antoi lastensa pelata viikon vapaasti, tässä tulokset

  5. 5

    Pieni lipsahdus 1,2 miljardin länsimetrossa: kuljettajille jäi rakentamatta vessat asemille – ”Meillä testataan kuljettajien rakon kestävyyttä”

  6. 6

    Saako painopeiton alla paremmin unta? Toimittaja testasi maailmalta Suomeen saapuneen villityksen – Unitutkijan mukaan peitto ei ole ”missään nimessä humpuukiosastoa”

    Tilaajille
  7. 7

    Olen kiitollinen Jari Sinkkosen ”munat ja pimppi”-kommentista, sillä se herätteli tärkeää keskustelua – ja muistutti, että tarvitaan myös #vaihtoehtojarille

  8. 8

    ”Veljeni meni kiusaajan kotiin ja hakkasi tämän perusteellisesti” – Koulukiusatut kertovat HS:lle keinoista, joilla kiusaaminen lopulta päättyi: yllättävän moniin tarinoihin kuului väkivalta

    Tilaajille
  9. 9

    Taksikuski raiskasi illan viimeisen asiakkaan Helsingin Suutarilassa ja valitti tuomiostaan – hovioikeus piti tuomion ennallaan

  10. 10

    Tämä yksi hovioikeuden lause on kuin väärältä planeetalta – ja somessa kuohuvan raivon ydin

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Kyykky on ihmisen luonnollinen lepoasento, mutta olemme unohtaneet, miten se tehdään – Näin kyykkääminen parantaa kehosi hyvinvointia

    Tilaajille
  2. 2

    Suvi Haimi kypsyi muovijätteen määrään kylpyhuoneessaan – syntyi uraauurtava keksintö, joka kiinnostaa jo kansainvälisiä kosmetiikkabrändejä

  3. 3

    Ruutuaika on vanhentunut käsite, sanovat asian­tuntijat – toimittaja antoi lastensa pelata viikon vapaasti, tässä tulokset

  4. 4

    Tuhat vuotta sitten valtava viikinkiarmeija vyöryi Suomeen ja sai selkäänsä hämäläisiltä – Näin kertoo taru, mutta mitä oikeasti tapahtui?

    Tilaajille
  5. 5

    Husin toimitusjohtaja HS:n mielipidepalstalla: ”En ole koskaan nähnyt Suomen terveyspolitiikkaa niin sekaisin kuin nyt”

  6. 6

    Mies vei Saphira-koiransa hoitoon Lohjalle – kun hän meni myöhemmin katsomaan koiraa, löytyi vain tyhjä talo, josta oli lämpöpatteritkin viety

  7. 7

    Espoolaiset Vaahtorannat rohkaistuivat rakentamaan kotiinsa valtavan näköalaikkunan – sitten huippupoliitikko puuttui peliin, ja ikkunan alle saatetaan raivata luontopolku

  8. 8

    ”Veljeni meni kiusaajan kotiin ja hakkasi tämän perusteellisesti” – Koulukiusatut kertovat HS:lle keinoista, joilla kiusaaminen lopulta päättyi: yllättävän moniin tarinoihin kuului väkivalta

    Tilaajille
  9. 9

    Moni nainen muuttuu ikääntyessään tai lihoessaan toisille näkymättömäksi – sen huomaa, kun kävelee rautatie­asemalla väistämättä ketään

  10. 10

    Hygieniasta löytyy huomautettavaa sadoissa ruokapaikoissa pääkaupunkiseudulla – Katso hakukoneella, miten on kotikulmiesi ravintoloiden laita

  11. Näytä lisää