Perässähiihtäjä

Millä keinoilla suomalaisten politiikkatietämyksen tasoa voitaisiin nostaa?

Tiistai 14.10. 2008 ja 25. merkintä

Pari vastausta kysymyksiin, jotka ovat tulleet blogin uskollisilta lukijoilta ison meren takaa. Toisessa kysytään, uskonko viikonvaihteessa julkistettuun tutkimukseen (Taloustutkimus/Kuntaliitto), jonka mukaan kuntavaalien äänestysaktiivisuus olisi selvässä nousussa. En usko - en ole havainnut merkkejä äänestysinnon noususta, mutta tietysti toivon sitä. Ei tätäkään blogia muuten pidettäisi.

Toinen lukijakysymys on, että onko kuntavaalien alla tai ylipäänsä muita yhteiskunnalllisia blogeja, joissa keskusteltaisiin vain omilla nimillä. Ei, en tiedä, mutta jos joku muu tietää, pyydän vinkkaamaan minulle joko sähköpostilla tai kommenttipalstalla.

Tänä aamuna kävin oikeusministeri Tuija Braxin ja oikeusministeriön infossa, jossa esiteltiin ministeriön tilaama tutkimus suomalaisten politiikkatietämyksestä.Raportista tuli joku viikko sitten julkisuuteen tietoja, joiden mukaan suomalaisten tietämys mm. nykyisistä hallitus- ja oppositiopuolueista olisi heikonpuoleinen.

Pettymys olikin melkoinen, kun tiedotustilaisuudessa luettavaksi annettiin valtio-opillinen tutkimus Suomalaisten politiikkatietämys, jonka tutkijat Kimmo Elo ja Lauri Rapeli olivat tehneet kyselyaineistosta. Siinä ei esiteltykään kyselyn tuloksia esim. tietoa siitä, kuinkan moni vastaajista tiesi, kuinka pitkä on Euroopan parlamentin toimikausi, vaan tutkijoiden tekemiä luokituksia äänestäjien tietotasosta. No, sehän on valtio-opin yksi tehtävä.

Tässä tärkeimmät tiedot:

Ihmisten politiikkatietämystä mitattiin kysymällä ihmisten tietoja Suomen poliittisesta järjestelmästä, Euroopan unionista ja kansantalouden kysymyksistä.

1. Vaikka suomalaisten kokonaistietämys politiikasta onkin varsin kohtuullisella tasolla, vaihtelu eri politiikkatiedon osa-alueilla oli melko suurta: kaikilla osa-alueilla pärjänneiden osuus on melko pieni.

2. Ihmiset tunnustivat tietämättömyytensä. 3. Käsitys politiikasta näyttää myös olevan vahvasti sidoksissa politiikkatietämykseen: myönteinen suhtautuminen demokratiaan on yleisintä korkeimman tietämystason saavuttaneiden joukossa.

4. Puolueinstituutio näyttäisi tulosten valossa nauttivan kansalaisten hyväksyntää ja sille asetetaan suuria odotuksia isojen yhteiskunnallisten tehtävien hoitamisessa yhteiskunnan tasapainoisesta kehityksestä kansalaisten hyvinvointiin.

5. Politiikkatietämys jakautuu epätasaisesti eri sosiaalisten ryhmien välillä. Hyvät tiedot politiikasta ja yhteiskunnallisista asioista korreloivat korkean koulutuksen ja ammatillisen aseman, hyvän taloudellisen tilanteen sekä korkeamman iän kanssa.

6. Miesten tietämystaso on tutkimuksen mukaan naisia korkeampi.

7. Erityisen huolestuttava tilanne on korkeakouluttamattomilla nuorilla. Sen lisäksi, että alemman koulutustason omaavat 18-30-vuotiaat ovat poliittisesti passiivisia, myös heidän politiikkatietämyksensä taso on matala.

8. Vastaajien politiikkatietämyksen tason ja heidän äänestysaktiivisuutensa havaittiin olevan vahvasti yhteydessä toisiinsa. On siis mahdollista, että ilman toimenpiteitä koulutustausta on tulevaisuudessa yhä selkeämpi erotteleva tekijä aktiivisten ja passiivisten kansalaisten välillä.

Jos jaksaa, niin koko raporttiin voi tutustua: Julkaisu on oikeusministeriön verkkosivuilla osoitteessa:

http://www.om.fi/Etusivu/Julkaisut/Julkaisuja

Omaa yhteiskunnallista tietämystään voi testata tässä osoitteessa:

www.utu.fi/politiikkavisa 

Joka tapauksessa otetaan tämä nyt Päivän Hyväksi Kysymykseksi jo senkin takia, että huomenna keskiviikkona 15. lokakuuta kello 9 alkaa kotimaassa ja ulkomailla ennakkoäänestys. Kaikki ehdokkaat ja kaikki ehdokastiedot löytyvät yhden linkin päästä osoitteesta www.vaalit.fi

Päivän Hyvä Kysymys:

Millä keinoilla suomalaisten politiikkatietämyksen tasoa voitaisiin nostaa?

Päivän blogisiteeraus:

Onnettomuus ei katso aikaa eikä paikkaa, se voi osua sinunkin tai läheisesi kohdalle. Vanhenevan palomiehen ketteryys, reagointikyky ja fyysiset voimat eivät riitä vastaamaan poikkeuksellisen raskaan työn edellyttämiin vaatimuksiin. Nykyisellä eläkeratkaisullamme pelastajista voi hädän hetkellä tulla pelastettavia. Suomalaisten palomiesten eläkeikä on maailmanennätysluokkaa. Aikaisemmin palomiesten eläkeikä oli 55 vuotta. Kunnallista eläkeikäjärjestelmää on uudistettu voimakkaasti 1980-luvulta alkaen, minkä seurauksena kuntasektorilta poistui niin sanottu ammatillinen eläkeikä. Uudistuksen jälkeen palomiesten eläkeikä on noussut portaittain 55 vuodesta 63–68 ikävuoteen. 

Juuri julkaistun Helsingin pelastuslaitoksen selvityksen mukaan palomiehen keskimääräinen elinikä on 65 vuotta, kun suomalaismiehen nykyinen elinajanodote on reilut 75 ja suomalaisnaisen noin 82 vuotta.

Helsinkiläinen palomies ei kerkiä nauttia eläkkeestään, ellei joudu sairaseläkkeelle ennen varsinaista eläkeikään. Liki 40% joutuukin sairaseläkkeelle keskimäärin 47-vuotiaina. Eikö jokaisella tulisi olla oikeus nauttia eläkevuosistaan?

Palomiesten korkea eläkeikä onkin kansallinen häpeä, sekä turvallisuusriski! Haluaisitko sinä, että sinua tai rakkaitasi saapuisi pelastamaan 62-vuotias palomies?

Valtuustoehdokas Santeri Kyröhonka (krist) Helsingistä.

23 vastausta artikkeliin "Millä keinoilla suomalaisten politiikkatietämyksen tasoa voitaisiin nostaa?"

Jarkko Rahkonen 14.10.2008 13:18

Suomalaisten yhteiskuntatietämyksen ja politiikantietämyksen tasoa voidaan ja pitää lisätä kouluissa sekä median, puolueiden ja muiden yhteisöjen toimesta. Mutta kotona ja koulussa on aloitettava

Runsas viikko sitten lehdissä kerrottiin, että tuoreen tutkimuksen mukaan huomattava osa ihmisistä ei tiennyt, että SDP on oppositiossa. Hallituspuolueiden ministereitä ei tiedetty pääministeriä lukuunottamatta.

Länsimaisen parlamentarismin keskeinen pilari on hallitus/oppositio asetelma. Miten voi vaaleilla vaikuttaa oikein jos oppositio asetaan vastaamaan hallituspuolueiden toiminnasta.

Äänestäjän valintaa hämärtää, että myös mediassa SDP laitetaan vastuuseen "miksi ette korjanneet asiaa kun olitte 12 vuotta hallituksessa". Samalla ei kuitenkaan muistuteta, että vuodesta 1991 kokoomus on ollut hallituksessa 14 vuotta ja keskustapuolue 10 vuotta

Koululla on keskeinen merkitys (kodin ohella) jakaa tietoa yhteiskunnasta ja politiikasta. Lisäksi koulun tehtävänä on kannustaa oppilaita omaan tiedonhankintaan ja arviomaan terveen kriittisesti tarjolla olevaa tietoa vertailemalla samaa asiaa koskevaan muuhun tietoon.

Täällä keskusteltiin aiemmassa viestintäketjussa.äänestysikärajan alentamisesta 16 vuoteen. Esitin tuolloin, että kouluissa pitää erikseen järjestää sitä haluaville opintokerhon omaista opetusta yhteiskunnasta. Tärkeätä olisi opettaa demokratian ensiarvoisesta merkityksestä, ilmaisu- ja koontumisvapaudesta, puolueiden ja yhteiskuntaan vaikuttavien yhteisöjen toiminnasta sekä äänestämisen ensiarvoisesta oikeudesta ja monen miestä myös velvollisuudesta. Esitykseni mukaan opetuspäättyisi tutkintoon jonka läpäiseille annetaisiin äänestysoikeus jo 16 vuotiaana.

Uudistan esitykseni täälläkin ja jatkossa muualla kunnes se toteutuu. Nykymaailmassa 16 vuotias tarvitsee jo perustiedot demokraattisen yhteiskunnan toiminnasta ja merkityksestä. Tiedon omatessaan 16-vuotias on myös kypsä äänestämään. Luottamalla nuoriin ja antamalla vastuuta torjumme myös yhteiskunnassa epäjärjestystä aiheuttavien tahojen yritykset saada tietämättömiä nuoria mukaansa huonoille teille.

Katariina Suomu 14.10.2008 14:06

Politiikkatietämyksen (ja kiinnostuksen) nostamiseen ei liene kaiken kattavaa patenttiratkaisua.

Mielestäni peruskoulu ja media voivat tehdä paljon. Muissa yhteyksissä on keskusteltu siitä, miten politiikka on kouluissa politisoitumisen pelossa siivottu kokonaan pois. Monet oppiaineet tarjoavat loistavia mahdollisuuksia käyttää käytännön poliittisia esimerkkejä opetuksen osana. Itse olen toiminut mm.ammattikorkeakoulussa opettajana ja muistan kyllä, miten haastavaksi n.20-vuotiaat kokivat valtion budjettiin liittyvän tehtävän. Kyse oli mm siitä, että käsitteet olivat kovin vieraita.

Esimerkiksi oppilaskuntatoimintaa edistämällä voidaan antaa jo melko pienillekin koululaisille malli siitä, miten asioihin vaikutetaan, miten niistä päätetään yhdessä - siitä huolimatta, että ollaan eri mieltä.

Pitäisikö median tuottaa poliittisen journalismin kylkeen ns.fakta-laatikkoainesta? Toisin sanoen, milloin tahansa olisi parempi mahdollisuus päästä kiinni johonkin teemaan. Viime viikolla kuulin, miten esimerkiksi talletussuojaan - viikon iskusana - liittyvät faktat olivat monille vieraita. Uutisointi rummutti talletussuojan riittämättömyyttä, nostamista yms mutta mainittiinko missään, mistä todella on ja ei ole kysymys.

Myös poliittiset toimijat, valtuutetut, lautakuntien jäsenet ja kansanedustajat voisivat tarjoutua enemmän tavattavaksi vaalien välillä. Kaikki heistä varmasti ovat aktiivisia verkostoitujia mutta en nyt tarkoita omissa tutuissa ja/tai muiden aktiivitoimijoiden kanssa hyörimistä vaan altistumista kenen tahansa kansalaisen kysymyksille kuten vaalitapahtumissa parhaimmillaan. Politiikkatietämys ja kiinnostus ei herää tai pysy yllä kahden viikon panostuksella kerran neljässä vuodessa.

Mika Rossi 14.10.2008 14:45

Suomalaisten politiikkatietämyksen tason nosto on pitkä prosessi. Ensimmäinen keino olisi yhteiskunnallisten asioiden opetus koulussa laaja-alaisesti eri oppiaineiden yhteydessä. Lapsia kasvattaa kotona tällä hetkellä sukupolvi, johon itsekin kuulun, jolle ei ole opetettu juurikaan poliittisia asioita koulussa. Meitä haluttiin varjella stallarimenolta. Itse olen hakeutunut politiikkaan nuoriso- ja opiskelijatoimintaan aikamoisena marginaaliyksilönä reilu 15 vuotta sitten.

Nyt aktiivisessa työelämässä olevat ihmiset eivät varmaankaan helpolla ala itseensä poliittista tietoa imemään, vaikka mitä tehtäisiin. Kuitenkin esimerkiksi media voi omilla avauksillaan ja uutisoinnillaan ehkä vaikuttaa ainakin vähän vähemnän politiikkaa leimaavasti.

Jos satsaamme nyt koulujen yhteiskunnallisten valmiuksen kohottamisen edellytyksiin, niin hiljalleen tilanne paranee.

Anna Mikkola 14.10.2008 15:08

Muutamia huomioita keittiöpsykologian osastolta:

- Puolueet tekevät nykyään tarkkoja kohderyhmäselvityksiä, joissa identifioidaan potentiaalisesti äänestävät. Näin puolueiden puheet ja toiminta ohjautuu myös näille ryhmille. Tämä on kierre: hyvin koulutetut äänestävät itselleen heitä kiinnostavista asioista puhuvat ja heidän etujensa mukaan toimivat edustajat, jotka puolestaan jatkavat toimintaa vain tämän ryhmän eduksi (tämä yksinkertaistaen argumentin selkeyden vuoksi).

- Politiikasta vähemmän kiinnostuneen tavallisen ihmisen ei ole enää syytä miettiä, kenen joukoissa seisoisi tai mihin porukkaan kuuluisi. Suuret puolueet toteuttavat kaikki melkolailla samanlaista politiikkaa esimerkiksi palveluiden ja sosiaalietuuksien osalta. Pienemmät puolueet eivät ole kyenneet esittämään uskottavia vaihtoehtoja, viimeksi hyvin potentiaaliset Vihreät ovat vajonneet harjoittamaan samaa hallituspolitiikkaa kuin kaikki muutkin. Kokoomus jopa vahvistaa tätä trendiä vaalimainonnallaan ("vastakkainasettelun aika on ohi"), koska se on vahvoilla silloin kun rikkaat ja koulutetut äänestävät aktiivisimmin ja suuremmin pohtimatta ideologisia kysymyksiä.

- Peruskoulun yhteiskuntaopin opetus on epäonnistunut jos oppivelvollisuusaikana ei kansalaisten päähän kyetä takomaan sitä, että eduskunta säätää lakeja. Ammatillisen koulutuksen puolella yhteiskuntaoppi ei ilmeisesti myöskään ole kovin mielenkiintoinen saati osallistava oppiaine. Nuoria ei kiinnosta edes jäsenyys ammattiliitoissa.

- Median viihteellistyminen mahdollistaa itsensä eristämisen politiikasta kokonaan. Aiemmin pakostakin tuli näkeneeksi/kuulleeksi edes jotain ajankohtaisohjelmaa, nyt voi viettää Idolsin ja Big Brotherin parissa vaikka koko päivän.

- Uutisten viihteellistyminen ja pikaluonne hämärtävät asioiden yhteyksiä ja konteksteja: asiat tapahtuvat tässä nyt kaoottisesti ilman syitä tai seurauksia, ja sitten siirrymmekin seuraavaan uutiseen. Politiikka ja poliitikot ovat tässä kulttuurissa vain julkkiksia toisten seassa.

- Tuloerot ovat Suomessa paisuneet niin, että rikkaiden ja huonosti toimeentulevien välinen kuilu on niin syvä, etteivät nämä ryhmät koe mitään yhteisöllisyyttä keskenään. Kun vain toinen ryhmä hoitaa politiikkaa, on toinen huomannut ettei heidän tekemisillään ole mitään väliä ja politiikka on jossain etäällä. Tämä politiikan ja poliitikkojen aivan konkreettinen etääntyminen suuresta osasta kansalaisia on johtanut jopa aggressiiviseen suhteeseen puolin jos toisin. Ei tarvise lukea kuin vaikka pari Hesarin poliittista uutista käsittelevää keskusteluketjua.

- Politiikan ymmärtäminen yhteisöllisenä toimintana on myös hämärtynyt hedonistisessa yksilökulttuurissa, jossa äänestäjä tuntuu hakevan ehdokasta joka on mielipiteiltään hänen itsensä kanssa identtinen. Tämä ei tietenkään ole mahdollista, mutta poliitikot ovat lähteneet mukaan juoneen yrittämällä miellyttää kaikkia, minkä tuloksena politiikan ulkopuolelle jääneiden/jätettyjen käsitys poliitikoista valehtelijoina ja oman edun ajajina vahvistuu.

- Perhesuhteet ovat muuttuneet muutamassa vuosikymmenessä radikaalisti. Ääripäässä ja brutaaleimmin tämä näkyy Jokelan ja Kauhajoen tapauksissa, joissa nuorilla ei ollut enää juuri mitään yhteyttä vanhempiinsa. Koulusta on tullut yhä enemmän ensisijainen tai jopa ainoa yhteiskunnallisia suhteita opettava taho, ja koulut taas ovat nihkeitä käsittelemään politiikkaa erilaisten etujen ja mielipiteiden vastakkainasetteluna.

- Puolueilta puuttuu yhteys demokratiaa parantamaan pyrkiviin ruohonjuuritason kansalaisliikkeisiin; ne katsovat olevansa näiden yläpuolella

Varmasti on muitakin tekijöitä ja yhtä monta mielipidettä kuin esittäjää. Yllä olevat olen ainakin laittanut merkille erilaisten keskustelujen tuloksena.

Miten tilannetta sitten tulisi korjata?

Yhteiskuntaopin opetussuunnitelma pitäisi ainakin laittaa uusiksi ja kouluja kannustaa etsimään uudenlaisia keinoja politiikan opettamiseksi. Tämä on tosin pidemmän tähtäimen toimenpide.

Välittömästi mahdollista on kaikkien puolueiden katsoa pitkään ja hartaasti peiliin - suurten puolueiden koska ne edustavat vaihtoehdottomuutta ja paremmin toimeentulevia, ja pienten koska ne eivät kykene toimimaan vastavoimana.

Suurten medioiden olisi varmasti myös hyvä miettiä lähestymistapojaan, sillä niillä vielä toistaiseksi on tiedonvälityksellinen tehtävä. Suomalaisen median harjoittamassa poliittisessa uutisoinnissa, keskustelussa ja analyysissä on vielä aika pitkä matka poliittisen moninaisuuden tasapuoliseen esilletuomiseen ja varsinkin kansalaisliikkeiden esille nostamien teemojen kunnolliseen käsittelyyn. En tässä pidä mediakenttää Suomessa välttämättä mitenkään erityisen puolueellisena, vain liian hyvin viihde- ja pikauutiskulttuurin omaksuneena. (Politiikassa mukana oleva ottaa aina riskin kehdatessaan esittää mediakritiikkiä.)

Teemu Pyyluoma 14.10.2008 15:31

Tämä on outoa tilastolliseti, joskaan ei arkikokemuksen valossa: "Miesten tietämystaso on tutkimuksen mukaan naisia korkeampi." Eikö naiset kuitenkin ole keskimäärin koulutettumpia kuin miehet, eli miksi näin siskot?

Kristian Sundqvist 14.10.2008 15:53

Päivän kysymykseen:

Näin varhaiskeski-ikäisenä kelpaa ottaa muistuma lapsuuteen 80-luvun alkupuolelle. Postiluukusta kolahti Hesari, maakuntalehti sekä paikallislehti (joista vanhemmille näin myöhempää elämää ajatellen suuri kiitos).

Televisiossa oli kaksi kanavaa, puoli yhdeksän uutiset tulivat molemmilta. Siinä oli senaikainen viihdetarjonta tavallisessa alemman keskiluokan pikkukaupunkilaiskodissa. Onko ihme, että kipinä yhteiskunnallisiin asioihin syttyi jo nuorena? Leif Sálmenin vetämiä vaalitenttejä seurattiin silmä kovana, ja niistä juteltiin perheen keskeen jälkeenpäin.

Nyky-Suomen nuoret ja nuoret aikuiset ovat kasvaneet netissä, pleikkareita pelaten tai lukemattomien ohjattujen harrastusten parissa. Miten kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin voisi kasvaa kotoa, jos perhe ei vietä yhteistä aikaa? Uudelle sukupolvelle Big Brother ja kumppanit ovat suunnattomasti tärkeämpiä kuin suomalainen yhteiskunta saati politiikka, joka jo sanana nostaa nuorilla karvat pystyyn.

Elo ja Rapeli huomasivat, että "Erityisen huolestuttava tilanne on korkeakouluttamattomilla nuorilla. Sen lisäksi, että alemman koulutustason omaavat 18-30-vuotiaat ovat poliittisesti passiivisia, myös heidän politiikkatietämyksensä taso on matala."

Ymmärtääkseni ek-vaalien äänestysprosentti tässä ryhmässä liikkuu jossain 30:n pinnassa, mikä tukee huomiota. Uskallan väittää, että tämän ryhmän keskimääräinen tietämys BB-talon tapahtumista on korkeampi kuin yhteiskunnallisista asioista.

-> Tämä on toki yleistä lätinää, mutta yhteiskuntamme koko kudoksessa on uskoakseni tapahtunut perustavaa laatua oleva muutos. BB-talo voi vielä muodostaa yhteisöllisen kokemuksen sen tapahtumia seuraaville, vaalit taas eivät. Joka epäilee väitettäni tutkikoon, puhuttavatko internetin keskustelupalstoilla enemmän BB vai kunnallisvaalit (huolimatta siitä, että ehdokkaat ja heidän tukijansa kuinka yrittävät luoda keskustelua)?

Vaula Norrena 14.10.2008 16:29

Lähes maailmanlaajuinen pankkikriisi terästi heti yleensä passiivistenkin kiinnostusta politiikkaan.

Pitkästä aikaa puheissa oli jopa jotain vastakkainasettelua - joka todellakin on politiikan suola ja jopa edellytys aidon politiikan olemassaololle.

Kun tarpeeksi kauan menee tarpeeksi huonosti, niin kyllä ihmiset siitä taas politisoituvat.

Toki kannatan edellsiä puheenvuoroja politiikan opetuksesta myös kouluissa - ja lisään siihen sen, mitä jo aikaisemminkin sanoin - että vain kokemuksen kautta politiikan opettaminen voi kunnolla sytyttää.

Lapset tekemään omia puolueitaan ja toteuttamaan vaaleja omissa luokissaan jo alakoulussa.

t. Vaula Norrena

Johannes Toepfer 14.10.2008 16:37

Poliittinen tuntemus jää hieman vajavaiseksi, kun kouluissa ei tuoda välttämättä esiin sellaisia kysymyksiä, jotka ehkä erottaisivat niitä. Kaikkia puolueita ei kiinnosta kaikki alueet. Olin itse tänään Jakomäen yläasteella vaalipaneelissa (en itse ehdokkaana), ja siellä loistivat poissaolollaan Vasemistoliitto ja Vihreät. Ehkä näitä ei kiinnosta lähiöiden asiat ja äänestäjät, mutta nuorille olisi syytä tarjota kaikkien puolueiden ehdokkaiden aatteita ja näkemyksiä. Lisää puoluepolitiikkaa kouluihin ja lisää nuoria puolueisiin!!!

Erkki Pekola 14.10.2008 17:22

Kansalaisten, etenkin nuorten ja vähiten koulutusta saaneiden heikkoa politiikkatietämystä hämmästelevien heikkoa kyseisen asian tunnistamisen tajua on syytä hämmästellä vielä enemmän.

Kerraten: runsaan 10 vuoden ajan Yleisradion panos politiikkatietämyksen nostamiseen oli vahvimmillaan, kun se elätti TV1:n tuottamaa Itsevaltiaat-sarjaa. Se sarja kasvatti meille yhden tietämättömien sukupolven lisää. Ketä hyödytti?

Toinen Yleisradion ja mikseipä myös valtamedian tietämyksen tasoa kannustavasti lisäävä panos on vuosikymmenten ajan ollut marssittaa professori (?) Tuomo Martikainen määrä välein narisemaan tuomiopäivän ennustuksia. Ketä kiinnostaa Martikaisen tarinan jälkeen kiinnostua mistään?

Blogin pitäjä voisi itsekin mennä itseensä ja kerrata milloin on tullut kirjoitettua juttu, jossa olisi kiihkottomasti arvioitu päättäjien valittavissa tosiasiallisesti olleet vaihtoehdot? On perin helppoa syyllistää 'politiikka' ja tehdä se irtopisteiden toivossa.

Anteeksi nyt vaan, Helsingin Sanomien toimittajan kritisointi on kuolemansynneistä pahin.

Juha Jaatinen 14.10.2008 17:28

Kysymys on vakava, se liittyy äänestysaktiivisuuteen. Kun pienituloisten tietämys on heikko, he eivät äänestäkään. Ihmiset, jotka eniten tarvitsisivat politiikkaa eivät osallistu siihen edes äänestämällä. Jos kehtys jatkuu tälläisena, enimmäkseen hyvätuloiset valitsevat kunnanvaltuustot, jotka sitten ajavat alas palvelut, koska heidän äänestäjänsä pystyvät ostamaan ne markkinoilta.

No, niitä keinoja sitten:

Puolueiden tulee lopettaa viestinnänsä pinnallistaminen: On Kotia, Toivoa ja Unelmaa. Eihän noita erota kun tunnuskasvin perusteella. Tiedoitusvälineissä on siirryttävä oikeaan kriittisyyteen pintakritiikin sijaan. Nykyään kriittisen journalistin maineen saa suurin piirtein hokemalla, että poliitikot ovat ahneita ja ajavat vain omaa etuaan.

Yhteiskuntapoliittinen keskustelu on tuotava kouluihin. Mikäli opettajat katsovat, että heidän ammattitaitonsa tai häveliäisyytensä ei riitä, hankittakoon asiantuntjoita. Lukioihin, ammattikorkeakouluihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin puolueet ja etujärjestöt vaan kylmästi kehumaan itseään.

Kansalaisten on ymmärrettävä se, että yhteiskunnallista tietoa ei kukaan tule kaatamaan heidän päähänsä, tuskin siitä moni pitäisikään. Pitäisi tajuta, että Suomessa on oikeasti äänioikeus, kaikissa maissa ei ole. Äänioikeuden käyttämisestä tulisi tehdä isänmaallista, jota se onkin.

jaatinenjulistaa.blogspot.com

Veli-Pekka Silvan 14.10.2008 17:55

Vihonviimeinen paikka on koulu, jossa pitäisi harjoittaa poliittista aivopesua, homma menisi niin, että rikkaiden lasten kouluissa opettaisiin RKP:n ja Kokoomuksen "totuuksia" ja Kepulandiassa sitten Kepun ihanuutta.

Jossain taidelukioissa ja yliopistoissa sitten hääräisivät ympäristöagitaattorit aivopesemässä nuoria.

Itse olen sitä mieltä, että jokainen kantakoot vastuun tässä asiassa itse.

En halua mitään Natsi-Saksan, USA:n uskonnollisten, ja NL:n koulujen tapaista yhden totuuden aivopesuloita.

Minusta äänestämättä jättäminen on hyvä vaihtoehto, Suomessa ei mikään muutu, ja monen ihmisryhmä etuja ei aja kukaan.

Meillä oppositiolla ei ole merkitystä, nytkin esim. oikeistohallituksella on lähes 70 % kansanedustajapaikoista.

Lars-Erik Wilskman 14.10.2008 18:58

Mitään patenttiratkaisua ei ole. Uskon kyllä, että koulussa pystytään opettamaan poliittinen järjestelmämme Eu:n ministerineuvostosta lautamiesten valintaan, mutta ketä kiinnostaa? Politiikka alkaa kiinnostaa silloin kun sillä on merkitystä oman elämän tai tulevaisuuden kannalta. Tarpeeksi suuret asiat herättävät kiinnostusta esim. ydinvoima, nato tai Yhdysvallat. Ideologiset ristiriidat herättävät vaikuttamisen halun, mutta ei niitä paljoa suomalaisen politiikan arjessa näy, muutakuin marginaaliryhmien puheissa. On myös muistettava, että kansalaisella on oikeus olla ottamatta asioista selvää .Useat lienevät sitä mieltä, että antaa toisten johtaa kunhan leipää ja sirkushuveja riittää.Mihinkään puolue esittelyyn kouluissa en usko. Luoja siitä piirisihteereitä säästäköön.

Jyrki Lohi 14.10.2008 19:44

Kouluissa kyllä opetetaan, miten poliittinen järjestelmämme toimii. Se ei vain tunnu kiinnostavan nuoria. Opetus lienee liian paperinmakuista ja päähän kaadetut tiedot haihtuvat. Kouluissa opetetaan paljon muutakin sellaista, joka ei pysy päässä. Eräs selvitys osoitti, että suuri osa peruskoulun päätäneistä ei erota kuusta männystä.

Tuukka Sariola 14.10.2008 20:16

Itse en muista 90-luvun peruskoulun tunneilta yhtään mitään puolueisiin liittyvää. On hyvin mahdollista, ettei puolueita käyty muuten kuin luettelemalla läpi ja hiukan taustahistoriaa. Itse otin selvää ajan myötä asioista. Tämä edyllyttää tietysti myös historian tuntemusta, joka sekin tietyllä väestöryhmällä on erittäin heikolla tolalla.

Historiallinen totuus on melko selkeä, usein enemmistön ylläpitämä. Absoluuttista poliittista totuutta sen sijaan on hankala todistaa, enintään talouden joiltakin osa-alueilta matemaattisilla malleilla. Tästä johtuen opettaja ei voi mitenkään neutraalisti käydä puolueita läpi, koska neutraliteettia ei voida edes määrittää.

Sen sijaan voitaisiin kyllä käydä läpi, miksi tälläinen vaalisysteemi on kehitetty. Harva tajuaa, että jos ääniä ei laskettaisi niin sitten laskettaisiin ruumiita. Päätöksiä ja asioita on aina joten pakko saada aikaan, tavalla tai toisella. Uutisissa voi kuulla yleensä niistä toisista mekanismeista.

Oppilaita voi myös kehoittaa itse ottamaan selvää puolueista. Puolueiden sivuja vaan ei ole luotu tälläisiin nopeisiin "ahaa" katselmuksiin. Sivuilla halutaan vain vahvistaa omia rivejä ja epäröivien ihmisten mielikuvia, ei rekrytoida uusia.

Oikeiston ja vasemmiston käsitteet olisi syytä ainakin käydä läpi ja sijoittaa puolueet hyvin karkealle kartalle. Koululuokan minivaaleja eduskuntapuolueista pitäisin hyvänä ideana, "ottakaa selvää, viikon päästä vaalit".

En pitäisi ainakaan nuorien aktivoimista mitenkään mahdottomana haasteena. Vaalithan ovat tosi-tv tapahtuma, kilpalaji, johon pääsee itse mukaan, eikä maksa mitään. Ainoa tietysti, että jos ei ymmärrä mistä siinä on kyse, on vähän sama kuin joku pakottaisi minut katsomaan Krikettiä.

Äänestyspakkoa pitäisin hyvin vaarallisena, ei äänestamisen itsetarkoitus ole suuri osallistujamäärä vaan parhaiden päättäjien hankkiminen.

Poliittista tietämystä heikentää myös se, että puolueet varovat suoria ja selkeitä kantoja. Ei haluta kertoa mitä ajetaan ja miksi. Ehkäpä populismi pelastaa Suomalaisen äänestysprosentin.

Terhi Koulumies 14.10.2008 21:23

En usko, että huono tietämys politiikasta on vain nuorten ongelma, kyllä sitä esiintyy kaikissa ikäluokissa.

Kristianin mainitsema yhtenäiskulttuuri kyllä pakkosyötti tietoa vuosikymmeniä sitten, silloin, kun telkkarit vielä olivat mustavalkoisia. Nykyän yhteiskunta on kuitenkin niin yksilöllistynyt ja tietotulva niin moninaista, että jokainen joutuu valitsemaan informaatiotarjonnasta sen tiedon, mikä kiinnostaa.

Yksi seikka mikä hämärtää äänestäjien käsitystä politiikasta on, että puolueet eivät aina toimi minkään puhtaan ideologian pohjalta, vaan ajavat enemmän tai vähemmän joidenkin väestöryhmien etuja. Myös yksittäiset henkilöt vaikuttavat puolueiden julkikuvaan.

Kun 90-luvulla jaoin vaalimainoksia kauppakeskuksessa, eräs vanhempi rouva väitti kivenkovaan, että hän ei äänestä oikeistoa, koska se haluaa vain korottaa veroja, ja vasemmisto taas laskea niitä. Yritin selittää päinvastaista, mutta mikään ei auttanut. Jälkeenpäin mietin mistä käsitys saattoi johtua. Ehkä siitä, että kokoomuslaisena valtiovarainministerinä oli tuolloin Iiro Viinanen.

Aki Härkönen 14.10.2008 21:33

Politiikkatietämystä tulisi korostaa vertailemalla historiallisia ja nykyisiäkin poliittisia järjestelmiä. Tulisi korostaa millainen poliittinen kehitys johti vaikkapa Saksan tai Neuvosto-Venäjän valitsemaan totalitarismin ja tuhoisan tien.

Tulisi korostaa mekanismeja, jotka johtavat totalitarismiin.

Varsinkin nyt lama-ajan kynnyksellä on varottava viehtymystä vahvoihin johtajiin ja maan isiin, sillä jos ensin uskotaan vahvojen johtajien voivan ratkaista ongelmat, on ko. johtajien valtaa lisättävä, jotta toive voisi toteutua ja lopulta valtaa on liiaksi liian harvoissa käsissä.

Sääntelyyn uskomisessa on samat vaarat, sääntelyyn uskominen ja sen lisääminen vähentää vähittäin ja vääjäämättä vapauksia ja typistää yksilöä hänelle määrättyyn muottiin.

Kristian Sundqvist 15.10.2008 2:31

Terhille (ja muille):

En tarkoittanut sinänsä ihannoida tuota menneen yhteinäiskulttuurin aikaa, vaan perustella, miten sen häviäminen on hävittänyt myös uurnilla realisoituvan yhteiskunnallisen osallistumisen määrää.

Mennyt mikä mennyt ja sillä hyvä. Niin ovat menneet myös sen ajan äänestysprosentit, mutta haitanneeko tuokaan? Jos aiemmassa viestissäni mainitsemani BB-kansa jostain käsittämättömästä syystä heräisi, saisimme valtuustoihin ja eduskuntaan uusia halmeita. Sellaiseksi on Suomi muuttunut, ja prosessi etenee.

Anna Mikkola 15.10.2008 2:53

Epäilemättä, tulisi pohtia miten asiat johtavan totalitarismiin. Edellisen kerran sääntelemättömän kapitalismin romahdus johti vakavaan lamaan 1930-luvulla, ja yleisesti ottaen demokratian pahaan epäonnistumiseen, äärioikeiston nousuun Euroopassa. Äärimmäiset reaktiot eivät ole nytkään poissuljettuja, ottaen huomioon 30-luvun yhtäläisyydet nykypäivään.

Eräät tutkijat korostavat myös totalitarismin yhteyttä 1700-luvun valistukseen.

Taisto Räty 15.10.2008 9:00

Se, ettei peruskoululaiset erota mäntyä kuusesta on ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta hälyttävämpää, kun kyvyttömyys erottaa Keskusta Kokoomuksesta.

En ole varma, kummat ovat enemmän yhteiskunnasta, reaalielämästä syrjäytyneitä, BB:stä kiinnostuneet myöhäisteinit vai ympärivuorokauden omaa tosi-tv:tä, tv-uutisia, eduskunnan suoria nettilähetyksiä jne seuraava polittisen rälssi? Kummallakin on omat äänestyksensä, eikä niiden (äänestysten) tuloksilla ole mitään laajempaa yhteiskunnallista merkitystä.

Marilla Kortesalmi 15.10.2008 9:08

Ihminen tietää siitä, mikä häntä kiinnostaa. Ja mikä ihmistä kiinnostaa, sitä hän seuraa. Otetaan esimerkiksi formula. Jos lukee pelkästään yhden ajon tilastot, niissä ei ole mitään kiinnostavaa. Mutta jos tietää, mitä on tapahtunut edellisissä ajoissa, mitä on ajajien takana, mikä talli nyt menestyy ja miten viime vuonna jne. , asia muuttuukin mielenkiintoiseksi (jos formulasta tykkää).

Sama on politiikassa. Jos kuuntelee yksittäisiä satunnaisia mielipiteitä, ne on suurimmaksi osaksi hyviä. Mutta kun tietää, että tuo puolue sanoo nyt noin, mutta tekee toisin, tuo puolue taas sanoo tuosta noin, mutta miksi se taas on toisesta asiasta hiljaa. Ja kun tietää, että tuo sanoo noin, koska on oppositiossa ja toisaalta nuo taas on tuota mieltä, koska eivät ole oppositiossa, saadaan jäsennys sille mielipiteiden massalle.

Ja miten sitten saamme politiikasta sellaisen, että sitä seurataan, siitä kiinnostutaan ja siitä tiedetään? Tuomalla sitä kaikilla tahoilla ihmisten ulottuville. Eduskunnan videolähetykset on yksi keino. Puheita voi kuunnella toisella korvalla kotona illan mittaan, kun ennen piti olla todellinen ammattiharrastaja jaksaakseen lähteä eduskuntataloon niitä kuuntelemaan.

Blogit on toinen keino.

Media yleensäkin, mutta esimerkiksi iltapäivälehtien politiikan asiasisällöstä puhuminen on aika vähäistä. Voisi olla virkistävä kokeilu lukea joskus naistenlehditä / iltapäivälehdistä, kun on kuvakavalkadi juhlista ja nimekkäistä juhlijoista niin, että kuvan alla ei lukisi ainoastaan, mitä ihminen teki edellisellä viikolla, vaan mitä mieltä ihminen on sen hetken puheenaiheista.

Esimerkki "Rouva X oli tilaisuudessa sympaattisen tyttärensä kanssa. X on viime aikoina keskittynyt erityisesti terveyskeskusten toimivuuteen". "Neiti B:n asu oli värikäs. Hänen mielestään masentuneiden määrä on huolestuttava."

antti liikkanen 15.10.2008 11:22

Unski kysyi, onko toista blogia, jossa esiinnytään omalla nimellä.

www.uusisuomi.fi pitää sisällään kuntavaaliblogit, nimillä.

Politiikan tietämys lisääntyy, jos siitä on konkreettista hyötyä tietämättömälle.

Jos politiikassa päätetään nimillä, läpinäkyvästi ja läheisistä asioista, se tulee tutuksi.

Mutta jos politiikassa päätetään yleisistä, kaukaisista ja/tai ylevistä raameista, joiden sisällä joku virkailija tai "palveluntarjoaja" sitten päättää faktoista, jää poliittinen päätäntä etäiseksi niille, joille se nytkin on etäistä.

Se on: ruoan ja asumisen hinta, perheen maailma ja median sisältö (ja sen sisällön ymmärrettävyys).

Siis Seiska, iltapäivälehdet, Radio Suomi, suosituimmat viihdeohjelmat, uunoturhapurot jne.

Prisman kassa, Siwan myyjä, äitiys/lastenneuvolan terveydenhoitaja.

Lähipubin se mies/nainen, jonka kanssa voi keskustella luottamuksella.

Wiki ja google.

Michael Perukangas 19.10.2008 23:06

Harhaluulot voivat istua tosiaankin, Terhi K, ihmeen sitkeässä. Erään kerran vaalitoreilla minua eräs varttunut nainen syytti siitä, että "kun te Vihreät ajatte sitä ydinvoimaa". En ymmärrä, mistä tällainen käsitys voi olla peräisin, koska ydinvoimahan on perinteisesti ollut Vihreille kynnyskysymys.

Ehkä kaupunginosademokratia saattaisi tuoda politiikan kiinnostavammaksi, plus sen avaaminen, mitä kunnallispolitiikassa oikein tehdään: konkreettisia, kaikkien elämään vaikuttavia päätöksiä, joilla on globaaleja seurauksia. Politiikkaa kannattaisi tehdä siis tykö konkreettisten esimerkkien kautta, näyttämällä rohkaisevia esimerkkejä siitä, että yksittäinenkin ihminen voi vaikuttaa tekemällä aloitteita, uskomalla itseensä, verkostoitumalla, lobbaamalla ja argumentoimalla niin että lopulta rintaman toisellakin puolella oleva ostaa asian. Politiikka on siis eräänlaista asioiden markkinointia.

Ilmari Nalbantoglu 22.10.2008 0:11

Kommentoin hieman nuorten kiinnostuksen ja tietämyksen lisäämistä, mutta sitä ennen yksi kysymys.

Mitä Taisto Räty mahtaa tarkoittaa käsitteillä poliittinen rälssi ja reaalielämä, joihin hän viittaa sillä suhteella, että poliittinen rälssi on vieraantunut reaalielämästä?

Teen itse poliittista työtä poliittisessa instituutiossa. Seuraan myös tv-uutisia, ajankohtaisohjelmia, ja myös niitä täysistuntolähetyksiä aika ajoin. Tässä mielessä kuulunen poliittiseen rälssiin. Samalla olen isä nuoressa perheessä, joka elää tavallista arkea. Korvasäryt, hampaiden tulo, terveys, rahahuolet, aikahuolet, kotitöiden ja päivätöiden yhdistäminen, opiskelu: murheita. Lasten - no yksi taapero tähän mennessä - kasvu, ja oppiminen, perhe, ystävät, luonto, liikunta, mukavat huomiot arkipäivässä: iloja. Elän mielestäni erittäin tiukasti reaalielämää, ja jos vertaan ihmisiin, jotka ovat ikäisiäni, samassa elämäntilanteessa, mutta eri alalla, niin kyllä ilot ja murheet ovat hyvin samanlaisia.

Joskus ala-asteella ajattelin - leikilläni kylläkin - että opettajat vaipuvat horrokseen kesäksi, ja heräävät syyslukukaudelle kuin karhut talviunelta. Vähän samanlaisia ajatuksia huomaan nyt tehdessäni poliittista työtä yhdistettävän politiikkaan. Olisi tärkeää huomata, että kyllä tämäkin rälssin työntekijät elävät aivan tavallista elämää. Muuten politiikka tulee ulkoistettua tälle rälssille, eikä se kiinnosta, ja jos se ei kiinnosta, siitä ei tiedetä.

Mutta sitten niihin ajatuksiin politiikan kiinnostavuuden lisäämisestä. Mielestäni tämä olisi etenkin nuorten kohdalla tärkeää: heillä kun on alhaisin kiinnostus ja toisaalta eniten elämää yhteiskunnan jäsenenä elettävänä. Toisaalta, nuoret myös joustavat ja omaksuvat uusia asioita helpommin kuin vanhemmat, eli ovat tässä mielessä otollista maaperää, jos heitä lähestyy asiallisesti ja kaikella kunnioituksella.

1) Yhteiskuntaoppia tulisi lisätä koulujen opetussuunnitelmiin, kuten täälläkin jo tuli esille. Puoluepolitiikan osalta on tärkeää, että puolueiden edustajat voisivat tulla kouluihin. Yhteisuntaopin tunnilla voitaisiin esim. järjestää paneeli, johon tulisi eri puolueden paikallisia edustajia. Tämä olisi paljon helpompaa kuin se, että opettaja yrittää tasapuolisesti ja tiiviisti kertoa kahdeksasta (vain eduskuntapuolueet laskien) ideologiasta.

2) Nuorten mahdollisuutta näkeä ja kokea politiikkaa tulisi lisätä. Esimerkiksi jokainen kunnanjohtaja voisi ottaa tavoitteekseen kutsua kunkin ikäluokan kerran yläasteen aikana kunnan/kaupungintalolle kavittelemaan. Kun abstraktit asiat, jota päätöksenteko useimmiten on, yhdistyvät konkreettisiin asioihin, valtuustosali, nuija, kunnanjohtaja, pulla, jne. ne tulevat helpommin hahmotettaviksi. Tämä on yllättävän tärkeää.

3) Puolueiden tulisi suunnata viestintäänsä entistä enemmän nuorille. Tämän ei pidä tarkoittaa sitä että puoluetoimistolla mietitään että mitenkäs ne nuoret nykyään puhuvatkaan... Vaan että nuoret otetaan mukaan viestin suunnitteluun. Tällainen kehitys lähtisi siitä, että "ukko"järjestöt ja nuorisojärjestöt tekisivät yhteistyötä. Tässä puoluetoimistot voisivat aktivoitua: sieltä voisi tulla kehoitus ukkojärjestöille että käykää nyt siellä opiskelija/nuorisojärjestössä katsomassa kirkkaita silmiä ja palavaa aatetta! Tai keittäkää kahvit ainakin ja tutustukaa. Jossain tämä on jo todellisuutta, mutta ei todellakaan kaikilla paikkakunnilla eikä kaikissa puolueissa.

4) Puolueiden rakenteiden tulisi olla nuorisoystävällisempiä. Viesti on tyhjä jos rakenteet eivät muutu. Nuoret ovat eri yhteyksissä - esim. blogissa - tottuneet siihen että jotain yhteisöllistä voi tehdä ja nähdä heti tulokset. Todellisuus puolueissa on aika toisenlainen: täytyy hioa ja hioa aloitteita, ehdotuksia, saattaa ne monessa tapauksessa puoluevaltuustoon, käydä pitkällinen prosessi läpi että voi vaikuttaa puolueeseen. Samalla monen puolueen kohdalla kuva on, että tämä vaikea prosessi koskee vain rivijäseniä. Niitä joilla valta on, eivät kahlitse mitkään byrokratiat eivätkä demokraattiset pidäkkeet. Yhteisistä asioista ei päätetä yhdessä. Yhteisistä asioista päätetään yhteisissä saunoissa - ei tosin kaikille yhteisissä. Jäsendemokratiaa tulisikin lisätä. Ei vain henkilökysymyksissä, vaan myös sisältökysymyksissä. Päätöksentekoa tulisi muokata avoimemmaksi. Tänä tiedonkulun luvattuna aikakautena puolue voisi lähettää sähköpostiin tietoa siitä, mitä missäkin puoluelimessä tapahtuu, ja miksi. Samalla voitaisiin kertoa, miten näihin päätöksentekotilanteisiin voi vaikuttaa. Erilaisia matalan kynnyksen jäenyyksiä tulisi rakentaa, pienillä jäsenen sitoumuksilla. Erilaisiin tarpeisiin tulisi ylipäätään olla erilaisia jäsenyyksiä tarjolla. Kun ihmiset - etenkin nuoret - muuttavat erittäin paljon, pitäisikö kaikkien jäsenten olla jonkin paikallisyhdistyksen jäseniä?

5) Erityisesti tulisi panostaa ammattikoululaisten yhteiskuntatietoisuuteen. Yhteiskuntaoppia tms. tulisikin yksiselitteisesti lisätä ammattioppilaitoksissa. Nyt juuri tämä nuorisoryhmä tietää erityisen vähän politiikasta. Tämä tarkoittaa käytännössä uhkaa syrjäytyä päätöksenteosta. Jos ei ihminen voi vaikuttaa ympäristöönsä, myös muu syrjäytymisen vaara kasvaa. No, ei ihan näin suoraan, mutta totta on, että kiinnostus ympäröivään yhteiskuntaan pitää kiinni elämässä. Nyt voin kuvitella että joku väittää vastaan: "kyllä sen kiinnostuksen asioiden hoitoon pitää löytyä itsestä". No tämä on totta, mutta eipä ole nyt ammattikoululaislla löytynyt. Tästä syystä opetuksillisilla toimilla pitäisi vähän helpottaa sen oman kipinän syttymistä.

Mielestäni tämä on erittäin tärkeä kysymys! Jotta demokratiassa olisi jotain järkeä myös tulevaisuudessa, pitäisi nykyisille nuorille syttyä kipinä tehdä vaalityötä, asettua ehdolle, seistä siellä sateisella torilla kädessä nippu märkiä esitteitä ja ilmapallo; ja ennen kaikkea vaikuttaa yhteisiin asioihin. Tämä olisi mahdollista jos nuoret kokisivat että heillä on a) tietoa (oppilaitokset, kodit), b) vaikutusmahdollisuuksia (etenkin puolueet).

Mutta uskon kylllä valoisaan tulevaisuuteen. Nykynuoret ovat fiksuja ja kivoja: kyllä he vielä "ottavat pallon haltuun" aivan tyylikkäästi. Vähän apuja pitäisi nyt saada vanhemmalta polvelta.

Luetuimmat
  1. 1

    Suurmoskeijahanke sai pakit Helsingissä, puuhanainen uhkaa viedä moskeijan muualle: ”En ole käynyt yhtäkään järkevää keskustelua yhdenkään poliitikon kanssa”

  2. 2

    Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

  3. 3

    Walesilainen lammasfarmari äänesti brexitin puolesta, mutta nyt EU-ero vaarantaa koko elämäntyön: ”En koskaan halunnut kovaa brexitiä”

  4. 4

    Ultra Bran jälkeen Vuokko Hovatta menetti ensin lapsen ja sitten miehensä: ”On lohdullista tietää, että aika kauheistakin asioista voi selvitä”

    Tilaajille
  5. 5

    Espoo varautuu ongelmiin: Liikennekaaos uhkaa tammikuussa, kun länsimetron liityntäliikenne käynnistyy

  6. 6

    Helsinki-Vantaan lentokenttä meni sekaisin: Laukkujensa etsijöitä kehotettiin tiistaina lähtemään pois ja palaamaan aamulla asiaan

  7. 7

    Valtiolla on käsissään huumekaupasta peräisin olevia bitcoineja miljoonien eurojen edestä – Valtiokonttori päättää tammikuussa, miten se suhtautuu kyseenalaiseen valuuttaan

  8. 8

    "Häirintää on todella runsain mitoin", sanoo Rakennusliiton puheenjohtaja – Nyt kymmenen eri alojen vaikuttajaa kertoo, miten he aikovat puuttua seksuaaliseen häirintään

    Tilaajille
  9. 9

    Pakkasukon porttikielto on hyvä uutinen

  10. 10

    Ihminen tarttuu herkkuihin, kun elämä kaatuu päälle – ”Tunnesyöminen” on yleinen ilmiö, mutta sen voi saada kuriin yksinkertaisilla keinoilla

    Tilaajille
  11. Näytä lisää
  1. 1

    Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

  2. 2

    #Metoo-kampanja voi lannistaa ujot ja kokemattomat pojat

  3. 3

    Venäjä saattaa antaa Ruotsille ikävän joululahjan: Iskander-ohjuksia naapuriin – Mutta miksi ohjus­kohut hymyilyttävät Venäjän tuntevia suomalais­sotilaita?

    Tilaajille
  4. 4

    Suurmoskeijahanke sai pakit Helsingissä, puuhanainen uhkaa viedä moskeijan muualle: ”En ole käynyt yhtäkään järkevää keskustelua yhdenkään poliitikon kanssa”

  5. 5

    Sikarin muotoista asteroidia tarkkaillaan radioteleskoopilla – se on niin outo, että siinä voisi olla merkkejä vieraasta sivilisaatiosta

  6. 6

    Ultra Bran jälkeen Vuokko Hovatta menetti ensin lapsen ja sitten miehensä: ”On lohdullista tietää, että aika kauheistakin asioista voi selvitä”

    Tilaajille
  7. 7

    Vuosikymmeniä paraatipaikalla polkuhintaan kirjoja myynyt antikvariaatti kaatui Helsingin kaupungin vuokran­korotuksiin – ”Olemme pelanneet tähänkin asti minimikatteella”

  8. 8

    Ensin Vantaa kaatoi tonnikaupalla lasten ruokaa roskiin, nyt kaupunkilaiset maksavat siitä miljoona euroa – ”Käsittämätön virhe”, luonnehtii poliitikko

  9. 9

    Mielikuva automarketissa ravaavasta ”prisma­perheestä” lykkää lapsen­tekoa – kolme–nelikymppisten ruuhka­vuodet pakkautuvat yhä lyhyempään jaksoon

  10. 10

    Suomalaismies vaati Googlelta 120 000 euron korvauksia henkisestä kärsimyksestä, kivusta ja särystä, mutta joutui itse maksajaksi

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Helsinkiläis­nainen otti kuvan pyörä­tielle pysäköidystä paketti­autosta – autosta tuli poliisi ja vei ilman henkilöllisyys­todistusta liikkeellä olleen naisen putkaan

  2. 2

    Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

  3. 3

    Alma on julkaissut musiikkia vain vajaat 17 minuuttia – Onko hän todella kansain­välisesti menestynein suomalainen artisti?

    Tilaajille
  4. 4

    Tämä kysymys kysytään lähes jokaisessa työhaastattelussa, sillä se paljastaa työntekijästä paljon – Näin vastaat siihen oikein

    Tilaajille
  5. 5

    Onko tässä Linnan juhlien hervottomin kuva – Oletko koskaan nähnyt Timo Soinia yhtä onnellisena?

  6. 6

    HS:n lukijat äänestivät suosikkinsa Linnan juhlien näyttävimmistä puvuista – kärki­viisikossa säihkyviä paljetteja, upeita laahuksia ja Suomen leijonalla koristeltu housupuku

  7. 7

    Kummelin Heikki Silvennoinen on ymmällään ja otettu sketsinsä maailmanlaajuisesta suosiosta: ”Pääasia, että ihmiset nauravat”

  8. 8

    Viiden lapsen isä Topi Linjama erosi vanhoillislestadiolaisuudesta ja puolustaa nyt isien asemaa – Isä on monessa perheessä juoksupoika ja äiti projektipäällikkö, hän sanoo

    Tilaajille
  9. 9

    Järjestäjän Facebook-kirjoitus osoittaa: Töölöntorin alpakka­tapahtumalla haluttiin viedä huomio pois 612-kulkueesta ja saada se siirtymään muualle

  10. 10

    Toimittaja kyykkäsi viikon ajan: asennon vaikeus ja kivistys yllättivät, muiden kummastelu ja muotikin haittasivat – lopulta käteen jäi uusi, terveellinen tapa

    Tilaajille
  11. Näytä lisää