Perässähiihtäjä

Kuka on kaikkien aikojen suomalainen meppi?

Lauantai 9.5. ja 1.postaus

Rakkaalla lapsella on monta nimeä: Euroopan parlamentin jäsen, EU-parlamentaarikko, europarlamentaarikko, euroedustaja, eurokansanedustaja tai se lyhin - meppi. Kaikilla niillä tarkoitetaan sitä samaa joukkoa, joka on pian viidentoista vuoden ajan lähtenyt Helsinki-Vantaan lentokentältä edustamaan meitä suomalaisia Euroopan parlamenttiin.

Suomesta on viidentoista vuoden aikana valittu yhteensä 46 edustajaa Euroopan parlamenttiin. Tosin eduskunta nimesi vuoden 1995 alussa ensimmäiset 16 edustajaa omasta keskuudestaan. He edustivat meitä pari vuotta ennen kuin ensimmäiset eurovaalit järjestettiin lokakuussa 1996.

Niissä eurovaaleissa reippaasti yli puolet suomalaisista äänesti. Se tuntuu uskomattomalta, mutta siihen oli syynsä: samoissa vaaleissa valittiin myös kunnanvaltuutetut. Silloin unioni oli vielä pieni 15 Länsi-Euroopan maan yhteisö ja parlamenttikin paljon kuin pienempi kuin nykyisin. Unioni on tällä vuosikymmenellä laajentunut Keski- ja Itä-Eurooppaan ja siitä on tullut lähes 500 miljoonan asukkaan suurvalta.

Jos kylmän matemaattisesti laskee, Suomelle kuuluisi enää seitsemän parlamenttipaikkaa. Meitä on vain prosentti unionin asukaista.

Onneksi pienet maat saavat hieman hyvitystä, ja saamme 13 edustajaa.

Seuraavat eurovaalit pidetään sunnuntaina 7. kesäkuuta 2009. Samaan aikaan äänestetään myös muissa 27 jäsenmaassa ja valitaan uuteen parlamenttiin yhteensä 730 jäsentä.

Tässä vaiheessa alkaa jo haukotuttaa. Onko tässä mitään järkeä?

Ei suomalaisilla europarlamentaarikoilla voi olla siellä Brysselissä mitään sananvaltaa. Kuuluuko muka 13 hengen joukon ääni sellaisessa salissa, jossa istuu yli 700 ihmistä?

Näin kyynisesti tuntuu suomalaisten enemmistö ajattelevan, jos on uskomista eurovaalien alhaisiin äänestysprosentteihin. Viisi vuotta sitten äänesti runsaat 40 prosenttia ja vuonna 1999 vielä vähemmän, vain hieman yli 30 prosenttia.

Kuukausi sitten, huhtikuun alussa, päätin kysyä entisiltä ja nykyisiltä europarlamentaarikoilta mielipiteitä ja havaintoja mepin työstä. Jätin suosiolla kysymättä ehdokkaina olevilta, sillä arvasin heidän kiireensä.

Positiivinen yllätys oli se, että peräti 21 entistä ja nykyistä meppiä vastasi kysymyksiini. Ensimmäisinä vastasivat ylipormestari Raimo Ilaskivi ja toisena kirjailija Jörn Donner. He ovat tunnetusti hyviä kynämiehiä.

Kirjoitin vastausten pohjalta HS:n Kuukausiliitteeseen jutun EU vie, Suomi vikisee. (Lehti ilmestyy 9.5. lauantaina.)Siihen mahtui niin vähän saamastani materiaalista, että katsoin tarpeelliseksi julkaista saamani vastaukset sellaisenaan. Niihin voi tutustua klikkaamalla tämän sivun oikealla sivulla olevaa osoitetta.

Kuukausiliitteen jutussa on myös lyhyesti esitelty, keitä suomalaisia on EU-vuosiemme aikana istunut Euroopan parlamentissa.

Millaisia ihmisiä parlamenttiin on sitten valittu?

Parlamenttiin on valittu – muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta – kokeneita poliitikkoja. Kaikkien vaalien alla on kohuttu päivitelty samaa asiaa. Julkkiksia on ollut ehdolla, ja media on ollut heistä liian kiinnostunut. Kun äänet on laskettu, julkkisvoivottelu on loppunut. Heitä on valittu todella vähän.

Tässä vähän tilastotietoa mepeistä.

Heistä on ollut valinnan hetkellä tai sitä ennen 35 kansanedustajia.

Entisiä ministereitä on ollut kymmenen: Ville Itälä, Sirpa Pietikäinen, Pirjo Rusanen, Ilkka Suominen, Anneli Jäätteenmäki, Mikko Pesälä, Paavo Väyrynen, Pertti Paasio, Satu Hassi ja Elisabeth Rehn. Entisiä puoluejohtajia on ollut seitsemän: Ville Itälä, Ilkka Suominen, Anneli Jäätteenmäki, Paavo Väyrynen, Pertti Paasio, Satu Hassi ja Heidi Hautala.

Vailla poliittista kokemusta ovat valinnan hetkellä olleet vain toimittaja Eija-Riitta Korhola (1999), diplomi-insinööri Marjo Matikainen-Kallström (1996), toimittaja Jyrki Otila (1996) ja ralliautoilija Ari Vatanen (1999). Näistä mepeistä nykyisin kokoomusta edustava Eija-Riitta Korhola valittiin ensimmäisen kerran kristillisistä ja muut kokoomuksesta. Muista ryhmistä ei poliittisia untuvikkoja ole valittu. Sellaiseksi en laske esimerkiksi Matti Vuorta (1999), jolla oli tehnyt monipuolisen kansainvälisen ja yhteiskunnallisen vaikuttajauran ennen valintaansa.

Poliittisista avustajatehtävistä tai vastaavista Euroopan parlamenttiin ovat nousseet Piia-Noora Kauppi (1999), Alexander Stubb (2004), Samuli Pohjamo (1999) ja Astrid Thors (1996).

Mutta – mennään vielä yhteen asiaan.

Tämä on hyvä hetki herättää henkiin myös vanha kunnon Perässähiihtäjä-vaaliblogi, johon olen ajatellut kirjoittaa noin 20 kirjoitusta 7. kesäkuuta pidettäviin eurovaaleihin asti. Sitten blogi taas sulkeutuu, ehkä ikuisesti, ehkä ei.

Tämä on HS:n virallista vaaliuutisointia ja kommentointia täydentävää omapäistä kirjoittelua. Tervetuloa lukijaksi ja myös kommentoijaksi, jos siltä tuntuu, että pitää jotakin sanoa. Kaikki kirjoitustaitoiset ovat tervetulleita, mutta erikseen pyydän, että ehdokkaat keskustelisivat myös tässä blogissa.

Viime eduskuntavaaleissa ja kuntavaaleissa pidin blogia, jonka keskustelupalstalle pääsi kirjoittamaan vain omalla nimellä. Se oli täysin poikkeuksellista, mutta toimi – vastoin ennakko-odotuksia – oikein hyvin. Siis jatketaan samalla linjalla. Perässähiihtäjän keskustelupalstalla puhutaan asiaa ja reilusti omalla nimellä.

Tässä toteutamme myös Euroopan unionin linjaa. Ihan totta! EU-parlamentin kulttuurivaliokunta ehdotti viime vuoden kesäkuussa raportissaan blogien laillisen aseman ja bloggaajien taustojen selvittämistä. Valiokunta halusi selventää muun muassa vastineoikeutta, lähdesuojaa ja eettisten sääntöjen noudattamista. Raportin mukaan blogien sisältö pitäisi rinnastaa kaikkeen muuhun julkisuudessa tapahtuvaan keskusteluun.

Näin me noudatamme EU-parlamentin valiokunnan toivetta jo etuajassa. Näin tekee kunnon mallioppilas. Jos tämä johtaa siihen, ettei kukaan kirjoita tämän blogin keskustelupalstalle, se on harmillista, mutta sekin kestetään. Mitäpä emme tekisi, jotta voisimme noudattaa unionin ohjeita.

Mistä sitten keskusteltaisiin? Keskustellaan ensimmäiseksi suomalaisista europarlamentaarikoista, jotka ovat työskennelleet Euroopan parlamentissa 14 vuoden aikana. Pyydän arvioita entisten ja nykyisten europarlamentaarikkojen työstä, saavutuksista ja pettymyksistä.

Päivän Hyvä Kysymys on: Kuka on kaikkien aikojen suomalainen meppi?

X

Päivän lainaus:

When Olli Rehn, the European Union’s enlargement commissioner, underwent his confirmation hearings in 2004, he was asked what goals he hoped to achieve by the end of his five-year spell in office. He named six: a) a EU of 27 member-states, b) Croatia’s entry negotiations in their final stage, c) other western Balkan states put on a EU path through association agreements, d) Turkey firmly on the European track, e) Kosovo’s status settled, and f) Cyprus reunified.

Speaking last Friday at a conference in Prague to mark the fifth anniversary of the EU’s “big bang” expansion from 15 to 25 (and later 27) members, Rehn claimed that he had met five of his six targets. Only Cyprus’s reunification was missing. But even on Cyprus it wasn’t all doom and gloom - talks on a comprehensive settlement had been going on since last September.

The mild-mannered and astute Rehn has been an impressive enlargement commissioner, in my view, but I beg to differ with him on how far his six goals have been met. Clearly, one target has been 100 per cent achieved: a 27-member EU. And, on a generous interpretation, you could say the association agreements reached with the western Balkan countries have indeed put them on a path to EU membership.

Some would caution, though, that one of these countries - Bosnia-Herzegovina - is, despite having secured its association accord, not really on a EU path at all. In fact, it sometimes seems on a quite different path - the path to self-destruction. So let’s say the western Balkan goal has been 90 per cent achieved.

As for Croatia, its entry talks should be in their final stages, but they are not, because Slovenia is blocking the process over a maritime border dispute. It now looks all but impossible for Croatia to wrap up its accession talks by the end of this year. Still, Croatia will probably join the EU in a few years’ time. Rehn’s goal is 75 per cent achieved.

Now the going gets tough. Is Turkey firmly on the European track? Alas, no. Opposition in parts of the EU to Turkey’s possible membership, and waning enthusiam for the EU in Turkey, place a huge question mark over whether Turkey will ever join the bloc. The membership talks are continuing, but in this case Rehn’s goal is only 20 per cent met.

Regarding Kosovo, I’d say it’s rash to call its status settled when two-thirds of the world’s countries, including five EU member-states, have refused to recognise the ex-Serbian province’s declaration of independence last year. Ask high-ranking European policymakers to bet money on whether Kosovo will be a sovereign state 50 years from now, and you do not get many takers. This goal is also only 20 per cent met.

Finally, there is Cyprus. Reunification seems a distant prospect, but Rehn is right to say that the current talks hold out some hope of progress. Ten per cent for effort.

Taken as a whole, that would give Rehn a score of 315 per cent on moving forward EU enlargement out of a theoretical maximum of 600 per cent. Given all the challenges he’s faced since 2004, I’d say that’s a strong performance - but 500 per cent it’s not.

Näin kirjoitti Tony Baber maanantaina 4. toukokuuta 2009. Baber on arvostettu kirjoittaja, Financial Timesin Brysselin toimiston päällikkö.

47 vastausta artikkeliin "Kuka on kaikkien aikojen suomalainen meppi?"

Hannu Tolonen 08.05.2009 22:31

Tervetuloa takaisin!

Europarlamenttivaalit ovat todellinen haaste varsinkin tässä ajassa. Tosiasia kaiketi on se, että huolimatta lähes 15 vuoden kokemuksesta huolimatta äänestäjille on jäänyt EU-parlamentti varsin etäiseksi. Toisaalta, kun katsoo tekemääsi yhteenvetoa mepeistä huomaa sen, että sinne valitut edustajamme ovat joko olleet politiikan kokeneinta kaartia tai vastaavasti prominentteja nousevia nimiä. On siis osattu hyödyntää kv-suhteita ja tarjota niitä tuleville kansallisen tason vaikuttajille. Siinä suhteessa emme uskoakseni poikkea muiden EU-maiden toimintatavoista.

Sinällään on sääli, että toistaiseksi vaalienaluskeskustelu on lähinnä rajoittunut pintavaahdon pärskintään. Toivottavaa olisi, että keskusteluun saataisiin mukaan myös laajemmin niiden eurooppalaisten puolueryhmien näkemyksiä, joihin kotimaisten puolueiden tulevat edustajat aikanaan tavalla tai toisella sitoutuvat. Koska kotimaan etujen lisäksi heillä vastuullaan on myös eurooppalaisen vakauden turvaaminen. Näin ainakin itse toivon.

Hannu Tolonen 08.05.2009 22:44

Unto,

Sähläsin lopun osalta ja pääsi lähtemään ennen vastausta kysymykseen..jatkona edelliseen.

Meillä ei vielä ole ollut kiisatonta meppien meppiä. Huolimatta siitä, että vastuullisia tehtäviä useille edustajille on tarjoutunut, niin kiistatonta ryhmänsä johtajaa ei etenkään kahdessa suurimmassa ryhmässä ole vielä ollut. Yksittäisen henkilön nimeäminen on liian aikaista.

Tuukka Sariola 09.05.2009 0:34

Äkkisältään ajateltuna, Suomalaisten vaikutusmahdollisuudet EU-parlamentissa ovat samaa luokkaa kuin jonkin perähikiän kunnan vaikutusmahdollisuudet eduskunnassa. Yhtä hyvät tai huonot, miten asian ottaa.

EU-vaalien vaikutusta myös suoraan Suomen sisäpolitiikkaan ei pidä unohtaa, varsinkin kun osa äänestää pelkästään tämän takia. Jos kansan mielipidevirtauksia ei osaa lukea, ajautuu puolue suosiosta sivuunpäin. Muuttuvassa maailmassa pitää olla valmis nopeisiin linjamuutoksiin.

Pentti Kangasluoma 09.05.2009 8:52

Yritin seurata ketkä mepit puolsivat Baltian maiden jäsenyyksiä. 2001-2002 vedin Tarvas - patsasprojektia Viron Rakveressa. Patsaan jalustassa olevat lahjoittajanimet kertovat minulle ketkä ovat merkittäviä europarlamentaarikkoja.

SDP: Reino Paasilinna, Ulpu Iivari

Kokoomus: Arvi Vatanen, Piaa-Noora Kauppi, Ilkka Suominen.

Keskusta: Anneli Jäätteenmäki, Kyösti Virrankoski, Mirja Ryynänen

Vihreät: Satu Hassi, Matti Wuori

RKP: Astrid Thors

Antti Kokkonen 09.05.2009 10:55

Unski, olipa ilo huomata Perässähiihtäjän paluu. Osallistun nyt ensimmäistä kertaa blogiisi. Edellisessä tehtävässäni Hesarin politiikan esimiehenä en katsonut asialliseksi olla mukana.

Virittämäsi kysymys sai minut vaivaantuneeksi. En osaa sanoa, kuka mepeistä on onnistunut parhaiten. Vaivaantumiseni johtuu siitä, että koen suomalaisen median antaneen liian vähän eväitä meppien työn arvioimiseen. Olen potenut siitä huonoa omaatuntoa. Vaalien alla meppiehdokkaat saavat runsaan julkisuuden. Sitä seuraa pitkä hiljaisuus. Toivottavasti europarlamentin aseman vahvistuminen lisää suomalaisen median mielenkiintoa vaalien välilläkin.

Antti Kokkonen

Mika Rossi 09.05.2009 11:20

Suomella on ollut hyviä euroedustajia eri puolueista. Se, miten henkilöt ovat näkyneet kotimaan julkisuudessa ei ole kertonut siitä, miten he ovat onnistuneet työssään Euroopan parlamentissa.

Kaiken kaikkiaan olisi hyvä, että Euroopan parlamentti ei olisi vain sivujuonne kotimaisen politiikon karriäärissa. Vaaleista toiseen ehdolla olleet ja Suomen kiertäneet edustajat ovat lunastaneet itselleen hiljalleen enemmän ja enemmän vaikutusvaltaa sekä erilaisia esittelytehtäviä.

Esimerkiksi Kyösti Virrankoski ja Riitta Myller ovat työskennelleet pitkäjänteisesti saavuttaen vaikutusvaltaa omissa ryhmissään ja edelleen parlamentin työskentelyssä. Julkisuuspörinää heidän ympärillään on ollut vähemmän.

Seppo Isotalo 09.05.2009 12:01

Mikä helpotus kun on monta vuotta rämpinyt nimimerkkien suossa - taas aikaa kirjottaa ihmisille. Tässä siis nuodatetaan EU-tapaa, mutta poiketaan HS keskusteluista. Ainakin minun osaltani purkautuu suuri paine, kun saa olla oma itsensä kirjoittaessaan laatulehden nettinumerossa

Ylivoimaisesti paras MEP on ollut Esko Seppänen, ei pelkästään poliittisten arvojensa - vaan ennenkaikkea asiantuntemuksensa perusteella. Toinen on Satu Hassi, joka tosin nyt hölmöilee vaatimalla sukupuoleen perustuvaa komissaarin valintaa. Paljon helponpaa ehdottaa Anneli Jäätteenmäkeä komissaariksi - pätevyytensä perusteella. Tai sitten muita, vaikka itseään Satu Hassista

Haluaisin, että henkilöitymisessä mentäisiin vielä pari askelta. Minun s-postini saa antaa "Perässähiihtäjien" käyttöön. On usein asiota, jota haluaa oikoa tai kertoa juuri jollekin ihmiselle, mutta joka tuntuu turhan jankuttavalta yleisessä keskustelussa.

Toinen ehodtus on, että teemme vaalitestin ja kerromme tulokset. Minulle kävi aika nolosti, tuli kaksi STP:n edustajaa, joka on minulle väärä puolue ja yksi vasemmistolainen. Täytyy varmaan panna testi uusiksi. Minä olen ja pysyn vapaana vasemmistodemarina, jossain Ilkka Taipaleen(SDP) ja Veltto Virtasen (PS) välillä

Pekka Kärkkäinen 09.05.2009 15:24

Hienoa, että on aloitettu ensimmäinen kunnollinen eurovaaleja seuraava kolumni/blogissa isoissa tiedotusvälineissä. Onneksi olkoon, Unto & Sanomat!

Oli tosin jo korkea aikakin, onhan vaaleihinkin ruhtinaalliset neljä viikkoa ja risat. Eurovaalien valitettava puoli on niiden henkilöityminen. Oikeammin pitäisikin puhua julkkisvaaleista, joissa näkyvyys ratkaisee. Se on kansalaisten kannalta erittäin valitettavaa, koska näissä vaaleissa päätetään todella isoista asioista. Kyseessä on koko EU:n linja, jonka europarlamentti ankkuroi.

Yksinkertaistaen on kysymys siitä, menevätkö kansalaiset EPP:n (= European People's Party, Euroopan kansanpuolue) eli konservatiivien linjoille vai PES:n (=Party Of European Socialists) eli demarien linjoille. Suomalaisista puolueista kokoomus kuuluu konservatiiviryhmään, SDP luonnollisesti sosialistiryhmään. Muut ryhmät ovat pieniä ja hajanaisia ryhmiä, joiden vaikutusvalta on marginaalinen. Tätä eivät monet suomalaiset tiedä - varsinkaan kun tiedotusvälineet, HS mukaanlukien, eivät asiasta pahemmin kerro.

Toinen asia, joka jää jostain syystä mainitsematta, on se että riippumatta vaalituloksesta EPP pienenee näiden vaalien myötä. Iso-Britannian, Tsekin ja Puolan konservatiiviryhmät eroavat EPP:stä lähinnä integraatiolinjauksista johtuen. EPP:n voima-akselin muodostavat Saksan ja Ranskan keskusta-oikeisto, jotka ajavat integraation syventämisestä. Britit kumppaneineen vastustavat sitä. Tämä tarkoittaa EPP:n yhtenäistymistä mutta samalla pienenemistä.

EPP:n ja PES:n linjat erovat pitkälti valtion/julkisen sektorin roolin ja vapaiden markkinoiden välillä. EPP kannattaa pientä valtiota ja vapaita markkinoita, PES taas korostaa julkisen sektorin roolia ihmisten elämän tasapainottamisessa. Molemmat ovat samalla kannalla integraation syventämisessä, ja integraatiokysymyksissä ne muodostavatkin yhteisen rintaman hajaryhmiä vastaan.

Tämän pitkän esipuheen jälkeen voikin todeta, että valittaessa kaikkien aikojen parasta meppiä on syytä sivuuttaa marginaaliryhmien edustajat. Demokratia perustuu kansan kannatukseen, ja enemmistön kautta tapahtuu todellinen vaikuttaminen. Hyvä meppi toimii siis isossa ryhmässä, jossa hänellä on vaikutusvaltaa ja arvostusta, kielitaitoa ja sosiaalisia kykyjä. Lisäksi pitää olla näkemystä, mihin suuntaan EU:ta ja Eurooppaa tulee viedä, mutta samalla kokemusta tavallisen kansalaisen elämästä ja arjesta.

Näillä kriteereillä jäljelle jäävät siis vain demarien ja kokoomuksen mepit. Samalla karsiutuvat ammattipolitiikot ja pelkästään avustaja-taustaiset henkilöt vähäisen politiikan ulkopuolisen työkokemuksensa vuoksi. Näille kriteereillä jää jäljelle oikeastaan vain Lasse Lehtinen, joka on tehnyt pitkän ja monipuolisen uran sekä politiikassa että sen ulkopuolella. Samoin Suomessa ja kansainvälisesti. Lehtisen sosiaaliset taidotkin ovat huippuluokkaa.

Jos taas katse käännetään tähän päivään, näihin vaaleihin ja mahdollisesti tulevaisuuteen, niin ainoa varteenotettava kandidaatti em. kriteereillä on Nesrin Can. Pitkä palvelualan työkokemus, kansainväliset ja kansalliset luottamustehtävät, kieli- ja sosiaaliset taidot sekä SDP:n hallitusryhmän kansainvälisten asioiden erityisavustajana toimiminen ovat lyömätön yhdistelmä. Kokoomuksesta vastaava tausta löytyy Nina Suomalaiselta.

Toki kriteerit voisi asettaa toisinkin, jolloin lopputulema olisi luonnollisesti erilainen.

Unto Hämäläinen 09.05.2009 15:53

Hyvät kommentaattorit!

Kiitos paljon tervetulotoivotuksista. Pääsin vasta nyt päätteen ääreen lukemaan ´tekstejänne ja siirtämään niitä kaikkien muidenkin luettavaksi.

Pari jäi vain omaan tietooni. Niissäkin on paljon asiaa, mutta pidän kiinni siitä, että vain nimellä kirjoitetut julkaistaan.

On totta, että meppien työn arvioiminen on hankalaa mm. sen takia, että me toimittajat olemme epäonnistuneet yhteydenpidossa ja asioiden julkistamisessa. Jaan syyllisyyden taakkaa Kokkosen Antin kanssa.

Kun ryhdyin taas päivittämään tietojani meppien työstä, sain monelta taholta arvioita nykyisten ja entisten meppien työstä. Yleisarvosana on hyvä, jopa kiitettävä.

On mainittu muun muassa Riitta Myllerin ja Kyösti Virrankosken nimet todellisina työmyyrinä. Myller päättää nyt 14 vuoden ja Virrankoski 13 vuoden kaudet. Kyllä siinä on saanut monta kertaa lähteä Joensuusta ja Kauhavalta matkan päälle.

Jatketaan vielä keskustelua entisistä ja nykyisistä mepeistä. Ehdokkaisiin me ennätämme vielä palata kuukauden aikana monet monituiset kerrat.

PERÄSSÄHIIHTÄJÄ

Hanna Isbom 09.05.2009 15:54

Ihan aluksi kommentti blogin alkupäähän. Viittasit siihen, että suomalaiset eivät viitsi kiinnostua eurovaaleista, koska Suomesta valitaan niin vähän meppejä. Mietin, että tuohan on verrattavissa siihen, jos eteläsavolaiset ja pohjoiskarjalaiset eivät viitsisi äänestää eduskuntavaaleissa, koska vaalipiireistä valitaan niin vähän edustajia. Suomalaisten pitäisi ajatella, että he antavat oman äänensä sille poliittiselle suunnalle, jota itse kannattavat. Näin suurin osa ihmisistä toimii muissakin vaaleissa. Yksikään poliitikko ei pysty muuttamaan asioita yksin, vaan ainoastaan ryhmänsä avulla. Sama homma pätee Euroopan parlamentissa. Jokainen ääni vaikuttaa siihen, millaiseksi parlamentin valtasuhteet muodostuvat. Siksipä olisi syytä esitellä äänestäjille tarkemmin eurooppalaisten puolueiden kantoja.

Sitten päivän kysymykseen. Vaikea arvioida kuka on kaikkien aikojen meppi, sillä millään tilastoilla ja numeroilla ei asiaa voi mitata, vaikka jotkut tiedotusvälineet ovat sitä harhaanjohtavasti yrittäneetkin. Itse arvostan korkeimmalle pitkän uran meppinä tehnyttä Riitta Mylleriä (sd). Hän on puurtanut parlamentissa ympäristö- ja ilmastokysymysten parissa koko Suomen EU-jäsenyyden ajan. Harva Suomessa edes tietää millaisen asiantuntemuksen Myller on tuon 14 vuoden aikana itselleen hankkinut. Häntä arvostetaan myös omassa ryhmässä, mikä on tärkeää vaikutusvallan kannalta. Pienten ryhmien edustajilla ei ole yhtä paljon vaikutusvaltaa, kuin isojen, eli sosialidemokraattien ja konservatiivien. Siksi uskon, että vaikutusvaltaisimmat mepit tulevat näistä ryhmistä.

Jussi Saramo 09.05.2009 16:06

Pekka Kärkkäinen ei ilmeisesti ole seurannut Euroopan laajuisia galluppeja, tai sitten jättää tarkoitushakuisesti oleellisen mainitsematta.

Konservatiivien lisäksi myös sosialistien (demarit) ja liberaalien ryhmät ovat romahtamassa. Vihreiden ryhmä pienenee vähemmän, samassa suhteessa parlamentin kanssa.

Tämä osoittaa, että demokratia yhä toimii jossain määrin: kun demarit ja oikeisto ovat uusliberaalilla politiikallaan vieneet Euroopan Yhdysvaltain perässä lamaan (meillä tehtiin aivan samat virheet) on selvää että äänestäjät menevät vasemmalle vastuullisemman politiikan taa.

Ainoa merkittävä ryhmä joka tulee kasvamaan, on vasemmistoryhmä. Esimerkiksi Saksasta parlamenttiin tullee 13 vasemmistomeppiä, joka on yhtä paljon kuin Suomesta yhteensä.

Sosialistiryhmä on kyllä puolustanut valtion roolia, mutta hassua, että Kärkkäinen nostaa ryhmästä esiin Lasse Lehtisen, joka kuuluisi oikeiston ryhmään mielipiteidensä ja toimiensa perusteella.

Mika Rossi 09.05.2009 16:14

Pekka Kärkkäinen vie sujuvasti keskustelua väärien mielikuvien suuntaan viittaamalla parlamentin sosialisti- ja konservatiiviryhmiin ainoina vaihtoehtoina muiden ollessa "marginaaliryhmiä". Kärkkäisen mainitsemista "marginaaliryhmistä" esimerkiksi ELDR:lla on monta komissaaria ja se on kolmanneksi suurin ryhmä.

Kärkkäisen logiikalla viime eduskuntavaalien tuloksen perusteella ei Suomessa kannattaisi äänestää esimerkiksi SDP:a tai vihreitä. SDP jäi viime eduskuntavaaleissa kolmanneksi, eikö niin.

Sinänsä hyvä huomio on tuo konservatiiviryhmän odotettavissa oleva hajoaminen. David Cameron ottaa omansa pois ryhmästä ja he käyvät tiiviitä neuvotteluja monien muiden maiden edustajien kanssa.

Jan Rossi 09.05.2009 17:02

Mukava kun blogi on jälleen avattu. Tervetuloa taas takaisin vaaleihin saakka. Päivän kysymys oli, että kuka on kaikkien aikojen suomalaismeppi, nostaisin Hämäläisen esittämästä listasta esille Piia-Noora Kaupin, sekä Ville Itälän, sekä luonnollisesti Lasse Lehtisen. Kauppi oli loistava meppi. Hänen päivän vihastuksiaa ja ihastuksiaan oli aina kiva lukea.

Politiikkansa puolesta nostaisin esille Ville Itälän, joka on oikeasti tehnytkin jotakin. Hänen Kyprospolitiikkaansa on ollut vakuuttavaa. Toivottavasti saamme kuulla jatkossakin Itälästä. Lasse Lehtnen puolestaan muistuu mieleen kirjoituksista, jotka käsittelu suomettumisen aikaa. Samoin hänen Kekkoskirjoituksensa ovat olleet loistavia. Päivän toisena kysymyksenä voisi kysyä, että kuka epäonnistunein meppi. Tähän on helppo vastata. Nimeä en tähän viitsi vetää.

Jan Rossi

antti liikkanen 09.05.2009 17:07

Tervetuloa takaisin, Hämäläinen, kaikkien aikojen suomalais-kuntavaltuutettu, kansanedustaja ja meppi.

Koska olen ollut mukana jokaisessa EU- vaalissa 1996 alkaen, mutta tällä kertaa jäänyt rannalle nuoren turkulais-turkkilaisen ehdokkaan "tieltä työnnettynä" ilman isoja vammoja, pari sanaa valitsemastasi aiheesta kuitenkin.

Ensiksikin se kaikkien aikojen meppi.

Se on Jyrki Paasio. Tai Pertti Otila.

Eli yhdistelmä Jyrki Otilasta (rest in peace) ja Pertti Paasiosta.

Kun nyt olen 4 vuotta katsonut EU-parlamenttia ja sen jäseniä "vierestä", näiden työtä revidoiden (sehän se alueiden komitean tehtävä on: komission, neuvoston ja parlamentin työn arvio eu-kansalaisen, -kuntalaisen ja -maakuntalaisen tasolta), on valintani helppo.

Mepin pitää olla väestölleen "kunnissa" tuttu, huumorintajuinen, ironinen, omaperäinen ja viimeiseen asti tsemppaava, mutta ei ylimilelinen tai erehtymätön.

Suosiosta ei ole haittaa, mutta siihen pyrkimisestä on.

Ripaus sellaista kylähulluutta, mitä Jyrkillä ja Pertillä on ollut, tarvitaan ehdottomasti, samoin kova istuin- ja iskunkestävyys.

Ei niinkään parlamentissa vaan kaikessa siinä muussa.

Tietoa pitää olla paljon, paljon, paljon, mutta tärkeintä on sen näkeminen, mikä tiedossa on oleellisinta.

Pertti on armottoman hyvä olueiden ja Euroopan teiden tuntija, Jyrki oli kaikessa kaiken osaaja - tai ainakin tietäjä.

Lopuksi, kun 28 vaalit on takana ja niistä kolmet ovat olleet EU-vaalit, ilman valintaa edes varapaikalle, pari siteerattua neuvoa kahdelle ja puolellesadalle ehdokkaalle, erityisesti ensikertalaisille:

"Niin. Taitaa olla tarpeellista vähän selittää. Kun minä, meinaan, olen ennen ollut. Ei siinä oikeastansa muuta ole, mutta rauhallisesti se on otettava. Kiiru on pidettävä ajallansa, mutta hätäillen tekemällä ei tule muuta kuin kusipäitä mukuloita, niinkuin sitä sanotaan. Turhan hermoileminen ei edusta mitään, mutta ei sita taas tarvitse ainoatansa kauppaamaankaan ruveta."

(*Tuntematon sotilas, s 45-6).

"Ainoatansa" tarkoittaa tässä sitä, mitä pitää oikeana sielunsa sopukoissa, ei sitä, mitä "Tintti Tiibetistä tai Mörttisen mummo" (kokoomuksen eu-vaali-sloganit) tahtovat ehdokkaan pitävän oikeana.

"On muistettava, etteivät ne ihmiisä kummempia ole nekään. Lyijyä ne tottelee niikuin kaikki muutkin" (*sama lähdekirja)

Lyijy = rehellisyys ja oman itsen kuunteleminen

Puhuja sitaateissa: Vilho Koskela, Koskelan akan poika, Suomesta, syö rautaa ja...

Hyvää vaalia!

Aija Salo 09.05.2009 18:10

Heidi Hautala nautti meppikautenaan suurta luottamusta ja arvostusta parlamentissa yli kansallisten ja ryhmärajojen. Koko EU:n vihreiden ryhmävetäjänä hänen asemansa oli huomattavasti vahvempi kuin Suomen vihreiden pieni osuus ryhmästä olisi antanut odottaa.

Tage Lindberg 09.05.2009 18:11

Jussi Saramo on voi olla ihan oikeilla jäljillä mitä tulee vaalien tulokseen koko EU:n tasolla, vaikka viittaus äärivasemmiston vastuullisesta politiikasta hymyilyttääkin. Mutta täällä Suomessa taitaa käydä kylmät, Seppäsen saappaisiin ei astu kukaan. Heikko lista, kova kilpailutilanne, passiiviset äänestäjät ja kaiken huipuksi Tiusasen skandaali pitänevät huolen siitä että Vasemmistoliitto saa keskittyä jatkossa kotimaan politiikkaan.

Käytännössä EU-parlamentissa on kaksi vahvaa ryhmää, konservatiivit ja sosialistit. Näin on vaalien jälkeenkin, vaikka siirtymiä toki tulee. Konservatiivit ovat oletettavasti edelleen suurin ryhmä, mutta brittien erkaneminen tekee loven rivistöön. Lisäksi sosialistit ovat verrattain yhtenäinen ryhmä, useimpiin muihin verrattuna.

Liberaaliryhmittymä säilyttänee suunnilleen asemansa, voivat sitten samalla voimalla keskittyä maataloustukien vähentämiseen. On siinä Härmälän Esalla ihmettelemistä, jos parlamenttiin Jäätteenmäen kaveriksi nousee.

Antti Timonen 09.05.2009 18:31

Kiitokset perässähiihtäjälle hyvästä blogista - hienoa, että keskustelu täälläkin aktivoituu eurovaalien alla!

Työskentelen itse Euroopan parlamentin keskustaoikeistolaisessa EPP-ED -ryhmässä virkamiehenä enkä siksi viitsi lähteä kommentoimaan meppien paremmuutta - onhan se luonnollista, että Kokoomusmepit, joiden työskentelyä seuraan läheltä ja joiden aatteet käyvät yksiin omieni kanssa, tuntuvat parhailta ja luonnollisimmilta valinnoilta.

Sen verran voin kyllä sanoa, että kaikki suomalaismepit ovat tehneet työnsä kunnialla, eikä kenenkään työtä parlamentissa ole tarvinnut hävetä! Parlamentin nettisivuilta (www.europarl.europa.eu) löytyy muuten jokaisen mepin sivulta linkit heidän laatimiinsa mietintöihin, istunnoissa pidettyihin puheisiin jne. Niidenkin perusteella voi arvioida oman meppinsä aktiivisuutta.

Pekka Kärkkäisen muuten varsin informatiivisia pohdintoja korjaisin sen verran, että vaalien jälkeen EPP-ED -ryhmästä ovat omille teilleen lähdössä ainoastaan brittikonservatiivit ja Tsekeistä todennäköisesti ODS -puolueen jäsenet. He ovat nykyisinkin muodostaneet ryhmässämme oman ED -osansa, joka vaalien jälkeen hävinnee ja ryhmän nimestä tulee yksinkertaisesti EPP (European People´s Party). Puolalaiset, pääministeri Tuskin maltilliseen Kansalaisfoorumi -puolueeseen kuuluvat mepit sen sijaan jatkavat EPP:n jäseninä ja heille on ennustettu merkittävää vaalivoittoa.

Vaaliennusteiden mukaan pienentyneenäkin EPP -ryhmä säilyisi parlamentin suurimpana ryhmänä ennen sosialistiryhmää. Keskustalaiset kuuluvat parlamentissa liberaaliryhmään, joka on kahta suurinta ryhmää huomattavasti pienempi, eikä voi muodostaa parlamentissa enemmistöä ilman pikkuryhmien apua, vaikka liittoutuisi parlamentissa kumman tahansa suuren ryhmän kanssa. Parlamentin keskeisimmät päätökset rakentuvatkin kahden suurimman ryhmän yhteistyölle ja perustuvat niiden välisiin kompromisseihin. Toki enemmistöt joissakin tapauksissa syntyvät myös muilla perusteilla, mutta tärkeimmissä lainsäädäntöhankkeissa keskustaoikeiston ja sosialistien neuvottelijat ovat keskeisimmissä rooleissa.

Lopuksi sanoisin vielä, että nimitys konservatiiviryhmä antaa yksipuolisen kuvan EPP-ED:n rakenteesta. Jäseninä on nimittäin tällä hetkellä vain muutama konservatiivipuolue - britit ja tanskalaiset, joista vain tanskalaiset ovat mukana vaalien jälkeenkin. Keskustaoikeisto kuvaa ryhmän rakennetta paljon paremmin, sillä ryhmän jäseninä on laaja kirjo meppejä ja puolueita kunkin maan poliittisesta keskustasta oikeistoon.

Tsemppiä itse kullekin vaalikampanjointiin! Toivotaan, että suomalaiset innostuvat sankoin joukoin uurnille ja suomalaiset saavat pätevät mepit seuraavallekin kaudelle.

Sinikka Tyynelä 09.05.2009 19:05

Kuka on kaikkien aikojen suomalainen meppi ? – kysyy Unto Hämäläinen ja sipaisee vain julkisivua ! Suomella on EU:ssa 1%:n vaikuttamismahdollisuus ja sekään ei ole demokraattinen, koska edes EU vaalitkaan eivät ole demokraattiset !

EU pitää suurimpana saavutuksenaan sitä, että kansallisia puolueita tai näiden edustajia ei saa edes tukea EU:n taholta missään muodossa ! Muille EU:ta myötäileville puolueille on budjetoitu tänäkin vuonna yli 50 miljardia euroa poliittiseen työhön ?

Oma vaalibudjettini on 0-euroa ja Itsenäisyyspuolueelta on vaalityöhön tarvittava julkinen vaalituki EU:n taholta / Suomessakin kielletty !

Itsenäisyyspuolue ja muut pienpuolueet eivät saa, eivätkä ole milloinkaan saaneet mitään vaalitukea.

Demokratian menetyksen hinta Suomelle on karmaiseva: entinen hyvinvointivaltio on kokonaan kuopattu ja kansasta tullut monen kerroksen väkeä ! Köyhyysongelma tulee pahenemaan entisestään !

Ei siis ihme, että kansan syvät rivit ja varsinkin veteraanit halkovat hiuksiaan ja taistelevat edelleen itsenäisen Suomen puolesta, ettei totuus unohtuisi !

Hallitus/puoluevalta ei ole kansanvalta !

Suomi ei voi erota sellaisesta, missä Suomi ei ole ollut päivääkään perustuslain mukaan - kirjoitti EI - EU veteraani Helge Kaalikoski kirjeessään minulle tuohtuneena !

Miksi se "porukka" samaisti itsensä kaikkiin petturipuolueisiin, menemällä vieraan vallan vaaleihin ? - kysyy Heguli vaativasti.

Voi Heguli, olen nyt niissä porukoissa, joita et arvosta. Tiedän tuskasi. Ymmärrän kaikkien ikäluokkasi veteraanien hädän ja tuskan Suomen puolesta !

Suomi on todella pahassa hädässä. Peruspalvelut ajetaan alas ja kansa mierontielle ! – laittomuuden hinta !

Voi Heguli, uskon yhtä vähän näihin vaaleihin ja Suomen meppeihin kuin sinäkin, ja juuri siksi päätöksen tekeminen ehdokkaaksi asettumisesta oli todella vaikeaa! Nämä Eu vaalit ovat todella kaikilta osin näennäisdemokratiavaalit !

Karavaani kulkee ja koirat haukkuu !

Toisaalta - turhautuminenkaan ei auta !

Ainoa keino tässä EUkapitalismin laittomassa liemessä on laittaa oma lusikka tähän klimppisoppaan, ja muistuttaa perusasioista ! Suomen ainoa pelastus ja turva on Suomen valtiosääntö, tähän päivään saakka kumoamaton Suomen oma Perustuslaki, jonka eurostovaltalaiset ovat mitätöineet ja josta on tehty mielivaltainen keppihevonen, jolla nyt ratsastetaan täyttä laukkaa ylikansallisilla markkinoilla maata myyden !

Millään vaaleilla ei todellakaan ole mitään merkitystä, jos oikeusvaltion perustuslain säätämisjärjestys on kumottu ja tilalle on tullut mielivalta !

Ilman Perustuslakituomioistuinta kaikki nykyinen on pelkkää petosta !

Lämpimät Terveiset Helge Kaalikoskelle, Viljo Vuoristolle ja kaikille niille Suomen Sankareille, jotka edelleen jatkavat itsenäisyystaistelua laillisuuden palauttamiseksi tähän iki-ihanaan Isänmaahamme !

Jos kysymys Suomen kaikkien aikojen mepistä esitettäisiin suoraan heille, he todennäköisesti pyllistäisivät !

Sinikka Tyynelä 218, Itsenäisyyspuolueen eurovaaliehdokas !

Jan Rossi 09.05.2009 20:28

Mitä arvoisa virkamies Antti Timonen tuumii siitä, että David Cameronin konservatiivit aikovat jättää EPP:n? Viesti on selvä. Olette liittovaltioajattelun kannattajia, eikä EPP:llä ole oikeaa politiikkaa arvioida EU:n tilaa. Tilannehan on se, että Lissabonin sopimus tekee EU:sta lähes liittovaltion. Missä on suomalaismeppien vastuu kansallisvaltio Suomen tulevaisuudesta?

Jan Rossi

Antti Timonen 09.05.2009 21:49

Tervehdys Jan,

Brittikonservatiivien lähtö EPP:sta on ollut tiedossa jo pitkään. David Cameron teki asiasta lupauksen jo ennen valintaansa konservatiivipuolueen johtoon muutamia vuosia sitten - monien mielestä tyydyttääkseen puolueensa euroskeptistä siipeä. Tämän jälkeen Cameron on toistanut kantansa julkisesti useampaan kertaan ja lopullinen vahvistus asialle saatiin n. kuukausi sitten.

Kaikki ryhmämme brittimepit eivät suinkaan ole tyytyväisiä Cameronin päätökseen, vaan osa heistä kokee, että brittien vaikutusmahdollisuudet EPP-ED -ryhmän jäseninä olisivat suuremmat, kuin uudessa, vaalien jälkeen muodostettavassa ryhmässä, jonka muista jäsenistä ei ole vielä varmuutta. Minusta he ovat oikeassa, sillä briteillä on tähän asti ollut hallussaan monta ryhmämme avainpaikkaa mm. valiokuntaryhmien koordinaattoreina. Näiden avainpaikkojen myötä he ovat olleet keskeisessä asemassa vaikuttamassa parlamentin suurimman ryhmän linjaan.

Nykyinen EPP-ED -ryhmä on koostunut kahdesta osasta: EPP:ssa ovat mukana Euroopan kansanpuolueeseen kuuluvien puolueiden mepit ja ED:ssa taas Lissabonin sopimukseen kriittisesti suhtautuvat mepit (britit ja Tsekeistä ODS-puolueen mepit). Vaalien jälkeen tilanne siis selkeytyy, ja ryhmämme on kokonaisuudessaan Lissabonin sopimuksen hyväksymisen kannalla, kuten EPP -osa on aina ollutkin.

Minusta suomalaisilla mepeillä on jatkossa entistäkin merkittävämpi rooli, kun parlamentin rooli kasvaa, jos Lissabonin sopimus tulee voimaan. Suomalaisten vaikutusvallan voi turvata parhaiten olemalla aktiivisesti mukana kaikilla niillä areenoilla, joilla meitä koskevista asioista päätetään.

Markku J Jääskeläinen 10.05.2009 0:31

Onpa vaikea kysymys, mutta hyvä, että kysyit.

Ensin tulee mieleen kvestoriksi edennyt Pertti Paasio, EU:n budjetin 2008 valmisteluissa keskeisesti vaikuttanut Kyösti Virrankoski, erityisesti sosiaaliasioissa arvostusta yli rajojen nauttinut Marjatta Stenius ja tietysti Olli Rehn, joka parlamenttiurallaan pohjusti myöhempää menestystään.

Panisin oman paremmuusjärjestykseni kärkeen kuitenkin Riitta Myllerin, monestakin syystä. Hän meni sinne heti alussa, oli luomassa sitä toimintakulttuuria, jonka varaan on myöhemmin rakennettu, on toiminut johdonmukaisesti yhdessä asiassa - ympäristökysymyksissä - ja on vienyt EU:n Helsingin talousalueen ulkopuolelle, josta hänen äänensä tulevat.

Ilman häntä moni itäsuomalainen olisi varsin paljon vähemmän tietoinen EU:sta ja sen metkuista. Hän on jalkauttanut Europarlamentin. Europarlamentaarikon työ ei ole toimintaa vain Brysselissä. Sitä tarvitaan myös kotikulmilla.

Jos seuraa helsinkimediaa, Myller ei ole olemassa. Silti hän on mennyt aina läpi, silloinkin, kun moni nimimies tai -nainen on tippunut. Toiminnallaan hän on lisännyt koko touhun uskottavuutta enemmän kuin ne, joita viikoittain asiasta haastatellaan.

Erkki Raatikainen kirjoitti muinoin politiikan voimista. On noste ja pyrky, mutta suurin on silti sitko. Sitä löytyy Mylleriltä, jolta hyvä ura jää näihin vaaleihin, kun hän mielestäni liian varhain luopuu.

Anna Mikkola 10.05.2009 4:36

Hyvä Unto Hämäläinen,

Ilokseni löysin taas vaaliblogisi. Aiemmin kommentoin asioita seuraavana kansalaisena, nyt rooli on hieman muuttunut. Yrittäkäämme antaa sen vaikuttaa asioihin mahdollisimman vähän.

Päivän kysymykseen liittyen olen kyllä hieman puolueellinen. Olen päässyt viimeisen parin vuoden ajan seuraamaan ja avustamaan yhden suomalaisen mepin työskentelyä varsin läheltä. Tiedän työn arjen, ja sen kuinka paljon sitä on.

Esko Seppäsen lisäksi haluaisin esittää tässä Heidi Hautalan nimen. En ole Hautalan kanssa läheskään kaikesta samaa mieltä, mutta toimintansa puolesta hän jäänee kyllä myös suomalaiseen poliittiseen historiaan avoimuuden ajajana. Ja todistaa omalta osaltaan myös sitä, että pienemmästäkin parlamenttiryhmästä noustaan vaikutusvaltaiseen asemaan.

Itse asiassa vähän pienemmässä ryhmässä oleva asiansa osaava suomalaismeppi noussee tärkeämmille paikoille helpommin. Pienessä ryhmässä kun voidaan neuvotella enemmän. Senioriteetti tietysti ratkaisee paljon niissäkin.

Jussi Lähde 10.05.2009 4:44

HV Unski

Hyvä on blogikirjoittajan hiidellä, kun on perässähiihtäjä edessä.

Onhan tätä jo odotettukin!

Kaikkien aikojan suomalaismeppi on tynkäkaudestaan huolimatta Alexander von Stubb.

Alex on ensimmäinen suomalaispoliitikko, jonka muulle uralle meppiys ei ollut alisteista. Stubbin luotsaama lobbaussäännöstö o vaikutanut unoinin toimintan enemän kuin kenekään muun suomalaisen mepin teot.

Alex on myös tehnyt meppiydesta omalla aktiisivuudellaan suomalaisille tuttua toimintaa, ymmärrettävyyteen taitaa olla ielä vuosikymmenten matka.

Harri Smått 10.05.2009 8:10

Tervetuloa takaisin, ja suoraan kuumimpien vaaliväittelyiden keskelle, Unto! Itse kerkesin jo ehdokkaani valita, mutta voihan sitä vielä yrittää täällä kirjoituksin muuttaa seuraavien muutaman viikon aikana. Ja miksei puoluettakin. Lupaan tunnustaa jos näin pääsee käymään, mutta vasta vaalien jälkeen, ja ehdottomasti kerron minkä kirjoituksen/kirjoituksien johdosta vankka mielipiteeni alkoi horjumaan.

Ja tervehdys muillekin, siis teille aktiivikommentoijillekin.

Jan Rossi 10.05.2009 8:26

Tervehdys Antti,

Kirjoitat näin "Minusta suomalaisilla mepeillä on jatkossa entistäkin merkittävämpi rooli, kun parlamentin rooli kasvaa, jos Lissabonin sopimus tulee voimaan. Suomalaisten vaikutusvallan voi turvata parhaiten olemalla aktiivisesti mukana kaikilla niillä areenoilla, joilla meitä koskevista asioista päätetään."

Kyllähän tilanne alkaa olemaan päinvastainen, sillä menetimme yhden paikan ja suomalaisia on enää 13. Kysymys kuuluukin, että miten Suomen ääni kuuluu näiden 13 mepin toimesta, kun 14 mepinkään toimesta äänemme ei kuulunut tarpeeksi. Tosin yksillötasolla esimerkiksi Ville Itälä onnistui hyvin, samoin Kauppi, mutta EU-tasolla äänemme on jäänyt vaisuksi.

Yksikään meppi ei ole onnistunut nousemaan arvostetuksi eurooppalaiseksi mepiksi Pötteringin tapaan. Euroopan parlamentissa on kymmeniä arvostettuja meppejä, joita arvostetaan muuallakin kuin kotimaassaan. Miten on esimerkiksi Siitosen kohdalla? Tai Korholan kohdalla? En ole huomannut, että heitä olisi arvostettu vaikkapa Saksassa tai Britanniassa.

Mielestäni mepin tärkein tehtävä on hankkia arvostusta kotimaalleen. Arvostus saavutetaan johdonmukaisen ja loogisen politiikan kautta. Kun tälläinen saavutetaan, silloin muut huomaavat toiminnan. Kauppi ja Itälä ovat saaneet arvostusta vain Suomessa. EU:n parlamenttiin tarvittaisiin vahvaa johtajuutta, kun EU:sta tulee Lissabonin sopimuksen myötä oikeushenkilökin. Siinä on sitten tekemistä kun oikeushenkilö EU alkaa tekemään sopimuksia Suomenkin puolesta.

Jan Rossi

Pekka Kärkkäinen 10.05.2009 9:35

Kiitokset kommenteista Mikalle, Jussille & Antille!

Jos saan palata vielä Mikan ja Jussin kommentteihin, niin minustakin on perin valitettavaa, että esimerkiksi suomalaisen politiikan voimatekijät ovat europarlamentissa pienten ryhmien jäseniä. Ja tämä vaikuttaa minusta negatiivisesti sekä kotimaan politiikassa että EU-areenoilla.

Keskustalle tilanne on varmasti kaikkein vaikein. Liberaalidemokraattien ryhmä, johon kuuluu 104 jäsentä parlamentin 785:sta, on toki kolmanneksi suurin, mutta vain alle puolet EPP:n (jota virallisestikin kutsutaan kristillisdemokraattien, ei konservatiivien ryhmäksi - kiitos Antti korjauksesta!) ja PES:in koosta. Ja kuten Tage mainitsikin, liberaalit kannattavat vapaata markkinataloutta ja mm. maataloustukien voimakasta leikkaamista. Tällainen lähtökohtainen ristiriita on varmasti vaikeasti selitettävissä peruskeskustalaisille äänestäjille maakunnissa, mutta ehkä Mika voisi avata tätä dilemmaa enemmän meille muille.

EPP:n paikkaluku on siis nyt 288 ja PES:in 217. Yhdessä ne voivat muodostaa enemmistön. Vasemmistoryhmän koko on 41 ja vihreiden 43. Jos tätä verrataan Suomen eduskunnan paikkajakoon, niin keskusta, vihreät ja vasemmistoliitto ovat aliedustettuja. Kokoomus on yliedustettu ja SDP on suurin piirtein samoissa lukemissa. Palatakseni Mikan kommenttiin, niin luonnollisesti Suomen koalitiohallitukseen tähtäävä poliittinen kuvio eroaa europarlamentin vastaavasta. Silti, äänestäminen kannattaa aina!

Yhdyn kyllä Tagen kommenttiin, että Vasemmistoliitolla saattaa olla merkittäviä vaikeuksia oman paikkansa pitämisessä. Ja se on sääli, sillä olisi hyvä että parlamentin vasemmistoryhmässä olisi yksi suomalainen. Toivon toki Jussille ja muille vasemmistoliiton ehdokkaille onnea ja menestystä markkinatalouden vastustamisessa!

antti liikkanen 10.05.2009 12:17

Pakko inistä Lapin sääsken ininää "viran puolesta":

Jos Lissabonin sopimus saa lainvoiman, tulee myös alueiden komiteasta oikeushenkilö.

Se voi, jos näkee aiheelliseksi, haastaa muut EU:n elimet EY-tuomioistuimeen. Perusteena haasteeseen on, jos nuo muut elimet jättävät "pienen, pippurisen, mutta tärkeimmän", eli subsidiariteettia tarvitsevan kuntalaisen, maakuntalaisen ihmisen edun huomiotta.

Tällä hetkellä tuossa Anna Mikkolan edellisessä perässähiihtäjä-keskuselussa hiukan kyseenalaistamassa komiteassa on 1 ahvenanmaalainen ja 8 mannersuomalaista edustajaa ja jokaisella varahenkilö: siis 18 aktiivista ja palkatonta kuntalaista.

Lissabonin sopimus lisäisi MEP:en määrää yli 750:en, mutta ei muuttaisin suomalais-MEP:en lukua.

Alueiden komitean suomalaisjäsenten määrää se saattaa vähentää jopa 1+5:een, varahenkilöineen siis 12:een.

Se, jos mikä, olisi iso menetys, mutta jään odottamaan Anna Mikkolan "tuomiota".

;>/

aLii

(alueiden komitean PES-ryhmän jäsen, pohjoisesta ulottuvuudesta ja Kroatia-Fyrom-Turkki-asiasta lausunnon tehnyt, DEVE- ja Relex-valiokuntien sekä Kroatia-, Fyrom- ja Itämeri-ryhmän jäsen)

antti liikkanen 10.05.2009 13:00

Korjaus kommenttiini 9.5. klo 17:07

"Ehdokkailta löytyi iso joukko asioita, joita he ajaisivat europarlamentissa.

_Irakilaisssyntyinen_

Sdp:n Ahmed Al Chibib listasi ympäristön, uudistuvan energian sekä maahanmuutto- ja pakolaispolitiikan."

Antti Timonen 10.05.2009 13:04

Tervehdys Jan,

Olet oikeassa siinä, että suomalaismeppien lukumäärä laskee yhdellä ensi kaudella. Mutta samaan aikaan myös parlamenttiin valittavien meppien kokonaismäärä laskee, joten suhteellisesti suomalaisten edustus pysyy samalla tasolla.

Lähes kaikkien parlamentin poliittisten ryhmien jäsenmäärä laskee tulevalla kaudella, joten jos joku puolueistamme onnistuu säilyttämään tai kasvattamaan meppimääräänsä, tarkoittaa se sitä, että heidän suhteellinen merkityksensä oman poliittisen ryhmänsä sisällä kasvaa.

Tärkeimmät ovat tietysti itse kunkin mepin henkilökohtaiset ominaisuudet ja asiantuntemus, jotka ratkaisevat pitkälti sen, kuinka hyvin mepit pystyvät asioitamme ajamaan.

Nostit esimerkiksi eurooppalaisesti arvostetusta mepistä parlamentin puhemiehen Hans-Gert Pötteringin, joka on myös EPP-ED -ryhmän entinen puheenjohtaja. En kiistä, etteikö Pötteringin persoonalla ja henkilökohtaisilla ominaisuuksilla olisi merkitystä, mutta kannattaa myös muistaa, että hän on ollut Euroopan parlamentin jäsenenä vuodesta 1979 lähtien eli 30 vuotta. Sen lisäksi hän tulee unionin suurimmasta jäsenmaasta, mikä antaa tiettyä kaikupohjaa hänen sanomisilleen.

Olen eri mieltä kanssasi siitä, etteivätkö suomalaismepit olisi näkyneet ja saaneet arvostusta myös kansainvälisesti. Kun Alex Stubb oli meppi, haastateltiin häntä jatkuvasti useisiin eurooppalaisiin medioihin - kotimaisten lisäksi brittiläiset, saksalaiset ja ranskalaiset. Myös Piia-Noora Kauppi oli arvostettu kommentaattori omana meppiaikanaan englanninkielisessä mediassa. Sekä Stubb että Kauppi tekivät paljon myös todellista lainsäädäntötyötä (Stubb sisämarkkinakysymyksissä, Kauppi rahoituspalveluissa), minkä vuoksi heitä molempia muistetaan parlamentissa hyvällä.

En halunnut alunperin lähteä kehumaan yksittäisten meppien työtä, kun koen olevani asiassa puolueellinen, mutta sanottakoon nyt kysyttäessä Kokoomusmepeistä seuraavaa:

Ville Itälä on tehnyt hyvää työtä budjettiasioiden parissa, samassa valiokunnassa Virrankosken ja Seppäsen kanssa. Hyvällä yhteistyöllä he ovat saaneet mm. oman budjettilinjan Itämeri -strategialle, mikä mahdollistaa sen, että Itämeren tilan parantamiseen tähtäävät projektit saavat EU:n budjettirahoitusta ensi vuodesta lähtien.

Eija-Riitta Korhola on työskennellyt aktiivisesti mm. ilmasto- ja energiapolitiikan saralla, sekä sisämarkkinakysymyksissä. Eurooppalaista arvostusta osoittaa se, että EPP -puolue valitsi Korholan energia- ja ilmastoraportööriksi koordinoimaan puolueen linjauksia näissä asioissa. Hän oli myös keskeisenä neuvottelijana mukana takaamassa sitä, että jäsenmaat voivat itse päättää, miten järjestävät rahapelit. Tämä mahdollistaa Suomessa nykyisen järjestelmän jatkumisen - ja samalla siis rahoituksen urheilulle, kulttuurille sekä monille järjestöille.

Sekä Sirpa Pietikäisellä että Eva-Riitta Siitosella oli pitkä kokemus kotimaan politiikasta, mutta myös EU-tasolta, ennen heidän tuloaan Euroopan parlamenttiin; Pietikäisellä kansanedustajana ja ympäristöministerinä, Siitosella niinikään kansanedustajana ja Helsingin ylipormestarina. Näistä suhteista ja kokemuksesta on eittämättä hyötyä parlamentissa - sen huomaa, kun entiset kolleegat tulevat tervehtimään madame le ministreä tai madame le mairea!

He toimivat molemmat parlamentissa talous- ja raha-asioiden valiokunnassa. Huhtikuun lopussa parlamentti äänesti säästökorkodirektiivistä, jolla käytännössä estetään pankkisalaisuuden käyttö verojen kiertämiseksi. Pietikäinen neuvotteli kompromissin EPP-ED -ryhmän puolesta ja Siitonen laati oikeudellisten asioiden valiokunnan lausunnon asiaan. Toki he ovat tehneet muutakin: Pietikäinen peräänkuuluttaa parempaa pankkivalvontaa ja Siitonen tuki voimakkaasti suomalaisia yrittäjäkuljettajia työaikadirektiivissä.

Ari Vatanen puolestaan on ehkä yksi parlamentin tunnetuimmista mepeistä. Ari on keskittynyt työssään liikenneasioihin - esim. liikenneturvallisuuteen, ja ihmisoikeuskysymyksiin. Vatanen laati myös parlamentin ensimmäisen EU:n ja Naton suhteita koskevan mietinnön.

Tässä muutama esimerkki kokoomuslaisten osalta. Kuten sanoin aiemmin, kaikki suomalaismepit ovat tehneet hyvää työtä, ja varmasti jokaiselta heiltä löytyy asioita, joissa he ovat pystyneet toimimaan suomalaisten eduksi.

Valitsemme meppejä, lähetämme ministereitämme ja virkamiehiämme neuvottelemaan juuri siksi, että suomalaiset olisivat edustettuina, kun EU:ssa tehdään yhteisesti meitä koskevia päätöksiä.

P.S. pahoittelen pitkää postausta, jatkossa hillitsen itseni

Jouni Pulli 10.05.2009 13:41

Hienoa, että Unto Hämäläinen on avannut erinomaisen bloginsa. Toivokaamme, että Perässähiihtäjä-blogi saa yhä useammat äänestäjät vakuuttuneiksi äänestämään EU-vaaleissa. Mitä enemmän EU-parlamentilla on valtaa, sitä merkittävämpi on jokainen annettu ääni.

Unskin kysymykseen kaikkien aikojen suomalaisesta mepistä voin ilolla vastata, että niitä on kaksi: Riitta Myller ja Alexander Stubb. Myller ansaitsee arvostusta ennen kaikkea pitkäaikaisesta ja menestyksekkäästä työstään EU-parlamentissa eikä vähiten panostuksestaan ympäristöpolitiikan asioihin. Myller on usein nähnyt metsän puilta kun jotkut muut ovat jääneet nokittelemaan asian vierestä.

Alexander Stubbin suurena hyveenä tässä yhteydessä näen, että Stubb on ahkeran blogikirjoittelunsa ansiosta pystynyt avaamaan meille tavallisille kansalaisille mepin työtä EU-parlamentissa ja siten edesauttanut meitä äänestäjiä paremmin ymmärtämään mepin työn merkitystä.

Pentti Kangasluoma 10.05.2009 16:41

Kysymys Unskille ! Ari Vatanen oli ehdokas Ranskassa, ja tuli valituksi Ranskan edustajana. Monet ovat kysyneet kuinka tämä on mahdollista ?

Suomessa asuva EU.kansalainen voi olla täällä ehdokas, ei taida kukaan olla. Voiko täällä vakituisesti asuva äänestää Suomen listaa ? Kuinka valvotaan ettei hän äänestä kahta kertaa - Suomessa ja

kotimaassa ?

Jan Rossi 10.05.2009 17:26

Parahin Antti,

Tuosta Korhola luonnehdintasi uskaltaisin olla monessakin suhteessa erimieltä. Korhola profiloitui nyt päättyvällä vaalikaudella yhteenotoistaan vihreiden ja erityisesti Satu Hassin kanssa. Antoiko tämä nyt hyvää kuvaa Korholan toiminnasta? Olen pitkään yrittänyt selvittää Korholan taustalla toimivan Pro Societas Europae ry:n toimintaa. Keitä kyseisen yhdistyksen hallituksessa istuu? Olen myös yrittänyt selvittää Korholan vaalirahoitusta, mutta selvyyttä en ole saanut. Viimeksi Korhola ilmoitti vaaliavustuksensa vain könttäsummana. Erittelyä ei ollut.

Tilanne on se, että ei ole ollut avaamassa vaalirahoitustaan ainakaan toistaiseksi millään tavalla. Mielestäni avoimeen demokratiaan kuuluu, että poliitikot kertovat ketkä heitä tukevat. Jos tukijat eivät haluaa antaa nimeään esille, tukea ei tarvitse ottaa tälläisiltä henkilöiltä tai järjestöiltä. Kaikkein tärkeintä on, että poliitikko puolustaa äänestäjien oikeutta.

Jan Rossi

Seppo Isotalo 10.05.2009 18:00

Keskustelijat ottavat tosissaan Parlamentin aseman. Sillä ei ole samaa merkitystä kuin Suomen eduskunnalla. Valta on ensin Kommisiolla ja siten Tuomioistuimella, joka tulkitsee sen sanasotkun, joka löytyy tuhansista EU-päätöksistä.

Siis; pätevätkö työmarkkinajärjestöjen sopimukset kussakin maassa vai saavatko vieraasta maasta tulevat palkkaa kotimaansa sääntöjen perusteella? Ruotsi pettynyt kun tuomioistuin otti pois lainvoiman Ruotsin sopimuksitla. Asiasta taisteltiin Parlamentin ryhmissä, saatiin aikaan päätös, että Tuomioistuimen päätös ei vastaa Parlamentin enemmistön kantaa. Kommissio kohautttaa olokapäitään tälle.

Kokeilin uudelleen vaalikoneen ja tulos oli hätkähdyttävä, kaksi KOK ja yksi KD olivat lähimpänä minua! Ilmeisesti kysymykset, jotka HS on asettanut eivät nosta esiin puolueiden eroja.

Siis äänestämäään henkilökohtaisten ominaisuuksien mukaan, kielitaitoisille etusija.

Esko Hussi 10.05.2009 18:42

Mielenkiintoinen kysymys mielenkiinnottomissa vaaleissa. Mepit ovat jääneet keskivertokansalaiselle vieraiksi. Yhden mepin olen kerran nähnyt muualla kuin lentokentällä tai Brysselin koneessa. Kai niitä tarvitaan, mutta kovin jää toimenkuva hämäräksi. EU on tarpeen eurooppalaisen rauhanprosessin ylläpitämiseksi. Organisaationa se luultavasti jää huomattavasti lyhyempi-ikäiseksi kuin Habsburgien 600-vuotinen dynastia. Äänestin aikanaan liittymisen puolesta, mutta en kyllä osaa sanoa kuka on merkittävin suomalainen meppi.

Median tehtävä muun ohella on seurata mitä nää mepit tekevät. Pitäisikö mm. Hesarissa olla palsta tai sivu politiikka ja sitten sitten siinä erikseen ikioma töölön parlamenttiosio ja sitten tää eurooppalainen versio. UH:n vaaliaktivointi ansaitsee tunnustuksen.

antti liikkanen 10.05.2009 19:57

Mikäli Lissabonin sopimus menee läpi, nousee MEP-määrä yli 750:n, mutta suomalaisten lukumäärä ei.

Vatanen pääsi Ranskasata Chiragin tuella \\\"pitkältä listalta\\\", joita Suomessa ei käytetä - miltei kaikissa muissa EU-maissa käytetään.

Eli suomalaimeppien määrä vähenee 15 => 13, Vatasella tai ilman.

Katsokaapa muuten, miten tehdään vaalien jälkeen hyvää työtä:

http://www.youtube.com/watch?v=YB1olxLwBWI&eurl=http%3A%2F%2Flaughlines%2Eblogs%2Enytimes%2Ecom%2F

Riitta Kemppainen-Koivisto 10.05.2009 20:47

Sirpa Pietikäisen kanssa kuljin mepin työreissulla Inarissa ja Ivalossa. Havahduin siihen, että paikalliset puhuivat edelleenkin ministerin saavutuksista 20 vuotta sitten. Eli mepin Suomessa luodulla poliittisella uralla on iso merkitys.

Europarlamentaarikon työ koetaan ehkä hyväksi jatkumoksi kansanedustajan ja ministerin kokemukselle. Ja kun vielä on paljon kansalaisjärjestöosaamista taskussa, niin voi lyhyessäkin ajassa verkottua helposti ja nopeasti, olla känningillä asioista.

Matti Mönttinen 10.05.2009 21:14

Itse nostaisin Keskustan Kyösti Virrankosken kaikkien aikojen suomalaiseksi mepiksi. Hän on tehnyt työtä Suomen ja suomalaisten puolesta yli kymmenen vuotta ilman erityisen suuria otsikoita mutta erittäin vaikutusvaltaisissa tehtävissä mm. EU-budjetin valmistelussa. Virrankoski on elävä todiste siitä, kuinka vahva asema Keskustalla on liberaaliryhmässä.

Ylipäätään virittäisin keskustelun siitä, keiden asialla parlamenttiin valittavat 13 suomalaista ovat? Keskusta ja sen mepit ovat Suomen puolella. On urhoutta puolustaa suomalaisten etuja. Me emme ole rakentamassa eurooppalaista sosiaalidemokratiaa, toisin kuin Sdp tuntuu olevan, tai eurooppalaista konservatismia kokoomuksen tavoin.

Kuljetusyrittäjien työaikadirektiivin äänestys oli konkreettinen esimerkki siitä, miten Keskusta toimii Suomen puolesta.

Sdp:n, Vasemmistoliiton ja Vihreiden mepit puolestaan olivat kaatamassa esitystä vastoin suomalaisten kuljetusyrittäjien etuja. Kenen asialla tällaiset mepit parlamentissa oikein ovat?

Kristian Sundqvist 10.05.2009 22:59

Untolle ensimmäisenä kiitokset tämän poikkeuksellisen blogin jälleenavaamisesta.

Vaikka menisi pitkäaikaisen asiakaslehteni printtipuolen arvosteluksi, niin onhan HS:n mielenkiintoisin sisältö kulloinkin käsillä olevia vaaleja koskien jo perinteisesti löytynyt tästä blogista. Kyse ei kuitenkaan ainakaan ensisijaisesti ole printtilehden politiikan toimituksen huonoudesta, vaan siitä mihin tällainen blogikonsepti parhaimmillaan pystyy. Blogihätön seassa voi olla jalokiviä, ja tämä sellainen on.

Asiaan eli hyvään kysymykseen: aktiivisena politiikan harrastajana ja sen parissa työskennelleenäkään en mitenkään osaa siihen vastata. Tietenkin kysymys on vähän epäselvä - paras minkä tahon kannalta?

MEP:t edustavat parlamentissa ryhmiään, eivät lähtömaitaan. Kysymykseen vastaaminen siis edellyttäisi asiantuntemusta siitä, miten kukin MEP on oman europuolueensa ohjelmaa kyennyt edettämään tai ko. ryhmien agendoihin kyennyt omia teemojaan tuomaan. Unto taisi nyt hieman yliarvioida meidän blogiin kommentoivien asiantuntemuksen... vai alleviivasiko hän kysymyksellään sitä, miksi nämä vaalit tuntuvat Riitta Riviäänestäjästä niin kaukaisilta?

Kristian Sundqvist 10.05.2009 23:15

Lisätään vielä edelliseen viestiini, että nämä vaalit olisivat kussakin maassa huomattavasti reilummat ja mielekkäämmät jos kukin puolue kävisi niitä oman EU-puolueensa tunnusten ja tavoiteohjelmien alla.

Nythän, kulunutta esimerkkiä käyttäen, keskustalaiset MEP:t päätyvät liberaalidemokraattien ryhmään, toisaalta esimerkiksi vasemmistoliiton mahdollinen (joskin yhä epätodennäköisemmältä näyttävä) MEP päätyy myös avoimesti kommunistisia ääriliikkeitä sisältävään GUE/NGL -ryhmään jne.

Toisaalta osa puolueista, kuten perussuomalaiset meillä tai, mikä huomattavasti merkittävämpää, toryt Britanniassa eivät edes kerro mitä EU-puoluetta heitä äänestämällä tulee äänestäneeksi. Nämä ovat vaalit, joissa Suomessa äänestää se 30-40 prosenttia äänioikeutetuista, ja äänestävistä vain muutamalla prosentilla on mitään käsitystä siitä, mitä ryhmää he oikeasti äänestävät.

Juho Romakkaniemi 11.05.2009 2:09

Kiitos Unski blogin avaamisesta jälleen!

Muutamaan asiaan haluaisin kommentoida:

Pekka Kärkkäiselle haluaisin vielä uudelleen kertoa, että Kokoomuksen EPP-ryhmä on nimeltään siis Euroopan Kansanpuolue. Ei siis myöskään mikään kristillisdemokraatit. Antti Timonen ei sellaisesta mitään sanonut, vaikka Timosen kirjoitukseen viittasit.

Samoin urhoutta uhoavalle Mönttiselle voisin todeta, että kuten EPP-ED ryhmän työntekijä Timonen myös kertoi, niin konservatiivipuolueet ovat pikemminkin jättämässä EPP:n. Joten vaikka haluaisitkin sitä konservatiivi-sanaa toistella, niin olisi kohteliasta käyttää oikeaa määritelmää keskustaoikeistolainen. Se on nimittäin totuudenmukainen määritelmä ja vielä miten puolue ja ryhmä itsensä määrittelee.

Vaikka siis välillä tekisi mieli kutsua toisia puolueita vaikka millä nimillä, niin pyytäisin kohteliaimmin viittaamaan tässä asiallisessa blogissa EPP puolueeseen tai ryhmään virallisilla nimellä ja määritelmällä "Kansanpuolue" ja "keskustaoikeistolainen".

Juho Romakkaniemi 11.05.2009 2:29

Ja vielä muutama huomio...

Jotkut ovat toistaneet täällä, että "näissä vaaleissa ei ole järkevää äänestää, koska ei 13 suomalaista meppiä kuitenkaan voi mihinkään vaikuttaa".

Tuo nyt on ihan yhtä heikko argumentti, kuin että ei nurmijärveläisten (Vanhasen kotipaikka) tai siilinjärveläisten (Kataisen kotipaikka) kannata äänestää eduskuntavaaleissa, koska ei nurmijärveläiset tai siilinjärveläiset voi kuitenkaan mihinkään vaikuttaa... tai että kenenkään ei kannta yleensäkään missään vaaleissa äänestää kun ei yhdellä äänellä voi vaikuttaa.

Sitten vielä blogin kysymykseen kaikkien aikojen parhaasta suomalaismepistä; kiinnittäisin huomiota että mepin ura voi myös vauhdittaa nousukiitoon. Nykyisessä hallituksessamme istuu kolme entistä meppiä Stubb, Thors ja Väyrynen. Piia-Noora Kauppi siirtyi Mepistä Finanssialan keskusliiton toimitusjohtajaksi. Alex Stubbin viime vaalien slogania lainaten: "EU-parlamentti ei ole jäähdyttelijöille, vaan kiihdyttelijöille"

Parasta meppiä en viitsi lähteä nimeämään. Täällä näyttäisi olevan tarpeeksi niitä, jotka paukuttavat oman puolueensa meppejä ilman riittävää objektiivisuutta. Siksi nostan pikemminkin hattua niille kirjoittajista, jotka nimesivät jonkun muun puolueen mepin kuin omansa! Samalla nostan myös hattua mepeille Paasilinna, Myller, Seppänen ja Virankoski, jotka tekivät pitkän uran suomalaisina meppeinä Euroopan parlamentissa edustamassa Suomea ja jäävät nyt sieltä pois.

Teemu Lehtinen 11.05.2009 8:55

Perässähiihtäjälle kiitokset blogin avauksesta, Antille ja muille terveisiä aurinkoisesta Ateenasta! Minusta on hauskaa, kun voin 12 Brysselin vuoden jälkeen katsella tätä kaikkea edelleen yhtä intohimoisesti, mutta hieman kauempaa ja vapaammin. Lupaan yrittää omalta osaltani osallistua keskusteluun. Jos jotain uutta näkökulmaa voin avata omien kokemuksieni perusteella, on tavoite saavutettu.

Hassua on, ettei kukaan oikein uskalla sanoa mitään siitä varsinaisesta alkuperäisestä aiheesta, kaikkien aikojen suomalaismepistä. Entisten meppien vastauksia silmäilemällä voisin olla Stubbin kanssa samaa mieltä siitä, että todellinen lainsäädäntötyö on se mittari, jolla eurokansanedustajia pitäisi arvioida. Tämä on tietysti hieman ongelmallista siinä mielessä, että esimerkiksi ihmisoikeuskysymysten ja ulkosuhteiden parissa monet tekevät loistavaa työtä, mutta se puurtaminen jäisi lainsäädäntömittarin ulkopuolelle.

Loppujen lopuksi, minun mielestäni - anteeksi kaikki muut, joiden kanssa minulla on ollut ilo jutella, tavata, tehdä töitäkin - kaksi suomalaismeppiä on yli muiden. Minä arvostan kumpaakin yhtä paljon. Monet muut ovat lähellä, mutta kukaan heistä ei ole tehnyt minuun samaa vaikutusta.

Ensimmäinen heistä mahdollisesti palaa takaisin Brysseliin. Hänen koskaan olisi pitänyt lähteä sieltä Suomen eduskuntaan. Heidi Hautala oli erinomainen meppi, joka rikkoi rajoja, johti ryhmäänsä ja oli arvostettu niin kollegojensa, teollisuuden, lobbareiden, kansalaisjärjestöjen ja varmaankin lähes kaikkien tapaamiensa ihmisten parissa.

Toinen on Piia-Noora Kauppi, joka ensiksi tunnettin nimellä “that blond babe”, mutta josta nopeasti tuli yksi parlamentin tehokkaimmista lainsäätäjistä ja parhaimmista talous- ja pankkiasioiden osaajista. Piitu oli niin käsittämättömän tehokas, etten ymmärrä, miten hän jaksoi.

Minä siis jaan tuon kaikkien aikojen suomalaismepin tittelin. Jos kolmonen pitäisi nimetä, niin hän olisi Riitta Myller. Aika näyttää, milloin heille löytyy seuraaja.

Jan Rossi 11.05.2009 8:59

Tilanne muuten näiden vaalien osalta on se, että näissä vaaleissa ratkaistaan tämän hallituspohjan mahdollisuus jatkaa vallassa 2011 eduskuntavaalien jälkeen. Jos SDP korjaa voitoin näissä vaaleissa ja keskusta kärsii ennustetun kirvelevän vaalitappion, tämän hallituksen yritykset jatkaa vallassa ovat epäonnistuneet.

Kansalaiset ovat silloin antaneet tuomionsa Jyrki Kataisen ja Matti Vanhasen luokattomalle politiikalle. Tilannehan on se, että tämä hallitus ei ole politiikastaan kantanut ainakaan toistaiseksi mitään poliittista vastuuta. Kansalaiset voivat näissä vaaleissa osoittaa tälle hallitukselle mitä poliittinen vastuu on.

Tilanne on se, että eläkekohusta kukaan ei kantanut vastuuta. Alueellistamispolitiikasta kukaan ei ole kantanut vastuuta. TEHY-kriisistä ei kukaan kantanut vastuuta. Vaalirahaskandaalikin lakaistiin maton alle. Vastauksia ei saatu myöskään siihen, miksi Suomen etuja ei kyetä Brysselissä puolustamaan. Sokerinviljelyä uhkaa loppuminen Suomessa. Tämä hallitus ei kanna vastuuta tekemisistään. Ja kokoomus uhoaa omaavansa korvat. Missä ne korvat olivat kun lääkelaitoksen väki marssi ulos ja vaati, että laitosta ei siirretä Kuopioon? Ja omistusohjaus? Miksi Häkämies toimi Fortumissa, mutta ei Stora Ensossa? Kysymyksiä on liikaa.

Jan Rossi

Tage Lindberg 11.05.2009 9:48

Matti Mönttinen kyseli kenen asialla vasemmisto + vihreät olivat kun äänestivät nurin komission yrityksen muuttaa kuljettajien työaikadirektiiviä. Vastaus voisi olla vaikka liikenneturvallisuuden, toisin sanoen kaikkien tiellä liikkuvien, puolella. Komission esityksen mukaan kuljetusyrittäjien enimmäistyöaika olisi voinut olla 86 tuntia viikossa. Sitten vielä ihmetellään miksi ratissa nukahdetaan.

Matti Vanhanen on aikasemminkin profiloitunut näissä kysymyksissä. Hänhän haukkui keskustan omatkin MEPit pystyyn kun he olivat mukana kaatamassa yleistä työaikadirektiiviä aikaisemmin talvella. Miten meillä voi olla pääministeri näin kuutamolla EU-parlamentin toimintaperiaatteesta? Ihan kuin suomalaisten EU-parlamentaarikkojen tulisi siunata jokainen päätös minkä kotoinen hallitus keittää kokoon, pah. Tässäkin tapauksessa työministeri Cronberg osoitti \\\"ammatitaitonsa\\\" lähettämällä edustajille kirjeen, jossa hän mm. kertoi että Suomessa ylemmät toimihenkilöt ovat työaikalain ulkopuolella. Jep jep, mitäpä nyt asiavirheistä kun palkansaajaa kuritetaan.

Jan Rossi 11.05.2009 12:25

Arvoisa Tage Lindberg - Eihän tämä yllätä tämän hallituksen osalta, sillä Vanhanen on ollut kuutamolla monista muistakin asioista. Vanhanen antaa toiminnastaan täysin käsittämätöntä kuvaa. Tietoisestiko? Vai mistä syystä?

Vanhasen johtajuus on osottautunut perin kummalliseksi. Omilta ministereiltään hän on kieltänyt keskustelemisen valmistelemattomista asioista, mutta itse sitten yksinään Rukan hangilla tekee kauaskantoisia päätöksiä koko kansakunnan asioista. Eläkekohussa Vanhanen joutui perääntymään. Tämä osoittaa kuinka Vanhasen johtajuus on kuutamolla. Samaa tietysti voi sanoa Jyrki Kataisen toiminnasta. Arvoisa Juho Romakkaniemi voisi kommentoida miksi Katainen hyökkäsi opposition kimppuun Terijokivertauksillaan. Tämäkö on oikeaa johtajuutta?

Jan Rossi

Mika Häkkinen 11.05.2009 15:05

Hienoa Unto, että Suomessa on edes yksi blogi, jossa käydään asiallista, kriittistä ja rakentavaa poliittista debattia. Omalla nimellä kirjoittaminen poistaa yleensä nettikeskusteluja vaivaavan verbaalioksentamisen ja suoranaisen haukkumisen, koska nimimerkin taakse ei voi piiloutua.

Itselläni on tietoni ajallisesti liian suppea pystyäkseni arvioimaan riittävän syvällisesti päättyvää kautta aikaisempia meppejä. Siksi en pysty kaikkien aikojen meppiä nimeämään.

Voin kuitenkin sanoa olevani täysin eri mieltä niiden kanssa, jotka väittävät meppien olevan Parlamentissa vain Suomen asioiden hoitajana. Tässä on sellainen ajatusvirhe, jostä pitäisi päästä eroon. Mepit toimivat edustuksellisessa järjestelmässä, jonka ytimessä ovat puolueryhmät. Parlamentti tekee Eurooppalaista politiikkaa, joka on toki kansallisen puoluepolitiikan jatke, mutta mistään suomalaisten yhteenliittymästä ei voida puhua. Suomalaiset mepitkin kun ovat eri mieltä siitä, mikä on kulloinkin se Suomen etu.

Keskustan harrastama urhoilu ja profiloituminen jonkinlaisena Suomen etujärjestönä on melkoista itsepetosta ja Vanhasen pyrkimys alistaa meppien päätökset hallitusten linjausten mukaisiksi on jo pohjanoteeraus.

Romakkaniemi on täysin oikeassa sanoessaan, että on turha surkutella paikkojen vähyyttä ja voivotella vallan puutetta. Tosiasiassa yksittäiset mepit voivat olla erittäin vaikutusvaltaisia. Vaikutusvalta perustuu edustajan henkilökohtaisiin ominaisuuksiin ja poliittisiin ryhmiin.

Parlamentti toimii oikeisto-vasemmistoakselilla, kuten kotimaassakin. Joka muuta väittää, vetää maton alta koko puoluejärjestelmältä. Jollei eroja puolueiden välillä ole, mitä virkaa niillä silloin olisi?

Mielestäni näissä vaaleissa pitää keskittyä siihen, että ihmiset näkevät ero poliittisten ryhmien välillä ja niihin valitaan ammattitaitoista ja kyvykästä väkeä.

Keskustelua haluaisin nähdä erityisesti taloudesta ja työstä sekä työntekijän oikeuksien suhteessa taloudellisiin vapauksiin. Jonkun on palkansaajienkin näkemystä edistettävä. EU ja talous on ihmistä varten, eikä päinvastoin. Kokoomuksen markkinoima käsitys siitä, että EU-vaaleissa ei voi puhua kuin ympäristö- tai ulkopolitiikkaa, koska sosiaaliset kysymykset eivät kuulu EU:n päätöksenteon piiriin ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa.

On myönnettävä, että oikeistovetoisen Komission ja Neuvoston aikana on Parlamentti toiminut edes jonkinlaisena Sosiaalisen Euroopan äänenä. Parlamentti on onnistunut vasemmiston avulla ja joidenkin järkioikeistolaisten komppaamana korjaamaan pahimpia älyttömyyksiä.

Tage ottikin esimerkiksi kuljettajien työaikaan määrittävän direktiivin. Olisihan aivan älytöntä, jos yrittäjän sallitut ajoajat poikkeaisivat merkittävästi palkollisista. Vai eikö yrittäjien tarvitse nukkua samassa määrin kuin tavallisten kuolevaisten.

Toki parlamettiryhmien sisällä on eroja meppien ja puolueiden välillä. En usko kokoomuslaisten olevan kovin tyytyväisiä esimerkiksi Berlusconin puolueen touhuiluun konservatiivien ryhmässä. Keskustalla mahtaa olla vaikeuksia liberaaliryhmässä, kun maataloustukiaisia ryhdytään oikein porukalla poistamaan.

Romakkaniemelle tiedoksi, että minä ainakin aion edelleen puhua konservatiiviryhmästä. Kyllä se Kokoomuskin on konservatiivipuolue, vaikka kuinka nimillä kikkaillaan.

On hienoa, että vaalit alkavat myös täällä blogissa, niin pääsee ulkomailtakin osallistumaan. Osallistuminen näyttää tätä kirjoittaessa olevan jo erinomaista. Keskustelu jatkukoon!

Mika

Mikko Airto 12.05.2009 10:24

Unskin blogi on kyllä todella raikas ja mukava foorumi muuten niin "negatiivis-kyynisessä" nettikeskustelussa.

"Parhaista" suomalaismepeistä käyty keskustelu on siitä hauskaa, että puoluetoverit kehuvat toisiaan. Enkä minäkään tee tästä poikkeusta. Kyllä minä sanoisin, että Hautala saa kaikkein korkeimmat pisteet omasta urastaan, vaikka toki muutkin vihreät suomalaiset mepit ovat olleet aktiivisia ja erittäin taitavia.

Moni muistutti, että paras meppi voi toimia vain jommassakummassa isossa ryhmässä. Tämä on kyllä monipuoluedemokratian kannalta aika tylsä väite. Eikä se EP:ssä onneksi edes pidä paikkaansa. Kun edustajia on yli 700, niin omaa ryhmää suurempi merkitys on kyky hahmottaa kokonaisuuksia, toimia aloitteellisesti ja kyetä yhteistyöhön hyvin monenlaisten erilaisten ihmisten kanssa.

Luetuimmat
  1. 1

    Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

  2. 2

    Suurmoskeijahanke sai pakit Helsingissä, puuhanainen uhkaa viedä moskeijan muualle: ”En ole käynyt yhtäkään järkevää keskustelua yhdenkään poliitikon kanssa”

  3. 3

    Walesilainen lammasfarmari äänesti brexitin puolesta, mutta nyt EU-ero vaarantaa koko elämäntyön: ”En koskaan halunnut kovaa brexitiä”

  4. 4

    Ultra Bran jälkeen Vuokko Hovatta menetti ensin lapsen ja sitten miehensä: ”On lohdullista tietää, että aika kauheistakin asioista voi selvitä”

    Tilaajille
  5. 5

    Pakkasukon porttikielto on hyvä uutinen

  6. 6

    Valtiolla on käsissään huumekaupasta peräisin olevia bitcoineja miljoonien eurojen edestä – Valtiokonttori päättää tammikuussa, miten se suhtautuu kyseenalaiseen valuuttaan

  7. 7

    Helsinki-Vantaan lentokenttä meni sekaisin: Laukkujensa etsijöitä kehotettiin tiistaina lähtemään pois ja palaamaan aamulla asiaan

  8. 8

    Espoo varautuu ongelmiin: Liikennekaaos uhkaa tammikuussa, kun länsimetron liityntäliikenne käynnistyy

  9. 9

    Egyptiläinen laulajatar söi musiikkivideolla banaania alusvaatteissaan – tuomittiin kahdeksi vuodeksi vankilaan siveettömyydestä

  10. 10

    Ihminen tarttuu herkkuihin, kun elämä kaatuu päälle – ”Tunnesyöminen” on yleinen ilmiö, mutta sen voi saada kuriin yksinkertaisilla keinoilla

    Tilaajille
  11. Näytä lisää
  1. 1

    Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

  2. 2

    #Metoo-kampanja voi lannistaa ujot ja kokemattomat pojat

  3. 3

    Venäjä saattaa antaa Ruotsille ikävän joululahjan: Iskander-ohjuksia naapuriin – Mutta miksi ohjus­kohut hymyilyttävät Venäjän tuntevia suomalais­sotilaita?

    Tilaajille
  4. 4

    Suurmoskeijahanke sai pakit Helsingissä, puuhanainen uhkaa viedä moskeijan muualle: ”En ole käynyt yhtäkään järkevää keskustelua yhdenkään poliitikon kanssa”

  5. 5

    Sikarin muotoista asteroidia tarkkaillaan radioteleskoopilla – se on niin outo, että siinä voisi olla merkkejä vieraasta sivilisaatiosta

  6. 6

    Ultra Bran jälkeen Vuokko Hovatta menetti ensin lapsen ja sitten miehensä: ”On lohdullista tietää, että aika kauheistakin asioista voi selvitä”

    Tilaajille
  7. 7

    Vuosikymmeniä paraatipaikalla polkuhintaan kirjoja myynyt antikvariaatti kaatui Helsingin kaupungin vuokran­korotuksiin – ”Olemme pelanneet tähänkin asti minimikatteella”

  8. 8

    Ensin Vantaa kaatoi tonnikaupalla lasten ruokaa roskiin, nyt kaupunkilaiset maksavat siitä miljoona euroa – ”Käsittämätön virhe”, luonnehtii poliitikko

  9. 9

    Mielikuva automarketissa ravaavasta ”prisma­perheestä” lykkää lapsen­tekoa – kolme–nelikymppisten ruuhka­vuodet pakkautuvat yhä lyhyempään jaksoon

  10. 10

    Suomalaismies vaati Googlelta 120 000 euron korvauksia henkisestä kärsimyksestä, kivusta ja särystä, mutta joutui itse maksajaksi

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Helsinkiläis­nainen otti kuvan pyörä­tielle pysäköidystä paketti­autosta – autosta tuli poliisi ja vei ilman henkilöllisyys­todistusta liikkeellä olleen naisen putkaan

  2. 2

    Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

  3. 3

    Alma on julkaissut musiikkia vain vajaat 17 minuuttia – Onko hän todella kansain­välisesti menestynein suomalainen artisti?

    Tilaajille
  4. 4

    Tämä kysymys kysytään lähes jokaisessa työhaastattelussa, sillä se paljastaa työntekijästä paljon – Näin vastaat siihen oikein

    Tilaajille
  5. 5

    Onko tässä Linnan juhlien hervottomin kuva – Oletko koskaan nähnyt Timo Soinia yhtä onnellisena?

  6. 6

    HS:n lukijat äänestivät suosikkinsa Linnan juhlien näyttävimmistä puvuista – kärki­viisikossa säihkyviä paljetteja, upeita laahuksia ja Suomen leijonalla koristeltu housupuku

  7. 7

    Kummelin Heikki Silvennoinen on ymmällään ja otettu sketsinsä maailmanlaajuisesta suosiosta: ”Pääasia, että ihmiset nauravat”

  8. 8

    Viiden lapsen isä Topi Linjama erosi vanhoillislestadiolaisuudesta ja puolustaa nyt isien asemaa – Isä on monessa perheessä juoksupoika ja äiti projektipäällikkö, hän sanoo

    Tilaajille
  9. 9

    Järjestäjän Facebook-kirjoitus osoittaa: Töölöntorin alpakka­tapahtumalla haluttiin viedä huomio pois 612-kulkueesta ja saada se siirtymään muualle

  10. 10

    Toimittaja kyykkäsi viikon ajan: asennon vaikeus ja kivistys yllättivät, muiden kummastelu ja muotikin haittasivat – lopulta käteen jäi uusi, terveellinen tapa

    Tilaajille
  11. Näytä lisää