Perässähiihtäjä

Onko demareilla ja kokoomuslaisilla oikeasti eroa?

Keskiviikko 27.5. ja 13. postaus

Hui! Hurjan jännittävää ajatella, että tänään ensimmäiset eurovaalien äänet on jo annettu. Pääsisipä kurkistamaan niihin suljettuihin postikuoriin, mutta ei se onnistu ennen sunnuntaita 7. kesäkuuta. Eilen palatessani Timo Soinin infosta törmäsin eduskuntatalon edessä europarlamentaarikko Ville Itälään (kok) ja hänen tukimieheensä Jyrki Santalaan. Ville kertoi käyneensä puolisen vuotta kampanjaa ja oli toiveikas pääsystä toiselle parlamenttikaudelle. Hänen takanaan on vahva porukka entisiä ja nykyisiä kokoomuksen kansanedustajia ns. hiljaisia miehiä. Tarkoittaa kansanedustajia, jotka eivät niin tai näin näy julkisuudessa ja kiusaantuvat kovasti, jos joutuvat IS:n tai IL:n lööppiin. Sellaisiakin kansanedustajia vielä on olemassa.

Villeltä jäi kysymättä tärkeä asia, joka sitten vaivasi minua koko eilisen illan. Vielä kotonakin pohdiskelin, että voisiko pitää paikkansa Timo Soinin infossaan esittämä väite, että Sdp:n ja kokoomuksen eurooppalaisten emopuolueiden mepit äänestäisivät Euroopan parlamentin äänestyksissä 97 prosenttisesti samalla tavalla. Niin se Timo väitti. Tosin epäilen, että tähän äänestämiseen löytyy hyviä selityksiä, joita olisi tässä blogin kommenttipalstalla hauska lukea.

Sehän tarkoittaisi, että nämä kaksi suurinta parlamenttiryhmää ( konservatiivit 288 ja sosiaalidemokraati 217 meppiä ) olisivat lähes kaikista asioista yhtä mieltä ja eri mieltä vain ani harvoista jutuista. Todellisen valaistuksen tähän asiaan saamme vasta ensi syksynä, kun väistyvän europarlamentaarikon Lasse Lehtisen (sd) kirja ilmestyy. Olisihan se pitänyt arvata, että Lehtinen käyttää tilaisuutta hyväkseen ja kirjoittaa kirjan kokemuksistaan vuosina 2004-2009 Euroopan parlamentissa.

Lehtisen kirjan nimi on Viiden vuoden kakku. WSOY:n Kirjasanomat kertoo, että ”päiväkirjassaan Lehtinen katselee maailmanmenoa ja kanssavaeltajiaan terävästi, mutta tosikkomaisuutta välttäen”. Kirjasanomien mukaan ”toisinaan yllättävät asiat saavat yllättävän käsittelyn”.

Mutta Lassen kirjaa odotellessa täytyy selvitellä muilla keinoilla demarien ja kokoomuksen eroja. Ne eivät ole tulleet kovin hyvin esille eurovaalien edellisissä kampanjoissa. Siihen on hyvät syynsä. Vuosien 1996 ja 1999 eurovaalien aikaan kokoomus ja Sdp istuivat samassa hallituksessa, jota johti pääministeri Paavo Lipponen. Kun keskusta oli oppositiossa, syntyi kuin luonnostaan hallituksen ja opposition mittelö, jossa Sdp ja kokoomus olivat samalla puolella keskustaa vastaan.

Vuoden 2004 eurovaalien aikaan Sdp oli keskustan kanssa hallituksessa ja kokoomus oppositiossa. Ei silloinkaan syntynyt kovaa vääntöä, sillä puoluejohtajat olivat kovin eri paria. Paavo Lipponen oli viimeistään vuottaan Sdp:n johdossa ja pyrki silloin ponnekkaasti EU-komission johtoon, ja Jyrki Katainen oli valittu vain pari viikkoa ennen vaaleja kokoomuksen johtoon.

Mutta nyt kokoomuksen ja Sdp:n mittelölle olisi aivan erinomainen asetelma. Sdp on oppositiossa , ja kokoomus istuu lähes kaiken hallitusvallan päällä. Jostain syystä kunnon vääntöä näiden kahden puolueen välille ei ole syntynyt. Mitä nyt pientä suukopua tasavallan presidentin osallistumisesta EU:n huippukokouksiin. Vanha keskustelu lehahti taas eilen lentoon eduskunnan käsitellessä hallituksen EU-selontekoa. Illan tv-uutisissa oli kärkeen nostettu keskustan Markku Laukkasen - kolme kertaa toistama - keskustan eduskuntaryhmän kanta, ettei presidenttiä pitäisi enää lähettää huippukokouksiin. Siihen vastasi ensin Timo Soini ja Sdp:n Eero Heinäluoma, joka oli niin kiihdyksissään, että pelkäsin hänen tulevan tv-ruudusta läpi. Onneksi lasi kesti.

Näin voimakas esiintyminen vaalien alla oli keskustalta urhoutta, mutta oliko se taktista viisautta, onkin toinen kysymys. Presidentti Tarja Halonen saa varmasti lähipäivinä tilaisuuden vastata, jos vastata haluaa.

Näillä sanoilla haastan varsinkin demarit ja kokoomuslaiset kertomaan eroistaan. Tietysti muutkin voivat niitä eroja kaivella, jos sattuisi jotain pientä muistutusta löytymään.

Päivän Hyvä Kysymys: Onko demareilla ja kokoomuslaisilla oikeasti eroa?

Päivän lainaus:

EU:n rakennerahastotukien maksatus Suomeen on viivästynyt. Myöhästymisen syynä on tukien monimutkainen ja byrokraattinen hallinnointi. Suomen viranomaiset lähettivät EU-komissiolle 5000 sivun laajuisen selvityksen tukien kansallisesta hallinnosta ja valvonnasta. Komissiolle selvitys ei kelvannut ja nyt Suomi joutuu tekemään uuden selvityksen saadakseen tukirahansa.

Ongelma ei ole vähäpätöinen. Suomen saatavat ovat peräti 1,7 miljardia euroa. EU:n jakamat rakennerahat kanavoituvat alue- ja sosiaaliseen kehitykseen, mm. työvoimakoulutukseen työttömyyden runtelemilla alueilla. Suomi maksaa EU:lle vuosittain jäsenmaksua, jonka vastikkeeksi saamme rakennerahastotukea sekä maataloustukea. Aluepoliittisten tukirahojen kierrättäminen EU:n byrokratian kautta on järjetöntä. Varmasti Suomen eduskunnassa tiedetään Brysseliä paremmin, mitkä alueet ja väestöryhmät Suomessa tarvitsevat erityistä tukea. Maataloustukien maksatus voitaisiin myös pääosin kansallistaa, jolloin saisimme oikeuden itse päättää tukien tasosta ja kohdentamisesta.

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen blogissaan 26.5. 2009.

40 vastausta artikkeliin "Onko demareilla ja kokoomuslaisilla oikeasti eroa?"

Tuulikki Jalava 27.05.2009 11:05

On eroa. Hyvinä aikoina ja helpoissa ratkaisuissa ei ehkä ulkoisesti ole eroa, mutta erot tulevatkin esiin siinä vaiheessa, kun pitää päättää vähänkään vaikeammista asioista. Niihin yleensä liittyy raha. Ja kriisiaikoina, kuten nyt.

- peruspalvelut: laadukkaat kunnalliset palvelut kaikkien ulottuvilla vai yksityistetyt palvelut, joita kukin voi ostaa varojensa, kykyjensä ja asuinpaikkansa mukaan

- keneltä otetaan ja kenelle annetaan: onko korjattavaa siinä, että työnteolla ansaittua rahaa (palkkaverotus) verotetaan ankarammin kuin rahalla poi’itettua rahaa (pääomatulojen verotus)

- mistä säästetään: työttömien koulutuksesta ja heidän työllistämisestään vai yritystuista

- yritetäänkö selvitä laman yli tyytymällä yrityksissä pienempiin voittoihin vai pidetäänkö voitot samoina ja pistetään sen edestä duunareita kortistoon

Tuohon tyyliin ne erot näkyvät minun mielestäni.

–Ja lopuksi päivän Paanaset:

Kävinpä jo äänestämässä SDP:n ehdokas, SAK:n järjestöpäällikkö Reijo Paanasta, joka on erinomaisen pätevä mies edustamaan meitä palkansaajia europarlamentissa. Pääoman edustajat siellä jo ovatkin vuosikaudet asioita menestyksellä junailleet. Nyt olisi palkansaajien vuoro.

Reijo Paanasen saat valittua numerolla 174.

Jos et vielä Reijoa tunne, niin hän on huomenna torstaina 28.5. tavattavissa kello 15.00-17.00 SDP:n vaalimökillä (Rautatieaseman asema-aukio, länsipääty). Käy juttelemassa ja/tai kyselemässä vaikeita.

Anna Mikkola 27.05.2009 11:10

En tiedä pitääkö Soinin väite täysin paikkaansa, vähän liian suurelta prosentilta kuulostaa. Ja pitäisi tietää mihin täsmälleen hän viittaa (siis millaiseen ääntenlaskutapaan).

Euroopan parlamentissa äänestellään nimittäin eri tavoin. Normaalisti kättennostoäänestyksellä, jolloin istunnon puhemiehistö käytännössä katselee vain ryhmien puheenjohtajien äänestyskäyttäytymistä.

Sitten erikseen voidaan pyytää nimenhuutoäänestystä, joka suoritetaan elektronisesti (tätä pyyntöoikeutta on hämärällä tavalla rajoitettu). Silloin tauluun lävähtävät ne punaiset ja vihreät ja valkoiset lamput niin kuin eduskunnassakin. Moni eduskunnassa työskennellyt on usein ihmetellyt sitä, kuinka sekaisin lamput europarlamentin äänestyksessä menevät. Eduskunnassa kun on hallitus ja oppositio, ja niiden välillä selkeä raja.

Kaksi suurta ryhmää kyllä sopivat erittäin monista paketeista. Varsinkin toisen lukemisen käsittelyissä suuret ryhmät ovat usein sitoutuneet neuvoston kanssa saavutetun kompromissin tukemiseen. Silloin ne ovat joko saaneet itse neuvotteluvaiheessa kompromissin sisään jotain haluamaansa, tai antavat periksi kun eivät muutakaan jaksa. Itse äänestys on siis vain kompromissin kuittaamista, varsinainen politikointi on tapahtunut aivan muualla.

Oma näkemykseni on se, että demarit ovat jo kauan lähteneet mukaan oikeiston juttuihin jonkinlaisella lapsenuskolla. Että onhan tää vähän jännästi muotoiltu, mutta ei kai nyt oikeesti kenelläkään ole tarkoitus tuottaa mitään ikäviä lakeja. Kyllä tämä tästä, ollaan nyt tässä mukana, niin ollaan mukana. Sitten kun me ollaan vallassa niin muutetaan pilkkujen paikat.

Sitä lapsenuskoa maksavat nyt EU:ssa liikkuvat työntekijät, joiden oikeuksia ei ole taattu. Ruotsissa ammattiyhdistysliikkeen johto kerkesikin jo olemaan poikkeuksellisen rehellinen, ja myöntämään tehneensä virhearvion EU:n työntekijöitä koskevan lainsäädännön ja perussopimustekstien suhteen. He eivät olleet kuvitelleet mahdollisiksi nyt tehtyjä tulkintoja, joiden mukaan palveluiden vapaa tarjoaminen on oikeus, joka menee esimerkiksi työntekijöiden kollektiivisten oikeuksien edelle. Pohjoismainen ammattiyhdistysliike on kohtuullisen typertynyt siitä, että EU-tasolla puhutaan jutuista kuten lakko-oikeuden rajat suhteessa sisämarkkinavapauksiin.

Timo Soinin väitteestä hohkaa kyllä melko selkeästi se, ettei hän - ymmärrettävästä syystä - tunne europarlamenttia tai sen toimintatapoja. Tämä ongelma on toki aika monella muullakin ehdokkaalla. Aivan eri asia on, kiinnostaako tällainen seikka äänestäjiä lainkaan.

Hildur Boldt 27.05.2009 11:16

Soinin väite ei pidä paikkaansa.

Kaikkien äänestysten osalta viimeisten viiden vuoden aikana konservatiivit ja sosialidemokraattit ovat Euroopan parlamentissa äänestäneet samalla tavalla 70% äänestyksissä.

http://votewatch.eu/cx_epg_voting_together.php

Työllisyys- ja sosiaalipolitiikan osalta näillä ryhmillä on ollut yhteneväiset kannat 56 % äänestyksistä ja talouskysymyksissä 52 %.

Nämä prosenttiosuudet äänestyksistä kertovat jotain, mutta tuskin koko tarinaa. Meppien avustajat osaavat varmaan kertoa tarkemmin miltä todellisuus näyttää.

Kristian Sundqvist 27.05.2009 12:27

Päivän hyvää kysymykseen.

Ensinnäkin kysymys on hyvä jo siksi, että se herättää tärkeän jatkokysymyksen: Miksi käytännössä kukaan, europarlamentaarikkoja itseään, heidän avustajiaan ja muutamaa virkamiestä lukuun ottamatta uskoakseni osaa vastata siihen, miten samanlaista tai erilaista SDP:n ja kokoomuksen europuolueiden politiikka parlamentissa on?

Kansanedustajilla, monilla politiikan toimittajilla ja politiikan aktiiviharrastajilla ei taida asiasta suurta hajua olla, ns. keskivertoäänestäjästä puhumattakaan. Kun EU-parlamentti on noin kaukainen asia kotimaan politiikan parissa toimiville, kutsutaan heitä vaikka leniniläisittäin "tiedostavaksi etujoukoksi", niin miten kaukainen se onkaan Risto ja Riitta Riviäänestäjälle?

Mitä demarien ja kokoomuksen nokitteluun (tai pikemminkin sen puutteeseen) tulee, niin ko. puolueissa huomioitaneen, että ne hyvin mahdollisesti istuvat kahden vuoden päästä samassa hallituksessa. Lisäksi nyt kun keskusta yrittää saada jonkinlaista aloitetta hyökkäämällä demareiden kimppuun mm. lautasasiassa, niin demarit haluavat välttää kahden rintaman sodan.

Teemu Lehtinen 27.05.2009 12:52

Totta kai kokoomuslaisilla ja demareilla on eroa niin Euroopan parlamentissa kuin Suomen eduskunnassakin.

Minulla on pari huomiota Annan esittämään hallitus-oppositiojakoon tai sen puuttumiseen ja kompromissihenkisyyteen. On totta, että EP ei tosiaankaan ole yhtä selkeästi jakautunut kuin yksikään kansallisen tason parlamentti. Kuinka voisikaan, kun siellä oli tämän kauden päättyessä meppejä seitsemästä ryhmästä, joissa jäseniä useista kansallisista puolueista. Siinä sekamelskassa on vaikea löytää selkeää jakoa. Johan me totesimme, että liberaaliryhmäkin on hajanainen. Aivan samalla tavalla EPP:ssä on arvokonservatiiveja, markkinaliberaaleja, kristillisiä jne. PSE:ssä on sosialisteja ja sosialidemokraatteja, ja minusta heidän sisäinen koheesionsa on parempi kuin EPP:n.

Kun vielä koko poliittinen prosessi on kompromissihakuinen tuosta nimenomaisesta syystä (eikä mustavalkoinen kuten Yhdysvalloissa), ei liene ihme, että sekä EPP että PSE yrittävät löytää suurimman yhteisen nimittäjän varmistaakseen sormenjälkensä tuleviin lakiteksteihin. Tässä ei sinänsä ole mitään pahaa, mutta silloin, kun EP:n, komission ja neuvoston epäviralliset delegaatiot muokkaavat kompromissipoikasia valiokuntaprosessin ulkopuolella, ja sitten ne kuitataan EPP:n ja PSE:n yhteisellä hyväksynnällä, ovat niin lobbarit kuin demokraattisesta prosessista kiinnostuneet ehdottomasti kaksi askelta jäljessä. Sinne ei pääse väliin kukaan, tai ainakaan kovin moni. Aivan sama tapahtuu sovittelumenettelyssä, joka on demokraattisen prosessin epädemokraattisin osa.

Suomen kokoisen maan meppidelegaatiot eivät voi tehdä ryhmissään samaa kuin Brittien labour teki silloin, kun Major vielä johti hallitusta - eli tehdä kotimaista tehokasta oppositiopolitiikkaa Euroopan tasolla. Oli mielenkiintoista nähdä, miten radikaalisti tätä peliä pelattiin silloin joskus. Kun brittikonservatiivit ovat sellaisia änkyröitä kuin ovat, on vastaava kansallinen ulottuvuus heidän toimissaan mielestäni ollut olematonta. Kukaan ei tietysti estä suomalaisia kokeilemasta. Loogistahan se olisi, koska Kokoomus on vallassa ja demarit siitä syrjässä.

Jan Rossi 27.05.2009 13:01

Eihän demareilla ja kokoomuksella ainakaan kokoomuksen mielestä mitään eroa ole, sillä niin lähelle SDP:tä kokoomus on tunkenut itsensä. SDP:stä kelpaavat kaikki lainalaisuudet kokoomuspolitiikan tueksi. Tämä kertoo aikalailla kokoomuspolitiikan sisäisestä tilasta. Kokoomus on heittänyt omat perinteiset teemansa nurkkaan ja noukkinut SDP:stä palasia toimintaansa. Kokoomus yrittää olla "työväenpuolue" onnettomin seurauksin. Lopulta tämä kääntyy kokoomusta vastaan. Ei propaganda uppoa äänestäjiin ikuisesti. Äänestäjät huomaavat huiputuksen lopulta ja hylkäävät kokoomuksen. Sen jälkeen Kataisen poppoolla on tosi työ löytää uutta alkua. Siinä eivät enää edes mainostoimistomaakareiden taidot enää riitä.

Kokoomuksella ei ole vastauksia tämän päivän kysymyksiin. Puolue toimii ensin, ja sitten vasta ajattelee. TEHY-kriisi on jokaisen tiedossa ja kokoomuksen rooli siinä.

Jan Rossi

Lauri Tierala 27.05.2009 13:31

Osa EP:n suurten ryhmien kompromissihakuisuudesta selittyy institutionaalisilla seikoilla: parlamentti ei päätä yksin, vaan neuvotellen yhdessä EU:n neuvoston, käytännössä puheenjohtajamaan kanssa. Jos parlamentin kanta on päätetty pienellä enemmistöllä, sen neuvotteluasema suhteessa jäsenmaihin on heikko.

Jotta parlamentti voisi vielä yhteispäätösmenettelyn toisessakin lukemisessa esittää muutoksia, on muutosten takana oltava enemmistö kaikista mepeistä: nykytilanteessa siis 392 edustajaa (Sopimus Euroopan yhteisöstä, §251.2). Kun täysistuntoäänestyksiin osallistuu usein yhteensä n. 550 edustajaa, on suurten ryhmien yhteistyö ja kompromissihakuisuus välttämätöntä.

Usein kompromissi pyritään hieromaan jo ensimmäisessä lukemisessa.

Riitta Kemppainen-Koivisto 27.05.2009 13:42

Kokoomuksen arvoista vapaus, kannustavuus, sivistys ja suvaitsevaisuus puuttuvat demareiden arvoista. Yhteisiä arvoja molemmille puolueille ovat vastuu, tasa-arvo ja demokratia.

Näin helppoa se on googlatessa!

Ihmiset sitten toimivat molemmissa puolueissa korostaen joitain arvoja enemmän kuin toisia. Se on myös sukupolvikysymys. Minulle on aina ollut oleellista erilaisten ihmisten ja näkemysten esiintulo, aktiivinen tekemisen meininki, vaikuttamisen into, uuden etsiminen.

Jarkko Rahkonen 27.05.2009 14:32

Sosialidemokraateilla (PES) ja konservatiiveilla (kokoomuksen ryhmällä)on eroa EU-parlamentissa.

En tiedä ehtikö Unto kuunnella eilistä 26.05. eduskuntakeskustelua Suomen hallituksen Eu-selonteosta. Kimmo Kiljunen piti SDP:n ryhmäpuheen, josta selkäesti näkyy suuret erot kokoomuksen Eu-kantoihin. SDP:n tavoitteena on toteuttaa nykyistä sosiaalisempaa ja työllistävämpää EU:ta Kokoomus korostaa markkinatalousperiaatteiden ulottamista melkein kaikkeen ja myös Suomen julkisiin palveluihin.

Hildur Bodt kertoo, että Eu-parlamentin työllisyys- ja sospol. päätöksissä PES ja Euroopan konservatiivit äänestivät samoin 56% ja talousasioissa 52% asioissa. Nämä prosentit siis sen jälkeen kun päätösten pitkän prosessin eri vaiheiden kompromissineuvottelut olivat hieneet lopullisen päätöksen. Ilman näiden kahden suuren neuvottelukykyä ja komprosmissivalmiutta parlamentin valta olisi vähäinen komission ja ministerineuvostojen valmistelemien päätösten muuttamisessa.

Siis kahden suuren kannat eroavat asioissa aluksi, usein suurestikin, mutta EU:n päätöksentekomenettely (yhteistoimintamenettely) vaatii kompromisseja. Muita ryhmiä kahden suuren yhteistoimintakyky tietenkin korpeaa. Arvostelua ja suuria puheita riittää ilman, että pikkupuolueilla olisi esittää vaihtoehtoista päätöstä tilalle. Muuten Soinin puheita ei pidä tässäkään ottaa vakavasti eikä missään nimessä todesta.

Unto ja muut käykää lukemassa Eu-äänestyksistä edellä Hildur Boldtin ilmoittamasta osoitteesta. Paljon mielenkiintoista informaatiota saa jos aikaa riittää tutkistella.

Arttu Viilo 27.05.2009 19:24

Tarkoittaako arvon blogisti kotimaan politiikkaa, jossa vero-, elvytys- ja kuntapolitiikassa on kaikissa kirkkaan selkeät erot kyseisten kahden puolueen välillä?

Vai europarlamenttia, jossa kokoomuslaisia suomalaisia äänesti konservatiiviryhmänsä enemmistön mukana 60 tunnin viikkotyöajan puolesta demareiden yhtenäisesti sitä vastustaessa? Tai sitä, että yhdenvertaisuusdirektiivin osalta demarit puolustivat yhdenvertaisuutta kaikilta osin, kun taas konservatiivit suomalaisia kokoomuslaisia ja keskustalaisia myöten vastusti monia yhdenvertaisuutta vahvistaneita kohtia?

Politiikassa on eroja. Arvovalinnat ovat erilaisia, mikä on luonnollista, koska eri puolueiden arvopohjat ovat erilaisia.

Esa Suominen 27.05.2009 19:30

Eroja riittää, mutta ehkä niiden esiinnousua näissä vaaleissa vähentää yleinen integraatiomyönteisyys joka on yhteistä sekä SDP:lle että Kokoomukselle. Molemmat puolueet näkevät integraatiossa enemmän mahdollisuuksia kuin uhkia ja tämä erottaa ne Keskustasta ja Vasemmistoliitosta jotka ovat selkeästi enemmän impivaaralaisia puolueita ilman mainittavaa ylikansallista toimintaa.

Mitä tulee EP-asioihin, niin erityisesti työaikadirektiivi paljasti oikeiston ja sosialidemokraattien näkemyserot. Tästä hyvää aineistoa tarjoaa mm. Uuden Suomen vaaliväittely Arja Alhon ja Eija-Riitta Korholan välillä, työelämäkeskustelu heti alussa:

http://www.uusisuomi.fi/videot/61254-kaksintaistelu-alho-vs-korhola

Yllä oleva on Korholan osalta lähinnä surullista katsottavaa, mutta itse asia on tärkeä. Työaikadirektiivi sääntelee minimityöaikalainsäädäntöä EU:ssa ja koskee mm. viikoittaista maksimityöaikaa, työ - ja lepoaikoja sekä päivystysaikasääntöjä sekä lomasääntöjä. Direktiivin osalta rintamalinja syntyi oikeiston ja sosialidemokraattien sekä neuvoston ja parlamentin välille. Molemmissa pareissa jälkimmäiset olivat palkansaajan asialla.

Direktiivi oli pitkään sovittelumenettelyssä, mutta neuvottelut kaatuivat ja esitys raukesi. Vanha direktiivi jää voimaan ja jäsenmaiden mahdollisuus opt-outiin säilyy. Opt-out tarkoittaa mahdollisuutta kiertää enimmäistyöaikarajoite.

Parlamentin olisi parantanut direktiiviä huomattavasti, työaikojen osalta oleellinen olisi ollut enimmäistyöajan kiertomahdollisuuden (eli edellä mainitun opt-outin) poistaminen kolmen vuoden siirtymäkauden kuluessa. Tämän jälkeen jäsenmaiden täytyy noudattaa 48 tunnin viikoittaista maksimityöaikaa, johon tulee joustoa. Direktiiviä olisi myös selkeytetty siten, että se koskisi jatkossa myös ylempiä toimihenkilöitä

Äänestystulokset joulukuulta 2008 osoittavat karusti erot:

Opt-outin päättyminen:

EPP (Kokoomus), puolesta 83, vastaan 166.

PSE (SDP) puolesta 188, vastaan 11.

ALDE (Keskusta-RKP) puolesta 29, vastaan 58.

Ja muillahan ei, kuten tiedettyä, ole mitään merkitystä.

Suomalaismepeistä Ville Itälä, Piia-Noora Kauppi, Ari Vatanen sekä Henrik Lax äänestivät opt-outin päättymistä vastaan.

Tämä vain yhtenä esimerkkinä. Kotimaan politiikan suhteen voidaan jatkaa pitkään ja hartaasti.

Antti Haapala 27.05.2009 19:36

Riitta Kemppainen-Koivisto kirjoitti:

"Kokoomuksen arvoista vapaus, kannustavuus, sivistys ja suvaitsevaisuus puuttuvat demareiden arvoista. -- Näin helppoa se on googlatessa!"

Lainaus osoittaa, kuinka helppoa on verkottuneessa "tietoyhteiskunnassa" saada käsiinsä ja levittää disinformaatiota. Kemppainen-Koivistoa kehottaisin tutustumaan SDP:n periaateohjelmaan, http://sdp.fi/fi/politiikkamme/periaatteemme - tai vaikka Sosialistisen Internationaalin periaatejulistukseen http://www.socialistinternational.org/viewArticle.cfm?ArticleID=31.

SDP:n periaateohjelmassa sana vapaus ja muut sen johdokset esiintyvät 17 kertaa, eivätkä pelkkänä sanahelinänä. Ns. negatiivisten vapauksien lisäksi korostetaan positiivisia vapauksia: "Ihmisillä on oikeus elää vapaina riippumatta henkilökohtaisista ominaisuuksista tai taloudellisista lähtökohdista. Heille kuuluu vapaus kaikessa, mikä ei vahingoita muita ihmisiä, ympäristöä tai yhteiskuntaa."

Suvaitsevaisuus sisältyy maailmanlaajuiseen solidaarisuuteen ja tasa-arvoon, mutta silti mainitaan erikseen kerran: "Ihanteenamme on yhteiskunta, jossa vapaus voittaa alistamisen, humaanisuus suvaitsemattomuuden ja oikeudenmukaisuus itsekkyyden."

Sivistys mainitaan 5 kertaa. Erityisesti periaateohjelmassa korostetaan, että "sivistyksen kautta ihminen saavuttaa edellytykset toteuttaa itseään ja hallita elämäänsä." - siis, että sivistys ei ole vain tuotannontekijä, vaan arvo sinänsä!

Kannustavuuden käsitettä ei kieltämättä ohjelmasta sinänsä löydy. Arvona kannustavuus onkin enemmän konservatiivisten poliittisten liikkeiden tunnus, jonka käytännön toteutus useimmiten sisältää vähempiosaisten kyykyttämistä ja tuloerojen kasvattamista.

Universaalin vapauden, suvaitsevaisuuden ja sivistyksen psta,

Antti Haapala

sosialidemokraatti

Erkki Leikkari 27.05.2009 20:00

Hei,

Blogin pitäjä kirjoittaa:

'...Sehän tarkoittaisi, että nämä kaksi suurinta parlamenttiryhmää ( konservatiivit 288 ja sosiaalidemokraati 217 meppiä ) olisivat lähes kaikista asioista yhtä mieltä ja eri mieltä vain ani harvoista jutuista.'

No eihän se ole niin, sillä David Cameron on luvannut, että Tory't jättävät EPP:n vaalien jälkeen. Ja niin myös käy 100% varmasti!

He tulevat muodostamaan uuden ryhmän ja ilman vaikeuksia, sillä kuten BBC kertoo:

'Under the parliament's rules, a group must be made up of: At least 19 MEPs Members from at least five member states.

As the Conservatives have 26 MEPs (27 including an Ulster Unionist), they ought to have no problem crossing the first threshold, even if some defy orders to leave the EPP-ED, as they have threatened.'

Eli EPP:n MEP-määrä vähenee aika lailla. Toisaalta kaikki päätöksenteko helpottuu!

Terveisin Lontoosta...

Terhi Koulumies 27.05.2009 20:10

Jokaisessa suuressa ja moniarvoisessa puolueessa on useammanlaisia näkemyksiä, ja olen huomannut, että joskus puolueiden sisäiset erot tuntuvat suuremmilta kuin puolueiden väliset.

Aika monet työväenliikkeen vanhoista vaatimuksista ovat toteutuneet nykypäivään mennessä, eivätkä demarit ehkä ole kykeneet uusiutumaan aikojen kuluessa. Vastaavasti kokoomuksen kannatuspohja on laajempi kuin koskaan, kun Suomi keskiluokkaistuu.

Monet keskeisistä poliittisista kysymyksistä eivät myöskään enää jakaudu oikeisto-vasemmisto-akselille vaan kantoihin vaikuttaa esimerkiksi se, mihin ikäluokkaan henkilö kuuluu ja asuuko hän kaupungissa vai maaseudulla. Liberaaleja ja arvokonservatiivieja löytyy molemmista puolueista ja kalapuikkomiehet tuntuvat muodostavan eduskunnassakin aivan oman delegaationsa.

Demarit ei ole kyennyt hyötymään edes työelämän keskeisimmästä modernista ongelmasta, pätkätöistä. Puolueen keskeinen rahoittaja ay-liike on jähmettynyt puolustamaan työmarkkinoiden hyväosaisia, niitä, joilla on vanhanaikainen vakituinen työsuhde ja siis turvattu toimeentulo. Kolmikymppiset ja sitä nuoremmat elävät radikaalisti erilaisessa maailmassa ja monesta voi perustellusti tuntua, ettei edes työväenliike aja heidän asemaansa.

Kaarina Sainio 27.05.2009 20:39

Tiedonhaun ammattilaisena sitä toivoisi, että keskustelu täällä kävisi hieman Googlea syvemmällä. Googlehan toimii varsin helpoilla ja halvoilla mainosperiaatteilla,jotka valitettavan usein näyttävät ohjaavan myös Suomen poliittista keskustelua. Erot pitäisi etsiä sanojen (ja mainosten) sijaan teoista, mutta perin vaikeaa se tuntuu olevan...

Ville Jalovaara 27.05.2009 22:19

Itse on tullut käytyä Brysselissä vain turistina, joten en ole paras henkilö vastaamaan kysymykseen parlamentin osalta. Se miten Europarlamentissa asioista käytännössä päätetään ja kuka äänestää mitäkin, välittyy meikäläisten tiedotusvälineiden kautta hieman heikosti tänne Suomeen asti. Siinä lienee eräs syy, miksi EU-vaalit tuntuvat monista vierailta.

Oma käytännön kokemukseni on demarien ja kokoomuslaisten eroista on käytännön kenttätyöstä viime kunnallisvaalien aikana. Kokoomuksen ehdokkaat edustivat taustaltaan ja myös mielipiteiltään vaalikeskusteluissa selkeästi yhteiskunnan taloudellisesti hyvä-osaisia. Demarit koittivat mielestäni enemmän pitää esillä sitä, että myös niistä joilla ei mene taloudellisesti hyvin on pidettävä huolta.

Kunnallisvaalit oli aikaa jolloin talouskriisi vasta teki tulojaan, nyt on vielä suurempi tarve tehdä arvopohjaisia valintoja. Niihin pystyvät paremmin ne, joilla on omakohtaista käsitystä siitä, että elämä on usein muutakin kuin pelkkää menestystarinaa

Pilvi Torsti (sd.) 27.05.2009 22:46

Pari huomiota keskusteluun:

1. Demarien ja kokoomuksen erot EU-parlamentissa ovat ilmeisiä niinkuin täällä blogissa mm. Hildur Boldt ja Esa Suominen ovat esittäneet. Listaan voisi lisätä kannanottoja myös ilmastopolitiikkaan ja vaikkapa ilmanlaatuun liittyen: sosialidemokraatit ovat kannattaneet esim. WHO:n suosituksia, konservatiivit eivät. Menneellä parlamentti-kaudella kokoomuksen EPP-ryhmä valitsi EU-parlamentin naisten oikeuksien komitean johtoon edustajan, joka vastustaa aborttia jopa raiskaustapauksissa.

2. Oma kontribuutioni tähän keskusteluun on sitaatti ystäväni tämän päivän facebook-päivityksestä:

"XX käy tänään äänestämässä Pilvi Torstia, koska demarit edustavat EU:ssa pohjoismaisia arvoja (kotimaisissa vaaleissahan puolue edustaa taantumusta ja konservatismia)." Jälkimmäisestä voidaan keskustella toiste, mutta perusoivallus eurodemarien politiikan sukulaisuudesta pohjoismaiseen arvopohjaan osuu nähdäkseni maaliin. Tästä myös johtuu se, että kokoomuksen suomalaismepeistä jotkut näyttäytyvät EU-kannoissaan sosialidemokraateilta.

3. Terhi Koulumiehen kommentteihin pätkätöistä ja ay-liikkeestä ja työväenliikkeestä. Olen ollut todella iloinen siitä, miten SAK:N johto on viime viikkoina nostanut pätkätyöläisten aseman esiin eli uskon, että muutosta on tulossa. Elämme tosiaan radikaalisti erilaisessa maailmassa Suomessa ja EU:n työmarkkinoilla. Tästä aiheesta esim. demarien ongelmana on käyty tiivistä keskustelua Politiikan Pelastusohjelma -blogissani koko kevät ja lopulta tutkija Anu Suorannan kehittelemä "kaksiraidemalli" pätkätyöläisten turvaksi muodostui yhdeksi vaaliteesiksikin.

Suosittelen edelleen myös kaikille Korhola-Alho-keskustelua http://www.uusisuomi.fi/videot/61254-kaksintaistelu-alho-vs-korhola. Kyllä siinä erot tulevat esiin.

Mika Rossi 27.05.2009 23:04

Kotimaan politiikan osalta Kokoomuksen hallituskumppanin Keskustan näkökulmasta voin sanoa, että eroa on. Kokoomus on ollut hyvä hallituskumppani ja asiat ovat sujuneet luontevasti. Näiltä osin en toki moiti SDP:tä. Politiikan sisällössä hallituksen yhteisesti sopimissa asioissa erot hallituksen ja SDP:n välillä ovat olleet selviä.

Toki eroja näkyy myös siinä, miten SDP äänesti jo täällä mainitussa omistajakuljettajien asiassa EU-parlamentissa omaa aikaisempaa kantaansa ja tuhansia suomalaisia kuljettajayrittäjiä vastaan.

Antti Timonen 28.05.2009 1:59

Timo Soinin väite siitä, että parlamentin kaksi suurinta ryhmää, keskustaoikeistolainen EPP-ED ja sosialistien PES, äänestäisivät samalla tavalla 97% äänestyksistä, on täysin perätön. Saman väitteen on esittänyt Soinin Libertas -liikkeen ranskalainen edustaja Philippe de Villiers kuten myöskin hänen äärivasemmistolaiset euroskeptikkoveljensä Jean-Luc Melenchon ja Olivier Besancenot. Väitteen hataruuden osoittanut mm. vasemmistolaisen Liberation -lehden EU -kirjeenvaihtaja Jean Quatremer blogissaan (http://bruxelles.blogs.liberation.fr/coulisses/2009/05/parlement-européen-des-alliances-politiques-surprenantes.html).

Quatremer kertoo, että väite on peräisin euroskeptisen think tankin, L´Observatoire de l´Europen tutkimuksesta, jossa on tutkittu parlamentin loppuäänestyksiä (ei tarkistus tarkistukselta äänestyksiä) vuodelta 2008. Ne, jotka tuntevat parlamentin toimintaa (ja kuten Anna Mikkola, Teemu Lehtinen ja Lauri Tierala ovat aikaisemmissa kommenteissaan asiantuntevasti valottaneet) tietävät, ettei loppuäänestys kerro koko totuutta, vaan että yksittäisistä tarkistuksista äänestettäessä rakentuu tarkempi kuva näkemysten kirjosta.

Toki suurissa linjoissa parlamentin kahden suurimman ryhmän yhteistyö on lähes välttämätöntä tarvittavan enemmistön saavuttamiseksi. Kun kaikki äänestykset otetaan huomioon, on Hildur Boldtin esittämä luku 70% oikea, ja jokainen voi käydä itse katsomassa www.votewatch.eu -sivulta, miten moninaisesti enemmistöt parlamentissa voivatkaan rakentua.

Antti Timonen 28.05.2009 3:39

Hyvä Unski,

Vastauksena kysymykseesi: kyllä kokoomuksen ja demareiden politiikassa on eroa.

Esimerkiksi suurin osa demareiden ehdokkaista täällä Hesarin vaalikoneessa kannattaa eurooppalaista minimipalkkaa, kun taas suurin osa kokoomuslaisista vastustaa sitä. Mielestäni Risto E.J. Penttilä on perustellut vastauksensa osuvasti: “Jos Suomessa olisi Romanian elintason mukainen minimipalkka, kukaan suomalainen ei tulisi sillä toimeen. Jos Romaniassa olisi Suomen minimipalkka, mikään ulkomainen yritys ei sijoittaisi lanttiakaan Romaniaan.” Yleisemmällä tasolla demarit kannattavat enemmän korporaatioden valtaa ja sääntelyä, kun taas kokoomuslaiset puolestaan uskovat enemmän yksilöön ja valinnanmahdollisuuksiin.

Politiikan sisältöä koskevat muiden kommentaattoreiden näkemykset, joskus tietysti tarkoitushakuisetkin, jätän itse kunkin lukijan arvioitavaksi. Muutamaan esiinnostettuun asiaan haluaisin kuitenkin puuttua.

Ensiksikin bloginpitäjä Unskille sekä monelle demarikommentaattorille: Vaikka kuinka houkuttelevalta tuntuisikin kutsua parlamentin EPP-ED -ryhmää konservatiiviseksi, niin toivoisin ettette sitä tekisi. Ryhmän ainoat konservatiivit kun ovat britit ja tanskalaiset, joista brittien lähdettyä jää jäljelle vain yksi Tanskan konservatiivipuolueen meppi. Keskustaoikeisto kuvaa ryhmän rakennetta paljon paremmin, sillä mukana on puolueita poliittisen kentän keskustasta oikeistoon. Se on myös termi, jota ryhmämme itse käyttää kaikessa viestinnässään. Ryhmää voi myös kutsua sen tulevalla (vaalien jälkeisellä) nimellä Euroopan kansanpuolueen ryhmä. Vertailun vuoksi sanottakoon, että EP:n demariryhmän PES:n virallinen nimi on sosialistiryhmä (www.socialistgroup.eu) – esimerkiksi ranskalaisille ei tulisi kuuloonkaan kutsua itseään sosialidemokraateiksi, mikä taas tuntuisi suomalaisdemareista paljon luonnollisemmalta.

Esa Suomiselle: En käy työaikadirektiivin yksityiskohtiin, koska uskon, että moni muu osaa ne paremmin kuin minä. Muistelen kuitenkin Ville Itälän äänestäneen neuvoston kantaa vastaan, eli hänen olleen kanssasi samoilla linjoilla. Nyt en valitettavasti kuitenkaan pääse tarkistamaan asiaa.

Erkki Leikkarille: Cameron on todellakin tehnyt mainitsemasi päätöksen ja brittikonservatiivit jättävät EPP-ED -ryhmän vaalien jälkeen. Sen sijaan lainaamasi BBC on esittänyt tietoja, jotka ovat jo vanhentuneita. Euroopan parlamentin poliittisten ryhmien muodostamista koskevien uusien sääntöjen mukaan ryhmän muodostamiseen tarvitaan vähintään 25 meppiä 7:stä eri jäsenmaasta. Meppimäärän saanti ei liene ongelma, mutta jäsenmaiden lukumäärästä voi sellainen tulla. Jos uuden ryhmän muodostaminen onnistuu, jää nähtäväksi, kuinka kauan britit viihtyvät äärikonservatiivisten ja -nationalististen puolalaisten seurassa. Brittien lähdön myötä EPP-ryhmän koko pienenee hiukan, mutta niin pienenee koko parlamenttikin. Kaikkien ennusteiden mukaan Euroopan kansanpuolueen ryhmän pitäisi säilyä vaalien jälkeenkin parlamentin suurimpana ryhmänä. Se riippuu tietysti meistä eurooppalaisista – reilun viikon kuluttua olemme viisaampia!

antti liikkanen 28.05.2009 7:58

Minulla on kaima Rovaniemen kaupunginvaltuustossa - itse asiassa kaksikin: olemme the Ant´s.

Olemme lähes kaikista lähtökohdista yhtä mieltä (minä sdp, toinen on kok, kolmas vihr).

Mutta käytännön päätännässä kok-A on privatisoimassa, vihr-A on kestävää kehitystä (mm 20-kerroksista pilvenpiirtäjää kaupungin keskustaan) kannattamassa ja mie vaellan EU:n käytävillä katsomassa sitä kysymääsi puolta asiasta.

Se puoli asiassa on, että konservatiivit ja demarit (EPP ja PES) ovat hyvin usein hyvin eri mieltä.

ALDE ("oikeisto-liberaalit, fi-kesk) on useammin EPP:n kelkassa tai siitä oikealle kuin PES:n kelkassa.

Koska alueiden komitea revidoi parlamenttia tulee usein toivottua, että parlamentin suomalaismepit tekisivät edes hiukan yhteistyötä AK:n (alueiden komitea) suomalais-valtuuskunnan kanssa, mutta ei: yhteistyötä tekevät britit, hollantilaiset, saksalaiset, espanjalaiset, italialaiset, kreikkalaiset, ruotsalaiset ja jopa norjalaiset (ETA-jäseninä liki täysivaltaisia EU-maksajia). Eivät suomalaiset.

Yritin kerran meppi-Stubbin kanssa tehdä yhteistyötä (pohjoinen ulottuvuus ja Kroatian jäsenyyskysymys). Ei natsannut.

Toen perrään olimme tosin - näissä asioissa - yhtä mieltä.

Suomen (eduskunnan suuri valiokunta ja UM, TEM, STM jne) pitäisi tehdä ketjussa töitä saadakseen kantojaan suomalaisen käytännön kannalta mieluisiksi.

Ja löytyyhän sentään yksi yhteistyökumppani: komissario Olli Rehn on hyvin yhteistyömyönteinen eikä kukaan tule ajatelleeksi häntä ALDE-laisena.

Kaikki ymmärtävät hänet EU:laisena, suomalaisena ja laajentumiseksperttinä. Arvostaen.

Kysymystä voisi laajentaa itse asian ytimeen: tekevätkö porvari-, keskusta- ja vasemmisto-poliitikot yhteistyötä suomalaisten EU-virkamiesten kanssa ja tekevätkö ministerit ennen ministerineuvostojaan yhteistyötä MEPpien ja komiteoiden (aluiden komitea ja talous- ja sosiaalikomitea) jäseninä olevien suomalaisten kanssa.

Eivätpä juuri tee, eduskunnasta (suuri valiokunta) puhumattakaan. Puolueista riippumatta.

Jan Rossi 28.05.2009 8:17

Arvoisa Mika Rossi ei edelleenkään vastaa, että mitä keskusta aikoo tehdä häämöttävän vaalitappion jälkeen? Järjestetäänkö keskustassa se ylimääräinen puoluekokous ja vaihdetaan puheenjohtajaa? Tilannehan on se, että ilman puheenjohtajan vaihtoa keskusta ei jatka seuraavassa hallituksessa. Keskusta on hävinnyt kaikki vaalinsa Vanhasen johdolla.

Viime ek-vaalit keskusta hävisi, presidentinvaaleissa Vanhanen jäi kolmanneksi. Kuntavaaleissa tuli pahasti takkiin. Miksi näissä eurovaaleissa suunta muuttuisi? Keskustalla on vakava johtajuusongelma, suorastaan vaje johdossaan. Puoluesihteeri Korhosen toiminta on ollut myös luokatonta. KMS-skandaali on edelleen selvittämättä. Miksi keskusta ei vastaa toimistaan kansalaisille?

Jan Rossi

Pekka Kärkkäinen 28.05.2009 8:53

Aika retorinen kysymys Unskilta. :-) Kokoomuksen ja Euroopan maltillisen oikeiston piirissä on havaittu, että voittaakseen vaaleja heidän on tultava vasemmalle. Ja jos ei niinkään teoissa, niin ainakin retoriikassa. Ja siitä johtuvat nämä "kokoomus/moderaterna/CDU/conservatives/jne on se oikea työväenpuolue"-mainoslauseet.

Terhi Koulumies kirjoittikin tuossa aikaisemmin, kuinka oikeisto-vasemmistoakseli on hämärtymässä. Tästä työstä voidaan antaa iso kiitos eurooppalaiselle keskusta-oikeistolle, joka on pyrkinyt eroon porvari-imagostaan - ei kuitenkaan . Joseph Schumpeter ennusti jo kirjassaan Capitalism, Socialism & Democracy vuodelta 1942, että länsimainen demokratia muuttuu eriasteisten sosialidemokraattisten puolueiden pelikentäksi, jossa vaalit ovat lähinnä kauneuskilpailuja. Vaalien tärkein tavoite on valta an sich, ei niinkään suuri ideologioiden välinen taistelu.

Mutta erojakin siis on. Demarit ponnistavat demokraattisen sosialismin pohjalta, kokoomus demokraattisen kapitalismin. Demokraattinen perinne yhdistää, talousajattelu erottaa. Mutta nykyään molemmat kannattavat jonkin sortin markkinataloutta ja kokoomus/keskusta-oikeisto jopa kantaa jossain määrin huolta työntekijöiden oikeuksista. Mutta historia näkyy painotuksissa.

Mielenkiintoisempi kysymys on se, miten puoluekartta rakentuu tulevaisuudessa, kun jälkimaterialistisen politiikan kysymykset nousevat valtavirtaan. Jälkimaterialismi = aineellisen hyvinvoinnin ja materialismin tuolla puolen olevat kysymykset, kuten henkinen hyvinvointi, ympäristökysymykset, maahanmuutto jne. Suomessa vihreät, perussuomalaiset ja kristilliset ovat selkeästi tällaisia jälkimaterialismista ponnistavia puolueita. Ns. vanhoissa puolueissa tähän ei olla vielä herätty. Kokoomus, keskusta ja SDP tekevät reippaasti imagopolitiikkaa - uudet vaatteet, vanhat aatteet. Ainoa virkistävä poikkeus, joskin ainoastaan yksilötasolla, on SDP:n Nesrin Can näissä vaaleissa.

Anna Mikkola 28.05.2009 10:25

Se, että ryhmän muodostamiseen tarvitaan 25 meppiä 7 jäsenmaasta on tietysti hiukan kummallista. Ei eduskunnassakaan varsinaisesti rimaa aseteta kovin korkealle, eivätkä kansanedustajat säännönmukaisesti äänestele siitä ketkä saavat olla ryhmä ja ketkä eivät.

Ryhmän status tuo siis mukanaan rahaa ja työntekijöitä. Se taas pitää ryhmään kuuluvat mukana parlamentin jokapäiväisessä työssä - esimerkiksi eri valiokuntien työskentelyssä. Valiokuntiin kun ryhmistä on käytännössä nimettävä vastaava virkamies jokaiseen, jotta kaikissa varmasti aina istuisi joku ja asiat tulisivat raportoitua eteenpäin.

Ilman ryhmärahaa joukko edustajia ei käytännössä kykene kokonaisvaltaiseen toimintaan europarlamentissa.

Tuo ryhmäkriteerin muuttaminen lukuihin 25 ja 7 tapahtui sen varjolla, että EPP-ED ja PSE pelottelivat euroskeptisen äärioikeiston nousulla vaaleissa. Kaikkien mielestä on ihan ok että tietyillä mielipiteillä vaaleissa valitut yritetään blokata normaalista poliittisesta toiminnasta (tämä lienee sitä eurooppalaista demokratiaa, jonka Alexander Stubb väitti taannoin Hesarissa eurokriittisten ymmärtäneen täysin väärin), eikä asiasta siis juuri käyty periaatteellisia keskusteluja.

Kun pienemmät ryhmät suhtautuivat ryhmäkriteerien nuivasti, kahdelta suurelta ryhmältä tuli selkeä viesti että jos ette suostu tähän niin äänestämme luvuiksi 30 ja 8. Mitäs siihen sitten.

Juho Romakkaniemi 28.05.2009 11:05

Haluaisin Antti Timosen tavoin huomauttaa, että Kokoomuksen ja SDP:n Euroopan parlamentin kaksi suurinta ryhmään ovat nimeltään "Kansanpuolue" ja "Sosialistit". Ei siis "Konservatiivit" ja "Sosiaalidemokraatit". Jotkut Hesarin toimittajatkin ovat näköjään meneet tähän nimipolitiikkaan mukaan.

Pyytäisin siis kaikkia käyttämään oikeita nimiä tällaisessa asiallisessa blogissa. En minäkään kohteliaana miehenä kutsu täällä esimerkiksi sosialistiryhmää sellaisilla nimillä, joilla sitä joskus tekisi mieli kutsua. Tämä väärien nimien käyttö on osa sitä valheellisten mielikuvien levittämisen politiikkaa, jolla vasemmisto ratsastaa kun ei ole oikeasti mitään omaa agendaa. Mielenkiintoinen kuriositeetti on, että koulukiusaajat käyttävät tätä samaa nimittelyn menetelmää henkiseen väkivaltaan...

Juho Romakkaniemi 28.05.2009 11:32

Kokoomuksen ja SDP:n eroista ja mielikuvapolitiikasta vielä: Ihmettelen kovasti SDP:n suunnatonta halua jatkuvasti vääristellä ja demonisoida Kokoomuksen tavoitteita. Ensin luodaan keksittyjä vihollisia ja sitten hyökätään näitä mielikuvamörköjä vastaan. Omia tavotteita ei välillä tunnu olevan ilman näitä keksittyjä vihollisia.

Eurovaaliteemoissa nämä "EU:ssa on keskitytty liian kauan pääoman etujen valvomiseen, nyt on aika rakentaa sosiaalista Eurooppaa" lausahdukset ovat kyllä varsinaisia rimanalituksia, totuudenvastaisia sekä äänestäjien älyä pahasti aliarvioivia. En haluaisi jatkaa tuosta päättelyä, minkälainen kuva näillä ehdokkailla on äänestäjistä kohderyhmässään...

Puolueiden arvopohjat ovat tietenkin erilaisia. Nuo samat erot ovat myös Euroopan tasolla. Suurimpien ryhmien yhteistyö monissa äänestyksissä on verrattavissa hallituspuolueiden eduskuntaryhmien toimintaan eduskunnassa, vaikka Euroopan parlamentissa ei hallitus-oppositio asetelmaa olekaan.

Kuten Pekka Kärkkäinen viisaasti kertoi, niin sekä SDP että Kokoomus kannattavat markkinataloutta, jota säädellään ihmisen ja luonnon ehdoilla. Säätelyn määrästä ja tavoista on sitten näkökulmaeroja. Molemmat uskovat kuitenkin ajavansa omilla ratkaisuillaan parhaalla mahdollisella tavalla ihmisten ja kansalaisten etua. Uskallan silti poliittista historiaa ja puolueiden periaateohjelmien historiaa hieman tutkineena väittää, että nimenomaan SDP on liikkunut suurin harppauksin Kokoomuksen tontille, eikö päinvastoin. Kokoomus on aina historiassaan kannattanut markkinatalouden sääntelyä ihmisen ehdoilla, vaikka onkin korostanut markkinatalouden olevan perusteiltaan paras talousjärjestelmä. Kyllä historia ja puolueohjelmat kertovat SDP:stä hieman muuta. SDP:n sosialismissa ei ole aina jäänyt markkinataloudelle juuri sijaa.

SDP:n suurin ongelma tuntuukin olevan, että politiikka ja retoriikka ovat varsinkin nyt oppositioajalla tuntuneet pohajutuvan 1800-luvun todella epätasa-arvoisen anglosaksisen kapitalismin "hiilikaivos, tehdas ja riistetyt työläiset ajatteluun". Sieltä on löytynyt tähänkin päivään paha rahavalta ja kapitalistit, joita vastaan pitää taistella luokkasiodan keinoin. Kukaan ei vain sellaista yhteiskuntaa suomalaisessa tai eurooppalaisessa politiikassa aja tai kannata. Myöskään vaikkapa Kokoomus ei ole koskaan sellaista kannattanut.

Kokoomuksen ensimmäisessä vaaliohjelmassa 1919 puolue ajoi voimakkaasti työväestön, naisten ja maaseudun köyhän maattoman väestön asemaan selkeitä parannuksia. Kokoomus myös kannatti siinä progressiivista tuloveroa "veroja on kerättävä kultakin maksukykynsä mukaan". Suurin ero demareihin kautta historian on ollut, että Kokoomus on ollut arvopuolue, joka on uskonut arvojensa pohjalta löytyvän yhteiskunnan jokaisen jäsenen etua parhaiten palvelevia ratkaisuja.

SDP:n politiikka taas perustuu historiallisestikin luokkataistelun vastakkainasetteluun, jossa ajetaan yhden etua toisen kustannuksella. Sen avulla kiistämättä saatiin historiassa nopeassa tahdissa monia tärkeitä uudistuksia aikaan. Mutta ketä vastaan taistellaan, kun valtaosa yhteiskunnan vauraudesta jo on käytännössä "työtätekevän duunari, toimihenkilö ja duunariyrittäjä" luokan hallussa? Tämä yhteiskunnallisen paradigman muutos on vienyt todellisen pohjan SDP:n harjoittamalta politiikalta viimeistään 70-80 lukujen vaihteessa, eikä puolue ole pystynyt tarpeellisesti uudistumaan. Viime lama ja Lipposen pragmaattinen politiikka peittivät tämän uudistumistarpeen ja antoi lisäaikaa reiluksi vuosikymmeneksi, mutta perusongelma on säilynyt. Hyvinvointivaltion laajentamisen vaatimuksista on tullut vanhan paradigman vankina tehotonta rahan siirtelyä taskusta toiseen kun samoilta ihmisiltä kerätään veroja ja heitä subventoidaan tarpeesta riippumatta. Väitän että Suomessa olisi tarvetta älylliselle ja nykyaikaiselle sosiaalidemokraattiselle liikkeelle, joka ei pyrkisi valehtelemaan vastustajan tavoitteista ja sitten taistelemaan keksittyjä kummituksia vastaan. Ei vaan hyvältä näytä katsoessani näiden kampanjoiden iskulauseita ja teemoja. Mörköjä luodaan edelleen. Tästä puuttuu enää SDP:n perinteinen vaaliuhkaus Lipposen tai vaikkapa Heinäluoman esittämänä, jossa implisiittisesti väitettän, että jos äänetät kokoomusta niin "leipä viedään lapsen suusta ja mummot heitetään hankeen"...

Raimo Sailas arvioi viisaasti Suomen Kuvalehdessä toukokuussa 2005, että hyvinvointivaltiomme kiivaimmilta "puolustajilta" ovat unohtuneet ne ihanteet joita sillä on aina tavoiteltu. Nuo ihanteet ja tavoitteet jo itse asiassa kärsivät vanhojen rakenteiden puolustamisen ja väärän yhteiskunnallisen analyysin vuoksi.

Siksi Kokoomus puhuu hyvinvointiyhteiskunnasta, jossa nuo mahdollisuuksien tasa-arvon ja jokaisesta apua tarvitsevasta huolehtimisen ihanteet nostetaan takaisin kunniapaikalle ja rakenteet sekä toteutustavat päivitetään vastaamaan 2000-luvun suomalaista yhteiskuntaa. Tämän vasemmiston agitaattorit pelottelevat tarkoittavan hyvinvoinnin heikkentämistä. Se ei pidä paikkansa. Pahimmat agitaattorit myös valehtelevat systemaattisesti, että Kokoomuksen kannattama palvelutuotannon monipuolistaminen tarkoittaisi, että niistä joutuisi jatkossa maksamaan enemmän. Ei se sitä tarkoita. Jos sama laatu maksetaan yhteiskunnan toimesta pienemmillä verovaroilla eri palvelun tuottajille, niin säästyneillä verovaroilla voidaan tarjota ihmisille lisää palveluja, edullisemmat hinnat tai jättää ihmisen itse päätettäväksi mitä ansaitemillaan rahoillaan tekee hieman matalemman verotuksen ansiosta.

Kokoomuksen arvoista voi käydä lukemassa lisää osoitteesta http://www.kokoomus.fi/aate/tavoitteet/periaateohjelma/

Pekka Kärkkäinen 28.05.2009 11:41

Antti Timonen nostaa hyvän pointin esiin: millä nimellä Suomessa tulisi kutsua sitä EP-ryhmää, johon kokoomuksen mepit kuuluvat. Antti Timoselle ei "konservatiivit" kelpaa, mutta miten olisi kristillisdemokraatit? Ryhmän kantava voimahan on Saksan CDU eli kristillisdemokraatit. Toisaalta suora käännös on Antin mainitsema "Euroopan kansanpuolue", joka taas ei oikeastaan kerro ryhmästä mitään.

Ehkä Antin toive puhua keskusta-oikeiston ryhmästä kuvaa ryhmän hajanaisuutta parhaiten. Kuitenkin.

Jan Rossi 28.05.2009 11:56

Kun Juho Romakkaniemi näyttävästi agitoi ja tuo kokoomuspropagandaa esille, hän voisi vihdoinkin vastata kysymykseen, että miksi tasa-arvotupo jäi vain yksien vaalien teemaksi. Miksi kokoomus ei enää jatka ristiretkellään naisvaltaisten alojen palkkaongelmien hoitamiseksi? Tasa-arvotupohan oli fantastinen aloite kokoomukselta. Eikö asiaa pitäisi jatkaa? Tilannehan on se, että kokoomuksen roolia ja toimintaa TEHYkriisin synnyssä ei ole vieläkään selvitetty ja vastuita kannettu. Kokoomus ei kanna vastuuta politiikastaan.

Jan Rossi

Antti Alaja 28.05.2009 12:02

Europuolueissa on eroja. Toinen kysymys on, onko olemassa suomalaista eurooppapoliittista julkisuutta, joka toisi erot esiin muulloinkin kuin eurovaalien alla. Seuraavassa yksi esimerkki oikeiston ja vasemmiston eroista Euroopassa.

Parin kuukauden takaisessa G20-kokouksessa tehtiin periaatepäätös, että kaikki systeemisesti merkittävät rahoituslaitokset tulisi saada sääntelyn piiriin. Silti Brysselissä ei ole edelleenkään syntynyt konsensusta vaihtoehtoisten rahastomuotojen eli hedgge- ja private equity -rahastojen sääntelystä. Oikeistoenemmistöinen komissio esitti muutama viikko sitten direktiiviä, joka vaatisi rahastojen managereiden rekisteröitymistä, mutta joka jättäisi itse rahastot sääntelyn ulkopuolelle. Eurodemareiden puheenjohtaja Poul Nyrup Rasmussenin mukaan komission direktiivissä on enemmän reikiä kuin Sveitsin juustossa, sillä oman pääoman vaatimukset ovat liian löysät ja EU:n ulkopuolisten rahastojen toimintaa - jotka voivat toimia myös veroparatiisesta käsin - ei säädellä riittävän kattavasti. Nyrup Rasmussen teki lokakuussa Euroopan parlamentille PES:in aloitteesta raportin vaihtoehtoisten rahastomuotojen sääntelystä, jossa esitettiin kattavampaa sääntelyä.

Euroactiv-sivuston juttu kiistasta:

http://www.euractiv.com/en/financial-services/mccreevy-spares-hedge-funds-tight-regulation/article-181867

PES:in kritiikki Barroson komissiota kohtaan:

http://www.feps-europe.eu/fileadmin/downloads/political_economy/090420_LetterToBarroso.pdf

Jan Rossi 28.05.2009 12:03

Juho Romakkaniemi kirjoittaa: "Siksi Kokoomus puhuu hyvinvointiyhteiskunnasta, jossa nuo mahdollisuuksien tasa-arvon ja jokaisesta apua tarvitsevasta huolehtimisen ihanteet nostetaan takaisin kunniapaikalle ja rakenteet sekä toteutustavat päivitetään vastaamaan 2000-luvun suomalaista yhteiskuntaa."

Mitä on mahdollisuuksien tasa-arvo? Hienolta kuulostava termi, jolla ei ole sisältöä. Miten tämä näkyi TEHYkriisissä? Tehyläiset eivät nähneet kokoomuksen toiminnassa mitään viitteitä mahdollisuuksien tasa-arvosta kun alkoivat vaatimaan kokoomusta lunastamaan vaalilupauksensa. TEHYkriisi oli johtaa koko terveydenhuoltojärjestelmän romahdukseen. 12 000 hoitajaa uhkasi lähteä jos vaalilupauksia ei aleta lunastamaan. Onneksi Tehy ja KT aikaansaivat sellaisen sopimuksen, jolla uhka vältettiin. Kokoomuksella ei ollut sovun synnyn kanssa mitään tekemistä, mutta itse kriisin synnyssä kokoomus näytteli pääosaa.

Jan Rossi

Arttu Viilo 28.05.2009 13:23

Hra Romakkaniemi lopetti rienaavan tekstinsä seuraavalla tavalla:

"Mielenkiintoinen kuriositeetti on, että koulukiusaajat käyttävät tätä samaa nimittelyn menetelmää henkiseen väkivaltaan…"

Mikä todella on mielenkiintoinen asia (ja tuli tuosta lauseesta mieleen) ja liittyy myös oleellisesti puolueiden eroihin on se, että Jokelan ja Kauhajoen jälkeen istuva porvarihallitus ei faktisesti ole tehnyt vieläkään (!) juuri mitään. Ei aselainsäädännön suhteen, ei nuorten kouluterveydenhuollon suhteen..

Kuinka monta katastrofia tarvitaan pakottamaan porvarihallitus toimenpiteisiin? Vastaus: aivan liian monta.

Pekka Kärkkäinen 29.05.2009 0:15

Juho Romakkaniemi kertoili tuossa aikaisemmin opiskelleensa Suomen poliittista historiaa. Erinomaista, sanoisi opettaja, mutta miksi lopetit opinnot kesken, Juho? :-)

Kokoomuksen sivuilla on todellakin erinomainen historiikki kokoomuksen periaateohjelmien elämisestä yli ajan, suosittelen sitä myös Juholle.

http://www.kokoomus.fi/aate/aatehistoria/

Nimittäin: kokoomus omaksui vasta 1970- ja 1980-luvun taitteessa markkinaliberalismin, kun se sitä ennen oli vahvasti arvoporvarillinen puolue. "Kypäräpappi" ja "koti-uskonto-isänmaa"-ideologia vaihtui "pörssimeklariin" ja "vapaisiin markkinoihin."

Kysymys demarien ja kokoomuksen kiilausleikin aloittajasta on mieletäni turha. Suomalainen politiikan kenttä on nimittäin elänyt voimakkaasti yli ajan, mutta puolueiden suhteelliset positiot eivät ole koskaan sitä tehneet. Konsensus-Suomessa kaikki ovat olleet melkein samaa mieltä melkein kaikesta, jotta hallitukseen on päästy. Toki Urho ja hänen läheiset ystävänsä Neuvostoliitosta olivat pitkään sitä mieltä, että kokoomus ei ollut kelvollinen hallitukseen edes YYA-voitelun kera.

Moitit SDP:tä kommentissasi "mörköjen maalailusta", mutta onnistuit siinä kyllä melko hyvin itsekin. Vai mitä muut sanovat tästä: "SDP:n politiikka taas perustuu historiallisestikin luokkataistelun vastakkainasetteluun, jossa ajetaan yhden etua toisen kustannuksella..." tai tästä: "Hyvinvointivaltion laajentamisen vaatimuksista on tullut vanhan paradigman vankina tehotonta rahan siirtelyä taskusta toiseen kun samoilta ihmisiltä kerätään veroja ja heitä subventoidaan tarpeesta riippumatta." Hyvää retoriikkaa, mutta faktapohjalla liikkuminen on pidemmän päälle se parempi vaihtoehto.

Tämän ovat huomanneet jopa keskustalaiset. Joissain kunnissa.

Jan Rossi 29.05.2009 8:07

Onkohan Hesarin kansi katsottu jo siellä Unskin toimituksessa? Siellä se kokoomuspöntisen mainos nyt jolkuttaa sanomaansa. Sieltä se aito kokoomuslaisuus puskee esille. Ei vaan olisi uskonut, että kokoomus lähtee ihan HS:n kanteen tätä sanomaansa julistamaan …

SDP:ssä ei ole sijaa tälläiselle ajattelulle. SDP edustaa aitoa suvaitsevaisuutta ja on tulevaisuuden asialla.

Jan Rossi

Juho Romakkaniemi 29.05.2009 12:59

Pekka Kärkkäinen kyseli tuossa miksi opintoni jäivät kesken. Varmaan siitä samasta syystä, miksi vaikkapa Eero Heinäluoman, Tarja Filatovin, Jouni Backmanin, Antti Kaikkosen tai Paavo Arhinmäen. Politiikan tekeminen vei niin kovalla vauhdilla mukaansa kun minut valittiin kokoomusnuorten puheenjohtajaksi 2001.

Monista muusta poiketen jatkoin monen vuoden jälkeen opintojani näin kypsemmällä iällä vuosi sitten ja aion valmistua ensi keväänä. Kesälomalla kirjoitan kandintyöni 1900-luvun lopun yhteiskuntafilosofiasesta keskustelusta. Graduni tulee käsittelemään tämän libertarismi- sosiaaliliberalismi-kommunitarismi keskustelun näkymistä SDP:n ja Kokoomuksen periaateohjelmissa. Siksi tämä blogin kysymys kiinnosti minua varmasti hieman enemmän.

Kiitos huolestasi! :-)

Harmi jos sinä tai Arttu viilo näitte aiemman tekstini mörköilevänä tai rienaavana. Sellainen ei ollut tarkoitus, vaan esittää analyysia (vaikkakin kärjistävää) siitä mitkä ovat ne syyt, miksi demareiden politiikka ei nykyisellään ole yhtä toimivaa kuin sata tai viisikymmentä vuotta sitten. Luepa tekstini ajatus uudestaan sillä tausta-ajatuksella, että olisin aidosti huolissani demareiden tilasta ja uudistumisen tiellä olevasta lukosta, joka pitäisi aukaista.

Kuulisin myös mielelläni tarkemman näkemyksesi, jos todella olet sitä mieltä, että työväenliikettä ei perustettu puolustamaan työväenluokan etuja. Voimakas jonkun ryhmän edun ajaminen tarkoittaa automaattisesti toimimista muita ryhmiä vastaan. Vain luopuminen etuajattelusta ja eturyhmien vastakkainasettelusta tausta-ajatuksena avaa mahdollisuuden etsiä aidosti jokaisen yhteiskunnan jäsenen parasta palvelevia ratkaisuja tai näkemään ketkä tämän päivän yhteiskunnassa ovat ne heikot, joiden asemaan erityisesti pitäisi kiinnittää huomiota. Maailma ja Suomi on muuttunut paljon sadassa vuodessa.

Mika Häkkien 29.05.2009 13:19

Jaahas, täällä keskustelu jatkuu. Kun kissa on viikon reissussa, niin alkavat näköjään rotat hyppiä pöydille :)

Demarien ja Kokoomuksen välillä on eroja sekä Suomessa että Euroopan tasolla. Täällä on melko hyvin niitä asioita otettu esille, joten turha lähteä niitä kaikkia tässä toistelemaan.

Romakkaniemen verbaalipurkaus osoittaa kuitenkin hyvin Kokoomuksen pyrkimykset muuttaa musta valkoiseksi. Sanat ovat vahva työkalu. Politiikka on retoriikkaa ja retoriikka politiikkaa. Näyttää kuitenkin siltä, että Kokoomuksessa on retoriikka ottanut otteen ja tehdään toista kuin mistä saarnataan, vaikka hyvin saarnataankin. Pekka Kärkkäinen toi hyvin esille Romakkaniemen väitteiden historiatulkinnalliset virheet sekä sisäisen epäjohdonmukaisuuden.

Kyllä Juho Kokoomus on ollut historiallisesti "koti, uskonto, isänmaa"-puolue. Se ei siitä muutu vain sanomalla, että ollaan oltu isänmaan ja kansalaisten asialla. Taustalla on ollut hyvin vahva luokkayhteiskunta, jonka tiettyjä ryhmiä Kokoomus on edustanut. Sisällissodan seurauksena vasemmisto on nähty ties minä isänmaan pettureina ja punikkeina. Turha tulla selittämään, ettei Kokoomus olisi ollut vastakkainasettelun osapuoli.

Aivan samalla lailla SDP:n taustalla on työväenluokka ja radikalismia on riittänyt. Aivan varmasti vihollisina nähtiin omistava luokka ja porvarit ja lahtarit. Ei niitä sisällissodan haavoja niin vain parannettu kummallakaan puolella.

Kun kommunistit erkaantuivat SDP:stä, niin demareista tuli se rakentavan vasemmiston edustaja, joka suomalaista yhteiskuntaa on ollut rakentamassa. Kun yhteiskuntaa on uudistettu, niin niissä talkoissa ovat olleet demarit puuhamiehinä ja Maalaisliitto komppaamassa. Punamulta on ollut se silta, jolla on pystytty bunkkereista nousemaan tekemään yhteistyötä. Kommunistit ovat toimineet siinä sivussa sellaisena peloitteena, että jopa Kokoomuksen kypärä-siiven täytyi vallankumoispelossa antaa periksi ja yhteiskuntaa pystyttiin uudistamaan siten, että tavallisen kansalaisenkin asioita on edistetty esimerkiksi Juhon mainitseman progressiivisen verotuksella.

Voisin toistaa Kärkkäisen kysymyksen, miksi ihmeessä Juho olet lopettanut historian opinnot kesken ja sekoitat tämän hetken ja menneisyyden. Ei Kokoomuksen historiaa voi muuttaa, vaikka Kokoomus puolueena olisikin muuttunut. Musta ei muutu vakoiseksi.

Siirryttäessä tähän päivään on mielenkiintoista kuinka Romakkaniemi jatkaa väittämällä, että demarit aina maalailevat kummituksia ja vihollisia, joita ammutaan alas ilman sisältöä: "SDP:n politiikka taas perustuu historiallisestikin luokkataistelun vastakkainasetteluun, jossa ajetaan yhden etua toisen kustannuksella." Hei ihan oikeasti Juho, kuka tässä niitä kummituksia oikein rakentelee? Kataisen esikunnassa pitäisi siirtyä jo tähän päivään.

SDP ei ole mikään luokkapuolue sen enempää kuin Kokoomuskaan. Molemmat puolueet edustavat tärkeitä ja kannatettavia arvoja. Eron taustalla on kuitenkin edelleen yhteiskunnallisen tarkastelun näkökulma, joka johtaa erilaiseen käytännön politiikkaan ja ideologiaan. Siinä missä SDP katselee asioita palkansaajan näkökulmasta on Kokoomuksen näkövinkkelinä elinkeinoelämä. SDP on palkansaajapuolue, jonka politiikan ytimessä on työ ja työelämä. Kannattajina on nykyajan työväki: duunarit, toimarit ja yrittäjäduunarit. Tätä tosia-asiaa ei Kokoomuksen "työväenpuolue"-kampanjat toiseksi muuta. Mustaa ei saa valkoiseksi.

Miksi demarit ovat Kokoomuksen "hyvinvointiyhteiskunta-projektin" kanssa eri linjoilla? No johtuisikohan se siitä, että demarit ovat eri mieltä Kokoomuksen edustamasta "mahdollisuuksien tasa-arvosta", "vastuullisesta markkinataloudesta" ja "hyvinvointiyhteiskunnan rakenteiden uudistamisesta", jotka eivät johda yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen. Hienoja sanoja, vähän käytännön toimintaa. Mustaa ei saa valkoiseksi.

Onhan se nyt kummallista, että politiikan ammattilainen väittää, että eri mieltä oleminen politiikassa on "valehtelua vastustajien tavoitteista ja taistelua keksittyjä kummituksia vastaan." SDP olisi siis "älyllinen ja nykyaikainen sosialidemokraattinen liike" ainoastaan ja vain, jos se olisi Kokoomuksen kanssa kaikesta samaa mieltä. No sehän olisikin kätevää.

Sitten lopuksi hieman EU-parlamentin ryhmistä ja niiden nimistä. Kokoomus kuuluu konservatiivien ryhmään, vaikka ryhmän nimi olisikin Kanpuolue. Ai miksikö? Koska puolueet ovat konservatiivipuolueita. Jos Kokoomus haluaa olla liberaalipuolue, niin liittyköön liberaalien ryhmään. Sosialistiryhmään teitä ei huolita.

Romakkaniemi ei "kohteliaana miehenä kutsu täällä esimerkiksi sosialistiryhmää sellaisilla nimillä, joilla sitä joskus tekisi mieli kutsua." Haluisin tietää, millaisia nämä hirveä nimet olisivat, jotka Juhon kielen päällä ovat? Minun puolestani voit Juho kutsua SDP:n EU-parlamenttiryhmää vapaasti joko sosialistiryhmäksi tai demariryhmäksi. PES nimikin kelpaa.

Joka tapauksessa Kokoomus kuuluu konservatiiveihin ja sillä selvä. Mustaa ei saa valkoiseksi.

Liittyen vielä tähän nimikysymykseen loppukevennyksenä lainaus siitä kuinka Suomen konservatiivit ovat irrottautuneet vastakkainasettelusta ja hyvin tapojen vastaisesta panettelusta:

"Tämä väärien nimien käyttö on osa sitä valheellisten mielikuvien levittämisen politiikkaa, jolla vasemmisto ratsastaa kun ei ole oikeasti mitään omaa agendaa. Mielenkiintoinen kuriositeetti on, että koulukiusaajat käyttävät tätä samaa nimittelyn menetelmää henkiseen väkivaltaan…"

Juho Romakkaniemi (kok)

Valtiovarainministeri Kataisen erityisavustaja

Pekka Kärkkäinen 29.05.2009 14:36

Mika Häkkinen jo tuossa laittoikin kommenttia Juhon edelliseen kirjoitukseen, joista olen pitkälti samaa mieltä. Joten ei niistä sen enempää.

Juho, esitit tuossa hauskasti sellaisen "milloin lopetat lyömästä vaimoasi"-kysymyksen, joten en vastaa siihen. :-) Sen sijaan jos kysyisit, miksei SDP:n politiikka ole samaa kuin 50 vuotta sitten, niin vastaisin että ajat muuttuvat, Eskoseni. Mutta olen samaa mieltä kanssasi siitä, että yksi politiikan aikakausi on loppumassa ja uusi alkamassa.

Nimittäin viimeiset 50 vuotta ja risat on rakennettu aineellista hyvinvointia Suomeen ja läntiseen maailmaan. Nyt kun 90 %:lla väestöstä on talot, autot, jääkaappipakastinyhdistelmät ja kaikki muu tarpeellinen, niin mitäs seuraavaksi? Erinäisten tutkimusten mukaan tietyn pisteen jälkeen tuleva aineellisen hyvinvoinnin kasvu ei enää lisää ihmisten (henkistä) hyvinvointia, pikemminkin päinvastoin. Mitä sitten vaikka pankkitilillä olisi satatonnia mutta silti masentaa?

Aineellisen hyvinvoinnin kulminaatiopiste alkaa olla saavutettu länsimaissa, ja tässä on perinteisillä puolueilla strategisen pohdinnan paikka. Jatketaanko "vaurautta kaikille"-linjalla vai mietitäänkö jotain muuta? Siinä mielessä teet graduasi hyvään aikaan, koska nyt voidaan ottaa hyvä ex post-retrospektiivi. Toki muutama vuosi lisää toisi vähän enemmän objektiivisuutta, mutta eiköhän teille siellä yliopistossa opeteta laadullisen tutkimuksen ja lähdekritiikin perusteet muutenkin.

Tässä tilanteessa suurin muutos ei kohdistu SDP:hen vaan mielestäni kokoomukseen, joka on "vaurauden puolesta"-politiikan primus motor Suomessa. SDP:ssä on jo uusi ajattelu alkanut saada jalansijaa, vaikka se ei sielläkään ihan valtavirrassa kulje. Ks. esim. http://www.nesrin.fi/.

Kokoomus ei ole vielä reagoinut jälkimaterialismiin vielä mitenkään, koska sen kannatus on ollut viime aikoina hyvissä lukemissa. Kriisit tyypillisesti ravistelevat poliittista ajattelua, joten uskon että heilahdus on aika nopeaa, jahka se pääsee kunnolla käyntiin. Jälkimaterialismiin nojaavien uusien puolueiden, kuten vihreiden, perussuomalaisten ja kristillisten yhteenlaskettu kannatus oli kunnallisvaaleissa jo sellaista 25% luokkaa pääkaupunkiseudulla, joka tyypillisesti näyttää suuntaa koko maalle.

Kokoomuslaisena pohtisin asiaa, ja tekisin sille jotain.

Esitit kysymyksen vastakkainasettelusta. Politiikka on vastakkainasettelua joka tapauksessa, koska budjetit ja lainsäädäntö sulkevat aina jonkun edun pois. Otan esimerkin: jos verotetaan korkeasti, voidaan tarjota julkisia palveluja; jos taas ei veroteta ollenkaan, niin palveluja ei voi tarjota, koska ei ole rahaa. Ei ole sellaista vaihtoehtoa, että tarjotaan palveluita ilman niiden rahoittamista. Jos kokoomuksessa oikeasti uskotaan siihen, että ihmisiä voi vetää nenästä tuolla "vastakkainasettelu on ohi"-sloganilla, niin onnea ja menestystä vaan. Ketunpesälle on lyhyet jäljet.

Ja ilman muuta SDP ja myös vasemmistoliitto ovat oikeasti työntekijöiden puolueita, jotka ajavat työntekijöiden etua. Toki voi väittää, että "työntekijät ja ammattiliitot kuristavat yritykset hengiltä", mutta jos työntekijät saavat yksityisellä sektorilla alle 10% yrityksen tuotoista käteensä ja omistajat 90%, niin ehkä sitä työntekijöiden etua on syytä hieman ajaakin. Myös kokoomus voisi asettua tähän rintamaan, jos se olisi oikeasti palkansaajapuolue. Vaan eipä taida olla.

Juho Romakkaniemi 29.05.2009 15:28

No, haluaapa moni osoittaa analyysini todeksi omilla kirjoituksillaan! :-) Muutama huomio väitteiden logiikasta, historiasta sekä muiden väkisin muuksi määrittelystä:

Pekka Kärkkäinen väitti, että "kokoomus omaksui vasta 1970- ja 1980-luvun taitteessa markkinaliberalismin, kun se sitä ennen oli vahvasti arvoporvarillinen puolue. “Kypäräpappi” ja “koti-uskonto-isänmaa”-ideologia vaihtui “pörssimeklariin” ja “vapaisiin markkinoihin.”

Olikohan tuo Kokoomuksen ohjelmaan talosjärjestelmän tavoitteeksi 70-80-lukujen vaihteessa tullut "Sosiaalinen valintatalous" (1981) tarkoittamaasi "markkinaliberalismia"? Muut väitteet olivat samaa tasoa.

Mika Häkkinen kirjoittaa: "SDP ei ole mikään luokkapuolue sen enempää kuin Kokoomuskaan." ja "Siinä missä SDP katselee asioita palkansaajan näkökulmasta on Kokoomuksen näkövinkkelinä elinkeinoelämä."

Mika Häkkinen osoittaa tyylikkäästi, mitä tarkoitin kun sanoin, että SDP yrittää aina väkisin määritellä toiset muuksi kuin he ovat. Kokoomuksen tavoitteena on aina ollut löytää yhteinen jokaisen ihmisen etu, tismalleen yhtä paljon palkansaajan kuin tämän työllistävän yrittäjän. Ei siis Häkkisen väittämän "elinkeinoelämän".

Näkökulmaharha syntyy (erityisesti historiallisesti, mutta myös osin edelleen), jos itse näkee politiikan eturistiriitana ja tarkkailee sitä vain yhden ryhmän, vaikkapa palkansaajan edun näkökulmasta. Sellaisesta yksipuolisesta näkökulmasta kaikkien yhteistä etua ajavan mielipide näyttää vastapuolen edun ajajalta. Ensinnäkin yhteistä etua ajava ei voi koskaan olla "yhtä paljon" palkansaajan "puolella" kuin pelkkää palkansaajan etua ajatteleva. Toisekseen yhteistä etua ajava on varmasti samasta näkökulmasta tarkasteltuna "elinkeinoelämän puolella", kun ottaa senkin huomioon yhteistä etua etsiessä.

Mika Häkkinen ei myöskään tainnut ymmärtää, että en ole missään vaatinut SDP:tä olemaan samaa mieltä Kokoomuksen kanssa. Olen vain todennut, että on epä-älyllistä väittää Kokoomuksen ensin olevan jotakin muuta mieltä tai yleensäkään muuta kuin se on ja sitten hyökätä tätä keksittyä mielikuvaa kohtaan.

Häkkinen: "Joka tapauksessa Kokoomus kuuluu konservatiiveihin ja sillä selvä. Mustaa ei saa valkoiseksi. Liittyen vielä tähän nimikysymykseen loppukevennyksenä lainaus siitä kuinka Suomen konservatiivit ovat irrottautuneet vastakkainasettelusta ja hyvin tapojen vastaisesta panettelusta." Ja lopuksi Häkkinen laittaa nimeni perään...

Voin todeta tähän vain, että Kokoomus on keskustaoikeistolainen puolue, jonka politiikka vastaa kansainvälisillä määritelmillä maltillista liberalismia. EPP ei ole "konservatiiviryhmä", kuten täällä on monesti jopa EPP:n työntekijän Antti Timosen toimesta kerrottu, vaan keskustaoikeistolainen kansanpuolue. Mutta Mika Häkkinen varmaan inttäessään tietää paremmin kuin Antti Timonen, missä Antti Timonen on töissä.

Erityisen hienoksi Häkkisen kirjoitus menee, kun hän tarttuu minuun henkilönä ja määrittelee henkilökohtaisen arvomaailmani täysin uusiksi. Ja sitten minä olen se panettelija? Arvomaailmaan voit käydä tutustumassa vaikkapa osoitteessa http://www.romakkaniemi.fi/miksi/

Minä en myöskään sekoita historiaa tähän päivään tai yritä muuttaa historiaa. Pikemminkin tuon historiasta yhdessä tunnistettuja ja väärin tulkittuja näkökulmia, jotka auttavat ymmärtämään tätä päivää. Ja kyllä minä jatkossakin yritän saada valkoisen takaisin valkoiseksi jos joku tai jotkut sitä yrittävät jatkuvasti mustata. :-)

Mika Häkkien 29.05.2009 18:04

Piti oikein keittää kahvit ja jättää aurinkoinen Tukholma odottamaan. Tämä keskustelu on sen verran hauskaa, ettei malta. :)

En oikein tiedä, miten Juho Romakkaniemi onnistui vääntämään minun tai Kärkkäisen kirjoitukset osoitukseksi oman analyysinsä tai väitteidensä paikkansapitävyydestä. Kirjoitukseni lainaukset olivat suoraan hänen tekstistään enkä oikein pystynyt näkemään niissä kuin juuri sitä kärjistämistä ja mustamaalaamista, josta Juho demareita syyttelee.

Juho oli tuohtunut, koska olin laittanut hänen nimensä häneltä lainaamaani tekstin perään. Edeltävästä kirjoituksestaan hän oli vain unohtanut juuri sen lainauksen, jossa oli koko pointti. Tässä se nyt on kokonaisuudessaan suoraan Juho Romakkaniemen näppäimistöstä: “Tämä väärien nimien käyttö on osa sitä valheellisten mielikuvien levittämisen politiikkaa, jolla vasemmisto ratsastaa kun ei ole oikeasti mitään omaa agendaa. Mielenkiintoinen kuriositeetti on, että koulukiusaajat käyttävät tätä samaa nimittelyn menetelmää henkiseen väkivaltaan…”

Lainaus puhukoon puolestaan.

Voin kuitenkin todeta, että jos joku näkee omien tekstiensä lainauksen osoituksena siitä, että demarit maalailevat piruja seinille ja ampuu niitä luokkajuoksuhaudoistaan, niin kyseessä on jo melkoinen itsepetoksen ja omaehtoisen älyllisen umpisolmun taidonnäyte.

Täytyy myöntää, että Kokoomus osaa asemoitua julkisessa keskustelussa sellaiseen kulmaan, jossa muille jää vain huonoja vaihtoehtoja. "Vastakkainasettelu aika on ohi" viime vaaleissa oli tästä erinomainen esimerkki. Sanot mitä tahansa, mikä poikkeaa Kokoomuksen kannasta, niin aina voi sanoa: "vastakkainasettelun aika on ohi". Siihen on vaikea sanoa mitään. Erinomaista retoriikkaa, mutta ei toimi kovin kauaa, jollei pysty osoittamaan, että vastakkainasettelu on tosiaan taakse jäänyttä elämää.

Romakkaniemi käyttää tässä vähän samaa tekniikka. Hän ei suoraan sano, että Kokoomuksen kanssa tarvitsee olla samaa mieltä, mutta käänteinen viesti on enemmän kuin selvä. Jos olet eri mieltä, niin olet mörköjä maalailevat luokkasoturi menneisyyden juoksuhaudoista. Jos olet samaa mieltä, olet älyllinen ja nykyaikainen sosialidemokraatti – tai kokoomuslainen.

Vaikka olen Romakkaniemen kanssa eri mieltä, allekirjoittanut ei asu luokkayhteiskunnassa tai vaikuta luokkapuolueessa, vaan elää vuotta 2009 ja on modernin keskustavasemmistolaisen työväenpuolueen jäsen. Taidetaan olla Romakkaniemen kanssa melko samanikäisiä ja koulutuskin on sama, vaikka Juholla on gradu vielä kesken. Siksi tämä höpinä SDP:stä luokkataistelijana on minun näkökulmastani vain jotenkin niin turhaa, koska se ei pidä paikkaansa.

Kuten sanoin itse näen puolueen näkökulman painottuvan palkansaajaan pikemmin kuin elinkeinoelämään. Sosialidemokratian peruslähtökohta kuitenkin on, että kun työntekijöillä menee hyvin, niin yrittäjillä menee hyvin. Ja homma toimii myös päinvastoin. En ihan oikeasti usko, että yrittäjät haluavat kiusata työntekijöitään. Työntekijän paras ystävä on vastuullinen työnantaja. Ongelmana on vain, ettei niin aina ole ja siksi tarvitaan ay-liikettä ja työnlainsäädäntöä.

Ilman pelisääntöjä markkinatalouden negatiiviset vaikutukset pääsevät valloilleen, eikä siitä hyödy oikein kukaan. Tämän hetkinen talouskriisi tuo pelisääntöjen tarpeen jälleen esille. Puhdas markkinaliberalismi ei vain toimi sen enempää kuin valtion komentotalouskaan. Tilanteen korjaukseen tarvitaan ylikansallista sosialidemokratiaa. Valtiolla, säätelyllä, valvonnalla ja ay-liikkeellä on sijansa markkinataloudessa.

Koska maailma ei ole täydellinen, tarvitaan myös politiikkaa ja puolueita, jotta jollain tavalla saadaan tolkku pysymään tässä touhussa. En epäile yhtään, etteikö oikeiston tavoitteet olisi hyvää tarkoittavia, mutta oikeistopolitiikan tulokset eivät vain minusta palvele niitä kansalaisia, joiden asiaa väitätte ajavanne.

Kokoomus on Suomen poliittisessa kentässä konservatiivipuolue. Konservatismi on poliittinen ideologia, jonka pohjoismainen suutaus painottaa yksityisyrittäjyyttä, vapaata markkinataloutta, korostettua yksilönvastuuta, ohennettua hyvinvointivaltiota ja jossain määrin jopa vihreyttä. Taustalla on kuitenkin myös usko lainvoimaan, isänmaallisuus, korkea puolustustahto jne. Miksi kummassa Romakkaniemi häpeää sitä ja yrittää väenvängällä väkisin pois omasta aatteellisesta viitekehyksestään?

Ymmärrän toki, ettei liberaalikonservatiiville, joita pohjoismaiset konservatiivipuolueet edustavat, tunnu kovin kotoisalta joidenkin Euroopan arvokonservatiivien parissa. Juho: kantaani siitä, että Kokoomus vaikuttaa konservatiivipuolueiden ryhmässä, ei muuta vaikka joku kumman Antti Timonen sanoisi mitä.

Paljon mielenkiintoisempaa olisi joskus toisella kertaa ihmetellä oikein porukalla, kuinka tuosta Keskustasta saadaan leivottua Euroopan liberaalipuolueen jäsen. Se kun ei oikein istu sinne mitenkään päin.

Eikö olisi Juho parempi vain todeta, että olemme eri mieltä joistain asioista. Ja niissä asioissa tehdään juuri sitä politiikkaa. Jonkun kannan on voitettava ja siksi näitä Euroopan parlamenttivaalejakin käydään.

Katsokaapas oheinen filminpätkä. Se kertoo, miksi näissä vaaleissa on eri puolueita ja edustajia. Kyse ei ole mistään luokkasodasta vaan muun muassa suomalaisten ja Eurooppalaisten palkansaajien näkökulman huomioimisesta EU-päätöksenteossa. http://www.youtube.com/watch?v=9JHrow_ipTY

Jan Rossi 29.05.2009 20:36

Kirjoitin oman kannanottoni kokoomuksen viimeaikaiseen toimintaan. Mielestäni kokoomusarvojen perään pitäisi alkaa kyselemään.

Kokoomusehdokas huutaa stoppia maahanmuuttajille!

29.05.2009 Jan Rossi

Kokoomus yllätti kaikki politiikan seuraajat tänä aamuna kun puolueen euroehdokas Kai Pöntinen päätti kohahduttaa yleisöä vaalimainoksellaan Helsingin Sanomien kannessa. Mainoksessaan Pöntinen huutaa stoppia sosiaalipummimaahanmuuttajille. Mainoksesta nousi kohu ja Jyrki Katainen vaati Pöntistä lopettamaan tälläinen mainonta.

Pöntisen mainos kuitenkin nostaa väkisin esille kokoomuksen todellisen suhtaumisen maahanmuuttajiin. Mitä mieltä Katainen on maahanmuuttajista, jotka eivät halua opiskella suomen kieltä? Tilanne on mielenkiintoinen, sillä kokoomus on aiemminkin jäänyt kiinni maahanmuuttajista koskevista lausunnoista. Jokainen muistaa miten eduskuntavaaleissa kansanedustaja Petri Salo puhui somaleista.

Mikä on siis kokoomuksen todellinen kanta maahanmuuttajiin? Tilanne on se, että moniarvoiseen Suomeen mahtuu uusia maahanmuuttajia. Suomi on viimeisten vuosikymmenten aikana muuttunut kohti moniarvoista yhteiskuntaa, jossa kaikilla on mahdollisuus asua ja toimia. Haluaako kokoomus samaa?

Päivän toinen kysymys on, että miksi kokoomuksen euroehdokkaiden joukossa ei ole yhtään maahanmuuttajaa? Kokoomuksen ehdokasjoukko on puhtaasti suomalaisvoittoinen. Miksi puolue ei asettanut yhtään ulkomaalaista listoilleen, kuten monet muut puolueet?

Jan Rossi

Mika Domisch 30.05.2009 0:09

Hyvä Unski, kiitos provosoivasta otsikosta, sait jengin heräämään! Nyt tulee vuorostaan demarikommentti.

Vaikka politiikka perustuu liian usein mielikuviin, kannattaisi pidättäytyä faktoissa. Eroja demari - ja konservatiiviryhmien välillä on.

1. Työaikadirektiiviä käsiteltäessä enemmistö EPP-ryhmästä (66%) vastusti eurodemarien ajamaa 48 tunnin viikottaista maksimityöaikaa, ja kannatti 60 tunnin limiittiä, eli opt-outia. Suomalaismepeistä Itälä, Kauppi, Vatanen ja Lax kannattivat 60 tunnin työviikkoa.

Myös muissa työelämän kysymyksissä EPP-ryhmä heittäytyy usein työnantajapuolelle. Suurin osa EPP-ryhmä äänesti tyhjää yritysneuvostodirektiivissä ja vastusti eurooppalaista tilaajavastuumallia. Näyttääkin siltä, että kokoomuksen Suomessa lanseerama uusi työväenpuolue ei oikein yllä Brysseliin ja Strasbourgiin asti.

2. EPP-ryhmän arvokonservatiivisuudesta: kesällä 2008 komissio lanseerasi yhdenvertaisuusdirektiivin, jossa pantaisiin täytäntöön uskonnosta tai vakaumuksesta, vammaisuudesta, iästä tai sukupuolisesta suuntautumisesta riippumaton ihmisten yhdenvertaisen kohtelun periaate työmarkkinoiden ulkopuolella (työmarkkinoilla syrjinnän kieltävä direktiivi (2000/78/EY) on jo voimassa). EPP-ryhmän ja Suomen kepulaisten vastustuksesta huolimatta demariryhmä ja liberaalit (ilman Suomen kepua) runnoivat direktiivin läpi. Suomalaismepeistä Korhola, Takkula, Vatanen ja Virrankoski ehdottivat direktiivin hylkäystä.

3. Juho Romakkaniemi, olet täysin oikeassa siinä, että demarit ajavat voimakkaammin taloussääntelyä kun esim. kokoomus. Vuonna 2007 tanskalainen demarimeppi ja entinen pääministeri Rasmussen laati EP:n talousasioiden valiokunnassa mietinnön Hedge Fondsien, eli vaihtoehtoisten investointirahastojen, ennen kaikkea sijoitusrahastojen ja pääomasijoitusrahastojen, aiheuttamista ongelmista. Mietintö herätti ALDE- ja EPP-ryhmän taholta paljon vastustusta, ja sitä jouduttiin vesittämään aika lailla, ennen kuin se hyväksyttiin parlamentin täysistunnossa. Olisiko mietintö herättänyt EPP:n ja ALDE:n riveissä yhtä paljon vastustusta vuonna 2009?

Tässä siis kolme esimerkkiä ryhmien välisistä eroista. Se ei tarkoita, että ryhmät olisivat kaikista asioista eri mieltä, mutta monessa kuitenkin olevat.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?
Luetuimmat
  1. 1

    Nyt.fi kommentti: Ylen A-teema osoitti jälleen, kuinka surkea konsepti sillä on – Ohjelmassa piti keskustella seksuaalisesta häirinnästä, mutta siellä keskusteltiin siitä, miten voi flirttailla

  2. 2

    Mies vei Saphira-koiransa hoitoon Lohjalle – kun hän meni myöhemmin katsomaan koiraa, löytyi vain tyhjä talo, josta oli lämpöpatteritkin viety

  3. 3

    Kukaan ei pelasta sinua täältä, sanoi ”lääkäri”, riisui toimittajan ja aloitti tutkimuksen – Kokeilimme, miltä tuntuu osallistua seksuaalisia fantasioita toteuttavaan esitykseen

  4. 4

    Kone-nimensä vuoksi vankilaan joutunut suomalaismies vapautui syytteistä – aikoo haastaa Bulgarian EU-oikeuteen

  5. 5

    Sexpon puheenjohtaja ja seksityöntekijä kertoo, millaisia ovat ihmisten noloimmat seksikysymykset: ”Nykyään asiakkaat kyllä pyytävät huomattavan reippaasti”

  6. 6

    Sukellusvene katosi salaperäisesti mukanaan 44 miehistön jäsentä – Argentiinan merivoimat käynnisti suuretsinnät Etelä-Atlantilla

  7. 7

    Tuhat vuotta sitten valtava viikinkiarmeija vyöryi Suomeen ja sai selkäänsä hämäläisiltä – Näin kertoo taru, mutta mitä oikeasti tapahtui?

    Tilaajille
  8. 8

    Suomeen vasta rantautuneen rikollis­jengin jäseniä tuomittiin vuosiksi vankilaan – pisin tuomio yli kymmenen vuotta

  9. 9

    Meikkibloggari neuvoo: Näin sinun kannattaa meikata juuri nyt – Meikkaus on nyt kasvojen muotoilua, jossa kovimmat osaajat opettavat uusimmat kikat muille Youtube-videoilla

  10. 10

    Jätkäsaaren homehtuneen Wood Cityn suunnittelussa tehtiin virhe, tunnustaa Stora Enso – SRV myöntää, että puu­kerros­taloon hulahti rakennus­aikana runsaasti vettä

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Mies vei Saphira-koiransa hoitoon Lohjalle – kun hän meni myöhemmin katsomaan koiraa, löytyi vain tyhjä talo, josta oli lämpöpatteritkin viety

  2. 2

    Jätkäsaaren homehtuneen Wood Cityn suunnittelussa tehtiin virhe, tunnustaa Stora Enso – SRV myöntää, että puu­kerros­taloon hulahti rakennus­aikana runsaasti vettä

  3. 3

    Nyt.fi kommentti: Ylen A-teema osoitti jälleen, kuinka surkea konsepti sillä on – Ohjelmassa piti keskustella seksuaalisesta häirinnästä, mutta siellä keskusteltiin siitä, miten voi flirttailla

  4. 4

    Sexpon puheenjohtaja ja seksityöntekijä kertoo, millaisia ovat ihmisten noloimmat seksikysymykset: ”Nykyään asiakkaat kyllä pyytävät huomattavan reippaasti”

  5. 5

    ”Mökki tärisi niin kovasti, että sen täytyi tulla tähän lähelle” – kolme videota Lappia hämmästyttäneestä meteorista

  6. 6

    Kukaan ei pelasta sinua täältä, sanoi ”lääkäri”, riisui toimittajan ja aloitti tutkimuksen – Kokeilimme, miltä tuntuu osallistua seksuaalisia fantasioita toteuttavaan esitykseen

  7. 7

    Tuhat vuotta sitten valtava viikinkiarmeija vyöryi Suomeen ja sai selkäänsä hämäläisiltä – Näin kertoo taru, mutta mitä oikeasti tapahtui?

    Tilaajille
  8. 8

    Kone-nimensä vuoksi vankilaan joutunut suomalaismies vapautui syytteistä – aikoo haastaa Bulgarian EU-oikeuteen

  9. 9

    HS:n suuri kaupunkivertailu: Kuopion elinvoimaisuus kasvoi eniten, Salo romahti – katso, miten isot kaupungit pärjäävät vertailussa

    Tilaajille
  10. 10

    Nuorisojengi tehtaili Helsingissä muutamassa kuukaudessa 13 ryöstöä – Uhrin kurkulle painettiin tikari Malmilla, myyjää hakattiin lonkerotölkeillä Mellunkylässä

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Hätähuuto ihmiskunnan tulevaisuuden puolesta, 15 000 tieteentekijää varoittaa joukkotuhosta – ”Pitkään jatkunut nopea väestönkasvu on syy moniin ekologisiin ja jopa yhteiskunnallisiin uhkiin”

  2. 2

    ”Kukaan älykäs ja kaunis nainen ei halua seurustella työttömän, kouluttamattoman miehen kanssa” – 28-vuotias Valtteri ja 26-vuotias Kharouf kertovat tarinansa syrjäytymisestä

    Tilaajille
  3. 3

    Kolmevuotiaan lapsensa puukotuksesta epäillyn isän kuulustelut alkavat tiistaina, miehellä aiempaa rikostaustaa – Poliisi henkirikoksesta: ”Tapahtumia, joita ihmismieli ei meinaa käsittää”

  4. 4

    Joukossamme elää ihmisiä, joilla on pedon luonne – näin psykopaatti lipuu toisen ihmisen lähelle ja tekee tuhojaan

    Tilaajille
  5. 5

    Varaslähtö länsi­metroon: astu kyytiin ja kiidä tunnelissa 36 kilometriä idästä länteen – verkko­retki kuvaa reitin kuljettajan silmin ja esittelee jokaisen aseman 360-kuvalla

  6. 6

    Turvapaikkapäätöstä odottava Sharif Qaderi potkaistiin ulos ryhmäkodista kun hän täytti 18 vuotta – Sitten itähelsinkiläinen lapsiperhe otti hänet luokseen asumaan

  7. 7

    Eräänä kesäiltana Seppo kaatui ja kuoli – se oli vakava paikka, sillä tämä raivokas nero yksin tiesi kaiken siitä, miten Suomen ydin­jäte haudataan turvallisesti

    Tilaajille
  8. 8

    Tuhat vuotta sitten valtava viikinkiarmeija vyöryi Suomeen ja sai selkäänsä hämäläisiltä – Näin kertoo taru, mutta mitä oikeasti tapahtui?

    Tilaajille
  9. 9

    Miksi vaikutusvaltaiset miehet panevat naiset katsomaan masturbointiaan? Asiantuntija vastaa

  10. 10

    Suomalainen peruskoulu on ajautunut muutamassa vuodessa sekavaan tilaan, joka vaarantaa oppilaiden oikeusturvan

  11. Näytä lisää