Perässähiihtäjä

Löytyykö EU:sta enää mitään hyvää sanottavaa?

Maanantai 7.3. 2011 ja toinen postaus.

 Tärkein asia on sanottava ensimmäiseksi: lämmin kiitos kaikille kommentoijille ja lukijoille. Pääsin viikonvaihteessa vain muutaman kerran päätteen ääreen, mutta joka kerran suorastaan ahmin näitä kommentteja. Oli mukava siirtää julkaistavaksi näin laadukasta tekstiä. Yli 50 kommenttia muodostavan johdannon koko blogikeskustelulle, kun ryhdymme porukalla tarkentamaan niitä. Tämä on hieno alku.

Kommenttien herättämiin teemoihin palataan vielä monta kertaa seuraavan kuuden viikon aikana. Sen lisäksi olen saanut muutakin palautetta, mutta siitä kerron tässä blogissa lisää lähipäivinä. Jos olen oikein ymmärtänyt, olen päässyt eräällä toisella ”foorumilla” varsin paljon esille - ja yksinomaan kielteisessä mielessä, konnan roolissa. En tosin tiedä, että keitä kaikkia nämä kommentoijat mahtavat ollakaan, sillä monet piiloutuvat häveliäästi nimimerkkien taakse. Se herättää kysymyksen että miksi pitää naamioitua?

Mutta viime kirjoituksessani lupasin, että otan esiin EU-asian. Palasin äsken tänne Sanomataloon tilaisuudesta, jossa julkistettiin tohtori Juhan Aunesluoman kirja Vapaakaupan tiellä. Se on varsin perusteellinen yhteenveto Suomen integraatiopolitiikasta ja alkaa itsenäisyyden alkuvuosista ja päättyy Suomen liittymiseen Euroopan unionin jäseneksi 1. tammikuuta 1995.

Aunesluoman kirja on alansa perusteos ja veikkaan, että siihen palataan vielä vuosikymmenten päästä, kun Suomen historiaa arvioidaan. Mutta ei kirjasta sen enempää, sillä arvioin sen HS:ssa huomenna tiistaina 8. maaliskuuta. Tilaisuudessa oli paikalla paljon takavuosien voimahahmoja, jotka kävivät jäsenyysneuvotteluja 1980-luvulla ja 1990-luvulla. He saivat paljon aikaan. Kuten Nokian hallituksen puheenjohtaja Jorma Ollila tilaisuudessa sanoi, toisen maailmansodan jälkeen Suomi on menestynyt yli kaikkien ennustusten.  

(Kirja-arvio löytyy tämän linkin takaa. )

Oli mainio sattuma, että yksi kirjan keskushahmoista, presidentti Mauno Koivisto, esiintyi sunnuntai-iltana toimittaja Arto Nybergin ohjelmassa TV1:ssa. Nyberg kysyi Koivistolta, että mitä pitäisi tehdä, että kansalaiset saataisiin kiinnostumaan EU-asioista? 87-vuotias Koiviston vastasi näin:

”Ei minulla ole siihen lääkettä. Minä ymmärrän tämän, että tämä vieraantuminen tapahtuu, mutta kuitenkin minusta se oli välttämätöntä, että me liityimme, integroiduimme. Oman valuutan kanssa eläminen oli, siinä oli aina paineita niin päin tai näin päin. Tämä että ollaan isossa joukossa, sehän tarkoittaa, että kaikki tapahtuu hitaasti ja koneistot jauhavat hitaasti, mutta se antaa kuitenkin meille taloudellista ja muutakin turvallisuutta. Tietysti sen seurauksena on tämä vieraantumisen pelko.”

Koiviston lausunnon sekä Ollilan ja muiden julkistamistilaisuuden puheenvuorojen jälkeen oikein hätkähdin. Onpas siitä pitkä aika, kun joku on sanonut myönteisen sanan Suomesta ja Euroopan unionista samassa virkkeessä. Unionia on joko haukuttu tai korkeintaan vaivautuneen oloisena selitetty, että tämä on nyt yhtä kituuttamista.

Yhteiselo "isossa joukossa" onkin varsin kummallista. Viime viikolla Irlannissa pidetyissä parlamenttivaaleissa sikäläinen pääpuolue hävisi. Yhdeksi syyksi sanottiin, että sen johtama hallitus oli hoitanut huonosti maan taloutta ja irlantilaisia hävetti ottaa vastaan lainaa muilta euromailta.

Irlantilaisten tuntema kiukku ja häpeä on ymmärrettävä inhimillinen reaktio. Ja varmaan logiikkaa on siinäkin, että meillä tunnetaan kiukkua ja häpeää samasta asiasta. Ottaahan se päähän, kun pitää kaveria auttaa. Mutta voisimmeko olla edes vähän tyytyväisiä siitä, etteivät omat asiamme ole niin huonossa kunnossa, että Suomen pitäisi antamisen sijasta pyytää apua itselleen?

Siispä päivän hyvä kysymys: Löytyykö EU:sta enää mitään hyvää sanottavaa?

23 vastausta artikkeliin "Löytyykö EU:sta enää mitään hyvää sanottavaa?"

Elina Mäntylä 07.03.2011 19:12

Yksi konkreettinen esimerkki EU:n hyvyydestä. Asun Saksassa, mutta etätyöskentelen Suomeen. Joulun alla hampaani lohkesi eikä visiittiä Suomeen ollut tiedoissa hetkeen aikaan. Mutta Eurooppalaisella sairaanhoitokortilla pääsin saksalaisen hammaslääkärin hoidettavaksi hyvin edullisesti. Ja ystävällinen hammaslääkäri hoiti samalla muutaman muunkin hampaan. Siinä kohtaa kiittelin mielessäni Suomen EU-jäsenyyttä.

Pentti Kangasluoma 07.03.2011 19:20

1. Kun rakensin niin lopussa vielä tarvittiin lisärahaa kaikkien laskujen maksamiseksi. Korko 16 %, nykypolvi ei käsitä.

2. Olen seurannut yli 20 vuotta Viron, Baltian rauhanomaisia kumouksia ja kehitystä eteenpäin. Kun heidät hyväksyttiin ehdokasjäseniksi he pääsivät mukaan ohjelmiin. Tiet, koulut, urheilukeskukset, sairaalat, ammattikoulut, perusta on rakennettu EU-rahoilla. Koulutusrahat.

Ilman Unionia meillä olisi Itämeren etelärannoilla kansat jotka pyrkisivät vauraampiin maihin kuin arabit pian Välimerellä.

Nyt siirtolaisuus tapahtuu aika hallitusti.

Maatalous on hyötynyt myös runsaasti, maatalouden narina on sitä varten että antaisimme kansallista tukea. Pellon hehtaarihinnat ovat järjettömät - maatalous hyvä elinkeino.

EU on turvallisuutta edistävä systeemi. Sodat ovat loppuneet, ja jäsenyys antaa meille ystäviä. Matkustaessa euro kätevää,

kun katsoo uusia saksalaisia dekkarisarjoja hinnat tajuaa paremmin.

Marko Ronkainen 07.03.2011 20:21

Arto teki taas hyvää työtä, Koiviston saaminen ohjelmaan juuri nyt, vaalien alla, oli mainio veto. EU on kuitenkin varmasti yksi vaaliteemoista. EU:sta voi olla montaa mieltä, mutta kävi sille tulevaisuudessa miten tahansa, on tärkeää olla siinä mukana NYT, koska jos ei ole mukana, on ulkona. Niin nyt kuin jatkossakin. Olen verrannut EU:ta Kansainliittoon, se on ensimmäinen varteenotettava yritys Euroopan yhdentymiseksi. Jos se menisikin puihin, sen pohjalta voi syntyä jotain muuta, kuten YK syntyi Kansainliiton pohjalta.

Kokonaan toinen kysymys on se, mitä EU lopulta nyt on. Se ei ole kovin demokraattinen, tehokas, eikä tasa-arvoinen jäsenmaitaan kohtaan. Jotain on tapahduttava, tai sen tulevaisuus ei ole ruusuinen, veikkaan.

Esko Virri 07.03.2011 20:25

Yksi hyvä asia tulee esille aina kun tulee ulkomailla matkustettua. Vähemmän muodollisuuksia, enemmän vapaa-aikaa joskin lentoyhtiöiden tarkastukset sen kuin kovenevat. Mutta eipä tarvitse jonottaa Viron satamassa passintarkastusta.

Toinen hyvä asia on rauhan tuominen Eurooppaan unionin alueen osalta ja muutenkin. Sen vuoksihan talousliitto aikoinaan perustettiin, sitomaan pääpukarit Ranska ja (Länsi-)Saksa niin tiukasti yhteen ettei uutta yhteenottoa pääsisi tapahtumaan.

Mutta näistä huolimatta Euroopan Unionista ja erityisesti sen tulevasta kehityksestä pitää käydä aitoa ja kriittistä keskustelua. Unionilla on myös kääntöpuolensa, eikä Suomen pidä taipua tärkeissä asioissa Unionin edessä vain miellyttääkseen muita omaksi vahingokseen. Yhteistyötä ja kompromisseja voidaan toki tehdä, jos niistä pitkällä tähtäimellä koetaan hyötyvän.

Kari Rajala 07.03.2011 21:24

Euron myötä olen maksanut talolainani noin 10 %-yksikköä pienemmällä korolla kuin opintolainani markka-aikaan. Matkustaminen on tullut halvemmaksi ja helpommaksi Euroopassa. EU mahdollisti halpalentoyhtiöt. Lapsillani on monipuolisemmat opiskelumahdollisuudet kuin itselläni. Tosin olen itsekin päässyt nauttimaan EU:n kustantamasta (siis myös meidän suomalaisten) täydennyskoulutuksesta ulkomailla. Ruokakauppaan on tullut kilpailua.

Suurin asia on pitkä rauhan jakso.

Huonoja asioita ei tässä kysytty, joten niitä en listaa. Kuitenkin peruskuvio jää plussan puolelle.

antti liikkanen 07.03.2011 22:53

Tämä EU-keskustelu käytiin mm eu-vaalien alla täällä aika tarkasti läpi. Mieleen jäi Anna Mikkola (??) ja hänen erittäin laadukas perehtymisensä unionin toimintaan.

Sisältä katsoen (tosin alueiden komitea ei likikään ytimissä ole) EU on lähentänyt ja verkottanut muutoin aika huonossa hapessa henkisesti ja tulevaisuususkossaan olevaa maanosaa, sen alueita ja kuntia - ja sen ympäristöajattelua ja -toimintaa.

Yhteistyö EU / Euroopan neuvosto (47 jäsenmaata), jossa olen aika paljon mukana tuo mukaan alkuperäistä EU-ajattelua 1940-luvun lopulta varsin kirkkaana.

Eli se paras sanottava löytyy - psykiatri kun olen - henkisen Euroopan parantuneena meininkinä ja/tai mahdollisuuksina.

Baltia ja Balkan ovat aika laadukkaita esimerkkejä.

Finanssikriisi ei alkanut EU:n alueelta tai dynamiikasta, mutta ilman talousliittoa olisi aika moni EU:n nykyjäsen varmasti aika lailla pahemmassa jamassa.

Ja niiden kansalaiset.

Pakolaiskysymys EU-tasolla ratkottuna on mahdollisempi ja rauhaisampi - oletan.

Jussi Lähde 07.03.2011 23:51

Terveisiä Minskistä, Valko-Venäjältä

Tapaamiset vanhojen ja uusien tuttavien kanssa saivat silmät aukeamaan. Yksi minskiläinen ystäväni virkkoi: "Kyllä, kyllä me häpeämme nykyistä hallintoamme. Häpeämme myös omaa oppositiotamme, meidän tulisi aikaansaada enemmän. Mutta jos asuisin EU-maassa häpeäisin vieläkin enemmän."

"Onko EU:sta enää mitään hyvää sanottavaa?" Hyvä kysymys, Unski. Klassikkokysymys. Kysymyksen kehuminen, sehän on tunnetusti parhaita tapoja silloin, kun ihminen hakee mielessään epätoivoisesti säädyllistä vastausta.

EU tuntuu vain kasvavan. Se on kuin varpaankynsi, joka kasvaa - valitettavasti kivuliaasti sisäänpäin.

Kyllä, hyvää sanottavaa on. Meillä on nyt tarvittavat virat kansainväliselle toiminnalle Unionin ja ulkomaailman asioissa. Enää tarvitaan jämäkkä osaaminen.

Riitta Skoglund 08.03.2011 7:39

Tuossa yllä on psykiatri Antti Liikkasen kommentti, siihen on psykologin hyvä jatkaa. Muistat oikein Antti, hakemasi nimi on Anna Mikkola.

Mitä olisi tänä päivänä olla ulkona EU:sta? Ihan puistattaa ajatella!

Muistan kun ensimmäisen hääpäivän jälkeen ihmettelin, mihin oikein olin ryhtynyt: avioliitto ei ollutkaan kahdenkeskistä kuhertelua, vaan siinä oltiin keskellä arkea, töitä, kotitöitä, kahta sukua, ystäväpiirejä, samanlaisuutta ja erilaisuutta.

Ei muuta kuin keskustelemaan, perustelemaan, riitelemään, ratkomaan, yhdessä yrittämään ja erehtymään, hioutumaan, kasvamaan.

Henkinen avautuminen, päällimmäisten erilaisuuksien tasoittuminen, yhteisten mahdollisuuksien moninkertaistuminen sekä monenkeskisen riippuvuuden tunnistaminen ja tunnustaminen ovat EU-ajan antia. Missään ei sanottu, että Euroopalla tai Unionilla olisi helppoa muuttuvassa maailmassa, eikä sanottu, että Suomella yksin olisi sen helpompaa. Maantiede on realiteetti ei vain suhteessa Venäjään, vaan myös suhteessa Eurooppaan.

Jan Rossi 08.03.2011 7:52

Arvoisa Unto Hämäläinen kysyy, että löytyy EU:sta mitään hyvää sanottavaa? Sanoisin näin, että ei löydy. Jokainen voisi vaikkapa katsoa EU:n ulkopolitiikkaa ja Ashtonin roolia Libyan kriisissä. EU:n takapihalla on menossa kansannousun aseellinen murskaaminen ja EU on hiljaa. USA hoitaa kriisiä, ei EU. Tämä kertoo kuinka onneton EU on hoitamaan oman lähialueensa kriisejä. Mihin EU:ta tarvitaan? Ei mihinkään.

Näissä vaaleissa EU:ta jumalanaan pitävä Stubb olisi mahdollista saada vastuuseen toimistaan. Stubb ei näe koskaan jumalassaan mitään moitittavaa. Kaikkein pahin ja onnettomin lausunto oli mennä RIIA:ssa ehdottamaan EU:n ja USA:n yhteistä vapaakauppa-aluetta. Kas kun ei mennyt ehdottamaan transatlanttista liittovaltiota suoraan.

Jan Rossi

Lars-Erik Wilskman 08.03.2011 10:35

Aika kattavasti kirjoittajat ovat unionin hyviä puolia kuvanneet. Lisäisin vielä Erasmuksen ja muut vastaavat ohjelmat.

Minusta keskiluokalle unioni on jo niin arkinen asia, että sen haukkuminen on yhtä luonnollista kuin hallituksen, eduskunnan tai kunnanvaltuuston haukkuminen.

Suomalaisessa poliittisessa keskustelussa unionin arvostelu on vaaratonta. Unionista ei erota, mutta sitä haukkumalla voi saada huomiota. Jos olen pikkaisen ilkeä niin suuriin osa unionin arvostelua muistuttaa loiskasvin toimintaa.Todellisuudessa se ei eläisi ilman isäntäänsä. Unioni on hyvä vihollinen.

Minua miellyttää unionin hidas kehittyminen kohti federaatiota globaalin kehityksen pakottamana.

Matti Niiranen 08.03.2011 11:55

EU:sta löytyy paljon hyvää sanottavaa. Riittänee kun osaltani totean, että EU vahvistaa kansan enemmistön mielestä suomalaisten vapautta, kansallista turvallisuutta ja taloutta. Jälkimmäistä sekä yksilöiden että kansantalouden näkökulmasta.

Tohtori Mauno Koivisto on viisas mies. Hän luki kansan syvien rivien mieliä sanoessaan:

"(EU:ssa)...ollaan isossa joukossa, sehän tarkoittaa, että kaikki tapahtuu hitaasti ja koneistot jauhavat hitaasti, mutta se antaa kuitenkin meille taloudellista ja muutakin turvallisuutta."

Kansan laajan valtavirran sävynä on perustyytyväisyys ja virran suunta on hitaasti syvemmälle EU:n ytimiin. Pinnalla tosin kuohuu kovalla äänellä soinilaisten ja eskoseppäsläisten ynnä muiden möly. Vaikka unioniin perusnegatiivisesti suhtautuvia olisi 20%, niin enemmistönä on edelleen se 80%. Virta vie kuohupäitä.

Kriittinen keskustelu EU:sta ei tarkoita sitä, että EU:sta ei olisi mitään hyvää sanottavaa.

Sen sijaan demareiden ja etenkin Paavo Lipposen ristiriitaiset integraatiopuheet ja heidän harjoittama EU:ta liki leipätyökseen kritisoivien soinilaisten mielistely, ovat olleet omiaan heikentämään sdp:n omaa kannatusta. Siitä hyötynee 17. huhtikuuta etenkin kokoomus.

Jan Rossi 08.03.2011 12:03

Matti Niiraselle toteaisin näin, että on mielenkiintoista, että Suomi itse maksaa EU:lle omien lakiensa muuttamisesta. Suomi nimittäin antaa ilmaiseksi oman lakinsa EU:lle ja vielä maksaa sen muuttamisesta. Suomi siis antaa vapaat kädet Brysselin byrokraateille säätää Suomelle lakeja ja Suomi vielä maksaa lystin.

EU on suuren luokan huijaus. On käsittämätöntä, että tälläiseen sumutukseen suostutaan. Miksi kansallisvaltio Suomea enää edes johdetaan jostakin Helsingistä? Antakaamme suosiolla kaikkia parlamentaarinen valta Brysseliin. Lopetetaan eduskunta ja hallitus. Virkamiehet voisivat hoitaa juoksevat asiamme kun eduskunnasta on tullut direktiivien kumileimasin suomalaisten omilla rahoilla.

Jan Rossi

Juho Romakkaniemi 08.03.2011 15:18

Hyvä ja ajankohtainen kysymys, Unski.

Olen työni kautta katsellut neljä viimeistä vuotta aika läheltä eurooppalaisen päätöksenteon ydintä. Olen myös ollut matkassa mukana neuvoston kokouksissa, joissa on päätetty euron vakauden sekä suomalaisten talouden ja työllisyyden kasvun eväistä, mutta jätetään niistä kertominen muistelmiin. Siinä sivussa on kuitenkin syntynyt monta ajatusta EU:n eri puolista eurooppalaisille ja suomalaisille.

Liikkanen ja Rajala muistuttavat viisaasti Keski-Euroopan historian pisimmästä rauhan aikakaudesta sekä Itä-Euroopan hallitusta muutoksesta. Euroopan unioni on kaikkea muuta kuin täydellinen. Mutta Eurooppa on paljon parempi paikka unionin kanssa kuin ilman. Rauhanprojekti se on ollut myös Suomelle.

Viimeksi sunnuntaina presidentti Koivisto muistutti, että Suomenkin jäsenyys oli myös turvallisuusratkaisu. Unionin jäsenenä asemamme on vakaampi ja turvallisempi kuin ilman. Myös yhteinen markkina, valuutta sekä yleinen taloudellinen ja poliittinen vakaus ovat saavutuksia, joiden arvo on mittaamaton.

Jotkut väittävät, että Euroopan unionin jäsenyys vie suomalaisilta omaa päätösvaltaa. Asia on kuitenkin päinvastoin. Euroopan unionin jäsenyys on tuonut meille valtavasti lisää vaikutusvaltaa. Suomalaiset päättävät nykyään koko Eurooppaa koskevista asioista. Lisäksi me olemme päättämässä Euroopan kannoista ja linjauksista globaaleissa kysymyksissä. Niissä Euroopalla on suuri painoarvo.

Yksin Suomella ei sitä juuri olisi. Tämä on hyvä asia, sillä yhtenä maailman vientivetoisimpana taloutena otamme vastaan maailmalta erilaiset hyvät ja huonot tuulet. Juuri avoin talous ja vientivetoisuus ovat tehneet Suomesta maailman vauraimpiin kuuluvan yhteiskunnan. Ainoastaan olemalla aktiivisia päätöksenteon pöydissä voimme vaikuttaa meihinkin vaikuttaviin päätöksiin.

Vaikkapa EU:n ministerineuvostossa tai muilla kansainvälisillä areenoilla on suhteellisesti yllättävän vähän merkitystä tuletko viiden miljoonan vain viidenkymmenen miljoonan asukkaan maasta, jos vain riittää painokasta sanottavaa. Tuoli pöydän ympärillä riittää, kun vain tietää mitä tekee ja sanoo.

Kokoomus on aina ollut Suomen kansainvälisin puolue ja Euroopan yhdistymiseen myönteisimmin suhtautuva puolue Suomi on eurooppalainen kansakunta muiden joukossa osa suurempaa, yhteistä eurooppalaista arvoyhteisöä. Meille kokoomuslaisille EU-jäsenyys ei ole mikään tekninen liitto, jossa lasketaan jäsenyyden hyötyjä tai haittoja mittatikulla. Euroopan unionin jäsenyys on meille arvovalinta.

Kokoomuksen asemaa Suomen suuren EU-linjan ajajana ei ole muuttanut se, olemmeko oppositiossa vain hallituksessa. Keskustalla ja SDP:llä on linja ilmiselvästi vaihdellut parlamentaarisen aseman mukaan. Se ei ole kovin uskottavaa tai turvallisuuden tunnetta tuottavaa. Perussuomalaiset ovat rehdimpiä. Suomen pitäisi olla heidän mielestään ”itsenäinen”. En vain tiedä mitä itsenäisyyttä se on, että kuvitellaan voivamme poimia rusinat pullasta. Eristäydytään pahasta maailmasta, päätöksenteosta ja vastuunotosta, mutta uskotellaan silti, että voimme säilyttää hyvinvointimme osaamisemme viennin avulla.

Eduskuntavaaleissa päätetään millaista kansainvälistä politiikkaa ja Eurooppa-politiikkaa sekä millaisia Suomen edustajia suomalaiset haluavat. Halutaanko jurnuttajia ja protestoijia vai halutaanko meitä suomalaisia edustamaan kielitaitoisia ja asiansa osaavia suomalaisia.

Jan Rossi 08.03.2011 17:00

Romakkaniemi ei selvästikään suostu vastaamaan kysymyksiin vaikkapa korvat punaisena, mutta olkoon. Tällä tavalla kokoomus on toiminut viimeiset neljä vuotta. Mihinkään arvosteluun ei vastata.

Ja EU arvovalinta? Todellakin arvovalinta. Kokoomuksen arvovalintana on ollut aloittaa muiden laskujen maksaminen kaikkialla Euroopassa. Pian kokoomus työntää rahamme Portugalille. EU:n kassaan kokoomus haluaa antaa rahamme ja siinä samassa lakimme. Tälläinen on kokoomuslainen arvovalintainen toiminta. Ei vastuunkantoa, vain temppuja temppujen päälle. Kokoomus ei ole vaihtoehto Suomessa.

Jan Rossi

Esko Elo 08.03.2011 17:05

Valtaosa ihmisistä ei tunne yritystoimintaa tai kansainvälistä taloutta ja niiden merkitystä suomalaiselle työlle ja hyvinvoinnille. EU toimii keskeisesti näillä alueilla. Siksi siitä voidaan väittää melkein mitä vain, kuten "onko siitä enää mitään hyvää sanottavaa". Toisaalta kuinka hyvin suomalaiset tuntevat Suomen valtion toimintaa? Epäilen sitäkin.

On paradoksaalista, että samalla kun kansainvälistyminen etenee kovaa vauhtia melkein kaikilla aloilla kuten yritystoiminnassa, politiikka tarpoo yhä kansallisessa norsunluutornissaan ja kuvittelee sieltä löytyvän ratkaisut kaikkiin pulmiin. Se on harhaluulo, sillä kansainvälistynyttä yritystoimintaa ja jättimäisiä monikansallisia yrityksiä ei voida enää säännellä tehokkaasti kansallisin määräyksin. Vain EU-tasolla tai globaalisti, josta EU on merkittävä osa. Tuore talouskriisi on esimerkki sääntelyn ja valvonnan puutteista.

EU on luotu juuri näitä tarkoituksia varten: se on poliittinen organisaatio, jossa lainsäädännön ja budjetin päättäjänä ovat ministerineuvosto (jäsenmaiden ministeri) ja parlamentti. Jäsenvaltiot ovat yhdessä antaneet sille toimivaltaa etupäässä taloudellisissa asioissa. Yhteisillä sisämarkkinoilla parannetaan yritysten kilpailukykyä ja kasvua ja saadaan sitä kautta lisää työpaikkoja, palkkoja sekä verotuloja. EU on osa julkista sektoria vahvuuksineen ja heikkouksineen: hyvät pyrkimykset eivät aina toteudu odotetulla tavalla. Sen pitäisi olla tuttua Suomestakin?

EU:n hyödyt tulevat Suomellekin pääosin yritysten kasvun kautta, ei tukiaisina. EU:n budjetti on n. 1 % jäsenvaltioiden BKT:sta. Siitä pääosa palautuu takaisin Suomelle maatalous- ja aluetukina. Vertailun vuoksi Suomen valtion budjetti on n. 28 % BKT:sta ja kehitysavun osuus n. 0,5 % BKT:sta.

Pekka Kärkkäinen 08.03.2011 18:21

EU:ta arvioidessa on syytä muistaa, että se on alunperin optimoitu kahteen tarkoitukseen: 1) rauhan säilyttämiseen Euroopassa ja 2) talouskasvuun. Ne jotka moittivat EU:ta demokratiavajeesta ovat siinä suhteessa oikeassa.

"Kansalaisten Eurooppa" ei ole missään vaiheessa ollut tärkein unionin toiminnan kehittämiskohde. Ne yksityisten ihmisten elämää parantavat asiat, kuten liikkumisen ja työnhaun vapaus, on luonnollisesti tehty parantamaan talouden joustavuutta.

Toisaalta, kuinka kehittää unionista tasa-arvoinen demokratia kaikkien mielestä? Kotoinen esimerkki: europarlamentin 736 jäsenestä 14 tulee Suomesta eli meillä on vajaan 2%:n osuus edustuksesta. Siinä ei välttämättä tunne olevansa ihan vallankahvassa...

EU:n legitimiteetti syntyy jatkossa siitä, millaiseksi EU halutaan kehittää ja mihin suuntaan se sitten kehittyy. Tarvitaan siis visiota tulevaisuudesta. Tässä suhteessa poliittista johtajuutta puuttuu.

Juho Romakkaniemi "elvisteli" - jos hieman värikkäämpi ilmaisu sallitaan - edellä kokoomuksen "olleen aina Suomen kansainvälisin puolue". Kyseessä on melkoinen joskin tavanomainen kokoomuslainen puolitotuus - kokoomuksen kansainvälisyys on aika tuoretta sorttia verrattuna vaikkapa vasemmistopuolueisiin. Oma historia kannattaisi ottaa haltuun.

Toisaalta, kokoomus ei eroa muista kotimaisista puolueista visiottomuudessaan. Pelkkä "heilutaan jengissä, hauskassa svengissä"-linja ei ole eikä voi olla minkäänlainen strategia Suomelle osana EU:ta saatikka näkemys EU:n kehittämisestä. Ehkä keskustan näköalattomuus ja apaattinen ote EU-asioissa on tarttunut myös kokoomukseen yhteisen hallitustaipaleen aikana, mene ja tiedä.

Omasta mielestäni EU:n tulevaisuus riippuu kahdesta asiasta: 1) kuinka EU "harmonisoituu" oikeasti yhdenmukaiseksi talousalueeksi, jossa on yhdenmukaiset kansalaisoikeudet, verotuskäytännöt ja yrityslainsäädäntö; 2) kuinka EU alkaa toimia ulko- ja turvallisuuspolitiikassa yhtenä yksikkönä. Molemmat luonnollisesti asioita joita perussuomalaiset vastustavat, mutta ilman näiden ulottuvuuksien kehittymistä EU:ta uhkaa taloudellinen ja poliittinen stagnaatio.

Jan Rossi 08.03.2011 19:39

Itse olen näissä vaaleissa taipumassa persujen kannattajaksi, vaikka en ole puolueeseen liittymässä. Mielestäni Suomessa tarvitaan todellista muutosta ja nyt siihen on todellinen tilaisuus nostaa persut suurimmaksi puoleeksi ja estää täydellinen katastrofin syntyminen Suomessa eli Kataisen nousu pääministeriksi. Kataisen pääministeriys olisi syvä onnettomuus Suomelle. Jyrki Katainen ei ole mitään muuta tehnyt neljän vuoden aikana kuin kurjistanut Suomen asemaa Euroopassa. Suomesta on tehty eurooppalaisten pelureiden laskujen maksaja. Mistä Katainen tämän linjansa on saanut? Salaisista Bilderberg-kokouksistako, jossa hän on alvariinsa ravannut?

Tilanne on se, että on sanottava EI salaisille klubeille. On sanottava EI kokoomukselle ja sanottava KYLLÄ näissä vaaleissa persuille. Muutos tulee tällä kertaa perussuomalaisten kautta. Kokoomus on pettänyt maan.

Jan Rossi

Lauri Tierala 08.03.2011 21:27

Vauraus: Se, että Suomi on osa 500 miljoonan ihmisen sisämarkkinaa, jonka sisällä suomalaiset yritykset voivat toimia suhteellisen vapaasti, on edelleen ehkä merkittävin ja kouriintuntuvin EU-jäsenyytemme tuoma hyöty. GSM-standardi ja Nokian nousu on yksi ilmeisimpiä esimerkkejä. Siihen päälle yhteinen kauppapolitiikka ja globaalin vapaakaupan edistäminen.

Vakaus: valuuttakurssit, korot jne. Tätä on käsitelty jo edellisissä viesteissä ansiokkaasti. Viime vuosi osoitti tässä olevan työmaata jäljellä.

Turvallisuus: EU-jäsenyys vahvisti turvallisuuttamme kiistatta. Osittain sen ansiosta voimme nykyään käydä tätä ikuisuuskeskustelua Natosta kotikutoisella tavallamme.

Kansainvälinen rooli: Turvallisuushaasteemme, onpa kyseessä ilmastonmuutos sitten tai vaikka huumekauppa, ovat luonteeltaan kansainvälisiä ja vaativat vähintään EU-tason ratkaisuja ja yhteistyötä. Uusien toimijoiden noustessa kansainvälisessä politiikassa eurooppalaiset joko toimivat yhdessä tai jäävät syrjään. Kansainvälisessä roolissaan EU:lla on tietysti vielä paljon matkaa kuljettavana.

Identiteetti: Suomi ei ole idän ja lännen välissä, vaan yksi eurooppalainen valtio muiden joukossa - valtavirtaa hyvässä mielessä. Tämä ei toki tarkoita, että meidän pitäisi niellä kaikki EU-toimielinten tai suurten jäsenmaiden ehdotukset purematta.

Pirkko Luhtanen 08.03.2011 22:38

Minua ei nyt naurata enää yhtään. Jan Rossi, jolla on historia jo vaikka kuinka monen puolueen jäsenenä: kristillisdemokraatit, kokoomus, sosiaalidemokraatit, ja nyt näemmä tulossa perussuomalaiset, on ilmestynyt tälle palstalle julistamaan kokoomusvihaansa.

Toivon ja odotan tältä palstalta analyyttistä ja asiapitoista keskustelua, en henkilöihin kohdistuvaa panettelua.

Jan Rossi 09.03.2011 7:36

Voisiko arvoisa Pirkko Luhtanen yrittää perustella tuota kannanottoaan? Onko siis niin, että kokoomuksen politiikasta olisi vaiettava? Pitäisi vain ylistää aivoista temppukampanjointia? Eikö äänestäjillä ole mitään mahdollisuutta vaatia poliitikoilta vastuuta toimistaan? Eikö Jyrki Kataisen toimintaa saa arvostella? Kokoomushan on julistanut ottavansa palautetta vastaan vaikka korvat punaisena. Eri asia on sitten, että kuuntelevatko korvat. Tähän asti kokoomuskorvat ovat olleet täysin tukossa.

Jan Rossi

Kalle Pahajoki 09.03.2011 8:10

Eu on tänä päivänä tilanteessa jossa yleinen politiikka on maassamme ollut viimeiset 15 vuotta. Asiakysymykset eivät juuri saa ihmisiä liikkeelle suuntaan jos toiseen ja keskustelussa operoidaan tälläisellä "mulla on fiilis"- metatasolla. Siellä on turvallista olla, ja argumentit ovat luokkaa "on kivaa kun matkustellessa on sama valuutta", "on kiva kun päästään vaihtoon".

Toki on kiva, mutta näen yhtenä perussuomalaisten suurimmista saavutuksista asiallisen eu-kriitikin tuomisen keskustelupöytiin, vaikkakin media yrittää liian usein sen häivyttää tivaamalla typeryyksiä kuten "ettekö kannatakaan eroa EU:sta". Puheet ovat samanlaiset kuin yhdysvalloissa Vietnamin sodan aikoihin, joko olette täysin "meidän puolella" tai täysin "meitä vastaan". Kritiikkiä ei voi esittää. EU:ssa on paljon hyvää, kuten tässä keskustelussa on tullut ilmi, mutta lainatakseni erästä puoluetta, eikö voisi olla vielä paremmin?

Kun ruvetaan puhumaan Impivaarasta, 50-luvusta ja siitä että halutaan erota joka paikasta, niin osoittaisin naapureitamme Ruotsia ja tietyssä mielessä Norjaa mallimaina sille, minkälaista voi olla parempi EU-integraatio. Ruotsi porskuttaa oman valuutan turvin, maksaa suhteessa BKT:n vain kymmenesosan jäsenmaksuista Suomeen verrattuna ja nauttii samoista eduista kuin me. Ruotsilla ei ole myöskään ole menossa puoli miljardia euroa kankkulan kaivoon Kreikan tukiaisina.

Jos se on Impivaaralaisuutta niin minä ainakin kannatan Impivaaraan muuttoa.

Lea Korhonen 09.03.2011 9:54

Radiouutisissa kerrottiin ranskalaisen Jean-Marie Le Penin toive tulevasta Ranskasta, siis jos hänen puolueensa saisi päättää: rajat kiinni, rajatarkastukset takaisin, irti EU:sta, eurosta ja Natosta, maahanmuutto lopetettava ja muslimeja hän nimitti miehitysjoukoiksi. Persujen ohjelma on vain siistitty versio, mutta sama idea: irti EU:sta, rajat kiinni, maahanmuuttajat ulos. Ja mitä sitten? Kaikki ongelmat ratkeaisivat itsestään? Kaikki olisi yhtä onnelaa? EU:n demokratiavajetta ei voi vähätellä. Sosiaalista ulottuvuutta olisi vahvistettava, jotta EU ajaisi muidenkin kuin suurien yritysten ja rikkaiden etuja. Haluan muuttaa Eurooppaa sosiaalisemmaksi, mutta mihinkään Impivaaraan ja muurien taakse en halua. Mutta en halua myöskään Eurooppaa, joka rakentaa ympärilleen muurin muusta maailmasta välittämättä.

Kyllikki Hyhkö 12.03.2011 1:19

EU:a on helppoa kritisoida, tienvarsipommittajien toimet eivät paljon ajatusta tarvitse. Hyviä puolia on näköjään mainittu jo monia.

Minulle pian liittymisen jälkeen pulpahti mieleeni ja vaati selitystään presidentti Kekkosen lausuma loitsu "jos meillä jonkin on oltava rempallaan, niin olkoon se sisäpolitiikka."

Ja loitsut, varsinkin korkealta taholta lausuttuna, alkavat elää omaa elämäänsä ihan käytännönkin tasolla.

Ja sitähän se on ollut, viime vuosisataista heimo- ja kyläpolitikointia, joka ei millään muotoa palvele eikä juuri muistutakaan toimivaa demokratiaa ja silloin aina yhteiskunnan

heikommat joutuvat sijaiskärsijöiksi.

Viime vuosisadan Euroopan suurimmat tuhot aiheutti yhden-kahden asian liikkeet, Venäjällä pieni bolshevikkien klikki sössi hyvän vallankumouksen, kansallissosialismin Saksa tuhosi omien nuorten, vihaisten miestensä lisäksi lähes koko Euroopan. Meillä ei onneksi julman sisällissodan lisäksi muuta mitä nyt maalaisliittoon pettyneet pientalolliset ja maatyöläiset huijattiin parin hallituskauden ajaksi SMP:n riveihin.

Ja sama yritys näyttää menestyvältä uudelleen nyt perillisten kohdalla.

Pidettäköön havaintoani yksisilmäisenä, mutta nuo kaikki pahat tapahtumat sattuivat aikaan, jolloin sosialidemokratia oli heikoimmillaan.

Sanottakoon myös mielipidettäni konservatiivisena, kunhan ei populistisena, mutta hyvää yhteiskuntaa kyllä rakennetaan parhaiten aatteiden turvin.

Ja kun aukaisen toisenkin silmäni, niin näkisin mielelläni vielä elämäni loppupuolella näkeväni kaksipuoluejärjestelmän rakentuvan kokoomuksen ja sosiaalidemokratian ympärille.

Helppoakin se saattaisi nykyään olla, kun sosialismin peikko on kaikonnut, kokoomuksen pappissiipi hajaantunut eri tahoille ja eiköhän city- ja maalaiskepulaisetkin pysty sopimaan siirtymästä. Kaksipuoluejärjestelmä saattaisi olla tehokkaampi

myös toiminnassa EU:in päin.

Suurissa läntisissä kaksipuoluedemokratioissa kansalaiset tietävät ainakin suunnan, mihin vaalien jälkeen ollaan menossa.

Ja mikä tärkeintä, yhden-kahden asian liikkeet, jotka usein ovat myös suvaitsemattomia, lyhytnäköisiä ja toisista kansalaisryhmistä ja vallitsevista tosiasioista piittaamattomia, voisivat huolettomina hengailla kahden suunnan välillä omia yksittäisiä vaatimuksiaan lobbaillen.

Euroopan sekä poliittiselle että talouden taivaalle on kertymässä sen verran tummia pilviä, että kansallinen yhtenäisyys, jos nyt ei ihan konsensus, alkaa vähin erin osoittautua kullanarvoiseksi.

Vanhat parjatut puolueet ovat mielestäni paljon vartijoina, jos vaikkapa vain lopettaisivat aatteittensa kierrättämisen, lakkaisivat pelkäämästä ja nuoleskelemasta populistisia liikkeitä ja pystyisivät jatkossa rehellisesti puhumaan kansalaisille, missä ollaan ja mihin suuntaan menossa.

Nyt ei ihan siltä näytä.

Oikeastaan pitäisikin ihmetellä, jos persuja uskoo, miten näiden vanhojen ketkujen hallitessa maamme on pystytty pitämään jotensakin säällisenä asuinpaikkana - lähes, mutta ei aivan kaikille.

Ja vielä siunatuksi lopuksi. Valtion ja kirkon ero.

Oikeassa läntisessä demokratiassa valtio ei voi tunnustaa

yhtä uskontoa, sen sijaan siellä voi rauhassa asua eri uskontokuntia tunnustavia tai täysin uskonnottomiakin kansalaisia. Kuten EU:ssakin - jos hyvin käy.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?
Luetuimmat
  1. 1

    Suomalaisten työpukeutuminen on nyt enemmän hukassa kuin 80-luvulla, väittävät asiantuntijat – ”On harhaa luulla, etteivät muut kiinnitä ulkonäköösi huomiota”

  2. 2

    Länsimetron kuitit haluttiin perata läpi erityistilintarkastuksessa, virkamiehet tilasivat yleisen selvityksen – Maria Guzenina: ”Mistä tässä on nyt kysymys?”

  3. 3

    Satoja turvapaikanhakijoita on liittynyt helluntaiseurakuntiin viime vuosina – Helluntaikirkon johtaja: ”Olemme joutuneet laittamaan jos nyt ei jarrun, niin ainakin kytkimen”

  4. 4

    Masennus ei ole yksi vaan 12 eri sairautta – kaikki ne vaativat myös erilaiset hoidot, sanovat suomalaistutkijat

    Tilaajille
  5. 5

    Räikeä eriarvoistuminen johti brexitiin ja Trumpin voittoon – todella huonoja valintoja molemmat

  6. 6

    Toimittaja nukkui kolme viikkoa unimittareiden kanssa, tämä kaikki tapahtui: alkoholi tuhosi levon, lyhyetkin unet virkistivät – ja motivaatio mennä aikaisemmin nukkumaan löytyi

  7. 7

    Juha Kärkkäinen palasi Yhdysvalloista muuttuneena miehenä – näin halpahallipatruuna radikalisoitui, ryhtyi yhteistyöhön uusnatsien kanssa ja rakensi ympärilleen vaikenemisen muurin

    Tilaajille
  8. 8

    Punavuorelaiset eivät astuisi jalallaankaan itäkeskuslaiseen esikouluun – esiopetuksen resurssit Helsingissä on jaettu epätasaisesti

  9. 9

    Vihdoin! Kuukautisveri näkyy mediassa, ja tämän takia se on tärkeää

  10. 10

    Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

    Tilaajille
  11. Näytä lisää
  1. 1

    Juha Kärkkäinen palasi Yhdysvalloista muuttuneena miehenä – näin halpahallipatruuna radikalisoitui, ryhtyi yhteistyöhön uusnatsien kanssa ja rakensi ympärilleen vaikenemisen muurin

    Tilaajille
  2. 2

    Luokka oli villi, vaikea ja välitunneilla jopa tapeltiin – sitten opettaja kyllästyi häiriköiviin oppilaisiin ja teki keksinnön

    Tilaajille
  3. 3

    Suomalaisten työpukeutuminen on nyt enemmän hukassa kuin 80-luvulla, väittävät asiantuntijat – ”On harhaa luulla, etteivät muut kiinnitä ulkonäköösi huomiota”

  4. 4

    Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

    Tilaajille
  5. 5

    Älä keitä kahvia, leivo tai käy päiväkausiin suihkussa – HS kokosi ohjeet, mitä tehdä, jos epäilet kotona kosteusvauriota

  6. 6

    Punavuorelaiset eivät astuisi jalallaankaan itäkeskuslaiseen esikouluun – esiopetuksen resurssit Helsingissä on jaettu epätasaisesti

  7. 7

    Kuvia Suomesta 22: Emilia Kangasluoma kuvasi isoäitinsä arkea palvelutalossa

  8. 8

    Lunta tai räntää luvassa ensi viikolla lähes koko maahan – ”Renkaiden vaihto vasta keski­viikkona menee jo myöhäiseksi”

  9. 9

    Tukholman eliitin alakoulussa luokkahuoneilla on kuninkaallisten nimet ja oppilailla MacBookit – Ulos jääneiden vanhemmat juoksevat rehtoria kiinni kaupungilla ja itkevät

    Tilaajille
  10. 10

    Johtuuko masennuksen lisääntyminen siitä, että onnen korostaminen on mennyt överiksi?

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

    Tilaajille
  2. 2

    Juha Kärkkäinen palasi Yhdysvalloista muuttuneena miehenä – näin halpahallipatruuna radikalisoitui, ryhtyi yhteistyöhön uusnatsien kanssa ja rakensi ympärilleen vaikenemisen muurin

    Tilaajille
  3. 3

    Sairaanhoitaja Paula Vuotila, 61, eli 30 vuotta ”koulutetun eliittielämää” – sitten hän ajautui asumaan rappukäytävissä

  4. 4

    ”Kaikki alalla olevat tietävät sen ringin” – Suomen elokuva-alalta kerätyssä kymmenien ahdistelukertomusten aineistossa muutama nimi toistuu

  5. 5

    ”Ota poikasi kainaloon” – Jos haluat kasvattaa pojan, joka ei ahdistele, yksi keino on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan ylitse muiden

  6. 6

    Aleksis Salusjärvi oli lukiossa, kun nainen kavahti häntä ensi kerran bussipysäkillä – #MeToo-kampanja herätti miehet kertomaan, miltä tuntuu, kun nainen pelkää

  7. 7

    ”Äiti soittaa”, vilkutti puhelin kuolleen pojan vieressä – oppilas Niina Sassi, poliisi Timo Leppälä ja muut Jokelan koulusurman kokeneet kertovat nyt, millaiset jäljet tragedia jätti

    Tilaajille
  8. 8

    Kuura Maula ei kutsu lastaan pojaksi, Maisa Leppänen antoi poikansa pukeutua mekkoon – Näin toimii vanhempi, joka haluaa kasvattaa lapsensa feministisesti

    Tilaajille
  9. 9

    Luokka oli villi, vaikea ja välitunneilla jopa tapeltiin – sitten opettaja kyllästyi häiriköiviin oppilaisiin ja teki keksinnön

    Tilaajille
  10. 10

    Olimme lukiossa keskiverto-opiskelijoita – meistä tuli tutkija­tohtoreita valinta­kokeen ansiosta

  11. Näytä lisää