Perässähiihtäjä

Mikä on Suomen linja Libyan kriisissä?

Tiistai 22.3. 2011 ja kolmastoista postaus.

Meillä oli HS:n Kuukausiliitteen toimituksessa maanantaina arvovieras, kun HS:n päätoimittaja Reetta Meriläinen kävi pitämässä meille jäähyväisluennon. Reetta jää keväällä eläkkeelle  40 vuoden palveluksen jälkeen ja hän kiertää lehden eri toimituksissa kertomassa työstään ja arvioimassa mennyttä aikaa. Tämän päivän aihe tuli suoraan Reetan luennosta.

Alustuksessaan Reetta kertoi, kuinka turhauttava, raskas ja surullinen vaihe hänen urallaan oli ollut 1990-luvun puolivälissä alkanut Jugoslavian sisällissota. HS kuten muukin media raportoi vuosikaudet sotatapahtumista. Oli hirveää katsella, kuinka Euroopan sydämessä tehtiin kansanmurha - eikä mitään voitu tehdä sen estämiseksi.

Kansainvälinen yhteisö seurasi vuosikaudet neuvottomana tapahtumien kulkua. Kun tilanne vihdoin saatiin jotenkin rauhoittumaan, Euroopassa vannottiin, ettei tämä saa ikinä enää toistua.

Vannomisen ja vakuuttelun seurauksena päätettiin syksyllä 1999, Suomen puheenjohtajakaudella, perustaa Euroopan unionin kriisinhallintajoukot, joiden tehtäväksi määrättiin rauhanturvatehtävät Euroopassa ja maanosamme liepeillä.  Suomi oli tässä prosessissa näkyvästi mukana. Kenraali Gustav Hägglund johti viime vuosikymmenen alussa kriisinhallintajoukkojen kokoamista.

Nyt Suomi on taas vastuupaikalla, sillä meillä on päivystysvuoro unionin taisteluosastossa. Runsaat 300 hyvin koulutettua ja aseistettua sotilasta on valmiudessa lähteä taltuttamaan kriisejä, jos niitä vain jossain olisi.  On jo toinen päivystysvuoro meneillään, eikä tehtäviä ole vieläkään tullut. Se turhauttaa, ja pohditaan vakavasti koko järjestelmän purkamistakin.

Ristiriita valmiuden ja mahdollisten tehtävien välillä on melkoinen, kun katsoo EU:n etelärajalle, joka kulkee Välimeren halki. Sen toisella puolella on Libya, jossa eversti Gaddafin hirmutyöt muistuttavat Jugoslavian taannoisten johtajien otteita. Tarkoitan mm.  Ratko Mladicia ja monia muita murhaajia, jotka ovat onnistuneet pakoilemaan Haagin sotarikostuomioistuinta.

Kun joskus aikain päästä arvioidaan Libyan tapahtumia, voi hyvinkin olla, että kansainvälisen yhteisön toimia moititaan samalla perusteilla kuin yhteisöä moititaan voimamattomuudesta 1990-luvun Jugoslaviassa. YK:n turvallisuusneuvoston päätöksen tekeminen kesti ja kesti viikkoja. Ja Gaddafi ilkkui. Eikä kukaan tunnu tietävän, mitä kansainvälinen yhteisö seuraavaksi tekee, jos ylipäänsä tekee. Kuinka pitkään sotaa voidaan jatkaa?

Naton puolelta on alustavasti kerrottu, että se kysyy myöhemmin, mitä Suomi voisi Libyassa tehdä. Tämä on maanantaina Naton päämajasta vahvistettu toimittaja Kari Huhdalle. Jos Naton kysymys tulee, mitäpä vastaamme.

Myös EU:n ulkoministerit pohtivat asiaa maanantaisessa kokouksessaan, josta ulkoministeri Alexander Stubb raportoi maanantaina blogissaan näin:

"EU-ulkoministerikokouksen pääaihe oli tänään Libya. Keskustelimme siitä, miten EU voi osaltaan toteuttaa pakotteiden lisäksi YK:n turvallisuusneuvoston torstaista päätöslauselmaa. Päätöslauselman tavoite on siviilien suojelu ja välitön tulitauko. EU on tästä yhtä mieltä.  EU-toimien vaihtoehtoja ovat evakuointitoimet, humanitaarisen avun turvaaminen ja mahdollisten pakolaisvirtojen merivalvonta. Neljäs tärkeä kysymys liittyy pidemmän tähtäimen tukeen Libyalle. Tuki poliittiselle prosessille ja libyalaisryhmien vuoropuhelulle tulee olemaan tärkeää. Olemme valmiita kantamaan kortemme kekoon muun EU:n mukana jollakin tavalla. Suomi ei mitä todennäköisimmin ole osallistumassa Libyan lentokieltoalueen toimeenpanoon tai lähettämässä hävittäjiä. Katsomme Suomen linjan jälleen keskiviikkona UTVAssa."

Kun tiedämme, että Alex on innokas ja ansioitunut bloggaamisen saralla ja vieläpä tämän blogin vakilukija, on hänelle syytä lähettää terveisiä ennen tuota mainittua keskiviikon utvaa, siis presidentti Tarja Halosen ja hallituksen ydinryhmän palaveria, jossa Suomen linjaa määritellään. Tämä blogi on siis mitä mainioin kanava, sillä Stubbin lisäksi utvan jäsenistä tiedän pari kolme muutakin aktiivilukijaamme.

Ydinkysymys on tietysti se, että mihin operaatioihin koko unioni yhteisesti lähtee? Mitä Suomi voi unionissa kannattaa ja mitä ei? Ja mikä voisi olla Suomen panos?  Vai istutaanko aidalla ja toivotaan, että muut maat hoitavat tämän hankalan asian?  Kun on nuo vaalitkin tulossa...

Siksi tiistaipäivän hyvä kysymys kuuluu: Mikä on Suomen linja Libyan kriisissä?

JK. Viime viikolla kerroin, että Tammi oli ottanut pokkariversion Timo Soinin kirjasta Maisterisjätkä. Soini ei kuitenkaan ole ainoa puoluejohtaja, joka esiintyy kevään kirjamarkkinoilla. Tiistaina iltapäivällä ilmestyy Jutta Urpilaisen kirja Rouva Puheenjohtaja. Jos vain suinkin ennätän, menen katsastamaan julkistamistilaisuuden. Jonkin verran kirjoitustyötä harrastaneena olen positiivisen yllättynyt, että Urpilainen on jaksanut näin huiman urakan tehdä monien muitten kiireittensä keskellä. Hieno homma!

47 vastausta artikkeliin "Mikä on Suomen linja Libyan kriisissä?"

Jussi Lähde 22.03.2011 0:50

Parahin Unski ja blogin kautta myös parahin herra ulkoministeri Stubb

Suomella on kokemusta ja osaamista siviilikriisinhallinnasta ja diktatuurista toipuvien maiden hallinnon demokratisoitumisen tukemisesta. Tämä on parasta, mitä voimme olla Libyassa tarjoamassa edellyttäen, että maahan syntyy demokraattinen hallitus, joka moista apua toivoo.

Toivoisin toistakin asiaa, joka ei kuulu ministerin toimivaltaan. Olisi tärkeää, että suomalaisella julkisella sanalla olisi resursseja välittää meille suomalaisille tietoa siitä, millaista keskustelua Libyan operaatiosta käydään opetaarion osallistujavaltioissa sekä niissä maissa, jotka eivät ole mukana. Erittäin mielenkiintoista olisi saada monipuolista käsitystä muiden pohjoisen Afrikan alueen valtioiden kansalaiskeskustelusta.

Jarkko Rahkonen 22.03.2011 2:12

Unto kysyy mikä on Suomen linja Libyan kriisissä.

Kysymystä käsitellään nyt ennen kuin Suomen hallitus käsittelee asiaa Tasvallan Presidentin johdolla Utvassa ensi keskiviikkona (23.03). Olemmeko täällä nyt neuvonantajia vai ennustajia?

Tilanne Libyassa 21.03.: Lentokieltoalue on YK:n päätöksen valtuuttamana toteutettu ja Gaddafin koneet eivät voi enää pommittaa omia kansalaisia. Taistelut jatkuvat kaupungeissa eikä niitä voida lopettaa ilmasta käsin.

Taistelujen lopettamiseksi tarvitaan maataistelujoukkoja, mutta niihin tarvitaan YK:n uusi valtuutus jonka päätöksen tekeminen on vaikeaa vaadittavan turvallisuusneuvoston yksimielisen (oikeastaan siten ettei mikään valtio vastusta päätösehdotusta).päätöksen vuoksi.

Uutta YK:n päätöstä odotellessa taistelut jatkuvat Libyassa. Teoriassa on mahdollista myös neuvottelut Gaddafin kanssa niin, että hän poistuu Libyasta heti (muutamassa päivässä).

Suomi on EU:n jäsenenä tekemässä päätöstä miten nyt pitää toimia. YK:n lentokieltoalueen toteuttamisessa ja valvonnassa Suomea ei tarvita - suurilla valtioilla on riittävät resurssit. Suomi voi tarjoutua osaltaan toteuttamaan EU:n humanitaariseen toimintaan ja tukea Punaisen Ristin toimintaa.

YK:n annettua valtuudet maataisteluihin, niin ne on käytävä nopeasti ja tehokkaasti väestön kärsimykset minimoiden. Uutta Afiginistania ei pidä avata, aloittaa. Mikäli EU:ssa pidetään tarpeellisena niiden kriisihallintajoukkojen käyttämistä, joissa Suomi on mukana, niin Suomen on täytettävä velvollisuutensa. Kriisinhallintajoukkoja on käytettävä niin ettei olla sodassa, vaan turvaamassa väestöä, siivilejä.

Suuri ongelma syntyy jos Gaddafi ei luovu eikä uutta YK:n valtuusta kyetä päättämään. Tähän on vaikea vastata - enkä vielä edes yritä. Asiasta päättäjät ovat todella vaikeassa tilanteessa.

Pekka Kärkkäinen 22.03.2011 6:37

En tiedä, olisiko kysymyksen pitänyt olla "mikä Suomen linjan tulisi olla?", mutta vastaan em. normatiiviseen kysymykseen joka tapauksessa.

Jos katsotaan aluksi lähtötilannetta, voidaan todeta että Libyassa on diktaattori, joka aikoo pitää kiinni vallastaan hinnalla millä hyvänsä. Arabimaissa näitä näyttäisi olevan ainakin pari muuta, esim. Syyriassa ja Bahrainissa. Ilman väliintuloa julmettu määrä siviileitä kuolee.

Toisaalta, näiden diktatuurivaltioiden kanssa samassa rintamassa on myös maailman suurimmat epädemokraattiset maat, kuten Venäjä ja Kiina, joiden ulkopolitiikkaa määrittää ns. interventioiden vastainen linja. Eli muiden maiden sisäisiin asioihin ei saisi puuttua, vaikka niissä juotettaisiin sulaa lyijyä oman maan kansalaisille. Lentävästä lyijystä puhumattakaan. Tämä siksi että Kiinan ja Venäjän kansalaisoikeudet ovat länsimaisittain katsottuna lähes olemattomat eivätkä em. maat halua levottomuuksia omille tonteilleen.

Moraalisen oikeudenmukaisuuden ja reaalipolitiikan linjat törmäävät siis Libyassa. Libyan interventio tosin on EU:lle myös reaalipolitiikkaa, jolla yritetään estää voimakas pakolaisvirta EU:n Välimeren maihin. Toisaalta, joidenkin EU-maiden oikeistohallituksilla on tarvetta osoittaa muskelia sisäpolitiikan epäonnistumisten häivyttämiseksi. Joka tapauksessa "interventionismi" horjuttaa lännen ja Kiina-Venäjä-akselin suhteita.

Oikeistohallitus on meilläkin, mutta presidentti on vasemmistoa. Pitäisikö toimia ns. pitkän tradition eli humanitäärisen avun ja rauhanturvaamisen linjoilla vai heiluttaa sapelia Häkämiehen tyylillä, kuten nyt tehdään Afganistanissa? Sapelin heiluttamisessa on tosin se hyvä puoli, että sotilaat saavat oikeaa kenttäkokemusta, joka parantaa Suomen puolustusvalmiutta; huono puoli on sotkeutuminen pitkällisiin sotiin, joista tulee iso lasku valtiolle ja sinkkiarkkuja omaisille.

Ilmapommituksiin Suomi ei voi osallistua siksi, että Puolustusvoimien Hornetit eivät tietääkseni ole vielä saaneet MLU:ta eli mid-life updatea, jolla mahdollistetaan ilmasta maahan laukaistavat pommit ja ohjukset. Korjatkaa jos olen väärässä. Mutta pommitustoiminta ei liene realismia, vaikka Horneteissa jo liitopommiominaisuudet olisivatkin. Sotivia maajoukkoja Libyaan ei olla lähettämässä kenenkään toimesta.

Humanitäärinen apu sen sijaan on tarpeen, ja se olisi kestävä linja myös pidemmän päälle. Tämän tulisi siis olla Suomen linja toistaiseksi; mahdollisista rauhanturvaamistehtävistä pitää päättää sitten kun sotatila on ohi.

antti liikkanen 22.03.2011 7:37

Olen lääkärinä tottunut vertailemaan sairauksien hoidon ja rauhan turvaamisen hintaa.

Yksi yksikkö on "hornet", jota käytin Eu-vaalikampanjassani vuosituhannen vaihteen tietämissä.

Yhden Hornetin hinnalla saa rakennettua erikoissairaalan (suomalaisittain keskusairaalan) n 200 000 ihmisen tarpeisiin.

Suomi on mestari rakentamaan keskussairaaloita (niitä on maassa liikaa ainakin 10, jos ei 15). Ei siksi, etteikö niitä tarvittaisi vaan siksi, että nykymedisiinan harjoittamiseen ei riitä rahaa sati ammattitaitoa viidelle miljoonalle 21 keskussairaalallista.

Libyassa olisi nyt tällaisesta tarve.

Eli jätetään Hornetit Rovaniemen jne luoliinsa tai ajellaan niillä Lapin taivaalla venäläisten kiusaksi.

Ja viedään Libyaan muutampia keskussairaaloita (sellaisen tasoisia saa itse asiassa Hornetin hinnalla, jos ilmastoituihin telttoihin tyytyy, melko ison nipun).

Pitkän päälle niitä voi sitten, teltat korvaten, rakentaa betonista tai hiekkakivestä.

Erikoissairaanhoidon pyramideja Gaddafin (tai hänen lyömisensä) muistoksi.

Lars-Erik Wilskman 22.03.2011 8:03

Odotetaan ja toivotaan, ettei Nato pyydä mitään? Jos se pyytää niin kysymys on uskottavuudestamme rauhankumppanina. Näin on, vaikka toisin olisi kiva väittää.

En ole erityisen kekkoslainen, mutta hyväksyn ajatuksen siitä, että ulkopolitiikka kulkee sisäpolitiikan edellä tämmöisessä pienessä maassa.

Hävittäjämme ovat natoyhteensopivia. Kun ilmassa ei ole ainuttakaan Gaddafin hävittäjää ja ilmatorjunta lienee jo tuhottu tehtäväksi voi jäädä parhaassa tapauksessa lentely Välimeren yllä. Rynnäköinnin tankkeja vastaan hoitanevat ne, joilla on siihen sopivammat vehkeet. Horneteista en olisi huolissani, nopean toiminnan joukot ovat eri asia. EU:n rooli on toistaiseksi ollut kokoustava ja olisi varsinainen ihme, jos se päättäisi lähettää päivystysvuorossa olevia joukkoja Libyaan.

Itse Libyan konfliktista on hyvää vauhtia tulossa ”jäätynyt konflikti” ellei sille löydy sotilaallista ratkaisijaa. ”Jäätynyttä konfliktia” voivat sitten meidänkin rauhanturvaajamme vartioida. Maailma on nykyään kovin ”omantunnonarka” kun pitäisi väkivaltaa lähteä asein kukistamaan.

Tietysti tästä Libyan asiastakin taotaan vaaliasetta ja media painaa tässä mielessä palkeita. Jos Suomea pyydetään mukaan Libyan operaatioon, niin mennään sitten, vaaleista huolimatta. Meillä on siihen ihan itsekäs syy omassa uskottavuudessamme. Mikäs se semmoinen rauhanturvaamisen suurvalta on, joka ei välitä osallistua turvallisuusneuvoston päätösten toimeenpanoon. Kuka semmoista jäsentä turvallisuusneuvostoon tarvitsisi?

Pentti Kangasluoma 22.03.2011 8:27

Valvontalentoja, huoltoryhmät mukaan, saataisiin kokemusta,

Martti Ahtisaari kannatti iskua. Nopeus yllätti, virolaiset kommentaattorit totesivat saman asian.

Kari Rajala 22.03.2011 9:18

Olin maanantai-iltana vaalitilaisuudessa, jossa oli puolustusministeri Häkämies.

Hänen mukaansa suomalaisia hävittäjiä ei lähde Libyaan siitä yksinkertaisesta syystä, että illmavoimien lentäjien kanssa ei ole sopimusta ulkomaantehtävistä eli "työehtosopimus" ei sitä mahdollista. Tällaisen sopimuksen sorvaaminen olisi pitkäaikainen projekti. Hänen kantansa oli, että Suomi kieltäytyisi tällaisestä pyynnöstä. Piti siis mahdottomana, että suomalaisia koneita lähtisi.

Tänään (22.3.)tuli radion ykkösaamussa

http://yle.fi/radio1/asia/ykkosaamu/

suunnilleen seuraavaa sotilasasiantuntijan (en muista nimeä) sanomana:

Suomessahan on muodollisesti kv. lento-osasto, joka osaa kommunikoida NATO-kielellä eli voisi toimia NATO-johtoisesti. Siihen kuuluisi 6 Hornetia (4 operoivaa konetta + 2 varakonetta). Henkilökunta olisi vapaaehtoisia ammattisotilaita. Tekninen ja suojaus mukaan lukien vahvuus olisi runsaat sata.

Ensin pitäisi tehdä päätös joukkojen kokoamisesta. Kun se olisi koottu, niin lähtövalmius olisi 30 vrk. Tuon Häkämiehen työsopimusongelman hän jätti mainitsematta. Se ehkä ratkeaisi samalla. Kuitenkin prosessi olisi niin pitkä, että se ei olisi realistista. Häkämies ainakin käytti sanaa mahdoton.

Seuraavaa hän piti teoreettisena mahdollisuutena:

Utissa ja Dragvikissa koulututettavia ja valmiudessa olevia nopean toiminnan joukkoja voitaisiin käyttää siinä tapauksessa, että pitäisi turvata humanitaarisen avun tai siviilien evakuoinnin takia jokin satama tai lentokenttä.

Omana kommenttina sanoisin, että tämäkin päätös tehtäisiin EU-tasolla. "Pitäisi pitää ensin kokous", Carl Bildt sanoisi, kuten Annamari Sipilä kirjoitti pääkirjoitussivulla ma 21.3. "Mitä - Eikö Bryssel olekaan kaikkivaltias.

Aika montakin kokousta pitäisi pitää. Sinänsä joukot ovat viiden vuorokauden lähtövalmiudessa, jos käsky kävisi. Toiminta-aikahan niillä olisi 3 kk.

Toisaalta em. tämän aamun ykkösaamussa todettiin, että libyalaiset eivät vieraita maajoukkoja kuitenkaan alueelleen halua.

Parasta on, että me suomalaiset keskitymme humanitaariseen apuun.

Kari Rajala 22.03.2011 10:04

Tiistain Ykkösaamu on nyt netissä:

http://areena.yle.fi/player/index.php?clip=1300777767690&language=fi

Asiantuntijana oli Ilmavoimien esikunnasta ev.lut. Juha-Pekka Keränen. Hän viittaa kv. yksikön sertifionnista. Tarkoittaa siis tätä:

"Ilmavoimat on täyttänyt Valtioneuvoston selonteossa (VNS 6/2004) asetetun tehtävän luoda kansainvälinen lentoyksikkö vuoteen 2010 mennessä. NATO:n suorittaman arvioinnin ohessa KV-yksikön todellinen suorituskyky tarkastettiin kansallisesti toteuttamalla yksikön ja sen materiaalin ryhmittäminen Saksaan ja operoimalla siellä kolme viikkoa osana monikansallista joukkoa.

Esityksessä käydään läpi FRDF FSQN yksikön valmistautumista evaluointiin sekä eri harjoituksia ja arviointitapahtumia

joissa yksikköä koulutettiin ja testattiin kansainvälisesti yhteensopivaksi joukoksi."

http://www.mpkl.fi/mpkl/mpklweb.nsf/0/5901F923FD373E37C225735A002CCD4C/$FILE/Turun%20Ilmasilta%20070410.T.Elonheimo.pdf

Jussi Lähde 22.03.2011 10:08

H.V. Unski

Suuri kiitos kysymyksestäsi ja kiitokset kaikille keskustelijoille. Annoin Unskin kysymykseen ensimmäisten joukossa varsin suomalaisen vastauksen. Kävi niinkuin joskus käy. Heräsin yöllä miettimään asiaa uudemman kerran.

Tajusin, etten tiedä yhdenkään suomalaisen poliitikon ajattelusta kyseisen asian osalta yhtään mitään. Eihän tämä näin voi olla, mikä johti oheiseen mtv3.fi/vaalit -osoitteessa julkaistuun kirjoitukseen.

Hornetit, Libya ja Valko-Venäjä

Ulkoministeri Alexander Stubb piti eilen todennäköisenä, ettei Suomi osallistu Libyan kriisiin “millään Horneteilla”. Vastaus kuullostaa poliittisesti viisaalta, harkitulta ja aivan liian helpolta. Olemme siis sitä mieltä, että Libyan tilanne on hoidettava, kunhan me emme joudu itse talikon varteen.

Kyllä, kuulun itsekin niihin suomalaisiin, jotka ovat aiheesta ylpeitä suomalaisen siviilikriisinhallinnan osaamisesta. kuulun heihin, joiden mukaan tuota osaamista meidän suomalaisten tulisi vahvistaa. Miksi? Siksi, että jostain syystä suoriudumme noista tehtävistä maanläheisemmin, käytöntöjä tuumaillen ja sortumatta turhaan ylpistelyyn ja kansainväliseen politikointiin.

Libyan tilanne on helppo sivuuttaa niin, että emme tälläkään kertaa käy keskustelua siitä missä ja milloin Suomi osallistuu kansainvälisiin operaatioihin. “Harkitsemme tapauskohtaisesti kun pyyntöjä tulee” kuuluu ulkoministerin ja Suomen virallinen kanta – jälleen kerran kuullostaa viisaalta, harkitulta ja aivan liian helpolta.

“Harkitsemme kun pyyntöjä tulee” on pohjimmiltaan vastuun ulkoistamista jollekulle, joka pyytää. Lähinnä siis YK:lle tai EU:lle. Kuullostaa hyvältä. Ikävä puoli on vain siinä, että jos kaikki ajattelevat näin nuo mainitut pyynnöt pakkaavat tulla liian myöhään. Kansanmurhaaja ei odota. Hän toimii, eikä hakitse tapauskohtaisesti kun pyyntöjä tulee.

Haluan kuulla enemmän suomalaisten poliitikkojen kansainvälisestä ajattelusta. Haluan tietää, milloin he ovat valmiita lähettämään Pirkkalan Hornetit vieraalle taivaalle valvomaan lentokieltoa tai osallistumaan taisteluihin.

Mielivaltaa ja mahdollisia kansanmurhia on lähempänäkin kuin Libyassa. Valko-Venäjä on Pirkkalasta muutaman minuutin päässä. Kansannousu Valko-Venäjällä on todennäköisempi vaihtoehto kuin diktatuurin jatkuminen. Entä jos vallanvaihto ei tapahdukaan kuin Strömsössä?

Siviilikriisinhallinnalle ei tule töitä ennenkuin joku on kantanut raskaimman vastuun. Tuon vastuun pakoilu luo tarvetta lähinnä oikeushammaslääkärien armeijan kouluttamiselle joukkohautoja tutkimaan, jos niitä milloinkaan päästään sillä menolla kaivamaan auki.

Kansainväliset kriisit synyvät nopeasti ja ne vaativat nopeita vastuullisia reaktioita. Toivon, että vaalikeskusteluissa pureuduttaisiin myös siihen miten raskasta vastuuta Suomi on eri puoluejohtajien mielestä valmis kantamaan tosipaikassa. Libyassa on nyt tosipaikka.

Heikki Hakala 22.03.2011 10:32

Alkuun tekee mieli toistaa se tosiasia, että kansainvälisen yhteisön Gaddafin joukkoja vastaan kohdistama sotilasoperaatio toimii yksiselitteisesti YK:n turvallisuusneuvoston mandaatilla. Kun silmäilin verkossa käytävää keskustelua, törmäsin useissa kommenteissa väitteisiin, että mandaattia ei olisi tai että se olisi ikään kuin viekkaudella ja vääryydellä hankittu. Sellaiset väitteet osoittavat haluttomuutta perehtyä asiaan.

Keskusteluissa on toistunut myös näkemys, jonka mukaan Venäjä ja Kiina vastustaisivat käynnissä olevaa operaatiota. Maat ovat toki käyttäneet kriittisiä puheenvuoroja sen jälkeen, kun taistelutoimet ovat alkaneet, mutta kumpikaan niistä ei käyttänyt turvallisuusneuvostossa veto-oikeuttaan päätöslauselman kaatamiseen. Uskon neuvoston pysyvien jäsenmaiden, kuten muidenkin, tehneen äänestyspäätöksensä sen verran huolellisen harkinnan pohjalta, että kuultujen puheenvuorojen poliittiset motiivit lienevät jossain muualla.

Mitä Suomen linjaan tulee, pidän selvänä, että päätöslauselmalle 1973 samoin kuin sen toimeenpanolle on syytä antaa täysi tuki. Oma ajatteluni lähtee juuri niistä muistoista, joihin Reetta Meriläinen oli mainitsemassasi luennossa viitannut. Pidän kestämättömänä ajatusta, että kansainvälinen yhteisö tyytyisi "istumaan aidalla", kun naapurissa on käynnissä systemaattinen kansanmurha ja kun tilanteeseen on todelliset edellytykset puuttua.

Se, että Gaddafin hirmutekojen pysäyttäminen on realistinen tavoite, joskaan ei välttämättä helposti saavutettavissa, on mielestäni olennainen näkökohta. "Aidalla istumista" ei voi oikeuttaa sillä eräissä keskusteluissa esitetyllä seikalla, että kansainvälinen yhteisö ei ole lähettänyt joukkoja myöskään vaikkapa Tiibetiin tai Tsetseniaan. Jokainen tilanne on voitava arvioida yksilöllisesti.

En ole ollut kovin ihastunut siihen, että useat poliitikot näyttävät kiiruhtavan rajaamaan Suomen roolia yksinomaan humanitaariseen apuun ja kriisin jälkihoitoon. Ne ovat molemmat erittäin tärkeitä asioita, joiden merkitystä en missään nimessä halua vähätellä. Kun päätöslauselman 1973 täytäntöönpano kuitenkin vaatii myös sotilaallisia toimia, niihin liittyvän riskin jakaminen on mielestäni osa kansainvälistä vastuunkantoa. Soisin mielelläni, että Suomi olisi siinä omalla panoksellaan mukana. Viattoman siviiliväestön suojeleminen ei ole sapelinkalistelua.

Jaska Salonen 22.03.2011 11:09

Ruotsissa tehtiin päätös osallistua mukaan Libyan lentokieltoalueen valvontaan ja lienee selvää, että paine keskusteluun myös Suomen osalta kasvaa.

Suomi on johdonmukaisesti YK.n ja ulkoministerimme kautta tuominnut tapahtumat Libyassa, jossa on kansan sisällä vaara jakautua, ajautua sisällissotaan ja murheelliseen tragediaan, jossa siviiliuhreilta ei vältytä. YK.n oma rooli on nyt korostunut, kun voimankäyttö ja pakotteet on saatu aikaan kohtuullisessa aikataulussa ja vahvat maat eivät ole päätöskokouksissa pidättäytyneet toimista. Sikäli YK on toiminut ripeästi (historian perspektiivi) ja se muistaa yhä Jugoslavian ajoilta traumaattisesti sen, mitä voi tapahtua, jos asioihin ei yhteisesti puututa ja sitouduta.

Keskustelussa on myös välähdellyt sana NATO ja osalle kansaa on varmasti epäselvää, että mikä taho tällä kertaa toimia alueella hoitaa, kuka operoi, kuka vastaa ja mikä on mandaatti. On selvää, että vielä epäselvemmäksi on jäänyt, mikä Suomen rooli tässä on? Olemmeko me osapuoli jossakin koalitiossa, mitä on sovittu ja kenen suulla. Tähän minustakin olisi hyvä jonkun nyt kertoa asianlaita.

Käsittääkseni Suomi itse päättää osallistumisestaan yhtään mihinkään. Itse en henkilökohtaisesti koe, että turvallisuuspoliittisen selontekomme puitteissa voimme olla mukana Libyan operaatiossa. Suomalainen liittoutumattomuuspolitiikka ei tarkoita rajojemme suvereniteetin puolustamista asevoimin Afganistanissa tai Libyassa. Se ei ole rauhaanpakottava, sotilaalliseen siviilikriisinhallintaan sitoutunut maa, joka sotatilan aikaan operoi yhtään missään. Roolimme on puhtaasti rauhanturvaamista.

Kun Libyaan saadaan joskus hallitus ja maalle johtaja, jotka Libyan kansa tunnustaa, voi olla meidän aikamme. Sitä se ei totisesti voi olla vielä.

Heikki Hakala 22.03.2011 11:30

Jaska Salonen esitti edellä tulkinnan, jonka mukaan Suomi ei voi osallistua rauhaan pakottamiseen. Minulla on tästä asiasta eri käsitys.

Suomihan on muun muassa osallistunut EU:n valmiusjoukkoihin vuodesta 2006. Valmiudessa olevat taisteluosastot voivat toimia 6 000 kilometrin säteellä Brysselistä ja niiden tehtävät voivat liittyä humanitaarisiin operaatioihin, katastrofityöhön tai rauhanturvaamiseen, mutta myös rauhaan pakottamiseen. Käytännössä taisteluosastoja ei ole toistaiseksi käytetty operaatioissa.

Eduskunta taisi hyväksyä rauhaan pakottamista koskevat muutokset lainsäädäntöön jo v. 2000.

Mika Rossi 22.03.2011 11:36

Mielestäni Suomen ei tule osallistua Libyan sotilasoperaatioon. Liittouma on aloittanut sotatoimet ja se hoitakoon ne loppuun.

Suomen tulee olla valmis humanitääriseen apuun. Siihen meillä on huippuosaamista ja valmius.

Lea Korhonen 22.03.2011 13:12

Minulla ei ole minkäänlaisia lihaksia antaa poliittisille päättäjille neuvoja näin vaikeassa tilanteessa, mutta kansalaisena lupaan tukeni kaikille toimille, myös sotilaallisille, jos sillä estetään diktaattoria surmaamasta omia kansalaisiaan. Gaddafihan surmaa omia kansalaisiaan, ja jos hän pääsee voitolle, niin sitten siellä vasta verenhurme koittaa. Kannatan jopa sotilaallisia toimia, jos sillä estetään kansanmurha. Kannatan siis myös Suomen osallistumista sotilaallisiin toimiin, joilla estetään diktaattoreita murhaamasta omia kansalaisiaan.

Oman elämäni varrelta muistan hyvin kauhuissani seuranneeni Balkanin ja Tsetsenian lisäksi myös Tiananmenin tapahtumia. Itse asiassa Tiananmenin muistaen on suorastaan ihme, että Kiina ei estänyt vetollaan turvallisuusneuvoston päätöstä. Ja kyllä Libyankin tappamista on ollut tuskaisaa seurata juuri siitä syystä, että pelkäsin Gaddafin saavan tappaa kansaansa kenenkään väliin tulematta. Totta kai Suomen tulee aikanaan osallistua myös humanitaariseen apuun, se taitaa myös olla vahvinta osaamistamme.

Tuulikki Ukkola 22.03.2011 14:23

Suomen linjana on olla kusi sukassa - ihan niin kuin aina ennenkin. Suomen on noudatettava Venäjän ja Putinin tahtoa, jotta presidenttimme voisi pidellä Putinia hellästi kädestä ja istuskella Kremlin kristallikruunujen alla.

Tuulikki Ukkola

Heikki Hakala 22.03.2011 14:25

En malta olla tarttumatta lyhyesti Mika Rossin edellä esittämään kommenttiin:

Se, että Suomen ei tule osallistua Libyan sotilasoperaatioon, on tietenkin täysin oikeutettu ja epäilemättä monessa suhteessa järkevä mielipide. "Liittouma on aloittanut sotatoimet ja se hoitakoon ne loppuun" on sen sijaan mielestäni huolestuttavan suoraviivaista ajattelua. Operaatio oli siviilien suojelemiseksi välttämätöntä käynnistää mahdollisimman nopeasti turvallisuusneuvoston annettua päätöslauselmansa. Oli luonnollista, että operaation käynnistivät ne maat, joilla on paras kyky nopeaan toimintaan tilanteen edellyttämässä mittakaavassa. En ymmärrä, miten siitä seuraisi, että samojen maiden on hoidettava homma loppuun saakka.

Rossin mukaan Suomen tulee olla valmis ja - jos tulkitsen oikein - keskittyä antamaan humanitaarista apua. "Siihen meillä on huippuosaamista ja valmius." Olen aiemmin eri yhteyksissä ymmärtänyt, että myös suomalainen kriisinhallintaosaaminen on korkealuokkaista, koeteltua ja kansainvälisesti arvostettua. Onko valtiosihteerillä, joka tietysti on minua paljon paremmin informoitu, toisenlainen käsitys asiasta?

Keskustelua käydään nyt muutenkin hieman sellaisessa hengessä, että osallistuminen sotilasoperaatioon edes symbolisella panoksella ja humanitaarinen apu olisivat toisensa poissulkevia vaihtoehtoja. Eivät kai ne sitä ole.

Pentti Kangasluoma 22.03.2011 15:28

Sopiva keskustella päivänä jolloin Paavo Väyrynen ilmoitti haluavansa ensin presidenttiehdokkaaksi, ja varmaan myöhemmin presidentiksi. Parantaako tämä tieto Väyrysen haluista keskustan mahdollisuuksia tulevissa presidentinvaaleissa ?

EU:n valmiusjoukot, taitaa olla hukkaan heitettyä rahaa Suomen osalta, kynnys niiden käyttämiseen nousee ilmeisesti niin korkeaksi, että on vaikea kuvitella tilannetta jossa uhmaisimme Putinin mielipidettä.

Lentäjien työehtosopimus, kas kun ei puolustusministeri Häkämies ole aikaisemmin asiaa huomannut. Jalkaväki, merivoimat, heidän upseerinsa voivat toimia kriisialueilla.

Suurin vastuu Pohjois-Afrikasta on entisillä siirtomailla, mutta Suomen on tehtävä osuutensa, pakolaisaalto Eurooppaan tulee

koskemaan meitäkin.

Japanin voimaloiden säteily ei tänne asti ulotu, mutta kansanmurhan laineet seurauksineen ulottuvat meille asti. Suomi neito ei selviydy näyttelemällä viatonta.

Otto Saavalainen 22.03.2011 16:50

Sotahurmos uppoaa näköjään kansalaisiin kuin veitsi voihin. Media tuuttaa sotatoimista kertovia uutisiaan kuin viihdettä konsanaan, eikä ketään tunnu kiinnostavan se mistä Libyan tilanne sai alkunsa.

Kuten muissakin viimeaikojen sodissa, on tässäkin kyse intressien turvaamisesta. Nyt ovat vuorossa Ranska sekä Iso-Britannia, USA:n ohjaillessa tilannetta "taustalta". Huomiota kannattaa kiinnittää myös siihen, ettei Saksa ole mukana operaatiossa. Uudet öljysopimukset näet menivät Saksaan, joten siitä voi jokainen päätellä miten asiat makaavat.

Sotapropaganda sokeuttaa ihmiset luulemaan, että Gaddafi olisi "hirmuhallitsija" ja "kansan murhaaja", vaikka kaikki ymmärtävät kyllä sen että missä tahansa maassa vastaava kapina kukistettaisiin armotta henkiä säästämättä. Huomiotta jää myös Libyan korkea elintaso verrattuna muihin (varsinkin pohjoisen) Afrikan maihin. Viitteitä on myös CIA:n ja muiden ulkopuolisten tahojen osallistumisesta kapinallisten tukemiseen, niin aseiden kuin rahoituksenkin muodossa.

Mikä pitäisi siis olla Suomen linja? Olla puuttumatta pitkällä tikullakaan koko soppaan ja näin säilyttää edes rippeet uskottavuudestaan puoleettomana ja liittoutumattomana maana, johon voidaan luottaa. Maamme johdolta tuntuu unohtuvan sotahulluudessaan arabimaissa kuohuva viha länsimaita kohtaan, jota nämä suvereeneihin maihin hyökkäämiset vain entisestään lisää. Kerrannaisvaikutukset jopa Suomen kamaralla voivat olla odottamattomat ja surulliset.

Ei ole vanhat opetukset menneet perille. Väkivalta luo vain lisää väkivaltaa. Toisaalta kuten aina ennenkin näissä sodissa, joku muu joutuu korjaamaan jäljet kuin itse tuhoajat.

Timo Koivusalo 22.03.2011 17:29

Suomi ei ole siis valmis tukemaan YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmaa. Ottia tuota, onko kysymyksessä sama turvallisuusneuvosto jonka jäsenyydestä Suomi haaveilee istuvan presidentin johdolla?

Toki presidentti itsekin tarvitsisi uuden pestin ensi vuoden jälkeen. YK-pesti olisi niin mannaa niin mannaa että. Vahinko vain, että Kreml ehti suhtautumaan Libyan ongelman ratkaisuun niin nuivasti. Tarttis varmaan tehrä jotain, vaikka käydä pyytämässä lupa?

Jouni Pulli 22.03.2011 18:52

Pitkälti kyse on resursseistamme ja niiden laadusta. Meillä on hyvin rajalliset sotilaalliset resurssit, kun huomioidaan ko. YK:n resoluution väline- ja menetelmärajaukset. Toiseksi resurssejamme tulisi hyödyntää optimoiden niin kuin tulisi tehdä myös muiden maiden resurssien suhteen. Käsitykseni mukaan jo Euroopassa on melkoinen määrä valtioita, joilla on huomattavasti paremmat, tehokkaammat ja riittävät järjestelmät sekä resurssit ilmasotana käytävään Libyaa koskevaan interventioon.

Osaamisemme painottuu suurelta osin siviilikriisinhallintaan ja kriisienhallintaan diplomatian ja neuvotteluiden keinoin. Ei siis ole mitenkään epäonnistumista tai diplomatiamme linjausten vastaista vaikuttaa tilanteeseen niin, että interventio Libyaan toteutetaan, vaikkemme siihen sotilaallisesti osallistuisikaan ko. resoluution määrittämissä toimissa.

Varsinainen pohdinnan aihe on nyt, miten osaamme toimia niin, että meilläkin olisi vaikutusta siihen, että tilanteessa ei päädytä ns. jäätyneeseen konfliktiin. Hornetit eivät ole vastaus tähän pohdintaan, eivätkä edes käyntikortti vaikuttamiseen jatkossa. MENA-alue ja Japanin kin tilanne on huomioitava, kun pohdimme rajallisia resurrsejamme ja niiden käyttöä. Asiassa on myös aikadimensio.

Mika Rossi 22.03.2011 19:00

Heikki Hakalalle,

Kirjoitan täällä toki ennen kaikkea keskustalaisena kansanedustajaehdokkaana, mutta toki leipätyöni vaikuttaa ajatteluuni ja mielipiteitäni voi ja saa peilata sitäkin vasten.

Olen sitä mieltä, että Suomen ei tule osallistua sotilaallisiin toimiin Libyassa. Mielestäni humanitäärinen apu, pitäen sisällään monenlaista ei-sotilaallista toimintaa on mahdollista.

Pentti Kangasluoma 22.03.2011 19:44

Rauhanturvaamisen vuosikymmeninä eri aselajien kantahenkilökunta ja reserviläiset ovat osallistuneet rauhanturvaoperaatioihin. Myös ilmavoimien ei-lentävä henkilökunta. Entä helikopterilentäjät, hävittäjäkoneiden ohjaajat, käsitykseni mukaan ei. En voi väittää mitään asiassa.

Olemme ostaneet suurella rahalla Hornetit, ohjaajat ovat harjoitelleet yhdessä muiden kanssa. Libya operaatio tarjoaisi tehtäviä koulutusmielessä, tositilanteessa.

Ilmavoimien ohjaajakoulutusta on esittelty fiksussa tv-sarjassa,

tunnen toimittajana heidän työtään, tiedän heidän pystyvän edustamaan Suomea hyvin erilaisissa olosuhteissa.

Erikoisrajajääkärit, siinä sarjassa on vaikutteita amerikkalaisten merijalkaväen koulutuksesta. Tekijät ovat nähneet tv-filmit, kaikista sävyistä en oie pitänyt. Olemme pienen maan armeija,

en suurta moitetta halua esittäå tekijöille.

Timo Koivusalo 22.03.2011 19:52

"Humanitäärinen apu" on poliittisesti kiva termi jota on mukava viljellä. Se kuulostaa niin ylevältä, ja on tekopyhyyttä pahimmillaan. Eli pitkän linjan suomalaista ulkopolitiikkaa tavalliseen tapaan.

Paljon vaikeampaa on keskustella vaikkapa miksi Suomi rakensi Gaddafille Libyaan patruunatehtaan jonka tuotteita käytetään parasta aikaa sen omaa siviiliväestöä vastaan.

Suomi oli myös rakentamassa Saddam Husseinille komentokeskuksia ja bunkkereita joista johdettiin hyökkäyksiä irakilaisia siviilejä ja kurdeja vastaan. No, ne eivät sitten kestäneetkään hyökkäyksiä mutta onneksi hän ei ehtinyt reklamoida.

Kauko Savolainen 22.03.2011 20:36

En ole onnekseni ollut sodassa kuten esim. isäni.Näin ollen ei minulla ole kanttia olla kehottamassa ketään muutakaan menemään puolestani vaikkapa Libyan tapaiseen maahan.

En myöskään katso olevani tarpeeksi viisas, jotta voisin kritisoida esim Suomen kansan valitsemaa Tasavallan presidenttiä tämän ja aikaisempien kriisien hoidossa,kuten edellä aika moni näyttää omasta mielestään olevan.

En ole ulkomaankaupankaan asiantuntija, mutta minulla on tunne, että Suomelle on elintärkeää käydä kauppaa lukuisien sellaisten maiden kanssa ,jossa kuulema esiintyy oman kansan sortoa ja jopa tuhoamista.Toivottavasti kiinalaiset,p-korealaiset,venäläiset,valkovenäläiset ja eräät muut eivät minua tappaisi tämän mielipiteeni vuoksi.Käsittääkseni monet ns. demokraattiset valtiot ovat surutta tuhonneet alkuperäiskansoja alueilla, jonne ovat muuttaneet (esim USA,Australia, Iso-Britannia,Ranska,

,Espanja,Portugali ,monet Väli-Amerikan valtiot, tavallaan omakin maamme). Jatkuvan talouskasvun pyhä ideologia suorastaan vaatii em kaupankäynnin lisäämistä.

Vastustan ehdottomasti ihmisoikeuksien polkemista ja kaikenlaista epäoikeudenmukaista toimintaa. Jotenkin vaan tuntuu, että esim. Libyasta saatu tieto on jo kauan ollut erittäin epämääräistä: mitä siellä todella on tapahtanut? Myös tällä hetkellä sieltä tuleva tieto on outoa mössöä : rynnäkkökivääreillä ilmaan ampuvia ja voitonmerkkiä näyttäviä ryysyläisiä, joista ei ota selvää millä puolella he oikein ovat.Sopiiko tuollaiseen erilaisten heimojen maahan ylipäänsä muu kuin (mielellään viisas) yksinvaltius. Kuka tuota maata paimentaa, kun yksi Gaddafi on saatu pois päiviltä?

En jaksa millään uskoa, että suomalaiset sotilaat kuolemaa ja kärsimystä kylväen minkäänlaisen "liittoumankaan" jäsenenä voisivat saada Libyaan demokraattisia arvoja kunnioittavaa, humaania itsenäistä valtiota.

Rolf Berger 22.03.2011 20:41

Myönnän auliisti, että minulla ei ole kapasiteettia arvioida Libya-operaation lopullista tarkoituksenmukaisuutta, onko se hyödyllinen tai ehkä vahingollinen. Aika näyttänee. Joudun tukeutumaan siihen, että YK on katsonut sen tarpeelliseksi Libyan kansanosan suojelemiseksi. Monet pitävät tätä vääränä, koska YK ei ole puuttunut moniin samankaltaisiin ja ehkä pahempiin tilanteisiin muualla. En näe ajatuksessa logiikkaa.

Kun Libyan kysymystä käsiteltiin EU:ssa ensimmäisiä kertoja Suomi ilmoitti kuuluvansa niihin maihin, jotka vaativat tiukimpia pakotteita Gaddafia vastaan. Näin kerrottiin myös korostetusti medialle, joka kiitti Suomen kantaa ja siinä ohessa tölväisi esim. hiukan Italiaa. Ei voi tätäkin taustaa vastaan olla ihmettelemättä sitä kielteistä asennetta, jota niin ulkoministeri että TP ensireaktiona suhtautuivat mahdolliseen osallistumispyyntöön. Onko tämä automaattinen asenne jotenkin jäänyt Suomen päättäjien selkäytimeen menneiltä vuosilta. Ellei näin, pahanilkinen voisi ajatella, että asenteeseen vaikuttavat asiasyitä enemmän tulevat vaalit, ehkä myös Venäjän kielteinen kanta.

Saattaa hyvinkin olla, että apua ei pyydetä, tai sen antamisen estävät tosiasialliset, käytännön syyt, jotka ilmoitettakoon. Asia on sillä selvä ja siihen uskotaan. Tähänastiset kannanotot samaistavat kyllä Suomen enemmän rannalta neuvojen huutelijaksi veden varassa oleville. Niin on jos siltä näyttää, varmaan myös ulkomailta Suomea tarkasteltaessa. Valitettavasti on jo oireita, että koko kysymys on ajautumassa pelkästään puolueiden väliseksi kamppailuksi ja vaalikysymykseksi, minkä lisäksi NATO-kammo saa maltillisetkin unohtamaan aina ennen niin kaivatun YK:n roolin.

Jaakko Aspara 22.03.2011 21:04

"Ei ole pyydetty vielä apua", "Suomelta ei ole pyydetty toistaiseksi mitään", "Suomi jää odottamaan pyyntöä mahdolliseen osallistumiseen"...

Poliitikkojen kommentteja seuratessa tulee ihmetelleeksi, miksi Suomen pitää aina odottaa, että jokin muu valtio tai instituutio (Nato, EU) "pyytää" meiltä jotakin. Voisiko ajatella jotakin tehtävän myös proaktiivisesti, ilman että jonkun muun pitää ensin pyytää eksplisiittisesti apua tai osallistumista? Oli nyt sitten kyse humanitäärisestä avusta tai sotilaallisesta tuesta, olisi siis kaiketi mahdollista myös aktiivisesti tarjota apua -- ja/tai itse ryhtyä toimeen.

Jussi Lähde 22.03.2011 22:36

Arvoisat keskustelijat

Ensinnäkin haluan kiittää Teitä sielun sivistyksestä. Erimielisyys ei suista Teitä asiasta ja kohteliaasta sanankäytöstä. Toisenlaisiakin kokemuksia on.

Julkaisen nyt ohessa tekstin, jonka julkaisin aiemmin tänään MTV3:n www-sivuilla pitämässäni vaaliblogissa. Vastaukset, jotka Facebooksissa sain olivat luokaltaan aivan toisia kuin tämän blogin keskustelu, osa luokattomia.

KANSANMURHAAJAT KESKUUDESSAMME

“Mis sie tarvitset kuormallisen paskaa niskaas, sosiaalisessa mediassa siul on sellane.”

Pohdin avoimesti edellisessä blogikirjoituksessani sitä, miten suomalainen politiikka suhtautuu Libyan tilanteeseen. Kerrataanpa alkuun poliittista keskusteluamme.

“Asialla ei spekuloida tässä vaiheessa, sillä minkäänlaista pyyntöä operaatioon osallistumisesta ei ole tullut” – pääministeri Mari Kiviniemi

“Sotilaalliseen apuun on syytä ottaa kantaa vasta jos sellainen pyyntö esitettäisiin” – puheenjohtaja Jutta Urpilainen.

“En usko Suomesta löytyvän valmiutta Hornettien lähettämiseen Libyaan” – ulkoministeri Alexander Stubb.

Kuten sanottu pohdin asiaa avoimesti ja tulin siihen tulokseen, että Suomen ei tulisi odottaa “pyyntöä, johon sitten otettaisiin kantaa yksittäistapauksena ja ehdottomasti etukäteen spekuloimatta”. Suomen pitää mielestäni ilmoittautua mukaan Libyan operaatioon. Libyassa on näet menossa kansanmurha.

Olen itse käynyt useammilla alueilla, joissa kansanmurha on tapahtunut. Olen katsonut silmiin lapsensa menettäneitä äitejä, jotka kysyvät “miksi ette tulleet apuun?” tai “miksi annoitte tämän jatkua vaikka tiesitte?”.

En voi ymmärtää näkökulmaa, jonka mielestä Suomen tulisi keskittyä omien asioidensa hoitoon tai antaa muiden hoitaa raskaat vastuut, voisimme sitten kuulemma mennä myöhemmin mukaan. Entä jos kaikki muutkin ajattelisivat noin. Mitä siitä seuraisi? Hirmukallitsijoiden karkkipäivät.

Kirjoitin asiaan liittyen Facebook-päivityksen, joka kuului: Olen sitä mieltä, että Suomen ei pitäisi odottaa “pyyntöä, johon reagoidaan tilanteen mukaan” vaan tarjoutua mukaan Libya operaatioon. Emme voi rakentaa maailmaa siihen, että odotamme aina muiden kantavan sen raskaimman vastuun. Mitä mieltä Sinä olet?

Sain osani suomalaista kansalaiskeskustelua. Ei siis keskustelua siitä, pitäisikö Suomen osallistua Libyan-operaatioon vai ei. Ei, sain lastin siitä, miten haluan viedä Suomen Natoon, siitä miten asiassa ei pitäisi tehdä mitään niillä perustein että Yhdysvalloissa on voimassa kuolemantuomio ja että sotahulluna haluan hyökätä Afrikkaan.

Ei. Haluan että maamme on mukana estämässä kansanmurhaa. Minua pyydettiin ottamaan vastuu mahdollisista siviiliuhreista ja sotilaallisissa toimissa kuolevista suomalaisista pojista.

Eikö kukaan näe vastuutamme siitä, että Libyassa kansanmurha jatkuu? Otan vastuun esittämieni toimenpiteiden seurauksista. Edellytän, että ne joiden mielestä Suomen pitää odotella kutsua kusi sukassa ottavat vastuun. Toivon, että aikanaan matkustatte katsomaan, millaista on joukkohautojen tutkiminen. Hyvää matkaa.

Mika Rossi 22.03.2011 23:38

Jussi Lähde ilmaisee tunteikkaan näkemyksensä asiassa. Se on ok ja ymmärrän. En silti usko, että meidän pienehkön sotavoimamme käyttö hyökkäyksin Libyan hallituksen asevoimia vastaan pesisi omaatuntoamme. Liittouma käyttää varmasti voimaa niin paljon kuin on tarvis.

Kustannukset olisivat talouskriisistä toipuvalle pienelle maalle valtavat. Nämä resurssit on järkevämpää käyttää siihen, missä meillä on oikeasti näyttöjä, osaamista ja kokemusta. Joka tapauksessa Libyassa on siviiliväestön humanitäärisen avun aika edessä.

Sinänsä on minusta hienoa, että Jussi Lähde on rohkeasti esittänyt oman mielipiteensä ja perustellut sen hyvin.

Jouni Pulli 23.03.2011 0:37

R2P-vastuu velvoittaa varsinkin YK:n resoluution jälkeen, joka heitolla muutti R2P-velvoitteen sisällön tulkintaa kv. oikeudessa. Hienoa! Päästiin tärkeässä ja globaalisti vaikeassa asiassa positiivisesti eteenpäin ainakin kv. oikeuden tulkintojen osalta eli praktisesti resoluutiosta pitäisi seurata merkittävä määrä muita ihmisoikeuksia parantavia toimenpiteitä monissa maissa, mutta realismi kuitenkin jyrää - on muitakin intressejä, vaikkapa öljy ja energiavarat.

Mutta realismi rajoittaa myös toimintamahdollisuuksiamme ja toiminnastamme seuraavaa, arvioitua hyötyä. Diplomatiamme, joka kohdistuu kansainvälisiin kansanmurhien tojuntatoimiin, ei tulisi sisältää markkinointia mahdollisesta panoksestamme käytännön sotilaallisiin toimintoihin, silloin kun monet muut ovat tehokkaampia ja monilla muilla on faktisesti paljon enemmän ko. operaatioon sopivia resursseja, varsinkin kun ko. resurssit ko. operaatioon riittävät.

Osaamisemme ydin ja olennainen kapasiteetti on ainakin tässä asiassa muussa kuin raudassa. Muutama armeijamme Hornet-merkkinen, jo lähes vanhanaikainen hävittäjä, ilman oikeaa aseistusta olisi hölmöjen hommaa Libyankin taivaalla.

Noin kymmenen vuotta sitten seurasin kun USA:n Superhornet hipaisi Jyväskylän lentokenttää. Meidän Hornetimme ovat sitäkin edeltävää sukupolvea, päivityksistä huolimatta.

antti liikkanen 23.03.2011 7:41

@ Jussi Lähde ja Tuitti Ukkola

Kun kansanedustaja ja tunnettu poliitikkojen kouluttaja valitsevat sanansa tällä agendalla noin taiten, minulta alkaa kadota usko siihen, että yhteisössämme vielä on liimaa (clue), kts myös http://anttiliikkanen.blogs.fi 23.3. blogaus "Vapsit".

Jos sotavaltio ilmoittaa, ettei sillä ole legitiimiä henkilökuntaa lentää vanhoja, harjoitus- ja sopeutumiskaluiksi tarkoitettuja Hornetteja sotatoimialueella, ei kai sotavaltio valehtele?

Jos SPR ilmoittaa, että sillä on osaamista ja sen kautta voidaan kehittää humanitaarista värkkiä Libyan rajoille, ei kai sekään valehtele?

Katsoin ruotsalaisen sosiaalipornahtavan dekkarin pääministeri-kuningattaresta.

Toivottavasti moni muukin sen katsoi.

Pekka Kärkkäinen 23.03.2011 7:41

Timo Koivusalo kritisoi edellä humanitäärisen avun tarjoamista ja leimasi sen "tekopyhyydeksi". Rohkenen olla eri mieltä. En näe mitä tekopyhyyttä on tarjota huopia, lääkkeitä, puhdasta vettä, keittoastioita, telttoja, ruokaa ja sairaanhoitoa libyalaisille. Timo Koivusalon mielestä olisi varmaan parempi jättää sairaat kuolemaan keskelle autiomaata, eikö niin?

Suomalainen ulkopolitiikka ei ole - onneksi - vielä lähelläkään ruotsalaista moraalista ylemmyyden viljelyä. Missä ammutaan tykillä, siellä on ollut Boforsin kauppias; ja kun myy sopivasti välikäsien kautta, voi myydä myös sotaa käyviin maihin. Ja sitten päivitellään kuinka ihmisiä kuolee.

Mutta keskeisempi on ulkopolitiikan linja: valitaanko ns. reaalipolitiikka, jossa todetaan että eri maissa on vallassa kaikkea demokraatista diktaattoriin ja että kunkin kanssa yritetään pärjätä; vai mennäänkö korkean moraalin politiikalla ja kieltäydytään kaikesta yhteistyöstä muiden kuin samanhenkisten länsimaisten demokratioiden kanssa? Esimerkkinä jälkimmäisestä Suomen pitäisi lopettaa kauppa Venäjän kanssa ja häätää Valko-Venäjän lähetystö Helsingistä. Sanomattakin on selvää, että jälkimmäinen tie olisi lyhyt ja nopeasti loppuun kuljettu.

Mutta olisipa puhdas omatunto - ja tyhjä kukkaro.

Ari Rusila 23.03.2011 7:49

Ennen vastausta ote perässähiihtäjän blogista:

"Alustuksessaan Reetta kertoi, kuinka turhauttava, raskas ja surullinen vaihe hänen urallaan oli ollut 1990-luvun puolivälissä alkanut Jugoslavian sisällissota. HS kuten muukin media raportoi vuosikaudet sotatapahtumista. Oli hirveää katsella, kuinka Euroopan sydämessä tehtiin kansanmurha – eikä mitään voitu tehdä sen estämiseksi.

Kansainvälinen yhteisö seurasi vuosikaudet neuvottomana tapahtumien kulkua. Kun tilanne vihdoin saatiin jotenkin rauhoittumaan, Euroopassa vannottiin, ettei tämä saa ikinä enää toistua."

Seuraavaksi muuttaisin sanat kansainvälinen yhteisö sanaan valtavirtamedia. Balkanin sodissa voimistui tendenssi jossa mediaa häikäilemättömästi ryhdyttiin hyväksikäyttämään "yhden totuuden" markkinointikanavana. Sodan aktiviteetteja suunniteltiin tarkoitushakuisesti motiivilla miltä asiat saadaan näyttämään julokisuudessa. Samoin ratkaisevia käännekohtia valmisteltiin huolella mm manipuloitujen kuvien ja tekaistujen raporttien muodossa. Näin läntiselle yleisölle saatiin myytyä oikeutus "humanitaariseen interventioon" eli hyökkäyssotaan.

Menetelmää on menestyksellisesti toistettu mm Irakin suhteen ja Libyan tilanne vaikuttaa omaavan samoja piirteitä.

Kysynkin vastakysymyksen "Mikä on median linja Libyan suhteen?"

Alkuperäiseen kysymykseen vastaan, että länsivaltojen pommitukset tulisi välittömästi keskeyttää maakohteisiin, kentältä tulisi saada mahdollisimman neutraalia tietoa mm DU:n (köyhdytetty uraani) käytöstä ja Arabiliigalle antaa johtava rooli YK:n päätöslauselman toteutuksessa. Lisäksi kansainvälinen yhteisö voisi harkita, josko jo Jeminissä ja Bahrainissa sekä jatkossa mm Syyriassa olisi aihetta puuttua tilanteeseen ja millä keinoin.

Pentti Kangasluoma 23.03.2011 8:39

Naapuritontin harakkaperhe vahvistaa pesäänsä, perheenlisäystä varten pitää kodin olla kunnossa. Anne Sinnemäki maakuntalehdessä tuomitsee ydinvoiman ja myös vielä rakentamattoman vesivoiman käyttön lainsäädännön perusteella. Mooseksen laintaulujako lait - ei voida muuttaa?

Putin on lieventänyt lausuntoaan Libyasta, hän puhui yksityishenkilönä. Presidentti linjaa ulkopolitiikkaa. Omille puhutaan eri tavalla kuin muulle maailmalle.

Maakuntalehdessä Eero Heinäluoma ilmoittautuu SDP:n presidenttiehdokkaaksi. Samassa yhteydessä hän toteaa ettei

suomalaisia pidä lähettää Libyaan ihmisiä tappamaan. Tuskin sellaista toimeksiantoa mahdollisesti lähtevälle joukolle annettaisiin.

Liittouman johtosuhteiden epäselvyys ei anna hyvää kuvaa Euroopan, USA:n ja Naton yhteistyökyvystä. Kansalaisten enemmistö - jos mediatietoihin on luottamista - eri maissa hyväksyy toimenpiteet. Ne ovat maita joissa maahanmuuttajia on runsaasti, joissa pelätään pakolaisaaltoa Pohjois-Afrikasta.

Suomi istuu "airalla", luottaa etteivät pakolaiset meille asti tulvi.

Nämä asiat ei meille kuulu, hoitakoon muut kun ovat lähempänä. Poliitikkojen joilla on kansainväliset kontaktit, tietoa maailmasta pitäisi pystyä luomaan yleistä mielipidettä. Meidän MEP-edustajat, nuokkuvat Brysselissä, miksi ne eivät kierrä Suomea, puolusta euroa?

Jarmo Kanerva 23.03.2011 8:43

On tämä mahtavaa keskustelua. Riemurinnoin ollaan mukana, kun on tarvittu uusi käsite "terrorismin vastaiselle sodalle", joka on ilmeisesti jo loppumassa. Nyt sen on R2P ja "siviilien suojeleminen".

Eniten minua kiusaa se, että viime vuosina jokaikinen merkittävä länsimaalainen poliitikko on käynyt Gaddafia kättelemässä. Berlusconi antoi ihan käsisuudelman. Nyt yllättäen Gaddafi on paha.

Libyalaiset taistelkoot itse taistelunsa. Kyllä siellä Kalashnikoveja riittää. Ja kuka sitten on siviili, kuka vapaustaistelija tuossa sisällissodassa?

Kari Rajala 23.03.2011 9:32

Arvoisa ulkoministerimme on huomioinut tämän keskusteluketjun omassa blogimerkinnässään tiistaina 22.3.2011

http://www.alexstubb.com/fi/

Tänään sitten virallisia kannanottoja Libyan tilanteeseen UTVA:n jälkeen.

Seppo Isotalo 23.03.2011 9:53

Perässähiihtäjän keskustelu koskee kansainvälistä asiaa. Ranskalla ja Englannillaon jokin syys pommittaa Libyaa. Heihin ovat turvaneuvostossa saaneet mukaansa pieniä maita mutta isoista maista vain Etelä-Afrikan.

Pommituksesta eivät äänestäneet turvaneuvoston tärkeimmät maat, Intia, Brasilia, Saksa, Kiina ja Venäjä epäröiden.

Suomen on otettava paikkansa pommittajien tai sitten rauhaa tukevien maiden joukossa. Parasta olisi jos saataisiin sisäinen yksimielisyys asiassa. Ruotsissa sellainen on, he tukevat Ranskan ja Englannin hyökkäystä. Omien koneiden lähettämistä arastelevat.

Mihin unohtui nykyinen pääpommitttaja USA. Heidän oli tultava mukaan kun pommitusmailla ei ollut omaa tietoa ilmatorjunnasta Libyassa. Ilman USA:n johtoa olisi hyökkääys mennyt yleiseksi paukutteluksi.

Ari Rusila 23.03.2011 10:31

En vielä malta olla kommentoimatta Jussi Lähteen kirjoitusta "Kansanmurhaajat keskuudessamme". Lainaus:

"Olen itse käynyt useammilla alueilla, joissa kansanmurha on tapahtunut. Olen katsonut silmiin lapsensa menettäneitä äitejä, jotka kysyvät “miksi ette tulleet apuun?” tai “miksi annoitte tämän jatkua vaikka tiesitte?”.

Hieman samoihin tilanteisiin joutuneena tällaiset kohtaamiset ruohonjuuritasolla hätkähdyttävät. Näistä tilanteista myös media joskus välittää sanomaa joka voi johtaa yleisempäänkin myönteiseen kantaan R2P ajattelua kohtaan.

Ylemmällä päätöksentekotasolla tilanne monimutkaistuu kun tarkasteluun otetaan myös intresseistä johtuvat valinnat ja motivaatio.

Saneleeko puuttumisen mediahuomion laajuus, öljyn saantiin ja kulkureitteihin liittyvät tekijät, öljy-yhtiöiden ja sotateollisuuden (tai muiden vaalirahoittajien) johdon osinkojen turvaaminen, (geo)poliittisten vastustajien kampittaminen, lähetystyön edistäminen vaiko joku muu ei niin humanitaarinen vaikutin. Yksilöllisenä motiivina voi olla esimerkiksi halu pelata oikeita sotapelejä videopelien sijaan.

Kun todellinen kuva kentältä usein on sekava tai esimerkiksi valtavirtamedian toista osapuolta korostava ja/tai toista demonisoiva voi valinta olla perusteltu mutta silti väärä eli jälkikäteen huomataan valitun väärä osapuoli tuen saajaksi.

Kun ajatellaan USAn agressioissa toteutunutta siviiliuhrien määrää niin eikö paras humanitaarinen interventio olisi hyökätä Yhdysvaltoihin? Ajatus on luonnollisesti epärealistinen mutta ainakin Arabikadulla valintoja vielä on edessä. Toivoa sopii, että raportoisi tilanteista monipuolisesti eikä vain todelliset motivaatiot peitellen tai vain sitä todellisuutta jota sille syötetään ja jonka nieleminen on tehty helpoksi.

Ilari Kiema 23.03.2011 13:06

"ja sitt pruutti yks taakk

ja mentti appu, et Hornettit vingus"

Hornetit on Suomen kallein asejärjestelmä, ja niiden aseistuksen modernisointi lienee tämän hetken kallein aseinvestointi. Niitä ei ole hankittu ja maksettu turhan takia, pelkkää kiillottamista ja sinitaivaan huvikaartelua varten. YK on antanut kaikille jäsenvaltioille yksiselitteisen valtuutuksen ryhtyä sotilaallisiin toimiin paitsi lentokieltoalueen toimeenpanemiseksi myös siviilien suojelemiseksi kansanmurhalta. Siviilien suojeluun ryhtymiseen on aina aikaa vain rajallisesti, mutta laiminlyöntejä koskevat keskustelut jatkuvat sitten vuosikymmeniä, jollei pitempään.

Tässä tosin arveluttaa se, että miksi Saksa äänesti YK:n turvallisuusneuvostossa tyhjää ja mitä aseistusta öljyrikas eversti on 40 vuoden aikana mahdollisesti saattanut hankkia. Viime mainittu ei ole kuitenkaan syy Suomen vastuun kiertämiselle vaan pikemminkin syy toimia ennemmin eikä myöhemmin.

Jarkko Rahkonen 23.03.2011 13:20

Jussi Lähteelle/ kirjoitus yllä 22.03 klo 22.36

Minusta on hirvittävää katsoa tv:stä miten Libyassa maan hallitsijan käskystä pommitetaan, murhataan omia kansalaisia. En kuitenkaan menetä harkintakykyäni tilanteen edessä, vaan edellytän YK:n turvallisuusneuvoston pääöksen noudattamista. Maailmassa on paljon vääryyttä muuallakin, mutta sitä ei voi yrittää vastustaa tai poistaa Suomesta käsin omin valtuuksin, saatikka sotaan lähtien.

Jussi (ja muut) lue tällä palstalla toisena oleva kirjoitukseni, voitko olla siitä eri mieltä.

Jukka Ryhänen 23.03.2011 14:15

Blogien aikakausi on johtanut verenhimon kasvamiseen, on valittaen kyynisesti todettava. Pikku napoleoneja sikiää kuin sieniä sateella. Että suuri ja mahtava Suomi haluaa sotimaan... Sallikaa minun nauraa, arvoisat kiihkoilijat.

Timo Koivusalo 23.03.2011 14:39

Pekka Kärkkäiselle tarkennuksena sen verran, että huopien, lääkkeiden ja veden jakaminen diktaattorin uhreille on toki jaloa.

Tekopyhää siitä tekee se, että ensin sille diktaattorille myydään patruunatehdas tai rakennetaan komentobunkkeri joita tämä käyttää omaa kansaansa vastaan.

Presidentti Halonen ehti jo toteamaan, että hornettien lähettäminen olisi niin kovin kallistakin. No niinhän se kansanmurhan estäminen on kaiketi, mutta ehkä siitä patruunatehtaasta saatuja varoja voisi käyttää hornettien bensalaskuihin.

Toki se voisi viedä tehtaasta saadun katteen miinukselle ja huovat ovat toki paljon halvempia.

Alexander Stubb 23.03.2011 22:01

Unski ja kommentaattorit,

kiitokset hyvästä keskustelusta. Mahtavaa, että Perässähiihtäjä on taas vauhdissa.

Kokoustimme tänään tosiaan presidentin ja hallituksen ulko- ja turvallisuuspolittiisessa valiokunnassa.

Humanitaarinen tilanne Libyassa ja maan rajoilla on vakava ja humanitaarinen apu on nyt olennaista. EU:n piirissä valmistaudutaan käyttämään myös kriisinhallintakeinoja humanitaarisen avun ja pelastuspalvelutoimien tueksi.

Suomi valmistautuu osaltaan mahdollisiin jatkotoimiin EU-suunnittelun edetessä. Tähän mennessä olemme antaneet Libyalle 1,35 miljoonaa euroa humanitaarista apua ja varaudumme antamaan lisää.

Jussi Lähde 24.03.2011 13:54

Parahin Jarkko Rahkonen

Kirjoitatte:

"Minusta on hirvittävää katsoa tv:stä miten Libyassa maan hallitsijan käskystä pommitetaan, murhataan omia kansalaisia. En kuitenkaan menetä harkintakykyäni tilanteen edessä, vaan edellytän YK:n turvallisuusneuvoston pääöksen noudattamista."

Kannattaisi tutustua YK:n turvallisuusneuvoston päätöksiin.

Pentti Kangasluoma 24.03.2011 16:56

Runon suku, Jarkko Laine, Otava, 1991.

Seuraava runo on kaikille tuntemattomiksi jäävillä sotilaille, joiden haudat jäävät tuntemattomiksi, jotka pakotetaan hirmutöihin, kuten nyt Libyan armeijassa palvelevat afrikkalaiset

palkkasotilaat. Herrakansan orjia.

Rafael Alberti, Tyrtaios

Sotilas on kuollut. Koira

haukkuu häntä voimakkaasti.

Sotilas on kuollut. Puro

tuli kysymään häntä kaukaa.

Sotilas on kuollut. Metsä

nousee hänen takanaan joka aamu ja itkee.

Sotilas on kuollut. Kukaan

ei tiennyt hänen nimeään. Ja he

antoivat hänelle rotkoon pudonneen

kylän nimen.

Ihminen, pysähdy ! Tuuli, odota !

Eikö täällä ole ketään joka muistaa minut?

Olin sotilas, luita

isänmaan lihaksi tuloa varten.

Minulla ei ole isänmaata. Luut

voitte kylvää mihin tahansa jokeen.

( Eeva-Liisa Manner)

Jaska Salonen 25.03.2011 0:19

Miehitysjoukkoja Libyaan?

Aikoina, jotka ovat haasteelliset toimeliaisuuden kannalta, rauhan aikana kehitetty terminologia korostuu. Sillä lienee kuitenkin vain tarkoitus turvata päämäärä, joka oli jo ennalta sovittu?

Suomessa olemme saaneet olla kohtullisen varmoja siitä, että Libyan operaatioon ei sodan aikana mennä mukaan. Ja jos mennään, pitää maassa olla rauha. Joillakin lienee hinku sinne jo sitä ennen, sillä näyttää, että nyt on otettu avuksi uusi termi: "humanitäärisen avun turvaaminen". Tämä turva muodestetaan sotilasvoimin. Kyse ei siis ole siviilikriisin hallinnasta, sotilaallisesta rauhaanpakottamisesta, rauhanturvaamisesta tai nopean toiminnan joukoista. Kyse ei ole myöskään NATO sovitteisesta ISAF-operaatiosta. Vai mitä mieltä olette seuraavasta (sitaatit)?

20.3 Ulkoministeri Stubb:"Huomenna Brysselissä käsittelemme EU:n ulkoministerikokouksessa unionin ja jäsenmaiden roolia Libyassa. Esillä on ollut muun muassa humanitaarisen avun turvaaminen." (Stubb-blogi)

21.3 Puoluestusvaliokunnan pj. Korkeaoja:"– Humanitäärisen toiminnan tukeminen on ihan eri asia kuin sisällissotaan osallistuminen." (Suomenmaa)

23.3 Ulkoministeri Stubb:"Kaikki EU-maat pyrkivät lisäämään humanitaarista apuaan. EU valmistautuu käyttämään myös kriisinhallintakeinoja humanitaarisen avun ja pelastuspalvelutoimien tueksi. Valmistelut näistä toimista ovat käynnissä EU-koneistossa. (UTVAn jälkeen Stubb blogi)

Kuitenkin viimeistä ulkoministeri Stubbin kommenttia ennen 22.3 MTV3 Seitsemän Uutisissa kommentaattorina ollut Juha-Antero Puistola, komentaja maanpuolustuskorkeakoulusta vastasi, kun häneltä kysyttiin, että:

"Maajoukkoja, tullaanko niitä käyttämään vai ei?

22.3 komentaja Puistola: ”Tästä on erilaisia näkemyksiä. Tietysti turvallisuusneuvoston päätöslauselma ei salli miehitysjoukkoja, mutta sieltä on jo joiltakuilta lipsahtanut ajatuksia siitä, että humanitääriset tehtävät eivät ole miehitystä, mutta toistaiseksi ei näytä siltä, että kukaan olisi ainakaan laajassa mitassa maajoukkoja tuonne antamaan.”

Onko nyt niin, että koska kukaan ei halua kantaa vastuuta, eikä ottaa roolia, varsinkaan mistään sotatoimista, voidaan Libyaan suomalaiset saada mukaan "Humanitäärisen avun annon" turvin. Ja jos se ei olekaan turvallista, voidaan tämä "humanitäärisen avun turvaaminen" tarvittaessa hoitaa sotilaallisin keinoin. Siis vielä, voiko SUOMI osallistua sitten tähän?

Kun turvallisuusneuvoston päätöslauselma ei mahdolista miehitysjoukkoja, pitääkö ne naamioida "humanitäärisen tuen" turvaksi?

Mitä Puistola sanoessaan tarkoitti, että humanitääriset tehtävät eivät ole miehitystä? Ei ne ainakaan ennen ole olleet, eivät edes lipsahduksissa.

Ketä Puistola tarkoitti sanoessaan, että "joiltakuilta lipsahtanut" (Tämä siis ennen UTVAa 23.3). Suomalaisilta? Ranskalaisilta?

Salliiko terminologia nyt "humanitäärisen avun turvaamisen" sotilaallisesti, mahdollinen "rauha" on jo unohtunut kokonaan. Onko seuraava termi "demokraattisen kehityksen sotilaallinen mahdollistaminen" tai "oikeusvaltioperiaatteen noudattaminen sotilaallisesti johdetulla tavalla"?

Mieleeni tulee aika, josta sen aikalaisia syytettiin suomettumisesta. Silloin pilkkun paikkaa mietittiin YYA -sopimukseen aina sen tarkastusvaiheessa vuosikausia virkamiesten kesken. Sanojen miekkailua. Nyt meillä on unioniin rähmällään oleva federalisti ulkoministeri.

Jos se ennen oli suomettumista se rähmällään olo, eikö tämä ole jo hieman stupidamista?

Jaska Salonen 25.03.2011 11:31

Komentaja J-A Puistola kommentoi blogikirjoitustani osoitteessa http://jaskasalonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/

Ottakaahan kantaa.

Olemmeko me nyt rähmällämme Eurooppaan?

Pentti Kangasluoma 29.03.2011 12:08

Ylipäällikkö Tarja Halonen kertoi eilen A-studiossa että Suomi ei ole saanut kutsua Libya kokoukseen. Ruotsi on saanut, Naton rauhankumppanit on luokiteltu ja meille on oma paikka osoitettu. Presidentin mukaan myöskään Itävalta ei kutsua ole saanut.

Siviililentäjämme - monet ilmavoimien kouluttamia - pärjäävät kansanvälisessä lentoliikenteessä. Sotilaslentäjiämme voitaisiin koneineen lähettää, ottaa irti koulutushyöty. Onko upseereitamme mukana esikunnissa, olemme turvaneuvostoon pyrkivä maa, meidän tulisi olla näköalapaikoilla seuraamassa miten turvaneuvoston valtuuttama siviilien suojelu sujuu.

Eduskunnassa, MEP- joukossa tulisi olla eri puolueissa oppineita sotilaitamme, reserviläisiä jotka ovat palvelleet rauhanturvaajina. Nyt monet vasemmiston edustajat tuntuvat olevan tyytyväisiä kun asevelvollisuuden kannatus on laskenut.

Jos kiinnostus rajoittuu vain siiviilipalveluksen pituuteen on se liian pieni ikkuna kun tarkastellaan maanpuollustuksen kokonaisuutta.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?
Luetuimmat
  1. 1

    Suomi on Euroopan syrjivimpiä maita, osoittaa tuore EU-raportti – ”Tulos on selvä vahvistus siitä, että Suomessa on paljon rasismia”, sanoo yhdenvertaisuus­valtuutettu

  2. 2

    Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

  3. 3

    Riisitauti ei ole historian mörkö, vaan se vaanii sinua ja lastasi – d-vitamiinin laiminlyönti altistaa kohtalokkaille sairauksille, mutta ylärajatkin täytyy tuntea

    Tilaajille
  4. 4

    Alpakkatapahtuman järjestäjien pieni vale oli iso isku luottamukselle – On ankeaa, kun joutuu epäilemään motiiveja pörröisten eläinten paijaamisen taustalla

  5. 5

    New York Times: Trump herää puoli kuudelta katsomaan televisiota ja katsoo sitä neljästä kahdeksaan tuntia päivässä

  6. 6

    Alma on julkaissut musiikkia vain vajaat 17 minuuttia – Onko hän todella kansain­välisesti menestynein suomalainen artisti?

    Tilaajille
  7. 7

    Pyöräilykypärä pakolliseksi vai ei? Yhdysvaltalaistutkijan mukaan kysymykseen on vain yksi oikea vastaus

    Tilaajille
  8. 8

    Brexit-äänestäjille luvatut säästöt muuttuivat jo suuriksi kuluiksi, koska reaalitalous kärsii

    Tilaajille
  9. 9

    Jatkuvat keskeytykset tekevät meistä tyhmempiä kuin olemme – taistellaan yhdessä häiriökulttuuria vastaan

  10. 10

    Olga Romanoffista kaavailtiin prinssi Charlesin puolisoa – Tsaarin jälkeläinen ja suomalaista sukua oleva ruhtinatar esittelee nyt kotinsa ja sanoo: ”Kukaan ei välitä titteleistä pätkääkään!”

    Tilaajille
  11. Näytä lisää
  1. 1

    Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

  2. 2

    Olga Romanoffista kaavailtiin prinssi Charlesin puolisoa – Tsaarin jälkeläinen ja suomalaista sukua oleva ruhtinatar esittelee nyt kotinsa ja sanoo: ”Kukaan ei välitä titteleistä pätkääkään!”

    Tilaajille
  3. 3

    Näin sotesta tuli sekundaa, ja isot yritykset voittavat – professori Heikki Hiilamo kirjoittaa puheenvuorossaan, että Suomeen on tulossa nykyistä huonompi terveydenhoito

    Tilaajille
  4. 4

    Alpakkatapahtuman järjestäjien pieni vale oli iso isku luottamukselle – On ankeaa, kun joutuu epäilemään motiiveja pörröisten eläinten paijaamisen taustalla

  5. 5

    New York Times: Trump herää puoli kuudelta katsomaan televisiota ja katsoo sitä neljästä kahdeksaan tuntia päivässä

  6. 6

    Washingtonissa ei nykyään keskustella kuin yhdestä asiasta, kuinka kauan tämä voi jatkua? – Presidentti Trumpille on kuitenkin vaikeaa antaa potkut

  7. 7

    Alma on julkaissut musiikkia vain vajaat 17 minuuttia – Onko hän todella kansain­välisesti menestynein suomalainen artisti?

    Tilaajille
  8. 8

    ”Osakas laittoi kätensä hameeni alle” – Juristialan naiset kertovat kourimisesta, vähättelystä sekä syrjinnästä, ja vaativat häirinnälle loppua

  9. 9

    Maailmalla leviää ”sydäntäsärkevä” video nälkään sulalla maalla nääntyvästä jääkarhusta – National Geographicin kuvaaja kertoo itkeneensä kuvatessaan eläimen kärsimystä

  10. 10

    Suomi on Euroopan syrjivimpiä maita, osoittaa tuore EU-raportti – ”Tulos on selvä vahvistus siitä, että Suomessa on paljon rasismia”, sanoo yhdenvertaisuus­valtuutettu

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Helsinkiläis­nainen otti kuvan pyörä­tielle pysäköidystä paketti­autosta – autosta tuli poliisi ja vei ilman henkilöllisyys­todistusta liikkeellä olleen naisen putkaan

  2. 2

    Toimittaja kyykkäsi viikon ajan: asennon vaikeus ja kivistys yllättivät, muiden kummastelu ja muotikin haittasivat – lopulta käteen jäi uusi, terveellinen tapa

    Tilaajille
  3. 3

    Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

  4. 4

    Tämä kysymys kysytään lähes jokaisessa työhaastattelussa, sillä se paljastaa työntekijästä paljon – Näin vastaat siihen oikein

    Tilaajille
  5. 5

    Alma on julkaissut musiikkia vain vajaat 17 minuuttia – Onko hän todella kansain­välisesti menestynein suomalainen artisti?

    Tilaajille
  6. 6

    Onko tässä Linnan juhlien hervottomin kuva – Oletko koskaan nähnyt Timo Soinia yhtä onnellisena?

  7. 7

    Kyykky on tämän hetken kovin hitti – Tätä Mariah Careyn kyykkyasentoa on vaikea päihittää, ja siksi fanit rakastavat sitä

  8. 8

    HS:n lukijat äänestivät suosikkinsa Linnan juhlien näyttävimmistä puvuista – kärki­viisikossa säihkyviä paljetteja, upeita laahuksia ja Suomen leijonalla koristeltu housupuku

  9. 9

    Kummelin Heikki Silvennoinen on ymmällään ja otettu sketsinsä maailmanlaajuisesta suosiosta: ”Pääasia, että ihmiset nauravat”

  10. 10

    Suomalaismies otti kuvaa Schwarzenegger-seinämaalauksesta, kun tämä ilmestyikin paikalle – Kuva julkaistiin Redditissä, aiheutti raivoa ja lopulta Arska itse ilmestyi nettiin kertomaan, mistä on kyse

  11. Näytä lisää