Perässähiihtäjä

Onko kiinnostus politiikkaa kohtaan todella kasvussa?

Keskiviikko 23.3. 2011 ja neljästoista postaus.

Nyt kun eduskunta on vaalilomalla, maan paras poliittinen keskustelu käydään Perässähiihtäjän kommenttipalstalla. Saattaa olla hieman liioittelua, mutta jos pystyy osoittamaan paremman keskustelufoorumin, saa lähettää tietoa. Libya-keskustelussa oli paljon asiaa ja ainakin yhtä paljon tunnetta. Hyvä niin. Kiitoksia. Keskustelu Libyasta, kuten muistakin vanhoista aiheista, saa jatkua, mutta otetaan tälle päivälle uusi aihe.

Käväisin aamulla Elinkeinoelämän valtuuskunnan Evan tiedotustilaisuudessa, jossa julkistettiin Evan raportti Maailman paras maa. Se on Evan teettämä kansallinen arvo- ja asennetutkimus. Siinä on pitkä perspektiivi, ensimmäinen raportti tehtiin jo vuonna 1984. Huh - miten kaukaiselta tuo vuosi kuulostakaan, siinä on jotenkin erikoinen kaikukin.

Työtoverini Olli Pohjanpalo on jo ennättänyt tehdä raportista uutisen.  Siinä käsitellään raportin vaalien kannalta mielenkiintoisinta mutta myös ristiriitaisinta tulosta. Sen mukaan tyytymättömyys puoleisiin on lisääntynyt. Se ei kuintekaan tunnu tällä kertaa johtavan selän kääntämiseen politiikalle, vaan kiinnostus politiikkaa kohtaan on kasvussa, samoin usko siihen, että vaaleissa voi vaikuttaa.

Näin raportti antaa ymmärtää. Tämä on tietysti karkea tiivistys monimutkaisista tuloksista, mutta jokainen voi tutusta raporttiin Evan sivulla osoitteessa www.eva.fi

Ilkka Haaviston ja Pentti Kiljusen kokoamassa materiaalissa on niin paljon asiaa, ettei sitä yhdellä lukemisella tai kuulemisella kykene millään omaksumaan. Lukemiseen ja sen makusteluun kannattaa varata runsaasti aikaa.

Mielipidetutkimuksia on monenlaisia. Evan tutkimus on ehdottomasti parhaasta päästä, enkä tarkoita tuloksia, vaan arvoa pitää antaa huolelliselle taustatyölle. Lähes 2000 ihmistä vastasi kysymyksiin kotona ja kirjallisesti.

On sattumanvaraista poimia näin valtavasta aineistosta yksi aihe keskusteluun, mutta tutkimusraportin kohta 2.5. ja siihen liittyvät taulukot 14-18 yllättivät minut täysin. Olin tullut siihen tulokseen, että suomalaisten keskuudessa EU-jäsenyys ja euro olisivat kovassa epäsuosiossa ja että mielialat olisivat jyrkästi kääntyneet niitä vastaan. Ja siihen olisi vaikuttanut euroalueen vaikea tilanne ja yksittäisinä päätöksinä etenkin Kreikan lainoitus ja Irlannin takaukset.

Tähän keskusteluun verrattuna kansalaisten mieliala osoittautuukin levolliseksi.  Raportissa todetaan näin: " Kokonaisuutena katsoen kannat maamme EU-jäsenyyteen liittyviin tekijöihin ovat säilyneet staattisina, eivätkä nyt saadut tulokset tue viimeaikaisessa keskustelussa esille tullutta väitettä EU-kriittisyyden vahvasta kasvusta."

EU-jäsenyyteen suhtautuu myönteisesti 37 %, kun luku oli kaksi vuotta sitten 40 %. Kielteisesti siihen suhtautuu 30 % , kaksi vuotta sitten kielteisesti suhtautuvia oli 26 %.

Puolueittan vertailtuna selvän EU-myönteisiä ovat kokoomus ( 65 %) ja vihreät (62%).  Rkp:n ( 48%), Sdp:n (45 %) ja keskustan (39%)  kannattajien keskuudessa myönteisesti suhtautuvia on enemmän kuin kielteisesti suhtautuvia, mutta vasemmistoliiton kannattajissa puntit ovat aika tasan.

Kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten kannattajista huima enemmistö suhtautuu jäsenyyteen kielteisesti.

Eurosta raportista todetaan näin:  "Vaikka suhtautuminen euroon on muuttunut hieman edellistä mittausta kielteisemmäksi, on tulos koko euroajan toiseksi myönteisin,  eikä siitä voida tunnistaa erityisempää markan haikailun lisääntymistä. Tulosta voidaan pitää nykytilanteessa yhteisvaluutalle varsin hyvänä, sillä ajankohtainen euron kriisi on osoittanut rahaliiton peruskilvessä vakavia säröjä, joista vuosi sitten ei tiedetty juuri mitään."

No, ehkä tutkimusraportin kirjoittajat odottivat pahempaa tulosta, sillä kyllähän euron suosio on laskenut ja vastustus noussut aika reippaasti.  Kaksi vuotta sitten hyötyä siitä näki olevan 48 % vastaajista, nyt 38 prosenttia. Kaksi vuotta sitten haittaa näki olevan 19 % ja nyt 37 %.

Vaaleihin liittyvä kysymysryhmässä on käsitelty mm. sitä, millä perusteella ihmiset valitsevat ehdokkaansa. ( 3.3. luku).

Perusteiden kolmen kärki on: rehellisyys ja vastuullisuus ( 82%), asiantuntemus ja osaaminen ( 71%) ja kolmanneksi rohkeus, valmius itsenäiseen ajatteluun ja toimintaan (66 %).

Aika hämmentävää on se, että ehdokkaan puoluekanta jää melko sivuseikaksi. Vain kolmannes vastaajista pitää sitä hyvin tärkeänä valinnan perusteena - kuitenkin kaikkiaan 70 %  tärkeänä perusteena. 

Parin tunnin lukemisen jälkeen Evan raportista jää ristiriitainen olo. Ottia ja tuota... Siitä huolimatta rohkaisen tutustumaan Evan raporttiin.

Päivän hyvä kysymys:  Onko kiinnostus politiikkaa kohtaan todella kasvussa?

21 vastausta artikkeliin "Onko kiinnostus politiikkaa kohtaan todella kasvussa?"

Jussi Lähde 23.03.2011 13:38

Tervehdys Unski, liitän tähän samat mietteet, joilla tilaisuudessa raporttia kommentoin. Toivottavasti saisimme myös toisen kommentaattorin - Kirsi Pihan - kommentit blogiväen luettavaksi.

Raportin viesti on selvä. Kansalaisten mielestä suomalainen politiikka on pahasti rikki. Politiikka muistuttaa mäkiautoa, jonka ratti on irti akselista. Politiikka ei ole enää ratkaisu politiikkaan.

Katastrofit ovat aina kiinnostaneet ihmismieltä. Rallia rakastetaan siksi, että pelti rytisee, formuloilta siksi, että siinä lajissa sattuu miljonääreillekin huonoja päiviä. Jotain samanlaista on kansalaisten asenteissa. Ihmisten kiinnostus politiikkaan on nousussa. Mutta onko kyse vain siitä, että uuden hallituksen lähtösuoran päässä häämöttää herkullisen kolarin mahdollisuus?

Raportti on ladattavissa osoitteesta www.eva.fi – suosittelen sen lukemista kaikille. 140 sivua taulukoineen antavat hyvän kuvan kansanvaltamme katsastuskunnosta.

Vai mitä sanotte tästä? “Poliitikkojen ja puolueiden tulisi kertoa kansalle paljon nykyistä selkeämmin, millaista politiikkaa he harjoittaisivat tultuaan valituiksi.” 94 prosenttia vastaajista on täysin samaa mieltä tai jokseenkin samaa mieltä. Hylätty leima läjähtää kansanvallan rekisteriotteeseen oitis. Korjaamolle vai romuttamolle, kas siinäpä kysymys?

Journalismi on uusi politiikka? Ei, ei sittenkään

Mikä Suomea sitten ohjaa, kun politiikan ratti on jäänyt käteen? Euroopan unioni, markkinavoimat, johtavat virkamiehet ja media. Yli puolet suomalaista katsoo, että journalismi ohjaa liikaa mielipiteitä Suomessa. Vastaajina ovat siis he, joiden mielipiteitä ohjataan. He, jotka alistuvat ohjattavaksi. Media ärsyttää sen verran, ettei siitäkään ole politiikan korvaajaksi. Terve epäluulo on maamme paras kansantauti.

Toimittajat koetaan epäasiallisiksi ja vihamielisiksi (41%) poliitikkoja kohtaan, poliitokot palvovat suomalaisten mielestä median silmää (48%). Toimittajien omalla agendalla koetaan olevan vaikutusta heidän työhönsä (57%). Journalismista ei siis kansalaisten mielissä ole ottamaan politiikan sijaa.

Ohjailuyrityksestä huolimatta sama katajainen kansa kuitenkin tuntuu pitävän päänsä ja mielipiteensä aikalailla ennallaan. Vaikka poliittinen keskustelu on muuttunut muutamassa vuodessa, suomalaisten asennemaailma on muuttunut varsin vähän. Suurimmat muutokset ovat tapahtuneet suhteessa maahanmuuttoon ja ilmastonmuutokseen.

Suhtautuminen Euroopan unioniin ei ole muuttunut juurikaan. Kuten EVAn johtaja Matti Apunen esipuheessaan toteaa “Maailman paras maa ei hötkyile”.

Suomalaisen yhteiskunnan mannerlaatat eivät liiku. Vaikka suuri osa mediasta ja moni poliittinen puoskari on vuosikymmeniä väittänyt yhteiskunnan jakautuneen kahtia ei kansa kertakaikkiaan ymmärrä toimia niin.

Tutkimuksen tuloksia voi tulkita myös niin, että suomalaiste odottavat radalle kurvavan kansanvallan shikaanien saftey-car, Kekkonen 2.0.

Mistä löytyy uusi politiikka?

Hyvän ja seikkaperäisen tutkimuksen tavoin EVA raportti antaa vastauksia, jotka hetättävät uusia kysymyksiä. Kun politiikka on rikki, voiko se enää “ehetytyä”. Ei mielestäni nykymenolla, ei ilman suurta kansanvallan kriisiä. Kansanvallan kriisi ei kuitenkaan tule tarkoittamaan kansakunnan kriisiä. Suomalaiset ovat tutkitusti täysipäistä sakkia.

Jotain uutta nykypolitiikan rinnalle kuitenkin tulee. Mitä? Siinä olisi EVA:lle erinomainen raportin aihe.

PS

EVA:n kyselyssä kysyttiin vaikuttavatko “hyväveliverkostot” Suomessa. Odotan tasa-arvokeskustelijoiden väkevää hyökkäystä EVA:a kohtaan. Pitäisihän moinen termi olla jo sukupuolinäkökulmaisesti valtavirtaistettu. Hyvähenkilöverkostot, Matti hyvä, hyvä henkilöverkostot.

Pentti Kangasluoma 23.03.2011 15:04

Torilla mielestäni oli perussuomalaisten makkarajonossa uusia ihmisiä, ja heissä tuntui olevan virtaa, haastoivat keskustelemaan, uskalsivat tunnustaa väriä. Keskusta ja SDP ovat joutuneet perimmäisten kysymysten äärelle, uskon heidän kannatuksensa nousseen kun seuraavat mielipidetiedustelut tehdään.

Journalisteja syytetään mutta heidän roolinsa on ratkaiseva kun yritetään pitää julkista valtaa puhtaana, estää korruptiolonkeroiden sikiäminen. On niin monta kuntaa, kuntayhtymää, kuntakonsernia, liikelaitossa jossa tehdään hankintapäätöksiä, valitaan jäsenkirjoilla hakijoita virkoihin.

EU, kannatus, arvostus on laskenut. Sama euron suhteen. Brysselissä olevien suomalaisten virkahenkilöiden määrää en tiedä, varmaan suuri luku. MEP-valitut avustajineen.

Tällä joukolla, jonka taloudelliset edut ovat merkittävät, ei tunnu olevan mitään huolta vaikka kannatus laskee. He ovat kyllä järjestäneet tukijoilleen palkintomatkoja Brysseliin.

Kotimaassa he eivät toimi millään tavoin merkittävästi EU-tietoisuuden lisäämisessä. Korkeintaan käyvät oman puolueensa tilaisuksissa haukkumassa toisen parlamenttiryhmän toimintaa.

Heidän pitäisi Suomessa mennä yliopistoihin, ammattikorkeakouluihin, kansalaisjärjestöihin - yrittäjäjärjestöt,

ay-liitot, kaikki tarvitsevat tietoa mitä Euroopassa tapahtuu.

Yli 10 vuotta olen ehdottanut, tuokaa Suomeen mukananne muiden maiden parlamentaarikkoja - kielitaitoinen nuoriso,

opettajat saattaisivat kiinnostua politiikasta, kansainvälisestä yhteistyöstä.

Lisää kun saan luettua EVA raporttia.

Mika Rossi 23.03.2011 15:16

Kyllähän tämänkin raportin jälkeen ollaan perimmäisten kysymysten äärellä kansanvallassa. Ei meillä ihan kaikki voi olla kunnossa demokratiassamme, jos meillä nuoret tietävät yhteiskunnallisista asioista eniten, mutta osallistuvat melkein vähiten vertailtuna muihin maihin.

Esimerkiksi kouluissa ollaan onneksi menossa oikeaan suuntaan ja kansalaisvaikuttamisen taitoja opetetaan taas, mutta melkein 30 vuotta meni politiikan vastaisessa ilmapiirissä. Tai ei se negatiivinen ilmapiiri ole mihinkään kadonnut, mutta syvä virta kääntynee hitaasti. Toivottavasti kuitenkin kääntyy.

Luin Turun Sanomista, miten yliopisto on siellä kieltänyt puolueiden opiskelijajärjestöjen kampanjoinnin yliopiston alueella. Minusta se ei ole hyvä asia. Jos miettii sivistysyliopiston ideaalia, minusta siihen sopisi oikein hyvin kampanjointi kampuksella. Jos ei muuten, niin vaikka rajatuin kampanjointiin erikseen osoitetuin paikoin.

Matti Linnanahde 23.03.2011 15:40

Nykyinen Suomen poliittinen tilanne kiteytyy mielestäni tähän osuuteen uutisesta, jonka Olli Pohjanpalo on tehnyt Evan tutkimuksesta: "Suomalaiset ovat edelleen sangen kriittisiä poliittista päätöksentekojärjestelmää ja puolueita kohtaan. Niiden osuus on kääntynyt kasvuun, joiden mielestä mikään puolue ei aja hänelle tärkeitä asioita."

Tähän jatkoksi sopii erään, ilmeisen luotettavan mielipidemittauksen tieto, jonka mukaan varmaksi äänestyshalukkuutensa ilmoittaneista 40 prosenttia on epätietoisia, mitä puoluetta äänestäisivät. He siis aikovat kuitenkin äänestää.

Jos tuo prosenttiosuus koostuisi kaikista jotenkin äänestämistä harkitsevista, tieto ei olisi läheskään niin merkittävä. Mutta kun kyse on varmoista, vaalitulos on todellakin valinkauhassa.

Aiheellisesti onkin todettu, että edessämme saattavat olla yllätyksellisimmät vaalit sitten vuoden 1945. Mielipidemittausten neljästä suurimmasta puolueesta mikä tahansa voi olla suurin. Tähän mennessä nähdyt kannatusluvut eivät kerro välttämättä paljon mitään, koska kantaansa yhä miettiviä on paljon ja ratkaisevat vaalikeskustelut ovat vasta edessä.

Nyt olisi tärkeätä, että politiikan toimittajat pitäisivät päänsä kylminä eivätkä lähtisi ennakoimaan sen enempää voittajia kuin häviäjiä. Toivottavasti heillä ei myöskään ole ennakkoasennetta siitä, kuka kuitenkin mokaa ja kuka voittaa keskusteluissa kaikista sekoiluistaan huolimatta.

Lauri Nurmi 23.03.2011 16:03

Onko kiinnostus politiikkaa kohtaan todella kasvussa?

Lahjomaton mittari on äänestysprosentti. Ruotsissa 80 prosenttia äänioikeutetuista toteuttaa kansanvaltaa äänestämällä vaaleissa.

Epäilen, että Suomessa jäädään huhtikuussa 70 prosentin kieppeille. Jos näin tapahtuu, tilanne ei ole järin hyvä, vaikka äänestysprosentti nousisi yksikön tai pari.

Perussuomalaisten kannatuksen nousu ei vielä todista kiinnostuksen kasvusta, koska valtaosa puolueen äänestäjistä on aiemmin äänestänyt jotain toista puoluetta.

Vaalikamppailun saama mediahuomio ei sekään kerro kiinnostuksen kasvusta.

Pitää muistaa, että vuoden 2003 vaaleja edelsi värikäs ja repivä kampanjointikierros. Tiedotusvälineissä vaalittiin ensimmäisen kerran ajatusta pääministerivaaleista, joissa kohtasivat Paavo Lipponen, Anneli Jäätteenmäki ja Ville Itälä.

Lipponen ja Jäätteenmäki olivat selvästi vastakkaiset vaihtoehdot. Itälä soitti kolmosviulua, kuten Jutta Urpilainen nyt.

Äänestysprosentti: 69,7.

Politiikka ei sittenkään kiinnostanut koko kansaa, vaikka Suomen talous puhutti, samoin kuin Irak.

Vastaus Unto Hämäläisen kysymykseen:

Jos äänestysprosentti ei nouse selkeästi yli 70:n, ei voida sanoa, että kiinnostus politiikkaa kohtaan olisi kasvanut.

Mielelläni lukisin blogistin tämän hetken arvion tulevasta äänestysprosentista.

Ville Ylikahri 23.03.2011 16:30

Aluksi kiitos Unskille blogin avaamisesta jälleen. En ole ehtinyt kommentoida aiemmin, sillä vaalit ovat taas kerran osoittautuneet aikamoiseksi rutistukseksi.

Oma kokemukseni on, että politiikka kiinnostaa jälleen. Olen pohtinut ilmiön taustalla olevan seuraavia ilmiöitä:

1. Politiikassa on jälleen vaihtoehtoja. Perussuomalaisten nousu on tuonut äänestyslistoille aidon vaihtoehdon. Persut eivät pelkästään tarjoa vaihtoehtoa omille kannattajilleen, vaan muistuttavat myös muiden puolueiden kannattajia, ettei ole yhdentekevää, kenelle äänensä antaa.

2. Arvoliberaalius ja arvokonservatiivisuus on yhä tärkeämpi jakolinja. Viimeisen vuoden aikana on esimerkiksi homojen ja uskonnon asemasta yhteiskunnassa käyty kolme suurta keskustelua: ensin kesän Pride-kulkueiden aikaan, sitten syksyn homoillan jälkeen ja nyt taas kristillisten järjestöjen eheytyskampanjan yhteydessä. Ainakin oma ystäväpiirini (niin homot kuin heterot) kuohuu näistä aiheista enemmän kuin mistään muusta.

3. Kliktivismi ja Facebook-keskustelut tuovat poliittisen keskustelun ja osallistumisen helposti jokaisen olohuoneeseen. Itse olen ollut jopa yllättynyt, miten paljon Facebookissa keskustellaan politiikasta ja kuinka nopeasti siellä leviävät hyvät blogikirjoitukset. Ja muualla internetissä Hommafoorumi ja suosituimmat poliitikkojen blogit keräävät tuhansia lukijoita. On mielenkiintoista nähdä, miten blogien ja Facebookin fanisivujen suosio korreloi vaalituloksen kanssa.

4. En ole enää muutamaan vuoteen ollut koulussa historian- ja yhteiskuntaopin opettajana, mutta monelta suunnalta on tullut viestiä, että politiikka on yhä useammassa koulussa sallittu puheenaihe ja kouluopetuksessa tuodaan esiin puolueiden eroja ja demokratian toimintaa. Toisaalta olen kuullut viestejä, että asiassa olisi vielä paljon parannettavaa.

Lasse Aaltonen 23.03.2011 18:33

Kun kysytään, onko kansalaisten kiinnostus politiikkaan lisääntynyt, vastaan: kyllä, ärtymyksen kautta.

Kun kysytään, miksi ei mikään puolue tunnu ajavan kansalaisen asiaa, vastaan: kyllä, isojen susipäätösten kautta.

Esimerkkejä:

- kantaverkkojen myynti ulkomaille / rahavirta maasta

- Fortum -seikkailu Liliuksineen / rahat maasta ja sähkön hinta

- sähkölaitosten myynti Vattenfallille / sähkön hinta

- ydinvoiman rakentamatta jättäminen -92 / energian hinta

- risu- ja kantopaketit / ryöstetään maaperä

- 1000 tuulivoimalaa pakkomaksettavaksi / 3% tehosaanto

- pääomaverotus / oikeudenmukaisuus

- raskas ja paisuva julkinen hallinto / vain välittömästä palvelusta karsitaan, kun rahat loppuvat

- eläkeikäkohina / eläkkeellesiirtyminen nousee, kun on töitä / ongelman ollessa sosiaalieläkkeet

tämäkin lista syntyi ihan suoraan tätä kirjoittaessani.

Marko Tolonen 23.03.2011 18:41

Ville Ylikahrilta hyvää analyysia. Samansuuntaisia ajatuksia nykytilanteesta.

1.Kolme (entistä) suurta ovat olleet melko samankaltaisia politiikan sisällön suhteen. Demarit eivät ole kyenneet rakentamaan uskottavaa vaihtoehtoa, koska kansa muistaa, ettei politiikan sisältö olennaisesti poikennut kun heillä oli kaikki valta. Soini on rakentanut taitavasti vaihtoehdon, mutta on kuitenkin nyt asettanut sellaisia kynnyskysymyksiä, että on syytä epäillä, rakentaako hän jättipottia jo neljän vuoden päähän ja pelaa hallitusti itsensä ulos nyt tulevasta hallituksesta.

2. Äänestäjien kuluttajansuoja kasvaisi vielä enemmän, jos puolueet vieläkin kirkastaisivat sanomaansa ja sitoutuisivat ennen vaaleja riittävän samanmielisten kanssa koalitioon, mikäli voittavat.

3. Suhtautuminen arvoliberalismiin ja arvokonservatismiin voi muuttaa poliittista kenttää vielä nähtyä enemmän. Keskustan ja kokoomuksen nykyinen kannattajakunta voi hajaantua aivan uudella tavalla. Kummassakin puolueessa kannattajia jotka ovat joko arvo- ja markkinaliberaaleja, arvokonservatiiveja markkinaliberaaleja tai arvokonservatiiveja, jotka eivät halua suuria mullistuksia julkisen ja yksityisen sektorin työnjakoon. Toistaiseksi kristillisdemokraatit eivät ole juurikaan onnistuneet hyödyntämään tilaisuutta, mikä voi johtua siitä, ettei tilanne ole vielä riittävästi kypsynyt. Ja voi olla niinkin, että siirtymäherkät arvokonservatiivit ovat jo siirtyneet Soinin puolueen tukijoiksi

Kari Rajala 23.03.2011 22:21

Vaikea uskoa, että kiinnostus on nousussa.

Esimerkkejä vaali-innostuksesta Kouvolasta. Sunnuntaina Paavo Väyrynen ja kaksi paikallista keskustan kansanedustajaa – kuulijoita n. 20. Maanantaina Jyri Häkämies ja paikallinen ehdokas – runsaat 20 kuulijaa. Tiistaina vaalirahatyöryhmän puheenjohtaja ja kansanedustaja Laukkanen – n. 10 kuulijaa.

Ei tainnut tullakaan Facebook-vaalit. Facebookin heikkous on, että se on ensisijaisesti ihmisille viihdettä. Toisaalta sinun on painettava Tykkää-painiketta, jos haluat seurata ehdokkaan virtaa. Ei kuulu suomalaiseen tapaan yleisesti julistaa poliittista kannatustaan. Puolueaktiivit tietysti ovat sitä ennenkin tehneet. Nyt he ovat siirtyneet nettiin, mutta uusia aktiiveja ei ole ainakaan merkittävästi rekrytoitu. Tai voihan sitä monen osalta varmaan ilman tykkäämistäkiin seurata, mutta se on jo kohtuu vaivalloista.

Twitterillä voi ohjata lukemaan blogia, mutta onko niissä blogeissa sanottavaa ja kuinka monta kertaa ja kuinka monen blogissa jaksaa käydä lukemassa? Aika on rajallista. Johan tässä Perässähiihtäjässäkin on lukemista. Sitten vielä sanomalehdet, välillä TV:n vaaliohjelmat ja muut ajankohtaisohjelmat.

Kaksi asiaa, jotka tämän päivän (23.3.) Hesarissa tiivistävät tilanteen aika hyvin:

- Karlssonin pilapiirros

http://www.hs.fi/karlsson/1135264823317

- Mielipiteissä (C) poliitikan tutkija Jari Peltola muistuttaa vanhasta totuudesta: ”Kansalaisten sivistymättömyyden sijaan kyse voikin olla siitä, että ihmisten arki pysyy samanlaisena riippumatta siitä, mitkä puolueet ovat kulloinkin hallituksessa.

Näinhän se on ollut pitkän aikaan. Nimet hallituksissa vaihtuvat – puheet eivät. Kuinka monta kertaa olemme kuulleet lauseen ”Ei ole vaihtoehtoa”?

Puolueilla ei ole tositilanteessa (hallituksessa) riittävästi eroja. Vielä kuukauden eroja löytyy jonkin verran, vaikka nytkin kiemurrellaan monista kysymyksistä ulos. Hallitukset tekevät politiikkaohjelmia, jotka elävät yli vaalikausien. Samat virkamiehet valmistelevat.

Äänestysprosentti taitaa jäädä alle 70 %:n. Pettyneet sanovat kannattavansa gallupeissa perussuomalaisia, koska se on helppo tapa protestoida eikä vaadi toimintaa, kun pelkkä vastaus kännykkään tai riittää. Eri asia on lähteä vaalipaikalle kirjoittamaan numero lappuun.. Kyllähän perussuomalaisille voitto tulee, mutta en usko ihan näihin galluplukuihin.

Loppukevennys. Tyttäreni tuskastui presidenvaalien aikaan jatkuviin galluptuloksiin ja kysyi aamiaispöydässä, että eikö joku voisi tehdä gallupia siitä, onko liika gallupeita. Nyt minä kysyn samaa ;-)

Jaakko Aspara 23.03.2011 22:39

Kun kerran pidemmätkin kommentit näyttävät olevan tervetulleita, tässä huomioita EVAn raportista.

KANSALAISTEN OMITUISUUDET/VÄÄRINKÄSITYKSET:

-- Mielipuolinen osuus kansalaisista ajattelee, että "markkinakilpailu" (huom. ei siis esim. yksityistämisten tai omistaja-arvon palveleminen) on kategorisesti paha asia (kuvio 13c) -- vaikka eksplisiittisesti muistuttettiin, että kilpailu alentaa hintoja ja parantaa laatua. Kansalaiset siis ilmeisesti haluavat maan täyteen monopoleja??

-- Vanhemmat ihmiset ajattelevat, että mikään puolue ei aja heidän asioitaan (kuvio 3). Tämä ei pitäne paikkaansa. (Ei tarvitse kuin muistaa poliitikkojen ja päättäjien oman ikäjakauman painottuminen 50+ kategoriaan)

-- Hyväveliverkostojen vaikutus yhteiskuntaan mielletään melko alhaiseksi (kuvio 6). Eli todennäköisesti aliarvioidaan.

-- Onnellisuuden ei katsota Suomessa olevan kovin hyvä (kuvio 33), vaikka tutkimukset puhuvat toista kieltä, kun kysytään "oletko itse onnellinen" ja vertaillaan muiden maiden vastauksiin.

-- Niiden ihmisten osuus, jotka ajattelevat että taloudellinen ja sosiaalinen eriarvoisuus on suurta, on käsittämättömän suuri: 75 prosenttia! (kuvio 63). Kun vertaa Suomea mihin tahansa muuhun maahan maailmassa (esim. gini-luvuilla), tätä vastausjakaumaa ei vain voi ymmärtää eikä hyväksyä.

--Yläluokkaan tunnustautuu kuuluvansa vain prosentti! (Kuvio L1). Eli tämänkään blogin kommentoijista yksikään ei todennäköisesti tunnustaudu yläluokkaiseksi?

RISTIRIIDAT KANSALAISTEN VASTAUKSISSA:

--Halutaan vahvoja johtajia maahan pistämään asiat ja arvot kuntoon (kuvio 26), mutta kaikilla vahvoilla johtajilla on samalla liikaa valtaa (kuvio 9)

--Verotusta pitäisi kansalaisten mielstä saada paljon enemmän yrittäjyyttä suosivaksi (kuviio 72, 73 74) -- mutta samalla yhteisö- ja pääomatuloveroa pitäisi ehdottomasti korottaa (kuvio 64)

VIRALLISTEN HOKEMIEN JA TOTUUKSIEN MURTAMINEN

-- Työelämän stressaavuus on ihmisten mielestä itse asiassa vähentynyt! (kuvio 42)

-- Ympäristöargumenttien vaikutus ihmisten elämän päätöksiin (esim. kulutukseen) on vähentynyt eikä lisääntynyt/-mässä, niin kuin kaikki markkinatutkijoista poliitikkoihin luulevat (kuvio 43)

EHKÄPÄ SUURIMMAT YLLÄTYKSET

-- Kuten Untokin huomauttaa, se on yllätys, että ehdokkaan puoluekanta ei (muka) olisi kovin tärkeä kansalaisille (kuvio 32)

-- Perussuomalaisten kannattajat ovat eniten sitä mieltä, että mikään puolue ei aja heidän asioitaan (kuvio 3) -- eli ei edes perussuomalainen puolue itse! Toisaalta tämä todistaa, että persu on puhdas protestipuolue. (Tämän puolesta puhuu myös, että persun kannattajille puoluekanta ei lopulta ole kovinkaan tärkeä. Kuvio 29)

-- Perussuomalaiset haluavat yllättävän voimakkaasti alentaa veroja, mutta samalla myös fiskaalikuria (kuvio 23). Viimeistään tämä tekee kyllä perussuomalaisista Suomen virallisen "tea partyn". (Samalla vasemmisto/duunari-ideologia ei tunnu olevan persuille sittenkään kovin iso juttu, kun kerran verot halutaan alas ja valtion menot).

-- Vihreiden kannattajat haluavat lisää kulutuksen verotusta. Eivät ainakaan siis ole vasemmistoa kulutusverotusmielessä.

-- Yrittäjyyttä suositaan yllättävän paljon -- mutta trendi on huolestuttavan laskeva (kuvio 70)

-- Omistajuutta pitäisi enemmän arvostaa: prosentit 50-50 (kuvio 74). Eli tasan puolet suomalaisista on kapitalisteja ja puolet sorrettuja?

-- Suomalaiset kokivat itsensä paljon eurooppalaisemmiksi vuonna 1990 kuin nyt (kuvio 16) -- eli silloin kun YYA-sopimuskin oli vielä voimassa eikä EU:sta edes vielä unelmoitu!

-- Verotuksen alentamista ei juuri kukaan halua (kuvio 20).

-- Suomenruotsalaiset ovat sittenkin tyytyväisiä maan tasa-arvoisuuteen (kuvio 34) -- eli asemaansa!

-- Ihmisten tiede- ja tekniikkausko (ongelmien ratkaisussa) rapautuu hämmästyttävästi (kuvio 41). Tosin tulos johtuu ehkä siitä, että maailman verkotuttua ihmisten tietoisuuteen tulleiden ongelmien määrä on kasvanut, ei siitä että

tekniikan ja tieteen ratkaisupotentiaali on laskenut.

-- Jopa puolet ihmisistä ajattelee, että sosiaalinen turva ja huolenpito tekee ihmisistä laiskoja! (kuvio 55)

-- Jopa 75% ihmisistä ajattelee että sosiaaliturvan aiheuttaa paljon vapaamatkustusta! (kuvio 55)

-- Kaikeksi yllätykseksi myös alkoholiverotusta ollaan valmiita edelleen korottamaan! (kuvio 64)

MUITA HUOMIOITA

-- Miksi suomalaisille on kaikkein tärkeintä, että hallitus keskittyy työttömyyden vähentämiseen tärkeimpänä tehtävänä (kuvio 20). Tärkeämpää kuin esim. palkansaajien tai yritysten aseman parantamiseen? (Onko muuten mahdollista, että kyselyyn ovat vastanneet ylikorostuneesti työttömät. Heillä on enemmän aikaa vastata kyselyihin.)

-- Pisa- ja Aalto-hehkutus ovat menneet hyvin läpi, kun koulutus ja tiede ovat Suomessa niin mahtavia (kuvio 33)

-- Ennen ihmiset onnellisempia -kysymyksessä oma henkilökohtainen tilanne on vahva/vahvin vaikutin vastaukseen (kuvio 37)? Esim. työttömille ihmiset olivat ennen onnellisempia.

-- Ihmisten yksityistämisusko oli harvinaisen kovaa 1990-96.

-- Nuorten opintojen vauhdittamista kannatetaan voimakkaasti (kuvio 57)

-- Mitä medialle tapahtui vuonna 2002, kun toimittajat eivät silloin ohjanneet yleistä mielipidettä? (kuvio 10) Olitteko jonkinlaisessa lakossa?

Pekka Kärkkäinen 24.03.2011 6:58

Politiikassa, kuten millä tahansa muulla alalla, on kolmen sortin hiihtäjää: on täyspäiväisiä ammattilaisia, hardcore harrastajia ja tulosten seuraajia. Väitän, että viimeksimainitun ryhmän määrä on kasvussa, mikä johtuu jännittävästä gallup-asetelmasta. Ensiksimainitujen määrä on melko vakio (kansanedustajia kun valitaan se maaginen 200). Innokkaiden harrastajien (kuten tämän blogin kirjoittajat ja lukijat) määrää voisi seurata puolueiden jäsenmäärän nousulla, mutta nekin luvut taitavat olla laskusuunnassa.

Olen Jussi Lähteen kanssa samaa mieltä siinä, että suomalainen politiikka on rikki. Ja mistä se johtuu? Se johtuu siitä, että Suomi ei ole demokratia. Toistan: Suomi ei ole demokratia.

Suomi on politokratia. Puoluevalta, joka legitimoi itsensä erinäisillä vaaleilla. Vaaleilla jotka tavallisesti käydään neljän vuoden välein. Vaalijärjestelmästä, vaalipiirijaosta ja puolueiden voimasuhteista johtuen suuret politiikan muutokset eivät ole faktisesti mahdollisia.

Politokratian syvin olemus on siinä, että puolueet kamppailevat keskenään paikoista, ei ideologioista. Kaikki puolueet ovat keskittyneet poliittiseen keskustaan, ja niiden ideologiset erot ovat nyansseja, jotka ovat vain hardcore-harrastajien löydettävissä. Monipuoluejärjestelmä on siis illuusio, kun meillä on oikeastaan vain "valtiopuolue".

Olemme onnistuneet luomaan poliittisen eliittiluokan, jonka uskollisuus on olemassa vain puolueille - ei äänestäjille. Tämä ei tarkoita, etteikö vaalien voittaminen olisi tärkeää puolueille. Päinvastoin, se on kaikkein tärkeintä, koska vain vaalivoitto takaa puolueen uskollisille kätyreille verovaroin maksetut työpaikat.

Vaalivoitot hankitaan ns. tieteellisellä menetelmällä eli tutkitaan mikä viesti menisi parhaiten kansaan. Puolueet eivät enää edusta yksittäisiä yhteiskuntaryhmiä tai -luokkia, joiden asemaan ajettaisiin parannuksia. Toki historiallisia häivähdyksiä löytyy (vrt. maalaisliitto/keskusta ja maataloustuet). Olemme siis käytännössä siirtyneet yksipuoluevaltaan!

Tietämätön kansa luonnollisesti auttaa moisen valtarakenteen ylläpidossa, kuten taannoisesta tutkimuksesta kävi ilmi. Sama tutkimus (jossa kolmasosa kansasta luuli SDP:tä hallituspuolueeksi) tosin vahvistaa yo. argumenttini: politiikka ei juurikaan muutu vaikka hallituspohja vaihtuisikin.

Palaan politokraattisen ongelman ratkaisuvaihtoehtoihin seuraavassa kommentissani.

Pilvi Torsti 24.03.2011 7:00

Kiitos Unski, kun nostit Evan raportin tähän keskusteluun. Sen aikasarja on arvokas. EU- ja euroalueen osalta tilanne voi tietysti muuttua nopeasti, kun epävarmuus jatkuu.

Kysymykseen. Ville Ylikahri totesi, että ehdokkaana huomaa taas olevansa "rutistuksessa". Osana mainittua pari havaintoa:

1. Ville Ylikahri oli optimistinen koulujen suhteen. Hyvä, toivotaan, että muutos ilmassa. Aika monet opettajat vahvistavat sen, että kiitos 70-luvun aiheuttaman kammon meillä on esim koulukirjoissa kovin vähän politiikkaa siinä mielessä, että selvitettäisiin rakenteita ja luotaisiin näin ymmärrystä systeemin lähtökohdista.

2. olen tehnyt viime viikkoina suht paljon omaa ulkokampanjaa esim. viikonloppuisin alueilla, missä kansalaiset ulkoilevat jne. Huomioni on, että monet sellaiset, jotka eivät ennen ole seuranneet politiikkaa haluavat nyt kysyä, että mitä tässä pitäisi ajatella. Näppituntumalla iso joukko meitä 1970-luvulla syntyneitä, jotka emme laajoina joukkoina ole politiikkaan osallistuneet. Nyt elämänvaiheemme myös sellainen, että monet yhteiskunnalliset asiat tuntuvat verotuksesta ja lasten asioista eläkemaksuihin ja vanhuuden turvaan.

3. Kirjailija Elina Hirvonen oli kommentoimassa vaaleja ja omia tavoitteinani tällä viikolla pitämissämme Politiikan Pelastusjuhlissa. Elina puhui koskettavasti omasta masennuksestaan suhteessa politiikkaan ja sen kykyyn havahtua yhteiskunnassa kasvaneeseen osattomuuteen. Elinan puheenvuoro kuunneltavissa http://www.pilvitorsti.fi/pelastusohjelma/2011/03/23/puheita-politiikan-pelastusjuhlista-22-3-2011/. Yleisesti koko illan teemaksi nousi demokratia.

Vaula Paunila 24.03.2011 9:39

Pettymyksestä ja järkytyksestä kumpuaa kiinnostus!

Kiinnostus politiikkaan on ehdottomasti kasvanut itselläni ja lähipiirissäni nuorten aikuisten keskuudessa. Omasta ja ystävieni puolesta voin sanoa yhdeksi tärkeimmäksi syyksi sen, että viime vuosina olemme järkyttyneet ja pettyneet suomalaisiin kansanedustajiin ja puoluetoimintaan niin toistuvasti, että politiikasta ennen viisveisaavat ovat alkaneet seurata mitä poliittisella kentällä tapahtuu. Koemme hirvittävänä sen, miten useat kansanedustajamme ovat täysin vieraantuneet rivikansalaisen arjen todellisuudesta.

Luonnollisena jatkona järkytyksille on ollut kysellä itseltämme ja muilta ympärillä, mitä voisimme tehdä toisin, että nämä pettymykset maamme edustajiin eivät jatkuisi vuodesta toiseen. Vastaus: olla perillä siitä mitä tapahtuu, äänestää, osallistua keskusteluun ja mahdollisesti joskus tulevaisuudessa toimia itse poliittisella kentällä.

Kari Rajala 24.03.2011 10:05

Aamun radiouutisissa tuli juttu, että valtio-opin professori Matti Wiberg on tehnyt kirjan "Politiikan sanakirja", kokoaa myös kaikki sotien jälkeiset vaalilauseet.

Radiojuttu on kirjoitettu auki myös nettiin. Tässä osoitehirviön lyhennetty versio juttuun:

http://bit.ly/wiberg

Juttu aamun klo 7.00 uutisissa täällä:

http://areena.yle.fi/audio/1300943734066

Alkaa 11.15 min kohdalta.

Tällaiselle kirjalle on varmasti tarvetta.

Pekka Kärkkäinen 24.03.2011 11:04

Ja sitten politokratian ongelmien syihin. (Ratkaisut odottaa vielä hetken!)

Todettakoon aluksi, ettei politokratian jäsenillä ja politokratiasta hyötyvällä koneistolla ei ole tarvetta päästä politokratiasta eroon. Esimerkiksi lukuisat lobbaus- ja etujärjestöt hyötyvät siitä, että niiden toiveita kuunnellaan herkällä korvalla hallituspohjasta riippumatta - ovathan ne suuria vaalirahoittajia ja mediasuhteidensa kautta myös mielipiteen muokkaajia.

Pitää kuitenkin ensin ymmärtää, mistä politokratia Suomessa johtuu:

1. Monipuoluejärjestelmä, joka on jo ajanut kaikki puolueet poliittiseen keskustaan. Ei ehkä perussuomalaisia vielä, mutta mahdollisen hallitusvastuun myötä hekin sulautuvat "samaan sakkiin". Viimeisen silauksen poliittiseen konvergenssiin antaa EU.

2. Vaalipiirijako, joka eriyttää ehdokkaat äänestäjistä. Vaalipiirit ovat joko maantieteellisesti suuria (Lappi, Oulu) tai isoja väestöltään (Helsinki, Uusimaa). Kannatus hankitaan mainonnan kautta. (Jalkatyökin auttaa mutta kertokaa minulle yksikin tuntematon ehdokas joka pääsi läpi alle 1000 euron vaalibudjetilla.)

3. Suhteellinen vaalitapa, joka takaa de-facto monopolin ehdokasasettelussa puolueille. Päästääkseen ehdokkaaksi on miellytettävä puolueväkeä - radikaalit poikkeamat puolueen linjasta karsitaan. Lopputulemana ehdokkaat ovat keskiverto- ja keskiarvomassaa. Poikkeuksena tietenkin vaalikansalle laitetut syötit eli julkkisehdokkaat. Vihreiden ja Tuija Braxin masinoima uusi vaalilaki itse asiassa pahentaa tätä ongelmaa valtakunnallisine tasausäänineen.

4. Edellisistä johtuva tarve suureen vaalirahoitukseen, joka laittaa ehdokkaat kumartamaan niitä tahoja, joilla on rahaa tukea vaalikampanjaa. Käytännössä siis politokratian tärkeimpiä edunsaajia eli "asiakkaita".

5. Puoluetuki, joka on sidottu kansanedustajien määrään. Voitto vaaleissa takaa isot tulot puolueelle ja mahdollisuuden palkata puolueiden uskollisia sotureita erinäisiin tehtäviin. Vallassa olevat puolueet voivat jakaa enemmän valtionapua omille sisarjärjestöilleen oppositiopuolueita enemmän.

Kas tässäpä meillä on hieno viisisakarainen - etten sanoisi saatanallisen hieno - järjestelmä, joka tarjoaa kansalaisille lumedemokratiaa ja politokraattiselle eliitille mukavan määrän työpaikkoja ja muita etuja.

Miten tämä epädemokratian mätäpaise sitten voidaan puhkaista? Siitä lisää myöhemmin.

Jarkko Rahkonen 24.03.2011 11:48

Unto kysyy:"onko kiinnostus politiikkaa kohtaan todella kasvamassa?"

Politiikka on yhteisten asioiden hoitoa demokraattisesti. Jokaisen etu on tietää tämä ja sen oppiminen on kodin ja koulun kasvatuksen tehtävä. Valitettavasti Suomessa demokratian ja polittiikan kasvatuksessa ja sen seurauksena osaamisessa on suuria puutteita. Edes kiinnostus politiikkaan ja demokratiaan ei ole Suomessa riittävää.

Unton esiin ottama Evan raportti valaisee suppeasti em. määrittelyä, mutta tarjoaa hyvän pohjan keskustelulle ja taustan demokratian kehittämiselle. Seuraavassa muutama kohde:

1. Äänestämisen oikeus eduskunta- ja kuntavaaleissa tulee saada jokaisen tietouteen yhtä tärkeänä kuin jokapäiväinen leipä. (TV:ssä näemme päivittäin mitä uhrauksia äänioikeuden saamiseksi muualla maailmassa tehdään.)

2. Puolueiden ja eräiden muiden yhteisöjen merkitys ehdokasasettelussa ja vaaliohjelmiin sitoutumisessa on tuotava esiin demokratian keskeisenä perusasiana. Puolueissa ja em. yhteisöissä pitää vallita jäsendemokratia (esim. jäsenäänestys) vaaliehdokkaiden ja vastuuhenkilöiden valinnassa.

3.Yhteiskunnalliset eri asiohin erikoistuvat järjestöt (yhteisöt) voivat laajentaa ja syventää valtiollista ja kunnallista demokratiaa ja niiden toimintaa on arvostettava niiden saavustusten mukaisesti.

4. Vaaleilla valittujen kansanedustajien ja kunnanvaltuutettujen päätöksenteon ja hallintokoneiston ohjauksen vaikutus pitää nostaa keskeiseen asemaan.

5. Median merkitys demokratian edistäjänä ja toiminnan valvojana on erittäin tärkeä. Tenttikirjana oli aikoinaan "Neljäs valtiomahti" (tarkoitti silloin lehdistöä), kirjan opit ovat edelleen ajankohtaisia. Median pitää vahvistaa oma valvontaa avoimuuden edistämiseksi ja piilosidonnaisuuksien julkistamiseksi.

6. Tärkeintä on tukea demokratiaan kasvamista kodeissa, kouluissa ja eri yhteisöissä.

Vastaan Unton kysymykseen "kiinnostus politiikkaan ja demokratiaan ei ole koko kansan piirissä kasvanut, vaan vähentynyt viime vuosina".

Toiveita herättää eri asioihin erikistuvat yhteiskunnalliset liikkeet ja eräiden puolueiden jäsenten toiminta jäsenäänestysten ja jäsendemokratian lisäämiseksi.

Riitta Skoglund 24.03.2011 11:56

Sillä aikaa kun Pekka Kärkkäinen miettii jatkoa, pari kommenttia:

1. Herraviha ja herrojen idealisaatio. Saman asian kaksi puolta näkyvät, kun vaalirahoitussotkuja ja -kytkyjä on selvitelty, tekstiviestejä luettu. Päättäjiä on pudotettu jalustalta, törky on lisännyt kiinnostusta ja samalla on tarjoutunut taviksille mahdollisuus pyrkiä päättäjän paikalle.

2.Itsetunnon, omanarvontunteen nousu - politiikka on mielipiteitä, sanoi Timo Soini muistaakseni. Perussuomalaisten protestiviesti on tasoittanut tietä reippaalle mielipiteiden esittämiselle. Se että saa olla mieltä, ei kuitenkaan ole vielä poliittista osaamista.

3. Kommentti politokratiaan: kyllä poliittinen osaaminen ja politiikassa toimimiseen vaadittava asiaosaaminen vaativat niin paljon, ettei niitä asioita kukaan oikeasti voi hallita. Kaikenlaista tapahtuu meillä ja muualla; talouden liikkeet, ajautuminen ja sattuma vaikuttavat enemmän kuin koskaan tahdomme myöntää.

Jäi kesken ajatus politokratiaan: isot rakenteet muuttuvat hitaasti, samanlainen ja keskimääräinen on turvallista, yksityiskohtien kanssa askarrellaan, kun ne ovat käsitettävämpiä kuin laaja-alaiset, osaavat poliittiset linjaukset, jotka erottuisivat toisistaan.

Isot rakenteet muuttuvat hitaasti, samanlainen ja keskimääräinen on turvallista, yksityiskohtien kanssa askarrellaan, kun ne ovat käsitettävämpiä kuin laaja-alaiset, osaavat poliittiset linjaukset, jotka erottuisivat toisistaan.

Riitta Skoglund

riitta.skoglund@gmail.com

http://www.riittaskoglund.fi

0

Anna Mikkola 24.03.2011 13:35

Minua on suoraan sanottuna aina melko paljon ärsyttänyt Jussi Lähteen tähän bloggaukseen kirjoittaman ensimmäisen kommentin edustama asennemaailma. Ei sinänsä etteikö perinteinen porvarillinen ja valtavirtainen isänmaallisuus voisi olla ihan letkeääkin, ja onhan se nyt toki parempi kuin se aika ajoin päätään nostava marginaalinen ja puolustuslähtöinen. Siitä huolimatta jokin EVA:n raportin hehkuttaminen arviona kansakunnan kollektiivisesta henkisestä tilasta, jonka sivuun voi vähän vetistellä kuinka me suomalaiset nyt olemme vain sellaisia ja tällaisia, on jopa aika vastenmielistä. Reaktioni on aina se, että nämä ihmiset ja se hieman myyttinen kansakunta, jonka näkemyksiä finlandiahymni taustalla soiden väräjävän ylpeästi kuvaillaan, tulevat prosessissa kohdelluiksi jokseenkin alentuvaan sävyyn.

Tämä liittyy nyt arvoisan bloginpitäjän kysymykseen sillä tavalla, että sikäli mikäli kun politiikka kiinnostaa nykyään enemmän - oma empiriani väittäisi myös että näin on - se on lähtökohdiltaan paljon moniäänisempää ja -arvoisempaa kuin menneinä vuosikymmeninä. Arvothan ovat juuri se juttu, joka nyt on varsin näkyvästi esillä ja keskustelussa, ja erilaiset keskustelijat kaikista poliittisista suuntauksista ottavat yhteen joskus jopa sangen aggressiivisesti arvoillaan. Mikäli todellisuudessa kansalaiset ovatkin herttaisen yksimielisiä ja yhtenä kansana hötkyilyä vastaan, niin minkä takia esimerkiksi media esittää jatkuvasti vain melkoisia asenteellisia ääripäitä ja niiden välisiä konflikteja? Siis siitä huolimatta, että joku mainostoimisto takavuosina ilmoitti vastakkainasettelun loppuneen.

Noilla kansakuntajutuilla kahlitaan poliittista monimuotoisuutta varsinkin silloin kun jokseenkin narsistisesti aletaan puhua siitä kovin ihailevaan sävyyn. Kestän huonosti tunnepitoista jeesustelua politiikassa, joten tartun siihen aika kärkkäästi. Politiikan, yhteiskunnan ja mikseipä suomalaisuudenkin hienous on siinä, että me olemme eri mieltä ja ratkaisemme konfliktimme sivistyneesti vaikka lopputulos ei kaikkia koskaan miellytäkään. Mutta ihmisten pitää olla keskenään eri mieltä, eikä yrittää verhota sitä antamalla isällisesti ymmärtää että jonkin mystisen kansan osana heillä tulisi olla jokin yhteinen näkemys ja päämäärä. Sellainen synnyttää herravihaa ja täysin turhaa ajatusten tukahduttamista, sekä joskus myös suoranaista pelkoa ilmaista näkemyksiään, kun riidellä ei saisi. Oleellisempaa olisi tarjota yhteiskunnan aktiivisille jäsenille parempia työkaluja näkemysten ja konfliktien sivistyneeseen käsittelyyn.

Pekka Kärkkäinen 24.03.2011 16:04

Pieni politokratiatrilogia, osa 3: ratkaisuja.

Puoluevalta murtuu kolmella toimenpiteellä:

1. Muutetaan vaalipiirejä. Vaalipiirien voimakas pienentäminen 25000-50000 hengen vaalipiireihin tuo ehdokkaat lähemmäs äänestäjiä. Puolueen ja/tai hallituksen linjan taakse ei voi mennä piiloon.

2. Muutetaan vaalitapaa. Suhteellinen vaalitapa ruokkii puolueuskollista käyttäymistä, koska ilman puoluelistaa läpimeno on äärimmäisen vaikeaa. Siirtyminen enemmistövaaliin mahdollistaa myös puolueiden ulkopuolisten ehdokkaiden läpimenemisen mahdollisuudet ja pakottaa siten myös etabloituneet puolueet tsemppaamaan vaaleissa.

3. Annetaan puolueille kannusteita ideologiseen kehitystyöhön. Nykyisessä puoluetuessa ei ole korvamerkintää aatteelliseen kehittämiseen. Noin neljäsosa puoluetuesta tulisikin jakaa pelkästään hankevetoisesti hakemuspohjalta.

On hyvä muistaa, että puolueet eivät sinänsä ole demokratian vihollisia. Puolueiden ja kansan suhde on vain muuttunut symbioosista loisen ja isännän väliseksi riistosuhteeksi, jossa puolueet ovat demokratian sisään pesiytynyt heisimato. Mato joka lopulta kuihduttaa kansanvallan sisältä päin.

Jälkimaterialistisen yhteiskunnan haaste onkin puolueryhmien muodostaminen ja muodostuminen. Kun aikaisempi selkeähkö luokkayhteiskunta on muuttanut muotoon jonkin sortin mosaiikkiyhteiskunnaksi, niin mistä palasista puolueet koostuvat? Tästä Unski voisi ehkä jossain välissä nostaa kysymyksen framille.

Kauko Savolainen 24.03.2011 19:55

Kyllä haluan ja tasapuolisesti kaikilta (lainatakseni Jouko Blombergia). Näyn kertyvän turhan puolikkaan antaisin Björn Wahlroosille.

Pirkko Luhtanen 26.03.2011 20:18

Nostaisin tähän - nyt laiskuuttani en jaksa kirjoittaa enempää - yhden mielestäni äärimmäisen tärkeän pointin. Miten voidaan olettaa, että tietoinen yhteiskunnallinen vaikuttaminen voisi olla nousussa, jos tietoisuus yhteiskunnan perusperiaatteista äänestäjiltä puuttuu. Olihan tuossa muutama päivä sitten julkistettu karmea tutkimus, jossa suuri osa kansalaisista ei edes tiennyt, mitkä puolueet istuvat hallituksessa.

Eivät nuoretkaan voi tietää yhteiskunnallisten asioiden perusteita, jos niistä ei kotona puhuta, eikä yhteiskunnallisia aineita opeteta koulussa kuin vasta yläkoulun viimeisellä luokalla!

Olisi todella tärkeää nostaa yhteiskuntaoppi koko yläkoulun kestäväksi opintokokonaisuudeksi. Olisi äärimmäisen tärkeää, että tuleva nuoriso tietäisi yhteiskunnan toiminnan lainalaisuudet ja myös oppisi jo nuorena ottamaan kantaa asioihin ja vaikuttamaan joko puolueiden tai muiden järjestöjen kautta.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?
Luetuimmat
  1. 1

    Suvi Haimi kypsyi muovijätteen määrään kylpyhuoneessaan – syntyi uraauurtava keksintö, joka kiinnostaa jo kansainvälisiä kosmetiikkabrändejä

  2. 2

    Päänsiirto ruumiilta toiselle onnistui – Kiistellyn italialaiskirurgin tähtäimessä seuraavaksi elävät potilaat

  3. 3

    Husin toimitusjohtaja HS:n mielipidepalstalla: ”En ole koskaan nähnyt Suomen terveyspolitiikkaa niin sekaisin kuin nyt”

  4. 4

    Juhana Vartiainen: Suomen työttömistä vain 40 000 pystyy oikeasti työllistymään – ”Se on ihan eri koko­luokka kuin nämä sadat­tuhannet, joista on tapana puhua”

  5. 5

    Tutkijat yllättyivät: Firenzen varakkaimmat suvut ovat nyt pitkälti samoja kuin vuonna 1427

  6. 6

    Riskit kasvavat asuntomarkkinoilla, ja nyt alkaa olla aika huolestua

    Tilaajille
  7. 7

    Länsimetro sai ihmiset liikkeelle varhain lauantaina – kuvakooste matkustajien hurmoksesta

  8. 8

    Suomen suurin meteoriitti putosi mereen vuonna 1899 – huikaisevan tulipallon yliäänipamaus jytisytti taloja Helsingissä

  9. 9

    Länsimetron ensimmäiset 7 tuntia: HS:n seuranta kokoaa yhteen kauan odotetun päivän tapahtumat – ”Vastaavaa tunnelmaa ei ole ennen nähty suomalaisessa joukkoliikenteessä”

  10. 10

    Nyt.fi kommentti: Ylen A-teema osoitti jälleen, kuinka surkea konsepti sillä on – Ohjelmassa piti keskustella seksuaalisesta häirinnästä, mutta siellä keskusteltiin siitä, miten voi flirttailla

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Nyt.fi kommentti: Ylen A-teema osoitti jälleen, kuinka surkea konsepti sillä on – Ohjelmassa piti keskustella seksuaalisesta häirinnästä, mutta siellä keskusteltiin siitä, miten voi flirttailla

  2. 2

    Mies vei Saphira-koiransa hoitoon Lohjalle – kun hän meni myöhemmin katsomaan koiraa, löytyi vain tyhjä talo, josta oli lämpöpatteritkin viety

  3. 3

    Länsimetron ensimmäiset 7 tuntia: HS:n seuranta kokoaa yhteen kauan odotetun päivän tapahtumat – ”Vastaavaa tunnelmaa ei ole ennen nähty suomalaisessa joukkoliikenteessä”

  4. 4

    Husin toimitusjohtaja HS:n mielipidepalstalla: ”En ole koskaan nähnyt Suomen terveyspolitiikkaa niin sekaisin kuin nyt”

  5. 5

    Kukaan ei pelasta sinua täältä, sanoi ”lääkäri”, riisui toimittajan ja aloitti tutkimuksen – Kokeilimme, miltä tuntuu osallistua seksuaalisia fantasioita toteuttavaan esitykseen

  6. 6

    Juhana Vartiainen: Suomen työttömistä vain 40 000 pystyy oikeasti työllistymään – ”Se on ihan eri koko­luokka kuin nämä sadat­tuhannet, joista on tapana puhua”

  7. 7

    Kone-nimensä vuoksi vankilaan joutunut suomalaismies vapautui syytteistä – aikoo haastaa Bulgarian EU-oikeuteen

  8. 8

    Riskit kasvavat asuntomarkkinoilla, ja nyt alkaa olla aika huolestua

    Tilaajille
  9. 9

    Suvi Haimi kypsyi muovijätteen määrään kylpyhuoneessaan – syntyi uraauurtava keksintö, joka kiinnostaa jo kansainvälisiä kosmetiikkabrändejä

  10. 10

    Sexpon puheenjohtaja ja seksityöntekijä kertoo, millaisia ovat ihmisten noloimmat seksikysymykset: ”Nykyään asiakkaat kyllä pyytävät huomattavan reippaasti”

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Hätähuuto ihmiskunnan tulevaisuuden puolesta, 15 000 tieteentekijää varoittaa joukkotuhosta – ”Pitkään jatkunut nopea väestönkasvu on syy moniin ekologisiin ja jopa yhteiskunnallisiin uhkiin”

  2. 2

    ”Kukaan älykäs ja kaunis nainen ei halua seurustella työttömän, kouluttamattoman miehen kanssa” – 28-vuotias Valtteri ja 26-vuotias Kharouf kertovat tarinansa syrjäytymisestä

    Tilaajille
  3. 3

    Kolmevuotiaan lapsensa puukotuksesta epäillyn isän kuulustelut alkavat tiistaina, miehellä aiempaa rikostaustaa – Poliisi henkirikoksesta: ”Tapahtumia, joita ihmismieli ei meinaa käsittää”

  4. 4

    Joukossamme elää ihmisiä, joilla on pedon luonne – näin psykopaatti lipuu toisen ihmisen lähelle ja tekee tuhojaan

    Tilaajille
  5. 5

    Varaslähtö länsi­metroon: astu kyytiin ja kiidä tunnelissa 36 kilometriä idästä länteen – verkko­retki kuvaa reitin kuljettajan silmin ja esittelee jokaisen aseman 360-kuvalla

  6. 6

    Tuhat vuotta sitten valtava viikinkiarmeija vyöryi Suomeen ja sai selkäänsä hämäläisiltä – Näin kertoo taru, mutta mitä oikeasti tapahtui?

    Tilaajille
  7. 7

    Mies vei Saphira-koiransa hoitoon Lohjalle – kun hän meni myöhemmin katsomaan koiraa, löytyi vain tyhjä talo, josta oli lämpöpatteritkin viety

  8. 8

    Turvapaikkapäätöstä odottava Sharif Qaderi potkaistiin ulos ryhmäkodista kun hän täytti 18 vuotta – Sitten itähelsinkiläinen lapsiperhe otti hänet luokseen asumaan

  9. 9

    Eräänä kesäiltana Seppo kaatui ja kuoli – se oli vakava paikka, sillä tämä raivokas nero yksin tiesi kaiken siitä, miten Suomen ydin­jäte haudataan turvallisesti

    Tilaajille
  10. 10

    Miksi vaikutusvaltaiset miehet panevat naiset katsomaan masturbointiaan? Asiantuntija vastaa

  11. Näytä lisää