Perässähiihtäjä

Haluatko leikata hyvinvoinnistamme puolet? Kyllä, ehkä, ei

Torstai 24.3. 2011 ja viidestoista postaus.

Eilen keskiviikkoillalla olin jo kömpimässä nukkumaan noin 22.40 aikoihin. Varmuuden vuoksi päätin käväistä Perässähiihtäjän ohjauspöydällä, ja siellä olikin iloinen yllätys: ulkoministeri Alexander Stubb oli lähettänyt vilkkaaseen Libya-keskusteluumme oman kommenttinsa. Siitä oli pakko tehdä pieni uutinen, jonka työtoverini Jussi Rokka kaikkien kiireittensä keskelle hoiti HS.FI:n palstoille. Uni lykkääntyi puolella tunnilla, mutta oli sitäkin tyytyväisempi.

HS.Fistä keksin aamulla päivän hyvän kysymyksenkin. Pikkusen ärsytti, että uutissivun päälle ilmestyy mainos, jossa kysytään moista vakavaa hyvinvointiasiaa ja sen rinnalla on jokin epämääräinen kuva.

Jotain tuttua siinä ilmoituksessa kuitenkin oli. Hetken kesti ennen kuin keksin, että olin nähnyt ainakin Seurassa, Suomen Kuvalehdessä ja Apu-lehdessä suuria koko aukeaman ilmoituksia,  joissa esiintyi salaperäinen ilmoittaja nimeltä hyvinvoivasuomi.fi

Esimerkiksi viime viikon Apu-lehden (11/2011) ilmoituksessa vanha äijä silittää housujaan. Kertomuksen nimi on Laitimmainen kerta. Luin tarinan vanhusten palvelutalosta, torstaikuorosta sekä Elinasta, Oskarista ja Verneristä.

Mikä tämä juttu oikein on?

Etenin mainitun yhdistyksen nettisivulle, josta paljastui, että kysymys onkin laajasta kampanjasta, jota käyvät keskeiset teollisuusliitot. Ajankohta ei ole sattuma: teollisuus pyrkii vaikuttamaan puolueisiin, ehdokkaisiin ja yleiseen mielipiteeseen.

Viestin ydin on tämä:

"Valtio ja kunnat keräävät verotuloja yrityksiltä ja kansalaisilta vajaat 80 miljardia euroa. Tuosta summasta maksetaan iso osa siitä, mistä saamme nauttia, kun astumme kotiovesta ulos: muun muassa julkinen liikenne, koulutus, kirjastot, uimahallit, vanhusten palvelut ja terveydenhuolto.

Vientiteollisuus tuottaa Suomeen suoraan tai välillisesti verotuloja jopa 40 miljardia euroa. Se on puolet hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen tarvittavista tuloista.

Vientiteollisuus työllistää suoraan 400 000 henkilöä, ja kun mukaan lasketaan välilliset työllistämisvaikutukset, puhutaan yhteensä miljoonasta suomalaisesta. Siksi on tärkeää, että suomalainen vientiteollisuus pidetään vetävänä ja kilpailukykyisenä."

Hirmuista tekstiä vai mitä?  Ja tällaiselle sivulle ihminen johdatellaan pahaa aavistamatta, kun on ärsyyntynyt nettimainoksesta ja/tai liikuttunut vanhan miehen tarinasta ja haluaa tietää lisää.

Alkujärkytyksestä toivuttuani kävin huolellisesti koko sivuston läpi. Kyllä se pani ajattelemaan. Ilmeisesti teollisuuden naiset ja miehet ovat tosissaan. He kyselevät  ja patistelevat, mutta heidän saamansa vastaukset eivät herätä suurta luottamusta.

Onko tässä käymässä niin, että hyvinvointia ylläpitävä teollisuus on unohdettu?  Vai onko käynyt niin, että pidämme itsestään selvänä, että teollinen Sampo, Nokiat sun muut, jauhavat meille hyvinvointia loputtomiin?

Ydinvoiman, Libyan sodan, politiikan tulevaisuuden ja vaalitohinan keskeltä rohkenen suositella vierailua kampanjan nettisivulla www.hyvinvoivasuomi.fi

Mitä ajatuksia se herättää? Olkoon päivän kysymys perjantai-iltapäivään asti:  Haluatko leikata hyvinvoinnistamme puolet? Kyllä, ehkä, ei

Päivän siteeraus on Verkkouutisista:

"Suomen tulevasta pääministeristä voi pelata rahasta tällä hetkellä ainakin kahdella vedonlyöntitoimistolla. Betsafella pääministerikertoimet ovat 25 vuorokautta ennen eduskuntavaaleja seuraavat: Jyrki Katainen 1,4, Timo Soini 2,5, Mari Kiviniemi 4, joku muu 14, Alexander Stubb 25, Jutta Urpilainen 35, Anni Sinnemäki 50 ja Päivi Räsänen 75.  Nordicbetilla kertoimet ovat: Jyrki Katainen 1,45, Timo Soini 2,8, Mari Kiviniemi 4 ja Jutta Urpilainen 12. Kerroin merkitsee sitä, että jos pelaa Kataista sadalla eurolla ja hänestä tulee pääministeri, saa pelaaja takaisin 145 euroa."

20 vastausta artikkeliin "Haluatko leikata hyvinvoinnistamme puolet? Kyllä, ehkä, ei"

Jussi Lähde 24.03.2011 14:04

Parahin Unski

Kiitos mielenkiintoisesta avauksesta.

Eteläranta vyöryy sosiaaliseen mediaan. Tämä tuo mieleeni parahultaisen hyväntuulisesti tarinan eräästä nuoresta miehestä, joka kanssa olen ollut viimeisen puolen vuoden aikana samassa paneelikeskustelussa.

Ensimmäisessä keskustelussa kyseinen herra oli vihainen ja pöyrostynyt siitä, että suurteollisuus lakeijoineen ei ymmärtänyt sosiaalisen median merkitystä vaan ylenkatsoi sitä.

Puolta vuotta myöhemmin sama herrasmies oli kovin ärtynyt siitä, että teollisuuden satraapit vyöryivät sosiaaliseen mediaan, jonka pitäisi hänen mielestään "vapaan kansalaiskeskustelun areena".

Miksi olin nuorukaisesta niin huvittunut? Siksi, että näin oman nuoruudenaikaisen itseni hänessä.

Mitä ajatuksia ja mielikuvia kampanja herättää?

Kuvan käyttöä aliarvioidaan sosiaalisessa mediassa. Pidän kampanjan kuvankäyttöä niin lehdissä kuin verkossa onnistuneena. Se on simppeliä ja siksi toimivaa.

Toinen havainto on se, että velvoitetut blogikirjoittajat ovat vielä tässä vaiheessa ilmaisultaan aika kaukana sosiaalisen median ilmaisutavoista. Kokemus ja koulutus auttavat.

Kolmas havainto. Itse uskon enemmän dialogiin ja näkökulmien mittelöön sosiaalisessa mediassa. Kampanja toimisi paremmin, jos aiheesta käytäisiin sivuilla avointa dialogia tunnetujen ja tunnustettujen erimielisten henkilöiden kanssa.

Viime syksynä kirjoitetussa Lobbauskirjassa (Paasilinna 2010) sivusimme hieman maksettua mainontaa lobbaamisessa. Muutaman vuoden päästä aiheesta voinee kirjoittaa oman kirjansa.

Mika Rossi 24.03.2011 14:18

Suomessa puhutaan paljon uudesta taloudesta, innovatiivisista pienistä kansainvälistyvistä yrityksistä, viherbuumista ja palvelusektorin kasvattamisesta. Nämä kaikki ovat hyviä asioita ja on selvä, että uutta työtä, uutta vientiä ja uutta osaamista tarvitaan.

Siitä huolimatta niin sanottu perinteinen raskas teollisuus on vielä pitkään jatkossakin taloutemme selkäranka. On hölmöä ja vastuutonta väittää, etteikö näin olisi. Teollisuuslaitokset sijaitsevat eri puolilla Suomea tarjoten toimeentulon suurelle joukolle suomalaisia joko suoraan tai alihankintayrityksissä tai palveluissa.

Suomessa on valitettavasti paljon viherpiipertäjiä, joiden mielestä emme tarvitse uutta kasvua ja voimme sopeutua johonkin tasaisempaan elämänmenoon. Jos kannattaa tätä vaihtoehtoa, kannattaa samalla näivettymistä eri puolilla Suomea ja palveluiden alasajoa. Vihreän akateemisen tietotyöläisen tai filosofi-humanistin näkökulmasta tämä voi näyttää mahdolliselta, mutta ei suuren suomalaisen enemmistön näkökulmasta. Teollisuus ja työ luovat kasvua ja hyvinvointia.

Toki teollisuudesta on kadonnut paljon työpaikkoja, mutta teollisuutemme kykenee uudistumaan, jos sen toimintaedellytyksistä pidetään huolta. Hyvä toimintaympäristö, osaava ja riittävä työvoima sekä korkea tuotteiden laatu voivat pitää teollisuutemme kilpailukykyisenä. Tämä täytyy huomioida myös tulevan hallituksen energiapolitiikassa ja ottaa tarkasteluun teollisuuden verokohtelu kokonaisuudessaan kilpailukyvyn varmistamiseksi.

Pentti Kangasluoma 24.03.2011 14:58

Minusta palkkatyötä tekevien pitäisi - kaikissa portaissa - suostua vuodeksi palkanalennuksiin. Prosenttimäärä on oikeudenmukainen, myös korotukset ovat tulleet prosentteina, minuun on tehnyt suuren vaikutuksen virolaisten keino -

määräaikaiset palkanalennukset.

Erityisesti kuntasektorille pitäisi puhua järkeä, nytkin tuli ylisuuret palkankorotukset, ovat päässeet korotusten kärkeen.

Toivon että vientiteollisuus sanoo sen suoraan kuntasektorille.

Kuntaliitoksissa pienten kuntien johtajat pääsivät apulaiskaupunginjohtajiksi, mutta se ei vielä riittänyt. Keskijohtoon jäi runsaasti turhaa miehitystä. Viiden vuoden siirtymäaika on järjettömyys.

Elämme jo kohtuullisesti, sijoittajienko hyväksi elämämme uhraamme? Minulle on jäänyt epäselväksi mitä tarkoittaa pääomien maastapako, onko se pelkästään huono asia. Jos jää tulematta sellaiset yritykset jotka eivät kestä pieniä kasvuprosentteja, niin ei turhaan perään itketä.

Voisi ajatella että syntyisi tilaa osuustoimintatyyppiselle yrittämiselle, joka tarjoaisi palveluita turisteille, lähialueille. Ei suuria velkapääomia, työntekijät olisivat turvassa.

Menneinä vuosikymmeninä suomalaiset lähtivät siirtolaisiksi, usein myös itseään pakoon, huomasivat että se on vaikeaa.

Vientiteollisuus, sen henkilöstö voivat haaveilla satumaista joissa kaikki on toisin, paremmin.

Muuallakin on ongelmia, sielläkin työntekijöillä on palkkavaatimuksia, yhteiskunta asettaa vaatimuksia, perhe ei saa helposti yhteiskunnan palveluita.

Ehkä, mutta kysymys vaatii täsmentämistä.

Anna Mikkola 24.03.2011 15:33

Vientiteollisuus tuossa kampanjasivullaan listaa yhdeksi oleelliseksi seikaksi reilut pelisäännöt. On harmillista että suomalaisilla työmarkkinoilla ei oikeastaan enää ole sellaisia, eikä (vienti)teollisuus ole todellakaan pienimmästä päästä syyllisiä siinä, että kilpailukykyä kohentamaan pyritään leikkaamalla esimerkiksi palkkakustannuksia, mikä käytännössä suomeksi johtaa harmaan työvoiman käyttöön. Esimerkiksi metalliteollisuudessa ja vaikkapa telakoilla tämä on käsittääkseni aika arkipäiväistä.

(Vienti)teollisuusjohtajien isänmaallisuus tuntuu aika monesti loppuvan siihen, kun rahaa pitäisi laittaa tiskiin hieman enemmän. Ongelma on kuitenkin paitsi jo oikeudenmukaisuuden periaatteen noudattamisessa - on se nyt vaan pirun kummallista että vuonna 2011 ei Suomessa teollisuus voi maksaa kunnollisia tai aina edes lainmukaisia palkkoja - niin tietysti myös teollisuuden itsensä tavoitteiden kannalta mahdollisesti kontraproduktiivista. Vailla asianmukaisia oikeuksia oleva huonosti tai jopa laittomasti palkattu työvoima, jonka panosta ei kukaan edes arvosta ja joka usein on töissä pätkäsopimuksilla, ei välttämättä tuota sitä vientiteollisuuden tuossa omallakin sivustollaan hehkuttamaa korkealuokkaista tulosta ja laatua. Minua kiinnostaisi esimerkiksi tietää, miksi täsmälleen Turun telakka ei tuossa helmikuussa enää saanutkaan loistoristeilijätilausta, noin esimerkiksi.

Tämä on minun nähdäkseni vastavuoroinen juttu. Jokseenkin törkeää on olettaa, että kun Etelärannasta on itketty viimeiset 15 vuotta sitä kuinka kamalaa on kun Suomessa ei saa työvoimaa kohdella niin kuin Kiinassa, ja on systemaattisesti vaadittu työntekijöiden aseman huonontamista sekä ihan käytännössä sitä itse toteutettu, että sitten vain ihan pokalla voidaan tulla esittämään että me tässä sitä hyvinvointia ylläpidämme ja haluttais nyt ilmaista sähköä kiitos. Ja tuo itku työntekijöiden aivan liian suurista oikeuksista Suomessa on jatkunut siitäkin huolimatta, että vaikkapa metsäteollisuudesta ollaan ihan myönnetty että ei se niistä palkoista ole kiinni, kun tehdasta siirtyy E-Amerikkaan.

Minusta tuntuu, että vientiteollisuus on nyt ymmärtänyt hyvinvoinnin väärin, tai sitten se ymmärtäjä on sama mainostoimisto kuin Kokoomuksellakin. Siihen hyvinvointiin kuuluvat nimenomaan ne reilut pelisäännöt, etenkin työelämässä, jossa suurin osa meistä kuitenkin täällä sen elämänsä pitkälti viettää. Meitä varten se hyvinvointi nimittäin tuotetaan. Mikäli niitä reiluja pelisääntöjä ei ole tai niitä ei noudateta, ei ole mitään hyvinvointia. Voihan siinä vientiteollisuus takoa vaikka millaista tulosta omistajilleen, mutta jos sen intressi on nimenomaan pohjoismaisen ideaalin mukainen tasa-arvoinen ja reilu hyvinvointiyhteiskunta, niin sitähän kohti ei teollisuuden perinteisillä vaatimuksilla paljon mennä.

Tänä päivänä politiikassa on muotia olla yltiöpäisen rehellinen. Haastaisin kyllä vientiteollisuudenkin sanomaan ihan suoraan, mitä mieltä he hyvinvoinnista ovat. Haluavatko he olla mukana sitä parantamassa ja sen ylläpitämisessä? Kyllä, ehkä vähän, ei sittenkään?

Siitä voimme varmasti suurin osa poliittisesta kannasta riippumatta olla teollisuuden kanssa yhtä mieltä, että muun muassa korkea koulutustaso, asiantuntemus, laatu, ja hyvä infra ovat niitä tekijöitä, jotka Suomella on hallussa, joihin pitäisi enemmän panostaa ja jotka ovat todellisia kilpailuvaltteja.

Tällaisia taustavasemmalta kuuluvia jupinoita kirvoitti tuo sivusto.

aarne kiuru 24.03.2011 19:31

Mielenkiintoisia noi vedonlyöntitoimistojen kertoimet. Oikeita mahdollisia pääministereitä ovat Katainen, Kiviniemi ja Urpilainen, koska pääministeri on tod.näk. suurimman puolueen puheenjohtaja eikä Soinia kukaan hyväksy. Jos Urpilaisen kerroin on 35 ja minä olisin peluri, niin kymppitonni lähtis heti vedoksi. Pääministeriä kun eivät ratkaise pääministerigallupit kuten toimistot taitavat luulla.

Maija Pietilä 24.03.2011 20:24

Teollisuutta toki tarvitaan, niin vanhaa kuin uudenlaistakin. Muistaakseni esimerkiksi Wärtsilä on kunnostautunut tehokkaiden pienvoimaloiden ja tuulivoimaloiden tekemisessä, eli tässä uusi ja vanha luovat kättä. Mutta tässä hyvinvoivasuomi kampanjassa minua kiusaa se taustalla oleva vanha ajatus, että teollisuus tienaa ja (julkinen) palvelu kuluttaa. Tähän viittaa myös Kangasluoman kauhistelu julkisen alan palkankorotuksista, vaikka hoiva-alojen palkat ovat tosi pieniä verrattuna metalli- tai paperimiesten palkkoihin. Ja teollisuudessa taitavat hyvien aikojen tullessa taas liukumat olla eri luokkaa kuin tiukasti säännellyssä julkisessa taloudessa.

Perinteisesti ay-liikkeen ääni on ollut SAK:n miesten ääni, mutta nyt julkiset alat, palveluala ja toimihenkilöt alkavat olla yhä voimakkaampia ja saavat lisää jäseniä siinä kun perinteiset teollisuusliitot menettävät. Palvelualoilla jo tunnetaan pätkä- ja osa-aikatyöläisten ongelmat ja tarpeet eri tavalla kuin perinteisissä teollisuusliitoissa.

Miksi muuten SAK vielä vastustaa vanhempainloman 6+6+6 mallia, vaikka muut keskusliitot kannattavat. Kuuluuko siinä vielä ay-miesten ääni?

Kun suoraa vaalitukea ei enää uskalleta antaa niin kuin ennen, tukea annetaan näin hiukan hienovaraisemmin - tällä kertaa teollisuussiivelle niin kokoomuksessa kuin sdp:ssä. Mutta taikasanana tietysti hyvinvointivaltio - hiukan muunneltuna.

arto k eskelinen 24.03.2011 21:12

Anna Mikkolan ajatuksiin työnantajapuolen Reilujen Pelisääntöjen uskottavuudesta on pakko yhtyä. Ko. kampanjan tekstit ovat kauppakamarinulikkamaista tasoa arroganssissaan.

Valtion ja kuntien keräämistä verotuloista maksetaan toistaiseksi erilaisia elinkeinotukiakin miljarditolkulla, myös vientiteollisuudelle. Jos siellä ne bonukset, optiot ja osingot saadaan maksettua ilman tätä hyvinvointivaltion tukeakin, niin rahat voi kyllä palauttaa parempaan tarkoitukseen. Vaikka isänmaallisesti valtion kestävyysvajeen katteeksi.

Tilinnumeroa voi kysyä Pekkarisen sihteeriltä. En kuitenkaan aio pidätellä hengitystäni toimenpiteitänne odottaessani.

Juho Romakkaniemi 24.03.2011 21:27

Anna Mikkola kirjoittaa:

"Etelärannasta on itketty viimeiset 15 vuotta sitä kuinka kamalaa on kun Suomessa ei saa työvoimaa kohdella niin kuin Kiinassa"

"Minusta tuntuu, että vientiteollisuus on nyt ymmärtänyt hyvinvoinnin väärin, tai sitten se ymmärtäjä on sama mainostoimisto kuin Kokoomuksellakin. Siihen hyvinvointiin kuuluvat nimenomaan ne reilut pelisäännöt"

Olipas aika paksuja väitteitä. Kertovat lähinnä esittäjästä.

Kokoomus ainakin kannattaa ja ajaa reiluja pelisääntöjä työelämään. Ja vaikka en ole mikään EK:n puolestapuhuja, niin on aika epäreilu syytös väittää heidänkään haluavan ajaa Suomeen Kiinan työehtoja.

Tämä Anna Mikkolan kommentti kyllä auttaa ehkä monia muitakin kuin minua ymmärtämään nykyajan vasemmistolaisen sielunelämää. Tällainen vastakkainasettelun ja luokkayhteiskunnan kitkerä retoriikka ei kyllä tätä maata ja sen hyvinvointia rakenna.

Taloudellinen hyvinvointi (jonka jakamisesta vasemmisto on lähinnä kiinnostunut) syntyy vain ja ainoastaan työstä ja tuotannosta. Siksi pitää synnyttää uutta työtä ja ainakin olla estämästä kehitystä, jossa ehdoin tahdoin ajetaan työpaikat ja investoinnit täältä muualle. Reilut työelämän pelisäännöt ovat nimittäin eri asia kuin tyhmät pelisäännöt.

Hyvinvointimme kakku pitää jatkuvasti leipoa uudestaan ja sitä tulee kasvattaa. Vain siten siitä riittää jaettavaa mahdollisimman monelle työntekijäille, palveluiden ylläpitämiseksi ja heikoimmista huolehtimiseksi.

Jos keskittyy vain jakamaan kultavaa'alla liian pientä kakkua uudelleen ja uudelleen, niin yksi päivä huomaamme hyvinvointimme kadonneen. Siitä käsittääkseni myös tuo kampanja yrittää kertoa.

Anna Mikkola 24.03.2011 22:40

Romakkaniemi voisi seuraavaksi kertoa, että jos Kokoomuksen intressi on ajaa työelämään reiluja pelisääntöjä, niin miksi heidän hallituksessa ollessaan valvonnan resursseja sitten on leikattu? Liittojen resurssit ovat loppujen lopuksi rajalliset, eikä valvonnan tulisi tietysti niiden kontolla lähtökohtaisesti ollakaan.

Vaikka sielunelämäni onkin varmasti Romakkaniemelle jatkuvan kiinnostuksen kohde, niin kenties se ei kuitenkin ihan kaikille muille tässä keskustelussa ole päättymättömän kiehtovaa, ja itsekin pitäisin siitä keskustelemista aika tylsänä jos valittavana on politiikkakin. Siksipä varmaan olisi asiallista siirtyä persoonani kamaluuden päivittelystä niiden asioiden kommentointiin, joista kirjoitin.

Kitkeryydestä ei ole kyse, mutta vastakkainasettelusta tietysti kyllä. Sellaista politiikka on, vaikka Kokoomuksen puoluetoimistolla yhdessä mumistaisiin kuinka paljon sitä vastakkaista mantraa.

Juho Romakkaniemi kirjoittaa:

"Taloudellinen hyvinvointi (jonka jakamisesta vasemmisto on lähinnä kiinnostunut) syntyy vain ja ainoastaan työstä ja tuotannosta. Siksi pitää synnyttää uutta työtä ja ainakin olla estämästä kehitystä, jossa ehdoin tahdoin ajetaan työpaikat ja investoinnit täältä muualle. Reilut työelämän pelisäännöt ovat nimittäin eri asia kuin tyhmät pelisäännöt."

Tarkoittaako Romakkaniemi nyt, että tuossa omassa kommentissani kun puhuin siitä, että työstä pitäisi maksaa kohtuullista ja ennen kaikkea laillista palkkaa (ja että samoin työsuhteiden tulisi olla laillisia), niin tällaisen esittäminen on siis "tyhmien pelisääntöjen" ideoimista ja vallan "ehdoin tahdoin työpaikkojen ja investointien ajamista muualle"?

Eero Ilkka 25.03.2011 0:34

Kysymys kuuluu, että "Haluatko leikata hyvinvoinnista puolet? Kyllä, ehkä, ei". Politikkomainen alkuvastaus, että kysymys on väärin asetettu, mutta vakavammin, niin mitä hyvinvoinnilla ja usein esitetyllä hyvinvointivaltiolla ylipäätään tarkoitetaan? Tuntuu, että hyvin- ja pahoinvoinnin välissä on leveä harmaa vyöhyke. Esim. usein puhutaan, että Suomessa on n. 700.000 köyhää. Köyhien asialla-puolueen pj Terttu Savola sanoi TV 1:n vaalipaneelissa, että Suomessa on 3 miljoonaa köyhää. Taloudellisen puolen lisäksi kuvaan kuuluu myös henkinen hyvin- / pahoinvointi. Ja kaiken päälle se, että kuten "pappa" Einstain aikanaan totesi, niin kaikki on suhteellista ja tottakai myös subjektiivista. Eli "revi nyt tästä"! Hyvinvointi elää ja muuttuu kovaa vauhtia ajassa ja olisi toivonut, että politikot olisivat hieman pysähtyneet ennen vaaleja kertomaan tarkemmin, että mitä he hyvinvoinnilla ylipäätään tarkoittavat. Se ei ole yhteismitallista. Mutta tämän "esitelmöinnin" jälkeen vastaus kysymykseen: Ehkä (on pakko).

Pekka Kärkkäinen 25.03.2011 7:53

Sanaa "hyvinvointi" ja siihen liitettyjä määreitä (-valtio, -yhteiskunta, jne) käytetään poliittisessa keskustelussa melko liberaalisti ja tietenkin niin kuin kunkin mielipiteen esittäjän pirtaan sopii. Edellä ollut Anna Mikkolan ja Juho Romakkaniemen keskustelu käy tästä mainiona esimerkkinä.

Antti Liikkanen psykiatrina tiivistäisi asian varmaan niin, että hyvinvointi on subjektiivinen olotila, ei kansantalouden malli. Minustakin olisi järkevämpää puhua konkreettisemmilla käsitteillä ja jättää jeesustelu kirkonmiehille ja -naisille.

Teollisuus tuo kansantaloudelle TULOJA, ja julkinen sektori luo teollisuudellekin tärkeitä TUKIPALVELUJA. Sanotaan vaikka päivähoitoa metallimiehen lapselle. Tarvinneeko asiasta vääntää tuon enempää peistä?

Mielenkiintoiseksi tuon hyvinvoivasuomi.fi-kampanjan tekee se, että sen takana on primääristi kokoomuksen entisten erityisavustajien johtamat teollisuusliitot, kun samanaikaisesti hallitus on tehnyt parhaansa vaikeuttaakseen teollisuuden asemaa. Energiaverotuksen nouse ja muut sisäsyntyiset inflaatiotemput nostavat raskaan teollisuuden kustannuksia voimallisesti ja heikentävät sekä yritysten kannattavuutta että hintakilpailukykyä. Onko kyseessä linjaero puolueen sisällä vai onko niin, että kokoomus ei pysty vaikuttamaan hallituksen politiikkaan?

Toinen ihmetystä herättävä asia on puolueiden tavoite (lue: toive) luoda lisää työpaikkoja Suomeen ilman, että mikään puolueista listaisi minkäänlaisia keinoja em. työpaikkojen luomiseksi. Uusien työpaikkojen luonti on nimittäin kansantalouden keskiössä: työttömyys pienenee, samoin julkisen sektorin vaje, BKT kasvaa ja talous elpyy. Voisi kuvitella, että näinkin keskeisestä asiasta voisi puolue jos toinenkin laatia ihan oman ohjelman. Sen sijaan odotetaan työpaikkojen syntyvän kuin homeen leipäpakettiin ihan odottamalla vaan.

Tässä on vain yksi mutta ei ainut esimerkki siitä, kuinka puolueet ovat menettäneet kosketuksensa todellisuuteen. Yhdenkään puolueen puheenjohtajalta ei löydy työkokemusta yrityselämän palveluksessa, ja ainoa jolta löytyy edes jonkinmoista kokemusta muista kuin politiikan alan töistä on kristillisten Päivi Räsänen! Teollisuustyöstä puhumattakaan.

Monilla on ollut tunkua "työväenpuolue"-nimikkeen alle. Muuten hyvä mutta kuvaavampi nimike olisi järjestötyöväenpuolue.

p.s. Tulipahan mieleeni, että eduskuntaankin olisi syytä luoda vuorotteluvapaajärjestelmä. Tai ehkä ennemminkin työelämään tutustumisjakso, jossa kansanedustajat tekisivät muita kuin puolueen töitä vuoden ajan. Jakson tulisi olla pakollinen kaikille yli kahdeksan vuotta eduskunnassa olleille.

Pentti Kangasluoma 25.03.2011 8:33

Seinäjokelainen veturinkuljettaja Harry Wallin oli kahdeksan vuotta eduskunnassa, nyt neljä vuotta veturihommissa. Ehdokas Vaasan vaalipiirissä, numero 100.

"Ei koskaan haalareita päälle, kun opisto on käyty. Se mies on sanansa pitänyt". Lassi Sinkkonen, työläistaustainen runoilija.

Sinkkonen ironisoi opiston käyneen pyrkimystä päästä haalaritöistä. On sallittua pyrkiä parantamaan olosuhteitaan.

Pekka Kärkkäinen edellä kampittaa järjestötyöväenpuoluetta. Yhtä lailla keskustalaiset ovat käyttäneet astinlautana tuottajajärjestöään, ja kokoomukselaiset järjestöjen virkoja.

Minun nuoruudessa, myös aikuisiällä sanottiin leimaavasti jonkun olevan "heikkolahjainen". Jyrki Katainen, sivistynyt mies,

paaluttaa kansalaisia, "huono-osaisista" on huolehdittava. Kirjoitetaanko se terminä meidän tietoihimme?

Jaakko Aspara 25.03.2011 9:36

Vaikka BKT:hen ja sen komponentteihin (kotimainen kulutus, vienti... ym) pohjautuva näkemys kansakunnan hyvinvoinnin tasosta ei ole kaikkivoipa, suurin osa sen kritiikistä on puppua.

Ajattellaan vaikka 3 henkilön yhteiskuntaa, jossa henkilö A osaa tuottaa 3 omenaa päivässä, henkilö B osaa lausua 3 runoa päivässä ja henkilö C osaa leikata 3 hiukset päivässä. Jos A syö omat 3 omenaansa, B lausuu itselleen 3 runoa ja C leikkaa omat hiuksensa 3 kertaa päivässä, yhteiskunnan BKT on nolla. Tuskin kukaan sen jäsenistä erityisen hyvinvoiva tai onnellinenkaan on.

Mutta jos A syö yhden omenan ja myy yhdet omenat B:lle ja C:lle eurolla, B lausuu itselleen yhden runon ja myy yhdet runonlausunnat A:lle ja C:lle eurolla ja C leikkaa omat hiuksensa ja myy yhdet hiustenleikkuut A:lle ja B:lle eurolla, BKT:n voisi ajatella nousevan nollasta 6 euroon. Ja mikä tärkeintä, todennäköisesti kaikki (A, B ja C) ovat myös hyvinvoivempia kuin aiemmassa tilanteessa -- eli BKT:n nousu heijastaa tässä lähinnä järkevän työnjaon ja vaihdannan tuottamaa hyvinvointia. Huomaa myös, että samalla yhteiskunnan luonnonvarojen kulutus ei noussut yhtään. Eli BKT:n kasvulla ei välttämättä ole suoraa yhteyttä materiaaliseen kulutukseen.

Yksi BKT-hyvinvointikritiikin suurimmista ongelmista onkin, että ihmiset liittävät sen puhtaasti materiaaliseen hyvinvointiin, vaikka BKT:n heijastama hyvinvointi ei suoraan materiaaliseen kulutukseen liity (tai välttämättä edes resurssinkulutukseen). Järkevä työnjako ja vaihdanta ihmisten (sekä laajennuksena yritysten ja kansakuntien välillä) kasvattavat BKT:tä, osittain materiaalisesta kulutustasosta riippumatta. Samoin tietenkin erityisesti immateriaalisten palveluiden tuottaminen ja vaihdanta.

Myös vientiteollisuuskampanjaa pohdittaessa on hyvä muistaa, että vientikään ei välttämättä ole pelkkien raskaan teollisuuden tuottamien, fyysisten ja hevosta suurempien koneiden myyntiä ulkomaille. Yritetäänpä nyt pitää mielessä, että esimerkiksi palveluita, digitaalisia tuotteita (ohjelmia, pelejä jne) ja immateriaalioikeuksia voidaan tuottaa - ja tuotetaan nykyään - paljon vientiin. Hyviä esimerkkejä on rutkasti viime ajoiltakin.

Samalla vientitoimialojen vaikutusta kansakuntamme työllisyyteen ja sitä kautta hyvinvointiin ei pidä missään nimessä aliarvioida. Ehkä kukaan ei halua runonlausuntaa omassa yhteiskunnassamme, mutta ulkomailla kyllä. Silloin henkilö B voi perustaa firman, ahkeroida hieman entistä enemmän, työllistää itsensä, myydä 10 runoa ulkomaille, saada rahat ja ostaa niillä omenoita ja hiustenleikkuita omassa yhteiskunnassaan ja palkata ehkä ekstrarunontekijänkin. Taas lisääntyy vaihdanta, työllisyys ja hyvinvointi myös omassa yhteiskunnassa.

Toisaalta voi ehkä olla mielekästä puntaroida, kuinka paljon yhteiskunnassamme pitäisi antaa mahdollisuuksia vähempään työaikaan, jos/kun ihminen arvostaa myös joutilasta olemista (omenoiden, runojen kuuntelemisen ja hiustenleikkuiden sijaan/lisäksi). Eli omenan tuottaja ei tuottaisikaan 3 omenaa päivässä vain vain 2, joista söisi yhden ja myisi yhden (ostaakseen joko runonlausunnan tai hiustenleikkuun) jne. Tähän yhteiskunnassamme pitäisi ehkä tulevaisuudessa antaa enemmän mahdollisuuksia, yksilön valinnan mukaan. Ei ole välttämättä myöskään järkeä, että kaikilla ihmisillä tulevaisuudessa on tismalleen sama, pakotettu viikottainen työaika. Jos kerran ihmiset arvostavatkin vapaa-aikaansa eri tavalla. (Lisäksi tietenkin ihmisten aikaansaavuus työssäkin eroaa -- joku tuottaa 3 omenaa 6 tunnissa, kun toiselta menee 10 tuntia.)

Mutta keskimääräisenä, yli ihmisten tasaantuvana määränä, 40 tuntia viikossa voi toki tulevaisuudessakin olla kohtuullisen järkevä taso.

Ilari Kiema 25.03.2011 10:25

hyvinvoivasuomi.fi -sivustolla vanhanmallin Valmet-Strömberg -ratikka Helsingin Aleksanterinkadulla on leikattu kahtia. Kuvanvalinta osoittaa vientiteollisuudelta hämmästyttävää itseironian tajua: juuri näinhän teollisuus on toiminut. Hyvinvoinnin näkökulmasta olisi ollut ehkä osuvampaa leikata uudempi Bombardier kahtia, tai vaikka pienempiinkin kappaleisiin.

Teollisuuden ukaasi ”lähdemme maasta jollei teollisuuden toimintaedellytyksiä turvata ja teiltä menee puolet hyvinvoinnista” ei ole kovin ajankohtainen, koska sitä on jo toteutettu vuosia, ja vaihtelevin tuloksin.

Sivuilla vaaditaan panostamaan julkiseen innovaatio-, kasvuyritys- ja kansainvälistymisrahoitukseen entistä enemmän. Esimerkiksi biotekniikan kasvuyritysten julkiseen rahoitukseen on Suomessa panostettu vahvasti ilman, että tästä olisi tiettävästi koitunut markkinavetoista kasvua tai kannattavaa liiketoimintaa.

Sivuilla vaaditaan suomalaiselle vientiteollisuudelle tasaveroisia mahdollisuuksia kansainvälisessä kilpailussa, ”se riittää, silloin yrityksemme pärjäävät kyllä”. Miten päin tätä pitäisi tulkita? Joissakin suhteissa, esimerkiksi maatiekuljetusten osalta, suomalaisella teollisuudella on paremmat toimintaedellytykset kuin eurooppalaisilla kilpailijamailla. Missä suhteessa teollisuudella on Suomessa huonommat toimintaedellytykset kuin esimerkiksi Saksassa? Ei ainakaan IG-Metallin jäsenten palkkojen, teollisuustyöntekijöiden irtisanomissuojan tai energian osalta.

Silti, tai tämä takia, Saksan vientiteollisuus vahvistuu ja ylläpitää EU:ta ja euroa. Suomalainen teollisuus vetoaa vaikeisiin olosuhteisiin. Samalla logiikalla teollinen tuotanto olisi kerrassaan mahdotonta Sveitsin mäkisessä maastossa.

Kyse on visioista ja valinnoista. Nordrhein-Westfalenin osavaltion entinen ministeripresidentti ja Nokia-kriitikko Jürgen Rüttgers kirjoitti kirjassaan "Markkinatalouden on pysyttävä sosiaalisena" (2007), että Saksa säilyy teollisuusmaana: Tälle ei ole vaihtoehtoa, ei 80 miljoonan ihmisen hyvinvointia voi pelkästään rahoitus- ja muilla palveluilla ylläpitää. Ajatus teollisuuden ja hyvinvoinnin yhteydestä on siis samankaltainen kuin hyvinvoivasuomi.fi –sivustolla, mutta kirjoittaja torjuu teollisuuden uhkailuretoriikan yhtä jyrkästi kuin tunnetun suomalaisen teollisuustuotteen Bochumin tehtaan sulkemisen jälkeen.

Jussi Lähde 25.03.2011 10:57

Keskustelu osoittaa hyvin, miten huonosti hyvinvointi on edelleen määritelty. Voimmeko hyvin kun puhumme hyvin eri asioista hyvinvoinnista puhuessamme.

Hyvinvointikeskustelumme on eriarvoistunut!

Jouni Pulli 25.03.2011 16:15

Hyvinvoinnistamme ei tarvitse leikata, vaan sen tavoitteet tulee päivittää, jolloin säästöjä syntyy kohdistamalla varojamme ja resurssejamme nykyiseen verrattuna järkevämmin. Tästä kuitenkin seuraa, että palvelutarjontapaletti tulee muuttumaan.

Toinen seikka on, että, jos annamme kansantaloutemme pitkäaikaisesti vuotaa varojamme ulkomaille, sahaamme lopulta omaa jalkaamme ja köyhdymme. Tärkeää olisi, että poliittisten vaikuttajien toiminta olisi nykyistä uskottavampaa ja todellista toivoa herättävää ja mahdollisimman avointa. Tällöin vaikeistakin asioista voitaisiin mieluummin puhua aiemmin kuin myöhemmin ja niin, että ratkaisuihin päästäisiin ajoissa, myös EU-tasolla.

Yhteiskuntamme vaikuttaa osaltaan teollisuutemme kilpailukykyyn ja siihen vaikuttavaa myös teollisuus itse ja se, miten hyvin pystymme hyödyntämään ulkopuolisia tekijöitä. Teollisuus vaatii, usein oikeutetusti, yhä parempia oloja toiminnalleen yhteiskunnalta, jotta teollisuus pystyisi säilyttämään kilpailuetunsa, siirtymättä muualle. Yhtäläisesti on järkevää, että yhteiskuntamme vaatii teollisuutta kantamaan yhä tehokkaammin sen yhteiskuntavastuun, jotta yhteiskuntamme säilyttää kilpailukykynsä ja toimintavarmuutensa teollisuutemme toiminnan kotipaikkana.

Pirkko Luhtanen 25.03.2011 21:41

Suomalainen hyvinvointivaltio on mielestäni valitettavasti jopa eräänlainen klisee. Terveyden- ja sairaanhoidon palvelut ovat erittäin suuressa kriisissä. Miksi ihmeessä meillä on moniportainen sairaanhoidon järjestelmä, joka suosii työssäkäyviä ja rikkaita ihmisiä? Totuushan on se, että kansakuntamme kurjimmat joutuvat hakemaan apuansa terveyskeskuksista, joiden maine alkaa olla mennyt.

Sairaanhoito menee nyt meidän nk. hyvinvointivaltiossa näin:

1. Rikkaat menevät yksityiseen sairaanhoitoon joko rahojen tai vakuutuksen turvin

2. "Kunnon töissä käyvät" menevät työterveyshuoltoon, jonka työnantaja maksaa - tai kuten yllä vakuutuksen turvin yksityiselle

3. Paarialuokka ei ole kummankaan ylläolevan turvan piirissä, koska a) ei ole rahaa, b) ei ole duunia, siis ei työterveyshuoltoa

On turvauduttava kunnalliseen terkkariin, siihen arvauskeskukseen, jota kaikki kansalaispiirit, niin rikkaat kuin köyhätkin jo halveksuvat.

Miten tästä ulos? Koko terveyden- ja sairaanhuolto on remontoitava totaalisesti. Voisimme ehkä ottaa oppia keskieurooppalaisista sairauskassajärjestelmistä, joissa jokaisella perheenjäsenellä on omalääkäri. Ei ole moniportaista järjestelmää kuten meillä, vaan järjestelmä toimii yksiportaisesti. Kaikki lääkärit ovat yhden järjestelmän palveluksessa.

Meillähän on niin, että lääkäreille on kauhistus olla terkkarissa töissä (muutakuin kandivaiheessa kun on pakko), mutta sitten on pakko päästä perustamaan oma praktiikka ja sitten jos ja kun vielä parhaiten menee niin on sekä oma praktiikka että toimi suuressa yliopistollisessa sairaalassa.

Eihän tällaisessa systeemissä ole päätä ei häntää!

Pitäisi kai edes tässä asiassa ottaa oppia meidän aika hyvästä koulutusjärjestelmästä. Välillä tottakai tökkii, että kaikki ovat samassa systeemissä ( siis oppilaat ja opettajat) mutta systeemi toimii, ja tulokset ovat loistavia. Ei siis tarvita moniportaisia kouluja kuten nyt on sairaanhoidon puolella.

Summa summarun

Sairaanhoito:

1. Hyvät ja maksavat potilaat

2. Huonot ja köyhät potilaat

Koululaitos:

Kaikille sama opetus, vaikka välillä tökkii, tulokset loistavat.

Jouni Pulli 26.03.2011 3:15

Hyvä Pirkko Luhtanen,

kiitos hienosta kommentistasi, kun luin sen, teki mieleni hypähtää kattoon. Kirjoitat asiasta niin, että sen tärkeys huutaa lujaa ja koskee meitä kaikkia myös käytännössä, ja tavalla, jonka lopputulemia kohtaan on vaikeaa tai ehkä jopa typerää ryhtyä vastaväittämään.

Olen täysin samaa mieltä kanssasi siitä, että nykyinen monitasoterveyshuoltojärjestelmä on tullut tiensä päähän maassamme. Väittäisin jopa, että systeemimme on nelitasoinen juuri nyt.

Ja pointit ovat tässä kohdin vähintäänkin, että systeemissä on toisaalta käsittämätöntä eriarvoistamista koskien suhdetta hoitoa maksimaalisesti hyödyntävät/maksavat potilaat ja suurta tyhjäkäyntiä koskien työterveydenhuoltöjärjestelmän tehokkuutta ylipäätään. Vanhusten asema on surullinen asia erikseen. Tässä suhteessa olemme pahoinvointivaltio. Pisa-tutkimukissa olemme loistaneet, mutta, miten pärjäisimmekään, jos meitä vertailtaisiin iäkkäiden kansalaistemme huolenpidon suhteen? Lieneekö hylätty edes riittävän heikko arvosana?

Työssäkäyviä ja työtä vailla olevia ei tule eriarvoistaa terveyden huollon suhteen, ei ainakaan yhteiskunnan taholta. Nykyinen rajanveto on sekä typerä että eriarvoistava niin yhteiskunnallisesti kuin yksilöäkin arvostaen.

Tässäkin asiassa lienee kyse hyvinvointiyhteiskuntamme arvojen hahmottamisesta ja päivittämisestä.

Ovatko hyvinvointietuutemme ikärajoitettuja, entä jos suorittaa lisämaksun vaikkapa vakuutuksella? Saako lisämaksulla jatkolipun hyvinvointiyhteiskuntamme palveluihin? Vai pitäisikö lopulta vain säästää vanhuuden varalle?

Pekka Kärkkäinen 26.03.2011 8:14

Erinomaisia kommentteja Jouni Pullilta ja Pirkko Luhtaselta.

Jos laajennetaan yritysmaailmassa hoettavaa "työntekijät ovat tärkein voimavaramme"-mantraa hyvinvointiyhteiskuntakeskusteluun, niin siitä tulisi "kansalaiset ovat tärkein voimavara yhteiskunnassa". Mutta miksi tärkeimmän voimavaran pitää maksaa terveydenhuollostansa (muuten kuin verojen muodossa)?

Terveydenhuollon nykyjärjestelmä on todellakin kallis ja eriarvoistava. Tähän soisi puolueiden, erityisesti poliittisen vasemmiston tarttuvan. Oikeiston mielestä järjestelmä toimii ihan tyydyttävästi, mitä nyt köyhien hoitoon menee liikaa rahaa...

Jani Jansson 28.03.2011 9:47

Tuosta "hyvinvoinnin puolitus" -kampanjasta olisi paljonkin sanottavaa. Poimin nyt vain yhden.

"Välillisesti" (työllistäminen tms.)

Tämän termin käyttäminen argumenttina ärsyttää ja sen vieminen laskelmiin (mihin tahansa) aiheuttaa lähes raivoa.

Minäkin tuotan "välillisesti" puolet Suomen hyvinvoinnista, jos laskelma laaditaan oikein. Ostan sämpylän ja kahvilan pitäjän bisnes mahdollistuu ja hän voi tehdä lisää sämpylöitä. Rekkamiehet syövät sämpylöitä ja jaksavat ajaa vientiteollisuuden tuotteita rajan yli. Tästä saadaan kasvava myynti ja sitä kautta työllistetään tuhansia ihmisiä jne.

Jaakko Asparalle kiitos hyvästä esimerkistä. Muistakaamme kuitenkin että BKT-lisääntyy kolmen hengen yhteiskunnassa myös seuraavissa tapauksissa:

- B virtsaa A:n omenoiden päälle ja C putsaa ne.

- C mölisee B:n runojen päälle ja A taltuttaa hänet välivaltaisesti

- A rikkoo C:n sakset ja B korjaa ne.

jne.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?
Luetuimmat
  1. 1

    Usea suomalaisyritys harkitsee yhteistyön lopettamista uusnatsien kanssa toimineen Juha Kärkkäisen tavarataloissa

  2. 2

    Jengi murhasi 28 ihmistä Belgiassa 80-luvulla ja katosi – Entisen poliisin kuolinvuoteella tekemä tunnustus saattaa nyt ratkaista mysteerin

  3. 3

    Juha Kärkkäinen palasi Yhdysvalloista muuttuneena miehenä – näin halpahallipatruuna radikalisoitui, ryhtyi yhteistyöhön uusnatsien kanssa ja rakensi ympärilleen vaikenemisen muurin

    Tilaajille
  4. 4

    Latviassa Suomi on ikuisesti cool

  5. 5

    Suomalaisten työpukeutuminen on nyt enemmän hukassa kuin 80-luvulla, väittävät asiantuntijat – ”On harhaa luulla, etteivät muut kiinnitä ulkonäköösi huomiota”

  6. 6

    Suomalaiset suosikkibloggaajat pitävät bisnespukeutumisen vinkkejä kankeina ja vanhanaikaisina: ”Ei se vähennä tippaakaan uskottavuutta, onko hame vai housut”

  7. 7

    Toimittaja nukkui kolme viikkoa unimittareiden kanssa, tämä kaikki tapahtui: alkoholi tuhosi levon, lyhyetkin unet virkistivät – ja motivaatio mennä aikaisemmin nukkumaan löytyi

  8. 8

    Influenssakausi lähestyy, mutta kannattaako perusterveen hankkia rokote? Nämä asiat sinun tulee tietää, jos harkitset influenssarokotetta

    Tilaajille
  9. 9

    Ei-toivotut vauvat saatetaan jatkossa jättää vauvaluukkuihin Tanskassa – osa kätilöistä vastustaa ajatusta

  10. 10

    Lukio menossa taas täysremonttiin – matematiikka, luonnontieteet ja kielet painottuisivat nykyistä enemmän

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Usea suomalaisyritys harkitsee yhteistyön lopettamista uusnatsien kanssa toimineen Juha Kärkkäisen tavarataloissa

  2. 2

    Suomalaisten työpukeutuminen on nyt enemmän hukassa kuin 80-luvulla, väittävät asiantuntijat – ”On harhaa luulla, etteivät muut kiinnitä ulkonäköösi huomiota”

  3. 3

    Juha Kärkkäinen palasi Yhdysvalloista muuttuneena miehenä – näin halpahallipatruuna radikalisoitui, ryhtyi yhteistyöhön uusnatsien kanssa ja rakensi ympärilleen vaikenemisen muurin

    Tilaajille
  4. 4

    Punavuorelaiset eivät astuisi jalallaankaan itäkeskuslaiseen esikouluun – esiopetuksen resurssit Helsingissä on jaettu epätasaisesti

  5. 5

    Tukholman eliitin alakoulussa luokkahuoneilla on kuninkaallisten nimet ja oppilailla MacBookit – Ulos jääneiden vanhemmat juoksevat rehtoria kiinni kaupungilla ja itkevät

    Tilaajille
  6. 6

    Suomalainen Maria käynnisti twiitillään ketjureaktion – Twitter täyttyi tv-sarjojen pilatuista nimistä, näin mahtavia ne ovat

  7. 7

    Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

    Tilaajille
  8. 8

    Masennus ei ole yksi vaan 12 eri sairautta – kaikki ne vaativat myös erilaiset hoidot, sanovat suomalaistutkijat

    Tilaajille
  9. 9

    Länsimetron kuitit haluttiin perata läpi erityistilintarkastuksessa, virkamiehet tilasivat yleisen selvityksen – Maria Guzenina: ”Mistä tässä on nyt kysymys?”

  10. 10

    Toimittaja nukkui kolme viikkoa unimittareiden kanssa, tämä kaikki tapahtui: alkoholi tuhosi levon, lyhyetkin unet virkistivät – ja motivaatio mennä aikaisemmin nukkumaan löytyi

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

    Tilaajille
  2. 2

    Juha Kärkkäinen palasi Yhdysvalloista muuttuneena miehenä – näin halpahallipatruuna radikalisoitui, ryhtyi yhteistyöhön uusnatsien kanssa ja rakensi ympärilleen vaikenemisen muurin

    Tilaajille
  3. 3

    Sairaanhoitaja Paula Vuotila, 61, eli 30 vuotta ”koulutetun eliittielämää” – sitten hän ajautui asumaan rappukäytävissä

  4. 4

    ”Kaikki alalla olevat tietävät sen ringin” – Suomen elokuva-alalta kerätyssä kymmenien ahdistelukertomusten aineistossa muutama nimi toistuu

  5. 5

    ”Ota poikasi kainaloon” – Jos haluat kasvattaa pojan, joka ei ahdistele, yksi keino on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan ylitse muiden

  6. 6

    Aleksis Salusjärvi oli lukiossa, kun nainen kavahti häntä ensi kerran bussipysäkillä – #MeToo-kampanja herätti miehet kertomaan, miltä tuntuu, kun nainen pelkää

  7. 7

    Kuura Maula ei kutsu lastaan pojaksi, Maisa Leppänen antoi poikansa pukeutua mekkoon – Näin toimii vanhempi, joka haluaa kasvattaa lapsensa feministisesti

    Tilaajille
  8. 8

    Luokka oli villi, vaikea ja välitunneilla jopa tapeltiin – sitten opettaja kyllästyi häiriköiviin oppilaisiin ja teki keksinnön

    Tilaajille
  9. 9

    Usea suomalaisyritys harkitsee yhteistyön lopettamista uusnatsien kanssa toimineen Juha Kärkkäisen tavarataloissa

  10. 10

    Olimme lukiossa keskiverto-opiskelijoita – meistä tuli tutkija­tohtoreita valinta­kokeen ansiosta

  11. Näytä lisää