Perässähiihtäjä

Miten tästä eteenpäin?

Maanantai 18.4. 2011 ja 34.postaus.

Vaalit ovat takana, ja tulosta on arvioitu kiitettävän ahkerasti myöhään sunnuntai-iltana alkaneessa keskustelussamme Miten tässä näin kävi? Siihen kannattaa tutustua. Luulenpa, että kommentaattorimme ovat - taas kerran - onnistuneet poimimaan runsaan joukon hyviä näkökulmia. Mutta jatketaan jo toisella keskustelulla ja katsotaan eteenpäin.

Tässä muutama tärkeä päivämäärä ja lyhyet kommenttini niihin asioihin, joihin kannattaa lähiviikkoina kiinnittää huomiota.

Keskiviikko 20.4. kello 18

Vaalitulos vahvistetaan. Se tarkoittaa, että uusien kansanedustajien valtakirjat astuvat voimaan. Heistä tulee kansanedustajia, ja samalla entisten kansanedustajien, esimerkiksi Paavo Väyrysen, valtakirja lakkaa olemasta voimassa. Se ei tietenkään rajoita hänen mahdollisuuksiaan pyrkiä presidentiksi vuoden 2012 vaaleissa.

Torstai 21.4.

Uudet kansanedustajat kokoontuvat omien ryhmiensä kokouksiin. Valitaan ryhmien johtajat. Todennäköisesti vanhat ryhmäpuheenjohtajat saavat mandaatin jatkaa. Kokoomuksen Pekka Ravi, Sdp:n Eero Heinäluoma ja keskustan Timo Kalli lienevät selviä jatkajia, mutta kenestä tulee Perussuomalaisen eduskuntaryhmän puheenjohtaja? Ei hajuakaan. Tehkää ehdotuksia?

Ryhmäkokouksissa tehdään arvioita vaalituloksesta ja pohditaan esimerkiksi, miten pitää suhtautua hallitusneuvotteluihin.

Ensi viikon tiistai 26.4. 2011

Kansanedustajat tulevat eduskuntataloon, ja oikeuskansleri Jaakko Jonkka tarkistaa valtakirjat. Ryhmät pitävät kokouksiaan. Valiokuntapaikkoja jaetaan. Keskustellaan uudesta eduskunnan puhemiehestä. Paikka kuuluu kokoomukselle - tässä vaiheessa. Olisiko Pertti Salolaisen vuoro nousta eduskunnan puhemieheksi vai Pekka Ravin? Kuka tietää. Puhemiehellä on roolinsa uuden hallituksen muodostamisessa, joten paikka on tärkeä ja komea.

Keskiviikko 27.4. 2011.

Eduskunnan iältään vanhin kansanedustaja ns. ikäpuhemies Perussuomalaisten Kauko Tuupainen avaa lyhyellä puheella eduskunnan ensimmäisen istunnon ja johtaa järjestäytymistoimet. Istunnossa valitaan puhemies ja kaksi varapuhemiestä: kokoomuslainen puhemies, sosiaalidemokraatti  1. varapuhemies ja perussuomalainen 2. varapuhemies.

Eduskuntaryhmien johtajat kokoontuvat yhteiseen palaveriin. Vanhan sopimuksen suurimman eduskuntaryhmän edustaja, joka lienee kokoomuksen puheenjohtaja Jyrki Katainen, nimitetään hallitustunnustelijaksi.

Torstai 28.4. 2011

Valtiopäivät avataan. Tasavallan presidentti Tarja Halonen ja eduskunnan puhemies puhuvat eduskunnan edessä. Tämän jälkeen pääministeri Mari Kiviniemen neljän puolueen hallitus käy presidentin luona jättämässä eronpyyntönsä. Presidentti myöntää eron ja pyytää Kiviniemen hallitusta jatkamaan toimitusministeristönä niin kauan, että poliittinen hallitus on saatu kootuksi. Kiviniemi suostuu pyyntöön.

Tunnustelija Katainen jättää välittömästi tämän jälkeen eduskuntaryhmille kirjalliset kysymykset mm. hallituspohjasta ja tärkeimmistä ohjelmakysymyksistä. Hän antaa ryhmille muutaman päivän aikaa vastata kysymyksiin.

Tässä vaiheessa ne ryhmät, jotka eivät halua hallitusneuvotteluihin, voivat ilmoittaa sen. Esimerkiksi keskusta ja vihreät voivat sanoa, että ne haluavat oppositioon. Todennäköisesti muut ryhmät ilmoittautuvat halukkaiksi.

Eduskunnassa järjestäytymistoimet jatkuvat.

Tiistai 3,5. 2011

Eduskuntaryhmien vastaukset on saatu, ja tunnustelija Katainen tekee arvionsa, onko mahdollista ryhtyä jatkotoimiin. Jos on, hän tekee esityksensä seuraavista vaiheista. Jos hän on epävarma ryhmien vastauksista, hän voi esittää ryhmille lisäkysymyksiä ja vaatia tarkennuksia.

Tässä vaiheessa hallituspohja muotoutuu. Todennäköisesti avainasemassa ovat Katainen sekä Sdp:n Jutta Urpilainen ja PS:n Timo Soini. He neuvottelevat kulisseissa. Jos näissä neuvotteluissa löytyy suurista avainkysymyksistä yksituumaisuutta, Katainen kutsuu ryhmäjohtajat koolle eduskuntaan ilmoittaakseen, että hän haluaa muodostaa hallituksen esimerkiksi kokoomuksen, Sdp:n, PS:n kesken, mahdollisesti Rkp mukana, jos se vain haluaa hallitukseen(tietysti!).

Tärkein kynnyskysymys on suhtautuminen EU:n vakausmekanismiin ja Portugalin tukeminen. Näistä asioista Kataisen johtama kokoomus on ollut eri mieltä Sdp:n ja PS:n kanssa. Jos yhteisymmärrystä ei löydy, neuvotteluja voi olla vaikea jatkaa.

Jos Katainen ei usko, että hallitusta kannattaa ryhtyä muodostamaan, hän ilmoittaa, ettei jatka enää uuden hallituksen selvittämistä. Silloin ryhmäjohtajien kokouksen on valittava uusi tunnustelija, loogista olisi, että hän olisi toiseksi suurimman ryhmän puoluejohtaja, siis Jutta Urpilainen.

Viimeistään perjantai 6.5. 2011

Tällöin on hallituksen on oltava selvillä, kuka on hallituksen muodostaja ja millä pohjalla, mitkä puolueet,  hallitusta yritetään muodostaa.

( Tällä viikolla Suomi/Helsinki ovat muutenkin kansainvälisen huomion kohteena. Täällä kokoontuu pankkimaailman huippuja Euroopan keskuspankin kokoukseen. )

Maanantai 9.5. -18.5. 2011.

Hallitusneuvottelut käydään Säätytalolla.  Kesken neuvottelujen 16.5. Jyrki Katainen osallistuu tärkeään valtiovarainministerikokoukseen, jossa Suomen kanta kiisteltyihin talouspäätöksiin on tuotava esille - jos ei jouduta ottamaan lisäaikaa.

Keskiviikko 18.5. 2011

Hallitusneuvottelut on käyty loppuun. Hallituspohjasta ja -ohjelmasta on sovittu sekä jaettu ministerinpaikat hallituspuolueiden kesken.

Torstai 19.5. 2011

Tulevien hallituspuolueiden eduskuntaryhmät ja puolue-elimet ovat koolla ja päättävät hallitukseen menosta sekä valitsevat ministeriehdokkaat.

Presidentti antaa eduskunnalle tiedon pääministeriehdokkaasta. Ehdokas valitaan pääministeriksi, jos eduskunnassa toimitetussa avoimessa äänestyksessä enemmän kuin puolet annetuista äänistä on kannattanut hänen valitsemistaan.

Perjantai 20.5. 2011

Tasavallan presidentti myöntää eron Kiviniemen hallitukselle. Tasavallan presidentti nimittää uuden hallituksen pääministerin, jonka eduskunta on valinnut. Muut ministerit presidentti nimittää pääministeriksi valitun tekemän ehdotuksen mukaisesti.

Uusi hallitus aloittaa ja vie ensimmäiseksi ohjelmansa eduskunnan käsittelyyn. Eduskunta äänestää ohjelmasta ja samalla uuden hallituksen luottamuksesta. Näin eduskunta jakautuu virallisestikin hallitusryhmiin ja oppositioon.

Eduskunnan puhemies vaihtuu. Puhemieheksi valitaan toiseksi suurimman hallituspuolueen arvostettu ja kokenut parlamentaarikko. Jos puolue Sdp, vahva vaihtoehto on 64-vuotias helsinkiläinen tohtori Erkki Tuomioja, joka on ollut kansanedustajana 1970-1979 sekä uudestaan vuodesta 1991. Ulkoministerinä Tuomioja oli 2000-2007 sekä kauppa-ja teollisuusministerinä 1999-2000.

Summa summarum:

Tässä on siis epävirallinen, eri lähteistä ja vanhoista käytännöistä koottu, luuranko uuden eduskunnan järjestäytymisestä ja uuden hallituksen kokoamisesta. Se on monimutkainen prosessi, jossa on noudatettava perustuslain muotomääräyksiä tarkasti.

Mutta vielä vaikeampaa on määritellä luurangon ympärillä olevan lihan kypsyys eli politiikan sisältö: miten hallituksesta pystyttäisiin sopimaan eli miten jaetaan valta ja mitä hallituksen pitää ryhtyä tekemään seuraavan neljän vuoden aikana.

Siis aikaa on tasan kuukausi, mutta jos hyvin menee 20. toukokuuta meillä on uusi hallitus. Jos ei ole, silloin kansakunnalla on syytä suureen huoleen. Maassa olisi silloin poliittinen kriisi.

Kuten eilen kirjoitin, olen sitä mieltä, että ensimmäiseksi pitäisi yrittää kolmen suurimman puolueen, kokoomuksen, Sdp:n ja Perussuomalaisten hallitusta. Vaikka sitä ei tulisikaan, sitä pitää edes yrittää koota.

1. Perussuomalaisten vaalivoitto on niin mittava, että puolueelle pitää tarjota arvoistaan ja kokoaan vastaavaa vahvassa hallituksessa. Puolue on ainoa vaalivoittaja.

2. Kokoomus ja Sdp ovat eduskunnan kaksi suurinta puoluetta siitä huolimatta, että ne molemmat kärsivät vaalitappion. Niiden velvollisuus on yrittää hallituksen muodostamista.

3. Nykyisillä voimasuhteilla vain kolmen suuren puolueen hallitus olisi riittävän vankka tai laajapohjaisin, käytännössä ainoa vaihtoehto vahvan enemmistöhallituksen muodostamiseksi.

4. Jos tämä ei onnistu, silloin hallitusta täytyy yrittää kapeammalle pohjalle esimerkiksi nykyiset oppositiopuolueet eli Sdp, PS, vasemmistoliitto ja kristillisdemokraatit. Sillä olisi nipin napin enemmistö, joka vankistuisi ratkaisevasti, jos Rkp tulisi mukaan. 110 kansanedustajan haamuraja ylittyisi. Sekin voisi olla terveellistä, että kokoomus, keskusta ja vihreät siirtyisivät yhteiseen sinivihreään oppositioon.

No niin, nyt tämä riittää. Olkoon maanantain ja tiistain päivien hyvä kysymys: Miten tästä eteenpäin?

Jk. Kirjoitan viimeisen postauksen näistä vaaleista huomenna tiistaina. Silloin kerrotaan myös vaaliveikkauksen voittajat. Blogin kommenttipalsta on auki keskiviikkoon 20.4. kello 16 asti, jolloin blogi siirtyy arkistoaikaan.

JK2. Eduskuntavaalien täydelliset tulokset ovat tämän linkin takana. Sieltä löytyy mm. jokaisen ehdokkaan henkilökohtainen äänimäärä kaikissa vaalipiireissä.

JK3. Sdp:n puheenjohtaja Jutta Urpilaisen haastattelu hallituskuvioista tiistaina 19.4.  Keskipohjanmaa-lehdessä.

36 vastausta artikkeliin "Miten tästä eteenpäin?"

Jussi Lähde 18.04.2011 17:15

Parahin Unto

On tullut aika kiittä.

Aivan aluksi haluan kiittää tuosta mainiosta tiekartasta, jonka kirjoitit politiikan tulevista askelmerkeistä. Kaikissa tapauksissa on tärkeää, että kaikki asiat ovat avoimesti esillä. Kiitos erinomaisesta palvelusta.

Haluan kiittää Sinua Unto sekä kaikkia blogikommentaattoreita mitä mainioimmasta keskustelusta. Liitän tähän taannoisen blogini aiheesta, se syntyi kollegasi Juha Akkasen pyynnöstä.

Blogimerkintä alkaa:

Tämä blogimerkintäni on ylistys Unto Hämäläisen Helsingin Sanomien kotisivuilla julkaisemalle Perässähiihtäjä -blogille ja sen kirjoittajayhteisölle. Kiitettyä tulee elämässä aivan liian harvoin. Kimmoke näille sanoille lähti samaisen blogin keskustelusarjasta, jossa HS:n toimittaja Juha Akkanen pyysi Perässähiihtäjän seuraajia kertomaan miksi vietämme aikaa kyseisen palstan parissa.

Perässähiihtäjä on minulle kuin Narnia-kirjojen taikakaappi, jonka läpi pääsen milloin vain sivistyneeseen maailmaan kaiken maailman kaksipäisten vihaa kuolaavien irvokkaiden nettiörkkien maailmasta. Älkää ymmärtäkö väärin, ylläpidän itse näin vaalien alla kahta eri blogia, suurin osa niihin kirjoittajista on sisäsiistejä ja ajatteluaan kehittäviä ihmisiä.

Mutta Perässähiihtäjän blogi on kuin vanhanajan kunnon brittiklubi, jossa sanomalehdetkin olivat silitettyjä! Katukielinen möykkä ei blogiin kuulu, tällaisia sivistyksen tyyssijoja tarvitaan.

Perässähiihtäjä on suomalaisen polittisen bloggauksen Sami Hyypiä - tarkka, luotettava, eikä tee itsestään numeroa. Unton analyysit yhdistyvät kirjoittajakaartiin joka kirjoittaa omilla nimillään, aina nykyistä ulkoministeriä ja oikeusministeriä myöten. Tuttujen vaikuttajien tekstejä on mukava lukea, heidänkin kirjoittelunsa on palstalla konstailematonta, he unohtavat asemansa ilmaisun positiivisessa merkityksessä.

Vielä kiinnostavampia ovat toistaiseksi tuntemattomat kirjoittajat, joiden ajattelu aukeaa kommentti kommentilta. Ihmiseen on aina mielenkiintoisempaa tehdä tuttavuutta kuin nimimerkkiin. Perässähiihtäjän kautta olen saanut lukuisia uusia tuttavia.

Olen pohtinut – kuten blogiani vakituiseen seuraavat ovat huomanneet – viime aikoina kovasti sananvapautta, sananvastuuta ja anonymiteettiä. Julkaisen aiheesta laajemman pohtielman vaalien jälkeen.

Perässähiihtäjän kirjoittajilla on ollut suuri merkitys sille, että olen oivaltanut verkkokirjoittamisen anonymiteetin kääntyvän sananvapautta vastaan. Aatos on vielä hauras ja oivallus sen verran vallankumouksellinen ja omien käsitystenikin kanssa ristiriidassa, ettei siitä tässä yhteydessä enempää.

Blogeja koskevassa keskustelussa unohdetaan, että nykyään kymmenvuotiaatkin liikkuvat verkossa, usein aikaihmisiä vikkelämmin. Laatujournalismiin pyrkivien mediatalojen tulisi muistaa vastuunsa asiassa. Kaikilta verkkokirjoittajilta vastuullista ajattelua ja käytöstä ei näemmä voi osoittaa.Toivon Perässähiihtäjän toimivan ladunavaajana siinä, että suomalaiset mediatalot yhteisellä päätöksellä luopuisivat nimimerkkikirjoittelustaan verkkokeskusteluissaan.

Haluan kiittää Sinua Unto sekä Helsingin Sanomia. Itse lupauduit jälleen kerran viidenkympin hiihdolle raskas reppu selässä ja umpihangessa. Työnantajaasi kiitän pitkäjänteisestä uskosta siihen, että lehden maineeseen ja journalismin muotoihin kannattaa panostaa silloinkin, kuin talousosasto ei löydä taulukoistaan välitöntä ekonomista mielihyvää.

Suomen hallituksen tulisi tehdä päätös, jolla Unto Hämäläisen kaukana tulevaisuudessa häämöttävä eläkeaika katkaistaan aina vaalien alla. Internet tarvitsee traditionsa.

Perässähiihtäjällä on toivoakseni vielä pitkä taival edessään.

Pekka Kärkkäinen 18.04.2011 17:42

Nyt kun olen ehtinyt pohtia asiaa hieman lisää, niin olen tullut siihen tulokseen, että hallitus syntyy lopulta aika helposti. Ja nimenomaan kokoomuksen, SDP:n ja perussuomalaisten hallitus. Ennen perusteluja on kuitenkin pienen kevennyksen paikka, koska syntyvälle lapselle eli hallitukselle täytyy tietenkin saada nimi. Seuraavassa vaihtoehtoja:

1. SKP-hallitus. SKP = SDP, kokoomus ja perussuomalaiset.

2. Perussinipuna.

3. Sinipunaniska.

4. Sinipunamusta eli "mustelma".

5. Sikaniska; suora lainaus kaveriltani: "Kun laitetaan kapitalistisiat ja sikaniskat samaan hallitukseen, saadaan sikaniskahallitus."

6. Sinivalkopuna - oma suosikkini.

7. Perussokko.

8. "Sökö"; toinen lainaus: "Sossut, perusöykkärit ja kokooomusöykkärit samassa hallituksessa, joka ei tule toimimaan."

9. PeKoS.

10. KUS eli Kataisen, Urpilaisen ja Soinin yhteishallitus.

Ja miksi uskon, että sinivalkopuna (mitkä ovat muuten Venäjän lipun värit!) syntyy melko kivuttomasti? Kokoomus ja Jyrki Katainen haluavat niin kipeästi pääministerin salkkua, että ovat valmiita kompromisseihin lähes kaikesta mahdollisesta. Ennenaikaisissa vaaleissa kokoomuksen kävisi köpelösti, jos ne pidettäisiin lähimmän vuoden sisään. Tätä ei haluta päästää tapahtumaan. Kokoomus taipuu irtautumaan Portugalin tuesta. "Järki ja vastuullisuus" taipuu vallanhimon edessä.

SDP:ssä Urpilaisella on valtava paine johdattaa puolue hallitukseen oman puheenjohtaja-asemansa turvaamiseksi. Siksi kompromissejä tehdään sielläkin. SDP:n kynnyskysymykset ovat faktisesti vaalipropagandaa, jotka eivät aiheuta suuria ongelmia hallitusohjelmassa.

Soini tietää Kataisen ja Urpilaisen innon ja tullee siksi ulosmittaamaan kokoomukselta ja SDP:ltä isoja asioita hallitusohjelmaan. Kuinka moneen asiaan hallituksen kulissien takainen johtaja Raimo Sailas suostuu, onkin sitten eri asia.

Pekka Remes 18.04.2011 18:11

Noinpa se marssijärjestys taitaa mennä tästä eteenpäin Unton arvioimin askelmerkein.

Samaan aikaan toisaalla Keskusta miettii oppositiostrategiaansa. Jos huonosti käy, joudutaan vielä ennenaikaisiin vaaleihin. Sitä ennen pitää lopullisesti kaivaa kaapista ja tuulettaa kunnolla vaalirahasotkun viimeisetkin rippeetkin unohtamatta ex-pääministeri ja ex-puheenjohtaja Vanhasen kieltämättä merkillistä julkisuuskuvaa käräjöimisineen.

Myös vihreät miettivät, miten tästä eteenpäin. Onko vihreät todellakin julki- ja kaappipuolue, monessakin mielessä. Siis julkisesti hallituksessa oleva kaappioppositiopuolue. Ja jos profiloituu vähemmistöjen puolueeksi, saa tietenkin vain vähemmistömääräisen kannatuksen vaaleissa.

Myös Suomen vientiteollisuus miettii, miten tästä eteenpäin. Vaalipäivän Helsingin Sanomien etusivulla vedottiin voimakkaasti äänestäjiin, että tehtäisiin oikeita ratkaisuja. Mainoksen yläosassa oli Suomen viennin viisi kärkimaata, ja kas, kolme niistä käyttää jotain muuta valuuttaa kuin euroa.

Ja miten tästä eteenpäin miettii äänestäjä. Miettii sitä, miksi reumasairaalalle ei löytynyt paria miljoonaa, koska se sotii vapaata kilpailua vastaan, mutta samaan aikaan löytyy monituhatkertainen tuki euromaille, jotka vapaa korkokilpailu on vienyt tärviölle. Äänestäjä miettii, miksi valtion omistamien yhtiöiden johtajille maksetaan miljoonaluokan palkkiot tai erorahat, kun samaan aikaan lapsilisää korotettiin 40 senttiä. Äänestäjä miettii, miksi Suomeen näyttää syntyneen kahdet työmarkkinat, toiset kantaväestölle ja toisen maahanmuuttajille. Äänestäjä kuuntelee työpaikkansa kahvipöydässä, miten koulutetut ja keskiluokkaiset eivät kuulemma voi ymmärtää, miksi joku on äänestänyt persuja. Äänestäjä asuu itse nukkavierussa betonilähiössä, ja hän voi hyvin ymmärtää, mistä persujen äänivyöry syntyi. Suomessa on siis useita erilaisia maailmankuvia ja todellisuuksia, jotka eivät enää kohtaa.

Mutta ennen kaikkea äänestäjä miettii, muuttuuko jokin ihan oikeasti, ja arvelee, että tuskinpa vaan.

Teemu Lehtinen 18.04.2011 18:18

Kukaan muu kuin Soini ei voi väittää voittaneensa vaaleja. Riittää, kun laittaa vuoden 2007 paikkaluvut rinnakkain tämän äänestyksen lopputulosten kanssa. Vaikka Kokoomus tekikin historiaa, on sen voitto lähinnä vahvan puolustustaistelun onnistumisen seuraus. Itseäni tämä toki harmittaa, mutta enemmänkin harmin aiheita ennustan.

Huolestuttavinta on mielestäni se, että hallituksen muodostamiseksi Katainen joutuu joustamaan useissa kansainväliseen yhteistyöhön liittyvissä asioissa enemmän kuin minun haluamalleni Suomelle olisi hyväksi. Demareista ei noissa neuvotteluissa oikeastaan tukea ole saatavilla, koska puolueen eurooppalinja on ollut hakusissa jo kohta kymmenen vuotta. Kokoomuslaiset eivät kuitenkaan ole ainoita pettyneitä. Myös perussuomalaiset saavat kärsiä. Suomi ei äänestä vakuusrahastoja vastaan (vaikka voi kyllä neuvotella uudelleen vastuista), Suomi ei poistu Euroopan unionista eikä siirry takaisin markkaan.

La grande illusion poksahtaa rikki siinä vaiheessa, kun persujen toivoma politiikan uudelleenjärjestely, yksinkertainen irti, poikki, pinoon -lähestymistapa ei toimikaan. Povaan siis vaikeita aikoja Soinille ja hänen joukoilleen. Vaalilupaukset olivat epämääräisyyksissään suuria ja mahdottomia pitää.

Muunlaista kuin kolmen suurta hallitusta on turha edes yrittää. Kyllä se siitä syntyy, kun riittävästi neuvotellaan. Suomen kansainvälinen osallistuminen saa aikalisän, puolueet voivat organisoida toimintansa uudelleen ja muutaman vuoden kuluttua aloittaa puhtaammalta pöydältä. Ehkä se on hyvästäkin.

Vaalitulosten perusteella puolueiden johdossa pitäisi käydä suursiivous. Vaikka muuta väitettäisiinkin, legitimiteettiä jatkaa ei löydy kuin harvoilta. Siinä on ehkä puoluekentän suurin haaste: mistä löytyy uusi 30-40 -vuotiaiden joukko, joka ymmärtää politiikan, mutta myös liikemaailman, julkisen sektorin ja maaseudun asiat? Onko sellaisia ihmisiä Suomessa olemassakaan? Ja jos on, miten heidät saadaan uudistamaan vanhat puolueet seuraavien kolmen vuoden aikana?

Pirkko Luhtanen 18.04.2011 18:48

Kiitos, Jussi, loistavasta kirjoituksesta! Perässähiihtäjän kirjoitukset ovat todella nautittavaa ja analyyttistä luettavaa. Suomessa ei valitettavasti ole tällaisia poliittisia blogeja kokoaikaisesti paljon, jossa näin analyyttisesti asioita pohdittaisiin. Unto ja myös Alex Stubb ovat olleet uraauurtajaa poliittisten blogien historiassa Suomessa. Näissä käydään kunnollista keskustelua omilla nimillä.

Kiitokset Untolle taas jälleen kerran!

Huomenna sitten tulee veikkauksen tulokset, tuskin meikäläinen voitti, mutta osasin aika tarkasti ennustaa tulevan hallituksen mahdollisen pohjan.

Eero Kivinen 18.04.2011 19:18

Miksi RKP jotenkin automaattisesti kuuluisi TAAS hallitukseen? Vai saako tätä kyseenalaistaa? Minusta vain hieman outoa että näin käy aina vaalituloksesta riippumatta. Melkein tekisi mieli puhua kiintiöstä mutta eihän sellaista voi nyt demokraattisessa järjestelmässä ja noin korkealla vallan hierarkiassa olla?

Seppo Isotalo 18.04.2011 20:31

Minulle nämä keskustelut ovat paljastaneet Ruotsin demokratian jälkeenjääneisyyden. 83% menee vaaliuurnille velvollisuuden tunnosta. Koko poliittinen toiminta on sitä kähmintää, johon Suomessa nyt ryhdytään.

Aluksi on vaihtoehto "Katainen" saatava alta pois. Sitten voidaan katsoa olisiko jokin poliittinen kokonaisuus, jota kansa edellytti kun kävi äänestämässä. Siihen kuuluu tuloerojen pienentäminen, sanovat uudet kansanedustajat. Jutta Urpilaisen lausahti "Oj, jos käytettäisiin 10% veronalennuksista vanhusten palvelujen parantamiseen". Omalta kohdaltani lisäisin vaalirahan selvityksen. Kansanedustajat, jotka eivät jättäneet etukäteen selvitystä eivät voi tulla ministeriksi. Jälkiselitykset eivät avaa ministerin paikkaa

Tässä on nyt tilaisuus tehdä ohjelma, joka eroaa kähminnästä joka alkoi kun Demarit ja Kokoomus löysivät toisensa. Keskustan kaudella tämä meni mahdottomuuksiin. Kerta toisensa jälkeen olisi tarvittu uusia vaaleja, mutta taas pomppasi joku tyyppi laatikosta ja taas jatkettiin niin kauan kun valtakirjat riittivät.

Hallitusohjelman ei suinkaan tarvitse olla yksityiskohtainen, vaan selvästi suuntaa antava. Sen ei suinkaan tarvitse toimia neljää vuotta. Hallituksesta voidaan lähteä, jos on tilalle tulija. Jos pääministeri menee vaihtoon niin pidetään uudet vaalit ja äänestäjät antavat tehtävät jollekin muulle.

Jaakko Aspara 18.04.2011 20:54

Eiköhän tässä mennä niin eteenpäin, että SDP ja PerSu hallitukseen päästäkseen palaavat niin kutsutusti "euroruotuun". Tämä tulee olemaan yksi historian hienoimmista poliittisista nahanluonneista. Ensimmäisen nahan myötä ko. puolueet saavuttivat vaalivoittonsa -- antamalla implisiittisesti ja eksplisiittisestikin melkoisen mahdottomia lupauksia euro- ja establishment-vihaiselle kansanosalle (so. lupauksia EU-jäsenmaksujen muuttamisesta eriasteisiin oman linjan omaksumisiin eurojärjestelmässä ja aina vakausjärjestelmän hylkäämiseen)

Nahanluonnin jälkeen ko. lupaukset tultaneen sujuvasti unohtamaan. (Tosin ko. puolueet tulevat todennäköisesti väittämään, etteivät varsinaisesti mitään olleet luvanneetkaan.)

Spektaakkelimaista politiikkaa, jos näin käy. Karl Rovekin voisi varmasti tätä ihailla.

Tosin nähtäväksi jää, pääsevätkö SDP ja PerSu siltikään hallitukseen. (Jos eivät, oli syy mikä tahansa, niin varmasti taas selittävät, että eivät halunneet hallitukseen, kun eivät halunneet eurojärjestelmää puolustaa.)

Juha Malinen 18.04.2011 21:41

Nimimerkillä Kirjoittaminen tulisi mielestäni sallia jatkossakin.

Sensijaan moderointi riittää pitämään Keskustelun asiassa ,

aivan kuten Ravintolatkin valitsevat Asiakkaansa , ketään syrjimättä.

Vaalin jälkeistä mielenkiintoa riittää ja eräs asia jota aion seurata on perusSuomalaisten linja.

Minulle ei ole lainkaan selvää mihin he sijoittuvat oikeisto-vasemmisto akselilla ?

Myös SDP:n lupaukset ennen vaaleja olivat "hurjat" lähes Populistiset ja niiden toteuttamiseen eivät vain yksinkertaisesti Yhteiskunnan varat riitä tai sitten vain köyhien määrä lisääntyy

kun verottamalla liikaa Työn tekemisen mielekkyys katoaa ja

Yhteinen jaettava pienenee.

Esa Sakkinen 18.04.2011 21:53

Miten olisi 112 paikan enemmistöhallitus "kovapesuri"?

Nimittäin jos demarit yltyvät vaatimaan vallan mahdottomia, voisivat kokoomuslaiset ja vasemmistoliiton porukat löytää toisensa! Uskon nimittäin, että True Finns ja Jyrkin joukot näkevät lopulta parhaiten yhteistä arvopohjaa. Täydennettynä Kristillisillä ja RKP:llä saataisiin varsin vastuullinen enemmistökoalitio... ;)

Esa Sakkinen 18.04.2011 22:00

Niin, taitaa kovapesuri-hallitukseen saada 113 edustajan tuki jos ahvenanmaalainen äänestää RKP:n mukana. Punamulta-oppositio olisi myös varsin toimiva vihreiden kera. Siis - ihan fantastista!

Tarmo Viitaluoma 18.04.2011 22:25

Kiitos Unto mahdollisuudesta kirjoittaa ajatuksia Perässähiihtäjä-blogiisi. Olen nyt luovasti blogissani ideoinut omia pointteja uuden hallituskoalition (mikä se sitten loppupeleissä lieneekin?) ohjelmaksi. Vapaus on keskeisin ajatukseni. Valvonta, pakko ja byrokratia on minun ajattelussani todellisia yhteiskunnan mörköjä!

Pekka Reinikainen 18.04.2011 23:15

Perussuomalaisten eduskuntaryhmän varpusparvi, kuten Stefan Wallin vaalivoittajaa kuvasi, tulee vielä olemaan Timo Soinin painajainen. Luulen, että hallitusneuvottelijoiden, Soini mukaan lukien, kannattaa matematiikassaan mitoittaa PS eduskuntaryhmä suoraan enintään 30 kansanedustajan suuruiseksi. Se puolestaan ennakoi hallitukseen ainakin yhtä apupuoluetta; ihan varmuuden vuoksi.

Jussi Halla-aho ja muut perusänkyrät ehtivät jo ennen vaaleja kopsauttaa Soinia liian sävyisistä maahanmuuttajia koskeneista lausunnoista .

Eduskuntaan marssii ymmärtääkseni kokonaista yhdeksän hommamiestä, eikä heillä taida selkäranka taipua ihan ensimmäisessä tuulenpuuskassa.

Soini tietää, ettei muukalaisia kavahtavien hommafoorumilaisten haaveiden kovaa ydintä kirjoiteta yhteenkään hallitusohjelmaan. Siihen ei suostu kokoomus, eivätkä suostu demarit.

Perustavatko maahanmuuton vastustajat oman, RKP:n suuruisen ryhmänsä ja mahdollisen puolueenkin jo ennen syksyä vai vasta sen jälkeen jää nähtäväksi. Heidän kannaltaan se saattaisi olla jopa fiksuin mahdollinen veto.

On olemassa se riski, että perussuomalaiset syleillään ennen pitkää SMP:n kanssa samaan uurnaan, eikä Halla-Ahon miehillä todellisuudessa ole hirvittävän paljoa yhteistä sen lopun porukan kanssa.

Se joka eniten on kiimassa, joutuu myös eniten antamaan periksi. Valistunut arvaus on, että periksiantajien listan järjestykseksi muodostuu 1) PS, 2) Kokoomus 3) demarit.

Lista olisi toteutuessaan sikäli mielenkiintoinen, että historiaa suurimman puolueen asemassa tehnyt kokoomus, ja historiallisen vaalivoiton kokoon kerinyt PS joutuisivat nöyrtymään. Historiallisen pohjakosketuksen ottanut SDP selviäisi lopulta kolmikosta vähimmin vaurioin. Suomalaisen yhteiskunnan pitkä ns. Forssan linja jatkaisi, tosin aivan ilmeisesti näköalattomampana kuin koskaan aiemmin.

Juhani Korhonen 18.04.2011 23:15

Mikäli jonkun hallitukseen mukaan menevän puolueen kannatus sattuisi romahtamaan tulevalla hallituskaudella jo kesken vaalikauden, niin mahdollisesti muilla hallituspuolueilla tulee intoa kaataa hallitus ja ajaa maa ennenaikaisiin vaaleihin, jotta saisisivat itse nostettua vaaleissa omaa kannatustaan ja kasvatettua sitä kautta omaa valtaansa.

Keskustan ja vihreiden oppositiopolitiikka on ollut ainakin aiemmin sen verran tiukkaa ja äänekästä, että siinä on hallituksella täysi työ yrittää väistellä aiheellista ja miksei myös aiheetontakin kritiikkiä.

Jos hallitusneuvotteluista tulee ennätyksellisen vaikeat, niin todennäköisesti myös hallituskaudesta tulee siinä mukana oleville puolueille raskain vuosikymmeniin kun leikkauslistat tuodaan esiin ja takkia joudutaan kääntämään jo hallitusneuvotteluissa useampaankin kertaan.

Taina Hämäläinen 18.04.2011 23:20

Tulevaisuus pelottaa, sillä jos hallitus perussuomalaisineen pysyy pystyssä koko vaalikauden, niin siinä ajassa ehtii kyllä maan asioissa tapahtua monenlaista, niin hyvää, kuin pahaakin.

Kuinkahan kauan muuten median ja persujen kuherruskausi kestää?Joka tapauksessa arki koittaa heillekin ja jos media edes osankin sen porukan töppäilyistä julkistaa, niin persuillakin voi olla vitsit vähissä.

Kuulin, että helsinkiläisnuoret parkuvat nyt, että juntit valtasivat kaupungin. Lienevätköhän itse käyneet edes äänestämässä?

No niin, nyt sitten itse asiaan. Katainen tosiaan yrittää kaikkensa, että pääsisi pääministeriksi. Kyllähän hän on tähänkin asti usein esiintynyt kuin olisi jo pääministeri. Ei siinä mitään, hyvähän se vain on, että nuorella miehellä vielä riittää pyrkyä politiikan sarallakin. Miten sitten sujunee yhteistyö Jutan ja/tai Timon kanssa? Keskustan hallituskausia vaivasi aneemisuus. He antoivat liian paljon periksi ja muutoinkin myötäilivät kokoomusta ja kokoomus vasta vuoroisesti keräsi kiitokset keskustankin hoitamista asioista.

Demarien aiemmasta hallituskaudesta jäi mieleeni huonot käytöstavat ja ruma kielenkäyttö. Suurin osa taisi tosin olla Lipposen aikaan saannosta. Toivottavasti demarit nyt hallitukseen päästessään muistavat kuitenkin siivot käytöstavat. Hieman pelottaa, että Soinin porukka voi käyttää eduskunnassa vielä ronskimpaa kieltä kuin Lipponen konsanaan. Jos näin käy, olisi lapsiperheiden syytä valvoa, etteivät lapset katsele eduskunnasta lähetettäviä ohjelmia.

Kuten edeltä jo kävi selväksi,uskon hallitusta ainakin yritettävän luoda kolmen "suuren" eli kok, sdp ja persu porukalla. Olisikin melkoinen sillisalaatti, jos vielä kd olisi mukana tai peräti vasurit. Oli kokoon pano sitten mikä tahansa, niin joka tapauksessa Jutta Ja Timo joutuvat koko ajan parkumaan, että kyllähän minä, mutta kun nuo toiset ei suostu... Eli molemmat joutuvat jatkossa tosissaan selittelemään valheellisia lupauksiaan. Katsotaan nyt, kauanko se kolmen+ risat hallitus pysyy pystyssä, jos nyt sitten muodostuukaan.

Unto Hämäläiselle kiitos tästä mielipiteiden vaihdon tai paremminkin oman mielipiteen esille tuomisen mahdollisuudesta. Hieman kyllä olen aina jännittänyt, meneekö kirjoitukseni läpi, sillä olen usein huomannut eri lehdissä sensurointia, jos mielipide on vastoin moderaattorin omaa kantaa.

Toivottavasti taas tavataan ensi vuoden vaalien alla!

Tuukka Sariola 18.04.2011 23:46

"Miksi RKP jotenkin automaattisesti kuuluisi TAAS hallitukseen?"

Siinä on ideologiset syyt taustalla, halu pönkittää virallista kaksikielisyyttä. Ja auttaa muutenkin RKP:tä, osa heidän kannattajista saattaisi siirtää äänet isoille puolueille 2015 vaaleissa, jos RKP koetaan voimattomaksi ja unohdetuksi.

Samalla periaatteella SDP:lle onkin tärkeää päästä nyt paistattelemaan paremmin julkisuudessa, unohduksen vaara on aina olemassa oppositiossa. Ministerit esiintyvät TV:ssä useammin.

Jouni Pulli 19.04.2011 0:48

Vaalitulos oli minulle vähintäänkin päätä rapsuttava. Suuri kiitos kuuluu kommentaattoreille Pirkko Luhtanen, Jussi Lähde, Pekka Kärkkäinen ja Teemu Lehtínen, en väitä olevani kanssanne samaa mieltä, tuskinpa tekään keskenänne tai kanssani, mutta pointtinne auttoivat ainakin minua ymmärtämään paremmin suomalaista ajatuksenjuoksua.

Vaikka Unskin blogi on politiikkame paras, tulisi jatkossa ehkä vieläkin tarkemmin huomioida kommentoijien assosiaatio esim. tiettyyn puolueeseen, ministeriöön tai muuhun viitekehykseen. Minulle toki kelpaa nykyinenkin systeemi, en halua titteliä nimeni perään, mutta informatiivisuuden lisäys tuskin haittaisi esim. puoluesidonnaisuuksien osalta.

Ja Unski, ethän sinä voi meitä nyt jättää. Joskus on niin, ettemme osaa edetä oikeaan suuntaan ilman hienovaraista opastusta, eli emme osaa allokoida oikeaa suuntaa ilman loistavaa sormenpäätuntumaasi ja sen kautta toteuttamaa tekstiäsi - seuraavissa presidentinvaaleissakaan, ohne oder mit Niinistö, Rehn, Lahtinen usw. Ruotsiksi sanotaan, vi är lite för korta för detta. Eli Unski, sinua tarvitaan. Jos Pentikäinen et Co.eivät tätä tajuaisi, niin sitten lienee aika vaihtaa jefet.

Mikä ihme se eläkkeellä oleminen onkaan? Halu olla vaikuttamattako? Lupa olla tyhmä, vai mitä? Arvostan suuresti läheisimpiäni, jotka vieläkin yli 80-vuotiaina ovat yrittäjiä, vaikka vain ei enää niin suuresti, mutta he ovat mukana panostamassa yhteiseen hyvinvointiimme eivät vihanneksina sivussa kuivumassa "imulaitoksissa", niin kuin olisi myös voitu tehdä, vaan edelleen tulosta tehden ja politiikkamme suuntaviivoja suuresti pohtien tulevien sukupolvien osalta. Toki ymmärrän ja hyväksyn nekin tilanteet, joissa työnteko ei enää luonnista. Myös näistä ihmisistä on pidettävä huolta - inhimillisesti. Olen satavarma, etten tässä asiassa ole yksin.

Kaksi kirjaa luen uudestaan vaalituloksista johtuen: Stefan Olivierín Syyttömät syylliset (K.J. Gummerus osakeyhtiö, Jyväskylä1965 ( Alte Kämpfer, 1964)) ja Unto Hämäläisen Rupatellen Eurooppaan (Kirjapaino Gummerus Oyj, Jyväskylä 2009). Sama mesta, parhaat kirjat.

Kiitos Unto ja toki palaat Perässähiihtäjänä, ainakin hartaasti toivon ja nöyrimmästi pyyydän, että niin teet.

Jarkko Rahkonen 19.04.2011 1:04

Kiitokset Untolle jälleen kerran Perässähiihtäjä-blogin isännöinnistä. Unton ansiosta me politiikan harrastelijat ja jotkut ammattilaisetkin olemme voineet keskustella kevään 2011 eduskuntavaaleista ja demokratian toteutumisesta.

Blogiin kuuluu myös arvausleikki kuten useisiin suomalaisiin tapahtumiin. Puolueiden kansanedustajapaikkojen arvaamiseen vaikuttaa vaalikampanjoiden seuraaminen, mediakeskustelu ja tietenkin vaaligallupit.

Kun oletan tietäväni miten näillä gallupeilla pyritään vaikuttamaan äänestyspäätöksiin onnistuin arvaamaan kokoomuksen ja parin muun puolueen paikkaluvun tarkalleen oikein. Vain perussuomalaisten kannatuksen arvasin alakanttiin, kun minäkin uskoin galluppeja siinä, että ps:n kannatus oli kääntynyt laskuun. Huomenna nähdään miten 22 virhepistettäni sijoittuu.

Unto kysyy nyt kun maanantai 18.04. on pohdiskeltu vaalitulosta: "Miten tästä eteenpäin?

Eduskunnan oppositio voitti ja sai 101 kansanedustajaa.. Nykyhallituksen puolueet saivat vain 98 kansanedustajaa.

Länsimaisen demokraattisen parlamenterismin mukaan oopositio nimeäisi nyt pääministeriehdokkaan ja tekisi hallitusohjelman. Perustuslain 61§:n mukaan tästä äänestettäisiin eduskunnassa. Äänestyksen voittaisi entinen oppositio joka muuttuisi hallituspuolueiksi. Rkp oli ainoa hallituspuolue joka ei hävinnyt kansanedustajapaikkoja joten se voi olla myös uudessa hallituksessa jolla olisi tukenaan 111 kansanedustajaa (sisältää Ahvenanmaan ainoan edustajan). Tämän mukaan Kataisesta voi tulla pääministeri vain jos oppositio ei pysy yhtenäisenä!

Toteutuuko länsimainen parlamentarismi myös vihdoin Suomessa? Unto ei näytä siihen uskovan ja seuraa tässä useita muita vaalien kommentaattoreita. Hallitukseen halutaan myös eduskunnan yli kuuteen vuosikymmeneen pienin "suurin" puolue joka hävisi 7 paikkaa (mukana 1 loikkari). Jos näin käy mitä tämä kertoo parlamentarismista Suomessa.?

Olettakaamme että hallitusneuvottelut aloitetaan Kataisen johdolla tavoitteena hallitus jossa ovat kok, sdp, ps.

Olettakaamme, että puolueiden neuvottelijat todella tietävät edessä olevat valtiontalouden ongelmat, kestävyysvajeen, väestön ikääntymisen vaatimukset, työllisyysongelmat, ulkomaisten Suomeen sijoitusten surkean tason ja EU.n pankkikriisin mahdollisen laajenemisen euron kriisiksi. Lisäksi tiedossa ovat sosiaali- ja terveyspolitiikan ongelmat, tarve supistaa tuloeroja ja vähentää syrjäytymistä. Uhkarohkea olisi se puolue joka oikeilla taustatiedoilla hallituskipeydessään tuohon joukkoon lähtisi.

Jos edellä mainituista asioista on todella oikeaa tietoa, niin ymmärrettäisiin että em. hallituskoostumus ei voi onnistua nähtävissä olevien välttämättömien toimenpiteiden toteuttamisessa.

Em. kokoonpanolla hallitus ei voi onnistua vaalikautta, koska kokoomuksen talous-, työllisyys- ja veropolitiikka eroaa suuresti sdp.n vaaliohjelmassaan esittämistä sitoutumisista. Kumikaan ei voi luopua äänestaäjille esittämistään ohjelmista. Samaa voi sanoa perussuomalaisten ja kokoomuksen erilaisten tavoitteiden yhteen sovittamisesta.

Mahdollista on, että hallitus kuitenkin syntyy em. pohjalta, kun tehdään lyhyt yleispiirteinen hallitusohjelma, joka ei velvoita ongelmia ratkaisemaan lähiaikoina vaan joka sallii ongelmien ratkaisun siirtämisen tulevaisuuteen yli seuraavien vaalien (Kiviniemen hallituksessa on totuttu tekemään). Tuloksena on Suomen ajaminen suuriin ongelmiin, jotka ovat edessä viimeistään vuonn 2015.

Mikäli Katainen ei onnistu hallitusta muodostamaan vaihdetaan hallitustunnustelijaa. Mutta se on jo uuden kirjotuksen aihe.

Leena Kymäläinen 19.04.2011 4:39

Olisiko niin, että Kiviniemen hallitus toimitusministeriönä sopisi Portugalin tuesta ja väliaikaisesta vakausmekanismista. Olisi yksi iso huoli pois tästä sisäänpäin kääntyvästä maasta.

Pentti Kangasluoma 19.04.2011 8:02

Aleksis Kivi, Seitsemän veljestä, pako Impivaarasta, Wikipedia

"Niin läksivät he matkalle: alastomina, puettuina ainoastaan rohtimiseen paitaan ja kantain kukin konttiansa selässä ja pyssyänsä olalla tai kädessä. Niin he läksivät talviselle, öiselle tielle, paeten pakkasta, joka karkasi heidän päällensä Pohjolan rämeiltä. Mutta ei tullut hän kuitenkaan hirmuisimmalla naamalla, eihän käynyt tuo ilma tällä erällä ankarimmaksi ilmaksi. Tosin paljastui välimmiten taivaan otsa, mutta purjehtivat pilvet peittivät sen taas, ja kohtuullisesti liehtoi pohjonen. Olivatpa veljekset myös kylmän tuttavia, monessa kiljuvassa pakkasessa oli heidän nahkansa kamartunut, ja olivatpa he ennen, vallattomina poikina, useinkin sotkeilleet kinoksia paljainjaloin, tunnit pitkät. Mutta kamala, hirvittävän kamala oli heille nyt kuitenkin retki Impivaarasta Jukolaan. Kiivaasti he karkasivat eteenpäin, sydämmissä kauhistus. Edellä, Valkon selässä, ratsastivat Eero ja Simeoni, muut juosten heitä seurasivat kintereissä, polkien korven lunta, joka juoksusta tuiskahteli ympäri. Mutta Impivaaran aholla, hohtavan kiukaan lähellä istuivat kissa ja kukko, alakuloisesti killistellen hiiltyvään tuleen".

Perussuomalaisten kannatuksen nousu tulee näkymään myös

vuoden 2012 kunnallisvaaleissa. Parhaiten kunnissa on uutta väkeä saaneet kokoomukselaiset, nuoria ehdokkaita. Keskustalla ovat samat kasvot olleet kuntien johdossa vuosikymmeniä. Vasemmiston järjestörakenne on kuihtunut, voi olla että seuraavien vaalien jälkeen on demarivapaita kuntia. KD pitää pintansa.

Tulee olemaan tungosta perussuomalaisten ehdokaslistoilla. Sen estää vain pettymykset hallituspolitiikassa. Pettymyksiin on aikaa ja hommaforumi voi voimansa tunnossa tehdä virheitä.

Kolmen suuren hallitus syntyy, mutta ajautuu vaikeuksiin koska leikkauslistojen tekeminen on vaikeaa.

Pekka Kärkkäinen 19.04.2011 8:20

Jarkko Rahkonen toi esiin Suomen vaalijärjestelmän perusongelman: heikon kuluttajansuojan. Kuten Jarkko oivasti kirjoittaa: "Eduskunnan oppositio voitti ja sai 101 kansanedustajaa... Nykyhallituksen puolueet saivat vain 98 kansanedustajaa. Länsimaisen demokraattisen parlamentarismin mukaan oppositio nimeäisi nyt pääministeriehdokkaan ja tekisi hallitusohjelman."

Vaan näin ei ole Suomessa. Kaikki puolueet käyvät vaaleihin omilla ohjelmillaan ja listoillaan. Blokkeja ei synny, koska sen tiedetään vähentävän oman puolueen kannatusta. Ruotsissa demarit ovat valitelleet oppositioblokin rakentamista, koska mukana ollut vasemmistopuolue ujostutti monia SAP:n kannattajia, ja demarien vaalivoitto jäi saamatta.

Tulkitsisin vaalitulosta myös protestina suomalaista vaalijärjestelmää kohtaan. Jos puolueet priorisoivat enemmistöhallitusta ohjelmalinjauksia enemmän - kuten nyt on hehkutettu, äänestäjä saa vaalilapun vastineeksi hallituksen, jonka linjaa kukaan ei varsinaisesti kannattanut. Tarve kompromisseihin edistää myös epäonnistuneiden järjestelmien syntymistä, kun kukin hallituksen puolue haluaa oman leimansa järjestelmiin (vrt. työ- ja kansaneläke, ansiosidonnainen vs. peruspäiväraha, julkinen vs. yksityinen terveydenhuolto jne.).

Asian voisi korjata kahdella tavalla:

1) Hallituspohjan yhteydessä pitäisi sopia myös yhteisestä vaaliliitosta hallituspuolueiden kesken seuraaviin vaaleihin. Vaaliliitto raukeaisi, jos hallitus kaatuu kesken vaalikauden. Tämä pakottaisi myös opposition tekemään saman, jolloin meillä olisi kaksi blokkia.

2) Siirtyminen enemmistövaaliin ja pieniin vaalipiireihin.

Toivoisin tulevalta hallitukselta vakavaa pohdintaa demokratian puutteista. Ensi töikseen nykyisen eduskunnan tulee hylätä Tuija Braxin ja vihreiden masinoima vaalilain uudistus, joka vain pahentaa suomalaista demokratiavajetta.

P.S. Uskon edelleen sinivalkopunahallituksen syntyyn. Kokoomus ja SDP joustavat perussuomalaisten edessä - ja kärsivät siitä sitten seuraavissa vaaleissa.

P.P.S. Uskallan jo veikata seuraavien vaalien suuriksi voittajiksi vasemmistoliittoa ja vihreitä. Myös keskusta etenee jonkin verran.

Heikki Rönkkö 19.04.2011 8:56

Tähän tulimme:

Ajassa liikkuu henki, zeitgeist, ajanhenki. Kaikkialla niin arabeissa kuin Suomessakin ihmiset vaativat oikeutta päättää omasta identiteetistään omilla valinnoillaan. Eikä se ole keneltäkään toiselta pois, jos yksilö ymmärretään ainutkertaiseksi vähemmistöksi. Päinvastoin, kokonaisuus voi paremmin.

Ajatushautomoissa valmisteltu broilerivallankumous (Wallin, Kiviniemi, Katainen, Urpilainen, Arhinmäki, Sinnemäki) on saanut pienet ihmiset puolustautumaan.

Tästä eteenpäin:

Uskon yksilön ainutlaatuisuuteen. Minun liberaali näkemykseni on, että hallituksen tehtävä on auttaa ihmistä toteuttamaan potentiaalinsa. Ei kertomalla kuinka tulee elää elämäänsä, vaan tehdä valinnat mahdollisiksi; vapauttaa potentiaali, olivatpa he keitä tahansa.

On otettava valtaa niiltä, jotka sitä itselleen kasaavat. Haastamalla perityt etuudet. Rikkomalla etuoikeudet. Aukomalla pullonkaulat yhteiskunnassamme, jotka tukkivat mahdollisuuksia ja estävät kehitystä. Ja siten antaa jokaiselle mahdollisuus elää elämäänsä niin kuin haluaa.

Tarmo Viitaluoma 19.04.2011 10:30

Demokratia, Unto-hyvä, nyt puhuu!

Katainen tunnustelee kolmen suurimman puolueen hallituksen synnytysmahdollisuuksia. Minä kyllä pidän eurooppakriisiä ja veropolitiikkaa, puolueiden olemassaolevien kantojen peruusteella, sellaisina kynnyskysymyksinä, ettei hallitusta näiden puolueiden kanssa saada syntymään tänä keväänä.

Seuraavan mahdollisuuden saa Jutta Urpilainen, ja jos vaalitulosta haluaa nähdä demokratian toteutumisen tarrinana, on helppo ennustaa SDP-PS-KR+1 muu puolue (RKP?) todennäköisinpänä vaihtoehtona seuraavaksi hallitukseksi.

Unto Hämäläinen 19.04.2011 13:05

Arvoisa lukija:

Tämä on vihreiden edellisen puheenjohtajan (2005-2009) ja edellisen työministerin Tarja Cronbergin kommentti keskusteluumme, mutta valitettavasti teknisistä syistä johtuen Cronberg ei saanut kirjoitusta omissa nimissään sisään. Siksi sovimme, että julkaisen tämän tässä näin:

Näin Tarja Cronberg kirjoittaa:

"Kuulun niihin, joiden mielestä oli hienoa, että suomalaisten protesti kanavoitui poliittisen järjestelmään. Ei sen ulkopuolelle. Suomalaiset eivät luota eduskuntaan, puolueisiin tai poliitikkoihin. Jos Perussuomalaiset saavaat aikaan uuden luotamuksen, on se meidän kaikkien etu. Erityisesti suomalaisen demokratian. Onnea vaan!

Luottamus ei palaudu vain kritisoimalla EU:ta tai maahanmuuttoa. Siihen tarvitaan perusturvan nosto. Asia, jota mikään hallitus ei ole onnistunut tekemään. Työmarkkinajärjestöt ovat sitoneet perusturvan noston ansiosidonnaisen vastaavaan nostoon. Niin kallista, että mahdotonta. Viimeksi SATA-komitea yritti mutta turhaan. Jos Perussuomalaiset onnistuvat katkaisemaan tämän sillan, niin kaikki hyötyvät. Hyvästi kolmikanta!

Vihreiden romahdus ei johtunut ydinvoimasta eikä hallituksessa olosta.

Ydinvoimakanta oli hyvin valmisteltu ja ankkuroitu. Lisäksi Japanin tapahtumat olisivat tuoneet lisä-ääniä eikä päinvastoin. Hallitus on tehnyt monia Vihreille vaikeita päätöksiä. Vihreiden merkkiasiat kuten syöttötariffit uusiutuvalle energialle ja vaalilaki, ovat kuitenkin edenneet. Esimerkkejä löytyy lukuisia.

Tärkein selitys tappioon löytyy Helsingin ulkopuolelta- maakunnista. Ajatusta koko maan avoimesta yleispuolueesta ei hyödynnetty, se itse asiassa unohtui.

Monessa maakunnassa oli läpimenon mahdollisuus.Kynnyksellä oltiin Keski- Suomessa, Pohjois-Savossa, Kymissä, Pohjois-Karjalassa. Ne eivät toteutuneet tuen puutteessa. Loputkin maakuntien edustajat joutuivat väistymään (Etelä- Savo, Häme). Helsinki-keskeisyyttä , sisäänpäinkääntyneisyyttä, tiettyä ylimielisyyttä ja tahatonta taitamattomuutta. Tappio ei suinkaan ollut vihreiden arvojen. Näiden edustajat eivät tällä kertaa pystyneet samaistumaan Vihreisiin. Ensi kerralla eteenpäin!

Tältä näyttää syrjästä katsojalle."

Ukri Niemimuukko 19.04.2011 13:07

Minäkin luulin ensin että ainoa mahdollinen enemmistöhallitus on KOK+SDP+PS, kun keskusta ja vihreät liputtivat itsensä oppositioon.

Urpilainen päätti kuitenkin toisin ja rivien välistä voi lukea tänään, että demarit eivät lähde tuohon mukaan ellei sitten Kokoomus niele demarien ohjelmaa sellaisenaan.

Koska ilman demareita (tai vasemmistoliittoa, hehheh) Kokoomus ei enemmistöä saa, seuraavana hallitustunnustelijana jatkaa Urpilainen. Mahdollisesti hallitus onkin: SDP+PS+VAS+KD+RKP. Melkoinen sotku sekin, mutta KD ja RKP ovat siinä määrin yhden asian puolueita että tulevat mukaan kunhan saavat oman juttunsa vaaliohjelmaan. PS joutuu joustamaan jyrkimmistä maahanmuuttonäkemyksistä, mutta siihen joustoon Soini ilmoitti suostuvansa jo ennen neuvottelujen alkua.

Jouni Pulli 19.04.2011 13:15

Kv. vaikea tilanne MENA-alueella, eurokriisin vaikutus hallitusneuvotteluihin sekä todennäköisesti pian julkaistavat kipeät työttömyysuutiset sekä 3:n suuren kovin erilaiset kannat monissa asioissa tekevät omat kuprunsa Unskin esittämään kuvioon. Pääasia ei kuitenkaan ole, että Suomeen saadaan mahdollisimman nopeasti jonkin sortin hallitus vaan, että Suomeen saataisiin hallitus, joka toimisi kansamme ja maamme eduksi, uskottavasti. Valitettavasti sellaista on näillä tuloksilla kovin vaikea saada aikaiseksi.

Äänestäjien kunnioittaminen vaatii, että jokaisen puolueen on hyvin tarkkaan mietittävä, mihin ohjelmaan ne ovat valmiit menemään mukaan, sekä miten todennäköistä on, että ohjelma pystytään toteuttamaan.

Jos SDP ja kok menevät mukaan perussuomalaisten kanssa hallitukseen voi hyvinkin käydä niin kuin Pekka Kärkkäinen yllä ennustaa eli että seuraavissa vaaleissa voittavat vihreät ja Arhinmäen poppoo. Ja ne vaalit voivat olla jo pian presidentinvaalien jälkeen. Braxin et al'in vaalilain uudistus ei edistä järjestelmäämme toivotulla tavalla.

Mielenkiintoista oli, että esim. presidentin yhä kapenevasta vallasta ei keskusteltu vaaleissa. Onhan tämäkin asia eduskunnan päätettävissä.

Marjatta Marttila 19.04.2011 13:31

Elämme historiallisesti todella mielenkiintoisia aikoja. Uutta hallitusta yritetään vääntää Kokoomuksen johdolla SDP:n ja PS:n

kanssa.

Tavallisena äänestäjäna esitän tyhmän ja yksinkertaisen kysymyksen. Miksi ei anneta RKP:lle "määräys" koota ympärilleen enemmistöhallitus, olemmehan kaksikielinen maa ja RKP on muistaakseni ollut aina hallituksessa, ainakin niin kauan kun olen saanut äänestää?

Nyt ei tarvitse suomalaisten pähkäillä mitä meistä maailmalla ajatellaan!

Sydämelliset kiitokset Unton blogille.

Nuutti Kuosa 19.04.2011 14:38

Kun viimeaikoina lueskellut the Economistia, niin siellä on kirjoiteltu, että voisivat ne sijoittajatkin kantaa vähän vastuuta noista Kreikan, Irlannin ja Portugalin lainoista luottotappioiden muodossa. Joten ei se EU:n nykylinja ole ainoa oikea ja jos the Economist ja persut on samoilla linjoilla, niin ei ne persut sitten voi täysin väärässä olla ;-)

Sitten ihmetyttää nämä, jotka haikailevat länsimäisen parlamentarismin perään, jossa ajatuksena on että keskusta katoaa ja kokoomuksen ja SDP:n ympärille syntyy kaksi suurta puoluetta. Viehätys asiaan olisi varmasti paljon pienempi jos lähdettäisiin siitä ajatusleikistä että ne syntyisivätkin esim. SDP:n ja keskustan ympärille ja muut puolueet sulautettaisiin näihin?

Suomessa on kansainvälisesti asiat erittäin hyvin, joten epäilen että myös suomalainen vaalijärjestelmä on kansainvälisesti erittäin kilpailukykyinen. Lähes kaikkialla on tehty alueellisuuden vuoksi myönnytyksiä siitä, että enemmän ääniä saanut voittaisi. Esimerkkinä esim. USA:n kaksikamarinen eduskunta, jossa Senaattiin saa joka osavaltio kaksi edustajaa. Isossa Britanniassa taas nämä vaalipiirit ovat varsin erikokoisia eripuolilla maat, Työväenpuolue voi pienten pohjoisten vaalipirien takia saada enemmistön alahuoneeseen vaikka ei voitakkaan vaaleja.

Terveisiä täältä Intiasta, jossa kaikki on toisin ja Ihmisten ongelmat myös kovin erilaisia kuin Suomessa.

Nuutti

Tuomo Permikangas 19.04.2011 16:02

Ensin kommenttina oppositioon menevän Keskustan oppositiopolittkan johtamisesta. Minusta tuntuu, että Timo Kalli ei olisi oikein oikeassa roolissa oppositiopuolueen ryhmänjohtajana. Kaikkihan me muistamme legendaarisen Keskustan edellisen oppositiokauden ryhmäjohdon. Eikohän Mauri ole oikea mies siihen tehtävään. Itseasiassa mietin, miten taipuu Mari Kiviniemi oppositiopulueen johtajan rooliin. Ei ainakaan vaaliväittelyiden perusteella oikein osaa mieltää. Hän piti kyllä hyvän puheen omissa Keskustan vaalivalvojaisissa. Osasi mielestäni oivallisesti kääntään tappion uudeksi aluksi.

Toinen kommentti Unton kysymykseen, kenestä PeruS-ryhmänjohtaja. Veikkaisin itse jompaa kumpaa parivaljakosta Jussi Niinistö tai Vesa-Matti Saarakkala. Soinin luottomiehiä molemmat, mukana jo pitempään olleita, hyvän ulosannin omaavia ja kuitenkin ryhmän dynamiikan aistivia.

No sitten itse asiaan. Vaaleissa puhuttiin paljon köyhistä ja heidän asiansa ajamisesta. Siellä on toki iso joukko työttömiä ja vanhuksia, mutta miten suuri se on oikeasti suhteessa muuhun väestöön.

Ollaanko nyt vaalien tiimellyksessä unohtamassa suuremmat kansalaisryhmät ja heidän asiansa? Tässä yhteydessä kannattaa katsoa tulotilastoja:

http://www.veronmaksajat.fi/fi-FI/tutkimuksetjatilastot/maksetutverot/tuloverottuloluokittain

Mielenkiintoisena havaintona, että v. 2009 on suurimpien tuloverojen maksajien osuus on 17,6 % tuloverojen maksajista ja heiltä saadaan 50,8 %-osuus koko tuloverokertymästä. Melkoinen panos jo siis suhteellisesti koko kansakunnan hyväksi. Tässä on syytä huomata, että tuloveroa kertyy ylipäänsä vain 3,6 Miljoonalta veronmaksajalta. Meitä suomalaisia on kuitenkin liki 5,4 miljoonaa, joten näin siis 12,3 % väestön osuuden palkoista kerätään yli puolet tuloveroista. Voisi sanoa jo jonkinmoiseksi uhrautumiseksi. Hiukan siis särähtää, että tästä joukosta pitäisi vielä jatkossa lisää repiä suhteessa lisää tuloveroja. Huomattavaa on vielä, että alimpien tuloluokkien yli 2 miljoonaa veronmaksajaa maksaa valtiolle tuloveroja vain 31 miljoonaa euroa ja kunnallisverokertymästä 3 735 miljoonaa euroa eli 25 % koko kunnallisverokertymästä.

Toinen selvitys, mihin paneutua ja joka kertoo, mitä pitäisi tehdä, on konsulttitoimisto McKinsey Suomi-raportti viime vuoden lopulta, jonka he ovat antaneet kaikkien nähtäväksi. Siihen kannattaa ehdottomasti perehtyä. Raportti löytyy täältä:

http://www.mckinsey.com/locations/Helsinki/our_work/~/media/Helsinki/McKinsey%20%20%20Tyota%20tekijoita%20tuottavuutta%20%20%202020.ashx

Valitettavasti tätä ei ole juurikaan julkisuudessa käsitelty. Tähän pitäisi ehdottomasti jokaisen uuden ja vanhan kansanedustajan perehtyä. Keskeinen asia on, että tarvitsemme seuraavien 10 vuoden aikana 150 000-200 000 uutta yksityisen sektorin työpaikkaa selviytyäksemme kestävyysvajeesta ja lisäksi täytyy pystyä saamaan eläköityvien sijaan uudet työntekijät. Näin siis, jos haluamme säilyttää nykyisen hyvinvointivaltiomme, tarvitsemme siis 270 000 - 320 000 uutta yksityisen sektorin työntekijää tähän maahan seuraavan 10 vuoden aikana. Tässä on uuden eduskunnan tärkein tehtävä. Kaikki muu tulee uusien työpaikkojen myötä. Sosiaalietuudet, tulonsiirrot, julkiset investoinnin jne. Syytä on vielä huomioida, että jos esim. taitettua indeksiä halutaan muuttaa, pitää uusia yksityisen sektorin määrää saada edellisistä luvuista lisätty. Karua tosiasiaa, joka on vaalikentillä unohdettu.

antti liikkanen 19.04.2011 16:27

Presidentti Halosen tämänpäiväinen näkemys ("parempi uurnille kuin kaduille") on aika harkittu.

Tai olisi ollut osuva ainakin Pohjois-Afrikassa ja Lähi-idässä, jossa kävin tilannetta (Arabikatu) osana vaalitaisteluani pöyhäisemässä.

Harkittu ehkä oli myös Vihreiden Kasvin median riemulla siteeraama lausahdus, joka sopii hyvin T. Gronbergin edelläolevaan metropoli-maaseutu-vastakohtaisuuteen.

Kasvihan ilmoitti, että häntä "vituttaa kuin pientä apinaa".

Lausahdus eli maaseudun kansanviisaus kuuluu aboriginaalissa muodossaan erilaisena: "...kuin pientä oravaa, jolla on käpy jäässä".

Eroa näillä kahdella on kuin Espoon ja Rovaniemen kaavoilla:

Espoon kaava (jos sellaista on muualla kuin gryderien toteutuneissa kosteissa unissa) on kuin jäätynyt tai pilhaan mennyt banaani, joka ei kestänyt kylmää (iPhone, iPod) verrattuna itse hankkimaani entiseen Espoon lippulaivan uutuuteen eli nokialaiseen ( E7), jonka ensimmäisenä hylkäsivät tuntemani metropolivihreät, vaikka se kestää kahdeksaa vuodenaikaa.

Rovaniemen kaavahan on Alvar Aallon "noppakaava", jossa talot ovat sen verran irti toisistaan, ettei saksalainen kaupunkia toista keraa polta poroksi yhdellä tulitikulla.

Siitäkö kaava sai nimekseen "Poronsarvi"?

Uskon, että 19% on suurempi kuin 81% (ei-perussuomalaiset äänestäjät) vain hetken aikaa. Sitten taas 81 > 19.

Tästä eteenpäin pääsee, jos osaa lukea historiaa.

Tästä eteenpäin ei pääse, jos pelkästään yrittää ennustaa tulevaa "pörinää & ketteryyttä"..

Siihen asti kun tästä 19 < 81 % tulee totta, jään elämään osaltani "carpe diem" ja odottelemaan kuntavaaleja, joiden nojalla päätetään todellisuudessa se, mitä uusi eduskunta terveyden- ja sosiaalilaki-uudistusten järjstelylaeissa suuressa viisaudessaan säätää.

Niitä - 100 miljardin vuosipotin käyttöä - tuskin säädetään Helsinkiläisen demariedustajan ylimielisyydellä (Rakel Hiltunen vaalivalvojaisissa: "Nyt alkaa kuntakenttä elää ja vahvasti. Muutosta").

Ei ala, ei ennen kuntavaaleja (21.10. 2012).

Toivottavasti niiden yhteydessä Perässähiihtäjä jatkaa.

Presidentinvaaleista (22.1. 2012) ei niin väliä, koska arvokeskustelu ei enää koskaa palanne presidentti-instituution vanaveteen.

Valitettavasti.

Pekka Kärkkäinen 19.04.2011 17:07

Tuomo Permikangas kiteytti hienosti alkaneen vaalikauden tärkeimmän asian:

"Keskeinen asia on, että tarvitsemme seuraavien 10 vuoden aikana 150 000-200 000 uutta yksityisen sektorin työpaikkaa selviytyäksemme kestävyysvajeesta ja lisäksi täytyy pystyä saamaan eläköityvien sijaan uudet työntekijät. Näin siis, jos haluamme säilyttää nykyisen hyvinvointivaltiomme..."

Uusien työpaikkojen luomiseen ei taidettu uhrata montaakaan minuuttia vaaliväittelyissä. Puolueiden vaaliohjelmissa asia sivuutetaan kursorisesti (paitsi kokoomuksessa, jossa luullaan että alhainen ansiotuloverotus luo automaattisesti uusia työpaikkoja!). Pahoin pelkään, että puolueiden osaaminen tässä asiassa on vajavainen.

Risto Virrankoski 19.04.2011 17:08

Viime vaalikaudella oppositio esiintyi varsin yhtenäisesti ja sama meno jatkui vaalitaistelun aikana. Kun oppositio vaalit voitti, luonnollista olisi, että se muodostaa uuden hallituksen. Kun opposition enemmistö olisi 101-99, tarvitaan apuun "aina valmis" RKP. Tosin silloin tarvitaan sopu kieliasiassa, joka PS:lle oli tärkeä vaaliteema, vaikka julkisissa keskusteluissa siitä häveliäästi lähes vaiettiin.

Kolmen suuen hallitus on epäluonnollinen. Tarvitaan merkittävää poliittista poikkinaintia jotta yhteinen ohjelma syntyy. Uskon, että perinteisen konsensuksen ihmeitä tekevän voiman aika on ohi. PS:n kansanedustajat eivät varmaankaan ole sitoutuneita "vanhojen puolueiden konsensukseen".

Kokoomukselle asetelma PM-puolueena olisi todella hankala. Se olisi vähemmistössä "omassa hallituksessaan".

SDP ja aivan erityisesti PS ei voi luopua kielteisestä EU-tukikannasta. PS:n kantahan ei ole edes "kriittinen" vaan hylkäävä. Eli KOK joutuisi antamaan periksi ja se taas olisi Kataiselle Eurooppakasvojen menetys.

Solmun voi aukaista itse EU kehittämällä mekanismin, jossa Suomea ei tarvita.

Tai sitten niin, että PM:ksi tulee Niinistö, jolla kantti kestää juoksuttaa EU:ta. Se olisi lisäksi voittava resepti myös presidentinvaaleja varten.

Kyllähän asetelmat ovat sellaiset, että vaara siihen, että "uusia vaaleja pukkaa" on iso.

Seppo Isotalo 19.04.2011 17:57

Todella valitettavaa, että Perässähiihtäjä katsoo tulleensa maaliin. Nyt on juuri päästy tappomäen juurelle ja vaivalloinen nousu Kähmintä-Suomesta Dem-Suomeen voi alkaa.

Paikkamäärät eduskunnassa ovat vain kehikko, jonka puitteissa toimitaan. Vähemmistöhallitus on demokratian ilmaisu. Päätösten teko siirtyy eduskuntaan. Ruotsissa oltiin neljä vuotta porvarillisen enemmistöhallituksen alaisina. Nyt demokratia taas pelaa. Omituista peliä, kun mikään valtaan pyrkivistä puolueista ei hyväksy vaalien tulosta.

Edellisen hallituksen virheenä oli sokea tukeutuminen muotoseikkoihin. Vihreiden olisi pitänyt jättää hallitus kahteen kertaan, ensin vaalirahoitusten takia ja sitten kahden ydinvoimalan takia.

Keskustan olisi pitänyt vetää Vanhanen pois hallituksesta kun tämä ryhtyi käymään oikeutta yksityisasioistaan, sananvapautta vastaan. Ehkä joku Keskustan ministereistä olisi voinut hoitaa tehtävät vaalikauden loppuun. Näin menetteli Kokoomus. Stubb sai 40.000 ääntä

Nyt ollaan puuhaamassa kolmen suuren hallitusta ilman, että niillä on mitään yhteistä tarjottavana äänestäjilleen. Demareilla ja PS:llä olisi, mutta eihän Kokoomustakaan voi osattomaksi jättää. Katainen on kuitenkin vaihdettava äänestäjien suosikkiin Stubbiin. Niinistön vetäminen hallituksen johtoon ei ollut äänestäjien tarkoitus

Juhani Korhonen 19.04.2011 21:03

Hallitusneuvotteluista ja tulevasta hallituskaudesta tulee mukana oleville puolueille todella vaikeat. Nyt tulevien hallitusneuvotteluiden suurimmaksi kiistäkysymykseksi on nostettu jjulkisuudessa Portugalin tukipaketti, jonka suuruus on Suomen osalta noin 1,2 miljardia euroa.

Hallitusneuvotteluiden ja tulevan hallituskauden vaikein asia tulee kuitenkin olemaan valtiontalouden 8-9 miljardin euron vuosittainen alijäämä eli se viidennes joka valtion budjetista katetaan nyt syömävelalla ja joka on pakko leiketa tulevan vaalikauden aikana. Tästä velkamäärästä puuttuu vielä se velka ja ne takuut jotka ovat menneet muiden EU-maiden ja Islannin kriisilainoihin tai "lainoihin".

Ennen vaaleja kokoomus lupaili merkittäviä veronkevennyksiä muun muassa tuloveroihin ja yritysten veroihin. Perussuomalaiset lupailivat ennen vaaleja muun muassa merkittävää korotusta armeijan määrärahoihin. Perussuomalaisilla ja demareilla taisi olla molemmille lupauksena äänestäjille muun muassa alimpien sosiaalietuuksien merkittävä korotus. Suurin osa kansanedustajiksi valituista on tainnut lupailla vaalikoneissa myös taitetun eläkeindeksi oikaisemista joka tarkoittaisi miljardiluokan julkisten menojen lisäystä vuodessa. Varmaan vaalilupauksista saisi koottua paljon pidemmäkin listan kun alkaisi niitä kaivelemaan.

Valtiontalouden alijäämään liittyvät miljardien leikkuulistat ja veronkiristykset tulevat olemaan tulevissa hallitusneuvotteluissa se vaikein asia johon verrattuna Portugalin tukipaketti on mitätön pikkujuttu. Näiden lisäksi jotta hallitus saadaan aikaan, niin puolueiden on pakko luopua käytännössä kaikista vaalilupauksistaan jotka edellyttävät verojen alentamista tai julkisten menojen lisäämistä.

Taina Hämäläinen 20.04.2011 1:17

Vaikka olin jo parikin kertaa päättänyt lopettaa kommentointini, niin tässä sitä taas ollaan.

Olen samaa mieltä, kuin Juhani Korhonen, että hallituksen muodostamisesta tulee todella vaikeaa, ainakin siis kolmen suurimman kesken. Kaikki kun joutunevat luopumaan vaalilupauksistaan.

Koko Soinin vaalivoitto pohjautui niihin kaiken mahdollisen muuttaviin lupauksiin. Ja jo näin pian koitti lupausten vesittäminen, siis ainakin jos persut menevät hallitukseen.

Ihmettelin vaalikampanjan aikana Urpilaisenkin "lupauksia". Olihan hänellä kuitenkin tausta tukena kokeneitakin poliitikkoja, joiden ainakin olisi luullut ymmärtävän, mitä merkitsee lupauksista luopuminen noin niin kuin pitkällä tähtäimellä.

Luultavasti demareissa on taloudenkin asiantuntijoita, joiden olisi luullut kertovan Urpilaiselle, että on turha luvata mahdottomia.

Nyt ei auta, kuin toivoa parasta ja pelätä pahinta eli ettei maa joudu selvitys tilaan katteettomien lupausten täyttämis yrityksillä.

Siunatuksi lopuksi: Hyvää Pääsiäistä kaikille ja kiitos vielä kerran Perässähiihtäjä Hämäläiselle.

Riitta Skoglund 20.04.2011 13:32

Vaikka auttamattoman myöhässä, pakko on minunkin ja mieluusti kiittää Perässähiihtäjää. Yhtään nimetöntä keskustelupalstaa ei jaksa kolmea kommenttia enempää lukea, Perässähiihtäjä sen sijaan on päivän odotettu, monipuolinen, nimellään kirjoittavien sivistävä ja ajatuksia herättävä asiantuntemuksen kavalkadi, Unton terävistä analyyseista ja arvioista puhumattakaan.

Kommentti kirjoittajien puoluetaustoihin: minusta nimi riittää, se tekee lukemisesta kiintoisampaa ja vähemmän lokeroivaa. Taustoista kiinnostuneet voivat sitten nykynuorison tapaan googlailla, mitä kirjoittajasta ilmenee. Puolueaktiiveista löytyy taatusti puoluekannat.

Perussuomalaisten tasavallassa olemme me vihreät nyt hieman jauhot suussa. Jauhot suussa on myös osa niistä vihreistääänestäjistä, jotka halusivat näpäyttää puoluetta. Puolueen on käytävä perusteellinen keskustelu ja arviointi tilanteessaan, millä ja keiden asioilla olemme ja miten sen selkokielisesti kerromme. Pelkkä kasvojenkohotus eli mahdollinen henkilövaihdoslinja ei riitä.

Ja päivänkohtaisesti: kun Kiviniemi ei esittelekään Portugalin tukipakettia, näinkö on pyrkimys kilvan takkia kääntämään siellä ja täällä? Eipä ihme, että (lehtitietojen mukaan) ulkomaiset toimittajat jäivät vaalien jälkeenkin seuraamaan Suomen politiikkaa.

Vielä Unto hyvä: eikö todella olisi tarpeen tällainen politiikan blogi/keskustelu/kommentointikanava muulloinkin kuin vaalien alla? Kun nyt kiinnostus politiikkaan on koko kansankin tasolla noussut? Miksi pitäisi tehdä "niin kuin aina ennenkin on tehty" ja lopettaa vaaleihin ;)

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?
Luetuimmat
  1. 1

    Hyytävä sää vyöryy nyt etelään asti: luvassa jopa päiväpakkasia ja räntää – ”Talvirenkaat alle”, suosittelee Liikenneturva

  2. 2

    Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

    Tilaajille
  3. 3

    Tapasi vastata puhelimeen saa ihmiset kuvittelemaan sinusta monta asiaa – tutkijat analysoivat tarkasti, millainen tervehdys kuulostaa luotettavalta

  4. 4

    Kuusta löytyi luola, mikä voi kiihdyttää Maan kiertolaisen asuttamista

  5. 5

    Laulaja Tomi Metsäketo kirjoittaa itseensä kohdistuneista häirintäsyytöksistä, mutta kiertää keskustelun seksuaalisesta häirinnästä – Tästä on kyse

  6. 6

    ”Ota poikasi kainaloon” – Jos haluat kasvattaa pojan, joka ei ahdistele, yksi keino on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan ylitse muiden

  7. 7

    Miten terve, koulutettu ja menestyvä nainen voi uupua jopa ennen kuin täyttää 30?

  8. 8

    Alaikäisen epäillään puukottaneen puistossa kävellyttä naista Vaasassa – valitsi uhrinsa ilmeisesti sattumalta

  9. 9

    Yhdysvaltain entinen presidentti Bush arvosteli kovin sanoin Trumpin ajan politiikkaa mainitsematta Trumpia

  10. 10

    Länsimetron koeajo tyssäsi tällä kertaa vaihdevikaan Otaniemessä – Metrojohtaja: ”Kriittisiä vikoja on korjattavana 150–200”

  11. Näytä lisää
  1. 1

    ”Ota poikasi kainaloon” – Jos haluat kasvattaa pojan, joka ei ahdistele, yksi keino on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan ylitse muiden

  2. 2

    Hyytävä sää vyöryy nyt etelään asti: luvassa jopa päiväpakkasia ja räntää – ”Talvirenkaat alle”, suosittelee Liikenneturva

  3. 3

    Miten terve, koulutettu ja menestyvä nainen voi uupua jopa ennen kuin täyttää 30?

  4. 4

    Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

    Tilaajille
  5. 5

    Laulaja Tomi Metsäketo kirjoittaa itseensä kohdistuneista häirintäsyytöksistä, mutta kiertää keskustelun seksuaalisesta häirinnästä – Tästä on kyse

  6. 6

    ”Väkisin viinaa, hotellihuone, seksuaalinen hyväksikäyttö / raiskaus”: Suomen elokuva-alalla ahdistellut naiset kertovat kokemuksistaan

  7. 7

    ”Jätä avaimet tuohon. Kiitos ja hei” – Työpsykologi Hanna Poskiparta sai nuorena yllätyspotkut unelmatyöstään, mutta oppi samalla paljon olennaista työyhteisöstä

    Tilaajille
  8. 8

    Länsimetron koeajo tyssäsi tällä kertaa vaihdevikaan Otaniemessä – Metrojohtaja: ”Kriittisiä vikoja on korjattavana 150–200”

  9. 9

    Kuura Maula ei kutsu lastaan pojaksi, Maisa Leppänen antoi poikansa pukeutua mekkoon – Näin toimii vanhempi, joka haluaa kasvattaa lapsensa feministisesti

    Tilaajille
  10. 10

    Tapasi vastata puhelimeen saa ihmiset kuvittelemaan sinusta monta asiaa – tutkijat analysoivat tarkasti, millainen tervehdys kuulostaa luotettavalta

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Ossi Nyman ei tee töitä ja sanoo, että työvoimatoimisto on ihmisoikeusloukkaus – näin ”ideologisesti työtön” taktikoi itselleen yhteiskunnan tuet

    Tilaajille
  2. 2

    ”Äiti soittaa”, vilkutti puhelin kuolleen pojan vieressä – oppilas Niina Sassi, poliisi Timo Leppälä ja muut Jokelan koulusurman kokeneet kertovat nyt, millaiset jäljet tragedia jätti

    Tilaajille
  3. 3

    Sairaanhoitaja Paula Vuotila, 61, eli 30 vuotta ”koulutetun eliittielämää” – sitten hän ajautui asumaan rappukäytävissä

  4. 4

    ”Kaikki alalla olevat tietävät sen ringin” – Suomen elokuva-alalta kerätyssä kymmenien ahdistelukertomusten aineistossa muutama nimi toistuu

  5. 5

    ”Ota poikasi kainaloon” – Jos haluat kasvattaa pojan, joka ei ahdistele, yksi keino on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan ylitse muiden

  6. 6

    Aleksis Salusjärvi oli lukiossa, kun nainen kavahti häntä ensi kerran bussipysäkillä – #MeToo-kampanja herätti miehet kertomaan, miltä tuntuu, kun nainen pelkää

  7. 7

    ”Sinun hiljaisuutesi on valanut sementtiin itätytön stereotypian, ja se myy lisää poikamiesmatkoja”, kirjoittaa kirjailija Sofi Oksanen avoimessa kirjeessään Melania Trumpille

  8. 8

    Kirjailija kertoi olevansa ”ideologisesti” työtön ja kikkailevansa tukia – TE-toimisto katkaisee tuet ja aloittaa poikkeuksellisen selvityksen

  9. 9

    Kuura Maula ei kutsu lastaan pojaksi, Maisa Leppänen antoi poikansa pukeutua mekkoon – Näin toimii vanhempi, joka haluaa kasvattaa lapsensa feministisesti

    Tilaajille
  10. 10

    Trumpin lähipiiri pelkää presidentin olevan ”hajoamassa” – avustajat yrittävät pitää presidentin aisoissa, kun hän saapuu toimistolle kiihdyksissään

  11. Näytä lisää