Perässähiihtäjä

Mikä Väyryseen on mennyt?

Maanantai 12.12.2011 ja 6. postaus

Vakavien presidentinvaalipohdintojen lomassa on syytä vilkaista myös vaalien toista puolta. Vaaleissa voi olla joskus ja joillakin  myös hauskaa, tosin minä en synnynnäisenä vakavikkona kuulu näiden armoitettujen joukkoon. Olen tähän asti luullut, että myös Paavo Väyrynen kuuluu samaan mörököllien heimoon kanssani, mutta syksyn aikana olen ryhtynyt epäilemään Väyrystä. Eikö hän otakaan riittävän vakavasti politiikkaa ja vaaleja?

 

Vai miten pitää suhtautua Väyrysen esiintymiseen viime lauantaina (10.12.) Uutisvuodossa. Olin lauantaina kylässä (blogin lukijoiden luona, tietysti, kiitos ja terveisiä), enkä nähnyt alkuperäistä esitystä, mutta nyt olen nähnyt osan siitä. Täytyy ihan nipistellä itseään. Onko se tosiaankin vanha Paavo? ( Ohjelmaa voi katsoa Ylen Areenasta tämän linkin takaa, ja Uutisvuoto tulee tänään maanantaina uusintana kello 18.30 TV1:ssä. Ohjelma huipentuu keskusteluun Putinista ja Väyrysestä noin 19. minuutin kohdalla.)

Samanlaista viestiä tulee muualtakin. Uudistunut Väyrynen kilpailee erityisesti Timo Soinin kanssa samasta mediahuomiosta ja tietysti samoista äänestäjistä.

Väyrysläisittäin sanottuna on hyvä muistaa, mikä oli vielä alkusyksystä lähtöasetelma näiden kahden kilpailussa.

1. Väyrynen oli saanut Uudellamaalla viime huhtikuun vaaleissa runsaat 2 000 ääntä ja pudonnut eduskunnasta. Keskusta oli kärsinyt rökäletappion ja jäänyt oppositioon. Keskustan johto harasi vastaan hänen ehdokkuuttaan ja etsi suurennuslasin kanssa toista ehdokasta jäsenvaaliin, jota ei sitten voitu järjestää, kun kukaan ei suostunut. Väyrysen lähtöasetelma oli mahdollisimman huono.

2. Soinin asetelman piti olla mahdollisimman hyvä. Hän oli noussut valtakunnalliseksi ääniharavaksi yli 40 000 äänen turvin Uudellamaalla. Puolue oli saanut jytkyvoiton ja syksyn mittauksissa se oli 10 prosenttiyksikköä edellä keskustaa. Perussuomalaiset olivat yhtenä miehenä ja naisena Soinin takana ja häntä huudettiin ehdolle. Lähtöasetelma oli todella hyvä.

Entä nyt, kolme kuukautta myöhemmin? Asetelma ei ole enää samanlainen. Mielipidemittauksissa he ovat tasoissa tai lähes tasoissa.

Sormituntumalla eroa kuitenkin on . Väyrynen on jo vauhdissa, mutta Soini ei saa (vielä?) kampanjavaihdetta päälle sitten millään. Tökkii.

Vai olenko ihan väärässä? Olisi todella kiinnostavaa kuulla arvoisien kommentaattorien mielipiteitä ja havaintoja Väyrysestä ja Soinista - näin synkän sumuisen maanantaipäivän ratoksi.

(Samalla kaunis kiitos kommentaattoreille, viikon aikana on tullut yli sata hyvää kommenttia. Muutamissa kommenteissa on vaadittu, tiukastikin, tämän tai tuon asian ottamista esiin ja moitittu hyssyttelystä. Kiitos palautteista, mutta malttia, malttia - meillä on vielä kuusi viikkoa aikaa ja 19 aihetta ennen ensimmäisen kierroksen vaalipäivää 22.1. Kyllä aika monta asiaa ennätetään vielä käsitellä. Vuorotellen, opetettiin jo päiväkodissakin. )

Päivän Hyvä kysymys on: Mikä Väyryseen on mennyt?

Päivän siteeraus:

Näin kirjoittaa Jyrki Lehtola kolumnissaan Aamulehdessä (11.12.2011)

”Unto Hämäläistä on tapana kutsua herrasmieheksi, ja hyvä niin. sellaisia ei ole koskaan liikaa, mutta silti, epäherramiesmäisesti: Hämäläisen blogi on kohteliaan vaimeaa jorinaa, kuin kuuntelisi arkaa mummoa selittämässä vähän liian pitkään, että koulut, ne olivat ennen ne olivat erilaisia kuin nykyään.”

30 vastausta artikkeliin "Mikä Väyryseen on mennyt?"

Heikki Hakala 12.12.2011 14:00

Hyvä Unski, jaan täysin havaintosi siitä, että Paavo Väyrynen vaikuttaa ikään kuin uudestisyntyneeltä. Kun mies on ollut suomalaisen politiikan näkyvimpiä ja ristiriitaisimpia hahmoja vuosikymmenten ajan, tuntuu liki uskomattomalta, että hän on nyt, vanhoilla päivillään, kyennyt löytämään itsestään tyystin uuden puolen, joka näyttää yllättäneen myös monet hänen puoluetovereistaan.

Tapahtuneen muutoksen merkitys on mielestäni kiteytettävissä yhteen lauseeseen: Väyrynen on lakannut ärsyttämästä. Se on niin iso asia, että voi jopa viedä hänet vaalin toiselle kierrokselle - ajatus, jolle vielä jokunen kuukausi sitten olisivat nauraneet aidan seipäätkin.

Päivän hyvä kysymys on tällä kertaa niin hyvä, että minä en tohdi edes yrittää siihen vastata. Jos jollakulla kommentaattoreista on pätevä vastaus tarjolla, olen sellaisesta huomattavan kiinnostunut.

Mitä Jyrki Lehtolan sitaatissaan esittämään näkemykseen tästä blogista tulee, epäilen, että koko clou on jäänyt häneltä tunnistamatta. Se, että Perässähiihtäjän innoittamana on käyty korkeatasoista keskustelua vaaleista toiseen, on mielestäni nimenomaan seurausta postausten hillitystä ja analyyttisesta otteesta sekä siitä, että kommenteissa liikkumavaraa on hieman enemmän, silti hyvien tapojen rajoissa pysytellen.

jorma saloniemi 12.12.2011 14:12

Monelle 70-luvulla poliittisen uransa aloittaneelle on ollut välttämätöntä muokata itsestään uudenlaista ilmettä ja löytää uusia ajatuksia. Se on ollut menestyksen ehto muuttuvassa maailmassa ja uudistuvassa äänestäjäkunnassa. Paavo on kerinyt itseään uusiksi milloin tekemällä kirjoja, milloin lausumalla runoja, milloin tanhuamalla perinneasussa, milloin perustamalla pohjoisen opiston. Nyt mahtiaseina on myönteisyys ja huumori. Nehän ovat Kokoomuksen nykykampanjoinnin pohjavireitä. Mutta kaiken tämän jälkeen on syytä todeta, ettei tiikeri raidoistaan pääse. Jossain syvällä on vielä se sama punavihreä kekkoslainen Paavo, joka on mielestään maailman napa.

Jaakko Antila 12.12.2011 14:34

Väyrysellä on vaaleissa ainoastaan voitettavaa. Soinilla on vaaleissa lähinnä hävittävää.

Väyrynen osallistuu presidentinvaaliin. Soini varmistelee kunnallisvaalikannatusta. Siis: Väyrynen osallistuu, Soini varmistelee. Juhani Tammista siteeraten: “95% keskittyminen antaa 50% tuloksen."

jaakko aho 12.12.2011 14:51

Toimittaja Unto Hämäläinen

" Mikä Väyryseen on mennyt?"

Politiikkaa ja siinä myös Väyrysen toimintaa jo lähes 40 vuotta seuranneena kokee olevansa toteamassa hänen osaltaan näy-telmän loppukohtausta.. Väyrynenhän on tekemässä siinä itses-

tään näytelmän osastaan pudonnutta klovnia, ja ilmeisesti ai- van tosissaan. Hupiohjelmassa esiintymisellä sa varmasti huo- miota, mutta minkälaista.

Edellisten vaalien jälkinäytelmänähän me saimme seurata hänen väyrystelyään asemastaan. Kysyin silloin häneltä sitä ,miten hän katsoo voivansa hyppyyttää Eduskuntaa siten kuin hän teki.

Vastaus silloin oli hyvin väyrysmäinen. " Jos minä olisin saanut Uudeltamaalta saman ääniosuuden kuin Lapista, olisin ääniku-

ningas. Eikä äänikuningasta voida sivuuttaa!"

Ei hänen esiintymiseensä liittynyt tuolloin mintään nöyryyttä tai

hauskuttelua.Vain itseriittoista omahyväisyyttä. Nytkö hänestä olisi kasvanut leppoisa kansanmies. Kyseessä on ilmeisesti

vain uudesta taktiikasta ,tai sitten puhtaasti höperöitymisestä.

Voi tietenkin ajatella,että Väyrynen on päättänytkin viedä mukanaan tuhoon koko puolueen. Yksinvaltiaathan eivät tunnetusti suostu tuhoutumaan yksin- eivät suuret eivätkä pienet.

Pentti Kangasluoma 12.12.2011 15:32

Väyrynen on vapaa yrittämään, vähän aikaa sitten oma puoluejohto häpesin miestä, ja nyt hän on ehdokas.

Hänellä on käynyt tuuri. Monta vuotta Brysselissä, niitä vuosia voi muistella hyvällä kun katselee eläkekertymää.

Nyt tämän romahtavan järjestelmän kritiikillä voi päästä toiselle kierrokselle.

Jeesus Nasarettilaisen pulmana olivat opetuslapset, Timo Soinin kannatussiiloon on tullut reikä, väkeä valuu ulos, mutta

onhan mistä valuu.

Timo Laaninen 12.12.2011 15:32

Ennen vastaamista Unton varsinaiseen kysymykseen on pakko yrittää korjata yksi hänen väitteensä, vaikka se onkin varmaan taistelua tuulimyllyjä vastaan. Unto kirjoitti näin:

"Keskustan johto harasi vastaan hänen ehdokkuuttaan ja etsi suurennuslasin kanssa toista ehdokasta jäsenvaaliin, jota ei siten voitu järjestää, kun kukaan ei suostunut."

Emme haranneet Väyrysen ehdokkuutta vastaan. Vai kykeneekö joku esittämään yhdenkään minun tai puheenjohtaja Kiviniemen lausunnon, jossa olisimme vastustaneet Väyrysen ehdokkuutta. Esivaalia kyllä toivoimme, ja teimme työtä käskettyä, kun aika moni puoluevaikuttaja viime keväänä patisti meitä julkisesti ja yksityisesti selvittämään ehdokastilannetta. Selvitimme sitä kysymällä kaikkien julkisuudessa esillä olleiden nimien kiinnostusta lähteä esivaaliin. Lopputuloksen tiedämme.

Toivoimme esivaalista sytykettä puolueväelle vaalityöhön. Väyrynen on tämän herätystehtävän suorittanut vielä tehokkaammin ahkeralla kampanjoinnillaan, joten siinäkään suhteessa meillä ei ole valittamista.

Ja mikä sitten Väyryseen on mennyt? Heti ehdokasasian selvittyä pidimme hänen kanssaan palaverin, jossa totesimme, että tämä kampanja kannattaa toteuttaa nyt aika rennolla otteella, mailaa puristamatta. Emme siis vahdi pilkuntarkasti ehdokkaan jokaista sanaa. Eivät Lipponen ja Niinistökään näytä omilta puheenjohtajiltaan paljon kyselevän, mitä saa sanoa ja mitä ei. Ja Soinin ei ylipäätään tarvitse kysyä keneltäkään.

Ja kyllä se ikä ja elämänkokemus puree Väyryseenkin. Tämä nykyversio on ihan yhtä aito kuin se 1980-luvun taisteluaikojen Väyrynenkin.

Väyrysen asemia suhteessa moniin muihin ehdokkaisiin parantaa myös se, että hänellä ei ole mitään hävittävää näissä

vaaleissa. Sekin tuo rentoutta suoritukseen. Kun itseluottamuskin on kohdallaan, paketti on hyvin kasassa.

Eikä Unton kannata olla huolissaan. Kyllä se Paavon vakava asiaosaaminenkin vielä nousee esiin kun riittävän monta tuntia televisiossa keskustellaan.

Tuukka Sariola 12.12.2011 15:34

Väyrynen on kova pala Soinille, joka myös kisaa kunniasta osallistua toiselle kierrokselle, sekä paljolti samoista äänestäjistä.

Väyrynen voi ottaa rennosti, koska hän loppupelissä tietää, ettei hänestä oikeasti tule presidenttiä(ellei Niinistöön osu joku hirvikolari tai meteoriitti), myös päivän politiikkaan palaaminen on hyvin epätodennäköistä, tämä antaa paljon liikkumavaraa ja rentoutta. Lipposen voisi äkkisältään luulla olevan samassa "kävi miten kävi" lupsakka-sarjassa, mutta pintaa raaputtamalla näkee, että hänen tilanteensa on huomattavan erilainen.

Uskallan sanoa, että Soini voi halutessaan lyödä Väyrysen. Avaimet ovat täysin Soinin taskussa ja näiden avaimien nimet ovat kielipolitiikka ja kehitysapupolitiikka. Näissä asioissa Soini ja Väyrynen ovat lähes totaalisesti erimielisiä ja Soini edustaa ajatuksineen valtavirtaa ja päinvastoin.

Nähtäväksi jää haluaako Soini käyttää näitä avaimia ja ohjata julkista keskustelua. Miten suuri riski ja imagollinen tappio olisi jäädä pronssisijalle? Soini lähti näihin vaaleihin toitottaen, että nyt häntä voi äänestää koko maassa, unohtaen sen, että hän mittasi jo valtakunnallisen kannatuksen Eurovaaleissa. Heikko tulos tarkoittaisi myös heikompaa asemaa oman puolueen sisällä. Se että osa äänestää Niinistöä tai Väyrystä, jotta Soinista voisi tulla seuraava pääministeri, on laiha lohtu 1. kierroksen tulosiltana salamoiden välkkyessä.

Vesa Kaitera 12.12.2011 15:47

Ainakin vielä tässä vaiheessa näyttää vahvasti siltä, ettei Timo Soini oikein ole innostunut pääsemään Suomen presidentiksi. Myös huomattavan moni hänen tukijoistaan näkisi Soinin mieluummin pääministerinä kuin presidenttinä, ja se näkyy mielipidetutkimuksissakin Soinilta pitää löytyä aito rytminvaihdos ennen vaaleja, muuten Väyrynen ja kenties Lipponenkin ajavat hänen ohitseen kannatuksessa. Täytyy muistaa, että noilla kahdella ikämiehellä on hyvinkin paljon kokemusta työskentelystä vastuullisilla paikoilla. Timo Soinikin olisi voinut sellaisen paikan (elinkeinoministerin tai ulkoministerin) halutessaan kesällä saada, mutta kun ei niin ei.

Mutta Paavo Väyrysellä on todellinen turbovaihde päällä. Tänäänkin hänellä on Pirkanmaalla peräti seitsemän eri vaalitilaisuutta. Saa nähdä, kuinka miehen ääni kestää. Ainakin eilen Jyväskyllä se oli melko lailla painuksissa. Väyrynen on ollut jo kahdesti aiemminkin ehdokkaana ja hän tuntee presidentinvaalien peruskuviot oikein hyvin. Hän on sen verran älykäs mies, että tietää kyllä, ettei Suomen kansa häntä presidentiksi tule valitsemaan. Mutta toiselle kierrokselle Väyrynen saattaa hyvinkin yltää, ja siitä Keskustan nuupahtanut kenttä voisi hyvinkin saada paljon lisää virtaa kunnallisvaaleja ajatellen. Väyrysellä on kampanjassaan irtonainen ote, ja ajoittain mies on todella hauska. Huomaa selvästi, että pitkään politiikassa mukana ollut konkari haluaa näyttää Keskustan johdolle ja muillekin, kuka nämä vaalikuviot oikein hallitsee.

Täytyypä tästä lähteä päivystämään paikalliseen Cafe-Niinistöön, sillä ei vaalivoittoa pysty aivan tumput suorina saavuttamaan.

kari häkämies 12.12.2011 16:03

Minä en myöskään ole nähnyt Uutisvuotoa. Unskin tekstissä jäin miettimään ilmaisua uudistunut Väyrynen.

Kaikki ehdokkaat ovat olleet mukana jo todella pitkään. Voiko heissä tapahtua todellista uudistumista. Tietysti ehdokas voi vaihtaa mielipiteitään, mutta voiko ihmisen perusluonne muuttua niin, ja vielä yhtäkkiä, niin että voidaan sanoa ehdokkaan uudistuneen. Tuskin.

Äänestäjän kannalta olisi hyvä, että kaikki olisivat omia itsejään. Nyt sitä joutuu hämmästyksekseen huomaamaan mitä ihmeellisintä yritystä kätkeä ehdokkaan luonne. Ei se ole uudistumista. Se on äänestäjän pettämistä.

Ismo Kainulainen 12.12.2011 16:55

Ei kai tuohon Väyryseen ole muuta mennyt kuin politiikan kameleontti on taas vauhdissa. Taitavilla politiikan provokaatioilla sekä ylivahvalla itsetunnolla hän on saanut ja ansainnut palstatilaa ajatuksilleen. Samalla hän on tehnyt ison työn keskustan tupailloissa ja tuonut keskustan vaalitappioapatian ja oppositiokrapulan olotilasta terveemmän itsetunnon maille. Uskoisin aika monen keskustan jäsenkirjaihmisen laittavan äänen ensimmäisellä kierroksella Väyryselle. Sen verran uskottavasti hän on keskustan asiaa ja oppositioajatuksia tuonut esille.

Sitten kokonaan toinen juttu on, miten keskusta presidentinvaalien jälkeen etsii oman linjansa puolueena. Väyrysen linjalla ei käsittääkseni voida oikein hallitusvastuuseen tulla, eikä sillä oikein pärjätä uskottavasti Soininkaan kanssa. Mutta katsotaan ensin mihin tällä kertaa Väyrysen kynnet presidentinvaalissa yltävät. Hyvää kampanjaa hän on ainakin tähän asti tehnyt.

Jussi Lähde 12.12.2011 16:58

Uusi Väyrynen - Newt Väyrynen?

On alkamassa presidentinvaalimaanikoiden juhlavuosi. Ja tarkennan oitis - kuvauksella tarkoitin itseäni, en Paavo Väyrystä.

Herrojen lukuisista eroista - muunmuassa Väyrysen pitkästä avioliitosta - huolimatta Väyrysessä ja Yhdysvaltain republikaanipuolueen ehdokkaaksi pyrkivässä toisessa konkarissa Newt Gingrichissä on myös paljon yhteistä.

Molemmat ovat olleet kehissä pitkään. Molemmat ovat osoittaneet raskaan sarjan poliitikoksikin harvinaista sitkoa.

Väyrysen kohdalla kulissesissa kuhistaan jo siitä, kuka tai ketkä ovat miehen muodonmuutoksen takana. Epäilen kahta Väyrystä. Itsestään innostuneena ihmisenä Paavo ei ole tarvinnut imagonmuokkausta, hän hehkuu saamaansa uutta arvostusta ja uutta mahdollisuutta. Vuokon kanssa istutuista kilometreistä ei tunnu olevan haittaa. Näyttävät kujertelevan, Väyryset.

Politiikka tuntuu rakastavan Väyrystä jälleen. Rakkaus saa kaikenikäiset miehet hehkumaan.

Lars-Erik Wilskman 12.12.2011 17:56

Kieltämättä Väyrynen näyttää kirivän, ehkä hän tosissaan pyrkii ainakin toiselle kierrokselle. Todennäköisesti kyse on kuitenkin enemmän keskustan sisäisestä linjakamppailusta ja poliittisen elintilan puolustuksesta. Saa nähdä onko tämän kampanjan lopputulos Väyrysen paluu puolueensa johtoon. Sekin mahdollisuus on olemassa.

Soinille presidentinvaalit ovat kuin trapetsilla kävelyä. Tulisi olla toisten ja omien silmissä uskottava. Se on käytännössä vaikeaa. On vaikea olla yhtä aikaa jätkä ja hillitty presidenttiehdokas. Soini näyttää valinneen jälkimäisen vaihtoehdon. Jos hän pitää tästä tyylistä loppuvaalikampanjan ajan kiinni niin siinä missä hän ääniosuudessa häviää hän myös uskottavuudessa voittaa. Silloin on pienemmänkin populistipuolueen puheenjohtajana mahdollisuus päästä hallitukseen.

Minäkin kuulun tosikoihin, joilta nämä poliitikkojen esiintymiset viihdeohjelmissa menevät usein ohi. Ne taitavat olla kuitenkin enemmän äänestäjiin vaikuttavia kuin loputtomat, erilaisten kissanristimisyhdistysten, paneelikeskustelut, televisioitiin niitä sitten tai ei.

Jaakko Aspara 12.12.2011 18:05

Olen perinteisesti ollut taipuvainen ajattelemaan, että leikittelevä huumori, nokkeluus ja ironiantaju -- jopa itseironian -- korreloivat kohtalaisen hyvin älykkyyden kanssa. Toisaalta haluaisin tietenkin maallemme mahdollisimman älykkään presidentin.

Jos pelkästään tällä kriteerillä tekisi äänestyspäätöksen, tähänastisten debattien perusteella nimenomaan Väyrynen ja Soini olisivat lähes omaa luokkaansa. Eivätkä heidän osoittamansa tietty rento ote ja positiivinen henki myöskään haittaa asiaa -- päinvastoin. Katsokaapa esimerkiksi Soinin ja Väyrysen esiintymiset FST5:n Min Morgonin juontajina. Hyviä suorituksia kerrassaan!

Toki myös analyyttisyys, filosofointikyky ja jopa tietty sarkasmi usein korreloivat älykkyyden kanssa -- sekä viisauden. Tällä kriteerillä ääni menisi kaiketi Niinistölle tai Lipposelle.

Lopulta on kuitenkin muistettava, että henkilön älykkyyden ja viisauden lisäksi hänen ajatustensa sisällölläkin on tietysti väliä, kun äänestyspäätöksiä tehdään. (Tai ainakin niillä pitäisi olla väliä).

Eli vaikka Väyrysen ja Soinin habitukset olisivatkin muuttuneet positiiviseen suuntaan, heidän ajatustensa sisältö ei juurikaan ole muuttunut vuosien saatossa. Ja juuri heidän (poliittisten) ajatustensa pohjimmainen sisältö varmasti tekee heidän äänestämisensä edelleen hyvin vaikeaksi monille ihmisille.

Jussi Lähde 12.12.2011 18:33

Parahin Timo Laaninen

Ei siitä kannata huolissaan olla, josko Paavosta olisi joskus jonkin poikkipuolisenkin sanan sanonut. Ei niitä sentään Korvatunturilla lasketa, vailla Keminmaa lieneekin samassa vaalipiirissä.

Reino Kössö 12.12.2011 19:26

Ehkäpä suhteellisen haasteellisista lähtökohdista johtuen Paavo Väyrynen kokee, että hän voi lähteä vaaleihin ilman isompia paineita. Se näkyy rentoutena, itseironiana ja vähemmän tosikkomaisena suhtautumisena itseensä. keskustan heikko menestys eduskuntavaaleissa itse asiassa saattaa helpottaa Väyrysen kampanjointia. Siitä pohjakosketuksesta on vain yksi tie eli ylöspäin.

Väyrynen antoi Ylen ykkösaamussa tunnustusta Tarja Halosen ulkopolitiikalle (ei siis antanut sille ylen;)) Itse asiassa hän on näistä ns. pääehdokkaista siinä mielessä ehkä Halosta lähimpänä. Ja vaikka menneisyyttä ei liikaa pidä kaivella, niin kyllä Väyrysellä oli aikanaan hyvät perusteet vastustaa Suomen liittymistä euroalueeseen.

Niinistön, Lipposen ja Soinin kampanjailme tuntuu jotenkin kumman innottomalta. Tästä Paavo Väyrynen ainakin tällä hetkellä poikkeaa edukseen.

Tuomo Kokko 12.12.2011 21:07

Katsoin Uutisvuodon ensimmäistä kertaa varmaan pariin vuoteen, enkä ilman Perässähiihtäjän maanittelua olisi sitä tälläkään kertaa tehnyt. Ja kyllähän siinä nähtiin toisaalta vaisu Soini, toisaalta show'n varastanut Väyrynen.

Tv-esiintymisissä määrällä voidaan hyvinkin nujertaa laatu, enkä missään nimessä pidä Väyrysen esiintymistä laaduttomana. Paavo piti puheenvuoronsa pitkinä, ja ohjelma-ajan täyttyessä oli todellakin hallinnut ruutua suvereenisti. Kuinka monta valmisteltua sutkausta Soinilta lienee jäänyt ikuisiksi ajoiksi esittämättä?

Syksyllä alkoi pahasti näyttää siltä, että vaikka Väyrysen kampanjamopo ei ollut karannut käsistä, oli kaasu hirttänyt kiinni ja kuskin jalat jo luiskahtaneet tapeilta. Silloin kun poliitikko vaikuttaa stand up -koomikolta, hupenee valtiomies-uskottavuus nopeasti. Talven tullen onkin vauhtia vähennetty, mikä vaalikampanjassa on yhtä tärkeää kuin tieliikenteessäkin.

Aivan kuin media, jos sitä nyt voi yhtenä käsitteenä kaikista tiedotusvälineistä edes käyttää, koettaisi kollektiivisesti hyvittää Väyryselle kaiken vuosikymmenten aikana kertyneen velan. Paavo on varsin vakuuttavasti selittänyt vuoteen 1994 liittynyttä mediapeli-ajatuskulkuaan, ja nyt tuntuu, että toimittajien ammattikunta suorastaan varoo sanojaan Väyrysen suhteen.

Aarno Laitisen mielestä media palvoo Niinistöä, Väyrysen mielestä se hellii Soinia, mutta minun mielestäni se tällä kertaa suosii eniten nimenomaan Väyrystä.

Ilari Kiema 12.12.2011 22:18

Miten niin mennyt? Ainahan Paavo Väyrynen on ollut huumorintajuinen siinä määrin, kuin ihmiskunnan viheliäisessä etuvartiossa voi olla hauskaa. Etelän media ei ole halunnut tätä nähdä. Nyt ja yllä Etelän media joutuu tunnustamaan, että Paavo Väyrynen pystyy aiheuttamaan epävarmuutta sekä hallitsemaan omaa julkisuuskuvaansa. Etelän median voittaminen on Väyryselle ehkä keskeinen tavoite tai ainakin ratkaiseva välietappi näissä vaaleissa.

Puheessaan Keskustan puoluekokouksessa Helsingissä Väyrynen totesi, että ”Vuoden 2012 presidentinvaalit antavat meille jälleen mahdollisuuden vaikuttaa vahvasti [--]koko ihmiskunnan tulevaisuuteen”. Tämä ei ole puoluekokouskontekstissa vitsikästä. Todennäköisesti – ja toivottavasti – keskustaväki joutui nousemaan seisaalleen taputtamaan. Ulkopuolinen voi kokea mahtipontisuuden ehkä koomisenakin. Tämä ei silti tarkoita ilkeämielistä naurua niille asioille, joihin Väyrynen ihmiskunnalla viittaa. Nämä asiat eivät enää liity toisiinsa yksi yhteen.

Väyrysen ja Soinin kampanjoiden vertailu on epäoikeudenmukaista, jos hahmonrakennuksen tavoitteet ovat erilaisia ja korjaustarpeet toisilleen vastakkaisia. Soinille ja Soinin tukijoille on tärkeätä osoittaa asiallisuutta, asiaosaamista ja vastuullisuutta. Tämänpäiväisessä blogissaan Timo Soini ponnistelee avatakseen kansalle euron pelastusratkaisujen vaikeita vastuita – ponnistelee, tai ponnistelee osoittaakseen että hän ponnistelee, sama se. Soini ei esitä lähdeviitteitä, Soini liioittelee ja tuo huonoimman mahdollisen skenaarion laskun veronmaksajan huoneeseen ilman aikaulottuvuutta ja maksuaikaa. Ihmiset kuitenkin lukevat tätä. Jos Soini olisi täysin väärässä, kuka tahansa voisi osoittaa, että Soini on täysin väärässä eikä ymmärrä taaskaan mistään mitään. Aihepiiri liittyy kuitenkin enemmän pääministerin kuin presidentin tehtäviin.

Perussuomalainen kansanedustaja Jussi Halla-aho kirjoitti viime torstaina pahamaineisessa Scripta-blogissaan Euron ongelmista ainutlaatuisen asiallisesti. Ainoa tohtorikirjoittajalle tavanomainen viittaus politiikan seksuaalisiin pohjavirtoihin on esitetty myönteisessä sävyssä: ”Olen eurokiimaisimmankin demarin kanssa samaa mieltä siitä, että yhteinen valuutta ei voi olla vahva ja vakaa ilman yhteistä finanssi- ja talouspolitiikkaa”. Tästä kansanedustaja päätyy päättelemään, että ”joudun toteamaan, että valuuttaunioni ja Suomen kansallinen etu eivät ole yhteen sovitettavissa”. Teksti on rauhallista, selkokielistä, analyyttistä, ymmärrettävää, korostetun vastuullista.

Jos halutaan verrata Väyrysen ja Soinin kampanjoiden onnistumista, pitäisi mitata sitä, kuinka suuren muutoksen haluamaansa suuntaan he saavat aikaan omassa julkisuuskuvassaan. Jos toisen realistisena tavoitteena on voittaa Etelän media ja toisen pätevöityä pääministeriksi, molemmat voivat voittaa eikä tämä ole nollasummapeli.

Heikki A Ollila 12.12.2011 22:41

Kannattaa huomata sekin, että Uutisvuoto leikataan paljon pitemmästä materiaalista. Väyrynen sai paljon läpi ihan hyviäkin heittoja, mutta myös typerän totisen runonsa, mitä kampanjakaverit kirosivat -siinä oli aito Paavo. Vanha nuorisoseuranäyttelijä esittää tosikoksi aika hyvin hauskaa miestä. Edellisellä viikolla Haavistonkin osin kuullut omat stoorit ja pari ikivanhaa vitsiä saivat hyvin tilaa.

Mutta, löytyisikö tältä palstalta ihmisiä, jotka olisivat valmiit pieneen vedonlyöntiin? Väitän, että jos Väyrynen saa 1. kierroksella yli 10 prosenttia, saati jos pääsee 2. kierrokselle, hän on jälleen ehdokkaana keskustan puheenjohtajaksi (ja, vedonlyönnin bonus, jää neljännen kerran valitsematta.

Jussi Isotalo 12.12.2011 23:39

Aiemmista vaaleista ja muustakin politiikasta muistamme totisen Väyrysen, joka mielestään on aina ja ainoana oikeassa. Ero entiseen on lähinnä se, että nyt hän on tuota mieltä hyväntuulisesti sutkautellen - vähän kuin Timo Soini eduskuntavaalien alla. Ei se tule luonnostaan, vaan rooli on harjoiteltu vuosikymmenten kokemuksella. Se soveltuu mainiosti tämänkertaiseen teatterikiertueeseen, jonka muut lavatähdet tiedetään vakavansorttisiksi.

Kun vaali on ratkennut, saanemme jälleen nähdä aidon Väyrysen, joka syyttää tuloksesta paitsi mediapeliä, myös oman puolueensa johdon haluttomuutta tukea hänen ehdokkuuttaan.

Silti on aihetta tunnustukseen: Jos Paavo Väyrynen, joka tämän vuoden keväällä putosi eduskunnasta, jonka maine on rasitetumpi kuin kilpailijoidensa ja jonka ehdokkuutta hänen oma alamäkeen joutunut puolueensa ei ainakaan tukenut, onnistuu saamaan 22.1.2012 toiseksi eniten ääniä, kyseessä on kaikkien aikojen poliittinen markkinointiteko maassamme.

Anders Blom 13.12.2011 0:20

Onpa ovela kysymys - antaa tilaa vaikka mille! Väyrysellä on tuolla vapautuneella irrottelulla, poliittisella kokemuksella ja asiaosaamisella aidosti mahdollisuudet toiselle kierrokselle. Ollilan vedonlyöntiehdotukseen en lähde - olen hänen kannallaan. Kisasta on tulossa jännittävä, sillä myös Haavistolla on poikkeuksellisen vahvaa kampanjaosaamista.

Mutta suuri valtavirtaus lienee siinä, että meillä ei ole ollut kokoomuslaista presidenttiä 55 vuoteen, eikä Paasikivikään ollut aina puolueensa näköinen. Arvelen merkittävän osan kansalaisista vain mieltyneen ajatukseen tai tehneen jo päätöksen, että nyt Sauli Niinistön vuoro. Väyrynen taitaa tässä maastossa olla haastaja, aito vastapuoli.

Pekka Remes 13.12.2011 1:34

Rooli. Imagonrakennus. Vanha Paavo. Todellinen luonne. Poliittinen markkinateko.

Jaa-jaa. Loppujen lopuksi aika karua kertomaa politiikassa mukana olleilta kommentaattoreilta. Ja toisaalta, eikö se päde kaikkiin ehdokkaisiin. Tuunattuja ja stailattuja, vuorosanansa opetelleita. Ja sitten pitäisi valita oma ehdokas ja äänestää.

Vai pitäisikö ehdokkaat viedä omaan BB-taloonsa 105 päiväksi, laittamaan ne pitämään bileitä, menettämään estonsa ja tuomaan esille todellisen luonteensa - ja vasta sitten äänestetään sitä parasta. Ehkäpä. Mutta missäs välissä siitä isänmaan asiasta sitten puhutaan?

antti liikkanen 13.12.2011 8:53

Olen joko ollut erilaisessa mielentilassa lauantaisaunan jäljltä tai sitten luen Väyrystä toisin.

Väyrysen huumori ja hauskuus oli hektistä yrittämistä, jossa limbo on likempänä kuin rimanylitiys tai sen tiputtaminen.

Mutta kauneus on tietenkin katsojan silmässä.

Sen sijaan Soinin räppi osui ja upposi: yksi skuuppi yhdessä ohjelmassa riittää.

Soinilla tosin on ongelma: pitäisi päästä toiselle kierrokselle, mutta ei maaliin (ainakaan ensimmäisenä).

Kuka on nähnyt Väyrysen vapautuneena huumorinsa kanssa voinee arvioda kanssani, oliko Uutisvuoden huumori Patelta laadukasta.

Mitä muuten tulee 1946 syntyneeseen ikäluokkaan, se on mielenkiintoisessa raossa: me olemme pallolaajennettuja, otamme lääkkeemme aika kiltisti emmekä taida eksyä karppaamaan, vaikka ikätoveri Antti Heikkilä sitä suositteleekin.

Odotan mielenkiinnolla käsittääkseni aika huumorintajuttoman (julkinen kuva) Saulin ja pehmeätä vinoiluhuumoria käyttävän Lipposen esiintymistä. Lipposta sikälikin, että hän on isompi kuin Stan, Saulia taas siksi, että hän pienempi kuin Tervo.

Yksi kuva kertoo/valehtelee enemmän kuin tuhat sanaa.

Yksi vinkki: katsokaa tarkasti ehdokkaiden silmiä ja heidän tapaansa käyttää niitä. Sitä tapaa ei kukaan heistä voi säädellä, mutta siitä näkee yllättävän paljon.

jaakko aho 13.12.2011 18:35

Timo Laaninen

Eikös tilanne kuitenkin ollut niin, että Väyrynen kysymättä ja pyytämättä itse ensi ilmoittautui Keskustan ehdokkaaksi vaaleihin?

Siitä seurasi käsitykseni mukaan Puolueessanne pitkä hiljai-

suus, ilmeinen kiusaantuminen, Ja sen jälkeen ehdokkaiden haravoiminen ottamatta kantaa Väyrysen ehdokkuuteen ensin

ollenkaan.

Voisiko hieman ilkeähkösti sanoa,että Keskustalle jäi tuossa

pelissä " Mustapekka" käteen. Tällainen vaikutelma on jäänyt.

Se ,miten vaalissa käy , on mielenkiintoista seurattavaa muuten

ikävähkön kaamoksen ajaksi.

Taina Hämäläinen 14.12.2011 1:21

Väyrynen vapautui meppivuosinaan jäykästä suomalaisesta kulttuurista. Totta on sekin, että vanhetessaan useimmat viisastuvat ja sitä kautta tajuttuaan, mitä elämä todella on, myös rentoutuvat.

Vasta vanhana Johannes Virolaisestakin sukeutui rento kaikkien rakastama humoristi.

Niinistö ja Lipponen veivät Suomen perustuslain vastaisesti euroon. Väyrynen taas viisaana miehenä vastusti sitä. Tämän hetkisessä euron kriisitilanteessa kyllä minuakin naurattaisi, jos olisin Väyrysen tilalla ja vastapelaajina ovat nämä euromiehet.

Kyllä hieman alkaa tuntua siltä, että nyt taitaa olla Väyrysen vuoro järjestää "iso jytky"

Mika Lako 14.12.2011 9:53

Ainakin vapaavalintaisessa osiossa Timo Soini rappasi Paavo Väyrysen suohon numeroin kuusi - nolla. Molemmilla oli sana teema, mutta Soini sai viestinsä jakeluun kymmenessä sekunnissa. Väyrynen tarvitsi samaan viestiin puoli minuuttia, ja sisältö oli muotoa, lausunpa tässä pätkän Suomen virallisesta asetuskokoelmasta. Kuinka moni äänestäjä tietää Saksan valtiovarainministerin nimen?

Yksi selitys Väyrysen hauskuuteen oli tietenkin hyvä referenssipiste. Kun Timo Soini on oletusarvoisesti hauska heppu, niin Soinin vieressä on helppoa olla hauska.

Sama ilmiö oli nähtävissä Kirjamessujen keskustelussa, toinen Paavo teki toisesta Paavosta ensiluokkaisen stand up-koomikon.

Ensi viikolla on vuorossa Paavo ja Sauli, parivaljakon Soini-Väyrynen tasolle tuskin noustaan.

Jos eläinkokeet ihmisillä olisivat sallittuja, niin samaan Uutisvuotoon olisi tietenkin pitänyt parittaa PaavoL ja PaavoV.

Miika Kurtakko 14.12.2011 11:41

Väyrysen nousu ja symppaaminen (ainakin median) taholta johtuu suomalaisiin juurrutetusta altavastaajamentaliteetista. Sortovuodet, talvisota ja lätkän MM-kisat - altavastaajan asemasta on lähdetty.

Toisaalta kyse on myös "mummo lumihangessa"-arkkityypistä, jonka moderni inkarnaatio on Lasse Viren Münchenin olympialaisissa. Mies kaatuu mutta jatkaa, ei anna periksi ja lopulta voittaa. En usko, että Väyrysen tapauksessa käy niin, mutta kansan kollektiivisen alitajunnan sympatiat ovat joka tapauksessa Väyrysen puolella 100-0.

Eduskunnasta pudonnut, "entinen mestari" nousee ja näyttää vielä kerran (tai sitten usemmankin). Vanhalla mestarilla on varaa hymyillä tai ainakin Timo Laanisen edellä ollut kommenttia lainatakseni: "mailaa ei tarvitse puristaa niin paljon". Tarinassahan on ihan Solar Films-leffan ainekset kasassa - missä on Aleksi Mäkelän ensemble? :-)

Poliittisesti Väyrynen pääsee iskemään Soinin eurokriittisen (tai jopa -vastaiseen) monopoliin vanhemman valtiomiehen kokoisen aukon. Tämä tuskin hyödyttänee cityliberaaleilla linjoilla olevaa keskustaa pidemmän päälle - ellei puolue sitten tule lähemmäs Väyrysen linjaa. Noste voi tosin riittää kunnallisvaaleihin asti, mene ja tiedä.

Mutta juuri nyt Jaakko Ilkan hymyilevä reinkarnaatio nostattaa nuijasodan henkeä vapaissa talonpojissa eurorälssiä vastaan. Kuinka pitkälle marssi kantaa, se jää nähtäväksi.

Petri Niemi 14.12.2011 13:04

Väyrynen on jo vuosia mennyt uutisvuotoon ja vastaaviin aina kun mahdollista. Hän on esimerkki siitä, kuinka täysin huumorintajuton voi opettelamalla oppia jonkin huumorin lajin. Väyrynen ainakin tunnistaa huumorin ja nykyään osaa tuottaa eräänlaista itseironiaa. Siis hänelle omakehusta jalostettua pelleilyä. Aiemmin hän ei sitä osannut, joten uutisvuotovierailu oli hiukan piinallista tai tahattoman koomista katsoa.

Ilman huumoria hänelle nauraisivat kaikki. Nyt sentään osa nauraa hänen kanssaan. Saa nähdä kuinka paljon tämä auttaa.

Riku Keskinen 15.12.2011 2:50

Hyvää keskustelua täällä. Väyrysestä tulee tällä hetkellä Obama mieleen. Nimittäin se Obama, joka sanoi jo 2002 tai niillä main että ei vastusta kaikkia sotia, mutta vastustaa tyhmiä sotia. Se oli hyvin sanottu ja kantoi pitkälle.

Nyt Väyrysen EU-pointit ovat yllättäen ajankohtaisia. Kun hän ne esittää, niin muistuu mieleen että noin se kyllä silloin jo sanoi.

Olli Saarinen 15.12.2011 19:20

Aiemmassa vaalissa Paavo Väyrynen oli asialinjalla vahvoilla Raimo Ilaskiveä ja Elisabeth Rehniä vastaan. Hän oli erittäin vakuuttava kunnes muistaakseni Hannu Lehtilä viimeisessä henkilökohtaisessa haastattelussa - jotka saivat silloin paljon julkisuutta - kaivoi Paavosta esiin vanhan Väyrysen, joka tietää kaiken eikä erehdy koskaan, eikä sellainen oikein kelpaa kuin pohjoispohjalaisille jotka arvostavat miestä joka pitää puolensa.

Tämä nykyinen hauska Väyrynen ei ole yhtä vakuuttava mutta luo mukavaa sisältöä debattiin. Valtiomiestähän (tai -naista) tässä kuitenkin haetaan.

jaakko aho 17.12.2011 14:00

Timo Laaniselle

" Minä olen tohtori"Lipsahdus Väyryseltä, mutta aitoa. Väyrysen

ilmeisen vilpitön käsitys itsestään _ kun olen tohtori,tiedän paremmin kuin Niinistö itse puheensa.Ohi mennen todettuna, mikäs se olikaan se Väyrysen väitöskirjan synty ja sisältö?

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?
Luetuimmat
  1. 1

    Laulaja Tomi Metsäketo sai potkut Tähdet, tähdet -ohjelmasta häirintäkohun takia – Pyytää anteeksi ”typerää käytöstä” ja vetoaa omaan vauhtisokeuteensa

  2. 2

    Michael Monroe käyttäytyi 30-vuotisjuhlakeikallaan taas sopimattomasti, ja hyvä niin – Illan erikoisvieraat olivat todellinen antikliimaksi

  3. 3

    ”Enää ei ole yhdentekevää, minkä näköisissä vaatteissa lapsi kulkee päiväkodissa”, sanoo menestyvän lastenvaatebrändin luonut Marjut Rahkola

  4. 4

    Uusnatsit ja vastamielen­osoittajat osoittavat mieltään Tampereella – junaliikenne Porin ja Seinäjoen välillä oli väliaikaisesti poikki

  5. 5

    Haaveeni olisi tehdä työtä, hankkia asunto ja perustaa perhe, mutta tähän Suomi ei anna mahdollisuutta

  6. 6

    Neljä ihmistä haavoittui veitsihyökkäyksessä Münchenissä, yksi otettu kiinni – HS seuraa

  7. 7

    Näin voit juhlia ilman krapulaa, ehkä – Kaikissa maailmankolkissa bilettänyt Madventures-kaksikko jakaa vinkkinsä uutuuskirjassa

  8. 8

    Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

    Tilaajille
  9. 9

    Keskustelu Sofi Oksasen kirjoituksesta ei laannu – Nyt kirjailija Johanna Holmström vastaa Svenska Dagbladetissa

  10. 10

    Olimme lukiossa keskiverto-opiskelijoita – meistä tuli tutkija­tohtoreita valinta­kokeen ansiosta

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Olimme lukiossa keskiverto-opiskelijoita – meistä tuli tutkija­tohtoreita valinta­kokeen ansiosta

  2. 2

    Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

    Tilaajille
  3. 3

    Haaveeni olisi tehdä työtä, hankkia asunto ja perustaa perhe, mutta tähän Suomi ei anna mahdollisuutta

  4. 4

    Uuden Tuntematon sotilas -elokuvan tekijätiimi ottaa kantaa #metoo-keskusteluun ja puolustaa Paula Vesalaa

  5. 5

    Suomen 100-vuotis­juhlan suurin päätös: Edus­kunta antaa 50 miljoonaa euroa tuntemattomalle pikku­säätiölle, jolla ei ole yhtään vakituista työntekijää

  6. 6

    ”Enää ei ole yhdentekevää, minkä näköisissä vaatteissa lapsi kulkee päiväkodissa”, sanoo menestyvän lastenvaatebrändin luonut Marjut Rahkola

  7. 7

    Michael Monroe käyttäytyi 30-vuotisjuhlakeikallaan taas sopimattomasti, ja hyvä niin – Illan erikoisvieraat olivat todellinen antikliimaksi

  8. 8

    Emme tarvitse Melania Trumpin apua, vastaa slovenialaiskirjailija Sofi Oksaselle

  9. 9

    Suomalaistutkija ratkaisi ongelman, jota fyysikot ovat pähkäilleet 200 vuotta: Miksi vesipisara ei heti valu kaltevalla pinnalla?

  10. 10

    Säveltäjä Toni Edelmann on kuollut

  11. Näytä lisää
  1. 1

    ”Äiti soittaa”, vilkutti puhelin kuolleen pojan vieressä – oppilas Niina Sassi, poliisi Timo Leppälä ja muut Jokelan koulusurman kokeneet kertovat nyt, millaiset jäljet tragedia jätti

    Tilaajille
  2. 2

    Sairaanhoitaja Paula Vuotila, 61, eli 30 vuotta ”koulutetun eliittielämää” – sitten hän ajautui asumaan rappukäytävissä

  3. 3

    Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

    Tilaajille
  4. 4

    ”Kaikki alalla olevat tietävät sen ringin” – Suomen elokuva-alalta kerätyssä kymmenien ahdistelukertomusten aineistossa muutama nimi toistuu

  5. 5

    ”Ota poikasi kainaloon” – Jos haluat kasvattaa pojan, joka ei ahdistele, yksi keino on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan ylitse muiden

  6. 6

    Aleksis Salusjärvi oli lukiossa, kun nainen kavahti häntä ensi kerran bussipysäkillä – #MeToo-kampanja herätti miehet kertomaan, miltä tuntuu, kun nainen pelkää

  7. 7

    Kuura Maula ei kutsu lastaan pojaksi, Maisa Leppänen antoi poikansa pukeutua mekkoon – Näin toimii vanhempi, joka haluaa kasvattaa lapsensa feministisesti

    Tilaajille
  8. 8

    Hyytävä sää vyöryy nyt etelään asti: luvassa jopa päiväpakkasia ja räntää – ”Talvirenkaat alle”, suosittelee Liikenneturva

  9. 9

    Seuraan lyöttäytynyt kaksikko repi suomalaiselta hopeakorun Firenzessä – mies hermostui ja taltutti ryöstäjät pystypainin jälkeen: ”Poliisi sanoi, että aika harvoin käy näin”

  10. 10

    Olimme lukiossa keskiverto-opiskelijoita – meistä tuli tutkija­tohtoreita valinta­kokeen ansiosta

  11. Näytä lisää