Perässähiihtäjä

Muuttivatko tv-väittelyt vaaliasetelmaa?

Perjantai 16.12. 2011 ja 9. postaus.

Yleisradion toimittajat Jan Andersson ja Kirsi Skön olivat rakentaneet torstai-iltana ulkoministeriön pressikeskukseen täysin toisenlaisen keskustelun sekä puitteiltaan että sisällöltään kuin MTV3:n Timo Haapala ja Eeva Lehtimäki päivää aikaisemmin. Politiikan toimittajana tunsin oloni kotoisemmaksi MTV3:n sähäkänsekavassa ohjelmassa. Muuten luulen, että ns. normaalikatsoja viihtyi paremmin Ylen keskustelussa. Tahti oli verkkaisempi ja tunnelma leppoisampi, inhimillisempi kuin Maikkarin kovemmassa ilmapiirissä. ( Lisäys lauantaiaamuna 17.12. ilmestyi HS-Gallup, jonka luvut ovat Niinistö 43, Soini 11, Väyrynen 9, Haavisto 6, Lipponen 6, Arhinmäki 5, Biaudet 4, Essayah 2.  Linkki juttuun. )

Esimerkiksi oli aivan loistava idea antaa ehdokkaiden käteen kalenterit, vaikka se aikaa veikin. Presidentin viikko-ohjelmasta paljastui se, että perjantai on kiireinen päivä, muut eivät niinkään ole.  Jokainen ehdokas täytti muita päiviä mielihalujensa mukaan. Sari Essayah oli aivan oikeassa muistuttaessan, miten tärkeää olisi varata riittävästi aikaa lukemiseen ja ajatteluun. Ehdokkaat täyttivät kalentereita samaan tapaan kuin nykyisin lähes työpaikoilla täytetään: tärkeintä on, että pidetään palaveri palaverin jälkeen. Missä on pihvi, sisältö? Se harvemmin löytyy kokouksista.

Ylen ohjelman ilmapiiriä sääteli illansuussa julkaistu Taloustutkimuksen mielipidemittaus, joka oli tehty 30.11. ja 13.12. välisenä aikana. Suurin uutinen oli Sauli Niinistön kannatuksen lasku yhdeksällä prosenttiyksiköllä 49 prosentista 40 prosenttiin. Jos Niinistön kannatus laskisi jatkossa samaa vauhtia, hänellä olisi täysi tekeminen päästä toiselle kierrokselle. ( Taloustutkimuksen luvut ovat Niinistö 40, Väyrynen 9, Soini 7, Haavisto 6, Lipponen 5, Arhinmäki 3, Biaudet 3, Essayah 2.)

Mutta näin suuri muutos edellyttäisi sitä, että muiden ehdokkaiden kannatus nousisi jyrkästi. Tätä ei ole kahden viikon aikana tapahtunut. Muiden ehdokkaiden kannatusten nousut ja laskut ovat olleet liikuskelua virhemarginaalin sisällä.Kukaan ei ole vielä lähellekään edes oman puolueensa gallup-kannatusta. Toki presidenttiehdokkaiden selitykset kuulostivat toiveikkeilta. (HS-Gallup puolueiden kannatuksesta on julkaistu perjantaiaamun lehdessä.)

Mittauksen voi pelkistää kolmeen lukuun: Niinistö 40 %, muut ehdokkaat yhteensä 35 % ja ei osaa sanoa-ryhmä 25 %. Liikettä näyttää tapahtuneen Niinistöstä kannastaan epävarmoihin päin.

Ylen keskustelun jälkeen jäin miettimään oikeastaan yhtä ainoa asiaa. Vaikuttivatko MTV3:n ja Ylen keskustelut edellä kuvattuun perusasetelmaan mitenkään?

Minusta tuntuu, etteivät vaikuttaneet. Jos näin on, sillä on merkitystä, sillä parasta televisioaikaa käytettiin nelisen tuntia yhteensä kahtena iltana. Yhtä suurta katsojakontaktia ehdokkaat eivät saa ennen kuin vasta vaaliviikolla. Suoraan sanottuna olen todella pettynyt Niinistön haastajiin. Heillä oli kultainen hetkensä panna Niinistö lujille ja saada aikaan muutos koko syksyn jatkuneessa perusasetelmassa.

Veikkaan, että huomisesta alkaen lähipäivien aikana jokin mielipidemittaaja on liikkeellä. Jos on, saamme vielä ennen joulua tietää, onko perusasetelma muuttumassa vai ei.

Mutta ennen sitä olisi kiintoisaa kuulla, mitä arvoisat kommentaattorit ovat mieltä kuluneesta viikosta. Tämä on ollut poikkeuksellisen tärkeä viikko. Viime viikonloppuna oli EU:n huippukokous, tällä viikolla on jatkuvasti kuulunut huonoja talousuutisia, eduskunnassa käytiin kiivas keskustelu euroalueen tulevaisuudesta, presidenttiehdokkaat ovat keskustelleet nelisen tuntia televisiossa, kampanjat pyörivät jo täysillä ja paljon muuta. Ehdokasnumerotkin on jo annettu.

Päivän Hyvä kysymys kuuluu: Muuttivatko tv-väittelyt vaaliasetelmaa?

Jätän tämän kysymyksen keskusteltavaksi perjantaiksi ja koko viikonlopuksi ja postaan seuraavan kerran maanantaina, joka on joulukuun 19. päivä. Ensi viikolla ruodimme vielä viisi aihetta ennen joulutaukoa.

Päivän siteeraus:

Yleisradion televisiotoimittaja Jan Andersson kertoo Journalisti-lehdessä tunnetiloistaan ennen suoraa tv-väittelyä ja heti sen jälkeen.

"Paradoksaalista, mutta vaaleja edeltävä hektisin aika on samaan aikaan hiljentymisen aikaa. Kun mylly pyörii, on pidettävä huolta vain itsestään. Paineita kasautuu sekä Ylen sisältä että ulkoa ja niin kuuluukin, mutta jos lähtee pomppimaan muiden toiveiden mukaan kuin jänis, siitä ei tule mitään."

"Suosittelen kaikille kollegoille suoran lähetyksen tekemistä. Väitän, että ihmiset eivät tiedä, millaista on, kun on sellainen määrä adrenaliinia veressä. Se on myrkytystila. Niiden jälkeinen päivä kuluu aina kuin krapulassa, olo on turta."

46 vastausta artikkeliin "Muuttivatko tv-väittelyt vaaliasetelmaa?"

Pekka Remes 16.12.2011 0:58

Ylen tv-väittelyn twiit-keskustelu näkyi näppärästi teksti-tv:n kautta, ja ainakin osa twiittaajista oli sitä mieltä, että ohjelman alussa huomion vei Anderssonin liian pieni puvuntakki. Se kertonee väittelyn hillitystä alkutunnelmasta.

Mutta muuttivatko väittelyt asetelmia? Oikeastaan kyllä. Ainakin Pekka Haavisto tuntuu tehneen taustatyönsä hyvin ja tosissaan, samoin Sari Essayah. Kun ottaa huomioon kannastaan epävarmojen äänestäjien suuren määrän, he todennäköisesti voittivat puolelleen uusia äänestäjiä. Ehtipä joku jo twiitissä vitsailla, että Timo Soini testamenttasi äänensä Haavistolle, kun Soini kehui Haaviston ja Hakkaraisen Viitasaaren tapaamista.

Väittelyt vahvistivat sitäkin näkemystä, että varmuudella vaaleissa käydään kaksi kierrosta. Mutta kuka pääsee Niinistön seuraksi toiselle kierrokselle, on vielä täysin auki. Ja koska tilanne on auki, oman ehdokkaan puolesta todennäköisesti aletaan rummuttaa toreilla, turuilla ja sosiaalisessa mediassa. Mutta rummutus ei auta mitään, jos esimerkiksi vanhat Paavot eivät pääse vauhtiin. Ylen väittelyssä eivät päässeet.

Väittelyssä katsotaan Niinistöä sillä silmällä, että mikäs mies hän oikeastaan on, miksi hän on niin suosittu ja koska hän on niin suosittu, niin eikö hänen pitäisi olla tiedoiltaan ja taidoiltaan selvästi muita parempi ja muiden yläpuolella. Onko hän? Ylen väittelyssä viitattiin viime vaaleihin ja Niinistön silloin mainitsemaan eurooppalaiseen Natoon. Niinistö itse huomautti, että tilanne oli silloin erilainen kuin nyt. Se pätee laajemminkin. Nämä vaalit eivät ole viime vaalien uusintakierros vaan uudet vaalit uudessa tilanteessa uusien haastajien kanssa. Tilanne elää.

Tuukka Sariola 16.12.2011 1:02

Kyllä nämä väittelyt ovat tärkeitä sellaisille ihmisille, jotka eivät seuraa politiikkaa ja valtaosa ihmisistä ei seuraa politiikkaa. Poliittiselle toimittajalle tentit voivat tietysti olla tuskallista katsottavaa kun juuri mitään uutta ei ilmene.

Tästä tentistä sanoisin, että Väyrynen veti komiikka-vaihteen yli alkaessaan jakaa kirjaa yllättäenpyllättäen. Nyt pitäisi päättää tähtääkö valtiomieheksi vai viihdetaiteilijaksi Asiayhteydestä irroitettu lausehyökkäys päättyi kehnosti kun Niinistö pääsi tukistamaan kuin tuhmaa poikaa jekun yrittämisestä.

Niinistölle annettiin huomattavasti puheaikaa ja tämä mahdollisti luontaisen tavan rakentaa lauseita. Ottaen huomioon Niinistön poikkeuksellisen korkean gallup-kannatuksen niin on syytäkin tietää mitä tuleva presidentti ajattelee.

Jos kuuntelisi pelkästään Biaudetin juttuja voisi luulla, että tässä kilpaillaan jostakin merkittävästä YK-virasta.

Soinilla meni kaikki mallikkaasti kunnes varuskuntien kohdalla tuli täydellinen oikosulku. Kyllähän hän jo pelkästään armeijan käyneenä aliupseerina tietää, ettei Suomessa ole melkein joka ikisessä kaupungissa omaa varuskuntaa hyvää päivää sentään. Nyt tuli luku, jossa oli varmaan kaikki toimipisteet varikoista lähtien.

Reijo Liinamaa 16.12.2011 3:15

Unton päivän kysymys "muuttivatko TV -väittelyt vaaliasetelmaa" on monisyinen. Voitaisiin myös kysyä, muuttavatko yhä tihenevät gallupit kansalaisten kantoja tv -väittelyitäkin enemmän? Tunnettu käsityshän on, että gallupit vahvistavat niiden voittajan asemaa, koska omasta mielipiteestään epävarma kansalainen mielellään on potentiaalisen voittajan puolella. Olen ollut taipuvainen ajattelemaan näin ja pitämään näitä viikoittaisia, pian kai jo päivittäisiä mielipidekyselyjä kyseenalaisina yrityksinä käydä vaalit ennen aikojaan. Kenelle niistä median itsensä lisäksi on hyötyä?

TV -väittelyt ovat toki rivikansalaisille lähes ainoa tapa saada tietää, mitä ehdokkaat ajattelevat. Tai ainakin, mitä he haluavat esittää ajattelevansa. Mitä itse asiaan tulee, niin MTV3:n väittelystä kirjoitetutut kommentit ehdokkaiden argumentaation kehityksestä pätevät monessa suhteessa myös tähän debattiin.

Niinistö varmistelee edelleen, Mauno Koiviston liukkaudella resoneeraava Lipponen ei oikein ehdi sommitella ajatuksiaan lennokkaiksi lauseiksi, missä taas Soini on mestari. Hän onnistui kääntämään jopa toimittajan kysymyksen puoluetoverinsa, edustaja Hirvisaaren hovissa saamista solvaussakoista kysymykseksi katolisten uskonveljiensä syrjimisestä. Mitä tutummaksi Soini äänestäjille tulee, sitä läpinäkyvämmiksi myös hänen demagogiset temppunsa muuttuvat ja kansalainen joutuu punnitsemaan valintojaan sanavalmiuden ja uskottavan johtajuuden välillä.

Haavisto parantaa edelleen, Arhinmäen puolestaan näyttäessä yhä vahvemmin olevan mukana vain, "koska porukat niin halusivat". Väyrynen näyttää menettäneen humoristisesta itseironiastaan kaiken olennaisen, ja vaikuttaa yhä enemmän vanhalta kunnon kaikkitietävältä "en minä sitä tarkoittanut" -paavolta, jolle asiat ovat kristallinkirkkaita, edellyttäen, että ne sijaitsevat parin vuosikymmen päässä menneisyydessä.

Biaudet jankkaa sinänsä humaaneja teemojaan sen enempää niitä kehittelemättä ja Essayah puolestaan ilmaisee itseään yhä täsmällisemmin.

Yksi kysymys on myös se, missä vaiheessa lähenee kyllästymiskynnys näihin debatteihin, ja ne alkavat muuttua reality -kisojen kaltaisiksi selviytymispeleiksi. Jonkinlaista johtajuuttahan niissäkin toki mitataan, mutta on kysyttävä, liittyvätkö ne enää valtiomiestaitoihin?

Riku Keskinen 16.12.2011 4:27

Muuttivat varmasti. Toinen eli YLE:n väittely viimeistään veti jakolinjan eu-myönteiset ja eu-kriittiset. Oli tästä aiemminkin puhe, mutta nyt kun Sari Essayah liittyi isolla panoksella eu-kriittisten joukkoon tuntui, että molemmilta puolilta yksi menee jatkoon.

Tämä tietää minusta esimerkiksi Pekka Haaviston menestyksen päättymistä. Tai oikeastaan Haavisto on minusta menestynyt monella tapaa Essayahin veroisesti, mutta toiselle kierrokselle ei kummallakaan ole asiaa.

Eli Niinistöä vastaan olisi menossa Soini tai Väyrynen. Tältä tuntui tosin ennen tenttejäkin. Mutta sitä ei tiedetty, että ehdokkaat ryhmittyisivät näin selkeästi omille puolilleen. Niinistö yritti jälkimmäisessä tentissä jopa hieman toppuutella tätä, sillä aika innokkaat kaverit hänellä on.

Ja sitäkin tentit aiheuttivat, että tekee mieli kysyä että mitähän puoluejohtajat (ei-ehdolla-olevat) nyt sanovat ehdokkaistaan?

Miika Kurtakko 16.12.2011 7:25

Olen Unskin kanssa samaa mieltä, etteivät vaalitentit muuttaneet juuri mitään. Ehdokkaiden kannat ja tulokulmat olivat entuudestaan tuttuja eikä uusia avauksia nähty eikä kuultu.

Essayahin pointti lukemis- ja kirjoittamisajasta oli hyvä. Samaa soisi myös ehdokkaiden tekevän eli nipistävän siitä sadan tilaisuuden joukosta aikaa käänteentekevien ajatusten kehittelyyn. Nykymenolla Niinistö kävelee kampanjan läpi Mäntyniemen portista sisään eikä muilla ole asiaan nokan koputtamista.

Yhdyn myös siinä Unskin analyysiin, että muut ehdokkaat jättivät käyttämättä kultaisen tilaisuuden (tai tarkemmin sanottuna kaksikin) ennakkosuosikki Niinistön haastamiseen.

Niinistön heikko kohta on ulkopolitiikan operatiivisen johtokokemuksen puute, jota ei ikävä kyllä hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa istuminen korvaa - eihän jumalanpalveluksissa istuminenkaan pätevöitä papin tehtäviin. Nyt tämä ulkopoliittinen haastaminen jäi vähäiseksi, vaikka luulisi ainakin vanhempien Paavojen käyttävän tätä suhteellista vahvuuttaan Niinistön haastamiseen.

Allekirjoittanutta miellytti Andersonin ja Skönin tyyli enemmän kuin Maikkarin tentin kaoottinen älämölö. Lipposta mukaellakseni: nyt ei valita parasta torikauppiasta vaan tasavallan presidenttiä. On ja olisi jatkossakin mukava kuulla kunkin ehdokkaan puheenvuorot selkeinä. Ylenkin kannattaisi tosin pohtia seuraavassa tentissä asioiden fokusointia ja antaa ehdokkaille pidemmät (esim. 2 min) puheenvuorot. Ulkopolitiikan sinänsä kompleksiset kuviot eivät tahdo oikein avautua yhdellä virkkeellä, vaikka kuinka tahtoisi.

Kahden tv-tentin jälkeen minua on alkanut vaivata kaikkien ehdokkaiden henkinen jämähtäminen 1990-luvulle. Melko paljon on vettä virrannut Vantaanjoessa senkin jälkeen, mutta uutta ajattelua ei ole syntynyt kenenkään päässä. Valitsemmeko presidentin henkisistä muumioista?

Pentti Kangasluoma 16.12.2011 7:42

Kaksi mielipidemittausta, niiden tuloksissa ei näy kahden tv-väittelyn vaikutusta.

Paavo Lipponen on ollut edukseen, sekä maikkarin että ylen keskusteluissa. Mielestäni tämä on kiistaton fakta.

Demareiden kannatus tulee olemaan seuraavassa noususa.

Ylen toimittajat kysyivät millainen olisi presidentin viikko, Putiinin tapaaminen tai hänelle soittaminen olisi ohjelmassa.

Ruotsinkiin matkustetaisiin, mutta Viro´, eteläinen naapuri ei ollut kenenkään listalla.

Timo Soini tiesi että Tallinnassa on kyber-hyökkäyksiä torjuva keskus, Lipponen tiesi Naton olevan samalla asialla.

Laajasta kokemuksesta, myös asiantuntemuksesta huolimatta eniten kuplia ovat Väyrynen ja Soini.

Keskustapuolue ei voi olla samoilla linjoilla Väyrysen kanssa kun puhutaan suhteesta euroon. Onhan keskusta aina kuunnellut yrityselämän ääntä.

Liian kevyesti Soini sivuuttaa markkaan siirtymisen haitat, kustannukset. Näitä riviä kirjoittaa mies joka maksoi 16 prosenttia korkoa osalle rakentamiskustannuksia. Komeasti rakentaa uusi sukupolvi, kun on matala korkotaso.

Paavo Arhinmäki uljaasti tuomitsi, muiden lailla, Venäjällä tehdyn vaalivilpin. Suomalaista tuntuu niin mahdottomalta ajatus perustaa valtansa vaalipetoksen varaan. Siinä mielessä Venäjän horjuva demokratia on erilainen.

Maikkarin tentistä näin vain osan, Ylen vastaavasta voi sanoa, että etsivä löytää, kolkuttavalle avataan. tarkoitan yhteiskunnallista tietoa

Niinistöstä voi sanoa, mitä useampi vaalitentti, sitä enemmän hän arkipäiväistyy.

Jan Rossi 16.12.2011 8:16

Kyllä mielestäni asetelmat alkavat muuttumaan niin, että Niinistön joukoissa epävarmuus kasvaa. Niinistön kannatus on alentunut 9 prosentilla ja nämä ovat siirtyneet epävarmojen leiriin. Eli Niinistön pitää terävöittää sanomaansa väittelyissä, koska toistaiseksi Niinistö on tyytynyt peesaamaan muita luottaen ylivoimaiseen suosioonsa.

On huolestuttavaa, että epävarmuus Niinistön kohdalla kasvaa. Toistaiseksi tämä ei ole satanut muiden ehdokkaiden laariin, mutta Niinistön suhteen epävarmoiksi itsensä tuntevien saaminen takaisin voi olla vaikeaa.

Jan Rossi

Seppo Isotalo 16.12.2011 8:29

Ylen vaalitentissä linjat selkenivät jo pitkälle. Nyt on puntit tasan. Neljän puolueen ehdokkaat puoltavat EU-liittovaltioon johtavaa linjaa ja neljä Euron hajottamiseen johtavaa linjaa. Ne ovat minun nimitykseni kömpelöihin EU:n puolesta tai vastaan.

Tasapäinen vaalikeskustelu ei vielä anna tasapäistä äänestystä Eduskunnassa. EU kriisirahaston kannattajat ovat vielä niskanpäällä. Uusia siirtymiä ei ole tulossa kun demarit pyörsivät Urpilaisen pyhät sanat ja etsivät nyt ”kompromissia” Tärkeintä on, että hallitusrintama on hajonnut ja politiikka jyllää Eduskunnassa.

Kristilliset ovat heittäneet tuleen todella terävän väittelijän. Sari Essayh puhuu selkeästi Liittovaltiosta, tekee tyhjentävästi muotoiltuja kysymyksiä ja heittää korrektisti välihuutoja keskusteluun. On siinä Niinistöllä ja Lipposella änkyttämistä.

Siis vaalikeskustelu etenee juuri siihen kysymykseen, jo ainakin Ruotsissa on tuntematon.

Keskustelu käydään parittain Sari-Timo, Väyrynen-Arhinmäki, Niinistö-Lipponen, ja Eeva-Pekka. Näiden parien kannat ovat samasta valusta. Vaikka ilmaisu on erilaista.

juhani salo 16.12.2011 9:07

Jotenkin assosioin nämä tentit maikkarin tanssikisaan.

Ehdokkaat tanssivat Eu-valssia, taivuttelevat Nikkelimarkkaa ja laahustavat Satumaata. Juontajat yllyttävät äänestämään suosikkia.

Se paholaisen masurkka, jota presidentti joutuu tanssimaan on jäänyt kiusallisen vähälle huomiolle.

Uusi perustuslaki rajaa vallan melko yksiselitteisesti ulkopolitiikkaan, jonka hoidosta on puhuttu konditionaalissa - ehkä Lipposta lukuunottamatta.

Nämä ehdokas-illat palvelevat kyllä presidentin sisäpoliittisen vallan, unilukkaroinnin, kuvausta.

Viikkokalenterin jako oli hauska idea. Pelkäänpä, että Putin pistää tiistai-iltapäivällä puhelimen äänettömälle: "ny se Suomen pressa taas rinkaa"

Heikki Rönkkö 16.12.2011 9:21

1990-luvun tunnelmia muistellessaan Miika Kurtakko palautti edellä mieleen Unto Hämäläisen ensimmäisen (?) postauksen, jossa korostui Mauno Koiviston rooli ehdokkaiden malliapresidenttinä.

Molempiin näkemyksiin on helppo yhtyä. Jos ei ole mitään omaa esitettävää, voi aina yrittää vedota auktoriteetteihin.

Miika Kurtakko 16.12.2011 10:28

Essayahin eurokriittinen kanta on jotenkin epäuskottava, kun muistaa hänen europarlamentin ryhmänsä. European People's Party eli EPP on europarlamentin keskusta-oikeistolainen ryhmä, johon kuuluvat mm. Suomen ja Ruotsin kokoomuspuolueet ja Saksan CDU/CSU. Kyseessä on europarlamentin myötäsukaisin ryhmä liittovaltiokehitykselle ja euron tukipaketeille. Samalla analogialla voisi kuvitella vaikkapa Eero Lehden (kok) vaikuttavan vasemmistoliiton eduskuntaryhmässä ja vaatimassa verotuksen keventämistä, vai voisiko?

Mutta tilannehan ei ole mitenkään uusi. Paavo Väyrynenkin istui yli vuosikymmenen europarlamentin liberaaliryhmässä, joka on erittäin myönteinen liittovaltioajatuksille - toisin kuin Väyrynen itse. Ehkä kevyt poliittinen skitsofrenia on välttämätön edellytys europarlamentaarikoksi pääsemiseksi...:-)

Antti Saloniemi 16.12.2011 10:54

Kumpi mahtaa olla vastemielisempää, Soinin tietämättömyys vai tietoinen kuulijoiden sumuttaminen? ”Teoria herra” Juhana Vartiainen on vain yksi, mutta täydellisen kuvaava esimerkki. Tämän herran jonkinsorttinen viiteryhmä on demareissa. Kiinnostavaksi asian tekeekin juuri se, että hän tavan takaa esittää kantoja, jotka eivät myötäile sen puoleen Suomen kuin Ruotsin demareiden politiikan yrityksiä. Kun tämä vielä yhdistyy totiseen haluun argumentoida ja vieläpä kykyyn osallistua julkiseen keskusteluun, niin onhan se nyt jo Soinin tyyppiselle poliitikolle aivan liikaa. Asia on täysin määritelty, kun sanoo kyseessä olevan demari teoria herran. Jos nyt joku vielä ilkeää tai osaa ruotsia lukea niin HBL:n kolumneista tämän ”teoria herran” ajatuksiin voi muuten tutustua.

Liki tahatonta komiikkaa eilisessä oli vähän liikaakin. Paavo Lipponen saa tehdä uudelleen ja uudelleen kolmois-salkovin kierteellä, osoittaessaan että hänen, Urpilaisen ja Kataisen kannat noista määräenemmistö säädöksistä vastaavat täysin toisiin. Tuo kolmikon verbaali akrobatia tässä asiassa on valloittavaa, mutta sataa suoraan populistien laariin. Jospa nyt olisi otettu vaarin siitä Niskavuoren emännän ohjeesta: ”Jutta ja Jyrki, likainen pyykki pestään kotona.”

Niinistöä kovisteltiin tuosta vakausrahaston (tms.) koon kasvattamisesta. Sieltähän tuli niin valtiomiesmäinen, selkeä ja suoraselkäinen vastaus: tietenkin ollaan mukana, mutta ei nyt sentään enempää kuin meille sopii. Hienoa ja vakuuttavaa! Mitä olisi tapahtunut, jos vastaus olisi ollut jotakin sellaista, että kuten nähty on, taloudessa voi tapahtua mitä tahansa, joten tuohon kysymykseen on tässä tilanteessa mahdotonta vastata?

Ilari Kiema 16.12.2011 11:06

Euroasioiden viikko osoitti, että mikään ei ole Suomessa muuttunut. Eurooppalaista integraatiota ei tapahdu eikä toivota. Jos sitä joku esittää, se torjutaan ja tukahdutetaan.

Ministeri Alex Stubb, jota muutenkin jatkuvasti solvataan, totesi blogissaan ja haastattelussaan 10.12., että EU otti huippukokouksessa askeleen kohti talousunionia. Näinhän asia esitettiin samanaikaisesti kaikissa muissakin maissa ja on määritelty jo Wikipediassakin:

„Beim Brüsseler Gipfel [--] beschlossen in der Nacht zum 9. Dezember 2011 die 17 Euro-Länder und neun weitere EU-Staaten, die Europäische Wirtschafts- und Währungsunion (EWU) zu einer Fiskalunion auszubauen.“ http://de.wikipedia.org/wiki/Fiskalunion

Keskiviikon vaalikeskustelussa kysyttiin, ottiko EU:n huippukokous askeleen kohti talousunionia. Eva Biaudet kannatti vahvaa eurooppalaista poliittista päätöksentekoa, koska kaikkein tuhoisinta on, jos poliitikot ovat heikkoja ja antavat vallan markkinoille. Muut EU-myönteiset ehdokkaat ymmärtääkseni kiistivät sen, että fiskaaliunioni ollenkaan olisi mikään fiskaali- tai talousunioni.

Suomessa politiikkaa tehdään edelleen kielimuurin suojassa, ahtojäätilanteesta riippumatta. Tarkastellaan viikon takaista, sisällöllisesti harhaanjohtavaa kielioppilausetta:

”Nicht sechs, sondern neun EU-Länder wollen sich der Fiskal-Union anschließen – manche erst einmal unter Vorbehalt.“ http://www.welt.de/politik/ausland/article13759491/17-Euro-Laender-9-Fragezeichen-ein-isolierter-Brite.html

Lause siis väittää, että ei ainoastaan kuusi vaan jo yhdeksän [euron ulkopuolista] EU-maata haluaa liittyä fiskaaliunioniin. Mikä tässä on Pohjoismaiden kannalta väärin, millä perusteella tämä torjutaan?

Tanska ja Ruotsi: EI - NEJ, VI VILL IKKE I FISKALUNION.

Suomi/Finland: EI - NEJ, DETTE ER IKKE FISKALUNION.

Lauseilla on eroa. Tilanne on samankaltainen 20 vuotta sitten kolmessa peräkkäisessä kansanäänestyksessä – Tanska 1992, Tanska 1993, Suomi 1994. Miten sama Maastrichtin sopimus voi näyttää niin erilaiselta kahdessa maassa? Keskimmäisessä äänestyksessä oli kyse Tanskan varaumaversiosta, joka oli kuitenkin muutoin identtinen alkuperäisen kanssa ja jota luettiin samalla tavalla kuin naapurimaissa. Tanskan kansanäänestykset järjestettiin sen perustuslain pykälän nojalla, joka koskee suvereniteetin siirtoa kansainväliselle järjestölle. Suomessa taas väitettiin, ettei sopimuksella suinkaan olla luovuttamassa kansallista päätöksentekoa minnekään. Tämä käsitys vallitsee edelleen päättyvän viikon nettikeskusteluissa, joissa voimassaolevan unionisopimuksen lukijoita uhkaillaan 1-10 vuoden vankeustuomiolla maanpetoksesta, ”yrityskin on rangaistava”.

Suomen EU-politiikan voisi muotoilla uudeksi yya-henkiseksi doktriiniksi: Kataisen-Urpilaisen alaviitekeskeinen, varaumaperusteinen ja vaikeuspainotteinen Eurooppa-poliittinen linja sisältää Soinin pyrkimyksen pystytellä kaikkien vapaamielis-demokraattisten yhteisöjen ulkopuolella.

Antti Vesala 16.12.2011 11:06

Niinistön gallup-suosion huippulukemat ovat olleet aikana, jolloin hän ei itsekään ole ollut vielä vahvistanut kiinnostustaan ehdokkaaksi. Vielä kesällä arvailuissa pyörivät mukana sellaiset nimet kuin Lasse Lehtinen, Eero Heinäluoma, Mari Kiviniemi ja Seppo Kääriäinen. Viimeiset ehdokkaat on nimetty vasta viime viikkoina.

Paavo Väyrynen saattaa olla hyvinkin oikeassa siinä, että asetelmat alkavat vasta nyt pikkuhiljaa muotoutua. Ei tosin välttämättä sellaisessa mielessä, kuin hän itse tarkoittaa. Analyyttisena tunnetun Sauli Niinistö arviot suosionsa kehityksestä tuskin siis olivat ainakaan niin "yllättäviä" kuin tiedotusvälineet ovat kommentoineet.

Jos tarkastellaan puolueiden kannatuksia suhteessa ehdokkaiden kannatuksiin, voidaan ensinnäkin todeta, että Sauli Niinistö näyttää olevan ainoa ehdokas, jolla on merkittävässä määrin puoluerajat ylittävää suoraa henkilökannatusta. Hänen kampanjaansa on toivotettu tervetulleeksi ja tullutkin mukaan runsaasti väkeä erilaisista poliittisista taustoista. Melkein kaikki muut ehdokkaat ovat jäljessä reilustikin siitä kannatuksesta, joka heidän puolueidensa kannatuksen perusteella olisi saavutettavissa. Puoluekannatusten perusteella eniten jäljessä potentiaalistaan ovat Soini ja Lipponen, nimenomaan tässä järjestyksessä, ja heidän jälkeensä Väyrynen. Erityisesti Perussuomalaisten kannattajien toiminta on yllättävää siinä mielessä, että eduskuntavaaliasetelmista tuttu protesti kaikkea perinteistä yhteiskunnallista toimintaa vastaan ei selvästikään tunnu välittyvän presidentinvaalitilanteeseen.

Tiedotusvälineissä myötämielisesti kohdeltu Pekka Haavisto puolestaan on puoluekannatusta tarkastellen potentiaalinsa ylärajoilla. Hän ei näillä näkymin nouse toiselle kierrokselle, vaikka kaikki vihreiden kannattajat äänestäisivät häntä, eikä näin ole selvästikään tapahtumassa. Haavistolta mahdollista kannatusta syövät ratkaisevien muutamien prosenttien verran Biaudet oikealla ja Arhinmäki vasemmalla. Seuraavia gallupeja vain odottelemaan. Epävarmojen osuus on nyt niin suuri, että arvailu on tavallistakin vaikeampaa.

Pentti Peltoniemi 16.12.2011 11:20

Hämäläisen oivallus laskea kannatusluvut blokkeina Niinistö – muut ehdokkaat - EOS on tärkeä. Niinistöllä on tässä vaiheessa vielä runsaan kolmanneksen kannatus, mutta EOS:n kautta se on ennakoidustikin hupenemassa lähemmäksi Kokoomuksen puoluekannatusta. Vastaava n. 20 prosentin (9 %-yks.) kannatuksen pudotus kuukaudessa tarkottaisi tammikuun puolivälissä enää noin 30 %:n kannatusta.

Mielenkiintoista on Väyrysen sijoittuminen jo nyt ensimmäisen kierroksen kakkoseksi, vaikka puoluemittauksissa Keskusta on edelleen vasta viidentenä – tosin (Väyrysen uutteran työn myötä?) jo kääntynyt pieneen nousuun kesän lukemista.

Oliko keskustelussa yllättävää? Ei. Isotalo huomautti, että linjat selkenivät. Aletaan siis olla peruskysymyksen – ulkopolitiikan – äärellä.

Ironista kyllä siinähän EU- tai euromaiden taloudella - valitun tulkinnan mukaan – presidentillä ei ole mitään tekemistä. Kaiketi perustuslakiasiatkin on riisuttu presidentin tehtävistä. Siksi oli hieman yllättävää, että keskustelussa ei kommentoitu millään lailla eilisessä FST5:n Obs.-lähetyksessä esille nousseita professori Henrik Meinanderin sekä dosentti Åsa Bengtssonin näkemyksiä presidentin valinnan siirtämisestä eduskunnalle.

Heidän perustelunsa oli tuttua vallan kolmijakoon ja/tai parlamentarismiin liittyvistä pohdinnoista: seremoniallisen presidentin valinta erillisessä vaalissa on tarpeetonta. ”Se tuntuu turhalta”, sanoi Bengtsson.

Luulisi, että leikkauksia ja säästöjä touhuavat omaisivat rohkeuden viedä tämä kallis sirkus omalle areenalleen eduskuntaan. Ehkä Niinistö tekee aloitteen? Tai Lipponen?

Mikään vaaliväittely tai varsinainen keskustelu ei eilinenkään ollut, pikemminkin toimittajien vetämä kyselytentti, jonka ansiosta ei jäänyt epäselväksi, ketkä hallitsevat presidentin keskeisen tehtävän, ulkopolitiikan. Mielestäni järjestys oli Väyrynen, Lipponen ja myönteisenä yllätyksenä Biaudet.

Jussi Rantala 16.12.2011 11:27

Presidentinvaalikeskustelu ei ole noussut kauhean kiinnostavalle tasolle, eikä eilinen tentti varmasti suuria muutoksia tuonut. Näkisin että osittain tämä liittyy itse presidentin tehtävään ja toimivaltaan: Ulkopolitiikan johtohahmon tehtävistä, eli pelkistäen Suomen edustamisesta kahdenvälisissä suhteissa, on hankala muodostaa iskeviä ja konkreettisia kysymyksiä. Eduskuntavaalit tai "pääministeritentit" tarjoavat paljon enemmän mahdollisuuksia selkeisiin kysymyksiin ja aloitteisiin. Nyt presidentin tehtävien pohdinta jäi tähän kalenterin täyttämiseen. Putinille soittelisivat näemmä sitten, ja Ruotsissa ja maakuntamatkallakin voisi käydä.

Keskustelun vaisuus liittyy todennäköisesti myös tilanteeseen, jossa edellisen presidentin kausi on päättymässä, eikä häntä enää haasteta. Ei olla nähty "työväen presidenttiä", eikä mitään muitakaan piikkejä. Kaikki muutkin ehdokkaat Niinistön lisäksi ovat nyt varsin varovaisia. Talouskriisi ja euroalueen ongelmat toki tarjoavat kriitikoille aseita, mutta tämäkin keskustelu junnaa jo tutuksi tulleilla urillaan.

Olivatko Halosen globaalia oikeudenmukaisuutta ja tasa-arvoa korostaneet avaukset hyviä? Entä mitä teemoja uusi presidentti haluaisi nostaa esille kansainvälisillä foorumeilla? Pitäisikö YK:ta ja sen alaisia (ja kenties muitakin) kansainvälisiä järjestöjä jotenkin uudistaa; millaista maailmaa Suomen pitäisi osaltaan olla ajamassa? Miten Suomen tulisi tasapainotella kauppasuhteiden ja ihmisoikeuksien välillä kehittyvissä maissa, joissa Suomellakin on kasvavia intressejä?

Kokonaan toinen asia on, kiinnostavatko tällaiset kysymykset sitten ns. suurta yleisöä.

Yllätyksiä vaaleissa tullaan varmasti näkemään; jonkun osakkeet noussevat dramaattisesti ennen vaalipäivää. Tuskin tämä kuitenkaan tulee liittymään mihinkään konkreettiseen avaukseen. Gallupit ja niistä uutisointi voivat synnyttää jonkun ehdokkaan kohdalla "ilmiön", ja tämä positiivinen kierre johdattaa ko. ehdokkaan toiselle kierrokselle ilman mitään sen suurempaa yksittäistä syytä. Epävarmojen äänestäjien potista löytyy kyllä vielä jaettavaa.

Anna Mikkola 16.12.2011 13:22

Täytyy myöntää että katson näitä tv-tenttejä puhtaasti viihteenä. Äänestyspäätökseni teen aivan muilta pohjilta.

Selkeintä eilisessä tentissä kuitenkin nähdäkseni oli se, että Niinistö sulaa hieman. Ylen toimittajat pistivät Niinistöä jo hieman kovalle, joka osaltaan paljasti millainen kupla on kyseessä. Talouskeskustelu meni liirumlaarumiksi ja välttelyksi - jonkun mielestä Niinistö voi olla "pohdiskeleva", mutta itse en tätä syvää viisautta kyllä hänen jutuissaan näe. Edelleen minulla on vahva fiilis siitä, että Niinistö on lukenut paljon kriisistä, muttei ole oikein ymmärtänyt lukemaansa, eikä näin ollen kykene suhteuttamaan kommenttejaan todellisuuteen. Niinistön onttous näkyy siinäkin, että pisteet häneltä otti kotiin joku kristillisdemokraattien Essayah, joka onnistui muutamalla selkeällä lauseella saattamaan Niinistön melko omituiseen valoon.

Timo Soini minua hieman yllätti. Soiniahan nimittäin jossain määrin pelattiin tässä. Hän jostain käsittämättömästä syystä otti esiin Hakkaraisen ja Haaviston tapaamisen, jossa vaiheessa Haaviston kasvojen ilmekin jo viesti jotain siihen suuntaan että my masterplan is working. Soinin veto ei taida millään riittää toiselle kierrokselle.

Arhinmäki taasen oli nähdäkseni eilen hyvä, erityisesti taloudesta puhuttaessa; ensimmäinen kerta ja ensimmäinen ehdokas joka toi esiin vasemmistolaisia talousargumentteja ja vasemmistolaista näkemystä kriisiin. Sitä mielestäni nämä väittelyt kaipaavat hyvin kipeästi jo pelkän keskustelun laajentamisen kannalta. Lipponen ei tätä tee, koska hän pitää - sinänsä kunnioitettavasti - kiinni kannastaan euro- ja EU-miehenä. Tämä vain tarkoittaa sitä, että Lipponen jatkaa sitä minkä aloitti 1990-luvulla; vetämällä oikealta ohi. Haavisto oli jostain syystä täysi statisti talouskeskustelussa, samoin kuin Biaudet.

Väyrysestä olen usean muun kommentoijan kanssa samaa mieltä; huumori on mukavaa, mutta loppujen lopuksi tässä ollaan valitsemassa presidenttiä, ja se on vakava asia suurimmalle osalle suomalaisista. Väyrysellä on oma fanikuntansa nuorisossa - siis kepunuorten ulkopuolella - jotka kannattavat Väykkää lähinnä ironisessa mielessä. Tässä porukassa jo se, että pääsee vuonna 2012 äänestämään Paavo Väyrystä on itsessään niin hyvä vitsi että se riittää argumentiksi. Mutta ei tämä porukka niin iso ole, että siihen vetoamalla vaalit voitettaisiin.

Reino Kössö 16.12.2011 13:23

Yle:n keskustelua leimasi varsinkin kärkiehdokkaiden vaisuus. Sari Essayah yllätti positiivisesti. Hän on eniten petrannut esiintymistään noitten kahden vaalikeskustelun perusteella. Jos jatko sujuu samaan tapaan, hän nostanee kannatustaan vaaleihin mennessä.

Paljon aikaa kulutettiin Euroopan velkakriisin jauhamiseen, eikä se silti välttämättä erikoistermeineen ja monimutkaisine syy- ja seuraussuhteineen tavalliselle äänestäjälle avaudu. Toisekseen, presidentti ei voi siihen valtaoikeuksiensa puitteissa juurikaan vaikuttaa.

Sauli Niinistö sai paljon puheaikaa ja oli välillä hieman tuskaantuneen oloinen. Hänellä tuntuu olevan samantyyppinen sordiino päällä, kuin Mari Kiviniemellä oli ennen eduskuntavaaleja. Niinistö on ympäripyöreän muotoilun mestari. Hänen vastauksiensa tulkinnassa vastuu siirtyy kuulijalle. Nytkin hän pyöritteli kannanottojaan ja jopa vaihtoi niiden sisältöä kesken kaiken. Keskustelu IMF:n roolista on siitä kuvaava esimerkki. Niinistön esiintymistä seuratessa on entistä vaikeampi ymmärtää hänen ylivoimaista kansansuosiotaan.

Nähtäväksi jää, onko ehdokkailla ässiä hihassaan loppuja tenttejä ja varsinkin suurta vaalikeskustelua varten. Tähän asti nähdyt keskustelut tuskin radikaalisti vaikuttavat asetelmaan.

jorma saloniemi 16.12.2011 14:16

Ajattelen asiaa lopputuloksen kannalta. Kuinka paljon kansalaisista ihan oikeasti uskoo, että Haavisto, Väyrynen, Soini, Arhinmäki, Essayah voisivat toimia presidenttinä? Keskustan kannatus on 14 %, mutta kaikki eivät äänestä Väyrystä. Kansan näkökulmasta on vain 2 potentiaalista presidenttiä: Niinistö ja Lipponen.

Jussi Lähde 16.12.2011 14:56

Muutama havainto:

Sari Essayah tulee menestymään ensimmäisellä kierroksella kohtuullisen hyvin. Hän on ensimmäinen selkeästi arvoiltaan koskervatiivinen naisehdokas maamme presidentinvaalihistoriassa. Essayah kerää sellaisten naisten ääniä, jotka ovat valmiita äänestämään Niinistöä, mutta eivät sentään kahdesti!

Väyrysen taktiikka toimii, hän on aidompi Timo Soini kuin Soini itse.

Gallup, jossa Väyrynen oli toinen ja Soini kolmas saattaa herättää Suomen. Kenen taakse keskittyvät he, jotka eivät halua Väyrystä tai Soinia toiselle kierrokselle?

Mika Lako 16.12.2011 16:32

Helsingin Sanomien vaalikone arpoi minulle hieman yllättäen Sari Essayahin ykkösvaihtoehdoksi . En katsonut näitä vaalitenttejä televisiosta, mutta ilmeisesti pitää nyt katsoa ainakin MTV3:n tenttiä sekä Sari Essayahia erityisesti "sillä silmällä".

Jos Essayah ylittää uskottavuuskynnyksen, niin kai Sari voisi olla vaihtoehto työväen Niinistölle?

Jouni Martikainen 16.12.2011 17:14

Totta kai vaalitentit vaikuttavat kannatukseen. Vaalitenteissä ehdokkaat joutuvat esiintymään rinnakkain toisten ehdokkaiden kanssa, ja katsojat pystyvät havainnoimaan ehdokkaiden välisiä eroja paitsi vastauksissa ja kannanotoissa myös olemuksessa, elekielessä jne... Kaikki nähty ja kuultu vaikuttaa. Niinistö joutuu pyörittelemään sanomisiaan epämääräisesti yrittäessään olla ärsyttämättä suurta kannattajakuntaansa. Haastajat pystyvät olemaan suorasanaisempia.

Reino Kössö 16.12.2011 18:47

Vaalitenteissä ja -keskusteluissa paljon vaikuttaa sekin, miten toimittajat keskustelua johtavat ja rajaavat. Jostakin luin otsikon, että kannatusluvut puhuttivat ehdokkaita. Eivät olisi puhuttaneet, elleivät toimittajat olisi niistä kyselleet.

Venäjästä puhuttiin paljon uhkakuva edellä. Toimittajien mieleen ei juolahtanut kysyä esimerkiksi sitä, että näkevätkö he Venäjän WTO-jäsenyydellä Suomen kannalta turvallisuuspoliittista ulottuvuutta?

Näin maallikon näkökulmasta voisi olettaa, että WTO-jäsenyys sitoo Venäjän entistä enemmän rauhanomaiseen, kansainväliseen yhteistyöhön ja kaupankäyntiin länsimaiden kanssa. Sehän on itseasiassa Venäjän vaurastumisen edellytys.

En usko, että Venäjä ehdoin tahdoin vaarantaisi sen aggressiolla sotilaallisesti liittoutumatonta Suomea vastaan. Kysymys on tärkeä Suomen NATO-jäsenyyden mahdollista tarvetta pohdittaessa.

Sitäkään ajankohtaista asiaa ei nostettu esiin, että Venäjä ilmoitti auttavansa Euroopan Unionia sen talouskriisissä. Tästä olisi ollut myös kiinnostavaa kuulla ehdokkaiden arviot.

Heikki Hakala 16.12.2011 18:50

Mielenkiintoista on se, että vielä näiden tv-väittelyjenkään jälkeen ei voi nostaa esiin kärkiehdokkaiden joukkoa, jonka kesken mitalisijat ilman muuta jaettaisiin. Sauli Niinistö on hänelle mitatusta yhdeksän prosenttiyksikön laskusta huolimatta yhä ylhäisessä yksinäisyydessään. Muiden välinen asetelma ehtii vielä ennen ensimmäisen kierroksen äänestyspäivää elää tavalla, jota on vaikea tässä vaiheessa ennustaa.

Kahden nyt nähdyn debatin merkityksellisin anti taitaa olla siinä, mitä niissä ei tapahtunut. Paavo Väyrynen ei kyennyt ylläpitämään mielikuvaa muuttuneesta miehestä. Timo Soini ei esittänyt uskottavaa vaihtoehtoa sille politiikalle, jota hän suureen ääneen vastustaa. Arhinmäki, Biaudet ja Haavisto eivät osanneet ottaa tilaa haltuunsa tavalla, joka riittäisi innostamaan ainakaan muita kuin heidän puolueidensa peruskannattajia.

Paavo Lipposen kannatus mataa viimeisissä mittauksissa viiden prosentin tasolla. Hän näyttäytyi tv-ruudussa väsyneenä vanhempana valtiomiehenä, jolta yllätyksiä on turha odottaa. Pidän kuitenkin mahdollisena, että kasvava poliittinen ja taloudellinen epävarmuus johdattaa epävarmoja äänestäjiä hänen taakseen juuri siksi, että hän kaikessa eleettömyydessään on niin tuttu ja turvallinen.

Sari Essayah lienee ainoa, jonka voi jo nyt todeta selviytyneen näistä debateista voittajana. Minäkin tulin ennalta asennoituneeksi häneen ehdokaskaartin lilliputtina, mutta sitä hän ei ole. Jo MTV3:n tentti keskiviikkona osoitti Essayahin kykenevän täysin tasavertaiseen keskusteluun kilpakumppaniensa kanssa.

Jännittäviä viikkoja meillä on edessämme. Hienoa, että Perässähiihtäjä lupaa vielä peräti viisi postausta ennen kuin hajaannumme itse kukin toviksi joulunviettoon.

Elina Mäntylä 16.12.2011 22:06

Huomasin vasta YLEn tentin jo alettua, että se näkyy ulkomaillekin Areenasta. Eli näin/kuuntelin vain tentin loppupuoliskon. Tämä oli minulle ensimmäinen kerta, kun pääsin kuuntelemaan kaikkia ehdokkaita. Pidin erityisesti Haaviston, Biaudet'n ja Essayah'n esiintymisestä. Mielestäni myös keskustelu oli sopivan rauhallisen tahtista ja lisäpuheenvuoroja annettiin sivuutetuille ehdokkaille, vaikka varmaan ohjaaja huusi jo juontajien korvanappeihin. En tiedä, vaikuttiko tentti äänestäjien käyttäytymiseen. Itse tiedän jo, ketä äänestän ensimmäisellä kierroksella.

Vesa Kaitera 16.12.2011 22:29

Minustakin TV-keskustelujen oleellisin anti oli siinä, ettei niiden aikana yksikään Sauli Niinistön kanssa kilpaileva ehdokas kyennyt oleellisesti laajentamaan omaa reviiriään äänestäjien keskuudessa Sari Essayahia lukuunottamatta. Mielestäni niin Väyrysen, Soinin, Lipposen kuin Haavistonkin esintymisiä voi tätä taustaa vasten pitää pettymyksinä. Nämä kaksi TV-tenttiä olivat se foorum, missä Niinistön asemaa olisi pitänyt oikein kunnolla horjuttaa. Ei Niinistökään TV-tenteissä minään yli-ihmisenä näyttäytynyt, mutta hänelle tämä tilanne riittää mainiosti, hänen haastajilleen sen ei pitäisi riittää.

Matti Mäkinen 16.12.2011 22:54

Hivenen huvittavaakin on aina näissä nimellä kirjoitettavissa kekusteluissakin - puhumattakaan nimimerkin suojassa käytävissä keskusteluissa - kuinka älykkäät ja analyyttiset kekustelijatkin sortuvat oman poliittisen viitekehyksensä tähden yliyönteihin kommentoinnissaan.

Esimerkiksi Anna Mikkola toteaa tämän otsikon alla Ylen vaalitentin perusteella osoittautuneen, että Niinistö on kupla. No tuskin tuolla poliittisella ja yhteiskunnallisella kokemuksella Sauli sentään kupla on ja erityisen huonosti hän ei edes onnistunut tentissä.

Antti Saloniemi 16.12.2011 22:55

Kiinnostaisi tarkemmin tietää: (i) Mikä mahtaa olla se Väyrysen oikea ja vääristelemätön gallup, jossa hänen oikea kannatuksensa näkyisi? Siis kun nämä väärät gallupit lähestyvät sitä oikeaa, niin jossakin sen kai sitten pitää olla. (ii) Lipponen uhkaa ja uneksii tilanteesta, jossa "kunnolla" keskustellaan Suomen tulevaisuudesta. Silloin kuulemma hänen kannatuksensa räjähtää, siis ylös päin. Hic Rohdos, hic salta! Kuka häntä estää tätä avausta tekemästä? En minä nyt suoraan sanottuna ole häneltä vielä sitä huomannut.

No, ei kai kumpikaan näistä asioista mitään uutta ehdokkaan kuvaan lopulta toisi.

antti liikkanen 17.12.2011 0:17

Kaksi asiaa edelleen hämmentää kokenutta ihmisen arvioijaa, jonka arvioon perustuen aika isoja asioita yksilöiden kohtalla päätetään.

1) tapa, millä ihminen istuu tuolillaan itsensä kanssa

2) tapa, millä ihminen käyttää silmiään

En halua muita keskustelijoita ja katsojia ohjailla vaan ainoastaa opastan, että ihmisen neuroplastisiteetti ja -resilienssi voidaan osaltaan päätellä kohdista 1) ja 2)

(plastisiteetti on joustavuutta ja resilienssi kimmoisuutta)

Tässä katsannassa tentissä oli kaksi ylivoimaista, eivätkä he olleet kumpikaan gallup-johdossa.

Näin ollen arvelen, että kansa vaistomaisesti vähitellen lähiviikkoina "ottaa kontaktia" ja tekee lopulliset päätöksensä sekä 1. että 2. kierrosta ajatellen.

Taina Hämäläinen 17.12.2011 1:21

Katsoin vain alkuosan keskustelusta, koska Eurodekkari kiinnosti enemmän.

Olen kyllä Anna Mikkolan kanssa samaa mieltä siitä, että Niinistö on kupla ja nimenomaan median luoma kupla. Ainoa "suuri" asia, mitä hän on saanut valtiopäivämiesurallaan aikaan on se Suomen vieminen euroon yhdessä Lipposen kanssa.

Noin ulkonäöllisesti katsottuna kyllä presidentin pitäisi olla pystypäinen ja suoraryhtinen, eikä vain kuikuilla kulmiensa alta sinne sun tänne.

Halosen on väitetty olleen alaisilleen tiuskiva ja äkäilevä. Siinä mielessä Niinistö lienee yhtä presidentillinen, kuin edeltäjänsäkin. Puhemiehenä hänen olisi pitänyt pitää eduskunnan puolta. Niinistö kuitenkin suoraan sanoen populistisesti mollasi eduskuntaa. Pitkävihaisenakin häntä pidetään, kuten Halostakin. Onpa mielenkiintoista seurata, pystyykö Niinistö vielä tulevissakin keskusteluissa pitämään negatiivisen puolensa piilossa.

Essayah tuntuu olevan todella terävä ja esiintymiskykyinen ehdokas. Urheilijan tausta on varmasti tuonut hänelle kykyä keskittyä olennaiseen ja valmentanut myös selkeään puhumiseen. Jossakin isommassa puolueessa hänestä voisi hyvinkin tulla jopa presidentti.

Jotenkin jäi keskustelusta, siis siltä osin, kuin sitä seurasin, sellainen tunne, että toimittajat välttivät nostamasta esiin asioita, joissa Väyrysen kokemus ja tietomäärä olisi tullut esille.

Stiina Tsutsunen 17.12.2011 1:26

Kaipaan esimerkiksi maikkarin puolelle vaalitenttiä, jossa keskityttäisiin siihen, millaisia ihmisiä ehdokkaat ovat ja mitkä ovat heidän arvonsa. Miten he tekevät päätöksiä ja millainen on se suuri visio, jota kohti kaikilla tehdyillä päätöksillä pyritään?

Olen melko nuori äänestäjä, enkä seuraa politiikkaa erityisen tarkasti. Minulla ei ole aavistustakaan, mitä esimerkiksi valuuttakriisin tai turvallisuuspolitiikan suhteen pitäisi tehdä. Tätä asiaa ei helpota se, että asiantuntijat ja poliitikot ovat jatkuvasti täysin vastakkaista mieltä. Jos he eivät voi tietää vastausta, niin kuinka sitten minä voisin? En siis tahdo äänestää ehdokasta, jolla on mielestäni paras ratkaisu johonkin ongelmaan, vaan tahdon äänestää ehdokasta, jolla on mielestäni parhaat arvot ja parhaat edellytykset (äly, kokemus, persoona, koulutus, meriitit) tehdä valistuneita päätöksiä. Tahdon myös, että presidentti osaa tuoda viestinsä esiin selkeästi ja että hänellä on miellyttävä olemus sekä hyvät käytöstavat. Tältä pohjalta analysoin MTV3:n ja Ylen vaalitenttejä.

Paavo Väyrynen:

+ Hyvä esiintyjä, selkeä puhe, pitkä kokemus, toisinaan hauskan ilkikurinen.

- Hänelle tuntui olevan tärkeintä todistaa, että kaikki muut olivat väärässä 90-luvulla. Ei minua kiinnosta, mitä _olisi pitänyt tehdä_ menneisyydessä. Haluan tietää, miten hän aikoo selvitä nykytilanteesta.

Paavo Lipponen:

+ Asiantunteva, asiapitoinen, arvokas.

- Väsyneen oloinen, puhui hyvin hitaasti, pappamainen olemus. Viesti saattoi olla hyvä, mutta en jaksanut kuunnella sitä, koska ulosanti oli tylsä. Pelkään, että hän on liian vanha etenkin, koska 6 vuoden kuluttua hän on 76-vuotias.

Timo Soini:

+ Puhui ymmärrettävää kieltä, sanoi kantansa napakasti ilman turhaa jargonia.

- Ei esittänyt vakuuttavia perusteluja, osa jutuista oli typeriä (esim. kummallinen selitys suomea sujuvasti puhuvasta mustasta miehestä), hänen arvonsa olivat minulle vastenmielisiä. Selitys siitä, kuinka kaikille samat oikeudet, mutta ei kuitenkaan avioliittoa homoille oli epälooginen. Käytti ison osan puheajastaan valittamiseen: en saa puheenvuoroa, minua vastaan hyökätään.

Sauli Niinistö:

+ Olemuksessa oli jotain hyvin vakuuttavaa. Tuli sellainen olo, että tiukan paikan tullen hän ei menisi paniikkiin vaan hoitaisi asiat kuntoon. Vaikutti kokeneelta ja paineensietokykyiseltä.

- Hänen kannoistaan ei ottanut mitään selvää. Oli varovainen ja ympäripyöreä. Ei tuonut keskusteluun avauksia.

Sari Essayah:

+ Hän oli tullut taistelemaan. Energinen ja jämäkkä. Haastoi muita. Varaisi presidenttinä aikaa lukemiselle ja kirjoittamiselle.

- Tuli sellainen olo, että hän oli opetellut ulkoa monia asioita, mutten ollut kuitenkaan varma, tiesikö hän laajemmin, mistä puhui. Uskonto paistoi riveiltä ja rivien välistä. Ei ollut meriittejä, joilla päteä.

Pekka Haavisto:

+ Etenkin maikkarilla antoi erittäin miellyttävän vaikutelman itsestään. Ei esim. huudellut päälle ja sanoi sanottavansa selkeästi ja vakuuttavasti. Vaikutti asiantuntevalta. Olin erittäin positiivisesti yllättynyt.

- Ylen tentissä ei ollut aivan yhtä hyvä kuin maikkarin. Jäi hieman huomaamattomaksi.

Eva Biaudet:

+ Toi arvonsa selkeästi esiin.

- Ei ollut vakuuttava. Tuntui tunkevan naisasiaa kaikkiin mahdollisiin väleihin, mikä kävi hermoille.

Riku Keskinen 17.12.2011 3:57

Minusta Essayhanin panosta tulkitaan nyt hieman väärin. Oleelllista on toki, että hän pärjäsi hyvin tenteissä. Mutta oleellisempaa on, että eu-kriittinen rintama muodostui. Nyt on kuultu kolmella suulla - Soinin, Väyrysen ja Essayahin - että minkälaista eurokriittisyys voi olla.

Se ei siis voi enää olla pelkkä henkilö- tai luonnekysymys.

Kaiken järjen mukaan kehitys johtaa siihen, että toiselle kierrokselle haetaan yhtä eu-myönteistä ja yhtä eu-kriittistä ehdokasta.

Tällaisesta asetelmasta ei ole Suomessa aiemmin näyttöä. Eduskuntavaalitkaan eivät perustuneet tähän asetelmaan.

Nämä puolet eivät ole vielä edes alkaneet keskustella keskenään. Puolueiden johto on hiljaa ehdokkaidensa näkemyksistä.

Oiva Pennanen 17.12.2011 8:56

Täällä Perässähiihtäjän perässähiihtäjissä on HYVIN monenlaista lylynlykkijää. Siinä hiihtoharrastuksen lomassa he ansiokkaasti pitävät pensseliä kädessään. Moni maalaa värilasit päässä taivaanrantaa, usea myös mustalla, onpa havaittu muutaman maalaavan jopa rumaa pirua sinne seinälle. Ilkijämmät tyytyy pistelemään ja puhkomaan kuplia.

Itselläni sukurasitteesta johtuen suksi ei oikein luista joten koetan kontata perässä, jos se sallitaan.

Näitä kommentteja kun lukee niin tulee mieleen; Valitaanko nyt presidettiä - Ihmistä duuniin?- Moni näyttää kaipaavan Messiasta, tuskista ja vaikeuksista Vapahtajaa. Toiset tyytyvät tivaamaan , että mitä huominen päivä tuo tullessaan?Se muka ehdokkaiden pitäisi TIETÄÄ.

Mistä helvetistä kukaan voi tietää tulevaa ja menneet ratkaisut on tehty eikä niitä voi muuttaa. Sitäkään ei tiedä oliko se hylätty vaihtoehto yhtään parempi?

Valintojahan me hiihtelijät tehdään koko ajan. Kukaan ei pysty sanomaan oliko Euroon meno virhe? Ei edes Väyrynen ja Soini. Jälkiviisaat on se typerin ihmisjaji. Valinta jonka enemmistö on valinnut on se ainoa oikea. Sen kanssa on vain elettävä vaikka suksi välillä tökkiikin. Lisää liisteriä pohjiin ja myötäleelle. Varotaan kuitenkin ettei törmätä puihin.

Miika Kurtakko 17.12.2011 10:30

Otanpa tähän vielä toisen näkökulman arviointiperusteeksi. Nimittäin se, mikä on presidentin tärkein tehtävä. Valtiosäännössä sanotaan että presidentti johtaa Suomen ulkopolitiikkaa yhdessä valtioneuvoston kanssa. Ja kun EU-asioista vastaa suvereenisti pääministeri, jää presidentille ns. muu maailma.

Paasikiviläisesti (ja miksei myös häkämiesmäisesti) kärjistäen muun maailman ykkösasia on Venäjä, Venäjä ja Venäjä - muu maailma on sitten prioriteettilistalla viidennen tason prioriteeteista alaspäin. Keskein kysymys kuuluu, kuka ehdokkaista hoitaisi Venäjän suhteet parhaiten?

Oma näkemykseni on se, että tässä kuviossa vanhemmat Paavot ovat kovaa valuuttaa ja Niinistö ehkä kaikkein heikoin, muut ovat jossain näiden välillä. Perustan näkemykseni siihen, että vanhemmilla Paavoilla on ollut eniten (myönteistä) kanssakäymistä Venäjän eri tasojen johtajien kanssa, kun taas Niinistön kanssakäyminen Venäjälle on ollut vähäisempää ja jopa hieman ambivalenttia (ts. poukkoilevaa) johtuen Niinistön Nato-sympatioista. Olkoonkin, että Yhtenäinen Venäjä pyrkii EPP:n jäseneksi, jota kokoomus jo on.

Ehkä Venäjän pitäisi nousta vastaisuudessa suurempaan rooliin vaalikeskusteluissa.

Jussi Isotalo 17.12.2011 10:57

Tähänastisten TV-esiintymisten vaikutus vaaliasetelmaan on mielestäni ollut enemmänkin vakauttava kuin muuttava. Päälinjan osalta ehdokasryhmä on jakautunut kahtia: Jakolinja on sama useammallakin määreellä: Euromyönteiset ja -kielteiset, liberaalit ja konservatiivit, sallijat ja kieltäjät.

Vähän surullista - joskin kannatusmittausten valossa ymmärrettävää - on, että vaalikeskusteluja omalla nimelläänkin kommentoivat usein yrittävät mitätöidä ehdokkaita, joiden katsovat selvimmin olevan oman suosikkinsa valinnan tiellä. Älyllisimmästä päästä ovat viittaukset ehdokkaitten kokoon, istuma-asentoon ja silmiin.

Mielestäni presidenttiehdokkaina ovat parhaat henkilöt, jotka puolueet saattoivat jalkeille saada. Jo ehdokkaaksi nimeämistä voi pitää merkittävänä tunnustuksena. He ovat arvostuksensa ansainneet. Minä kannatan Niinistöä, mutten sen vuoksi, että pitäisin muita ehdokkaita huonoina.

Maija Pietilä 17.12.2011 11:50

Vaalitenteissä puhuttiin paljon EU:sta ja keskustelun jälkeen laitettiin Soini myöntämään, ettei presidentillä ole valtaa Suomen EU-asiohin, niistä päättää halliatus. Miksi siis niin pitkä keskustelu asiosita, jotka eivät presidentille kuulu?

Mieluummin olisin kuullut mielipiteitä ilmastonmuutoksesta, kehitysmaiden naisten ja lasten asemasta, Kiinan ja Intian kasvavasta vaikutusvallasta eli asioista, jotka ovat todella tärkeitä tulevaisuudessa. Maailma ei ole EU, vaikka siihen lisättäisiiin Venäjä ja Nato. Nykyinen presidentti toimii paljon YK:ssa ja kehtiysmaissa, olisivatko seuraajaehdokkaat samaan valmiita, halukkaita ja kykeneviä?

Nyt jäivät olennaiset kysymykset käsittelemättä.

Vaalitenttien perusteella nousee ratkaisevaksi tekijäksi esiintyminen, ei puheiden sisältö. Olisi edes kysytty ja pyydetty näytteitä kielitaidosta!

antti liikkanen 17.12.2011 13:31

@Jussi Isotalo

Seurasin "välillisesti" aika läheltä viikko sitten erittäin rankkaa draamaa Brysselissä. En suoraan kokoustiloissa, jonne ei ratkaisun hetkinä aamuyöstä päämiehiä lukuunottamatta kellään ollut asiaa.

Hyvin keskeistä oli se, miten henkilökemiat asioita puidessa olivat ja kehittyivät. Siinä katsottiin silmiin (tai ei katsottu), siinä viestitettiin koko keholla ja siinä - kun "konsultteja, menttoreita tai koutseja ei ollut paikalla - piti tyytyä siihen, mitä itse havaitsi ja miten itse tuli havaituksi.

Tekisi tietenkin mieli toimia kuin Raija Oranen ("Nimeltään Kekkonen") ja maalata vähän, mutta en tee sitä.

Se, miten viestii ja se, miten toisten viestejä tulkitsee, voi hyvinkin korkealla tasolla osoittautua erittäin merkittäväksi.

Lopputulos:

Jos saa aplodit kun ylittää Englannin kanaalin länteen päin, jää taakse, kanaalin itärannalle, jäätävä hiljaisuus. Ja henkisesti huomattavasti leventynyt Kanaali.

(vrt Paavo Haavikko: "Kuningas lähtee Ranskaan")

Istuinasentoaa ja silmiään hyvin harva kykenee pitkässä keskustelussa säätelemään.

Yksilöhaastattelussakaan (Erkki Liikanen Ykkösaamussa tänään 10:05-10:45) se ei aina onnistu.

Pätkityssä Uutisvuodossa se ehkä onnistuu (osalle tosin ei sielläkään, kts Väyrynen 10.12. "ylittämässä itseään")

Reino Kössö 17.12.2011 15:54

Media tuntuu (taas) keskittyvän enemmän presidentin vallan kannalta toisarvoisiin asioihin. On syntynyt vaikutelma, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka, joka todellisuudessa on tasavallan presidentin päätehtävä, on jotenkin marginaalinen tekijä kaiken maailman imagotekijöiden, taloustietämyksen ja epämääräisen arvojohtajuuden jälkeen. Tämänhetkinen gallup-asetelma viittaa juuri siihen, että ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa pidetään tulevissa vaaleissa sivuseikkana. Se on kuitenkin politiikan sektori, jossa tasavallan presidentillä on todellista valtaa.

Jussi Lähde 17.12.2011 18:09

Hyvät ystävät

Haluaisin kiinnittää huomionne Antti Liikasen esille nostamiin seikkoihin.

Itselläni on tapana katsoa vaalitentit kertaalleen myös ilman ääntä. Tämä siksi, että silloin näen osan siitä, mikä meihin katsojiin alitajuisesti ja siksi vahvasti vaikuttaa. Kehon kieli, itsehallinnasta muotoutuva sekä aivan erilaiset tasoerot vireydessä.

Kokeilkaapa, suosittelen väkevästi.

Pekka Remes 18.12.2011 2:13

Hyvä ajatus katsoa vaaliväittely ilman ääntä, ja varsinkin viimeiset kymmenen minuuttia, jolloin takana on jo tunti ja 40 minuuttia varmasti väsyttävää suoraa lähetystä.

Väittelyn äänetön katsominen nosti esille sen, kuka oli hermostunut, kuka varautunut, keneltä oli akku tyhjä, kuka otti kontaktia toisiin, kenelle puheenvuorot kohdistettiin, kuka sai toisilta ymmärrystä ajatuksilleen, kuka oli vireä maaliviivalle saakka ja niin edelleen.

Onko ulkoisella olemuksella sitten mitään oikeaa merkitystä? Jos ei olisi, niin työantajat palkkaisivat uusia työntekijöitä ilman työhönottohaastatteluja pelkkien hakemusten perusteella.

Jäin pohtimaan, että osa perässähiihtäjistä on tavannut ehdokkaita oikeasti elävässä elämässä. Lopuille ehdokkaat ovat vain tv:stä tuttuja. Ehdokkaita arvioidaan siis kahdesta suunnasta, kahden erilaisen kokemuksen kautta, mutta ovatko nämä suunnat yhteismitalliset. Eivät ole. Mitäkö tarkoitan? Eräs tuttavani oli Paavo Väyrysen vaalitilaisuudessa. Tilaisuuden jälkeen kysyin tuttavaltani: "Minkälainen Väyrynen oli oikeasti?" Näinhän tavallisesti kysytään, kun on tavattu joku kuuluisuuden henkilö, minkälainen hän on oikeasti elävässä elämässä.

Mutta jos ehdokkaita ei pääse oikeasti tapaamaan, pitää tyytyä näihin vaaliväittelyihin. Kertovat nekin omaa kieltään.

Lars-Erik Wilskman 18.12.2011 8:00

Provosoin, tv-väittelyt ovat vanhusohjelmaa. Televisio, lehdistö ja sosiaalinen media poliittisen informaation tuottajina ovat kilpailijoita ja tyylikin niissä on erilainen. Tv-väittelyjen taianomainen merkitys on vähentynyt.

Mielipiteen muokkaamisen kannalta on eri tiedotusvälineiden ja ohjelmamuotojen välillä tapahtunut sekä tasa-arvoistumista, että sanoman muuttumista viihteeksi. Mielipidemuokkauksen kannalta oikean välineen löytäminen kullekin kohderyhmälle on tärkeää.

Väittelyillä tai millä tv-ohjelmalla tahansa voi olla merkitystä, jos se sisältää positiivisen yllätyksen. Ylen Uutisvuodolla saattoi olla Väyrysen kannalta huomattavasti enemmän merkitystä kuin ulkopolitiikkaväittelyllä.

Gallupien luvut ovat vakaita, mutta minusta niissä on yksi luku jota kannattaa seurata ja verrata edellisten vaalien, tässä vaiheessa, ensimmäisen kierroksen äänestysaktiivisuuteen kotimaassa, se oli 73,9% . Nyt kantansa salaavien tai epätietoisten määrä oli Ylellä 25% ja Hesarilla 14 %. Mistä ajallisesti lähekkäisten mielipidetiedustelujen ero, epätietoisten osalta, johtui?

Olivatkohan epätietoisten luvut samankaltaisia ennen 2006 ennen vaalien ensimmäistä kierrosta?

antti liikkanen 18.12.2011 11:12

Seiska-nimisellä lehdellä on viikottain liki miljoona lukijaa. Heistä merkittävä osa äänestää.

Heidän tietolähdettään TV-kriitikoiden käsittämättömällä innolla mollaama Moska-TV-sarja (Jari Tervo) kuvasi aika onnistuneesti juuri vaalien suhteen.

Vaaliväittelyillä on pari-kolmesataatuhatta aktiivista katsojaa.

Lähteelle pieni oikaisu: vaikka hattuni numero onkin sama kuin Suomen pankin pääjohtajalla (63), minulla on kaksi koota nimessäni (LiiKKanen).

Tuomo Kokko 18.12.2011 15:39

Vaaliväittely on muuttanut asetelman: lemppasin Väyrysen ja aion äänestää Niinistöä. Joka ikisessä keskustelussa olen joutunut kuuntelemaan Paavon voivottelua 90-luvun päätöksistä, enkä aio palkita moista jankutusta.

Oiva Pennanen 18.12.2011 22:31

Luinpa joutessani uudelleen noita kommentteja. Muistaen sukurasitteen (ne sukset ei luista) huomasin, että joillakin perässähiihtäjillä menee suhteellisen lujaa. Lumi tupruaa ja viima piiskaa naamaan.Suu silti naurussa ja poveria on.

Demaritausteisilla vaan on kurjaa. Vaikka kuinka lykkii niin matka ei edisty. Onhan se kamalaa kun pressaputki on katkolla ja puolueenkannatuksellakin on lehmänhännän taipumuksija.

Voivoi! Mikähän nyt avuksi. Olisko Venäjä mitään häh? Lipponen jo sitä korttia lahjakkaasti vilauttelee, mutta eipä se taida näissä oloissa tuottaa tulosta.

Uutisvuotokin tais mennä Salelle. Ei nyt taida auttaa edes Mooseksen ärjyntä?

Ei hätää. Ottakaa reilusti SAK tyyräämään Lipposta vastamäessä. Se on tepsinyt ennenkin. Eihän hopija oo häpijä? Täh!

Tuula-Marja Viitaniemi 18.12.2011 23:37

Parahin Unto, mukavaa taas päästä seuraasi. Viime pressanvaaleissa täällä oli tärkeää että saadaan toinen kierros. Nyt on samat prosentit "vanhalla" laskutavalla. Vaikea on päättää kenet haluaisi toiselle kierrokselle mukaan. Haluaisin äänestää nuorempia ehdokkaita mutta ääneni taitaisi mennä hukkaan.

Onkohan missään analysoitu Hesarin vaalikoneen tuloksia? Äänethän keskittyivät nuorelle Paavolle ja Pekalle. Aikovat kuitenkin äänestää Saulia. Mikä syy? Miten voi äänestää omien mielipiteidensä vastakkaista laitaa? Itsekin sovin tuohon joukkoon muuten paitsi ikäni puolesta ja paitsi että en tiedä ketä lopulta äänestän.

Mika Lako 19.12.2011 8:42

Kiitos televisioväittelyjen, äänestäjät tietävät, että 11.01.2012 on mahdollista piirtää äänestyslippuun numero. Siis, aikaa on runsaat kolme viikkoa.

Näiden vaalien erikoisuus taitaa olla maksetun mainonnan minimalistinen käyttö.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?
Luetuimmat
  1. 1

    Haaveeni olisi tehdä työtä, hankkia asunto ja perustaa perhe, mutta tähän Suomi ei anna mahdollisuutta

  2. 2

    Kittilän käsissä on satojen miljoonien eurojen bisnes, joka syöksi lappilaiskunnan kriisiin – ”Miten poromiehen ammatissa toimiva valtuutettu voisi tuntea lakipykäliä?”

    Tilaajille
  3. 3

    Kokoomuksen suosio kasvaa, keskustan alamäki jyrkkenee – myös vihreiden ennätyssuosio hiipuu

  4. 4

    Valeruokamyrkytykset vaivaavat Espanjaa: Poliisi tunnistanut jopa 800 huijauksesta epäiltyä brittituristia

  5. 5

    Suomessa myytävä jugurtti ja limsa eivät ole yhtä hedelmäisiä kuin Italiassa ja ikoninen tee on aromikkaampaa Britanniassa – Suomalaisten maku on tällainen, perustelevat yritykset

  6. 6

    Olimme lukiossa keskiverto-opiskelijoita – meistä tuli tutkija­tohtoreita valinta­kokeen ansiosta

  7. 7

    Miksi pieneen palkkaan tyytyvät työntekijät kannattelevat kuolevia firmoja? Ay-johtaja Ann Selin nostaisi palkkoja, vaikka yritykset kaatuisivat

  8. 8

    Emme tarvitse Melania Trumpin apua, vastaa slovenialaiskirjailija Sofi Oksaselle

  9. 9

    Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

    Tilaajille
  10. 10

    Suomen 100-vuotis­juhlan suurin päätös: Edus­kunta antaa 50 miljoonaa euroa tuntemattomalle pikku­säätiölle, jolla ei ole yhtään vakituista työntekijää

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

    Tilaajille
  2. 2

    Olimme lukiossa keskiverto-opiskelijoita – meistä tuli tutkija­tohtoreita valinta­kokeen ansiosta

  3. 3

    Uuden Tuntematon sotilas -elokuvan tekijätiimi ottaa kantaa #metoo-keskusteluun ja puolustaa Paula Vesalaa

  4. 4

    Onko se hyvä, jos syysloman jälkeen ash? Testaa, ymmärrätkö, mitä lapsesi sinulle sanovat (ja mitä he sinusta ihan oikeasti ajattelevat)

  5. 5

    Suomen 100-vuotis­juhlan suurin päätös: Edus­kunta antaa 50 miljoonaa euroa tuntemattomalle pikku­säätiölle, jolla ei ole yhtään vakituista työntekijää

  6. 6

    Patjasta löytyi jopa 20 miljoonaa: Pyramidihuijauksen rahanpesusta epäilty tunnusti viimein torstaina

  7. 7

    Suomalaistutkija ratkaisi ongelman, jota fyysikot ovat pähkäilleet 200 vuotta: Miksi vesipisara ei heti valu kaltevalla pinnalla?

  8. 8

    20 vuotta sitten aamuyöllä tanskalainen vankikarkuri Steen Christensen saapui hotelli Palaceen ja nosti aseen kohti yöportieeri Mikko Tähtisen kasvoja – 30 minuuttia myöhemmin kaksi poliisia makasi teloitettuna kadulla

    Tilaajille
  9. 9

    Nyt puhuu Ensitreffit alttarilla -asiantuntija, joka myöntää mokanneensa eikä usko sen oikean löytämiseen: Miksi täydellisten parien muodostaminen on niin vaikeaa?

  10. 10

    Emme tarvitse Melania Trumpin apua, vastaa slovenialaiskirjailija Sofi Oksaselle

  11. Näytä lisää
  1. 1

    ”Äiti soittaa”, vilkutti puhelin kuolleen pojan vieressä – oppilas Niina Sassi, poliisi Timo Leppälä ja muut Jokelan koulusurman kokeneet kertovat nyt, millaiset jäljet tragedia jätti

    Tilaajille
  2. 2

    Sairaanhoitaja Paula Vuotila, 61, eli 30 vuotta ”koulutetun eliittielämää” – sitten hän ajautui asumaan rappukäytävissä

  3. 3

    ”Kaikki alalla olevat tietävät sen ringin” – Suomen elokuva-alalta kerätyssä kymmenien ahdistelukertomusten aineistossa muutama nimi toistuu

  4. 4

    ”Ota poikasi kainaloon” – Jos haluat kasvattaa pojan, joka ei ahdistele, yksi keino on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan ylitse muiden

  5. 5

    Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

    Tilaajille
  6. 6

    Aleksis Salusjärvi oli lukiossa, kun nainen kavahti häntä ensi kerran bussipysäkillä – #MeToo-kampanja herätti miehet kertomaan, miltä tuntuu, kun nainen pelkää

  7. 7

    Kuura Maula ei kutsu lastaan pojaksi, Maisa Leppänen antoi poikansa pukeutua mekkoon – Näin toimii vanhempi, joka haluaa kasvattaa lapsensa feministisesti

    Tilaajille
  8. 8

    Hyytävä sää vyöryy nyt etelään asti: luvassa jopa päiväpakkasia ja räntää – ”Talvirenkaat alle”, suosittelee Liikenneturva

  9. 9

    Seuraan lyöttäytynyt kaksikko repi suomalaiselta hopeakorun Firenzessä – mies hermostui ja taltutti ryöstäjät pystypainin jälkeen: ”Poliisi sanoi, että aika harvoin käy näin”

  10. 10

    ”Ideologisesti työtön” Ossi Nyman kuuli tukiensa katkaisemisesta Hesarista ja sai haastattelustaan palautevyöryn – ”Ei voi sanoa ääneen, että on tyytyväinen työttömänä”

  11. Näytä lisää