Perässähiihtäjä

Onko suora kansanvaali enää järkevä?

Maanantai 19.12.2011 ja 10.postaus

Ulkoministeri Carl Bildtillä on 1970-luvun alusta ollut sellainen tapa, että aina käydessään Helsingissä hän varaa hiljaisen ja rauhoittavan puolituntisen itselleen. Sen hän viettää Akateemisen kirjakaupan hyllyjen äärellä. Bildtin mielestä Helsingin Pohjois-Esplanadin Akateeminen on Pohjoismaiden paras kirjakauppa. Minulla on ollut oma riittini vuodesta 1998. Käyn Akateemisessa katsomassa uutta kirjaani. Niin myös kävin tänään maanantaina. Katsastin, miltä tänään virallisti ilmestynyt kirjani Suomi Orwellin vuonna 1984 (HS-kirjat)näytti Akateemisessa. Täytyy sanoa, että hyvältä näytti. (Kirjasta kerron enemmän toimittaja Kalle Haatasen Ylen Radio 1:n haastattelussa, jota voi kuunnella tämän linkin takaa, sekä ensi keskiviikkona kello 12 Radio Helsingin haastattelussa.)

Akateemiseen kirjakauppaan liittyy monia muistoja. Kun kävelin Kohtauspaikan ohi muistelin, keitä kaikkia olen siellä haastatellut. Äkkiä tuli mieleen Max Jakobson, Paavo Lipponen, Juhani Suomi, Lasse Lehtinen, Elina Sana , Suvi-Anne Siimes, Matti Wiberg, Alexander Stubb, Paavo Väyrynen ja monet muut arvostetut kansalaiset, joita on ollut suuri kunnia haastatella.

Tietenkin Akateeminen kirjakauppa esiintyy myös uudessa kirjassani. Kuvaan erään luvun alussa, millaisissa tunnelmissa kohtauspaikalla esiintyi 18-vuotias esikoiskirjailija Anna-Leena Härkönen maaliskuussa 1984.

Riittiini kuuluu myös käynti toisen kerroksen Cafe Aallossa. HS:n sunnuntaisen kahvilatestin mukaan Cafe Aallossa istuu "vanhempaa väkeä". Niinpä. Sulauduin muun vanhusväestön joukkoon.

Kahvilan rauhassa  palautin mieleeni, miten Suomessa siirrytiin aikoinaan suoraan kansanvaaliin. Tausta oli vuoden 1982 vaaleissa, joissa Mauno Koivisto oli tempaissut yli 40 prosenttia äänistä, mutta valinnan tekivät lopulta valitsijamiehet.

Periaatteessa Koivisto olisi voinut jäädä valitsematta, sillä silloinen perustuslaki antoi kaiken vallan 300 valitsijamiehen käsiin. He olisivat voineet valita presidentiksi, vaikka sellaisen henkilön, joka ei ollut edes ehdokkaana vaaleissa. Presidentinvaaleissa oli tapana puhua Mustasta hevosesta. Vuoden 1982 vaaleissa tämä oli tohtori Ahti Karjalainen, keskustapuolueen puoluekokouksessa ehdokasäänestyksen Johannes Virolaiselle hävinnyt poliitikko, jonka tiedettiin olleen Neuvostoliiton suosikki Suomen presidentiksi.

Presidentinvaalin uudistamisesta käytiin kovimmat väännöt 1984-1985. Kokoomus ajoi suoraan kansanvaaliin siirtymistä, keskustapuolue piti korttejaan piilossa ja vasemmistossa vieroksuttiin aikansa suoraa kansanvaalia, sillä työväenliikkeen perinteinen kantahan oli, että eduskunnan pitäisi valita presidentti.

Demareille tämä oli hankala valintatilanne. Perinnekanta painoi, mutta toisaalta oli tuoretta näyttöä siitä, että myös demariehdokas voisi pärjätä suorassa vaalissa. Sdp:n kannan ratkaisi - kuten monet muutkin asiat siihen aikaan - puheenjohtaja, pääministeri Kalevi Sorsa.

Kävin läpi erästä juttuani varten Sdp:n puoluejohdon keskustelupöytäkirjat noilta vuosilta. Niistä näkyi hyvin, miten Sorsa hiljalleen muutti kantaansa ja lopulta päätyi kannattamaan suoraa kansanvaalia. Yksi tärkeä argumentti oli se, että Sorsa uskoi demariehdokkaan aina ja kaikissa olosuhteissa pääsevän toiselle kierrokselle ja omaavan hyvät mahdollisuudet porvariehdokkaan kukistamiseen, sillä porvarit, varsinkin keskusta ja kokoomus, eivät pystyisi yhteistyöhön. Epäilemättä Sorsa kuvitteli myös itse pärjäävänsä tåsså asetelmassa.

Ei voi kiistää, etteikö Sorsan perustelu olisi ollut vankkaa silloisissa poliittisissa oloissa. Sdp oli maan suurin ja vahvin puolue, ja kokoomus ja keskusta jatkuvasti tukkanuottasilla. Tärkein syy eripuraan oli se, että keskusta oli pysyvä hallituspuolue ja kokoomus yhtä pysyvä oppositiopuolue.

Lopulta päädyttiin suomalaiseen tapaan kompromissiin. Vuoden 1988 presidentinvaaleissa oli käytössä - sen ainoan kerran - suoran kansanvaalin ja valitsijamiesvaalin yhdistelmä. Me suomalaiset saimme äänestää kahdella lipulla: toisella äänestettiin suoraan presidenttiehdokasta ja toisella presidenttiehdokkaiden vaaliliittojen valitsijamiesehdokasta.

Jos joku presidenttiehdokkaista olisi saanut yli puolet annetuista äänistä, hänet olisi valittu presidentiksi. Näin ei käynyt 1988, vaikka Koivisto sai lähes puolet suoran kansanvaalin äänistä. Valinnan tekivät varmuuden vuoksi valitut valitsijamiehet, jotka valitsivat Mauno Koiviston toiselle kaudelle vuoteen 1994.

Koiviston toisella kaudella vaalitapa uudistettiin ja siirrytiin suoraan kansanvaaliin 1994. Paradoksi oli se, että Kalevi Sorsasta ei tullut Sdp:n presidenttiehdokasta koskaan. Hän hävisi esivaalin keväällä 1993, ja Martti Ahtisaaresta tuli ehdokas ja myöhemmin presidentti.

Ahtisaaren jälkeen Tarja Halonen on valittu kaksi kertaa suorassa vaalissa.

Kalevi Sorsa osoitti profeetaallisia kykyjä vuosina 1984-1985. Voi liioittelematta sanoa, että hänen oivalluksensa ansiota paljolti on se, että meillä on ollut 30 vuotta demaritaustainen presidentti. Kuten Sorsa aprikoikin, demari on ollut aina kakkoskierroksella ja myös valittu.

( HUOM. LISÄÄ MAINOSPALOJA. Keskustelemme  tutkija Mikko Majanderin kanssa tänään maanantaina kello 13.03 Radio Puheessa presidentinvaalien historiasta. Uusinta on tänään 18.05.  Tämän linkin takana on lisätietoa tuosta mainiosta Tapio Pajusen toimittamasta ohjelmasta. Sitähän voi kuunnella myöhemminkin, jos ei satu tänään olemaan radion äärellä. Toinen osa esitetään 5.1. kello 13.03  Radio Puheessa. )

Toisaalta maailma on noista uudistuksen alkupäivistä paljon muuttunut. Presidentin asema on nyt täysin toinen kuin 1980-luvulla. Presidentin vallan kapenemisesta antaa erinomaisen hyvän kuvan eduskunnan pääsihteerin Seppo Tiitisen haastatteluun perustuva katsaus, jonka toimittaja Juha-Pekka Raeste oli tehnyt ( HS 18.12.2011).

Onko mielekästä enää valita presidentti tällä tavalla, kun paikan voisi täyttää pienemmälläkin vaivalla ja antaa eduskunnan valita presidentti?  Vai liittyykö suoraan kansanvaaliin jotain sellaisia arvoja, joita ei voida sivuuttaa, vaan pitää jatkaa suoralla vaalilla ainakin toistaiseksi.

Sen vuoksi haluaisin virittää Päivän Hyväksi Kysymykseksi maanantaiksi ja tiistaiksi: Onko suora kansanvaali enää järkevä?

Seuraavan kerran postaan keskiviikkoaamuna 21.12.

Päivän siteeraus:

"En fosterländsk, rättvis och språkkunnig nordist, som värnar om Rysslandsrelationerna. Sådan ska nästä president vara, anser Finlands folk i en opinionsmätning, som HBL låtit utföra."

HBL-Gallup om presidentvalet 18.12.2011

Päivän siteeraus 2.

Tähän presidenttipeliin kannattaa myös tutustua.

http://www.popitetaanpaavoa.fi/18

 

 

26 vastausta artikkeliin "Onko suora kansanvaali enää järkevä?"

Pekka Remes 19.12.2011 11:37

Mielenkiintoinen kysymys. Jos katsoo äänestysprosentteja, niin presidentinvaalissa on äänestetty noin 77-80 prosentin aktiivisuudella, eduskuntavaaleissa noin 70 prosentin ja kuntavaaleissa noin 60 prosentin innokkuudella. Kunnissa tehtävät päätökset vaikuttavat suorimmin tavallisen kansalaisen arkipäivän elämään, mutta kuntien päättäjien valinta näköjään kiinnostaa vähiten. Presidentin persoona kiinnostaa eniten, vaikka presidentin vaikutusmahdollisuudet siihen arkipäivän elämänmenoon ovat vähäisimmät.

Miltä kantilta järkevyyttä pitäisi arvioida? Presidentinvaalit selvästi saavat ihmiset äänestämään ja varmaan ne opettavat nuoremmille kansalaisille äänestyskäyttäytymistä. Viittasin tuossa edellä kunnallisvaalien alhaiseen äänestysprosenttiin. Suurissa kaupungeissa äänestysprosentti jää alle koko maan aktiivisuudesta. Mitä mahtaakaan tapahtua, jos ja kun kuntien koko kasvaa työssäkäyntialueiden suuruisiksi. Putoaako kuntavaalien äänestysaktiivisuus pysyvästi alle 60 prosentin?

Mutta onko järkevää järjestää suora presidentin kansanvaali siksi, että ihmiset kiinnostuisivat edes yhdestä vaalista. Siinäpä kysymys. Ja mikä mahtaa tämänkertaisten vaalien äänestysaktiivisuus olla, kun yksi ehdokkaista on ylitse muiden ja kun jakolinjana menee suhde EU:iin ja euroon. Suurin osa kansasta lienee kuitenkin EU:n ja euron puolesta.

Mutta jos ja kun presidentin tehtävä halutaan kaventaa pelkäksi kansakunnan esikuvaksi ja seremonialliseksi johtajaksi, voinee eduskuntakin valita presidentin. Se kaiketi korostaisi parlamentaarista marssijärjestystä.

Reetta Eiranen 19.12.2011 13:43

Suoraan kansanvaaliin liittyy kaksi asiaa, jotka vetävät eri suuntiin: yhtäältä presidentinvaalit kiinnostavat äänestäjiä muita vaaleja enemmän ainakin äänestysprosentin perusteella, toisaalta presidentin valtaoikeuksien karsiminen nostaa kysymyksen, onko suora kansanvaali enää tarpeellinen. Ehkä äänestysprosentin korkeassa tasossa on vielä kaikuja siitä, että suomalaiset ovat tottuneet vahvaan presidenttiin? Kuitenkin ristiriita vahvan, suoraan kansalaisilta tulevan mandaatin ja vähäisten valtaoikeuksien välillä voi tuottaa pettynyttä tunnelmaa. Äänestäjälle luvataan, että hän valitsee maan johtajaa, mutta tämä ei voikaan konkreettisesti puuttua juuri mihinkään. Tilalle tarjotaan abstraktia arvojohtajuutta.

Tällä hetkellä ajattelisin, että suora kansanvaali on järkevä (tai tarpeellinen) siksi, että presidentti-instituutiota pidetään kansalaisten keskuudessa tärkeänä ja sillä on suuri symbolinenkin arvo monelle. Ehkä valinta voidaan siirtää eduskunnalle, kun hiljaksemme totuttelemme parlamentaariseen suuntaan vietyyn järjestelmäämme ja jos presidentin valtaoikeuksia vielä entisestään karsitaan. En kuitenkaan usko, että tämä tapahtuisi lähitulevaisuudessa.

antti liikkanen 19.12.2011 13:54

Olipas nyt kissa nostanut häntäänsä aika lailla, mutta sarkaismintajuni on tallella.

Postausta oli suorastaan hauska lukea.

Tämä Seiska-kansa (TV-sarjan kielellä Moska-kansa) tarvitsee suoran kontaktin päättäjiinsä.

Sitä se ei saa omaa häntäänsä nostavista toimittajista, ei kunnan- tai kunnanosavaltuutetuista, ei maakuntavaltuutetuista, ei kansanedustajista, ei kirkkovaltuutetuista eikä kansanedustajista.

Kaikki päätäntä tässä moskalla lyövässä demokratiassamme tapahtuu Hammastunturin paliskunnissa (kts Raija Oranen: "Nimeltään Kekkonen", Akateemisesta löytyy).

Mutta yksi päätäntä ei tapahdu salaa: se, ketä ja missä asussa presidentti 6.12. klo 19-21 kättelee.

Siinä on jotain sellaista, jonka opimme lapsuuden saduissa, olivatpa ne Topeliuksen tai Grimmin kirjoittamia.

Tai näissä moderneissa saduissa (Muumilaakson tarinat & al).

Jos tämä meiltä viedään, syntyy sama tilanne kuin Pohjois-Koreassa juuri tänään:

Hyvin ja lämpimästi pukeutunut, pulskan näköinen kansa itkee avoimesti menettämäänsä diktaattoria (median välittämä "kuva") samalla kun ulkopolitiikan salaisista kammareista Merikasarmilta tulee viesti: "Tuskin kukaan kaipaa Kim Jong Il´ä".

Se, mitä tosin jo nyt kaivataan, on valta, joka presidentti-instituutiolta vietiin Tarja Halosen varoituksen sanoista piittaamatta.

Paljon helpompaa olisi ollut Jyrki Kataisien poikamainen ja Jutta Urpilaisen tyttömäinen urakko Brysselin viimeisissä huippareissa ja Eco-kokouksissa, jos välillä olisi ollut "vanhempi valtiohenkilö" toisen lautasen äärellä sanomassa:

"Taitaa olla parempi, että minä vähän neuvon. Kun olen näet ennenkin ollut".

Jatkokin tuohon lauseeseen kannattaa käydä Akateemisen hyllystä ehkä vielä löytyvästä Tuntemattomasta sotilaasta lukemassa. Se on siinä sivun 54 paikkeilla.

Vesa Kaitera 19.12.2011 14:15

Mielestäni nykyinen kaksivaiheinen kansanvaali presidentin valitsemiseksi on aivan hyvä, eikä sitä kannata muuttaa. Presidentin toimivaltuuksia on toki vuosien mittaan karsittu, mutta jonkinlaiselle kansalliselle keulakuvalle on mielestäni vielä tilausta ja suora kansanvaali toteuttaa kansan tahdon suhteessa aidommin kuin eduskunnan tekemä valinta.

Suhtaudun erittäin nihkeästi yksittäisistä asioista tehtäviin kansanaäänestyksiin (NATO-jäsenyydestä sellainen toki pitää järjestää), mutta valinnan eri henkilöiden välillä kansa kyllä osaa tehdä hyvinkin rationaalisesti.

Jussi Rantala 19.12.2011 15:05

Jos presidentin valinta siirtyy eduskunnalle, niin kehityshän on siinä tapauksessa mennyt (karrikoiden) näin: Aluksi oli valitsijamiesvaali (pl. muutamat poikkeukset), sillä presidentti oli "liian vahva" kansan suoraan valittavaksi. Sitten presidentin valtaoikeuksia karsittiin, ja tuolloin valtaa oli "sopivasti" suoraa kansanvaalia ajatellen. Ja nyt presidentistä on tullut / on tulossa "liian heikko", joten valinnan voi siirtää eduskunnalle..

Parlamentarismin ohella voitaisiin pohtia toistakin tärkeää käsitettä: poliittisen järjestelmän legitimiteettiä, johon suora kansanvaali varmasti ainakin osaltaan myönteisesti vaikuttaa.

Riku Keskinen 19.12.2011 15:28

Minusta presidentin valtaoikeuksia pitäisi voida jatkossa myös vahvistaa, kun heikentäminenkin onnistui. On työnajollisesti mieletöntä, että pääministeri on yleensä myös puolueensa puheenjohtaja. Ja puheenjohtajiksi halutaan jostain syystä nuorehkoja poliitikkoja, 30-40 ikävuoden välistä. Joten saamme usein nuoren pääministerin, joka helposti on pääministeriytensä aluksi ainakin kokematon ja muutenkin varsin koettelematon.

Eduskunta valitsee jo puhemiehen, joka on protokollassa kakkosena. Tapahtukoon presidentin valinta siis jollain muulla tavalla. Valtaa ja siihen liittyvää tekemistä saisi pressalla olla nykyistä enemmän. Pääministeri joutuu liikaa miettimään puolueensa suosiota päätöksiä tehdessään.

Pidän suoraa kansanvaalia tai valitsijamiesmenettelyä parhaina menetelminä.

Kristian Sundqvist 19.12.2011 16:24

Miksi korjata jotain mikä ei ole rikki, tavataan täällä Englannissa kysyä. En siis näe mitään syytä nykyisestä presidentinvaalitavasta luopumiseen. Toki suora kansanvaali voi erittäin volatiilin ja viihteellisen luonteensa vuoksi ratketa jopa yksittäiseen viihdeohjelmaan (kuten 1994), mutta mitäpä siitä.

Kiinnostavampana Unskin postauksen esille nostamana pointtina pidän sitä, että SDP:n kekkosenjälkeinen rooli suomalaisen politiikan ja yhteiskunnan ehdottomassa keskiössä näyttää nyt murtuneen. Dramaattisemmin voisi sanoa, että tuo rooli puoleella oli aina Forssan kokouksesta asti. Nyt saattaa kuitenkin käydä niin, että demariehdokas jää alle kymmenen prosentin kannatuksen, vaikka kyseinen ehdokas on puolueen historian vahvin ja profiilikkain toimija sitten Sorsan ja toiseksi merkittävin sitten Tannerin.

Osallistuin kokoomuksen puoluehallituksen kokouksiin vuonna 2000, kun Riitta Uosukainen sai ensimmäisellä kierroksella katastrofaalisen vähäiseksi koetut 12,8 prosenttia äänistä. Ehdokas epäonnistui vaalitenteissä pahoin, mutta kokoomuksessa pelästyttiin silti: ”Onko peruskannatuksemme eli niiden ihmisten määrä jotka aina äänestävät kokoomuksen ehdokasta todellakin noin alhainen?”

Presidentintinvaaleja huomattavasti tärkeämmät vaalit ovat edessä ensi vuoden syksyllä ja niiden ehdokashankinta käynnistyy täysipainoisesti heti kun presidentti on saatu valittua. Presidentinvaalit eivät antane demareille positiivista alkupotkua kuntavaalityölle.

Ari Laakso 19.12.2011 18:24

Mielessäni on hiukan samantapainen nykyistä vaalitapaa osaltaan puoltavva seikka kuin täällä mainittu äänestämään opettaminen. Nimittäin olennaisimmaksi vaaliteemaksi on milelestäni tiivistynyt ulko- ja turvallisuuspolitiikka ja tällä hetkellä lisäksi Eu- ja europolitiikka. Kun nämä ovat useimmille äänestäjille varmaankin vaikeita asioita, presidentinvaalikeskustelu on ikään kuin tiivis kurssi aihepiiristä. Ongelma tosin on, että katsoja ja kuuntelija joutuu itse olemaan poikkeuksellisen aktiivinen "kurssilainen" oppiakseen jotakin, koska kurssin "sanoma" on tietysti ristiriitainen ja myös monenlaiset arvot vaikuttavat. Mutta on ainakin pakko miettiä asioita.

Tuo edellinen merkitsee oikeastaan sitten sitä, että presidentin vallan ehkä yhä vähentyessä valintatavan muutos voi olla aiheellinen.

Heikki Rönkkö 19.12.2011 19:16

Suoran kansanvaalin säilyttäminen korostaisi ainakin presidentin roolia kansakunnan tahtotilan esittäjänä.

Ilta oli tänäänkin aamua viisaampi. Päivän sarastettua ulkoministeri Tuomioja lausui käsityksenään ettei kukaan jäänyt kaipaamaan Pohjois-Korean johtajaa, mutta iltapäivällä presidentti Halonen esitti Pohjois-Korean kansalle surunvalittelunsa johtajan poismenon johdosta.

Carl Bildt tyytyy blogissaan valittelemaan parin päivän viivettä tiedottamisessa diktaattorin kuolemasta. Poismenneistä enemmän häntä kiinnostaa Vaclav Havel, joka on kirjoittanut(suomennos syntyi Googlen kääntäjällä silmänräpäyksessä ruotsinkielestä!):

"Valtio, joka ei epäröi valehdella omille ihmisilleen, on haluton olemaan valehtelematta muille valtioille. Kaikesta tästä seuraa, että ihmisoikeuksien kunnioittaminen on todellisen rauhan olennainen edellytys ja ainoa todellinen tae siitä. Kansalaisten ja kansakuntien luonnollisten oikeuksien tukahduttaminenei ei turvaa rauha, vaan uhkaa sitä.Kestävä rauha ja aseistariisunta voidaan saavuttaa vain vapaiden miesten toimesta. "

Mihin eduskunta ja muu keskushallinto enää tarvitsee kymmeniä täyspäivätoimisia kielenkääntäjiään, koska pieni editointi riittää?

Riku Keskinen 19.12.2011 20:46

Presidentinvaali ei näytä muuttuneen juuri miksikään, vaikka vaalitapa onkin muuttunut. Ihmiset on tosissaan ja presidentin uskotaan tosissaan vaikuttavan asioihin. Sitä en ymmärrä, miksi presidentin ei tosiaan anneta hieman vaikuttaa asioihin.

Ihmeellistä on minusta sen pyörittely, että pitäisi puhua vain niistä asioista joita presidentin tehtävään nykyään kuuluu. Entäs se arvojohtajan arviointi? Millä perusteilla se pitikään tehdä? Eikö siihen voi antaa näyttöä vaikka arvioimalla menneisyyttä tai luomalla pitempää kaarta, joka ei päivänpoliitikkoja tunnu kiinnostavan.

Valintasysteemi on hyvä. Valtaa vain puuttuu. Menee pelleilyksi koko arvojohtajuus. Arvojohtajalla pitää aina olla jotain oikeaa tekemistä, siitä arvojohtajuus minusta nousee jos on noustakseen.

Reino Kössö 19.12.2011 21:20

Suorassa kansanvaalissa korostuu vähän turhan paljon vaalin viihteellisyys. Media painottaa ehkä liikaakin viranhoidon kannalta höpöhöpö-tekijöitä, kuten ehdokkaiden imagoa yms ja asiapuolellakin seikkoja, joissa presidentillä ei ole valtaa. Presidentinvaali on tietyllä tapaa poliittinen Idols-kisa.

Jari Tervo on nähdäkseni oikeassa, kun hän totesi, että Paasikivi ei ulkoisen olemuksensa perusteella olisi koskaan päässyt edes Kihniön valtuustoon.

Paradoksi on, että presidentinvaaleissa äänestetään paljon vilkkaammin, kuin esimerkiksi kuntavaaleissa, vaikka edelliset eivät käytännössä vaikuta juuri mitään kansalaisten arkeen päinvastoin, kuin kuntapäättäjien toiminta.

Suoran kansanvaalin toimivuuden kannalta medialla on tärkeä rooli. Jos se keskittyy asiakysymyksiin, on äänestäjilläkin paremmat mahdollisuudet äänestää asiaperustein. Mutta jos viihteellisyyskehitys vahvistuu edelleen, voitaisiin aivan hyvin siirtää presidentin valinta esimerkiksi eduskunnan tehtäväksi.

Taisto Räty 19.12.2011 21:37

Toisarvoisissa asioissa, kuten asukkaan valitsemisessa Mäntyniemeen, voidaan vallan hyvin järjestää kansanäänestys, mutta kansakunnan kohtalonkysymyksiin, kuten Nato-jäsenyyteen, ei pidä kansaa sotkea, jotta maa voisi tarvittaessa irtaantua sopimuksista pistämällä johtajansa syrjään ja tyrmään, kuten tehtiin Rytille Saksan kanssa liittoutumisesta. Sama logiikka sopinee ajankohtaiseen euro-kysymykseen.

V. Kaitera (niinistö) on väärässä vaatiessaan Nato-jäsenyydestä kansanäänestystä. m.o.t.

Oiva Pennanen 19.12.2011 21:42

No, jopahan jotakin! Onko se Perässähiihtelijä kadottanut päämäärän kokonaan? Siis eksynyt? Ettäkö meiltä vietäisiin jo vaalitkin.

Tämähän alkaa kaikkineen näyttää Mikko Alatalon protestilta: " Veitte jo veet, veitte jo maat..." Lottoarvonnallako seuraavaksi valitaan koko eduskunta ja tietysti suppealla otannalla. Ei pölijempi kansa pääse pilaamaan fiksujen juhlia.

Kyllä se on mahtavaa vetasta vankka numero äänestyslippuun ja jännätä kuinka hommassa käy. Töllöttää tulosiltana tuloksia ja imaista siinä konjakit jos hyvin käy. Kiroten tietenkin jos pani kannatuksen väärään rakoseen.

Aatteleppa ite, jos nytkin eduskunta pääsisi käyttämään valtaansa, kansalta kysymättä, valinta olisi joku herranketku johon tavallinen kansa ei voisi sitoutua. Joku huima ehkä nousisi sohvalta ja marssisi kadulle ja pistäisi hulinat pystyyn.

Vaan nyt kun valitsemme koko kansan Saulin koko kansan pesidentiksi niin: Jo vain, niin kuin Lapin mies sanoo.

Siis yksinkertaistettuna: Kaikki henkilövaalit on tärkeitä. Asiavaalit siis kanasanäänestys on hanurista. Miten mökinmummo voisi ratkaista asioita joista ei mitään ymmärrä.

Olli Saarinen 19.12.2011 22:42

Toistan aiemman kantani että nykyinen järjestelmä antaa liian satunnaisen lopputuloksen kun mukana on useita tasapäisiä ehdokkaita. Enemmistön yhteisesti parhaaksi katsoma ei välttämättä pääse toiselle kierrokselle jos jotkut ääripäät saavat ehdokkailleen aikaan äänten keskittymän.

Tässä mielessä presidentinvaali eroaa eduskuntavaalista, missä suhteellinen vaalitapa tuo eduskuntaan kohtuullisen kansan edustuksen mistä sitten joskus vaikean kautta muodostetaan hallitusenemmistö, joka nimensä mukaan edustaa enemmistöä eikä vähemmistöä kuten monessa kaksipuoluemaassa, joiden vaalitapoja jotkut elitistit sokeuttaan ihannoivat.

Presidentinvaaleissa olisi mahdollista taata enemmistön ehdokkaan valinta monivaiheisella vaalilla mikä olisi hankalaa mutta voidaan toteuttaa myös yhdellä kierroksella siten, että pyydetään äänestäjiä asettamaan ehdokkaat järjestykseen ja äänet lasketaan usempaan kertaan siten, että aina vähiten ykkösääniä saanut pudotetaan pois.

Sorsan kohtalo oli ansaittu, jos hän vallan taktikoinnin vuoksi luopui demarien ikiaikaisesta periaatteesta. Joskus tuntuu että ainoa aito demari on ollut Väinö Tanner, joka loi Elannon ja tuotti koko Helsingille lähiruokaa Backaksen osuuskuntakollektiivissa. Muut ovat olleet appartsikkeja ja konspirattoreita ynnä pyrkyreitä ja syöneet kuormasta.

Muutoin olen sitä mieltä että koko presidentinvirka olisi lakkautettava. Viran kannattaminen pelkän kansanviihteen ja maakuntamatkojen vuoksi on vastuutonta kevytmielisyyttä.

Kari Rajala 19.12.2011 22:46

Ilman muuta nykyinen suora kansanvaali on hyvä.

Siinä on äänestysprosentti on noussut korkeimmaksi eri vaaleista (eduskunta-, kunnallis-, europarlamentti- ja presidentinvaalit.

Jos eduskunta valitsisi presidentin, niin silloinhan presidentin olisi nautittava eduskunnan - ei kansan - luottamusta. Nythän hallituksen on nautittava eduskunnan luottamusta eli silloin kyse on parlamentarismista.

Mielestäni suora kansanvaali parhaiten tukee vallan kolmijakoa, vaikka ei se nytkään tietysti aivan puhtaasti toteudu. Jos eduskunta valitsisi presidentin, niin silloin ei ainakaan enää olisi kyse vallan kolmijaosta.

Lisäksi on hyvä, että presidentinvaalit ja eduskuntavaalit menevät eri tahtia. Se tuo vakautta. Voisi kuitenkin olla aiheellista lyhentää presidentin toimikausi maksimissaan 2 kertaa 5 vuoteen.

Lisäksi on huomioitava, että presidentinvaalissa jokainen ääni todella on samanarvoinen. Näinhän ei ole suhteellisessa vaalitavassa, jossa moni ääni menee hukkaan tai ainakin väärän ehdokkaan eduksi.

Teoreettisena vaihtoehtona olisi mielenkiintoista, jos eduskuntavaaleissa olisi kaksi ääntä: toisella äänestettäisiin henkilöä, jota kannattaa ja toisella puoluetta, jota ei kannata. Ei-äänet vähennettäisiin kokonaispotista. Sama kahden äänestyslipun menetelmä voisi antaa mielenkiintoisia tuloksia myös presidentinvaaleissa. Ehkä näistä EI-äänistä tulisi vihaääniä ja se kärjistäisi liikaa vaalitaistelua.

Jussi Lähde 19.12.2011 23:03

Parahin Unski

Kiitän mitä mielenkiintoisimmasta kysymyksestä.

Kyllä, suora presidentinvaali on perusteltu.

Äänestysaktiivisuus on mielestäni selkeä osoitus siitä, etteivät kansalaiset ole kiusaantuneita siitä, että heitä joka kuudes vuosi näin vaivataan.

Presidentin valinta tapahtuu aina enemmistön turvin. Pääministeri on valittu maahan jopa keskustan puoluekokouksen enemmistön turvin. Sen pahemmin turvallaan demokratia ei voi olla!

Mietitäänpä asiaa toisin. Mikäli valitsijamiesvaali olisi yhä käytössä, ketkä olisivat olleet vuosina 1994, 2000 ja 2006 valitut tasavallan presidentit ?

Haluaisin lisätä suorien henkilövaalien määrää. Ehdotan uutta maaherra-instituutiota, kuutta maaherraa, jotka vastaisivat alueensa kansalaisten äänestä hallinnon suuntaan.

Jussi Lähde 19.12.2011 23:24

Parahin Unski

Kirvoitit kysymykselläsi oheisen blogin:

http://blogit.mtv3.fi/herratpitavatvaaleista/2011/12/19/antakaa-minulle-maaherrat-takaisin/

Miika Kurtakko 20.12.2011 0:04

Kaikki yhteiskunnallis-poliittisessa toiminnassa olleet tietävät sen tosiasian, että jengi herää vasta siinä vaiheessa, kun henkilövalintoja suoritetaan. Ehdolla olevien ihmisten puolesta intoillaan, kiivaillaan, juonitellaan ja tietenkin heitä myös vastustetaan. Ihmiset kiinnostavat meitä enemmän kuin asiat. Siksi Seiskaa lukee miljoona ihmistä ja kaikkia puoluelehtiä yhteensä ehkä tästä joku viidennes.

Ehdokasvaali on siis paljon kiinnostavampi kuin puoluevaali, joka käydään asiapohjalta. Tasavallan presidentinvaalissa tosin on nykyään kysymys enemmän Linnan juhlien isännän (ja miksei myös emännän tai päinvastoin) valitsemisesta, seremoniallisesti pönöttäjästä, joka tallustelee räntäsateessa Porilaisten marssin tahtiin. Presidentin valta alkaa olla karsittu niin minimiin, ettei valinnan kohteesta tahi lopputuloksesta jaksa vetää suuria intohimoja.

Presidentinvaali alkaa painia samassa sarjassa kuin Idolsin tai Kuorosodan finaali, niistäkin revitään enemmän intohimoja. Mutta muutama tärkeä asia presidentin näpeissä on edelleenkin eivätkä ne ole aivan yhdentekeviä:

1) Ulko- ja turvallispolitiikan johtamisella (ja sopivan hallituskoalition tuella) Suomi voidaan kammeta nykyisestä aivan eri kulmaan kuin missä nyt ollaan. Kaikki väliltä "Nato...kiinteä liittolaissuhde Venjään" on mahdollista.

2) Nimitysoikeus - rajattu mutta silti merkityksellinen. Vrt. Lipposen ja Väyrysen nimittämät Suomen Pankin pääjohtajat saattaisivat olla aika eri linjojen henkilöitä.

3) Armahdusoikeus. Halutessaan presidentti voisi armahtaa vaikkapa sellaisia talousrikollisia, jotka ovat tukeneet hänen kampanjaansa.

Ei siis ihan turha virka - ja pitäähän kansan saada vaalihuvinsa. :-)

Tuukka Sariola 20.12.2011 0:07

Kuten aikaisemmin todettua, kyse on tahtotilan osoittamisesta. Kaiken kaikkiaan Suomessa pitäisi järjestää kaikkien vaalien yhteydessä myös neuvoa-antavia äänestyksiä, vaikka kyllä/ei ruksina samalle kortille.

Jussi Isotalo 20.12.2011 9:37

Ensinnäkin, kiitos Unskille lukuelämyksestä. Ahmaisin uuden kirjasi yhdellä istumalla. Miten viiltävä voikaan toteava ja kiihkoton kirjoitustyyli joskus olla!

Henkilön valinta on suurin piirtein ainoa asia, johon suora kansanvaali sopii täydellisesti. Pitäähän sillä myös joskus hakea kyllä/ei-vastausta kansakunnan kannalta suuriin ja riittävän selkeisiin kysymyksiin, mutten haluaisi sitä käytettävän poliittisen vastuun välttelyyn edustuksellisessa demokratiassa.

Leimallinen piirre suorassa presidentin vaalitavassa näkyy olevan, että puolueiden mahdollisuus ohjailla vaalin lopputulosta on vähäinen. Tähän mennessä joka kerta presidentiksi on valittu sosialidemokraatti, vaikka valintojen aikaan vasemmiston puoluekannatus on ollut alle 1/3. Nyt todennäköisesti käy toisin, mutteivät ehdokkaitten suosioluvut tälläkään kertaa seuraile puolueiden kannatusprosentteja.

Jos tasavallan presidentin valinta kuuluisi eduskunnalle, presidentin henkilöstä luultavasti sovittaisiin hallituspuolueiden kesken. Monikohan sitä toivoo?

Heikki Rönkkö 20.12.2011 10:19

Erkki Tuomiojan kieltäytymisen asettumasta ehdolle tasavallan "himoitumpaan virkaan" tekee ymmärrettäväksi hänen kaksoisroolinsa yhtäältä valtioinstituution virallisen ulkopolitiikan toimeenpanijana että toisaalta vaihtoehtoajattelun henkilöitymänä.

Jos nyt haettaisiinkin Suomen vaikutusvaltaisinta nimeä, Tuomioja olisi vahvoilla, eikä yksin Vapaus valta toisin- verkoston primus motorina, vaikka sinne näyttävät kerääntyneen kaikki virallisen politiikan näennäiskriitikot Thomas Wallgrenista ja Jouko Kajanojasta Silvia Modigiin ja Nils Thorvaldsiin.

Esko Hussi 20.12.2011 13:27

Suomen kokoisessa maassa pitäisi tulla toimeen pääministerivetoisella johdolla. Siihen suuntaan kehitys kulkee - onneksi. Kansanvaali on tietysti hieno juttu, mutta asiakysymykset (joihin presidentti eli maan puheenjohtaja pystyy puuttumaan) jäävät yleiseen kohinaan.

Uskon silti, että kansa pystyy valitsemaan mieleisensä presidentin.

Seppo Isotalo 20.12.2011 16:06

En tartu otsikkoon vaan kirjojen esittelyyn, joka on pääasia Perässähiihtäjän kirjoituksessa. Vaalitavan muuttamisesta on turha keskustella nyt kun vaalit ovat kiihkeimmillään. Keskustelu värjääntyy nykyisestä tilanteesta, tehdään se kun vaalit on ohi. Vai tehdäänkö, kun näin hienosti menee.

Satuin EU-tiedoituksen tiloissa maanantaina kirjan esittelyyn:

Tilaisuudessa puhui Railo ja poliittisen historia professori antoi taustatietoa. Tämä oli myös lukenut kaikki tämän palstan keskustelut yhden automatkan aikana. Joten Perässähiihto on kuninkuuslaji.

Tärkein kirjan havainto on, että PS on puolue puolueiden joukossa. Se kilpailee samoista äänestäjistä kuin ”vanhat” puolueetkin. Sohvalta ei ole saatu riittävästi uutta poliittista innostusta.

Sitä on kuitenkin riittänyt presidentinvaaleissa, erityisesti kun mentiin suoriin kansanvaaleihin. Eduskunnassa käänne alaspäin tapahtui v 1987 - on Seppo Kääriäinen todennut. Silloin muodostettiin ensimmäinen kaksivärihallitus, joka sitten istui koko kauden. Poliittinen mielenkiito eduskuntaan väheni. PS mukaantulo merkitsi käännettä. PS ei suostunut siihen EU-ohjelmaan, jota pääministeri ajaa. Näin ei päästy jatkamaan entiseen tyyliin vaan jouduttiin kuuden puolueen hallitukseen, joka ei pysy saman EU-linjan takana

Juuri tässä asiassa nykyinen presidentinvaali muodostuu ratkaisevaksi myös hallituksen ja eduskunnan työlle. Koko EU-keskustelu käydään tällä foorumilla ja vasta maaliskuussa eduskunta pääsee asialle. Nyt on tilanne neljä . neljä.

Olli Saarinen 20.12.2011 18:58

Jussi Lähteellä on näkökulmavirhe todetessaan presidentin olevan aina enemmistön valitsema. Kahdesta ehdokkaasta aina toinen saa enemmistön (elleivät äänet mene tasan). Näin käy jopa Venäjällä.

Presidenttiehdokkaat ovat puoluekokousten valitsemia kuten puolueiden puheenjohtajatkin. Jälkimmäisistä tulee pääministeri vain eduskunnan enemmistön kannatuksella ja heidän virkansa on tämän enemmistön jatkuvan tuen varassa mikä aiheuttaa etukäteiskontrollin päätöksentekoon.

Lähdettä ehkä kismittää se seikka, että presidentintekijäksi taitaa olla helpompi päästä kuin pääministerin tekijäksi.

Taina Hämäläinen 22.12.2011 1:51

Kohta meillä on neljä presidenttiä elätettävänä, kolme eläkeläistä ja neljäntenä täysin vallaton kuluerä. Onko tässä enää mitään järkeä?

Täysin vallattoman presidentin ylläpito on tarpeetonta ja turhan kallista eli mihin ja mitä tarkoitusta varten presidenttiä yleensä enää tarvitaan. Ei kait ainoa pointti presidentin viran ylläpitoon voi olla se, että kansa innostuisi edes joskus äänestämään?

Järkevintä varmasti olisi joko lisätä presidentin valtaoikeuksia tai sitten eduskunta vain valitsee jonkun sopivaksi katsomansa henkilön "edustuspresidentiksi".

Vieläköhän Sveitsissä on käytäntö, ettei presidentiksi valittu henkilö saa koko virkakautensa aikana poistua maan rajojen ulkopuolelle?

Matti Salmenpera 11.01.2012 18:17

Vaikka kommentillani ei mitään merkitystä olekaan, haluaisin kiittää Taina Hämäläistä viisaasta kommentista. Sen verran täydentäisin, että presidentin valinta olisi tullut siirtää eduskunnalle samalla kun valtaa vähennettiin. Tällaisenaan kansanäänestys on tärkeän demokraattisen instituutin väärinkäyttöä. Puhe arvojohtajasta on turhaa, kun presidentillä ei ole valtaan perustuvaa arvovaltaa.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?
Luetuimmat
  1. 1

    Taloyhtiöriita sai uskomattomat mittasuhteet Helsingin Kruununhaassa: oikeudenkäyntikulut jo 50 000 euroa – eikä loppua vielä näy

  2. 2

    ”Kaikki alalla olevat tietävät sen ringin” – Suomen elokuva-alalta kerätyssä kymmenien ahdistelukertomusten aineistossa muutama nimi toistuu

  3. 3

    Kuura Maula ei kutsu lastaan pojaksi, Maisa Leppänen osti pojalleen mekon – Näin toimii vanhempi, joka haluaa kasvattaa lapsensa feministisesti

    Tilaajille
  4. 4

    Aleksis Salusjärvi oli lukiossa, kun nainen kavahti häntä ensi kerran bussipysäkillä – #MeToo-kampanja herätti miehet kertomaan, miltä tuntuu, kun nainen pelkää

  5. 5

    Internet ei saa tästä tarpeekseen: saman kuvan Instagramissa aivan eri kuvateksteillä jakavat pariskunnat

  6. 6

    Mikko Andelin, 41, nukkui kuukausikaupalla vain kolme tuntia yössä – sitten järvepääläislääkäri puuttui asiaan ja tarjosi lääkkeetöntä hoitoa

  7. 7

    Myös monet työssä käyvät välttelevät työntekoa

  8. 8

    Sote-ratkaisu horjuu jälleen – asiantuntijat laidasta laitaan varoittavat viemästä tuoreinta versiota eteenpäin

  9. 9

    Jari Jääskeläinen on vaihtanut työmaakoppien tyttökalentereita luontokalentereihin – rakennusalalla naisia on häiritty vuosikymmenet, mutta nyt asiaan halutaan muutos

  10. 10

    Weinstein-skandaali syvenee – Game of Thrones -näyttelijä Lena Headey syyttää tuottajaa ahdistelusta

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Sairaanhoitaja Paula Vuotila, 61, eli 30 vuotta ”koulutetun eliittielämää” – sitten hän ajautui asumaan rappukäytävissä

  2. 2

    ”Kaikki alalla olevat tietävät sen ringin” – Suomen elokuva-alalta kerätyssä kymmenien ahdistelukertomusten aineistossa muutama nimi toistuu

  3. 3

    Aleksis Salusjärvi oli lukiossa, kun nainen kavahti häntä ensi kerran bussipysäkillä – #MeToo-kampanja herätti miehet kertomaan, miltä tuntuu, kun nainen pelkää

  4. 4

    Autokoulunopettaja näytti, miten vaihteita vaihdetaan – Miksi tuntuu paremmalta olla hiljaa ahdistelusta?

  5. 5

    Onko alkoholin tilaaminen ulkomailta todella kielletty laissa? – Lakimies sanoo kieltoa ”suureksi sumutukseksi”, joka perustuu muutaman virkamiehen ratkaisuun

  6. 6

    Tätä on seksuaalinen häirintä, ja tämän sille voi tehdä – Kaikki, mitä asiasta pitää tietää

  7. 7

    Suomalais-hollantilainen laite mullisti saasteiden mittauksen: Satelliittikuvat paljastavat, missä päin maailmaa ilma on saastuneinta

  8. 8

    Meteorologi selittää, miksi Helsingin yllä loisti voimakkaan punainen aurinko

  9. 9

    Uusi kulmakarvojen tatuointimenetelmä villitsee Suomessakin, mutta onko microblading turvallista? Asiantuntija oikoo viisi väärinkäsitystä

  10. 10

    Taloyhtiöriita sai uskomattomat mittasuhteet Helsingin Kruununhaassa: oikeudenkäyntikulut jo 50 000 euroa – eikä loppua vielä näy

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Ossi Nyman ei tee töitä ja sanoo, että työvoimatoimisto on ihmisoikeusloukkaus – näin ”ideologisesti työtön” taktikoi itselleen yhteiskunnan tuet

    Tilaajille
  2. 2

    ”Äiti soittaa”, vilkutti puhelin kuolleen pojan vieressä – oppilas Niina Sassi, poliisi Timo Leppälä ja muut Jokelan koulusurman kokeneet kertovat nyt, millaiset jäljet tragedia jätti

    Tilaajille
  3. 3

    Sairaanhoitaja Paula Vuotila, 61, eli 30 vuotta ”koulutetun eliittielämää” – sitten hän ajautui asumaan rappukäytävissä

  4. 4

    ”Sinun hiljaisuutesi on valanut sementtiin itätytön stereotypian, ja se myy lisää poikamiesmatkoja”, kirjoittaa kirjailija Sofi Oksanen avoimessa kirjeessään Melania Trumpille

  5. 5

    Kirjailija kertoi olevansa ”ideologisesti” työtön ja kikkailevansa tukia – TE-toimisto katkaisee tuet ja aloittaa poikkeuksellisen selvityksen

  6. 6

    Kiusaajat voittivat Niklas Herlinin

    Tilaajille
  7. 7

    Trumpin lähipiiri pelkää presidentin olevan ”hajoamassa” – avustajat yrittävät pitää presidentin aisoissa, kun hän saapuu toimistolle kiihdyksissään

  8. 8

    ”Kaikki alalla olevat tietävät sen ringin” – Suomen elokuva-alalta kerätyssä kymmenien ahdistelukertomusten aineistossa muutama nimi toistuu

  9. 9

    Teollisuuden ja median suuromistaja Niklas Herlin on kuollut

  10. 10

    Naisen käsi osui vahingossa vastaan kävelleeseen mieheen Kalliossa – mies raivostui silmittömästi, löi ja potki naista

  11. Näytä lisää