Perässähiihtäjä

Mitä uuden presidentin pitäisi tehdä ulkopolitiikassa?

Maanantai 16. tammikuuta 2012 ja 21.postaus

Aivan ensimmäiseksi haluaisin kiittää aktiivisia lukijoita ja erinomaisia kommentaattoreita viime viikon vilkkaasta keskusteluista. Kommentteja on tullut satoja sekä paljon muuta palautetta. Viikonloppuna istuin päätteen ääreessä tuntikausia, mutta onneksi ennätin sentään hetkeksi hiihtämäänkin. Iloa tuottaa myös se, että työtoverini pääkirjoitustoimittaja Juha Akkanen on kirjoittanut Perässähiihtäjästä mielenkiintoisen artikkelin "Tiivistelmä Perässähiihtäjän tutkimuksesta", johon voitte tutustua tämän linkin kautta. Juha on tutkinut viime talven eduskuntavaalien blogia tieteellisessä tarkoituksessa, ihan totta, ja nyt me muut pääsemme tutustumaan hänen havaintoihinsa. Kiitos Juha! (Täydennys maanantaina illansuussa kello 18.45. HS.FI:n ennakkoäänestysuutisen hännässä näytti olevan tieto, jonka mukaan tuore HS-Gallup julkaistaan huomisen tiistain lehdessä. Mielenkiintoista!)

Viime viikon tunteita nostattaneiden aiheiden jälkeen tasaamme vähän verenpainetta ja paneudumme siihen aiheeseen, joka on presidentinvaaleissa kaikista tärkeintä - tai ainakin pitäisi olla.

Nimittäin ulkopolitiikkaan.

Kaikki tietävät, että tasavallan presidentti johtaa ulkopolitiikkaa johtaa "yhteistoiminnassa" valtioneuvoston kanssa. Toisaalta valtioneuvosto vastaa EU:ssa tehtävien päätösten kansallisesta valmistelusta.

"Kun EU:ta muokannut Lissabonin sopimus on nyt voimassa, perussopimuksen pilarijako on poistunut, Eurooppa-neuvostosta on tullut muodollisesti toimielin ja yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka on tarkemmin määritellyiltä osiltaan siirtynyt unionin toimivaltaan", kirjoittaa Pekka Hallberg, KHO:n presidentti, uudessa kirjassaan Oikeuden ja vallan solmuja.

Mitä sitten jää tasavallan presidentille?

Tästä arviot vaihtelevat. Toiset ovat valmiita toteamaan, ettei presidentillä voi perustuslain pykälästä huolimatta olla enää paljon sanottavaa ulkopolitiikkaan. Mutta myös toisenlaisia ääniä kuuluu.

Silmääni sattui viime viikon Nykypäivä-lehdestä professori Jarmo Virmavirran kirjoitus, jossa hän arvioi, että presidentin ulkopoliittinen profiili on pikemminkin nousussa kuin laskussa.

Näin Virmavirta:

"Kansainvälisen muutoksen johdosta ja erityisesti EU:n kriisiydyttyä - ilmeisesti niin pitkäksi aikaa kuin tulevaisuuteen voi nähdä - presidentin ulkopoliittinen profiili nousee toisin kuin eduskunnassa käyty keskustelu perustuslain muutoksesta on antanut ymmärtää."

Virmavirran mukaan kahdenväliset suhteet Euroopan johtaviin maihin ovat presidentin työkenttää.

"Olisi typerää olla käyttämättä tätä voimavaraa. Se edellyttää, että presidentillä on selkeä asema ulkopolitiikassamme, mutta myös yhteistoimintaa pääministerin ja presidentin välillä", hän kirjoittaa.

Tehtäväkenttään Virmavirta mainitsee myös Venäjä-suhteet, joista blogissa keskusteltiin jo viime viikolla, sekä suhteet muihin presidenttijohtoisiin maihin, kuten Yhdysvaltoihin ja Kiinaan.

"Venäjä on avain, kun pohditaan suhteitamme Kiinaan ja Yhdysvaltoihin. Jos meillä on siinä asiassa osaamista, se kiinnostaa toisia suurvaltoja."

Ja jos Suomi valitaan ensi vuonna YK:n turvallisuusneuvoston vaihtuvan jäsenen paikalle, YK-politiikka nousee esille uudella tavalla.

Nämä rivit olkoot sysäyksenä päivän Hyvään Kysymykseen, joka olkoon: Mitä uuden presidentin pitäisi tehdä ulkopolitiikassa?

Olen tarkoituksella lisännyt kysymykseen sanan "uuden" kuin vihjeenä, ettei kaivella enää väistyvän presidentin toimia. Niitä on jo tämänkin blogin palstoilla kohtuullisen paljon ruodittu. Katsotaan eteenpäin - sattuuhan uuden presidentin kaudelle sellainenkin harvinaisuus kuin Itsenäisen Suomen 100-vuotisjuhlavuosi, jota vietämme vuonna 2017.

Seuraavan kerran postaan huomenna tiistaina 17. helmikuuta, joka on viimeinen ennakkoäänestyspäivä.

Päivän siteeraus 1.

Talouselämä on haastatellut Antti Aarnio-Wihuria, monitoimista liikemiestä, jonka Wihuri-yhtiö omistaa muun muassa yksityisiä lentopalveluja tarjoavan Jetfliten.

"Meillä on vanha tapa, että kun presidentti lentää, joku Wihurin hallituksen jäsen käy häntä saattamassa. Kun Tarja Halosesta tuli presidentti, eräät hallituksen jäsenet sanoivat, ettei sitä akkaa mennä saattamaan. Minä totesin siihen, ettemme me saata Halosta, vaan me saatamme tasavallan presidenttiä, kansan valitsemaa instituutiota."

Mistä saattaja puhuu presidentin kanssa?

"Ei siinä paljon puhuta. Jos Halonen on hyvällä päällä, hän saattaa aloittaa keskustelun. Saattajan on vaikea aloittaa keskustelua, ja erityisen vaikeaa se on silloin, kun presidentti on tiukalla päällä."

Päivän siteeraus 2.

Kannattaa tutustua toimittaja Juha Akkasen artikkeliin "Tiivistelmä Perässähiihtäjän tutkimuksesta". Se onnistuu tämän linkin takaa.

Päivän siteeraus 3.

Amiraali Jan Klenbergin kirjoitus päivän HS:ssa löytyy tämän linkin takaa.

Päivän menovinkki.

Huomenna tiistaina 17. tammikuuta kello 17-18.15 presidenttiehdokkaat esiintyvät viimeisen kerran livenä yhdessä. Tilaisuus on Sanomatalon Mediatorilla ja sen järjestää Helsingin Sanomat. Tervetuloa.

Keskustelu lähetetään suorana televisiossa Nelosella.

44 vastausta artikkeliin "Mitä uuden presidentin pitäisi tehdä ulkopolitiikassa?"

Jussi Lähde 16.01.2012 12:50

Parahin Unski

Toivon seuraavan tasavallan presidentin päivittävän suomalaisen ulkopoliittisen ilmaisun itä-eurooppalaiselta tasolta eurooppalaiselle tasolle.

Tämä on edellytys avoimella kansalaiskeskustelulle Suomessa.

Seppo Isotalo 16.01.2012 13:29

Vastaus on hyvin yksinkertainen. Pääministeri on ilmoittanut, että Suomi osallistuu (E)uroopan (V)akaus (M)ekanismiin. Sama mies sai alaviitteen Brysselissä 09/12 tehtyyn paperiin, jonka mukaan Suomen eduskunta saa kuitenkin päättää.

Väyrynen on jo ilmoittanut, että hän ei presidenttinä tätä päätöstä vahvista. Siinä on ulkopoliittista työmaata uudelle presidentille. Täytyyhän Suomen suhteet euroon ja sitten myös muihin EU-maihin jotenkin järjestää. Väyrynen menee liian pitkälle kun hän näkee markkaan siirtymisen olevan ainoan tien. Ulkopolitiikka on sitä, että etsitään ratkaisu, jossa Suomi pysyy euron käyttäjänä, mutta välttyy tuhlailevien euromaiden velkojen maksamiselta.

Tässä ei ole kysymys lautasten lukumäärästä jossakin päivällispöydässä vaan ulkopolitiikan taidosta. Uskon, että Niinistöllä ja Väyrysellä on tasavertaiset kyvyt tähän työhön, muilla ehdokkailla ei.

Taina Hämäläinen 16.01.2012 13:54

Suomen uuden presidentin ensimmäinen tärkeä tehtävä on luoda hyvät ja luottamukselliset suhteet Venäjän uuden presidentin kanssa.

Tämä riittäköön näin aluksi.

Ilkka T Arvola 16.01.2012 14:25

Tämä on kovin sekava vaihe. Presidentin tulisi etsiä keinoja vaikuttaa sekä EU:n ulkopolitiikkaan, että suoraan eri maiden (ml EU- maat) ja Suomen välisiin suhteisiin.

EU:n ulkopolitiikka on toistaiseksi kovin hajanaista. Jos se siitä joskus tiivistyisi, uuden presidentin tulisi toimia aktiivisesti maan etujen edistäjänä EU:n ulkopolitiikassa EU:n "korkean edustajan" kanssa (unohtamatta valtioneuvostoa tai eduskuntaa ja sen ua-valiokuntaa).

EU:n ulkopuolelle aktiivisuus on tarpeen riippumatta EU:n kehityksestä, erityisesti kasvavien talousmahtien ja uusien alueellisten valtioliittojen kanssa.

Petri Jussila 16.01.2012 14:25

Presidentillä pitää olla vahvaa kokemusta kansainvälisestä politiikasta ja henkilökohtaisia suhteita eri puolille maailmaa. Hänen pitää pystyä johtamaan Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa jatkuvasti muuttuvassa toimintaympäristössä. Presidentin pitää olla yhteistyön ja vaikuttamisen linjalla, mutta tarvittaessa myös kyetä neuvottelemaan tiukasti ja puolustamaan kansallista etua. Mielestäni Paavo Lipponen on näillä kriteereillä ajatellen paras ehdokas tasavallan presidentiksi.

Jorma Saloniemi 16.01.2012 14:32

Tuntuu kuin keskustelisimme uudestaan asiasta. Mitä siis presidentin pitäisi tehdä?

1) Suomen ulkopolitiikka on päivitettävä 2010-luvulle. Suomi ei ole puolueeton vaan Euroopan unioniin poliittisesti ja ulkopoliittisesti sitoutunut maa. Sotilaallisesti toki lähimain riippumaton maa, jonka NATO-valmiudet kasvavat.

2) Venäjällä ei pidä olla erityisasemaa ulkopolitiikassa vaan suhteita on hoidettava kuten muihinkin naapureihin. Yritysten kannalta Venäjä on potentiaalinen maa. Se pitää näkyä presidentin toiminnassa.

3) Erityisen painokkaasti presidentin työlistalla pitää olla Aasian isot nousevat maat Kiina, Intia, Korea jne.

4) Saumattomassa yhteistyössä hallituksen kanssa presidentin tulisi hoitaa kahdenvälisiä suhteita jäsenmaihin EU:n uudistamiseksi.

Frank Martela 16.01.2012 14:36

Ulkopolitiikassa tuntuu, että presidentti on nykyään vähemmän päätöksentekijä ja enemmän suhteiden luoja ja ylläpitäjä. Eli tärkeintä on, että hän onnistuu pääsemään oikeisiin pöytiin ja pitämään esillä sekä puolustamaan Suomen näkökulmaa erilaisissa kansainvälisissä foorumeissa ja kahdenkeskisissä neuvotteluissa.

Sinänsä haluaisin kommentoida myös tuota olettamaa siitä, että presidentin roolissa ulkopolitiikka on se tärkein tekijä. Muodollisesta vallasta pitkälti riisuttu, mutta suoralla kansanvallalla valittu presidentti on nähdäkseni pitkälti kansan johtaja, sen tuntojen tulkki. Muodollista valtaa ei hänellä ole paljoa, mutta arvovaltaa edelleenkin huomattavasti.

Eli jonkinlainen arvojohtajan, mielipidevaikuttajan ja kansanryhmien välisen sillanrakentajan rooli on se, mikä nykypresidentti-instituutiossa on tärkeintä. Hänen pitäisi ottaa kantaa pinnalla oleviin arvokysymyksiin ja tehdä uusia avauksia tällä rintamalla. Täten hän parhaiten käyttäisi sitä mandaattia, jonka kansa hänelle on antanut. Koska tuntuu, että kansa äänestää enemmän presidentin persoonaa ja yleistä arvomaailmaa kuin hänen yksittäisiä ulkopoliittisia mielipiteitään.

(Kirjoitan enemmän siitä minkälaista arvojohtajaa tämän hetken kahtiajakautuva Suomi tarvitsee blogissani: http://frankmartela.fi/2012/01/tarvitsemme-naissa-vaaleissa-presidentin-joka-yhdistaa-kansakunnan-mutta-kenesta-on-siihen/)

juhani salo 16.01.2012 14:40

Arvoisa blogisti,

Virmavirran tulkinta hämmensi pientä mieltäni joltisestikin. Presidentin tehtäviin kuuluu kahdenvälisten suhteiden hoito muihin unioinin maihin? Tämä ei siis ole EU-politiikkaa, joka kuulu pääministerin rooteliin. Sen täytyy siis olla osa ulkopolitiikkaa, jota presidentti johtaa yhteistyössä valtioneuvoston kanssa. Antaako Virmavirran tulkinta presidentille jonkinlaisen sooloiluaseman suhteessa valtioneuvostoon? Ennakkoluuloisesti kuvittelen (jonkun) vanhemman valtiomiehen käyttävän tätä näkemystä hyväkseen. Pahimmillaan tulkinnat aikaansaavat pysyvän kärhämän presidentin ja hallituksen välillä.

Mielestäni uuden presidentin tulee aktiivisesti ulkoministerin ja ulkomaankauppaministerin kanssa luoda yhteistyötä nousevien maailmantalouksien kanssa. Kehitysyhteistyön ja -avun vaikuttavuuteen arvovaltaa tulee käyttää.

Vuosi 2017 antaa presidentille oivan tilaisuuden paljon puhuttuun arvojohtajuuteen. On mahdillisuus kannustaa kansaa pitämään itsestään ja heikommistaan huolta, sekä konstailemattomaan, omanarvontuntoiseen isänmaallisuuteen.

Esa Sakkinen 16.01.2012 14:41

Ulkopolitiikassa on 2 (kaksi) tärkeää tavoitetta:

Kansalaistoiminnan vilpitön rohkaiseminen valtioiden välillä - siten voitetaan ennakkoluulot ja turvataan rauha.

Demokratian eli vapaan markkinatalouden globaali edistäminen. Tuollainen järjestelmä puhtaimmillaan on itseään säätelevä (demokraattisen päätöksenteon asettamat syrjimättömät rajoitukset ja kannustimet) ja kestävää kehitystä tuottava (tarpeellisten tavaroiden ja palvelujen vaihto jaloilla äänestäen). Hyödykkeille saadaan yhteisesti paras laatu/hinta-suhde - se tarkoittaa myös edullisinta ympäristörasitusta. Nimittäin idealistisessa tavoiteltavassa tilanteessa paras tieto ja tahto iskostuu myös markkinaan ja hintoihin. Meillä Kokoomuksessa tuota nimitetään "vastuulliseksi markkinataloudeksi". Minusta silloin on kyseessä aidosti toimiva demokratia.

Pentti Kangasluoma 16.01.2012 14:58

Ulkopolitiikassa uuden presidentin tulee lähteä siitä, että meidän ilmansuunnat ovat samanlaisen mielenkiinnon kohteena. Venäjä, Viro ja Ruotsi. Kahdenväliset suhteet Venäjän kanssa ovat tärkeät, mutta on harhaa että pystymme-kukaan meistä-lumoamaan idän valtiaat.

Viron yli ei pidä tehdä sopimuksia Venäjän kanssa.

Kun ylipäällikkö pitää armeijamme puolta hankinnoissa, huolehtii puolustuskyvyssä, niin se on samalla hyvää ulkopolitiikan hoitoa,

Miika Kurtakko 16.01.2012 15:03

Hyvän politiikan tekemisen avain on hyvä poliittinen analyysi, tässä tapauksessa siis ulkopoliittinen analyysi. Tässä työssä teoreettinen ymmärrys, oikeat viitekehykset ja oma kokemus ulkopolitiikan tekemisestä ei olisi pahitteeksi. No, tokihan voi aina luottaa toisen käden tietoon ja ymmärrykseen eli neuvonantajiin. :-)

Tärkeintä on siis ymmärtää maailmanpolitiikan keskeisten valtioiden väliset suhteet ja niiden kehitys. Myös yritysten välisillä suhteilla ja omistusosuuksilla on suuri, joskin politiikan julkisuudelta piilossa oleva merkitys. Kun maailman kaikesta kassavirrasta 80% päätyy n. 1500 yrityksen laariin, jotka ovat monesti vielä keskenään ristiinomistuksessa, on selvää, että nämä yritykset ohjaavat pitkälti kotimaidensa (ja myös maiden jossa niillä on toimintaa) poliittisia näkökantoja.

Valtiotason suhteissa suuri linja riippuu suhtautumisessa kapitalismin ja demokratian hyväksymiseen tai jomman kumman edellisen tai molempien vastustamiseen. Edellisestä tulee melko lailla suoraan Yhdysvaltain liittolaisten ja jälkimmäisestä vastustajien luettelo.

Ykköstason vastustajia ovat luonnollisesti ne maat, joissa ei ole sen enempää demokratiaa kuin kapitalismiakaan. Pohjois-Korea on hyvä esimerkki ykköstason vihollisesta, Venezuela kakkostasosta. Yhdysvallat suhtautuu suopeammin kapitalistisiin epädemokratioihin, kuten Venäjä ja Kiina, kuin demokraattisiin sosialistimaihin (esim. Venezuela - tosin Venezuelan demokratiakaan ei ole mitenkään ongelmaton).

Suomen ulkopolitiikassa on otettava huomioon lisäksi kaksi lähialuetekijää: EU ja Venäjä. Venäjä on Yhdysvaltain kvasivihollisen, jonka kanssa voi tehdä bisnestä, erityisesti öljybisnestä. EU:lle Venäjä on puolestaan kvasiliittolainen, jonka kanssa voi tehdä bisnestä, erityisesti kaasubisnestä. Venäjä eli Venäjän eliitti pitää niistä maista, jotka eivät yritä horjuttaa eliitin asemaa.

Suomen ja Venäjän suhdetta leimaa suhtaumisemme vaatimukseen demokratiasta Venäjällä: hiljaisella äänellä kuiskuttelu ei haittaa Kremliä, koska se ymmärretään sisäpoliittiseksi välttämättömyydeksi. Kovaääninen huutelu ja mahdollinen tuki opposition vaatimuksille puolestaan vaurioittaisi suhteita pitkäksi aikaa. Tulevan presidentin kannattaisikin varmaan jatkaa kuiskuttelua; jäisi hyvä mieli ja hyvät suhteet eikä sitten paljon muuta.

Sama pätee Kiinaan. Ihmisoikeuksista voi jeesustella, se ei haittaa kiinalaisia. Mutta demokratiaa ei kannata vaatia rinta rottingilla, sillä silloin loppuvat suomalaisten firmojen valmituskiintiöt Kiinassa hyvin pian. Työntekijöiden oikeuksien parantaminen voisi kuitenkin olla sellainen alue, josta Suomi ja Kiina löytäisivät yhteisen sävelen.

Suomen ulkopolitiikan keskeinen kysymys on siis se, mihin leiriin haluamme kuulua. Voimme valita myös ns. kolmannen tien, jossa jäämme demokratia-epädemokratia-vastakkainasettelun ulkopuolelle. Mm. Natoon liittyminen tekisi Suomesta suoraan Yhdysvaltain liittolaisen ja siten Venäjän ja Kiinan vihollisen. En näe sitä järkeväksi miltään kantilta. Kolmas tie on nähdäkseni parempi.

Tulevaisuuden geopolitiikan painopiste on ilman muuta Napapiirin sisällä eli arktisilla alueilla. Meidän osaltamme tämä tarkoittaa Pohjoisnavan ympäristöä ja maita joilla on alueita Napapiirin sisäpuolella. Yhdysvaltojen lisäksi siis Venäjä, Kanada, Islanti, Grönlanti, Ruotsi ja Norja. Hyvien suhteiden ylläpito näihin maihin olisi uuden presidentin keskeinen tehtävä.

Tulevan presidentin virkakaudella saattaa tulla ajankohtaiseksi myös eksopoliittiset kannanotot, mutta jääköön se toiseen kertaan.

Kristian Sundqvist 16.01.2012 15:31

Presidentti mitataan ulkopoliittisena johtajana maatamme koskettavissa poikkeustilanteissa. Halosen kausille näitä sattui tasan yksi, kun naapurimaamme vuoden 2008 elokuussa päätyi sotaan toisen naapurinsa kanssa. Euroopassa oli käynnissä valtioiden välinen sota hetkellä, jolloin Suomi oli Etyj:n puheenjohtajamaa. Herkkä tilanne.

Presidentti Halonen ei kuitenkaan näyttänyt reagoivan asiaan mitenkään eikä ulkopolitiikkaamme tällaisissa tilanteissa johtavaa utvan (hallituksen ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta) ja presidentin yhteiskokousta siis kutsuttu koolle. Suomen ulkopolitiikan johtaminen jäi hallituksen eli tässä tapauksessa pitkälti ulkoministeri Stubbin hoidettavaksi.

Kun utva viimein kolme viikkoa sodan alkamisen jälkeen saatiin kokoon oli Suomen julkilausuma kuin suoraan Stubbin kynästä: Suomi korosti, että EU:n on tuettava paitsi Georgian niin myös esimerkiksi Ukrainan demokraattista kehitystä, Suomi myönsi rahaa Georgian jälleenrakennustöihin ja kaiken lisäksi ehdotti YK:n rauhaturvaoperaatiota Georgiaan hyvin tietäen, että Venäjä vetoaisi moisen hankkeen nurin turvallisuusneuvostossa.

En ota kantaa siihen, oliko Suomen näin voimakas linkittyminen lännen leiriin fiksua politiikkaa vai ei. Pointtini on, että valta on aina jossain ja jollain - jos presidentti sitä ei käytä, niin vallankahvassa on reaktiivisuutta vaativassa kriisitilanteessa joku muu, esimerkiksi ulkoministeri. Georgian kriisissähän pääministeri Vanhanenkin näytti tekevän kaikkensa ollakseen sanomatta saati tekemättä mitään.

Äänestyspäätöstä pohtiessa ei siis kannata kiinnittää huomiota pelkästään ehdokkaiden ulkopoliittisiin linjauksiin vaan myös siihen, missä määrin he ovat tosipaikan tullen valmiita niiden takana seisomaan. Ja onko ehdokkaasta ylipäätään vastuunkantajaksi suurissa asioissa?

Vastaus päivän hyvään kysymykseen siis on: osoittaa johtajuutta silloin, kun sitä tarvitaan.

Ilari Kiema 16.01.2012 15:58

Ulkopoliittisiksi ensitöikseen uuden presidentin pitää selvittää se, onko kenellekään, presidentillä tai pääministerillä, edellytyksiä johtaa ulkoasianhallintoa ministeri mukaan lukien yleensä ollenkaan saati peräti yhteistoiminnassa.

Ulkoministeri Erkki Tuomioja kirjoittaa omassa blogissaan eilisessä kirjoituksessaan, että EU:ssa on hirveä kiire ajaa lävitse päätös euromaiden sitoutumisesta sopimukseen, joka "tällä hetkellä kulkee iskevällä nimellä "Sopimus vakaudesta, koordinaatiosta ja hallinnosta"". Tällä nimellä se ei kyllä kulje ainakaan Googlessa muualla kuin Tuomiojan blogissa. Saksaksi sopimus on „Vertrag zur Stabilität, Koordination und Regierungsführung“. Minusta tämä on iskevää sekä myös todennäköisesti aiheellista toteuttaessaan sen, mikä 20 vuotta sitten jäi kesken. Joka tapauksessa Tuomioja kirjoittaa: ”Tosiasiassa koko sopimus on parhaimmassakin tapauksessa tarpeeton ja pahimmassa tapauksessa vahingollinen, ja Suomen olisi perusteltua vastustaa koko sopimusta ja ainakin itse jäädä sen ulkopuolelle.” (Tuomioja, ”Tarpeeton finanssisopimus vain sekoittaa EU:ta”, blogi 15.1.2012.)

Henkilöstöasioiden jälkeen ja yli uuden presidentin pitää käsitellä Suomen muuttuvia koordinaatteja, joista Hiski Haukkala kirjoittaa samannimisessä teoksessaan. Kirja käsittelee ja ilmentää suomalaisten Venäjä-fiksaatiota. Haukkala toteaa myös, että „Entisellä toisella supervallalla ei ole enää paluuta maailman ykköskehiin…” (Haukkala 2012, 116).

Haukkalan mukaan Venäjä ei tarvitse enää puhemiehiä lännessä. Tällöin uusi presidentti ei voi perustaa asemaansa Venäjä-asiantuntemuksen varaan. Se ei enää avaa ovia lännessä, jossa ihmiset yhä avoimemmin toteavat Stubbiin verrattavin ilmauksin, että Venäjä VMP, ei vois vähempää…

Haukkala uumoilee myös Saksan ja Venäjän lähentymistä, johon voi liittyä Suomen kannalta ongelmallisia piirteitä. Tätä tuskin tarvinnee pelätä. Päinvastoin, kaasuriippuvuuskin vähenee kun jokin uusi putkilinja Kurdistanista aukeaa.

Sen sijaan voidaan havaita, myös kansalaisyhteiskunnan ja tieteellisten harrastusten tasolla, että sekä Saksa että Yhdysvallat suuntautuvat vahvasti Intiaan. Joka Keski-Euroopassa haluaa harrastuksesta kuunnella niin sanotun länsimaisen, sekä Paavo Lipposen että professori Timo Vihavaisen parjaaman älymystön kansainvälisissä konferensseissa Yhdysvaltojen itä- tai länsirannikon taikka kuulujen eurooppalaisten yliopistojen professoreita ja tutkijoita, huomaa nykyään usein kuulevansa intialaistaustaista puhujaa. Kiinalaisia ei ole läsnä lainkaan, ei myöskään venäläisiä. Tämä on yksi mittari.

Haukkalan muuttuvissa koordinaateissa puhutaan puoli kirjaa Kiinasta. Haukkala viittaa Britannian kuninkaallisen tiedeseuran selvitykseen, jonka mukaan Kiina nousee maailman „suurimmaksi tieteellisten paperien tuottajaksi“. Niin varmaan, ja lumppupaperin tuotantokin alkoi Kiinassa.

Suomalaisilla on tapana keskittyä yhteen asiaan tai kohteeseen kerrallaan. Nyt puhutaan Kiinasta. Maailmanpoliittisesti olisi kuitenkin paljon luontevampaa, että syntyisi demokraattisten maiden kolmiliitto Yhdysvaltojen, Intian ja EU:n välille. Suomen presidentillä voisi olla tässä aktiivinen rooli.

Samalla presidentin tulee tietysti pitää ulkopolitiikassa esillä ilmastonmuutoksen torjuntaa, luonnon monimuotoisuuden suojelua, naisten ja vähemmistöjen asemaa – eli sitä hyvää, mikä Tarja Halosen presidenttiyteen liittyi, ja mielellään vielä lisätä siihen ripaus länsimaista sananvapauden kunnioitusta.

Jan Rossi 16.01.2012 16:00

Unski kysyy, että mitä uuden presidentin pitäisi tehdä ulkopolitiikassa? Mielestäni uuden presidentin pitäisi jatkaa Ahtisaaren ulkopolitiikkaa ja tavoitella aktiivisesti NATO-jäsenyyttä, sekä olla avaamassa Palestiinalle paikkaa YK:ssa, sekä edistää kaikin tavoin Lähi-idän rauhanmahdollisuuksia. Suomen paikka on NATO:ssa. Suomi voisi antaa paljon uutta NATO:n kehittämiseen kokemuksellaan kansainvälisistä rauhanturvaamistehtävistä. Suomen paikka on NATO:n ytimessä ja samalla EU:n ulkoreunalla. EU ei anna Suomelle oikeastaan mitään kun saman saisi jo ETA:n kautta. Norjan ja Sveitsin menestys kertoo tästä.

Jan Rossi

Timo Laaninen 16.01.2012 16:02

Odotan uudelta presidentiltä ennen muuta asemoida Suomea tässä maailman myllerryksessä. Venäjällä on jälleen murros menossa, kun johtajien pitää miettiä vastausta aitoon kansalaisprotestiin duuman vaalien jälkeen. Arabikevään jatko on avoin, Iranin ydinasehankkeet lisäävät jännitystä, Kiinan jälkeen on nousemassa joukko muita maita talouden suurvalloiksi (Brasilia, Intia jne). Kun tähän lisätään Euroopan talouskriisi niin on meillä suunnistamista. Ulkopolitiikan harjoittelijaa ei kannata tällaisessa tilanteessa presidentiksi valita.

EU-asioissa valta on hallituksella ja pääministerillä. Mutta selventäviä kantoja voi odottaa myös presidentiltä tilanteessa, jossa kansa 1) haluaa säilyttää euron, 2) vastustaa lisärahojen antamista kriisimaille ja 3) vastustaa liittovaltiokehitystä. Nämä kolme asiaa eivät voi toteutua yhtä aikaa, joten yhtälössä riittää purtavaa. Presidentti voi vaikuttaa eniten kohtaan 3, koska liittovaltioostuminen edellyttää EU:n perussopimusten muuttamista ja valtiosopimusten tekemisessä presidentti on päätöksentekijän asemassa.

Jani Huovinen 16.01.2012 16:14

Tärkeintä ulkopolitiikassa olisi jatkaa Halosen liittoutumattomuuden linjaa (=ei Natoon). Väyrynen on todennut arvostavansa Halosen linjaa, ja olisi luotettavin valinta jatkamaan liittoutumattomalla linjalla;, voisi puolileikillisesti ehkä puhua Halosen-Väyrysen linjasta!

Nato-jäsenyyden puolesta - tietysti vehotuin sanakääntein, enemmistö äänestäjistä kun on jäsenyyttä vastaan - ovat olleet selvimmin Niinistö ja Haavisto.

Kun joku täällä näytti olevan kuolissaan Väyrysen eurokriittisyydestä ja liittovaltiokehityksen vastustamisesta, niin toki se varmasti näkyisi presidentti Väyrysen puheissa ja ehkä myös teoissa, mutta tarkasti perustuslain antamien valtaoikeuksien ja parlamentarismin rajoissa. Väyrynen on sen verran kokenut parlamentaarikko, että osaisi varmasti käyttää presidentin valtaoikeuksia rajojen yli hyppimättä!

Hyvä esimerkki tästä saatiin, kun eilisen Tampereen vaalijuhlan jälkeen järjestetyssä haastattelussa Väyrynen totesi valtaoikeuksista, että ei järjestäisi esim. "Mäntyniemen iltakouluja", joista Niinistö on puhunut. Niinistön idea onkin mieletön; hallitus tulisi presidentin virka-asuntoon pohtimaan linjauksiaan, ja istuntoa johtaisi Tasavallan presidentti ohi pääministerin!

Käytännön esimerkki siitä, kuinka presidentti Väyrynen voisi olla aloitteellinen saatiin tänään, kun Väyrynen totesi tiedotustilaisuudessaan asettavansa presidentiksi tultuaan työryhmän pohtimaan keskittämispolitiikan (kuntien pakkoliitokset) järkevyyttä kestävän kehityksen ja lähidemokratian kannalta. Työryhmä koostuisi eri puolueiden edustajista ja puolueettomista asiantuntijoista. Tämä olisi myös linjassa valtaoikeuksien kanssa; asettihan Ahtisaarikin valituksi tultuaan presidentin työllisyystyöryhmän!

Risto Seppänen 16.01.2012 16:56

Onko EMU:n valuvika muuten korjattavissa kuin liittovaltiokehityksen kautta?

Mitkä ovatkaan presidenttiehdokkaiden näkemykset tästä kysymyksestä? Miten pitkälle he ovat valmiit menemään?

Minkalaisia perussopimukseen tehtyjä muutoksia he ovat valmiit tukemaan?

Onko näistä keskusteltu vielä lainkaan?

Kimmo Hoikkala 16.01.2012 17:05

Tietenkin Suomen ainoa ja oikea ulkopolitiikan linja on erakkovaltio-oppi! Ei Suomessa siis tarvitse vientiteollisuutta, kun voidaan kaikki alkaa elämäntapaintiaaneiksi. :)

Vai olisiko oikea linja jotain natokiimaisten / EU-liittovaltiokehityksen puolustajien siis syvemmän integraation ja erakkomaan välillä?

Heikki A Ollila 16.01.2012 17:08

Jani Huovinen yllä ns. Mäntyniemen iltakoulusta: "Niinistön idea onkin mieletön; hallitus tulisi presidentin virka-asuntoon pohtimaan linjauksiaan, ja istuntoa johtaisi Tasavallan presidentti ohi pääministerin!"

Huovinen näyttää päättää istuntojen agendan ja johtamisenkin. Suomessa ei keskustella liikaa ja presidentin satunnainen ja epävirallinen (kuten Niinistö sitä luonnehti) tapaaminen ei voi todellakaan olla valtapoliittinen ongelma. Kansakunnalle se olisi hyväksi.

Marko Kivelä 16.01.2012 17:16

On toki totta, että tulevan presidentin tulee kyetä ylläpitämään ja mielellään parantamaan suhteitamme tärkeimpiin kauppakumppaneihimme, mutta se suuri haaste on kuitenkin toisaalla.

Suomen ja myös koko EU:n tulee löytää kestävä poliittinen linja islamilaisen maailman maihin. Tällä hetkellä koko alue on käymistilassa ja emme tiedä ketkä ovat vallassa vuoden tai kahden päästä. Tässä suhteessa olisikin erinomaista jos presidenttimme pystyisi luomaan linjan joka nauttisi uskottavuutta ja hyväksyntää sekä vallassa vielä olevien että uutta järjestystä edistävien tahojen kanssa. Tähän tehtävään en ainakaan minä tiedä parempaa miestä kuin Haavisto.

Myös nousevien talousmahtien, eli Kiinan, Intian ja Brasilian kanssa toimiminen ja suhteiden vahvistamien on tärkeää.

Eli presidentin johdolla meidän tulee suunnata huomiomme ja ponnistelumme entistä lajempaan maajoukkoon. Vanhan Eurooppa-keskeisen politiikan sijaan täytyy rakentaa tietoisesti globaalimpaa politiikka. Sillä sekä poliittinen että taloudellinen mahti tulee enemmän ja enemmän löytymään meille vielä suhteellisen vieraista maista.

Jan Rossi 16.01.2012 17:33

Seuraavan presidentin olisi myös lähennettävä Suomea enemmän lähemmäs Yhdysvaltoja kun Venäjän aseistautuminen kiihtyy. Venäjä aikoo sijoittaa armeijansa kehittämiseen 500 miljardia euroa seuraavien vuosien aikana. Venäjän kehityksen vuoksi Suomen on parannettava suhteitaan USA:han. Niinistöltä tämä onnistuisi. Samalla Halosen maailmansyleily politiikasta pitää siirtyä pragmaattiseen ulkopolitiikkaan, jossa Suomen edut turvataan. Taivaanrannan maalareiden aika ohitse. On aika palata vahvaan transatlanttiseen yhteystyöhön Yhdysvaltojen ja Britannian kanssa. Uuden presidentin on siis jatkettava siitä mihin Ahtisaari jäi 2000 kun joutui luopumaan presidentin tehtävistä SDP:n sorsalaisten vuoksi.

Jan Rossi

Kimmo Hoikkala 16.01.2012 17:51

Jan Rossi,

Juu eihän se Venäjä ole kuin haittana tuossa itärajan takana, kuten kokoomuksen riveissä nykyään johtoajatuksena esiintyy samalla kun on hylätty J. K. Paasikiven oppi. Kannattaisi ehkä ennemminkin toivoa ja edistää Venäjän demokratiakehitystä kuin sulkea raja kokonaan. Kun Venäjä laittaa kaasuputket ja sähköt poikki, niin se voi alkaa kokoomuslaisenkin uusavuttoman, jos niitä on edes täydellisesti olemassakaan ainakaan omasta mielestään, tupa kylmetä?

Nato on varainsiirtomekanismi amerikkalaiselle sotateollisuudelle eikä mitään muuta, jos olettaa, että nato-yhteensopivat joukot käyttävät suunnilleen samanlaista perusaseistusta. En halua sotaa Suomeen, ja siksi äänestän Halosen ulkopoliittiselle linjalle jatkuvuutta. Suomen lihakset ovat varsin pienet virolaismieliseen Venäjälle uhitteluun vaikka Nato olisikin selustassa.

Sanna Hannuksela 16.01.2012 18:00

Eilen illalla näin Yle Areenassa, että puoli yhdeksän uutisissa haastateltiin ihailemaani Dagens Nyheterin poliittista päätoimittajaa Peter Wolodarskia. Tulee aina jotenkin lämmin tunne, kun Suomessa käsitellään Ruotsia, ja päinvastoin.

Wolodarski oli kuten viime vuonnakin Sälenissä Folk och försvars -konferenssissa, missä ruoditaan Ruotsin muuttuvaa maanpuolustusta. Tänä vuonna mukana oli myös Suomen puolustusministeri Stefan Wallin. Wolodarski on miettinyt sitä, mikä vaikutus Suomen yleisellä maanpuolustuksella ja sen mahdollisella muutoksella on Ruotsin puolustukseen. Tämänpäiväisessä lehdessä oli kuva Wallinista kollegansa Sten Tolgforsin kanssa. Tuli taas se lämmin tunne.

Olisi kiva, jos Suomen tuleva presidentti pitäisi suhteita Ruotsiin erityisen tärkeinä. Sama Norjaan ja Tanskaan. Siitä tulee lämpimämpi mieli, kuin että hän tapaisi usein Venäjän johtajia-- hehän ovat kuitenkin seuraavassa hetkessä jossain juna-asemalla tapaamassa Pohjois-Korean diktaattoria.

Kaikilla mittareilla mitattuna, minusta Pohjoismaiden pitäisi aina pitää yhtä. On tärkeätä, että pysymme edelläkävijöinä mitä tulee sellaisiin asioihin kuin hyvinvointiyhteiskunta, ilmastonmuutos, maanpuolustus. Sauli Niinistö on puhunut siitä, että meillä on maailman hienoin brändi (Pohjoismaat) käytettävissämme. Siitä tuli heti lämmin (ja turvallinen) tunne!

Ps. Jos ollaan pessimistejä, ja ajatellaan, että ilmastonmuutos tuo mukanaa suuria luonnonkatastrofeja myös Suomen alueelle, niin silloinkin yhteistyö Ruotsin kanssa voisi osua kuin nyrkki silmään.

Miika Kurtakko 16.01.2012 18:05

Sen verran kommentoisin Unskin kysymyksenasettelua, että tällä kertaa se oli harvinaisen laaja. Kysymys voitaisiin esittää eduskuntavaaleissa muodossa "mitä sisäpolitiikassa tulisi tehdä?", jolloin muita kysymyksiä ei tarvittaisi.

Ulkopolitiikka on harvinaisen laaja aihe, joten toivoisin Unskilta jatkossakin ulkopoliittisia postauksia, mutta hieman rajatummin. On vaikeaa kommentoida (tiivistetysti) aihetta, jonka asianmukaiseen käsittelyyn tarvittaisiin kolmen tuntia kestävä tai 30 liuskan esitelmä.

Keskeistä Suomen ulkopolitiikassa jatkossakin on globaali näkökulma eikä kaikkea pidä tuijotella pelkästään Venäjän naapurimaan näkövinkkelistä - vaikka se tärkeää onkin.

Jani Huovinen 16.01.2012 18:10

Vielä tuosta Niinistön "iltakoulusta", josta kirjoitin ja johon Ollila täällä tarttui: en ole huomannut, että Niinistö olisi määritellyt, kumpi "iltakoulun" istuntoa johtaisi, pääministeri vai presidentti. No, koko idea lienee ollut Niinistön tiimiltä vain kikka luoda kansalaisten mieliin mieli - ja muistikuva ajoista, jolloin presidentillä oli enemmän valtaa.

Jos siten ko. kokouksia järjestettäisiin, siitä syntysi vääjäämättä kansalaisten mieliin mielikuva, että hallitus kävi presidentin luona kuulemassa neuvoja. Niille, jotka vielä itse muistavat Kekkosen ajan (itse en kuulu heihin v. -78 syntyneenä), voisi uutiskuvista, joissa autoletkat illan hämyssä kaartavat Mäntyniemeen ja sieltä pois, tulla muistuma eräästä toisesta -niemi-päätteisestä paikasta!

Kyseessä lieneekin ollut vain vaalitäky, sillä en usko että jos Niinistö valitaan (mitä toivottavasti ei tule tapahtumaan, kun 2. kierrokselle tulee tarpeeksi kova vastus; Väyrynen), Katainen tai kukaan tulevakaan pääministeri suostuisi pompoteltavaksi vain mielikuvapolitiikan vuoksi!

Seppo Keränen 16.01.2012 18:42

Hyvä kysymys, Unto. Ulkopolitiikka on jäänyt liian vähälle nykyisessä hömppäjulkisuudessa.

1. Selvittää itselleen, valtioneuvostolle, eduskunnalle ja Suomen kansalle, mitä Saksa oikein tahtoo. Siis: mikä on EU:n, rahaliiton ja euron tulevaisuus? Onko Suomi kymmenen vuoden kuluttua yksi Saksan osavaltio?

2. Selvittää itselleen jne., mitä Venäjä oikein tahtoo. Siis: mikä on Venäjän tulevaisuus? Onko maa aidosti matkalla kohti demokratiaa, markkinataloutta ja oikeusvaltiota? Vai onko meillä pian naapuri, jossa vallitsee sekasorto, diktatuuri ja aggressiivinen nationalismi?

3. Selvittää jne., mitä Yhdysvallat oikein tahtoo. Siis: mikä on jenkkien perimmäinen päämäärä meneillään olevassa valuuttasodassa? Onko tarkoitus murtaa euro ja tehdä dollarista ainoa merkittävä valuutta?

4. Selvittää jne., mitä Kiina tahtoo. Tiedämme, että kiinalaisia on paljon, heillä on aikaa ja heillä on velkapapereiden kautta vahva ote jenkeistä. Tyytyykö Kiina kilvoittelemaan vain talouden tantereilla?

5. Johtaa ulkopolitiikkaa viisaalla, lujalla ja määrätietoisella otteella niin, että Suomi säilyttää mahdollisimman laajan liikkumatilan kansainvälisessä politiikassa ja säilyttää riippumattomuuttaan niin paljon kuin se suinkin on mahdollista globaalissa taloudessa. Huolehtii Suomen kansallisista eduista.

Eiköhän jo näissä ole puuhaa ensimmäisiksi kuukausiksi.

Jan Rossi 16.01.2012 18:47

Arvoisa Kimmo Hoikkala kirjoittaa, että "Nato on varainsiirtomekanismi amerikkalaiselle sotateollisuudelle eikä mitään muuta, jos olettaa, että nato-yhteensopivat joukot käyttävät suunnilleen samanlaista perusaseistusta." Kysyisin Hoikkalalta, että ovatko esimerkiksi tanskalaiset, norjalaiset tai virolaiset nyt mukana varainsiirtomekanismissa USA:n sotateollisuudelle kun ovat Natossa? Voiko Hoikkala todellakin mennä näin sanomaan vaikkapa saksalaisille tai unkarilaisille? Mielestäni olisi aika jo päästä eroon tästä uskomattomasta suomettumisesta Venäjän suhteen ja päästävä 2010-luvun ajatteluun Venäjästä. Venäjä ei ole uhka Suomelle vaikka Suomi olisi kuinka syvällä Natossa.

Jan Rossi

Reino Kössö 16.01.2012 19:12

Urho Kekkonen siteerasi usein Niccolo Machiavellin ajatusta, että viisas valtiomies etsii ystävät läheltä ja viholliset kaukaa. Siinä on kyllä edelleen vinha perä, jos kohta Suomella ei varsinaisia vihollisia ole edes kaukana.

Uuden presidentin pitää nähdäkseni pitää yllä ja kehittää hyviä suhteita kaikkiin naapurimaihin. Taloudellisen ja kaupallisen yhteistyön kehittäminen Venäjän kanssa on tärkeässä roolissa. Venäjä on juuri hyväksytty WTO:n jäseneksi. Se on Suomelle iso markkina ja lähellä. Paljon suurempi markkina-alue on Kiina, mutta sen ihmisoikeustilanne on ehkä vielä ongelmallisempi, kuin Venäjällä. Kiina loukkaa ihmisoikeuksia esimerkiksi Tiibetissä.

Yhdysvaltojen suhteiden hoitaminen on myös Suomelle tärkeää. Tässä yhteydessä on kuitenkin hyvä pitää mielessä, että Yhdysvallat käy edelleen terrorisminvastaista sotaansa, joten liiallista leimautumista Yhdysvaltojen liittolaiseksi tulee välttää. Se voi luoda ja tuoda kaukana olevan mahdollisen vihollisen terrorismin muodossa myös tänne.

Suomen presidentti voisi minusta kansainvälisissä yhteyksissä nostaa esille ja pitää vahvasti agendallaan asevarustelun ja kehitysavun välistä räikeää epäsuhtaa. Ihmiskunta tuhlaa tolkuttomasti voimavaroja asevarusteluun, mikä estää tai hidastaa siviilipuolen ongelmien korjaamista. Ne ovat juuri niitä ongelmia, jotka toimivat usein terrorismin kasvualustana.

Harri H Jäppinen 16.01.2012 19:20

Hei hiihtäjä,

En kommmentoi voittajaa tai häviäjää. Melkein kaksi viikkoa ehdokkaita on haastateltu monella kanavalla ja lehdistössä, syvältä luodaten Mikä mediasta ei vielä ole päässyt kysymään näitä samoja kysymyksiä ja saada tunnettua mutinaa. Mitään uutta ei taida tulla jatkossakaan.

Ihme etteivät ehdokkaat jo kyllästy vastamaan kysymyksiin, kun me katsojat; osa meistä kyllästyy kuulemaan mukamas teräviä kysymyksiä ja melkein ulkolukuna vastauksia asioihin, joihin valittavalla presidentillä ei ole paljonkaan sananvaltaa. Pian menen kuuntelemaan Soinia 3. kanavalta. Kuulen lauseet, jotka Timo herra useasti laukoi jo tänään ja pitkin viikkoa.

Petri Lahesmaa 16.01.2012 19:28

Riippumatta siitä, kuka tehtävään tulee valituksi:

Presidentin tulee tehdä virallisia valtiovierailuja ja käydä niissä keskusteluja kohdemaan valtionpäämiehen kanssa. Se yleensä on presidenttien pääasiallinen ulkosuhteisiin liittyvä tehtävä muuallakin.

Presidentti johtaa ulkopolitiikkaa yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa. Siinä on haaste. Luoda malli, jolla tästä yhteistoiminnasta muotoutuu selkeä ja ristiriidaton mekanismi. Näin siksi, että valtioneuvosto, maan hallitus aina viime kädessä vastaa seurauksista.

Lars-Erik Wilskman 16.01.2012 19:54

Presidentin ensimmäinen tehtävä on huolehtia, että hallituksen ja presidentin välille ei synny minkäänlaista ristiriitaa ulko-ja turvallisuuspolitiikan suhteen. Tämän tehtävän hoitamiseen utvan lisäksi myös Mäntyniemen iltakoulut ovat suositeltavia.

Suomen ulkopolitiikan tärkein tehtävä on vaikuttaa unionin ja unionimaiden ulkopoliittiseen päätöksentekoon. Sitä kautta vahvistetaan maamme turvallisuutta ja poliittista asemaa. Kahden väliset suhteet Venäjään , Kiinaan , Yhdysvaltoihin jne. ovat lopulta toissijaisia.

Presidentti on ensisijaisesti käynttikortti, jonka asema voi mielestäni muuttua aktiivisen ulkopoliittisen päätöksentekijän tekijän suuntaan vain poikkeustilanteessa.

Jos presidentillä on siihen halua ja kykyä ja tilausta, niin rauhanvälitys yms.on kieltämättä lisäbonus.

Kimmo Hoikkala 16.01.2012 20:05

Parahin Jan Rossi,

Miksi sitten Natoon, jos ryssänpelkoa ei enää ole olemassa. Onko ainoa peruste myönteiselle Nato-kannalle vain kansainvälisissä Nato-kriisienhallintaoperaatioissa? Epäilen.

Mielestäni Suomen ei tarvitse leikkiä maailmanpoliisia pienoisjenkkiläisestä nyky-kulttuuristamme huolimatta. YK:n rauhanturvatoiminnasta sen sijaan Suomella ja suomalaisilla on paljon hyviä kokemuksia, mutta kun lähdetään oikeasti sotimaan, niin annetaan innokkaampien mennä etujoukoissa.

Kytkykauppaa Nato-jäsenyys toisi puolustusvoimien materiaalihankintoihin melko varmasti, eikä tuota kai kukaan järki-ihminen voi kiistää?

Rakentavin terveisin Kimmo Hoikkala

Ps. Olen ennemminkin eurooppalaistunut kuin suomettunut, joten koen suomettumisheitot ilkeilynä. Edellä puheenvuoroissa viitattiin myös Kiinan ja Intian suhteiden tärkeyden ja koko globaalin maailman halaamiseen jne. Itse olen sitä mieltä, että Suomen ulkopolitiikka hoidetaan parhaillaan riittävin hyvänlaisesti. Prioriteetti tulee olla maantieteen asettama, eikä kaukomaille lähtö, etenkin kun ihmisoikeudet ovat mitä ovat yli miljardin kansalaisen valtioissa. Veikkaan, että Kiinan ja Intian hallinnolla on täysi työ pitää yhteiskuntajärjestelmä pystyssä, koska perusta on huono toisin kuin pohjoismaisessa hyvinvointivaltiossa.

antti liikkanen 16.01.2012 21:07

Vastoin Akkasen analyysia - tai ehkä sittenkin sen mukaisesti -. en nyt ehtinyt lukea kaikkien edelläkirjoittaneiden kommentteja: ammatissani on tullut viime aikoina aika kiire.

Liima yhteisöissämme on heikentynyt ja hajoamisuhan alla huono-osaiset voivat huonommin. Silminnähden huonommin.

Näin ollen aikaa keskusteluun, agoralla venymiseen, on vähän niukemmin, oman mielipiteen ilmaisuun sentään hetki.

Presidentin lähtökohta on varmaankin hyödyntää alkuun näissä myrskyisissä vaiheissamme UTVAa ja sopia sen kutsumisesta koolle aika pian (yhdessä pääministerin kanssa, olipa TP vaikka Niinistö ja PM hänen kanssaan niukasti seurusteleva Katainen).

YK on aika soppeli agenda presidentin 6-vuotiskaudelle, onhan siellä lupeissa Turvaneuvoston jäsenyys. Sen aseman hankkimisen loppusilaus on tärkeä hansakata hyvin.

Muu ulkopolitiikka on niinkuin Rovaniemen kaupungin uuden kaupunginjohtajan hakuun liittyvä ilmoitus sen tulee sanomaan:

Johtajan on kyettävä toimimaan organisaation ulkokehällä.

Mitä se sitten tarkoittaakin?

Esko Hussi 16.01.2012 23:33

Eräänlainen kansalaisen lista : uuden presidentin on tavattava, kuten aikaisempienkin, Venäjän, Ruotsin, Viron ja Norjan johtajat. Ehkä pääministerin ja ulkoministerin pitäisi olla mukana, ehkä jopa eduskunnan puhemiehen? Nyt kaivataan uusia otteita kuten J Lähde sanoi. Venäjän varustautumisesta on tarpeen olla perillä. Samoin Ruotsin aikomuksista. Suurvalta on suurvalta, joka ei kysele mielipiteitämme, mutta meidän on silti kerrottava ne. Itä-Suomen venäläistymiseen, joka ulottuu Helsinkiinkin, on otettava kantaa, rauhan asialla tietysti. Eduskunnan UTVA on tärkeä kumppani. EU-asiat, Nato ja puolustuskyky ovat hyvin tärkeitä. YK samoin. Maan puolustuskyky, kriisivalmius ja turvallisuus kiinnostaa varmaan presidenttiä, vaikka valtioneuvosto näitä asioita hallinnoi. Siinä "edustustehtäviä" kansalaisen näkökulmasta.

Juha Akkasen lähestymistapa tätä blogia arvioidessa on mainio. Vapaat miehet ja naiset kansakunnan netti-agoralla - mikä onkaan ylevämpää.

Eero Ilkka 16.01.2012 23:50

Terve Unto!

Kysyt "Mitä uuden presidentin pitäisi TEHDÄ ulkopolitiikassa?" Kiva, että kysymyksessä on tehdä-verbi. Isi-loppuisistakin voi luopua eli PITÄÄ TEHDÄ! Keskustelua kysymyksestäsi hallitsee liika teoreettisuus. Pohdiskellaan perustuslain tulkintoja, presintentin ja pääministerin työskentelysuhdetta, Mäntyniemen iltakouluja, jne. Kun muotopuoli työnnetään taustalle ja keskitetytään tekemiseen, niin toimintamalliksi sopii käytännöllisen löyhästi tulkiten esim. yrityselämässä käytetty hallituksen pj:n (presidentti) ja tj:n (pääministeri) välinen toimintatapa ja ensisijaisesti presidentin apuna on jonkinlainen suhde- ja viestintäpäällikkö (ulkomisteri). Käytännön työn presidentti ja pääministeri jakavat niin, että pääministeri hoitaa Euroopan ja presidentti muun maailman. Perusteluina se, että Euroopassa on paljon muodollisia päämiehia ja asiat hoidetaan pääministerien kesken. Lisäksi Suomi tunnetaan Euroopassa, joten presidentin ei tarvitse "tuhlata paukkuja" suhdetoimintaan. Euroopan ulkopuolella Suomen tunnettuus on heikkoa ja siellä on työsarkaa, joka sopii hyvin presidentille, sillä monissa maissa asioista päättää tai vähintäänkin vaikuttaa niihin vahvasti valtion päämies. Lisäksi näissä maissa arvostetaan valtion päämiehiä riippumatta heidän valtaoikeuksistaan. Että näin. Venäjä on sitten oma lukunsa, jossa tarvitaan kaikkia tahoja historiasta, suhteista ja sijainnista johtuen.

Riitta Skoglund 17.01.2012 0:27

Miika Kurtakko kirjoitti pätevää analyysiä politiikan ja talouden yhteyksisitä, Kristian Sundqvist johtajuudesta. Antti Liikkasen kanssa jaan tunnot agoralle ehtimisestä, vaikka en psykiatri olekaan vaan psykologi.

Presidentti valtion päämiehenä tai -naisena on ennen kaikkea ulkokehällä toimija, rajafunktioita hoitava, Suomen sisältä ulospäin suuntautuva.

Vaalikampanjan kaikki sisäpoliittinen keskustelu ja kannat kotimaan asioihin (eläkeikä, nuorten työllistyminen tai syrjäytymisuhka, vanhusten hoito... -taitettu indeksi vain puuttuu!) ovat mukana kannatuksen keräämiseksi, koska niistä ns. kansalla on jotain tietoa tai ainakin mielipide. Presidentin toimen hoitamisella ei ole mitään tekemistä noiden asioiden kanssa, vaikka hyvä presidentti säilyttääkin kosketuspinnat myös kansalaisiin tavalla tai toisella.

Mutta asiaan: Muodollista valtaa on riisuttu, mitä jää jäljelle?

Vaikutusvalta, ja ennen kaikkea vaikutuskyky. Vaikuttaminen tapahtuu toimivissa vuorovaikutussuhteissa, ne ovat valtion päämiehen ensisijainen työkenttä. Suhteet naapureihin toki, mutta yhtä tärkeä fokus voi presidentillä olla globaali toimijuus, jos kyky, taidot ja kansalaiskunto riittävät.

Monipuoliset verkostot, hyvät yhteydet, hyvät sosiaaliset taidot sekä sensitiivisyyttä, tilannetajua, analyyttisyyttä tarvitsee osaava vuorovaikuttaja nykymaailmassa. Oikeassa oleminen tai oman mielipiteen voittaminen keskusteluissa ei ole pääpointti, vaan prosessien edistäminen. Prosessit voivat olla valtioiden välisiä ulkopoliittisia, taloudellisia, ympäristöön liittyviä, yhdenvertaisuuskysymyksiä - paljon varmaankin riippuu presidentin henkilökohtaisesta kiinnostuksesta ja luontumuksista.

Tältä pohjalta voi arvioida presidentin persoonaa, esim itsekorostuksen tarvetta.Tsekin Havel muistetaan arvojohtajana, Valko-Venäjän Lukashenka jostain aivan muusta. Ehdokkaitamme en nyt ryhdy arvioimaan, en edes suosikkiani kehumaan, koska haluan pitäytyä keskustelussa, en mainostamisessa.

PS: jolloinkin tällä palstalla ehdotettiin näkyviin keskustelijoiden poliittisia sitoumuksia. En ole huomannut Unskin sitä kommentoineen. En kannata tämän vaaliblogin yhteydessä: se mielestäni veisi huomiota asioista ja asiakeskeisyydestä. Jotkut tunnistuvat nimen perusteella helpommin (esim Timo Laaninen), jotkut puolestaan liian innokkaasti mainostavat suosikkiaan - se voi olla helposti poissa heidän näkemystensä painoarvosta.

Tuomo Kokko 17.01.2012 0:56

Kun EU-suhteista vastaa hallitus ja ulkopolitiikasta presidentti hallituksen kanssa, niin mitä tekee presidentti, jos EU yhteisönä ajautuu riitelemään Venäjän kanssa?

Käväiseekö hän avaamassa Oripään maatalousnäyttelyn ja palaa illaksi Mäntyniemeen saunanlämmitykseen? "Hätäkös tässä; hallitus määrittää Suomen linjan, ja Moskovan kanssa asioi Bryssel."

Vai soittaako hän punaisella puhelimella Putinille ja lähtee iltakoneella kohti Vnukovoa? "Venäjä-suhteista vastaan minä; sen sanoo sekä perustuslaki että terve järki."

Yksi tunnetuimmista ns. soinismeista - missä EU, siellä ongelma - saattaa pitää kutinsa Suomen ja Venäjän välistä erityissuhdetta hoidettaessa. Toivon, että uusi presidentti kykenee säilyttämään yhteydet itänaapurin valtiojohtoon. Kaiken kahdenvälisen kierrättäminen euroherrojen käsien kautta tuskin ainakaan nostaisi Suomen poliittisia osakkeita.

Kenneth Wrede 17.01.2012 1:09

Hyvä Unski.

Kysyit mitä uuden Presidentin tulisi tehdä ulkopolitiikassa?

Eiköhän vastaus ole ylläpitää parhaita mahdollisia suhteita etenkin lähinaapureihin ihan kuten Niccolo Macchiavelli aikanaan teoksessaan Ruhtinas totesi, linja jota kaikki tämän kohta satavuotiaan Tasvallan Presidentit ovat yrittäneet noudattaa, anna olla että siitä joskus olosuhteiden pakosta viime vuosisadalla jouduttiin poikkeamaan. Myös suhteiet nykymaailman "uusiin" mahtivaltioihin ovat Presidentin erityisen huolen tarpeessa, samoin kaikki mikä liittyy YK:hon, ns. globaaliin kehitykseen oli se sitten ihmisoikeudet, ilmastonmuutos tai maailman vaurauden oikeudenmuikainen jako rikkaiden ja köyhien välillä tulisi olla Presidentille tärkeitä. Siinä lienee sarkaa enemmälle kuin kuudellekin vuodelle, ns. arvojohtamisesta puhumatta sen enempää.

Siteeramasi Jukka Akkasen tutkimus on mielenkiintoinen ja herättää ajatuksia.

Akkanen kirjoittaa: "porvarisluokan herrat kokoontuivat kahviloihin, lukusaleihin ja klubeihin keskustelemaan ja väittelemään yhteisistä eli julkisista asioista periaatteella ”paras argumentti voittakoon”." Eikö tämä ole se tapa jota nykymaailman globaalikapitalistit harjoittavat liikutellessaan niin sotajoukkoja kuin virtiuaalirahaansa ympäri "globalisoimansa" maailman? Mitä ns. tavalliseen kansaan tulee niin kyllä sekin tässä rakkaassa maassamme kokoontuu agoroilleen, lue kaljakuppilohinsa, väittelemään ja päätyy yhä suuremmin joukoin, kiitos maassa vähintään viimeiset yhdeksän vuotta harjoitetun politiikan "Jytkyyn".

"Blogikeskustelulla ei ole sen kummempaa tavoitetta kuin mahdollisimman hyvä keskustelu" hän toteaa. Tässä en voi yhtyä arvon Akkaseen, tämän päivän blogikeskustelut, tämä kuitenkin vähemmän kuin suurin osa muista, ovat nimenomaan tavoitteellisia. Ei tarvitse kuin vilkaista "Suomi 24"- tai "Homma foorumia" todetakseen tämän.

"Omasta mielestäni julkisuuden voi mieltää myös prosessina: vuorovaikutuksena, debattina." Tämä on täysin totta, mutta nettiä vähänkin enemmän seurannut ei voi kuin todeta että siellä debatin kautta tavoiteltu julkisuus on kaikkea muuta kuin debattia sanan varsinaisessa sivistyneessä merkityksessä.

Antti Aarnio-Wihurin toteamus, "Minä totesin siihen, ettemme me saata Halosta, vaan me saatamme tasavallan presidenttiä, kansan valitsemaa instituutiota.” on juuri niin kuin asia on. Valitsee tämän maan kansa kenet tahansa Tasavallan Presidentiksi hän on sitä eikä mitään muuta, ei mikään "meidän Tarja" tai muukaan.

Miika Kurtakko kirjoittaa:

"Hyvän politiikan tekemisen avain on hyvä poliittinen analyysi, tässä tapauksessa siis ulkopoliittinen analyysi. Tässä työssä teoreettinen ymmärrys, oikeat viitekehykset ja oma kokemus ulkopolitiikan tekemisestä ei olisi pahitteeksi. No, tokihan voi aina luottaa toisen käden tietoon ja ymmärrykseen eli neuvonantajiin." Paremmin asian tuskin voisi ilmaista, on sitten jokaisen oma asia pohtia kuka kahdeksasta ehdokkaasta on pätevin tämän tekemään, joko yksin tai tukijoukkojensa johdattelemana.

Lopuksi pieni pyyntö Unski, analysoi Bonnierkonsernin MTV3:n vaali"tentit" kunhan kaikki ehdokkaat on "haastateltu"

Tuukka Sariola 17.01.2012 1:11

Presidentin pitää ajaa Suomen parasta etua ja parantaa maailmaa sen jälkeen jos aikaa riittää. Tämä tarkoittaa esimerkiksi kauppasuhteita. Enemmän asekauppoja, vähemmän miinasopimuksia.

Mika Lako 17.01.2012 7:51

Uusi presidentti asettaa tietenkin erilaisia työryhmiä, Nato-työryhmän, Venäjä-työryhmän, Ihmiskunta-työryhmän ja niin edelleen. Suomen presidentti ei voi luopua tunnetusta suomalaisesta tavaramerkistä, työryhmästä.

Paavo Väyrynen saattaisi korvata nämä työryhmät foorumilla. Siis televisio-ohjelmalla, jonka Paavo Väyrynen tuottaa, ohjaa ja juontaa.

Sopiva nimi aloitusjaksolle voisi olla: Minä, Minäitse ja Presidenttifoorumi Venäjän vieraana.

Siis ensin työryhmät, toiseksi oma talkshow, mitä kolmanneksi?

Kolmanneksi, Suomen uusi presidentti voisi tehdä ensimmäisen valtiovierailun Viron.

Vesa Kaitera 17.01.2012 9:29

Mika Lako kirjoitti :"Paavo Väyrynen saattaisi korvata nämä työryhmät foorumilla. Siis televisio-ohjelmalla, jonka Paavo Väyrynen tuottaa, ohjaa ja juontaa.

Sopiva nimi aloitusjaksolle voisi olla: Minä, Minäitse ja Presidenttifoorumi Venäjän vieraana."

Tuo ei ole itse asiassa mitenkään mahdoton skenaario. Muistellaanpa, mikä olikaan sen TV-ohjelman nimi, jossa Väyrynen esiintyi keskeisenä hahmona jokin aikaa sitten. No sehän oli Me, Myself and I.

Mikael Vehkaoja 17.01.2012 23:45

Kiitos Unto hyvästä blogista! Venäjää käsiteltiin täällä jo aiemmin, mutta eihän sitä voi sivuuttaa. Kaipaisin Venäjä-keskusteluun vielä lisää visioita.

Viime lokakuussa Vladimir Putin nosti julkisuuteen ajatuksen Euraasian Unionista, johon kuuluisi entisiä neuvostotasavaltoja. Toteutuessaan tämä uusi EU olisi jättimäinen peluri monella eri tavalla.

Minua kiinnostaisi kuulla, mitä mieltä kandidaatit ovat "Putinin EU:sta", ja miten he palvelisivat maataan suhteessa Euraasian Unioniin.

Venäjä suunnittelee uuden ison kaasuputken rakentamista Murmanskista Itämerelle. Putken valmistuttua maamme itärajasta tulisi Venäjän talouden valtimo, ja alueen strateginen merkitys kasvaisi merkittävästi. Mikä vaikutus putkella olisi ehdokkaiden mielestä Suomen puolustuspolitiikalle? Mitä mahdollisuuksia se toisi Suomelle?

Ja energia-asioihin liittyen vielä yksi kysymys: mikä on presidenttiehdokkaiden näkemys aikamme suurimpaan sotaan - Kaukaasian alueen energiasotaan? Esim. Irak ja Afganistan ovat molemmat osa tätä samaa, laajempaa konfliktia.

Nyt ilmassa on merkkejä Iranin kuumenemisesta. Minkä roolin Suomi ottaisi uudessa konfliktissa?

Uutistietojen mukaan jotkut länsimaat (Israel ja USA?) ovat salamurhanneet Iranin ydinohjelmassa työskennelleitä tiedemiehiä. Iraniin on isketty myös kyber-hyökkäyksien avulla.

Hyväksyykö Suomi nämä hyökkäykset? Ellei hyväksy, olisivatko ehdokkaat valmiit esittämään vastalauseensa esim. YK:n yleiskokouksessa, kuten Halonen esitti aikanaan USAn laittomasta hyökkäyksestä Irakiin?

Vain tulevaisuus voi määrittää presidentin tehtävät. Mielestäni tällaiset (osin spekulatiiviset) kysymykset voisivat auttaa ymmärtämään uuden presidentin maailmankuvaa. Ja voihan olla, että niistä tulee vielä osa käytännön työtäkin.

Timo Koivusalo 18.01.2012 7:48

Aivan hiljattain Tarja Halonen rehvasteli vierailleensa Venäjällä 27 kertaa presidenttinä ollessaan. Hyvä niin, mutta samaan aikaan hän ei ole vieraillut kertaakaan Washingtonissa. Itse kunkin sopii miettiä mitä se kertoo väistyvän presidentin kyvystä johtaa Suomen ulkopolitiikkaa. Joka tapauksessa arktisten alueiden merkitys kasvaa ja niiden hoitamisessa hyvät suhteet myös Yhdysvaltoihin ovat keskeisellä sijalla. Seuraavalla presidentillä on paljon korjattavaa Halosen laiminlyöntien korjaamisessa.

Tuulikki Ukkola 18.01.2012 15:26

Perässähiihtäjä esittää näiden vaalien olennaisimman kysymyksen eli mitä uuden presidentin pitäisi tehdä ulkopolitiikassa. Vastaus on lyhyt, mutta perustelut pitemmät. Presidentin tehtävä ulkopolitIIkan johtajana (yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa) on huolehtia Suomen ja suomalaisten turvallisuudesta.Toinen tehtävä on uskaltaa puuttua ihmisoikeusrikkomuksiin, tehtiinpä niitä sitten Pohjois-Koreassa tai Venäjällä-

Olen onnellinen siitä, että pääsemme eroon Tarja Halosesta. Kuka tahansa onnistuu paremmin juuri näissä asioissa kuin nykyinen tasavallan presidentti. Hän heikensi oleellisesti Suomen puolustuskykyä vaatimalla Ottawan sopimuksen hyväksymistä. Nyt me poistamme EU:n ja Venäjän pisimmältä yhteiseltä rajalta jalkaväkimiinat, jotka lötköttävät varastoissa hädän varalle, Käsittämätön teko ylipäälliköltä.

Toinen asia: Halonen on entinen pitkäaikainen Euroopan Neuvoston Suomen valtuuskunnan jäsen, joka puhuu kauniita sanoja ihmisoikeuksien loukkauksista, mutta ei uskalla arvostella sanallakaan Venäjää. Päinvastoin hän taputtaa Putinia kiltisti kädelle.

Venäjä on EN:n 47 jäsenmaasta pahin ihmisoikeuksien loukkaajaa. Tiedän tämän tasan tarkkaan, koska kuuluin neljä vuotta Suomen eduskunnan EN-valtuuskuntaan, siihen samaan, johon Halonen kuului 90-luvun alussa. Joka ikiksessä EN:n raportissa, jossa käsiteltiin ihmisoikeusloukkauksia, mediaa, hallintoa ja oikeuslaitosta, Venäjä oli pahin pukari. Turkki ja muutama entinen Neuvostoliiton alusmaa tuli kaukana perässä. Tästä huolimatta presidenttimme ei ole tehnyt mitään.

Venäjä on tietenkin suurvalta ja naapurimaa.Siksi toivoisi, että maa modernisoituisi, kehittyisi oikeusvaltioksi ja kunnjioittaisi toisinajattelijoita ja sananvapautta. Hodorkovskin kohtalo on järkyttävä esimerkki mielivallasta. Mutta H ei ole ainoa. Vankilat on täynnä nykyisen hallinnon vastustajia.

Luin hyvin tarkasti entisen puolustusvióimain komentajan Jan Klenbergin Vieraskynä-artikkelin Hesarista 16.1. "Keskeisin uhkakuva Suomessa on jo jonkin aikaa ollut maatamme vastaan suunnattu rajoitetun voimin toteutettava, yllättäen alkava ja nopeasti loppuun vietävä hyökkäys."..."Uusi erityinen huolenaihe ovat lähilueillemme sijoitetut taktiset ohjukset, joiden kantama on useita satoja kilometrejä. Niiden rooli liittyy varsinaisesti ydinpelotteeseen."

Pienellä maalla ei ole mitään mahdollisuuksia torjua tällaisia hyökköyksiä ja tällaisia aseita. Klenbergi tuleekin vanhana sotilaana siihen tulokseen, että selkein ratkaisu olisi liittoutuminen eli liittyminen Naton jäseneksi. Kun Natosta kieltäydytään keskustelemasta, jokainen presidenttiehdokas voisi kertoa, miten Suomea puolustetaan Klenbergin mainitsemissa tapauksissa. Heinäseipäin ja rautakangein?

Syyskuussa neljä upseeria julkaisi raportin Venäjän sotilaspoliittisesta kehityksestä ja Suomesta: Jos Suomea vastaan tehtäisiin isku, Suomella ei olisi ketään, joka vastaisi tuleen. Samalla raportissa käsiteltiin myös Länsi-Euroopan tilaa, joka kirjoittajien mukaan on käytännössä riisuttu aseista.

(Olisin halunnut lukea raportin kokonaan. Jostain syystä raportin linkit eivät avaudu netissä. Onkohan raportti suljettu uteliailta...)

Tässä sitä on työmaata tulevalle presidentille kerrakseen. Tehtävä on niin tärkeä, että parasta olisi jättää EU-ongelmat ja Suomen sisäpoliittiset asiat suosiolla hallitukselle. Mutta kantaa on otettava joka ainoassa vaalitentissä, kun toimittajat kysyvät. Hekin voisivat keskittyä kysymyksissä presidentin valtaoikeuksiin eli varsinaiseen tehtävään, ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?
Luetuimmat
  1. 1

    Tämä elokuva on suurilmiö ja ehkä paras huono jouluelokuva koskaan – Netflix huolestui niistä 53 ihmisestä, jotka ovat katsoneet sen joka päivä

  2. 2

    Onko parisuhteellasi tulevaisuutta? Yksi pieni tunne saattaa kertoa sen, ja asiantuntijoiden mukaan sitä kannattaa kuunnella

    Tilaajille
  3. 3

    Paljastava pukeutuminen on häirintää

  4. 4

    Psykiatri Ilkka Taipale ei pidä siitä, että julkkikset nyyhkyttävät naistenlehdissä masennuksestaan – ”Oikeasti mielisairaat jäävät silloin jalkoihin”

  5. 5

    Kolmekymppiset luulevat muuttuvansa lasten myötä prismaperheeksi – kuinka nuorten aikuisten maailmankuvasta tuli näin jäykkä?

  6. 6

    Nyt loppui riitely kotitöistä – Jakakaa hommat HS:n kotityökoneella

  7. 7

    Tataaritoimittajan ”Putin babaj” -kyltti hämmensi presidentin suuren lehdistökonferenssin alussa – suora lähetys ja HS:n kirjeen­vaihtajan hetki hetkeltä -seuranta käynnissä

  8. 8

    Kolumni: Facebookin uutisvirta on tullut tiensä päähän, se on itse asiassa pahin mahdollinen roskakuilu – koska oikea viestittely tapahtuu ihan muualla

  9. 9

    Äänestä joulun 2017 kauneinta Helsinki-piparia! Tänä vuonna kilpaillaan sekä aikuisten että lasten sarjassa

  10. 10

    Apu: Antti Tuiskulta uusi aluevaltaus – lähtee opiskelemaan itselleen uuden ammatin

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Paljastava pukeutuminen on häirintää

  2. 2

    Facebookin ex-johtaja ja muut sosiaalisen median kehittäjät myöntävät luoneensa hirviön, jota he eivät osaa pysäyttää: ”Kukaan ei pysty enää keskittymään”

  3. 3

    Tuntemattoman sotilaan räjähdyskohtaus rikkoi Guinnessin maailmanennätyksen – saavutus huomattiin ulkomaillakin

  4. 4

    Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

  5. 5

    Sinnikäs tee se itse -henkilö kiinnittelee aidonnäköisiä liikennemerkkejä Mellunmäessä – ”En ymmärrä yhtään”, hämmästelee kaupungin työntekijä

  6. 6

    Ultra Bran jälkeen Vuokko Hovatta menetti ensin lapsen ja sitten miehensä: ”On lohdullista tietää, että aika kauheistakin asioista voi selvitä”

    Tilaajille
  7. 7

    Taksinkuljettaja törmäsi tahallaan pyöräilijään kevyen liikenteen väylällä Espoossa – jyräsi vielä kaatuneen pyöränkin

  8. 8

    Kokoomuksen suosio suurempi kuin kertaakaan tänä vuonna, keskustan painui alle 15 prosentin

  9. 9

    Helsingin historiallisen päärautatieaseman kylkeen rakennetaan moderni laajennusosa – Scandic avaa jättimäisen hotellin raiteiden viereen

  10. 10

    Onko parisuhteellasi tulevaisuutta? Yksi pieni tunne saattaa kertoa sen, ja asiantuntijoiden mukaan sitä kannattaa kuunnella

    Tilaajille
  11. Näytä lisää
  1. 1

    Helsinkiläis­nainen otti kuvan pyörä­tielle pysäköidystä paketti­autosta – autosta tuli poliisi ja vei ilman henkilöllisyys­todistusta liikkeellä olleen naisen putkaan

  2. 2

    Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

  3. 3

    Alma on julkaissut musiikkia vain vajaat 17 minuuttia – Onko hän todella kansain­välisesti menestynein suomalainen artisti?

    Tilaajille
  4. 4

    Tämä kysymys kysytään lähes jokaisessa työhaastattelussa, sillä se paljastaa työntekijästä paljon – Näin vastaat siihen oikein

    Tilaajille
  5. 5

    Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

  6. 6

    Onko tässä Linnan juhlien hervottomin kuva – Oletko koskaan nähnyt Timo Soinia yhtä onnellisena?

  7. 7

    Viiden lapsen isä Topi Linjama erosi vanhoillislestadiolaisuudesta ja puolustaa nyt isien asemaa – Isä on monessa perheessä juoksupoika ja äiti projektipäällikkö, hän sanoo

    Tilaajille
  8. 8

    Kummelin Heikki Silvennoinen on ymmällään ja otettu sketsinsä maailmanlaajuisesta suosiosta: ”Pääasia, että ihmiset nauravat”

  9. 9

    Järjestäjän Facebook-kirjoitus osoittaa: Töölöntorin alpakka­tapahtumalla haluttiin viedä huomio pois 612-kulkueesta ja saada se siirtymään muualle

  10. 10

    Kiinalaismedia: Hurjia selfie-kuvia harrastanut mies putosi pilvenpiirtäjästä ja kuoli

  11. Näytä lisää