Perässähiihtäjä

Millaisia miehiä ehdokkaat ovat?

Tiistai 24. tammikuuta 2012 ja 28. postaus

Presidentinvaalien ensimmäisen kierroksen jälkipeliä on käyty blogin keskustelupalstalla lähes kaksi vuorokautta, melkein tauotta. Tuloskommentteja on julkaistu toista sataa kappaletta. Lämmin kiitos kaikille kommentoijille. Nyt on aika kääntää sivua. Siirrymme toiselle kierrokselle ja hyvästelemme kolme Paavoa sekä Timon, Evan ja Sarin ynnä kiitämme heitä suomalaiselle kansanvallalle tehdystä suuresta palveluksesta.

Heistä kuullaan vielä, mutta seuraavan viikon puhumme Pekka Haavistosta ja Sauli Niinistöstä.  Mutta ennen kuin keskustelu alkaa, jos arvon kommentaattorit tuntevat kiinnostusta jatkaa ja lukijamme jaksavat lukea, muutama kertaus ja täydennys tämän blogin pelisäännöistä. Täydennys keskiviikkona kello 15.20 tässä on linkki Ilta-Sanomien tuoreeseen mielipidemittaukseen.

Aivan aluksi haluan huomauttaa, että minulla on kokemusta blogin pitämisestä presidentinvaalien ensimmäisen ja kierroksen välillä. Pidin blogia kuusi vuotta sitten, kun Tarja Halonen ja Sauli Niinistö kisasivat. Keskustelu sujui blogissa kohtuullisen siististi, mutta jouduin sen eteen tekemään paljon ylimääräistä työtä.

En mene enää vanhojen asioiden yksityiskohtiin, mutta voin täysin allekirjoittaa sen, mitä Timo Soini eilen omassa plokissaan sanoi: "Vaalitaistelu saa aina ihmiset suunniltaan. Järkevätkin ihmiset menettävät järkensä, tunne ottaa ylivallan."

Sen vuoksi muutama kertaus kirjoittamisesta. Blogissa noudatetaan sekä postauksissa että kommenteissa sananvapauslainsäädäntöä. En halua, että kukaan kommentaattori, minä tai HS:n vastaava päätoimittaja Mikael Pentikäinen joutuu käräjäoikeuteen kunnianloukkauksesta. Meillä kaikilla on parempaakin tekemistä kuin kuormittaa oikeusistuinlaitosta.

Kokemuksesta tiedän, että nyt on muutamia erityisen herkkiä kohtia. Ehdokkaita, heidän taustojaan ja tekemisiään saa arvostella, jopa reippaasti, mutta faktojen täytyy pitää paikkansa ja tekstin täytyy olla "painokelpoista", vaikka se ilmestyykin sähköisenä.

Omaa ehdokasta saa kehua estottomasti, mutta täytyy varautua myös siihen, että kehumiseen käydään kiinni, kovastikin. 

Henkilöiden herjaamiseen suhtaudun kielteisesti. Pysytään asiassa. Se riittää meille.

 Ehdokkaiden puolisot ovat näissä vaaleissa erityisen huomion kohteena. Pekka Haaviston puoliso on mies, vieläpä ulkomaalaistaustainen mies. Tässä meidän pitää olla tarkkana. Tämä on nyt ensimmäinen kerta Suomen politiikassa, kun näin vaativassa henkilövaalissa on homoseksuaali ehdokas. Tätä aihetta ei ole kielletty käsittelemästä, mutta sitä käsitellään tässä blogissa asiallisesti ja loukkaamatta Haaviston pariskuntaa.

 Ja täysin selvää on myös se, että Sauli Niinistö ja hänen vaimonsa käsittely olkoot yhtä asiallista.

En vielä ole tehnyt suunnitelmaa, miten usein postaan, mutta ehkä yhteensä viisi kuusi kertaa ennen toista kierrosta vähän riippuen aiheiden tarjonnasta.

Tiedän hyvin, että moni lukija pitää minua tiukkapipona. Se on täysin oikea arvio. Ajattelin olla vähän niuho, mutta samalla viedä kunnialla ja tyylillä tämän Perässähiihtäjä-blogin yli presidentinvaalien toisen kierroksen ja päättää urakan maanantaina 6. helmikuuta.

Jos tämä johtaa siihen, että keskustelu tyrehtyy - mihin en usko - kirjoittelen sitten yksikseni havaintoja toisesta kierroksesta. Tietysti sen seuraaminen olisi monin verroin mukavampaa tutussa ja hyvässä porukassa mielipiteitä vaihdellen. Ensimmäisellä kierroksella julkaistiin seitsemän viikon aikana pitkästi toista tuhatta kommenttia. Mahtavaa!

Toisella kierroksella keskustelu ei todennäköisesti ole yhtä vilkasta, koska mukana on enää kaksi ehdokasta, mutta toisaalta bonuksena tässä keskustelussa on sellainen pieni seikka, että toinen heistä valitaan Suomen 12. tasavallan presidentiksi 5. helmikuuta ja aloittaa kuuden vuoden virkakautensa 1. maaliskuuta 2012.

Päivän Hyvä Kysymys kuuluu: Millaisia miehiä ehdokkaat ovat? 

Heidän koulutustaan, uraansa, saavutuksiaan ja taustojaan on toki vertailtu paljonkin, mutta käydään nyt vielä ns. yleiskeskustelu ennen yksityiskohtaiseen käsittelyyn siirtymistä.

Keskustelun pohjaksi Päivän sitaatiksi poimin tämän päivän Helsingin Sanomien mielipidesivulta professori Antti Kasvion vertailevan kirjoituksen ( HS 24.1. 2012)

Seuraavan kerran postaan torstaina 26.1. ja torstai-iltana on myös TV1:n ensimmäinen vaalitentti ehdokkaille. Se alkaa kello 21. Perjantaina on samaan aikaan vuorossa MTV3:n tentti. Ne ovat tärkeitä, ja tarkoitus on niistäkin kirjoittaa. Kannattaa merkitä kalenteriin.

Näin Antti Kasvio kirjoittaa:

"Vaalitulos kertoo muutoksesta

Pekka Haaviston selviytymistä toiselle kierrokselle auttoi oleellisesti hänen nousemisensa henkilöksi, jota äänestämällä oli mahdollista estää Paavo Väyrysen tai Timo Soinin pääsy tuohon asemaan. Tästä huolimatta muodostunut asetelma tuo selvästi esiin tulevaisuuden Suomen rakentamisen perusvaihtoehdot.

Sauli Niinistö edustaa nykyajan kehittyneiden teollisuusmaiden talous- ja yhteiskuntapoliittista valtavirta-ajattelua. Sen ensisijaisena prioriteettina on taloudellisen kasvun edistäminen ja kysynnän ylläpitäminen korkealla tasolla niin, että työllisyys paranee ja hyvinvointiyhteiskunnan rahoituspohja saadaan turvattua. Myös kestävän kehityksen tavoitteita pidetään tärkeinä, kunhan niiden toteuttaminen ei vaaranna totuttujen elintaso-odotusten jatkumista.

Haavisto taas edustaa sukupolvea, joka näkee jo vallitsevan kasvumallin kestämättömyyden ja joka on siksi valmis etsimään tulevaisuuden kannalta järkevämpiä vaihtoehtoja niin omassa elämässä kuin yhteiskunnassakin kokonaisuudessaan. Kyse on tulevan kasvun resurssi- ja ympäristörajoitteiden realistisesta huomioon ottamisesta samaan tapaan kuin monet kansainväliset yritykset jo tekevät liiketoimintastrategioita laatiessaan.

Nyt edessä oleva vaalitulos on helppo ennustaa, vaikkei siitä läpihuutojuttua tulisikaan. Mutta jo asetelma kertoo yhteiskunnassa alkaneesta isosta poliittisesta murroksesta, joka tekee vastedes tämänkaltaiset valintatilanteet sekä yleisemmiksi että tuloksiltaan vaikeammin ennustettaviksi.

Antti Kasvio

Helsinki "

Päivän menovinkki:

Heikki Kotilaisen presidenttiaiheinen valokuvanäyttely on saanut suuren suosion. Jos liikutte Sanomatalon suunnassa, kannattaa poiketa katsomaan näyttelyä Mediatorille. Tervetuloa!

Päivän lukuvinkki:

Presidentinvaalien 1. kierroksen täydelliset tulokset löytyvät oikeusministeriön vaalipavelusta tämän linkin takaa. Kannattaa katsoa!  Samat tulokset mutta hieman eri tavalla esitettynä löytävät HS:n vaalitulospalvelusta, joka on tämän linkin takana.

107 vastausta artikkeliin "Millaisia miehiä ehdokkaat ovat?"

Matti Mäkinen 24.01.2012 19:36

Kysymykseen on helppo vastata. Ehdokkaat on hyviä miehiä presidentiksi ja vaativiin tehtäviin. Mielenkiinnolla odotan tulevia vaalikeskusteluja. Asettamasi rajaukset keskusteluun ovat hyviä. Sosiaalisen median perusteella nyt alkaa olla intoa kannattajilla liikaakin - vastustajista puhumattakaan.

Jani Huovinen 24.01.2012 19:51

Kun Haavistoa ja Niinistöä vertailee poliitikkoina ja henkilöinä, niin yksi ero ja jakolinja on mielestäni se, että kun Niinistö on leimallisesti talousmies ja aikoisi omien sanojensa mukaan myös presidenttinä pitää talousasioita esillä, niin Pekka Haavisto on avarakatseinen älykkö; tämän vuoksi varmaankin Haavisto on alusta asti saanut taakseen paljon kulttuuriväkeä; kirjailijoita ja musiikintekijöitä, joista monet, mm. sanoittaja-kirjailija Vexi Salmi, tukivat kaksissa aikaisemmissa vaaleissa Tarja Halosta.

Haavisto tuntee mielestäni myös laajemmalta skaalalta erilaisia suomalaisia kuin Niinistö. Kun Niinistö on toiminut koko elämänsä hallinnon ja talouden parissa juristina, kansanedustajana, valtiovarainministerinä ja pankkiirina, on Haavistolla kokemusta myös kansalaisjärjestöissä toimimisesta ja toimittajan töistä. Lisäksi Haaviston toiminta maailmalla YK-tehtävissä on arvokas kokemuslisä, joka on hyödyksi presidentin viranhoidossa, joka on juuri ulkopolitiikan ja kansainvälisten suhteiden hoitoa.

Itselleni - ja uskoisin että myös monelle muulle Väyrystä äänestäneelle - on tärkeää myös se, että Haavisto ymmärtää sen, ettei jatkuvan talouskasvun politiikka on pitkän päälle luonnon kannalta kestämätöntä ja että tuloeroja on kavennettava nimenomaan yläpäästä, jakamalla kakkua tasaisemmin myös köyhille. Turhaa kerskakulutusta on rajoitettava, kuten Paavo Väyrynen Finlandia-talon vaalijuhlassaan juuri ennen vaaleja totesi. Molemmat, sekä Väyrynen että Haavisto, korostavat kestävän kehityksen tärkeyttä. Niinistön en ole kuullut pitävän näitä asioita esillä, hän kun on nimenomaan "rahamies", kuten ilmenee myös hänen tukijoukostaan.

Tässä muutamia omia näkökohtiani ja vertailua Haaviston ja Niinistön poliittisista profiileista.

Heikki Hakala 24.01.2012 20:17

Unski, hienoa, että asiaa harkittuasi päädyit jatkamaan myös toisen kierroksen. Kuinkahan meidän vaaliaddiktien olisi käynyt, jos olisimme jääneet heitteille juuri, kun kisa käy kiivaimmillaan? Helppohan tehtäväsi ei tule olemaan syistä, jotka hyvin uskottavasti tekstissäsi kiteytit.

Sekä Haavisto että Niinistö ovat vedonneet kannattajiinsa sen varmistamiseksi, että kampanja käydään hyvässä ja korrektissa hengessä. Katainen on voimakkaasti vedonnut kokoomuslaisiin samassa asiassa, ja otaksuttavasti Vihreiden johdon taholta on esitetty samansuuntainen kehotus.

Toivottavasti kiihkeimmätkin kannattajat – samoin kuin omien ehdokkaidensa tappioon pettyneet – malttavat pitäytyä keinoissa, joita ei joudu jälkeenpäin katumaan.

Se, mitä edellä kirjoitin, vastaa osin myös päivän kysymykseen: molemmat kandidaatit ovat leimallisesti hillittyjä, asiallisia, sivistyneitä ja tyylikkäästi käyttäytyviä herroja. On vaikea kuvitella, että kumpikaan heistä voisi turvautua epäeettisiin toimintatapoihin kampanjoissaan tai virkatoimissaan. Kyse on arvovalinnasta, mutta myös siitä, että he tietävät reilun ja avoimen asenteen olevan ainoa tie hyviin ja kestäviin tuloksiin.

Toisella kierroksella ehdokkaiden välinen asetelma polarisoituu väistämättä. Niin on käymässä myös nyt. Kaksi kokenutta poliitikkoa, jotka monessa suhteessa ovat hyvinkin lähellä toisiaan, halutaan nähdä toistensa lähes totaalisina vastakohtina. Fanaattiset tukijat, mutta osin myös media, ovat jo tuoreeltaan kiiruhtaneet lyömään ehdokkaisiin leimoja, jotka perustuvat korkeintaan stereotypioihin, jos edes niihin. Haavistoa on luonnehdittu saamattomaksi ja linjattomaksi nössöksi, jonka ansioluettelo on tyhjää täynnä. Niinistö on pyritty esittämään empatiaan kykenemättömänä suurpääoman kätyrinä, jota huono-osaisten hyvinvointi ei ollenkaan kiinnosta. Vastaavia rimanalituksia voisi luetella lähes loputtomiin ja niitä kertyy päivittäin lisää sammiokaupalla. Jokainen, joka vaivautuu edes hetkeksi kiihkottomasti syventymään ehdokkaiden henkilöhistoriaan, ymmärtää väitteiden tolkuttomuuden.

”Minun mielestäni Paavo Väyrynen oli oikeassa siinä, kun hän sanoi että ’koko Suomen presidentti’. Minäkin haluan olla koko Suomen presidentti. Ja uskon että kilpakumppaninikin on valmis siihen”, sanoi Niinistö tänään Oulussa. Annetaan molemmille ehdokkaille nyt tilaisuus ihan rauhassa kertoa, miten he nämä mitat käytännössä täyttäisivät.

Elina Mäntylä 24.01.2012 20:19

Kummasta tahansa ehdokkaasta tulee Suomelle hyvä presidentti. Vaalien toinen kierros on siitä mukava, että jäljellä ovat ainoat ehdokkaat, joita mielelläni äänestän. Heistä toista kyllä mielummin kuin toista. Erittäin suurella mielenkiinnolla odotan TV:n vaalitenttejä ja toivon edes joidenkin niistä näkyvän internetissä Suomen ulkopuolellakin.

Jan Rossi 24.01.2012 20:20

Itse en lähtisi ruotimaan kenenkään seksuaalisuutta sinänsä, sillä seksuaalisuushan on ihmisen oma asia, ja tämän vuoksi ehdokkaita tulisi arvioida näiden toiminnan mukaan. Haavisto on antanut itsestään fiksun, ja toimeliaan miehen kuvan. Hyvä niin, mutta riittääkö tämä presidentksi? Mielestäni Niinistöllä on kuitenkin kokemuksia vaikeissa olosuhteissa toimimisesta. Jokainen tietää kuinka vaikeissa olosuhteissa Niinistö toimi valtionvarainministerinä 1990-luvulla. Haavistolta puuttuu vaikeissa olosuhteissa kokemus vaikeista päätöksistä huolimatta siitä, että toimi ympäristöministerinä Lipposen I hallituksessa. Haavisto jäi tuolloin pahasti sivuraiteella kun Niinistö oli nostamassa Suomea lamasta. Haavistolla ei ollut ratkaisuja Suomen vaikeisiin olosuhteisiin laman aikana.

Mielestäni pitäisi siis keskustella siitä, että miten Haavisto toimii paineen alaisena. Darfurin neuvotteluissa Haavisto tuskin oli pääneuvottelijana. Haavisto oli osa kansainvälistä valtuuskuntaa kun Darfurin asioista keskusteltiin. Lisäksi Haavistolla ei ollut osuutta kun Sudanin presidentti Bashir haastettiin ICC:hen. Missä siis ovat Haaviston saavutukset?

Jan Rossi

Seppo Isotalo 24.01.2012 20:24

Tärkeintä meidän ulkosuomalaisten kannalta on se, että äänestimme ahkerasti, 20% kun eduskuntavaaleissa alle 10%. Mutta karu totuus on että siitä ketä äänestimme ei anneta mitään tietoa. Äänemme menevät vanhan kotipaikkakuntamme ennakkoäänien joukkoon.

Jos viranomaiset haluaisivat voisivat he kertoa paljonko ulkomailta tuli ennakkoääniä eri vaalipiireihin, mutta eivät he siihen vaivaudu. Tärkeintä on poistaa ulkosuomalaiset niin äänioikeutettujen kuin äänestäneidenkin laskemisesta. Näin saadaan äänestysprosentti nousemaan

Näissä vaaleissa alle 2% äänistä tuli ulkomailta – ennakkoäänistä 3,5% Äänioikeutetuista asuu ulkomailla 6%. siis jos meidät laskettaisiin mukaan äänestysvilkkauteen painuisi se 73 prosentista 71 prosenttiin.

Asiaa parantaisi kun ulkomailla asuvien äänet lähetettäisiin laskettavaksi yhteen omaan vaalipiiriin, joka olisi siis keskiverron vaalipiirin suuruinen. Nykyinen käytäntö on, että ulkomailta tulevat ennakkoäänet menevät vanhan kotikuntamme vaalituloksia sotkemaan. Postitukseen tarvitaan kokonainen viikko. Tukholman lähetystö voisi kerätä koko maailmasta ennakkoäänet ja pitää ovet avoinna myös vaalipäivänä, Kymmenen prosenttia ulkosuomalaisten äänistä annetaan Tukholmassa

Timo Laaninen 24.01.2012 21:09

Aluksi kiitokset Unskille erinomaisista pelisäännöistä. Täytän toimeksiannon vertailemalla ehdokkaita keskustan puoluesihteerin silmälasien läpi.

Keskustan silloinen johto ja presidenttiehdokas Matti Vanhanen suosittivat kuusi vuotta Sauli Niinistön äänestämistä toisella kierroksella. Kuluneen kuuden vuoden aikana Niinistö on tehnyt mahdollisimman vaikeaksi vastaavan suosituksen uudistamisen. Hän arvosteli säännöllisin väliajoin keskustan johtamien hallitusten toimia niin talous- kuin EU-politiikassakin.

Suhteiden synkkä historia on vielä pidempi: tultuaan valituksi kokoomuksen puheenjohtajaksi vuonna 1994 Niinistö ei tullut ministeriksi Ahon hallitukseen. Se tulkittiin keskustassa niin, että Niinistö valmistautui jo sinipunahallitukseen vuoden 1995 jälkeen. Niin tai näin, Niinistö ei ole ollut koskaan ministerinä sellaisessa hallituksessa, jossa keskusta on mukana.

Vuoden 2000 presidentinvaaleissa Niinistö otti kantaa Esko Ahon puolesta vasta vaalien jälkeen. Näistä lähtökohdista Niinistö näyttäytyy minulle sinipunamiehenä, jolta ei ole mitään hyvää odotettavissa keskustalle.

Pekka Haaviston "syntiluettelo" on vähän lyhyempi, mutta kyllä siitäkin painavaa tavaraa löytyy. Hänkään ei ole koskaan ollut ministerinä keskustan johtamissa hallituksissa. Sen sijaan hän oli ympäristöministerinä ajamassa läpi Natura-hanketta, joka on maaseudulla vieläkin toiseksi pahin kirosana heti jätevesiasetuksen jälkeen.

Muutoin Haaviston viat ovat samat kuin vihreillä yleensäkin. Esimerkiksi Pohjanmaalla äänisaalista rokottaa vaatimus turkistarhauksen kiellosta. Monissa maakunnissa koetaan, että vihreät yrittävät estää ylipäätään kaiken elinkeinotoiminnan kaivostoiminnasta alkaen.

Näin on tullut molemmat ehdokkaat aika hyvin haukuttua. Jompaa kumpaa aion kuitenkin käydä äänestämässä ja kehotan kaikkia muitakin keskustalaisia äänestämään.

Keskustalaisten harkintaa helpottaaksemme lähetimme tänään finalisteille muutamia kysymyksiä, joihin odotamme vastauksia torstaihin mennessä.

Esko Hussi 24.01.2012 21:46

Kirjoitin illalla omaan blogiini sattumalta yleisellä tasolla muutoksesta, joka Suomessa on käynnissä ja joka jatkuu huolimatta siitä, kummasta ehdokkaasta leivotaan presidentti. Antti Kasvio analysoi muutoksen merkkejä ja seurauksia ansiokkaasti.

Nyt tapahtuva muutos on kooltaan suurempi kuin Kekkosen jälkeinen muutos. Suomen vene on muutoksen virrassa, tähystäjänä presidentti koettaa välttää kivet ja karit sekä selviytyä koskista.

Ensimmäinen perämies pääministeri kääntää peräsintä parhaan taitonsa mukaan. Muu porukka sauvoo välillä rauhallisemmin, välillä henkensä hädässä pitääkseen veneen suunnassa ja kulkuasennossa.

Molemmista ehdokkaista voi tulla presidentti, mutta vahvimmilla on Niinistö. AY-liike ja demarit lisäävät Haaviston äänipottia, johon yllätyksellisesti Soinin puolueen kannattajat saattavat antaa lisänsä.

Niinistö ei ole ainakaan näkyvästi maaseudun ystävä, vaikka sai sieltäkin paljon ääniä - Haavisto on tarjonnut maaseudulle kättään. Maaseutu eli provinssi saattaa ratkaista vaalin, jos vaivautuu uurnille.

http://karjalaispoika.blogspot.com/

Esa Sakkinen 24.01.2012 23:32

Mitähän muuta työkokemusta arvon pressakandidaateilla on kuin poliittista? Tämä minua kiinnostaisi - mahtaakohan olla tietoa?

Riitta Skoglund 24.01.2012 23:50

Ensiksi ilmaisen iloni, että blogi ja keskustelu jatkuu, korrektina. Kaikki tekstit ovat kiintoisia odottaa ja lukea - kirjoitettiinpa yksin, kaksin, tuhansin. Uskon että Unski seuraa saa, kunhan nyt saadaan jauhot suusta ;)

Olen oppinut koulutusta(kin) arvostamaan, sivistystä vielä enemmän.

Pekka Haavisto on "vain" ylioppilas. Helsingin piispaa valittaessa Irja Askolaa moitittiin "tutkinnon puutteesta" (puuttuu väitöskirja), ja mainittiin "runoilijatytöksi". Kannatusta löytyy, ja jos tunnepuolelta haetaan vastausta, niin se voikin olla juuri siinä, että kaikkia asioita ei ole tehty "oikein".

Nyt on heti sanottava, että tutkinnossa tai koulutuksesssa ei ole mitään pahaa, päinvastoin. Kysymys onkin, onko sen puute automaattisesti haitta. Suomessa on vielä monia, jotka eri syistä jäävät vaille sitä hyvää mitä hyvinvointivaltiossa on tarjolla pidetty. Siksi tuollaiset yksityiskohdat saattavat äänestäjän mielessä koskettaa ihan ihmisarvon herkkää kohtaa.

Antti Kasvion tekstilaina Unton tekstissä on hyvä. Se kuvaa kummankin ehdokkaan laajaa "laahusta" tai kehää, ympäryksiä. Kasvio avaa, miten ehdokkaiden tausta, kokemus ja heidän edustamansa yhteisöt tarjoavat tarttumapintaa äänestäjälle - sitä joko löytyy tai ei. Saatetaan olla ihan eri maailmoissa, ja jossain mielessä eri sukupolvissa, vaikka miesten ikäero ei niin suuri olekaan.

Mielestäni eroa on maailmankuvassa ja suhtautumisessa, ja mikä johtopäätös niistä vedetään suhteessa toimijuuteen tässä yhteisessä maailmassamme, yhteisellä pallollamme.

Vaan taidanpa jatkaa virkeämmin aivoin toisen kerran, leipätyö kutsuu aamusta.

Juhani Koivunen 25.01.2012 0:01

Minäkin uskon, että kummastakin henkilöstä saataisiin hyvä presidentti Suomeen. Profiilierot ovat kuitenkin, kuten edelläkin todetaan, merkittäviä.

Yksi asia erityisesti askarruttaa minua periaatteelliselta kannalta ja se liittyy Haaviston mahdolliseen puolustusvoimien ylipäällikkyyteen. Laki puolustusvoimista sanoo, että

"Puolustusvoimien ylipäällikkö on tasavallan presidentti, joka päättää

- valtakunnan sotilaallisen puolustuksen keskeisistä perusteista

- sotilaallisen puolustusvalmiuden merkittävistä muutoksista

- sotilaallisen puolustuksen toteuttamisen periaatteista sekä

- muista puolustusvoimien sotilaallista toimintaa ja sotilaallista järjestystä koskevista laajakantoisista tai periaatteellisesti merkittävistä sotilaskäskyasioista."

Miten henkilö, joka vakaumuksellisista syistä on kieltäytynyt aseellisesta palveluksesta, voi vastata edellä olevista tehtävistä? Jos hänet valitaan, tulisiko ylipäällikkyys hänen kaudellaan siirtää esim. pääministerille? Vai tuleeko hänen todeta, ettei kyseinen vakaumus enää ole olemassa?

Kari Peitsamo 25.01.2012 0:50

Jotain kummallisen ummehtunutta tässä asetelmassa nyt on, enkä usko, että sitä usealla tv-tentilläkään voi raikkaammaksi tuulettaa. Helsingin hipsterit saavat toki hyvän tekosyyn bilettää vielä pari viikkoa Haaviston puolesta, mutta kovin pinnallinen maku uhkaa koko 2. kierroksesta silti jäädä.

Johtuiskohan ehdokkaista?

Harri Nyman 25.01.2012 2:15

Kun täällä vesi kielellä odotellaan TV-tenttejä niin todettakoon että ensimmäinen meni jo - eli Timo Seppänen haastatteli molempia ehdokkaita Ajankohtaisessa kakkosessa eri paikoissa ja editoi haastattelut yhteen (uusinta keskiviikkona klo 14.55). Harmittelen sitä että Niinistöstä jäi edelleen hieman epämääräinen kuva: hän vastasi kysymyksiin lyhyesti ja epämääräisesti kauniita sanoja pyöritellen. Haavisto oli huomattavasti avoimempi ja kyllä, vaikutti sen takia rehellisemmältä. Monet ovat toivoneet että Niinistö nyt kahdenkeskisissä keskusteluissa vihdoin ottaisi käsijarrun pois päältä ja antaisi palaa, mutta alku ei ollut lupaava. Tämä vie ääniä Niinistöltä ja tuo niitä Haavistolle. Ja kun nyt joka mediassa on lähdetty siitä että Niinistöllä jo mukamas on ne äänet jotka hän ensimmäisellä kierroksella sai niin eipähän asia niin ole. Aika moni saattoi antaa äänensä protestiksi myös Niinistölle, jos ei halunnut Väyrystä, Soinia tai Lipposta toiselle kierrokselle. Tästä ei ole puhuttu ollenkaan. Muuten, eräs kansainvälinen peliyhtiö antoi ensimmäisiksi kertoimikseen Niinistölle 1,09 ja Haavistolle 6,0. Nyt kohde on suljettu ja firmassa mietitään kertoimet jo uusiksi. Jännäksi voi mennä - ja palatakseni alkuun, sen takia haluan myös Niinistöltä perusteltuja vastauksia enkä latteuksia.

Pekka Remes 25.01.2012 2:17

Hyvä, että keskustelulle asetetaan raamit. Somen puolella onkin jo näkynyt jos jonkinlaista mäiskintää. Kun jäljellä on kaksi ehdokasta, järkevätkin ihmiset menettävät järkensä, kuten Soini totesi. Valitaan oma puoli, ja vastapuolta lyödään kovaa.

Minkälaisia miehiä ehdokkaat ovat. Pekka Haavistosta täytyy sanoa, että hän on rohkea mies. Ajatelkaapa nyt, että rekisteröidyssä parisuhteessa elävä homoseksuaalinen mies pyrkii tosissaan Suomen tasavallan presidentiksi, Suomen näkyvimpään tehtävään, ihmiseksi, jonka tuntevat kaikki viisi miljoonaa kansalaista alkaen eskarilaisista aina vanhainkotien asukkaisiin saakka. Olisiko tuo ollut edes ajatuksena mahdollista 1990-luvulla saatika 1980-luvulla aikaisemmista ajoista nyt puhumattakaan. Ei ikipäivänä. Ja siinä sitä ollaan, toisella kierroksella. Kyseessä ei siis ole pelkkä poliittinen murros vaan koko suomalaisen kulttuurin nopea murros, ainakin etelän suurissa kaupungeissa.

Niinistö ja Haavistoa voi verrata sukupolviensa edustajina, vaikka heillä ei olekaan kuin kymmenen vuotta ikäeroa.

Niinistö kuuluu sodanjälkeisiin suuriin ikäluokkiin, joista muiden muassa Osku Pajamäki on kirjoittanut rivin jos toisenkin. Pajamäki taisi puhua ahneudesta. Joku toinen voisi sanoa sitä realismiksi, joka syntyi täyteen ahdettujen kansakoulujen käytävillä ja oppilaista ahtaissa luokissa.

Haaviston edustama 1960-luvun taitteessa syntynyt ensimmäinen tv-sukupolvi lienee myös ensimmäinen oikeasti kansainvälinen sukupolvi, vaikka se taisikin vain tarkoittaa peruskoulun pakollisia kieliopintoja, popmusiikkia, kesätöitä Ruotsissa tai inter-rail-matkaa Keski-Eurooppaan. Kovin vaatimatonta, jos sitä vertaa nykyisten halpalentojen tarjoamiin mahdollisuuksiin. Sukupolven kouluvuosiin 1970-luvun alkuun ehtivät Rooman klubin Kasvun rajat -teos sekä öljykriisi, joka vaikutti maailmankuvaan kirjaimellisesti, sillä sammutettiinhan energiakriisin aikaan kaupunkien mainosvalot ja katulyhdyt. Siitä ei ole kuin askel vihreän liikkeen syntyyn.

Kun ehdokkaita vertaa, kuitenkaan ei ehkä ole olennaisinta se, mitä he ovat tähän mennessä tehneet tai mihin sukupolveen he kuuluvat. Olennaisinta on se, miten lähdetään tästä eteenpäin. Millä ajatuksilla, millä näkemyksillä, minkälaiseen Suomeen ja maailmaan. Sitä jään mielenkiinnolla odottamaan.

Kyösti Salovaara 25.01.2012 2:22

Hemmetin Hämäläinen – heitti viattomalta kuulostavan kysymyksen, joka sitten jäi elämään alitajuntaani, niin että kun yritin nukahtaa, ei siitä mitään tullut. Nousin ylös, laitoin kahvia kiehumaan ja avasin tietokoneen. Keskiyö on jo takana, mutta ei vielä aamu sarasta.

Millaisia miehiä ehdokkaat ovat? Mitä enemmän ajattelen vastausta tai edes vastauksen hahmottamista, sitä vähemmän minulla on mitään perusteltua sanottavaa. Ei ole oikeastaan mitään konkreettista, ei mitään parametreja, joilla näitä miehiä pystyisi mittaamaan. Ei vaikka olenkin suunnilleen kaikki vaalitentit katsonut ja kuunnellut.

Raymond Chandler antoi sankarinsa Philip Marlowen luonnehtia itseään näin (romaanissa Pitkät jäähyväiset): ”Olen romanttinen sielu, Bernie. Kuulen äänen huutavan yössä ja menen katsomaan, mikä on hätänä.”

Kukapa ei haluaisi olla Marlowen kaveri. Häntä voisi äänestää, mutta hänen kaltaisensa miehet eivät yleensä ole ehdolla poliittisiin virkoihin. Vai ovatko?

Kuulin jossain radio-ohjelmassa Jussi Lähteen kehottavan vaalitentin katsojia nauhoittamaan keskustelun tai haastattelun ja katsomaan sen sitten uudestaan ilman ääntä. Sillä tavalla, Lähteen mukaan, ihminen ”paljastuu” ja karisma tulee esille, jos sitä on.

Näinkö helppoa miehen mittaaminen muka on?

Eikö tuo ole aika lailla Aristotelettä: maailma on sellainen kuin miltä se näyttää, eikä väliä ole sillä mitä se todella on. Vähän enemmän Platonia kehiin, Jussi!

Kävin katsomassa juuri ohjelmistoonkin tulleen filmin, missä George Clooney näyttelee karismaattista ja idealistista presidenttiehdokasta – niin vakuuttavasti ja miehekkäästi kuin vain joku voi osata. Hän vangitsee katsojan, äänellä tai ilman.

Mutta kyseessä on näyttelyä, ei muuta. Tai vaikka Clooney omassa elämässään ja ajatuksissaan olisikin karismaattinen, niin ei häntä oikeassa elämässä tämän elokuvan perusteella voi eikä pidä äänestää presidentiksi.

Jos näytteleminen on hyvän presidenttiehdokkaan paras avu, ollaan hakoteillä, eikä kai Lähde sitä tarkoittanutkaan. Mutta!

Eihän minulla ole muuta osviittaa kuin se mitä olen tv-ruudusta nähnyt. En ole lukenut Haaviston enkä Niinistön kirjoittamia artikkeleita, esseitä, runoja, proosaa joten en tiedä miten he ajattelevat (toisin kuin olen tiennyt ja kokenut esimerkiksi Lipposen tai Koiviston tai Sorsan kohdalla).

Antti Kasvio kirjoittaa: ”Haavisto taas edustaa sukupolvea, joka näkee jo vallitsevan kasvumallin kestämättömyyden ja joka on siksi valmis etsimään tulevaisuuden kannalta järkevämpiä vaihtoehtoja niin omassa elämässä kuin yhteiskunnassakin kokonaisuudessaan.”

Voi olla tai sitten ei. Mistä me oikeastaan tiedämme, että asia on noin tai että sillä on edes väliä. Minä en ole nähnyt missään nuorisoa tai sukupolvea joka haalisi tai pyrkisi haalimaan vähemmän omaisuutta ja resursseja kuin mitä me muut olemme tehneet, me vanhemmat. Meidän keräämä (= hyvinvointiyhteiskunta lomineen, lääkäripalveluineen, ilmaisine koulutuksineen jne) otetaan itsestään selvyytenä ja kaikki muu kiva tulee sen päälle. Jos Haavisto todella pyrkii mihin Kasvio opastaa, niin hän kyllä saa ääniä ihan vääriltä ihmisiltä, jotka eivät tiedä mitä äänestävät. Ilmiö paisuu, mutta mitä ihmiset luulevat kannattavansa? Ilmiötäkö?

Sen sijaan että Hesari pisti ehdokkaat kävelemään 2000 metriä, heiltä olisi voinut tilata yhden pakinan ja yhden kolumnin lehteen jolloin ajatusten omaperäisyys ja mahdollinen karisma olisi tullut paremmin esille kuin kävelylenkillä. Telkkarissa voi ehkä näytellä, mutta kirjoittamista ei pysty näyttelemään. Kieli on lahjomatonta.

Vaikka kuinka yritän käännellä ehdokkaiden sanomisia parhain päin, sitä mitä niistä on jäänyt mieleen, en voi muuta kuin todeta, että Haavisto puhuu selkeästi hyvin sovinnaisia ajatuksia ja myötäilee kesytettynä terävämpien miesten ja naisten aatoksia. Kahdeksasta ehdokkaasta, näin uskallan sanoa, Haavistolla on vähiten omia ajatuksia - tai jos onkin, ei hän niitä ilmaise.

Jos Haavisto on aika mitäänsanomaton hyvinkin laajoin kaartein (koko maailma on läsnä), niin Niinistö puhuu hyvin pienistä asioista, mutta kätkee ajatuksiensa pienuuden lakimiehen koukeroiseen poljentoon. Ei pienissä ajatuksissa mitään vikaa ole, mutta riittääkö kyökkifilosofia presidentiksi asti. Kyllähän Koivistokin käytti koukeroista kieltä ja eksytti kuulijaa, mutta minä koin se niin, että Koivisto yritti ilmaista niin paljon monimutkaisesta todellisuudesta yhdellä kertaa eikä ”suuria” ajatuksia saanut mahtumaan yksinkertaisiin lauseisiin.

Tietenkin, voi olla että odotan mahdolliselta presidentiltä liikaa. Ehkä hänen ei tarvitsekaan olla moderni Platon, Marx tai Sartre tai jotain muuta yhtä ylevää. Eihän Ahtisaarikaan koskaan sanonut mitään todella fiksua, mutta pärjäsi silti hyvin ja saattaa olla maailman huippu sovittelijana ja rauhantekijänä, en mitä sitä kiistä. Se riitti ja riittää. Jätetään ajattelu muille.

Kun meillä ei nyt kuitenkaan ole valittavana Marlowea eikä Clooneytä, niin täytyy kai kuunnella tarkkaan mitä nämä miehet tulevissa keskusteluissa ja haastatteluissa sanovat ja yrittää löytää satunnaisia kultajyviä (tai ruisjauhoja ainakin).

Sen vielä sanon, että vihreiden hilluminen julkisuudessa saa minun karvani pystyyn. Aina siitä lähtien kun 70-luvulla luin (ja Demariin arvostelin) Pentti Linkolan Toisinajattelijan päiväkirjan, vihreä politiikka on minulle ollut punainen vaate ja tekopyhyyden korkein veisu.

Mutta maailma (ehkä) muuttuu, Kyöstiseni.

Kenneth Wrede 25.01.2012 3:22

Antti Kasvio kirjoittaa; "Nyt edessä oleva vaalitulos on helppo ennustaa, vaikkei siitä läpihuutojuttua tulisikaan. Mutta jo asetelma kertoo yhteiskunnassa alkaneesta isosta poliittisesta murroksesta, joka tekee vastedes tämänkaltaiset valintatilanteet sekä yleisemmiksi että tuloksiltaan vaikeammin ennustettaviksi.", mutta jättää viisaasti kertomatta ennustuksensa lopputuleman.

Tästä heräsi seuraavanlainen täysin epätieteellinen, mutta tilastokseskuksen vuoden 2010 lukuihin perustuva ajatelma:

Nuoria, Kekkosen jälkeen syntyneitä äänetsäjiä lienee yli 800.000 ja 30-45 vuotiaita noin miljoona. 45 - 64 vuotiaita noin 1,6 miljoonaa ja yli 65 vuotiaita vajaa miljoona, joista vajaa puolet 75 ja yli.

Mitä voisimme päätellä tästä? No ainakin sen että jos oletamme että noin puolet 45 - 64 vuotiaista on Pekka Haaviston ikäisiä tai häntä nuorempia niin koko äänestysikäisestä kansasta noin 2,6 miljoonaa kuuluu tähän ryhmään, kun taas vanhempia ovat noin 1,8 miljoonaa.

Vaalien lähestyessä oli jo aistittavissa maasiivinen Haavisto buumi joka kulminoitui äänestyspäivään, jolloin Haaviston kannatusprosentti kasvoi 7,8 prosenttiyksikköä eli yli 50 % verrattuna ennakkoääniin, kun taas suursuosikin Niinistön äänestysprosentti putosi (iltapäivälehdet puhuisivat "romahdiuksesta" jos jaksaisivat laskea proesentteja) 4,9 prosenttiyksikköä eli siis n. 12% ennakkoääniin verrattuna.

Vaali-iltana ja sitä seuraavana päivänä Haaviston kampanjakassa karttui huimat n. 100.000 euroa. Tätä verrattakoon koko vaaibudjettiin 250.000 ja NIinstön 1.000.000 tukeen.

Tätä kirjoitettaessani Haaviston kassaan on kertynyt yli 408.000 euroa!

1990 -luvun 2001 hajonneen megayhtyeen Ultra Bran ilmoitettua Haaviston tueksi Helsingin jäähallissa järjestettävästä konsertista, kaikki 7000 lippua myytiin loppuun noin kahdessa tunnissa. Tuotto menee suoraan Haaviston kampanjalle. Facebookissa Haavisto on jo ohittanut kilpailjansa "tykkäyksissä"

Ultra Bran pianisti ja säveltäjä totesi YLE:lle mm seuravaa; "Lähtökohtana tälle oli nimenomaan Haaviston pääsy toiselle kierrokselle. Kaikki on tapahtunut hyvin nopeasti" ja "Haluamme tällä tavalla osallistua ja vaikuttaa. Tässä meiningissä on ollut urheilujuhlan tuntua, ja asiana tämä on isompi kuin pelkkä presidentinvaali: tässä määritellään pitkälti, millaisia arvoja meillä on Suomessa tulevaisuudessa"

Voisiko Haavisto ilmiön paremmin ilmaista.

Kaikki merkit viittaavat suomalaiseen Obama efektiin, niin sosialinen media kuin kampanjaan virtaava raha.

Ennustaminen on vaikeata, etenkin tulevaisuuden kirjoitin jo ennen ensimmäistä kierrosta ja sain sen kouriintuntuvasti pisteissä todeta, mutta en häpeä. Se hävetköön joka antaa periksi, uskallan siis ennustaa että Suomen nuoret ja valaistuneet vanhemmat äänestäjät tekevät maailmanhistoriaa ensi kuun 5. päivä.

Uskon että kansa ymmärtää mitkä oikeasti ovat uuden perustuslain mukaiset Tasavallan Presidentin tehtävät, siis ulkopolitiikka EU:n ulkopuolella ja Suomen pitäminen kaikkien konfliktien ulkopuolella sekä niiden ehkäiseminen missä tahansa maailmassa. Arvojohtamisessa on toleranssi, kaikista välittäminen ja huolehtimien päällimäisenä, ja silloin tulos antaa itsensä.

Pentti Kangasluoma 25.01.2012 6:18

YLE uutisoi, kukaan keskustan piirijohtajista ei halua että Paavo Väyrynen haastaisi Mari Kiviniemen kesän puoluekokouksessa. Sanoma maakuntalehdet tutki.

Virolainen ISAF-sotilas on loukkaantunut vaikeasti Afganistanissa, armeijassa 3800, mutta 160 ko. operaatioalueella.

Kuusi Oscar-ehdokkuutta keräsi baseball elokuva Moneyball.

Toivottavasti pian nähdään Suomessa. Suomalainen pesäpallo, erityisesti naisten, olisi mahdollisuus esitellä Suomea maailman kaikilla mantereilla.

Pekka Haaviston pitää mennä läpi monesta ahtaasta portista,

ei ole tohtori vaikka puhuu useita kieliä, armeijan ylipäälikkö olisi siviilipalvelusmies, luterilaisesta kirkosta eronnut,

miespuoliso.

Laki sallii siviilipalvelun, kirkosta eroamisen, miespuolison, ei ole minullakaan akateemista loppututkintoa. Haavisto arvostaa rauhanturvatyötä, ei ole herran elkeitä. Hän voi sanoa kansalle, kulutamme liikaan luonnonvaroja.

Niinistö on kapteeni, varatuomari, tuntee rahamaalmaa. On ollut myös muissa töissä. Pisti eduskuntaa järjestykseeen, on varoittanut ahneuden vaaroista, Itsenäinen kannanotoissaan.

En ole valintaani vielä tehnyt. Nuori vaimo ja miespuoliso.

Mielenkiintoista, sanoisi Heikki Kinnunen.

Riku Keskinen 25.01.2012 7:20

Kun oma ehdokas ei pärjännyt toiselle kierrokselle asti, joutuu punnitsemaan kahta ehdokasta jotka ovat omassa mielessä tuntuneet hyvin samanlaisilta.

Itseäni kiinnostaisi ehdokkaiden näkemykset eurokriisistä, sen syistä ja seurauksista. Minulle tämä olisi tärkeämpi teema kuin suvaitsevaisuus. Koin, että ensimmäinen kierros oli hengeltään hyvä ja suvaitseva. Tappion kokivat ne jotka keskittyivät Soinin ja hänen kansanedustajiensa haukkumiseen. Suvaitsevaisuus voitti ja asia tuli minusta riittävän hyvin käsiteltyä.

Suvaitsevaisuuden lisäksi olen lopen kyllästynyt vaalikoneisiin. Minusta on ihmeellistä, että Helsingin Sanomat nojaa yhä omaan vaalikoneeseensa ja poimii sieltä ehdokkaiden yhtäläisyyksiä ja eroja. Näin tämänkin päivän lehdessä, vaikka tänään alkaa jo ennakkoäänestys.

Odottaisin, että tiedotusvälineet jatkaisivat siitä, mihin YLE:n viimeinen kaikkien kahdeksan ehdokkaan vaalikeskustelu päättyi: euroalueen kriisistä. YLE:n vaalitentin lopussa ei ehditty kuin hipaista asiaa.

Ilman tätä keskustelua minulla ei ole äänestämiseen tarvittavaa tietoa. En odota mitään tiettyjä vastauksia, vaan haluaisin kuulla seikkaperäisesti, miten Haavisto ja Niinistö ovat kriisin ymmärtäneet. Euroalueen kriisi on teema, joka kiinnostaa Suomessa laajalti - ja koko Suomea. Jos tästä ei nytkään ehditä puhua, niin en tiedä kumpaa äänestäisin.

Lars-Erik Wilskman 25.01.2012 8:20

Presidentti on mielestäni ulkomaihin päin käyntikortti, oli sitten kyse ulkopolitiikasta tai ulkomaankauppapolitiikasta. Kotimaassa hän on esimerkki, jonka tulisi olla kokoava kansallinen voima ja moraalijohtaja.

Molemmat kandidaatit omaavat ominaisuuksia, joita presidentin tehtävissä ovat hyödyllisiä. Haavisto miellyttävine esiintymisineen vertautuu mielestäni suurlähettiläisiimme. Kieltämättä hänen valintansa muokkaisi maabrändiämme hetkeksi toisenlaiseksi, ehkä pehmoisemmaksi. Asialla on puolensa ja puolensa.

Niinistö taasen on ehkä tavallisempi ja vastaa perinteisempää luotettavan suomalaisen miehen kuvaa. Osaamista ja poliittista tunnettavuutta ja suhteita Niinistöllä on enemmän meille tärkeimmillä lähialueille erityisesti Euroopassa. Niinistö on se konservatiivipoliitikko, joka loi eurooppalaiselle keskusta-oikeistolle, joka on Euroopan suurin poliittinen ryhmä, suhteet Putinin Venäjän hallitsevaan puolueeseen. Poliittisesti Niinistö on eurooppalaista valtavirtaa verrattuna Haavistoon.

Niinistön joskus synkähkökin realismi ja pragmatismi häviää varmasti Haaviston ihanteellisemmalle käsitykselle vaikuttaa maailmaan. Idealismiin on varaa niillä, jotka ovat tottuneet helppoon leipään. Suomen presidentin tehtävänä on edistää ulkomaankauppaa ja tässä mielessä Niinistö taloustietämyksensä lisäksi on minun mielestäni varmasti riskittömämpi vaihtoehto kauppavaltuuskuntien vetäjänä.

Presidenttiehdokkaan henkilö on nyt ratkaisevaa, jos kansa nyt valitsee ehdokasta henkilön eikä puolueen perusteella. Ehdokkaiden linjaukset Naton ja EU:n osalta ovat samankaltaisia, joten poliittiset jakolinjat kulkevat pitkän tähtäimen valtapoliittisten tavoitteiden jakolinjojen mukaan. Tunnettujen poliitikkojen asettuminen jommankumman taakse on mielenkiintoista seurattavaa tulevan sisäpoliittisen kehityksenkin kannalta.

Jussi Isotalo 25.01.2012 8:27

Ensimmäisestä äänestyskierroksesta ärhäköityneessä nettikeskustelussa näyttäytyy kaksivaiheisen vaalitavan leimallisin piirre: Ykköskierroksella kannatetaan ja toisella vastustetaan. Lopulta siedetympi voittaa.

Vaativaan tehtävään rekrytoinnissa - siitähän tässä pelkistetysti on kyse - voisi suositella kolmen k:n menetelmää: tarkastellaan tarjokkaiden koulutusta, kokemusta ja karaktääriä.

Niinistö on varatuomari, Haavisto ylioppilas. Molemmat nousivat eduskuntaan samanaikaisesti 1987. Sitä ennen Niinistö oli tehnyt lakimiesuraa, Haavisto toimittajan töitä. Molemmat olivat ministereinä Lipposen hallituksessa. Niinistö hoiti vaativimpana pidettyä valtiovarainministerin salkkua, Haavisto ympäristöministerin.

Molemmilla on kokemusta kansainvälisistä tehtävistä. Haavistolla nämä tehtävät ovat pääosin keskittyneet Pohjois-Afrikkaan, Niinistöllä Eurooppaan.

Karaktääri eli luonne on vaikeammin vertailtavissa, enkä siihen tässä ryhdy. Itse arvostan ihmisissä särmää. Myös ankarien kokemusten ja vastoinkäymisten kautta kulkeneeseen näyttää tarttuneen jotain arvokasta. Sunnuntailapsen johdolla en haluaisi kohdata vaikeita aikoja.

Äänestyspäätöstä tehdessä usempien valinta taitaa silti osua ehdokkaaseen, jonka arvomaailman tuntee lähimmäksi omaansa. Se onkin hyvä valintaperuste.

Jan Rossi 25.01.2012 8:50

Jungner ilmoittaa mahdollisesti erostaan tänään SDP:n surkean tilanteen takia. Tilannehan on se, että Jungner oli puhtaasti Urpilaisen valinta, joten katseiden tulisi kohdistua Urpilaisen kykyyn johtaa SDP:tä. Lipponenkin oli Urpilaisen valinta SDP:n ehdokkaaksi. Kaikki näyttää menevän pieleen. Mistään ei tule mitään. Turhaan demarikenttä pettymyksiään Jungneriin laittaa kun todellinen ongelma on puolueen johtajassa.

Ruotsissa demarijohtaja Juholt lähti jo kävelemään, onko sama edessä kuntavaalien jälkeen Suomessakin? SDP:tä odottaa kuntavaaleissa noutaja. Urpilaisen käsissä SDP on hävinnyt kaikki vaalinsa. Onko puolueella varaa tälläiseen, kysyn vaan.

Eilen Niinistö teki mahtavaa kampanjaa tuulessa ja tuiskussa. Kokoomuksessa asiat ovat hyvin. Ja edelleen totean, että kokoomuksessa jäseniä kuunnellaan paremmin kuin demareissa. Omaan kokemusta molemmista puolueista. SDP:ssä jäsenten on hyvin vaikeaa päästä kertomaan näkemyksistään. Tämä johtunee SDP:n hierarkisesta rakenteesta.

Jan Rossi

Miika Kurtakko 25.01.2012 8:52

Yhdyn Unskin toiveeseen, ja toivon malttia ja tolkkua kaikilta kampanjoihin osallistuvilta. "Elon mainingit korkeina käyvät", kirjoitti jääkärikenraali Aarne Sihvo aikoinaan, ja siltä nämä kakkoskierroksen alkusoitot vaikuttavat. Ehkä pahimman rimanalituksen toistaiseksi teki aiemmin arvostamani professori Jarmo Virmavirta, pitkäaikainen kokoomuslainen mediavaikuttaja omassa kolumnissaan Uudessa Suomessa.

Mutta sitten ehdokkaiden arviointiin. Kirjoitin jo aiemmin erilaisista poliittisista akseleista, joilla ehdokkaat operoivat. Tähän yhteyteen valitsin niistä viisi. Kussakin politiikan akselissa on jako vasemmistoon, keskustaan ja oikeistoon. Ne ovat:

1. Ulkopolitiikka

2. Ympäristöpolitiikka

3. Hallintokulttuuri

4. Korruption vastainen taistelu

5. Sosiaalipolitiikka

6. Talouspolitiikka

7. Tasa-arvo- ja suvaitsevaisuusnäkemykset

Näistä oikeastaan vain ensimmäinen kuuluu presidentin viralliseen toimenkuvaan, loput ovat arvojohtajuuden osia. Ensimmäinen vaikuttaa suoraan presidenti tehtävien hoitoon, jälkimmäiset presidentin pitämiin puheenvuoroihin ja keskustelunavauksiin.

1. Ulkopolitiikassa molemmat ovat varovaisen myönteisiä Natolle mutta selkeästi läntiseen suuntaan kallellaan. Molemmat kuuluvat ulkopoliittisesti maltilliseen oikeistoon. Ulkopoliittista vasemmistoahan meillä ei olekaan, sellaista joka haluaisi tukeutua itään eli Venäjään.

2. Ympäristöpolitiikassa Haavisto on pehmeästä olemuksestaan huolimatta kovan linjan miehiä, jolle luontoarvot tulevat ennen ihmistä. Eko-oikeistoa siis. Niinistö taas on perinteisen teollisuuspolitiikan kannattajia, jolle ympäristö saa joustaa talouskasvun tieltä. Niinistön linja ei eroa merkittävästi Timo Soinin ajatuksista eli Niinistö kuuluu ekovasemmistoon, ihmisen ylivertaisuutta korostavaan ryhmään.

3. Hallintokulttuurilla tarkoitan suhtautumista valmistelun ja päätöksenteon avoimmuuteen. Tässä oikeisto vaatii "työrauhaa" ja haluaa ilmoittaa vasta valmiin päätöksen, kun taas vasemmisto haluaa avoimuutta valmisteluun ja itse päätöksentekoon. Niinistö edustaa kabinettiajattelua, jossa valmistelun tehokkuus ja päätöksenteon nopeus on tärkeää; Haavisto taas kannattaa hitaampaa mutta keskusteluun pohjautuvaa mallia. Niinistö on siis tässä suhteessa oikeistolainen, Haavisto vasemmistolainen.

4. Piilokorruptio rehottaa Suomen poliittisessa järjestelmässä sen jokaisella tasolla. Siksi sitä vastaan täytyy taistella. Piilokorruptioasian oikeisto ei näe asiaa suurena ongelmana, vasemmisto sen sijaan näkee. Niinistö on ollut useissa vaaleissa elinkeinoelämän lemmikki ja edunsaaja, joka on luonnollisesti tehnyt vastapalveluksia kykynsä mukaan. Niinistö oli mm. ehdottamassa Kehittyvien Maakuntien Suomen Kyösti Kakkoselle vuorineuvoksen arvonimeä (Niinistö itse sai KMS:ltä 10 000€). Haavisto edustaa tässä vasemmistoa, joka vaatii piilokorruptiota kuriin. Tosin tässä kohtaa Haavisto (ja vihreät yleisesti) on tehnyt välttämättömyydestä hyveen: kun ei itse saa rahaa sen enempää EK:lta kuin SAK:ltakaan, vaaditaan toisten rahahanoja umpeen. Todettakoon myös että poliittinen vasemmisto (SDP, Vas.) edustaa tässä asiassa erittäin oikeistolaista näkökulmaa.

5. Sosiaalipolitiikassa oikeisto vaatii työperustaista sosiaaliturvaa, vasemmisto perustuloa. Niinistö on tässä selkeästi oikealla, Haavisto vasemmalla. Kärjistäen voisi sanoa, että Niinistö haluaa köyhät kepillä uhaten töihin, kun taas Haavistolle sopii yleinen lorviminen. Korostan vielä että edellä oleva on kärjistys.

6. Talouspolitiikassa oikeisto vaatii tiukkaa talouden tasapainoa, menokuria ja alhaista verotusta, vasemmistolle taas sopii velan ottaminen ja korkeat verot paremmin. Niinistö on tässä suhteessa selkeästi oikealla - lempinimeä "Kamreeri" kun ei ole saatu sattumalta. Haavisto kuuluu tässä suhteessa keskustaan, joka ei vaadi tiukasti vyönkiristyksiä mutta joka ei pelkää myöskään veronkorotuksia. Erityisesti jos korotettavat verot ovat ympäristöveroja.

7. Tasa-arvo- ja suvaitsevaisuusnäkemysten jako menee seuraavasti: oikeisto kavahtaa keskiarvonormista poikkeamista ja haluaa mahdollisimman homogeenisen monokulttuurin, vasemmistossa taas moniarvoisuus on kunniassa. Niinistö on taustaltaan konservatiivi mutta suhtautuu käsitteekseni sallivasti vähemmistöihin ja valtaväestöstä poikkeamiseen. Hänen näkökulmansa voi olla hivenen vanhanaikainen mutta se ei ole torjuva. Hän kuuluu siis poliittiseen keskustaan tässä suhteessa. Haavisto on tässä suhteessa (ääri)vasemmalla, ehkä jopa niin paljon ettei ymmärrystä välttämättä riitä toisen äärilaidan mielipiteille.

Jos keskiarvoitamme lopuksi pisteet käyttäen "Kurtakon kaavaa", jossa oikeistolaisesta kannasta saa yhden pisteen, keskustalaisesta puolitoista ja vasemmistolaisesta kaksi, saadaan seuraava lopputulos:

Niinistö 1,21 - maltillinen oikeisto

Haavisto 1,64 - keskusta-vasemmisto

Onko tämä sitten hyvä vai huono lopputulema, se jääköön lukijoiden pohdittavaksi.

Seppo Isotalo 25.01.2012 9:23

Perässähiiihtäjän kysymys on minulle ennenaikainen. Juuri nämä kaksi ehdokasta onnistuivat puhumaan kampanjan ajan sanomatta mitään, joka kertoisi millaisia presidenttejä he olisivat. Sana ”arvojohtaja” muodostui samaksi kirosanaksi kuin sana ”demokraatti” Jeltsinin aikana Venäjällä.

TV-keskustelun vetäjät joutuvat hakemaan jotain muuta kuin että toinen on homo ja toinen hetero. Keskustan puoluesihteerin kertoo, mitä syntejä ehdokkailla on. Nekin ovat laihanlaisia. Vastausta siihen ketä EN äänestäisi ei ainakaan vielä löydy.

Minulle tämä ei ole ongelma. Riittää, että ensimmäisellä kierroksella tuin ehdokasta, joka olisi tuonut politiiikan toisellekin kierrokselle.

P. Ekholm 25.01.2012 10:29

Kasvion tiivistys on osuva. On silti liioittelua kytkeä pressaa koko yhteiskunnan muutokseen. koska hyvälle pressalle on jätetty tarkkailijan rooli.

Toinen asia on, että toivon keskustelun keskittyvän niihin hommiin, mitä pressallla on. Millaista roolia pressa voi näytellä ulkopoliittisella areenalla? Toinen on määrätietoinen, toinen sovittelija. Mutta kumpi on tarvittavampi ominaisuus kansainvälisillä pelikentillä? Esimerkkejä on molemmista.

Ainakaan en haluaisi, että jäljellä olevana aikana puhuttaisiin europolitiikasta. Pressalla ei ole roolia.

Ilari Kiema 25.01.2012 10:33

Perässähiihtäjä antaa tyytyväisille tukijoille tilaisuuden kehua ehdokastaan ihmisenä. Tyytymättömälle tukijalle päivän kysymys ei varsinaisesti kuulu, varsinkin kun olen oikeasti sangen tyytyväinen, valittiinpa nyt kumpi tahansa.

Ehdokas Sauli Niinistössä on niin paljon oikeitakin ärtymyksen aiheita, ettei hänessä tarvitse yrittää nähdä olemattomia puutteita kuten ulkopoliittista kokemattomuutta taikka sitä, ettei Niinistö pitäisi ympäristönsuojelua esille. Niinistön kampanjassahan pidetään esillä esimerkiksi aaltoenergian hyödyntämistä ja saimaannorpan suojelua. Presidenttinä Niinistö pystyy myös vaikuttamaan asioihin siten, että mainittu norppa tulee suojelluksi maailmassa ja että vaihtoehtoisten energiamuotojen tutkimisesta ja kehittämisestä ollaan kiinnostuneita. Jos tätä jatketaan tarpeeksi kauan, ennemmin tai myöhemmin löydetään jotakin, joka toimii.

En ymmärrä Antti Kasvion analyysia, jonka mukaan ”Haavisto taas edustaa sukupolvea, joka näkee jo vallitsevan kasvumallin kestämättömyyden”. Onko tarkoitus väittää, että Haaviston, Toivo Sukarin (1954) tai Björn Wahlroosin (1952) oma sukupolvi itse näkisi näin, vaiko, että Haavisto edustaakin jotakin muuta, vanhempaa tai nuorempaa, sukupolvea?

Olen lukenut Perässähiihtäjän ukaasit sekä Pekka Haaviston tämänaamuisen lausuman ”En ole hirveä alatyylin huumorin ystävä (HS A4). Jos tämä Pekka Haavisto ei ole hirveän innostunut, niin kuka Härski-Pekka sitten nettivaalikampanjassaan levittää näitä sarjakuvia, jotka ovat osin oikeasti hauskoja ja joissa käsitellään sukupuolen ja seksuaalisuuden moninaisuutta? Piirtäjä on Pertti Jaarla, mutta ehkäpä tekstit onkin laatinut Jussi Halla-aho vihapuheenomaisesti.

Sarjakuvien Härski-Pekka näyttää mielestäni enemmänkin Berliinin ylipormestari Klaus Wowereitilta (1953) kuin ehdokas Pekka Haavistolta. Vaikka kasvosokeana olen epäpätevä tätäkään arvioimaan, mielestäni Pekka Haavisto itse asiassa on aivan samannäköinen kuin Klaus Wowereit, joka viime syksynä valittiin kolmannelle kaudelle. Saavutus on poikkeuksellinen Berliinissä, aiemmin siihen on pystynyt Willy Brandt ja joku muu. Wowereit, joka on demari, katolinen ja julkihomo, tuli kuuluisaksi ensimmäisen vaalikampanjansa lausumalla 2001 ” ich bin schwul und das ist auch gut so”.

Myös toisen kaupunkivaltion, Hampurin ylipormestarina 2001-2010 toiminut Ole von Beust (CDU, 1955, oikeasti Carl-Friedrich Arp Freiherr von Beust) eli samansukupuolisessa suhteessa vaikka ei varsinaisesti julkistanut sitä virkakaudellaan. Ole von Beust on myös aivan samannäköinen kuin Pekka Haavisto tai Klaus Wowereit.

Sen sijaan Pariisin nykyinen ylipormestari Bertrand Delanoë (sosialisti, 1950) on aivan erinäköinen kuin edellä mainitut yhdessä. ”Jo vuonna 1998 hyvissä ajoin ennen kunnallisvaaleja Delanoë kertoi avoimesti homoseksuaalisuudestaan, ja onkin luultavaa, että sukupuolivähemmistöjen äänet ratkaisivat taiston ainakin aiemmin voimakkaasti oikeistolaisissa kaupunginosissa Delanoën hyväksi.” (Wikipedia)

Edellisestä havaitaan se seikka, että nykyään EU-jäsenmaissa demokraattisella poliittisella valintaprosessilla on suuri taipumus nostaa poliittisen yksikön ylimpään johtoon samanikäisiä, keskenään samannäköisiä (pl. Delanoë) homomiehiä puoluerajoista riippumatta (sitä paitsi Saksan ulkoministeri edustaa Vapaita demokraatteja). Tähän voidaan huomauttaa, että Wowereit, von Beust ja Delanoë ovat tai olivat pormestareita. Gay-kulttuuri ja –kosmopolitanismi keskittyy metropoleihin, joissa joudutaan käsittelemään ”alakulttuurien sisäisiä ja niiden välisiä konflikteja homofobian ja rasismin ristipaineessa”, jolloin on loogista, että metropolien johtoon valikoituu vähemmistöjen edustajia. Haavisto on kuitenkin pyrkimässä presidentiksi. Jos kuitenkin tarkastellaan äänestäjämäärää, havaitaan että Hampuri, Berliini, Suomi ja Pariisi ovat suunnilleen samankokoisia poliittisia yksiköitä.

Tästä havaitaan uusi politiikan tutkimuksen lainalaisuus: Jos EU:hun kuuluvan poliittisen yksikön äänestäjämäärä on jotakin välillä 2-12 miljoonaa, sillä on suuri todennäköisyys valita ylimpään valittajaan virkaan homomies. Tämän kirjoittajalla ei ole kerrassaan mitään tätä lainalaisuutta vastaan, mutta kyse on kuitenkin todennäköisyydestä eikä välttämättömyydestä. Sauli Niinistökin olisi hyvä presidentti.

Ilmari Laakso 25.01.2012 10:49

On syytä muistaa, että olemme valitsemassa ulkopolitiikan johtajaa Suomeen. Kun katsomme ehdokkaiden vastauksia vaalikoneiden Nato-kysymyksiin, niin siitä paljastuu jo varsin paljon (alla lainaukset)

= = =

HS: Mitä mieltä olet Suomen Nato-jäsenyydestä?

Pekka Haavisto: ...

En kannata Suomen NATO-jäsenyyttä. Suomella ei ole tällä hetkellä mitään sellaista turvallisuusvajetta, jonka NATO-jäsenyys ratkaisisi. Nyt tekeillä oleva puolustusvoimauudistus ei vaikuta Suomen sotilaalliseen liittoutumattomuuteen.

Suomen on osallistuttava edelleen aktiivisesti kansainväliseen kriisinhallintaan, myös YK-johtoisiin operaatioihin. Meille on tärkeää myös pohjoismaisen turvallisuus- ja puolustusyhteistyön kehittyminen ja syventyminen pohjoismaisen solidaarisuusjulistuksen pohjalta. Myös EU:n yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikaa ja siihen sisältyvää yhteistä puolustuspolitiikaa pitää kehittää.

Pidän tärkeänä periaatetta, että Suomen turvallisuuspoliittisista ratkaisuista päätetään aina kotimaassa, eikä niitä ratkaista Moskovassa tai Washingtonissa. Pidän nykyisessä hallitusohjelmassa olevaa, kuuden puolueen yhteisesti hyväksymää kirjausta osuvana.

Paavo Väyrynen: ...

Suomen tulee säilyttää asemansa sotilaallisesti liittoutumattomana, puolueettomana maana. Suomeen ei kohdistu erillistä sotilaallista uhkaa, vaan turvallisuutemme voisi vaarantaa vain Venäjän ja länsimaiden (Naton) välinen sotilaallinen selkkaus. Suomen tulee toimia sellaisen ehkäisemiseksi purkamalla vastakkainasettelua ja jännitystä. Tähän ei sovi, että Suomi liittoutuisi ja toisi Naton sotilaalliset järjestelmät Venäjän rajalle. Liittoutuneella Suomella olisi velvoite lähettää sotilaitaan taistelutehtäviin ulkomaille. Tätä en hyväksy. Nato-jäsenyys olisi kallis ratkaisu, sillä se johtaisi ammattiarmeijaan, joka olisi Suomen omaa puolustusta ajatellen huonompi ratkaisu kuin nykyinen yleiseen asevelvollisuuteen ja laajaan reserviin perustuva järjestelmä. Näköpiirissä ei ole tilannetta, jossa Suomella olisi tarve harkita Nato-jäsenyyttä. Nato-jäsenyyden optio on kuitenkin hyvä säilyttää siltä varalta, että tilanne yllättäen muuttuisi. Rauhankumppanuusyhteistyötä Naton kanssa tulee jatkaa. Olennaista on se, ettei suomen tule muuttaa linjaansa ja ryhtyä hakemaan turvallisuutta liittoutumisen kautta, ei myöskään kehittämällä EU:ta sotilasliitoksi ja Naton eurooppalaiseksi pilariksi.

Sauli Niinistö: ...

Suomen tulee edistää pohjoismaista ja eurooppalaista puolustusyhteistyötä. Jos joku Natoon haluaa, se ei käy ilman kansanäänestystä.

YLE: Nato-jäsenyys vahvistaisi Suomen turvallisuuspoliittista asemaa ?

Haavisto, Pekka:

"Tällä hetkellä Suomella ei ole mitään turvallisuusvajetta, jonka mahdollinen NATO-jäsenyys poistaisi.

Kannatan nykyisen hallitusohjelman kirjauksia sotilasliittoon kuulumattomuudesta. Samaan aikaan pohjoismaista ja EU-yhteistyötä turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa voidaan lisätä, ja Suomi voi jatkaa nykyistä rauhankumppanuusyhteistyötään NATO:n kanssa.

Mahdollisen kriisin olosuhteissa Suomella tulee olla kyky antaa ja vastaanottaa apua. Sen vuoksi myös kansainvälisestä kriisinhallinnasta ja rauhanturvaamisesta saatu kokemus on Suomelle tärkeää."

Väyrynen, Paavo:

"Suomen turvallisuutta vahvistaa se, että vähennämme vastakkainasettelua ja jännitystä lähialueillamme. Suomen luopuminen sotilallisesta liittoutumattomuudestaan vaikuttaisi päinvastaiseen suuntaan. Lisäksi jäsenyys johtaisi ammattiarmeijaan, joka olisi heikompi Suomen puolustamiseen kuin nykyinen yleiseen asevelvollisuuteen ja vahvaan reserviin perustuva järjestelmä."

Niinistö, Sauli:

"Ei tee sitä tässä tilanteessa."

= = =

Ainakin minulle on selvää, että Suomen sotilaallista liittoutumattomuutta kannattavien kannattaa vakavasti harkita Haaviston äänestämistä. Haaviston ulko- ja turvallisuuspoliittiset mielipiteet ovat huomattavasti lähempänä Paavo Väyrysen mielipiteitä kuin mitä Niinistön mielipiteet ovat.

Kaarina Vienola 25.01.2012 11:12

Mielenkiintoisia aamuyön ja aamun kannanottoja kommentaattoreilta. Minäkin kaipaan ehdokkaiden omia kirjoituksia esille. Yöpöydälläni on jatkuvasti pino Mauno Koiviston kirjoja, joista saan lohtua muuten vallitsevaan kaaokseen. Ihanaa kirjallista ilmaisua, joka on omaperäistä ja pakottaa usein lukiessa palaamaan tekstiin: miten taidokkaasti kirjoitettu tai myös miettimään, mitä tässä tarkoitetaan. Pentti Linkolan kirjojen kirjallinen anti ihastuttaa myös, mutta en pysty ottamaan kantaa aatteisiin.

Kolmekymmentäluvulla syntynyt serkkuni ilmoitti facebookissa: olen vanhoillinen, en voi mennä Haaviston taakse. Siinähän se pääraja äijien kohdalla taitaa olla.

Yhden kirjoittajan vertaus sunnuntailapseen ja vastoinkäymisiä kokeneeseen tuntui erikoiselta: kumpi on sunnuntailapsi? Mitkä ovat sunnuntailapsen ominaisuudet?

Esa Sakkinen 25.01.2012 12:12

Haan - Kun itse kysyy ja itse vastaa...

Googletin Haaviston ja Niinistön työkokemuksia ja Taloussanomilta löytyikin artikkeli aiheesta:

"Haavisto Pekka:

- pullakuski

- tiskaaja

- lehtiavustaja

- kesätoimittaja

- kolumnisti

- vaihtoehtolehtien kustantaja

Niinistö Sauli:

- juurikkaan harvennuksessa 12–16-vuotiaana

- metallitehtaalla levynleikkaajana ja nosturinkuljettajana

- myyjänä leluosastolla

- uittotöissä

- jakeluauton kuljettajana

- pikimiehenä rakennuksella

- satamassa satunnaistöissä

- varastomiehenä

- viemärityömaalla sekatöissä

- lihanjalostamon pakkaamossa

- panimossa apumiehenä

- Alkon myyjänä

- henkikirjoittajan viransijaisena

- kesänimismiehenä

- nimismiehenä

- notaarina jne. "

Tästähän selviääkin kumpi on sunnuntailapsi ;)

Viikossa on lepopäiväksi pyhitettävä sunnuntai ja 6 arkipäivää. Arvostan tarmokkuutta ja yritteliäisyyttä joten annan ääneni ehdokkaalle nro 6 eli arkilapsi Niinistölle.

Aikoinaan, kun olin kunnallisvaaliehdokkaana, numeroni oli 50 ja listasinkin nettisivulleni 50 eri ammattia, joissa olin toiminut -sinne mahtui sellaisikin kuin jonglööri, metsänmittaaja, hiirimyyjä, ilmastointijoukoissa, puolestapuhuja, jne maatalouslomituksen, lehdenjaon, sienten ja marjojen keräyksen ym lisänä. Kaikki vastikkeellisia tehtäviä. Listallani oli kyllä "pseudofyysikko", josta en tähänkään päivään mennessä muista keltään maksua saaneeni, mutta olisiko jokin luentopalkkio siihenkin liittynyt. :)

Kari Peitsamo 25.01.2012 12:26

Populisti pyrkii ymmärtämään, mitä äänestäjät ajattelevat ja antamaan näille ajatuksille kanavan. Konformisti ei edes välitä, mitä äänestäjät ajattelevat. Hän hamuaa vain valtaa yrittämällä mielyttää kaikkia.

Molemmat 2. kierroksen ehdokkaat ovat konformisteja.

Kaarina Karhapää 25.01.2012 12:39

Ihmettelen Antti Kasvion mielipidettä siitä, että kansa äänesti Haavistoa, jotta Väyrynen ja Soini eivät pääsisi toiselle kierrokselle. Itse en usko tällaiseen väitteeseen. Presidentinvaali on todella henkilövaali, jossa jokainen äänestää sitä ehdokasta, jonka toivoo pääsevän presidentiksi. Siinä taktikointi ei ole mahdollista.

Blogisti kysyi: Millaisia miehiä ehdokkaat ovat?

Vain harva kansalainen tuntee ehdokkaat henkilökohtaisesti. TV-esiintymisen perusteella heitä voi arvioida. Yksi selvä ero ehdokkaiden välillä on, että tv-esiintymisissä Haavisto esittää asiansa selvästi perustellen ja Niinistön vastausta saa odottaa kauemmin ja joskus hänen vastauksensa on ympäripyöreä.

Jan Rossi 25.01.2012 13:06

Unskin kollega Jarno Limnéll kysyy homoudesta IL:än blogissaan, että voisiko Haaviston homoudesta sittenkin tulla taakka ulkopolitiikan hoitamisessa kun monissa maissa homouteen suhtaudutaan väheksyvästi, jopa kielteisesti. Limnell kysyy, että miten Venäjä-suhteiden hoidon kävisi kun Venäjän johto suhtautuu vähemmistöihin kielteisesti.

Moskovassa ja Pietarissa ei sallita avoimia homomarsseja, joten Putin ja muut joutuisivat noloon valoon jos seurustelisivat liian avoimesti Haaviston kanssa. Se voisi osoittaa, että Putinin suhde homouteen olisi lieventynyt. Eli Haavisto joutuisi välimatkan päähän Putinista. Venäjä-suhteet kärsisivät. Tämän vuoksi Niinistön valinta olisi Suomelle turvallisempi valinta. Hyvien suhteiden hoito naapurimaihin on äärimmäisen tärkeää Suomen kaltaiselle maalle.

Jan Rossi

Jan Rossi 25.01.2012 13:35

Eiköhän tämä ala olemaan tässä. Niinistö on säilyttänyt ylivoimaisen etumatkan Haavistoon, joten 2. kierroksesta uhkaa tulla läpihuutojuttu jos Haavisto ei nopeasti keksi mitään uutta houkutellaakseen taakseen Soinin ja Väyrysen kannattajat. Ja eiväthän näiden kannattajat lähde Haaviston kelkkaan, koska näille Haavisto on liian liberaali.

Suomi tarvitsee juuri nyt Sauli Niinistön kaltaisen henkilön presidentiksi. Kaikki nyt tukemaan Niinistön kampanjaa ja tekemään hänestä hienon presidentin tasavallalle. Niinistöstä voi tulla aidosti koko kansan presidentti.

Ja mitä tulee Jungneriin, se oli tässä. Pyyhe lensi kehään, joten SDP:n puoluesihteeri vaihtuu. Jungnerin valinta menee, kuten aamulla kirjoitin täysin Jutta Urpilaisen johtajuuden piikkiin. Kritisoin 2010 voimakkaasti Urpilaisen päätöstä nostaa Jungner puoluesihteeriksi ja olin arvioissani oikeassa. Pieleen meni ja rajusti. En edelleenkään ymmärrä millä logiikalla Urpilainen johtaa SDP:tä. Ei aukea logiikka sitten millään. Toistaiseksi kaikki on mennyt pieleen.

jan.rossi@saunalahti.fi

Vesa Kaitera 25.01.2012 13:44

Kaarina Karhapää kirjoitti :"Ihmettelen Antti Kasvion mielipidettä siitä, että kansa äänesti Haavistoa, jotta Väyrynen ja Soini eivät pääsisi toiselle kierrokselle. Itse en usko tällaiseen väitteeseen. Presidentinvaali on todella henkilövaali, jossa jokainen äänestää sitä ehdokasta, jonka toivoo pääsevän presidentiksi. Siinä taktikointi ei ole mahdollista."

Olen toista mieltä. Kun katsomme Helsingin tuloksia, niin Niinistön kannatusosuuden pieneneminen ennakkoäänestyksestä varsinaiseen vaalipäivään ja vastaavasti Haaviston kannatuksen räjähdysmäinen kasvu tuona aikana selittyy helpoimmin, jos oletamme, että osa (20000 ?) Niinistön helsinkiläisistä tukijoista äänesti Haavistoa pudottaakseen Väyrysen pois jatkosta. Tämä sama ilmiö oli havaittavissa Helsingissä hyvinkin voimakkaana jo vuoden 1994 presidentinvaaleissa. Myös silloin äänestäjien taktikointi pudotti Väyrysen jatkosta.

Kaarina Karhapää :"Yksi selvä ero ehdokkaiden välillä on, että tv-esiintymisissä Haavisto esittää asiansa selvästi perustellen ja Niinistön vastausta saa odottaa kauemmin ja joskus hänen vastauksensa on ympäripyöreä."

Sauli Niinistö on koko vaalikampanjan ajan ollut gallupsuosikki, ja tietyssä määrin tuo asema on kipsannut häntä, kun virheiden välttäminen on muodostunut kenties liiankin tärkeäksi. Niinistö laskee ilmeisesti myös oman valintansa olevan jokseenkin varma, joten hänen kannattaa hieman pyöristää kantojaan, jottei tulisi naulanneeksi itseään kengistä lattiaan ennen presidenttikautensa alkua.

Jani Huovinen 25.01.2012 13:44

Jan Rossi täällä näemmä veti idänkortin hihastaan ja löi sen pöytään Niinistöä mainostamaan! Viime vuosina nimenomaan kokoomuspoliitikot ovat harjoittaneet jälkiviisastelua "suomettuneisuudella", mutta kelpaavat ne vanhat konstit näemmä nyt tiukan vaalin alla heillekin!

Mitenhän tuo on; olisikohan sillä jopa myönteinen vaikutus syrjittyjen venäläisten vähemmistöjen asemaan, jos Putin joutuisi neuvottelemaan avoimesti homoseksuaalin Suomen Tasavallan presidentin kanssa; ja nimenomaan joutuisi, koska tulisihan siitä kansainvälisen luokan suuri uutinen, jos Venäjän johto ei suostuisi tapaamaan Suomen presidentiä tämän seksusaalisen suuntautumisen vuoksi! En ole huomannut, että Venäjä olisi katkaissut diplomaattisuhteensa Saksaan, vaikka Saksalla on avoimesti seksuaalivähemmistöön lukeutuva ulkoministeri!

Ymmärrän, että Niinistön joukoissa alkaa paniikki kasvaa, kun vasemmisto, liberaali keskusta sekä kulttuuriväki alkaa ryhmittyä Haaviston takse, mutta jotain rajaa sentään loanheittoon...

PS. Iltalehti, johon Rossi viittaa, ei ole lähteenä puolueeton; jokaiselle medialukutaitoiselle on käynyt jo vuosia sitten selväksi, ketä mainittu lehti ajaa presidentiksi!

Jan Rossi 25.01.2012 13:57

Arvoisa Jani Huovinen kirjoittaa "En ole huomannut, että Venäjä olisi katkaissut diplomaattisuhteensa Saksaan, vaikka Saksalla on avoimesti seksuaalivähemmistöön lukeutuva ulkoministeri!" Ei diplomaattisuhteita tarvitse katkaista, sillä Merkel hoitaa Saksan suhteet Venäjään. Eipä ole Venäjän ulkoministeri Sergei Lavrov paljoakaan vieraillut Saksassa ulkoministeri Guido Westerwellen vieraana. Hiljaista on ollut myös toisinpäin. Westerwelleä ei ole nähty Moskovassa.

Ja mitä tulee ulkomaisiin vieraisiin, Niinistöllä on rinnallaan uskomattoman upea Jenni Haukio puolisona, joka varmasti lisää ulkomaisten vieraiden kiinnostusta vierailla Suomessa. Kyllä monet valtiovieraat mielellään kuvauttavat itsensä Haukion ja Niinistön rinnalla. Tämä viestittäisi vierailijoiden kotimaihin kuinka hieno puoliso Suomen presidentillä onkaan. Jenni Haukio valloittaa hymyllään monien maiden suurlähettiläät ja valtiomiehet ulkomailla Niinistön vierailuilla. Tästä on suuri etu kun Suomi alkaa saamaan merkittäviä tilauksia ulkomailta.

jan.rossi@saunalahti.fi

Paavo Vaattovaara 25.01.2012 14:07

Miika Kurtakko: ”Yhdyn Unskin toiveeseen, ja toivon malttia ja tolkkua kaikilta kampanjoihin osallistuvilta. ”Elon mainingit korkeina käyvät”, kirjoitti jääkärikenraali Aarne Sihvo aikoinaan, ja siltä nämä kakkoskierroksen alkusoitot vaikuttavat. Ehkä pahimman rimanalituksen toistaiseksi teki aiemmin arvostamani professori Jarmo Virmavirta, pitkäaikainen kokoomuslainen mediavaikuttaja omassa kolumnissaan Uudessa Suomessa.”

Minä luin Jarmo Virmavirran kolumnin kahteen kertaan ja en ymmärrä sitä, että Miika Kurtakko pitää sitä pahimpana rimanalituksena. On otettava huomioon, että presidentti on arvojohtaja (vaikuttaja), silloin on huomioitava millaista arvomaailmaa hän edustaa. Nykyisen yltiösuvaitsevan arvomaailma ilmapiirin vallitessa jos jokin muu henkilö kuin Pekka Haavisto itse olisi sanonut Haavistosta ”vihreä homo” niin hänet olisi ”ristiinnaulittu” kuten Jarmo Virmavirta sen ilmaisi.

Nykyisen yltiöhumanistisen arvomaailma ilmaston vallitessa halutaan samaistaa homoliitot heteroliittojen kanssa, vihreät ovat siinä etujoukoissa. Avioliitto nimi kuuluu heteroparille ei homoliitoille, heteroparin ja homoparin suhteissa on vissi ero. Jos sen eron selittäisin niin tätä ei varmasti julkaistaisi, jos tällaisenakaan. Mielestäni homoparille ei kuulu puoliso nimi se on lähes aviopuoliso, homopuoliso tai elämänkumppani olisi sopivampi.

Samaan arvomaailma käsitykseen kuuluu myös yltiöhumanistisuus, se ilmenee parhaiten humanitaarisen maahanmuuton arvostelun tuomitseminen rasismiksi. Kun eletään velkarahalla niin kyllä mielestäni humanitaarista maahanmuuttopolitiikkaa pitää saada arvostella. Tuskin näistä asioista Sauli Niinistökään uskaltaa olla erimieltä nykyisen ”älymystön” keskuudessa vallitsevan ilmapiirin vuoksi.

En ala keskustelemaan muista presidentille kuuluvista (ja kuulumattomista) tehtävistä sillä toiset tämän blogin vastaajat ovat jo niistä kirjoittaneet pitkiä kirjoituksia joihin minäkin voin yhtyä suurimpaan osaan, on kyllä sellaisiakin kannanottoja jotka menevät yli tällaisen tavis kansalaisen ymmärryksen.

Jos tämän Jarmo Virmavirran kolumni tuomitaan rimanalitukseksi niin näitä minun mielipiteitäni ei tietenkään julkaista. Mielestäni kuitenkin myös arvomaailma kysymyksistä pitäisi keskustella.

Kari Peitsamo 25.01.2012 14:10

Jan Rossi on oikeassa, tämä oli tässä. Mutta kyllä nyt harmittaa, jopa Mauno Koivistoa! Kiitos silti kaikille, Unskille etenkin.

Hasta la vista, baby!

Vesa Kaitera 25.01.2012 14:16

Jani Huovinen kirjoitti :"Ymmärrän, että Niinistön joukoissa alkaa paniikki kasvaa, kun vasemmisto, liberaali keskusta sekä kulttuuriväki alkaa ryhmittyä Haaviston takse, mutta jotain rajaa sentään loanheittoon…"

Tämänpäiväisen mielipidetutkimuksen tulos kyllä hillitsee pahinta paniikkia, jos sitä meidän Niinistön tukijoiden joukossa ylipäänsä on ollutkaan. Niinistö saisi nyt 65% ja Haavisto 35% kantansa ilmaisseiden tuesta. On tietenkin totta, että Haavisto on kirinyt 9%-yksikköä edellisestä mittauksesta, mutta on jo tuttu juttu, että ensimmäisen kierroksen tulosten selviämisen jälkeen kakkosena oleva saa ison kannatuslisän. Jollen ihan väärin muista, niin viime kerralla Niinistö nousi 24.1%:sta jonnekin 47%:iin aivan muutamassa päivässä. Sitten etenemistä ei juuri tapahtunutkaan. Veikkaan, että lopulliset tulokset ovat sellaiset, että Niinistö voittaa Haaviston prosentein 58 - 42. Eli Haavistolle aivan kunniallinen tulos, mutta Niinistölle voitto.

Jussi Rantala 25.01.2012 14:43

Jan Rossi: nyt isketään sitten vyön alle ja pahasti. Haavisto ei ole venäläinen eikä hän ole menossa järjestämään mitään marsseja Moskovaan. Mikäli hänet valittaisiin, menisi hän Venäjälle Suomen tasavallan presidenttinä, instituutiona. Eikö voitaisi antaa tämän asian olla, eikä yrittää vääntää siitä ulkopoliittista uhkaa tai mahdollisuutta?

Mitä taas Haaviston sivariuteen tulee, niin ainakaan Juhani Kaskeala ei näe siinä mitään ongelmaa:

http://hbl.fi/nyheter/2012-01-24/haavisto-utmarkt-overbefalhavare

Heikki Hakala 25.01.2012 14:45

Aktiivinen keskustelija Jan Rossi kirjoittaa tuossa vähän ylempänä, että Suomen ja Venäjän väliset suhteet kärsisivät, jos Haavisto valittaisiin presidentiksi. "Tämän vuoksi Niinistön valinta olisi Suomelle turvallisempi valinta."

Minäkin tuen Niinistöä, mutta en ole ollenkaan viehättynyt Rossin näkemyksestä tässä asiassa. Tuntuu mahdottomalta hyväksyä ajatusta, että suomalaiset eivät voisi valita presidentikseen sukupuolivähemmistöön kuuluvaa ansioitunutta poliitikkoa siksi, että Venäjän seuraavaksi presidentiksi mahdollisesti valittavan Vladimir Putinin käsitykset ihmisoikeuksista eivät vastaa länsimaisia arvoja.

Vaikka olen Rossin kanssa tästä asiasta eri mieltä, se ei tarkoita, että pitäisin hänen näkemystään loanheittona, kuten Jani Huovinen. Unski on yllä linjannut keskustelun pelisääntöjä siten, että myös Haaviston homoseksuaalisuutta saa käsitellä, mutta asiallisesti ja loukkaamatta. Mielestäni Rossin puheenvuoro täytti tämän kriteerin varsin mallikkaasti.

Pekka Lehtonen 25.01.2012 14:55

Millaisia miehiä? Kysyy Hämäläinen

Mistäs sen tietää? Vastaisi Niinistö

Miehiä vai? Vastaisi Haavisto

Sunnuntaina, kun mietin ensikierroksen tulosta, niin laskeskelin, että jos molemmat lisäisivät kannatustaan noin 80%, niin lopputulos olisi Niinistölle 2/3 äänistä ja Haavistolle 1/3 äänistä.

IS:n galluppi näyttää, että se olisi ainakin tämän hetken tilanne. Vaalipäivään on tosin vielä aikaa, vaikka ennakkoäänestys alkoikin.

Jani Huovinen 25.01.2012 14:56

Taas täytyy kommentoida Jan Rossin kommentteja. Ilmeisesti viittaat puheilla "läpihuutojutusta" Ilta-Sanomien tuoreeseen galluppiin. Sen todistusvoimaa vähentää kuiitenkin se, että kysely on tehty vasta kun 2. kierroksen kampanja ei ole kunnolla edes alkanut, ja joka neljäs kieltäytyi kertomasta kantaansa.

Lisäksi Haavisto on nyt voimakkaassa nosteessa varsinkin nuorten keskuudessa, ja hänen puolestaan kampanjoi innokasta väkeä. Tavalliset kansalaiset ovat kartuttaneet omilla, pienillä tukilahjoituksillaan kampanjakassaa. Lisäksi Haavisto parempana ja luontevampana TV-esiintyjänä saanee lisää kannatusta, kunhan tentit huomenna alkavat.

Kun Rossi toteaa, että Niinistöstä voi tulla "koko kansan presidentti", niin omalta kohdaltani (joka varmasti pätee myös lähes kaikkiin vasemmistolaisiin) haluan todeta, että ainakaan minun presidenttiäni Niinistöstä EI KOSKAAN tule! Sen verran kurkkuani myöten täynnä olen sitä hypetystä, kultin rakennusta ja tuputusta, jota media on harjoittanut tämän kokoomuslaisen kamreerin kohdalla; voisi puhua hieman kärjistäen kansalaisten aivopesusta!

Toivon todella, että Haavisto onnistuu päihittämään Niinistön, vaikka itse alunperin olinkin (ja olen edelleen) sitä mieltä, että Paavo Väyrynen olisi ollut Niinistölle kovempi vastus taitavana ja kokeneena poliitikkona sekä taktikkona.

Mutta peli ei ole missään nimessä pelattu; se on vain kokoomuslaisten omaa toiveajattelua!

Jarmo Salmela 25.01.2012 15:24

Halonen valiittiin presidentiksi naisten äänillä, samat äänestäjät valitsevat myös seuraavan presidentin. Tätä politiikan komenttaattorit eivät oikein ymmärrä.

Haaviston kohdalla käydään samaa keskustelua, joka käytiin 1994 Elisabeth Rehnin ollessa toisella kieroksella. Sen jälkeen maailma muuttui kuudessa vuodessa.

Sauli Niinistö on ollut Suomen seuraava presidentti jo kuuden vuoden ajan, ja suunnilleen yhtä tuore ehdokkaana kuin Halonen 2006.

2018 presidentinvaalien asetelmat muuttuivat ensimmäisen kierroksen jälkeen ratkaisevasti. SDP ja Keskusta ovat tuolloin liikeellä aivan erilaisilla ehdokkailla, näiden vaalien kakkonen on tuolloin myös ollut Suomen seuraava todennäköinen presidentti kuuden vuoden ajan... Vuonna 2000 kaikki puolueet hakivat naisehdokkaita. 2018 haetaan kansainvälisesti kyvykkäitä ja kokeneita ehdokkaita.

Sakari Ilomäki 25.01.2012 15:44

En jaksanut koko viestiketjua kahlata läpi, joten kysymykseeni saattaa löytyä vastauksia "ylempää" mutta toivoisin riittävästi resurssoidun mediatahon selvittävän äänestäjille, mitä toisen kierroksen ehdokkaat ovat kansainvälisillä areenoilla tehneet tai saaneet aikaan.

Keskusteluissa viitataan ehdokkaiden kansainväliseen kokemukseen YK:n, EU-konservatiivien luottamustoimissa, Euroopan investointipankin ynnämuissa tehtävissä mutta nämä viittaukset ovat jääneet minusta vaille sisältöä. Jos siellä ulkomailla on jotain saatu aikaiseksi, eikö niistä toimista olisi kohtuullisella vaivalla löydettävissä luotettavia dokumentteja tai todistajanlausuntoja. Mieluiten sellaisilta tahoilta, joilla ei ole suoraa intressiä vaikuttaa suomalaiseen kuntarakenteeseen, eläkeikäratkaisuun tai Suomen noin vuonna 3500 aktualisoituvaan NATO-jäsenhakemukseen. Selvyyden vuoksi mainittakoon, että itse toivon Haaviston historiasta löytyvän enemmän ansioita.

Timo Laaninen 25.01.2012 16:02

Yön yli nukkumisen jälkeen pienet kehut ehdokkaille eilisten haukkujen jatkeeksi: arvostan sitä, että molemmat ovat tehneet näyttäviä kädenojennuksia Väyrysen äänestäjille.

Mutta edelleen on valitettavan suuri riski, että äänestysprosentit putoavat Itä- ja Pohjois-Suomessa, Väyrysen ja Soinin vahvan kannatuksen alueilla. Siellä on nyt aika paljon sellaista henkeä, että valitkoot nyt sitten helsinkiläiset presidenttinsä, mitäpä se meille kuuluu kun ei meidän äänillämme kerran ole merkitystä.

Juhani Korhonen 25.01.2012 16:36

Kiitokselle Perässähiihtäjälle mielenkiintoisesta blogista näin alkajaisiksi ja blogiin kirjoittaneille kiitoksia mielenkiintoisesta kommenteista ja näkemyksistä. Työmäärä tällaisen blogin ylläpitämisessä ja kommenttien editoinnissa lienee todella suuri.

Aiemmin en ole näissä vaaleissa kirjoittanutkaan tähän blogiin vaikka mielenkiinnolla olen blogia ja sen kommentteja lukenut.

Aiemmissa presidentin vaaleissa olen itse äänestänyt Halosta (vuoden 2000 vaalien toinen kierros), Niinistöä (vuoden 2006 vaalit). Tällä kertaa taidan kuitenkin kallistua itse Haaviston äänestäjäksi vaikka onhan Niinistössäkin hyvät puolensa.

Perässähiihtäjän päivän kysymystä millaisia miehiä ehdokkaat ovat voisin kommentoida, että todella hyviä ehdokkaitahan ja miehiähän molemmat ovat ja Suomi saa hyvän presidentin seuraavaksi kuudeksi vuoksi riippumatta siitä kumpi heistä valitaan presidentin virkaan ensi sunnuntaina.

Vaalien toisen kierroksen ensimmäinen mielipidemittaus ehdokkaista julkaisiin Ilta-Sanomien toimesta pari tuntia sitten. Lukemat olivat siinä kyselyyn vastanneiden joukossa Niinistö 65% ja Haavisto 35%. Mielestäni tämän ensimmäisen gallupin tulos oli odotettu. Vaaleissa ensimmäinen ja toinen kierros käydään Suomessa täysin toisistaan riippumattomina vaaleina, joten äänestäjät voivat äänestää toisella kierroksella mitä tahansa ehdokasta riippumatta siitä pääseekö heidän ensimmäisen kierroksen ehdokkaansa jatkoon vai ei. Eli tänään aamulla vaaliuurnassa on ollut molemmilla ehdokkailla valmiina nolla ääntä ja jokainen ääni toisella kierroksella pitää ansaita uudelleen.

Todennäköisesti osa Haavistoa äänestäneistä äänestää toisella kierroksella Niinistöä ja todennäköisesti osa Niinistöä ensimmäisellä kierroksella äänestäneistä siirtyy Haaviston äänestäjäksi. Sitä on mahdoton tietää miten paljon tällaista liikettä on ja mihin suuntaan virta käy. Suuri kysymysmerkki on myös se, että miten pettyneet ensimmäisen kierroksen äänestäjät reagoivat toisella kierroksella mikäli mieluista ehdokasta ei löydy joista valita. Eli mikä osa heistä jää vaalipäivänä nukkuvien puolueeseen ja tapahtuuko jonkinlaista protestiäänestämistä. Toinen äänestyskierros vetää perinteisesti myös mukaan runsaasti sellaisia uusia äänestäjiä jotka ovat jättäneet ensimmäisen kierroksen väliin ja innostuvat äänestämään syystä tai toisella vasta toisella kierroksella. Tätäkin vaikutusta on vaikea ennakoida.

Tällä hetkellä Haaviston kampanja ja suosio näyttää olevan todella kovassa nousussa ja bandwagon -ilmiö näyttää olevan tosiasia. Erityisesti keski-ikää nuorempia äänestäjiä Haaviston kampanja näyttää innostavan ja vetävän puoleensa kuin hunaja mehiläisiä ja näyttäisi siltä että Haavisto on hieman Niinistöä suositumpi myös maan älymystö ja kulttuuripiireissä. Niillä äänillä ei tietenkään mitään vaaleja ratkaista, mutta ne mielipiteett saattavat heijastua muidenkin kansalaisten äänestyspäätöksiin. Niinistö johtaa ylivoimaisesti vielä mielipidemittauksessa, mutta hänen kampanjassaan näyttää olevan menossa päinvastainen underdog -ilmiö. Haaviston kampanjassa on nyt jotain samaa kuin menossa olevissa Yhdysvaltojen esivaaleissa, jossa ilmiötä kutsutaan termillä "the big Mo". Pari päivää sitten Yhdysvaltojen maan laajuisissa presidentivaalien esivaalien gallupeissa altavastaajana ja 23 prosenttiyksikköä tappiolla ollut Newt Gingrich otti yhdessä viikossa etumatkan kiinni ja tuli tasoihin paalupaikalla jo pidempään olleen Mitt Romneyn kanssa.

Jos muistellaan viime kertaisiakin presidentinvaaleja, niin silloin ensimmäisen kierroksen Halosen yli 20 prosentin etumatka kutistui vaalipäivään mennessä tappioksi ja Halonen voitti silloin pelkästään ennakkoäänten turvin.

Kirjoitukseni pointti on siinä, että julkaistu mielipidemittaus ei kerro vielä vielä mitään vaalien lopputuloksesta. Mielenkiintoisinta on nyt nähdä seuraavissa mielipidemittauksissa mitä vauhtia Haviston ja Niinistön välinen kannatusero kaventuu. Ilmeisesti lähes kaikki ovat sitä mieltä täällä blogissa, että Haaviston kannatusluvut ovat menossa vielä ylöspäin ja Niinistön kannatus puolestaan tulossa alaspäin. Mielipiteissä eri puolilla on eroa lähinnä siinä mihin asti tämän arvellaan riittävän. Voihan se olla, että lopputuloksen ratkaiseekin lopulta se miten eri puolilla Suomea ihmiset aktivoituvat äänestämään omaa ehdokastaan ja miten joillakin alueilla jäädään mahdollisesti nukkumaan vaalipäivänä. Lopputulosta ja voittajaa en halua arvailla, mutta voisi ajatella että kisasta tulee ennennäkemättömän tiukka. Parempi voittakoot.

Pekka Pirkkala 25.01.2012 17:08

Kiitokset Unskille jatkamisesta ja kirjoittajille kommenteista.

Unskin alustus herätti seuraavia ajatuksia. Itseäni on vaivannut jo pitkään suomalaisessa keskustelussa se, että on ikään kuin jokin ennalta ”hyväksytty” mielipide, jota pitää seurata tai muuten saa leiman otsaan. Kun toisaalla huudetaan suvaitsevaisuuden perään, niin sitten kun joku rohkenee olla eri mieltä asiasta, niin suvaitsevaisuus unohtuu. Viittaan tässä esimerkiksi edellisiä eduskuntavaaleja edeltäneisiin keskusteluihin maahanmuutosta. Jussi Halla-Aho asettui silloin "hyväksyttyä" mielipidettä vastaan ja yritti mielipiteitään osin asiaperusteinkin argumentoida. Hän sai melko kipakan vastaanoton. Oli hänen mielipiteistään ja tyylistään sitten mitä mieltä tahansa, niin sen jälkeen asiasta on kuitenkin keskusteltu paljon ja ilmapiiri on mielestäni puhdistunut. Jos asia olisi vaiettu ja keskustelu tyrehdytetty, niin perussuomalaisten kannatuksen nousu eduskuntavaaleissa olisi voinut olla vieläkin suurempi. Ja ilman sitä keskustelua ja vaalien lopputulosta ei olisi nyt tullut vihreille ja Haavistolle vastajytkyn paikkaa.

Eikö tämä ole juuri demokratian ja sananvapauden mahtavuus? Meidän ei tarvitse olla asioista samaa mieltä ja saamme sen vapaasti ilmaista. Ja eikö suomalaisen menestymisen taustalla ole juuri se suuri itsepäisyys ja kaiken kyseenalaistaminen? Niin oikealla kuin vasemmalla. Meidän ei tarvitse nytkään hiljaa nyökytellä, kumarrella ja ottaa vastaan kaikkea mitä tarjotaan. Oli tarjoaja sitten kuka tahansa.

Aiemman postauksen kommenteissa joku kehui ensin Jenny Haukion tv-esiintymistä ja sen jälkeen jonkun toisen kommenteissa toivottiin, että keskitytään puhumaan vain presidentin tehtävistä. Suomalaiset joutuvat kuitenkin seuraamaan presidentin lisäksi myös hänen puolisoaan seuraavat kuusi vuotta. Presidenttipariskunta edustaa maailmalla ja kotimaassaan esiintyessään Suomea, eivät itseään tai jotain tiettyä ryhmää. Siksi myös tästä asiasta pitää voida keskustella. Kyseessä ei ole mikään BigBrother-pariskunta, joka unohdetaan kun tuotantokausi loppuu. Äänestäjät muodostavat kantansa myös puolisoista, halusimme tai emme ja heillä on siihen täysi oikeus. Se voi myös vaikuttaa äänestyspäätökseen.

Haavisto totesi itse eilen tv:n haastattelussa, että nämä ovat myös henkilövaalit. Henkilöstä/ihmisestä kertoo jotain myös se, että minkälaisen puolison hän itselleen valitsee. Edellisissä vaaleissahan on väitetty presidenttiehdokaspariskuntien yhteisesiintymisten vaikuttaneen jopa vaalien lopputulokseen. Kun Haavisto ja hänen tukijansa puhuvat avoimesta ja suvaitsevaisemmasta Suomesta, käyttävät Internetiä ja sosiaalista mediaa nuolenkärkenä kampanjassaan, niin ihmettelen miksi Haaviston puolison taustoista ei ole kerrottu Haaviston kampanjasivuilla juuri mitään? Niinistön puolisosta Jenni Haukiosta tietoa löytyy huomattavasti enemmän tietoa. Hänellä on muun muassa oma sivu Wikipediassa.

Ja kun nyt puhutaan myös arvovaaleista, niin ihmiskunnan historiassa on monia surullisia esimerkkejä siitä kuinka jokin tietty pieni klikki on väkisin yrittänyt saada omia arvojaan istutettua toisten päähän. Idässä ja lännessä, niin uskontoon kuin politiikkaan liittyen. Lopputulos on ollut usein tuhoisa. Näissä asioissahan lopulta harvoin on kyseessä järkiperusteet vaan asioita arvioidaan tunteella kunkin ihmisen oman ”kovalevyn” sisällön kautta. Ja vaikka me täällä kirjoituksissamme pyrkisimme olemaan kuinka fiksuja tahansa ja hakemaan eroja ehdokkaiden politiikasta, niin tämä asia mitä luultavimmin tulee ratkaisemaan nämä vaalit.

Kaisa Ranta 25.01.2012 17:10

Jan Rossi kirjoitti: "Ja mitä tulee ulkomaisiin vieraisiin, Niinistöllä on rinnallaan uskomattoman upea Jenni Haukio puolisona, joka varmasti lisää ulkomaisten vieraiden kiinnostusta vierailla Suomessa. Kyllä monet valtiovieraat mielellään kuvauttavat itsensä Haukion ja Niinistön rinnalla. Tämä viestittäisi vierailijoiden kotimaihin kuinka hieno puoliso Suomen presidentillä onkaan. Jenni Haukio valloittaa hymyllään monien maiden suurlähettiläät ja valtiomiehet ulkomailla Niinistön vierailuilla. Tästä on suuri etu kun Suomi alkaa saamaan merkittäviä tilauksia ulkomailta."

Siis ei voi olla totta! Ollenkaan puuttumatta siihen, onko Haukio upea nainen (puhtaasti mielipidekysymys, jossa on myös miedompia kyllä-vastauksia vaihtoehtona), niin nyt alkaa kyllä nuorena naisena ja feministinä etoa. Eikä tosiaankaan Jenni, vaan Jan Rossin "ylistämällä alistaminen": mitä seksismiä! Että ajattelevasta ja tuntevasta ihmisestä, jolla varmasti on myös ns. oma elämänsä ja omat mielipiteensä, tehdään tuolla tavalla jokin mallinukke tai maailman seitsemäs ihme, jota sitten sopii ulkamaanelävienkin ihastella! Mikä kuvottava ajatus.

Omasta puolestani, vaikka Haaviston voittoa epätoivoisesti toivonkin, toivoisin Jenni Haukiolle mahdollisena tulevana presidentin puolisona ennen kaikkea tervettä omapäisyyttä ja rohkeutta löytää oma paikkansa muunakin kuin vain "edustusvaimona". Presidenttiä tässä ollaan hakemassa, eikä sen ohella mitään Maitotyttöä tai vastaavaa. Eiköhän kumpikin ehdokas presidenttinä tule ihan hyvin pärjäämään, ja Suomi maana, vaikka ei puolisoa pistettäisikään kansakunnan takanreunalle lasivitriiniin.

Olli Kokkonen 25.01.2012 17:37

Olen tähän asti ollut siinä uskossa, että vihreät ja sosdemit ovat kilpailijoita. Tämä näkyy ainakin Helsingin kunnallispolitiikassa ja varmaan myös tulevissa kunnallisvaaleissa. Siksi en ymmärrä sitä intoa, millä monet sosdem vaikuttajat ja vallankin nuoriso on hypännyt Haaviston tukijoiksi eli edesauttamaan vihreiden kannatuksen kasvua.

Käyttövoimana tässä saattaa olla vaikka se vanha tuttu kauna oikeistoa/porvareita/kokoomusta kohtaan, jonka voimalla tuetaan vaikka kovinta kilpailijaa, kunhan ideologiseksi vastustajaksi koettu taho ei menesty.

Nuorison innon voin vielä jotenkin ymmärtää, mutta en kylläkään sitä, miten puolueen eräät voimahahmot ja ammattiyhdistysjohtajatkin ovat lähteneet tähän mukaan, mielestäni puolueensa edun vastaisesti. Jos sosdem nuoriso on lähtenyt mukaan, koska tuntee vihreiden ideologian omemmaksi kuin puolueensa linjan, olisin kovin kovin huolestunut puolueen tilasta. Tätä taustaa vastaan alhaiset kannatusluvut eivät todellakaan hämmästytä.

Saa nähdä, miten puolueen johto ratkaisee tämän kiusallisen tilanteen. Puoluesihteeri on jo ratkaisunsa tehnyt eli on päättänyt hypätä pois uppoavasta (?) laivasta.

Merja Turunen 25.01.2012 17:43

Alkuperäinen kysymys pakottaa miettimään, millä perusteilla tavallinen äänestäjä yleensä voi valintansa tehdä. Mielikuva ehdokkaista perustuu pitkälti siihen, miten he tiedotusvälineissä esiintyvät. Itse en tunne kumpaakaan; Haaviston olen tavannut ohimennen työtehtävien yhteydessä 1990-luvun puolivälissä, Niinistön vielä enemmän ohimennen kahvilajonossa samoihin aikoihin.

Kuulun niihin, joiden mielestä Antti Kasvio tavoitti jotakin olennaista analyysissään. Olen viisi vuotta Haavistoa nuorempi, ja tunnistan hyvin oman maailmankuvani rakentumisen hänen ajattelustaan. Niinistö on minua 15 vuotta vanhempi, mutta hänen maailmansa tuntuu olevan lähempänä vanhempieni tai isovanhempieni maailmaa. Maailma muuttui 1960- ja 70-luvuilla niin nopeasti, että me, sen ajan lapsuuden ja nuoruuden eläneet, näemme monet asiat aivan toisin kuin suuret ikäluokat, kun oikein karkeasti yleistetään.

Sekä Haavisto että Niinistö pyrkivät tehtävään, jota eivät ole aiemmin hoitaneet. Kumpi heistä siis pystyy paremmin kasvamaan tehtävän ja haasteen mukana? Mielestäni tähänkään ei voi vastata lukemalla listaa nuoruuden kesätöistä, vaan ratkaisu on sekoitus erilaisia tunteita ja mielikuvia: yleistä sympatiaa ja antipatiaa, samaistumista ja vierautta.

Puolisoista vielä: molempien puolisot ovat varsin nuoria, noin kolmekymppisiä. Instituution puoliso ei voi jatkaa tavallisena kansalaisena ja käydä normaalisti töissä, joten melkoisen uhrauksen he molemmat ovat valmiita tekemään: oma ura jäihin ainakin kuudeksi vuodeksi. Kun puolison kausi päättyy 6 tai ehkä 12 vuoden kuluttua, parhaassa työiässä oleva entisen presidentin puoliso joutuu varmaan aika tiukkaan paikkaan.

risto.seppanen 25.01.2012 18:03

Viime vaaleissa toisen kierroksen ensimmäisessä gallupissa numerot olivat Haloselle 53-47. Täytyy tapahtua merkillisiä jos vaalit eivät ole läpihuutojuttu!

http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomen_presidentinvaali_2006

Matti Mäkinen 25.01.2012 18:50

Itsekin yllätyin ensimmäisen 2. Kierroksen gallupin selkeistä lukemista. Aiempien vaalien perusteella ja Haaviston selkeän media yms. nosteen perusteella eron olisi luullut kaventuneen enemmänkin.

Niinistön peruskannatus nyt lienee vain melko vahva. Ja se täytyy muistaa, että Lappia lukuunottamatta Niinistö pärjäsi maaseudulla jo ensimmäisellä kierroksella melkoisen hyvin.

Ultra Bra ja nuoret eivät nyt Haavistolle riitä. Facebookissa kirjoitinkin siitä, että mitään ei voita sillä, että käännyttää jo valmiiksi uskovaisia. Hivenen mietin keskittyykö Haaviston kampanja nyt liiaksi niihin, jotka äänestäisivät häntä muutoinkin.

Toisaalta hieman samaa tekee Niinistönkin kampanja, mutta hänenhän tarvitseekin varmistaa ei välttämättä kasvattaa kannatustaan.

Jan Rossi 25.01.2012 19:22

No voi hyvänen aika sentään jos jotenkin loukkasin feministi Kaisa Rannan näkemyksiä asioista. Itse en millään tavalla pyrkinyt esittämään Jenni Haukiota seksistisesti vaan upeana naisena sen suhteen minkä olen hänestä median kautta saanut. Ja mitä tulee Haukion ajattelemiseen, aivan varmasti Haukio on ajatteleva persoona. Tätä en yhtään epäile kun kuuntelee hänen ajatuksiaan. Haukiolla on upeita ajatuksia, toivoisin vaan kuulevani niitä lisää. Haukio korreloi ajatteluaan hienolla tavalla. Haukio tuo mahtavan pääomalisän Niinistön tulevaan presidenttiyteen. Ja on kummallista jos tätä ei voi sanoa avoimesti.

jan.rossi@saunalahti.fi

Reino Kössö 25.01.2012 19:29

Sauli Niinistöähän pidetään talousnerona, joka pelasti Suomen 1990-luvun lamasta. Käytännössä Ahon ja Viinasen hallitus paalutti säästöt, joita Lipponen ja Niinistö jatkoivat lähes suoraan sellaisinaan. Paavo Lipposelle se jäi rasitteeksi, mutta Sauli Niinistölle gloriaksi. Ilmeisesti osa Niinistön kannattajista odottaa, että hänellä on valmis resepti, jolla Suomi selviää näistä meneillään olevista talousongelmista.

Pekka Haavistosta on vaikeampi sanoa sitä tai tätä. Hänhän on nyt yrittänyt häivyttää vihreyttään ja pyrkinyt profiloitumaan kansainvälisenä osaajana. Minusta on kuitenkin aika käsittämätön Haaaviston näkemys, että Meksikon huumesota on uhka maailmanrauhalle. Lisäksi Wikileaksin mukaan Haavistoa ei pidetty erityisen pätevänä Sudanin neuvotteluissa.

Joka tapauksessa molemmat ovat melko ohuen ulkopoliittisen kokemuksen varassa pyrkimässä vähän niinkuin harjoittelijoina tasavallan presidentin virkaan.Valinnassa tuntuukin painavan paljon enemmän muut asiat, kuin ulkopolitiikan kokemus ja osaaminen.

Vesa Kaitera 25.01.2012 19:41

Juhani Korhonen kirjoitti :"Tällä hetkellä Haaviston kampanja ja suosio näyttää olevan todella kovassa nousussa ja bandwagon -ilmiö näyttää olevan tosiasia. Erityisesti keski-ikää nuorempia äänestäjiä Haaviston kampanja näyttää innostavan ja vetävän puoleensa kuin hunaja mehiläisiä ja näyttäisi siltä että Haavisto on hieman Niinistöä suositumpi myös maan älymystö ja kulttuuripiireissä."

Pekka Haaviston kampanja on varmaan saanut uusia kierroksia, kun suuri joukko oman ehdokkaansa menettäneistä äänestäjistä on suunnannut Haaviston tukitiimiin. Mutta hyvin on Niinistönkin tiimi saanut vahvistusta Keskustasta, PS:sta, KD:stä, RKP:stä ja SDP:stä. Tuoreen mielipidetutkimuksen mukaan Niinistö olisi saamassa pudonneiden ehdokkaiden äänestäjistä noin 64% eli nyt Niinistön ensimmäisellä kierroksella hankkima reilun puolen miljoonan äänen kaula olisi virtuaalisesti kasvanut noin miljoonaan ääneen. Presidentivaalien toisen kierroksen sisäisen dynamiikan mukaan voimme kuitenkin olettaa, että tästä eteenpäin Niinistön johtoasema ainakin jonkinverran kutistuu.

Juhani Korhonen :"Niinistö johtaa ylivoimaisesti vielä mielipidemittauksessa, mutta hänen kampanjassaan näyttää olevan menossa päinvastainen underdog -ilmiö."

Enpä usko, että on. Tosin on myönnettävä, että jos Haavisto pystyy luutuamaan Niinistöllä lattiaa huomisen ja ylihuomisen TV-tenteissä, niin se voi muuttaa merkittävästi yleistä vaali-ilmapiiriä. Pidän tätä tosin varsin epätodennäköisenä, sillä Niinistö on rutinoitunut esiintyjä ja kahden ehdokkaan tentissä hän saa kylliksi tilaa ja aikaa. On myös huomattava, että ennakkoäänestys on jo käynnistynyt ja huomisiltaan mennessä lienee noin 600000 henkeä käynyt äänestämässä ja Niinistön johto annetuissa äänissä olisi todennäköisesti noin 180000 ääntä. Jos Haavisto ei pysty TV-tenteissä selkeästi nujertamaan Niinistöä, niin hän lähtenee vaalipäivään noin 400000:n äänen takamatkalta. En usko, että tuosa tilanteessa Haaviston kiri voisi mitenkään riittää kääntämään vaalitulosta toiseksi.

Juhani Korhonen :"Jos muistellaan viime kertaisiakin presidentinvaaleja, niin silloin ensimmäisen kierroksen Halosen yli 20 prosentin etumatka kutistui vaalipäivään mennessä tappioksi ja Halonen voitti silloin pelkästään ennakkoäänten turvin."

Viime kerralla kuitenkin Sauli Niinistön kannatus lähti hurjaan nousuun välittömästi ensimmäisen kierroksen tulosten selvittyä. Kun ensimmäinen ensimmäisen kierroksen jälkeinen gallup tuli, niin Niinistöllä oli siinä 47%:n kannatus, eli 12%-yksikköä enemmän kuin Haavistolla nyt. Siihen se Niinistön eteneminen sitten kuitenkin jämähti ja hän sai vaalien toisella kierroksella hieman runsaat 48% annetuista äänistä..

Juhani Korhonen :"Kirjoitukseni pointti on siinä, että julkaistu mielipidemittaus ei kerro vielä vielä mitään vaalien lopputuloksesta."

Olen kanssasi toista mieltä. Haaviston mahdollisudet ovat hyvin ohuen langan varassa. Huomenna ja ylihuomenna järjestettävissä TV-tenteissä Haaviston täytyy olla ylivoimainen, tai hän on lopullisesti menettänyt voittomahdollisuutensa. Hyvät suoritukset ensi viikon tenteissä eivät paljoa kättä lämmittäisi, sillä ennakkoäänestys olisi jo päättynyt.

JUhani Korhonen :"Mielenkiintoisinta on nyt nähdä seuraavissa mielipidemittauksissa mitä vauhtia Haviston ja Niinistön välinen kannatusero kaventuu. Ilmeisesti lähes kaikki ovat sitä mieltä täällä blogissa, että Haaviston kannatusluvut ovat menossa vielä ylöspäin ja Niinistön kannatus puolestaan tulossa alaspäin. Mielipiteissä eri puolilla on eroa lähinnä siinä mihin asti tämän arvellaan riittävän."

Suoran kansanvaalin toisen kierroksen tyypillinen tilanne on se, että kannatuserot pakkaavat lopussa supistumaan. Mutta Haaviston joukoilta loppunee nyt aika kesken. Kannattaa muistaa se, että kaikilla aiemmilla kerroilla, joissa tämä järjestelmä on Suomessa ollut käytössä, ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä saanut on myös voittanut toisen kierroksen.

Mikko E. Niemikorpi 25.01.2012 19:57

Juhani Koivunen kirjoittaa:

"Miten henkilö, joka vakaumuksellisista syistä on kieltäytynyt aseellisesta palveluksesta, voi vastata edellä olevista tehtävistä? Jos hänet valitaan, tulisiko ylipäällikkyys hänen kaudellaan siirtää esim. pääministerille? Vai tuleeko hänen todeta, ettei kyseinen vakaumus enää ole olemassa?"

Enpä lähtisi Haaviston nuoruuden valintoja kovin vakaumuksillisina pitämään. Seura ja ajan henki ovat luultavasti olleet ratkaisevia tekijöitä. Haavisto on jopa todennut, että saattaisi nykypäivänä suorittaakin asepalveluksen, koska se antaa hyvät valmiudet rauhanturvaamiseen ja kriisinhallintatehtäviin.

Eiköhän käytännön kenttätyö maailman kriisialueilla ole paitsi avartanut Haaviston näkemystä myös antanut vissiä tuntumaa siihen, miten sotilasorganisaatio toimii. Arvioin Haaviston asiantuntemuksen kriisinhallinan alueella selvästi reservin kapteeni Niinistöä paremmaksi.

Amiraali Juhani Kaskela totesikin päivän lehdissä Haaviston päteväksi mieheksi ylipäälikön rooliin. Puolustusvoimien entisenä komentajana hän myönsi Haavistolle sotilasansiomitalin 2008 tämän roolista Tshadin operaatiossa.

Sotilasarvohan on ollut vain viidellä ylipäälliköllä: Svinhufvud oli suojeluskuntavääpeli, Mannerheim marsalkka, Kekkonen kersantti, Koivisto alikersantti ja Ahtisaari kapteeni. Muut eivät käyneet armeijaa.

Kuriositeettina mainittakoon, että Ylen vaalikoneen mukaan Haavisto luottaa jonkin verran Niinistöä enemmän kykyynsä toimia ylipäällikkönä tosi paikan tullen. Väite kuului: "Sotilaallisen uhan kohdistuessa Suomeen presidentin tulee luovuttaa puolustusvoimien ylipäällikön tehtävä sotilashenkilölle". Haavisto on tästä osin eri mieltä, Niinistö osin samaa.

Olli Saarinen 25.01.2012 20:44

Presidentti Ronald Reagan oli tervejärkinen ja huumorintajuinen mies mutta häntä ei pidetty suurena filosofina. Hänen epiteettinsä oli "The Great Communicator" ja hänessä oli suuruutta tehdä sovinto Gorbatsovin kanssa ohi omien diplomaattien ohjeiden. Hän ymmärsi myös sotia Grenadan eikä Iranin kanssa.

Niinistöä kuunnellessa kokee kotikutoisesti presidentillisen déjà vu:n, kuuluu vain puolikkaita lauseita siiliasemasta. Haavisto sen sijaan on oiva oraattori, jonka kokonaiset virkkeet ovat hallittuja ja empaattisia.

"Maan isän" on syytä olla persoona, joka pystyy selvittämään kansakunnalle sen tilan ja tarpeet, toisin sanoen tukemaan hallitusta jos taloudellinen asemamme todella synkistyy kuten pahimmat skenaariot lupaavat.

Vaikka Suomen presidentti onkin vähintään "puolivallaton" olisi hyväksi, että ehdokkaat taivutetaan puhumaan niin paljon ja niin laajalti, että todelliset kannat ja ominaisuudet tulevat vaalipaineen alla esille arvioitaviksi.

Paulus Palomurto 25.01.2012 21:23

Yleinen käsitys, jota myös ehdokkaat itse tai ainakin heidän taustajoukkonsa kovasti vaalivat on se, että kyseessä ovat henkilövaalit. Siksi täällä ja muualla asetelmaa mietitään nimenomaan henkilöiden ja heidän ominaisuuksiensa kautta. Unohtaa ei silti kannata, että kyse on myös (puolue)politiikasta ja vallasta.

Uskon, että joissakin poliittisissa leireissä liputetaan viitan alta Haaviston puolesta kahdesta syystä. Ensinnä Haavisto olisi todennäköisesti helpompi henkilö presidenttinä. Toisekseen uskon, että vihreällä presidentillä olisi osittain samanlainen vaikutus vihreään puolueeseen ja koko liikkeeseen, kuin olisi ollut sillä, että perussuomalaiset olisivat joutuneet hallitusvastuuseen. Niinistö taas pystyisi varmasti paremmin vakiinnuttamaan kokoomuksen asemaa maan suurimpana ja johtavana puolueena ja siten olisi osaltaa sementoimassa poliittista kenttää ja mielenmaisemaa kokoomuksen näköiseksi. Sinänsä tämä spekulaatio on eräänlainen teoreettinen hypoteesi, koska vaalien lopputulos vaikuttaa varsin selvältä.

Pekka Haavisto on varmasti kovettu henkilö monissa tiukoissa ja haastavissa tehtävissä. Silti hänen hermostuttamisensa ja saamisensa pois "diplomaattimoodista" on varmasti Niinistölle/taustajoukoille mahdollista. Se taas murentaisi Haaviston tärkeintä ominaisuutta liikkuvien äänestäjien silmissä. Tänä ominaisuutena pidän kirkasotsaisen realismin, rauhallisuuden ja sovinnollisuuden yhdistelmää. Samaa taktiikkaa yrittänevät myös poliittiset toimittajat, sikäli kun se heidän työhönsä kuuluu. Käsittelyyn joutuu myös Niinistö. Vastaavasti hänenkin tulee selvitä kohtuullisesta ärsyttämisestä ja provosoinnista fokuksen katoamatta ja kasvonsa säilyttäen. Jos nykyasetelmilla mennään vaalipäivään, on tulos varmaan lähellä pävän galluppia, mutta jos Niinistön joukot lähtevät hakemaan tyrmäystä, voisi sekin olla mahdollista. Joskaan ei Suomen politiikassa järkevää. Täällä harrastetaan mieluummin pistenyrkkeilyä kuin haetaan tyrmäystä. Ehkä se on sitä sivistynyttä politiikkaa.

Kiitos Perässähiihtäjälle mielenkiintoisesta foorumista, kesken matkaa mukaan tulleelta politiikan sunnuntaiseuraajalta.

Kaisa Ranta 25.01.2012 21:31

Hyvä Jan Rossi, en niinkään loukkaantunut kuin äimistyin! Huomaat varmasti, jos luet ulkopuolisin silmin oman tekstisi, että alkuperäiset sananvalintasi on helposti luettavissa lähinnä Haukion ulkoisen esiintymisen ja olemuksen kehuna. Hänen ajatuksiaan mielelläni kuulen minäkin, semminkin kun se aamu-TVkin jäi väliin (ja sopiihan vaikkapa Jan Rossin niitä referoida, niin olisi kehuissa mukana jotain uutta tietoakin!). Ihan näin reilun pelin hengessä huomauttaisin kuitenkin, että Haukion ylenpalttinen ylistys ei välttämättä ole viisasta - se voi herättää etenkin nuorissa (hankalin ikäryhmä Niinistölle?) vastareaktion (kuten nyt allekirjoittaneenkin ensimmäisestä kommentista huomaa). Ei tunnu nykyaikaiselta - eikä oikealtakaan - olla tekemässä vaimosta ikään kuin miehensä jatketta.

Helena Telkänranta 25.01.2012 21:52

Jan Rossi kirjoittaa:

"Kyllä monet valtiovieraat mielellään kuvauttavat itsensä Haukion ja Niinistön rinnalla. Tämä viestittäisi vierailijoiden kotimaihin kuinka hieno puoliso Suomen presidentillä onkaan. Jenni Haukio valloittaa hymyllään monien maiden suurlähettiläät ja valtiomiehet ulkomailla Niinistön vierailuilla. Tästä on suuri etu kun Suomi alkaa saamaan merkittäviä tilauksia ulkomailta."

En ole ihan varma, oliko tämä tarkoitettu osittain huumoriksi, joten saatan olla tosikko, jos vastaan, mutta kuitenkin: Yleensä ulkomaankaupassa päätökset tehdään hiukan toisin perustein. Ainakin toivon, että kun suomalaiset yritykset valitsevat maailmalta merkittävien tilaustensa saajia, ne käyttävät kriteerinään jotain muuta kuin sitä, minkä näköinen on kyseisen maan presidentin puoliso.

Seppo Keränen 25.01.2012 22:19

Vaikeanpa pistit. Molemmilla herroilla on siisti puku, tukka hyvin ja kellokin taitaa näkyä.

Niinistölle haluan antaa ystävällisen neuvon siteeraamalla Paasikiven päiväkirjaa (16.2.1951): "Talousmiehen ammatti ei ollenkaan sovellu kouluksi valtiolliselle alalle ja poliitikolle. Se tekee ihmisen tyhmäksi. Minun pankkimiesaikani ei ollut mikään hyvä koulu minulle valtiolliselle alalle. Minun täytyy suurin osa siitä unohtaa, sillä se olisi minua vain vahingoittanut valtiollisessa toiminnassa."

Molempia neuvoisin miettimään, miksi syrjäseuduilla ja suurten kaupunkien joissakin lähiöissä äänestysprosentit vaali vaalilta laskevat. Lisäksi toivoisin, että molemmat ohjeistaisivat typerimpiä tukijoitaan lopettamaan Väyrysen ja Soinin äänestäjien halveksimisen ja pilkkaamisen.

Kun Kekkonen aikanaan taisteli köyhän kansan puolesta, hänellä oli tapana siteerata eräältä kansanmieheltä kuulemaansa viisautta: "Ei kommunisteja synny niin kuin sääskiä puroissa, yhteiskunta heitä tekee."

Omissa suljetuissa opintopiireissään kommunismia kauhistelleita oikeistolaisia Kekkonen neuvoi lukemaan Kiannon "Ryysyrannan Jooseppia" ja antamaan tukensa sosiaalisille ja muille yhteiskunnallisille uudistuksille, joilla kansan syvien rivien elämää kohennattaisiin ja vahvistettaisiin heidän horjuvaa uskoaan demokratiaan.

Maaliskuussa saanemme kuulla, miksi jälleen on tehtävä leikkauksia ja korotettava veroja, jotta rahaliitto pysyisi koossa ja finanssipiirit saavat sen, mikä niille oikeutetusti kuuluu. Sailas näkyy laskeneen, että laskun suuruus on tällä kertaa viisi miljardia euroa. Eihän tuo ole kuin kymmenesosa valtion vuotuisesta budjetista.

Toivottavasti saamme kuulla arvokeskustelun nimissä ehdokkaiden näkemykset EU:n tulevaisuudesta. Merkel esitti juuri omansa.

Jussi Lähde 25.01.2012 22:51

Parahin Unto, hyvät kommentaattorit ja muut lukijat sekä erityisesti terveiset rakkaalle ystävälleni sanaseppä Ilmarisen ahjonlämmittäjä Kari Peitsamolle

Sallinette pienen muistelon. Elettiin vuotta 1994 ja kävelin yöllä neljän aikaan ravintola Zetorista kohti Martti Ahtisaaren silloista vaalitoimistoa - Hotelli Presidentin korttelia kohti.

Meitä oli pieni joukko, muutamia kampanja-aktiiveja ja muutamia tulevia kampanjantekijöitä. Totesin Lasipalatsin edessä, että Isänmaa voitti nämä vaalit jo. Elisabeth Rehn ja Martti Ahtisaari olivat edenneet toiselle kierrokselle. Raimo Ilaskivi ja noiden aikojen Paavo Väyrynen olivat keränneet itselleen kannattajien lisäksi myös vastustajia. Muutamien muiden ehdokkaiden puheenparsille oli kohoteltu kulmakarvoja.

Saman saatoin todeta muutama yö sitten. Isänmaa on vaalin voittanut, kansa saa valita kahdesta erinomaisesta vaihtoehdosta.

Tunnen Pekka Haaviston hyvin ja Sauli Niinistön niin hyvin kun hänet saattaa tuntea, jos ei ole siinä henkilöautossa, johon mahtuvat hänen parhaat ystävänsä. Itse asiassa Pekka Haavisto ja Sauli Niinistö ovat tässä asiassa hyvin samanlaisia, molemmat pitävät sisimmät ajatuksensa hyvin tiukasti itsellään. Kenties juuri siksi molemmiat ovat myös lahjakkaita kirjailijoita, ajatukset eivät karkaa keskeneräisinä, niitä on maltettu muhittaa.

Haavisto ja Niinistö mainitaan usein herrasmiesmäisinä, sellaisia he molemmat ovat tiettyyn rajaan saakka. Kun täytyy aikaansaada herrasmiesmäisyys laitetaan pöytälaatikkoon siksi hetkeksi, kun asioiden vauhtia tulee edistää luotettujen seurassa.

Molemmista löytyy tilanteen niin vaatiessa tiukka kysyjä. Oliko tämä todella mitä sovimme tehtäväksi? Kummankaan esikunnan tehtävä ei ole helppo, mutta kumpainenkin osaa saada esikuntansa viihtymään työn saavutusten kautta.

Isänmaa on jo voittanut, nyt on kansalaisten aika valita vapaasti.

Klaus Stenbacka 26.01.2012 0:20

Vesa Kaitera: "Suoran kansanvaalin toisen kierroksen tyypillinen tilanne on se, että kannatuserot pakkaavat lopussa supistumaan. Mutta Haaviston joukoilta loppunee nyt aika kesken. Kannattaa muistaa se, että kaikilla aiemmilla kerroilla, joissa tämä järjestelmä on Suomessa ollut käytössä, ensimmäisellä kierroksella eniten ääniä saanut on myös voittanut toisen kierroksen."

Onko toinen kierros siis nykyisellään turha? Jakaako se kansan kahtia turhan takia? Viimeiset kuusi vuotta on internetissä jatkaneet eloaan edellisellä toisella kierroksella lanseeratut huhut ja lokapuheet, joilla istuvaa tasavallan presidenttiä pyrittiin halveeramaan, liittyen mm. Halosen SETA-jäsenyyden muka "todellisiin" motiiveihin.

Pitäisikö pohtia joko toisen kierroksen lakkauttamista, jos kerran se ainoastaan vahvistaa ensimmäisen kierroksen tuloksen, tai vaihtoehtoisesti toisen kierroksen muuttamista niin, että sillä olisi jotain todellista merkitystä presidentin valituksitulemisen kannalta, esimerkiksi siirtämällä toista kierroksen vaalipäivää (ja siten ennakkoäänestystä) viikkoa myöhemmäksi? Jäisi kampanjoille ja ehdokkaille todella aikaa aidosti "resetoida" ensimmäisen kierroksen lukemat. Nykyinen ennakkoäänestyskäytäntö kun tavallaan näyttää tekevän toisen kierroksen turhaksi, mistä Niinistöllä on jo kokemusta: ykköskierroksen ykkönen tuntuu saavan voittoon riittävän äänimäärän jo ennakkoäänestyksessä paljon ennen kun toisen kierroksen ehdokkaat ovat varsinaisesti mitelleet toisiaan vastaan televisiossa, lehdissä ja muissa medioissa.

Toisaalta nykyistä kaksivaiheista vaalitapaa on syystäkin kritisoitu turhan raskaaksi presidentin nykyistä tehtävänkuvaa ajatellen, ja kamppailun venyttäminen entisestään vain kasvattaisi epäsuhtaa. Kuitenkaan suoraan eduskunnan valittavaksi ei kukaan presidenttiä tunnu kehtaavan ehdottaa. Voisiko vaihtoehtona olla pieni takapakki Koiviston "puolisuoran" kansanvaalin suuntaan, tähän tapaan:

Jos ensimmäisellä kierroksella yksikään ehdokas ei saa yli puolta äänistä, nykyinen toinen kierros siirrettäisiin eduskunnalle. Päivän parin kuluttua kansanedustajat kokoontuisivat juhlalliseen tilaisuuteen valitsemaan kahden eniten kannatusta keränneen välillä, vaikkapa salaisessa lippuäänestyksessä, ja uusi presidentti olisi täten selvillä pikaisesti ensimmäisestä kierroksesta: ei tuskallista toista kierrosta.

Taina Hämäläinen 26.01.2012 0:21

En koe kummankaan ehdokkaan arvomaailmaa itselleni läheiseksi, siis sitä arvomaailmaa, jota he kampanjan aikana ovat itsestään tuoneet esille. Toisin sanoen, hyvin ovat molemmat osanneet kierrellä ja kaarrella vastauksissaan niin, ettei niistä ole mitään todella relevanttia julkitullut..

Itse pidän edelleen presidentin tärkeimpänä tehtävänä ulkopolitiikan hoitoa ja varsinkin Venäjän suhteiden menestyksellistä hoitoa. Tähän ei kummallakaan miehellä olei kokemusta, eikä taitoa.

Niinistön vaalikampanjaa on tehty jo kuusi vuotta median hyvällä avustuksella. Haaviston avuksi rahamiehet ja media ryntäsivät vasta, kun alkoi näyttää, että Väyrysestä saattaisi hyvinkin tulla presidentti. Tässä Väyrysen syrjäyttämisessä media onnistuikin kiitettävästi. Ei siis haluttu todellista ulkopolitiikan asiaosaamista, syystä jota en ymmärrä.

Aina on ollut niitä, jotka ovat hyväksi käyttäneet nuorison taipumusta massahysteriaan.Jälleen kerran saatiin massat ulvomaan hurmoksissa ja kuinka valtava hurmos valtaa nuoret Ultra bran konsertissakin: ollaan yhtä, ollaan jotain suurta, ollaan yhdessä suurta. Monikohan heistä on edes hivenen perillä siitä, että maalle pitäis nyti valita pätevä ulkopolitiikan asiantuntija, kokenut neuvottelija ja todellinen arvojohtaja presidentiksi?

Viime viikkojen mielipiteiden mukaan minä ja kaltaiseni emme kuitenkaan ymmärrä, mikä tälle maalle olisi parasta. Niin Niinistön, kuin Haavistonkin kannattajat ovat toistuvasti tuoneet esille, että me periferiassa elävät olemme juntteja, konservatiiveja, impivaaralaisia, suomettuneita, ahdasmielisiä, vanhoillisia, taantumuksellisia jne. Joku kirjoittaja kertoi jopa vihanneensa Väyrystä! Siksikö vain, kun me juntit olisimme halunneet presidentiksi parhaan ja pätevimmän?

Nyt molemmat ehdokkaat yrittävät saada meitä juntteja kannattajakseen. Meitä on kuitenkin iso joukko, jotka ilmeisesti olemme niin juntteja, ettemme äänestä, emmekä tue kumpaakaan, emme edes Laanisen käskystä.

.

Kari Peitsamo 26.01.2012 0:29

Jussi Lähde moi! Minun piti jo poistua näiltä foorumeilta, mutta kun näin viestisi, en voinut olla vastaamatta. Presidentti Koiviston lausuma, jossa hän hyvin sarkastiseen sävyyn tänään yllättäen ilmoitti olevansakin tyytyväinen presidentin uuteen perustuslakiin kirjattuihin kavennettuihin valtaoikeuksiin, sisältää vakavan viestin: kumpikaan ehdokkaista ei esitystensä perusteella täytä presidentiltä edellytettäviä ominaisuuksia. Olen Mauno Koiviston kanssa täysin samaa mieltä. Kulttuurityötekijänä minua hirvittää lisäksi myös ehdokkaiden puolisoiden henkinen taso. Heidän hiusmuotoiluvinkkinsä ja runonsa ovat kammottavia. En äänestä ehdokkaista kumpaakaan.

Seppo Laine 26.01.2012 0:34

Stereotyyppiseen ajatteluun on helppo helppo mennä ,mutta juuri nykyisten kilpakumppaneiden kyseen ollen se helposti johtaa harhaan.

Esimerkiksi ajatus siitä, että Haavisto olisi nuorten ehdokas ei ole mitenkään selvä asia. Se mitä olen sattunut kuulemaan Niinistöä esimerkiksi nuorten radio-ohjelmissa antaa aivan erilaisen kuvan. Harvoin hän on yhtä rennon ja vapautuneen oloinen kuin siellä. Tunne tuntuu olevan molemminpuolinen. Niinistö tuntuu löytävän aika nopeasti yhteisen sävelen niin sanottujen tavallisten nuorten kanssa, joille Haavisto on liian korkealentoinen. Ehkä tällaiset teinit, jotka itsekin vasta etsivät omaa ilmaisuaan, samaistuvat helpommin Niinistöön, joka ei ole sanataiteilija luonteeltaan.

Itse asiassa Niinistön suomalaiskansallista niukkaa ulosantia olisi helppo pitää merkittävänä puutteena poliitikolle. Jotain muuta hänessä siis pitää olla, koska on kuitenkin niin hyvin politiikassa pärjännyt. Maailmalla hänet varmaan poliittisissa piireissä liitettäisiin suomalaiseen "häkkinen-räikkönen" -ilmaisun koulukuntaan. Vähän puhetta, mutta pääasia, jos poliittista rattia osaa kääntää.

Haavisto on herrasmies luonteeltaan. Hän ei ole ainakaan vielä lähtenyt agressiivisesti Niinistöä prässäämään vaikka hänestä onkin jonkinlainen puheidoli kuoriutunut. Politiikan verbaalimittelöissä hän kyllä Niinistön päihittäisi ja varmaankin myös yrityspuolen kaupan edistäjänä olisi pistämätön. Niinistö on kokoomuslaisena tässä suhteessa joutunut aika erikoiseen tilanteeseen.

Halosen tyyli oli verbaalisissa ulostuloissa. Saisiko Suomi nyt toimivamman presidentin!

juha vaisanen 26.01.2012 1:27

Molemmat herrat ovat varmaankin kykenevia presidentiksia ja tayttavat perustuslain vaatimukset.

Mikali Haavisto valittaisiin presidentiksi, minulla (kuten varmaan monella muullakin) tulisi olemaan vaikeuksia selvittaa 10 ja 13-vuotiaille lapsilleni presidentin puoliso tilannetta.

Kenneth Wrede 26.01.2012 2:06

Kiitos Kaisa Ranta kirjoituksestasi. ; )

Outi Kettunen 26.01.2012 2:12

Niin, Perässähiihtäjältä hyvä kysymys: millaisia miehiä he ovat. Nythän ollaan todellakin valitsemassa Suomeen miespuolista presidenttiä Tarja Halosen täydet kaksi kautta kestäneen 12 vuoden mittaisen kauden jälkeen.

Tarja Halosen naissukupuoli oli merkittävä tekijä hänen valintansa osalta ja hän sai kannatusta erityisesti naisilta yli puoluerajojen. Hänen valintansahan ei olisi muutoin ollut mahdollinen.

Haloseen on kuitenkin aina liittynyt mielestäni tiettyä androgyynisyyttä ja sukupuolten sekä myös seksuaalisuuden rajojen kyseenalaistamista hyväksyvään suuntaan. Sama efekti on nähtävissä Haavistossa, tietty sukupuolettomuus ja siten "vaarattomuus".

Ajatuksena on se yleisesti ja kansainvälisesti (YK) hyväksytty arvo, että mm. sukupuoli tai seksuaalinen suuntautuminen ei saa olla ihmisen määrittelemisen peruste, tai varsinkaan estää häntä toteuttamasta ainutkertaista elämäänsä.

Tätä ideologiaa presidenttiehdokas Pekka Haavisto tietysti luontevasti jatkaa, eikä ole varmaankaan epäselvää, kumpaa ehdokasta väistyvä presidentti äänestää.

Miehenä Haavisto on mielestäni tyyppiä Risto Reipas, oikein miellyttävä ja sovitteleva, kiltti poika, jolla vielä pysyy naama ja kroppa viisikymppisenäkin kondiksessa.

Olen kuitenkin saanut hänestä sellaisen vaikutelman, että hän on vähän kaikkien kaveri, eikä oikein ole sanonut mitään omia, tiukkoja ja strikstisti argumentoituja mielipiteitään missään.

Tietysti Haavisto on myös melkein jopa jonkinlaisen kilpailun kohteena sosiaalisessa mediassa ja arvioisinkin, että siellä käyty mittelö on monille osallistujille tärkeämpää oman egon ja aseman kohotusta kuin konsanaan ehdokkaan menestys.

On tärkeämpää olla osana ilmiötä ja siten kohottaa omaa erinomaisuutta ja osallistumista. Se tapahtuu nykyisin Facebookissa ja Twitterissä, jotka ovat maksullisia palveluja, mutta joita käytännössä kaikki mediat, varsinkin YLE (joka on jatkossa vielä nykyistäkin enemmän kaikkien taskusta ottamassa rahaa) tekee. Miksi?

Äänioikeutetuissa on paljon ihmisiä, jotka eivät ole ajan hermolla koko ajan kaikkien kanssa. Monet eivät edes halua olla. Ovatko he olemassakaan, jos he eivät ole Facebookissa? Ratkaiseeko siis jatkossa vaalit se kansanliike/toimittajat, joka on Facebookissa?

Mitä muuten näille tyypeille, jotka muuttavat Helsinkiin tai pk-seudulle, tapahtuu? Suurin osa helsinkiläisistähän (60 %) on landelta muuttaneita. Pohjois-Karjalasta pääkaupunkiseudulle tulleet radikaalit uuden ajan muusikot ja taiteilijat äänestävät Haavistoa ja samaan aikaan Pohjois-Karjalassa on heikoin äänestysprosentti, koska heidän (keskustaa, perussuomalaisia?) aiemmin äänestäneet vanhempansa eivät äänestä ketään.

Olisiko mahdollista, että nuorista tulee suvaitsevaisia jo tai vasta netissä ja että se reaalistuu vasta turvallisen matkan päässä Helsingissä? Asiaa kannattaisi tutkia, koska tuollainen lauma- ja massakäyttäytyminen on muilta puolueorganisaatioilta selvästikin hukassa.

Presidenttipeli on kuitenkin todellisuudessa kilpailua myös siitä, millainen estabhlismentti sinne kansliaan muodostuu ja monilla on varmasti hinkua päästä sinne hyväpalkkaisiin ja CV:ssä myöhemmin hyvältä näyttäviin, etuoikeutettuihin töihin.

Kannattajien keuliminen saattaa todellakin haitata Haaviston menestymistä, koska kaikenlainen liiallinen kiihko toimii "maltillisen kokoomuksen" eduksi.

Mutta tuleeko Haavistosta Suomen Obama - no tuskinpa sentään. Jos Alexander Stubb olisi Haavistoa vastassa, niin hän voittaisi varmaan tyyliin 6-0.

Muun muassa Suomen US-suhteet Perässähiihtäjän blogissa mielestäni ansiokkaasti esiin nostaneen Anna Mikkolan (20.1. klo 11:38) kommenttiin liittyen arvioisin, että asia on kuitenkin selvästikin jotenkin taustalla olemassa.

Kokoomuksella on tarkoituksena nostaa muutenkin hyvään tilanteeseen kokoomuslainen presidentti, jota seuraa varmaan 6-12 vuoden päästä seuraava kokoomuslainen ja kaikkein karismaattisin Suomen edustaja presidentiksi, jos hän ehtii muilta kiireiltään.

Muistakaa nyt oikeasti, että presidentillä on vain hyvin vähän valtaa.

Vaalissa kaikkineen yhdyn siihen mitä täällä on arvokkaasti sanottu, että jakautumista on tapahtunut, mutta mielestäni se ei ole niinkään puolueiden tai niiden ideologioiden välillä tapahtunutta, vaan kyse on sukupolvenvaihdoksesta ja arvoista.

Uskon, että yllättäen Keskustan tietynlainen lähiajattelu, lähiruoka-ajattelu, joka lähtee paikallisesta, alueellisesta ja Suomesta, laajentuen Eurooppaan ja maailmaan, planeetan hyvään hoitamiseen, on onnistuneempaa Väyrysen ansiosta.

Väyrynenhän puhui entisenä kehitysasioista vastaavana ministerinä kasvun rajoittamisesta.

Keskusta sai varmasti paljon miettimistä Väyrysen aivan loistavasta kampanjasta ja sen hienosta lopputuloksesta.

Hienoa, että tämä blogi on ajan tasalla ja täällä on suoraan sanoen perässähiihtäjän ohella aivan hiton hyviä kirjoittajia ja ajattelijoita. Täällä oppii, itsekin.

Pentti Kangasluoma 26.01.2012 5:42

Presidentin vaalien yhteydessä on aina keskusteltu median ja presidentin suhteesta. 12 kertaa nyt mitattu lehdistön vapautta, tällä kertaa laajemmin kuin aikaisemmin.

1. on Suomen sija, 2. Norjan ja sitten tulevat Viro ja Hollanti.

Hesarin verkossa on STT-uutinen, siinä ei kerrota että Viron sijoituksesta, eikä myöskään Venäjän sijoituksesta, se on 142.

30. on Liettuan sija , ja 50. Latvian. Etelänaapurimme hyvä sija, ja sen paraneminen vuonna 2011 on perua siitä hyvästä esimerkistä jota pohjoiset naapurit näyttivät kun kommunistivallan kahleita katkottiin.

Esa Sakkinen 26.01.2012 6:28

Parahin Jussi Lähde kirjoitti samassa viestissä muutamankin kerran, että isänmaa on jo voittanut. Halpaa retoriikkaa.

Suomen kansalaiset eivät ole vielä voittaneet. Voittoon tarvitaan korkea äänestysaktiivisuus toisella kierroksella. Voittakaamme itsemme ja käykäämme uurnille puhtain sydämin. Isänmaa voittaa, kun suorassa kansanvaalissa kansa on aktiivinen ja mahdollisimman kaikki osallistuvat.

Siksi pidänkin maanpetturuutena kehotuksia äänestämättä jättämiseen, myös peitellysti - ajatelkaa jos suurin osa jäisi kotiin. Ei näyttäisi hyvältä, varsinkaan ulospäin. Kyllä kansalla johtaja pitää olla, niin niin ja elämää myös!

Jan Rossi 26.01.2012 7:53

Kaisa Rannalle tiedoksi, että Jenni Haukio sanoo Iltalehdessä, että isänmaan edustaminen presidentin puolison roolissa on otettava kunnia-asiana. Eli tässä tämä on. Presidentin puolison edustuksellisuutta Haukio ei näe ongelmana, joten hänestä tulee upea edustaja Suomelle maailmalla. Samalla Haukio toivoo jatkavansa työn tekemistä tulevassa roolissaan. Hieno juttu. Ja arvoisalle Helena Telkänrantaalle sanoisin näin, että Haukio ei ainakaan pahenna mahdollisuuksia viedä eteenpäin suomalaista osaamista maailmalla kun Niinistö tekee vierailujaan. Itse kehun silloin ihmisiä kun on kehumisen paikka. Muutenkin suomalaisessa kulttuurissa kehutaan liian vähän.

Jan Rossi

Tuomo Kokko 26.01.2012 9:09

"Millaisia miehiä ehdokkaat ovat?" Monessa asiassa toistensa kaltaisia. Aikuisia ammattipoliitikkoja. Herrasmiehiä, joilla on ollut iskukykyä napata nuori puoliso. Eteläsuomalaisia. Ja - porvareita.

Toisella äänestyskierroksella he ovat myös kannatukseltaan erittäin tasavahvoja, ja vaali ratkeaa suhteessa 50,01 - 49,99. Luulisi tämän motivoivan uurnille myös heitä, joiden ikioma ehdokas avauskierroksella tipahti.

Miika Kurtakko 26.01.2012 9:14

Olen Esa Sakkisen kanssa samaa mieltä. "Isänmaa voitti"-fraasin voi suomentaa sanoilla "äänestitte ehdokkaita joita symppasin eniten". Lausunnossa on samanlainen astian maku kuin itsenäisyyspäivänä: kaikki lausuvat yleviä sanoja sodissa kaatuneiden ja haavoittuneiden puolesta - miesten jotka joutuivat uhrautumaan huonon ulkopolitiikan ja surkeiden presidenttien vuoksi. Kuka muistaa moittia ulkopoliittista tumpelointia 1920- ja 1930-luvuilla?

Palataanpa tähän päivään. Totean aluksi, että suosittelen äänestämistä ihan kaikille, koska se on sekä kansalaisoikeus että -velvollisuus. Mutta samaan hengenvetoon jatkan, että toisella kierroksella ulkopoliittisen pätevyyden määrä ei ainakaan noussut. Suuresti taitelijana fanittamani Kari Peitsamo vei hienosti jalat suustani tulkinnallaan Mauno Koiviston kannanotosta. Mutta Karin sanoin: "On pakko vatkaa" ja äänestettävä näistä, mitä meillä on.

Henkilökohtaisesti olen kuitenkin päätynyt kannattamaan Pekka Haavistoa. Tässä valinnassa suurena apuna ovat olleet intomieliset Sauli Niinistön kannattajat niin tässä blogissa kuin muuallakin. Niinistöllä on varmasti järkeviäkin tukijoita, mutta se suuri Niinistön kannattajien enemmistö, johon olen törmännyt, ei ole sellaista väkeä, johon kokisin minkäänlaista yhteenkuuluvuuden tunnetta.

Toivon Niinistöllä ja hänen kampanjalleen kaikkea hyvää. Niinistö on herrasmies, jolla on hallussaan porvariston hillitty charmi. Kuitenkin jos Niinistö aikoo tämän vaalin voittaa, niin kampanjaorganisaation kannattaisi keskittää iso osuus energiastansa omien joukkojen hillitsemiseen.

Jouko Halttunen 26.01.2012 9:23

Molemmat henkilöt ovat luonteeltaan diktatorisia.

Niinistö johtaa organisaatioitaan, puolue, valtiovarainministeriö, ym "pelolla" ja sanelupolitiikalla. Mutta Niinistö on oimeudenmukainen luonteeltaan, ei ainkaan tietoisesti loukkaa kenenkään oikeuksia.

Haavisto osoitti todellisen luonteensa ministerinä kun vei Natura-hankeen läpi epädemokraattisesti, tietoja salaillen, kansalaisten perusoikeuksia törkesti polkien. Hän tietoisesti toimi erittäin epäoikeudenmukaisesti, kansalaisia kohtaan.

Toivottavasti keskustalaiset valitessaan ehdokasta ottavat huomioon että presidentin pitää olla perusluonteeltaan oikeudenmukainen, kauniit sanat ei lämmitä jos teot ovat muuta.

Itse olen edelleen sitä mieltä että taidan jättää tämän kierroksen väliin. Mutta jos näyttää loppumetreillä siltä että Haavisto ohitaa Niinistön, niin menen äänestämään Niinistöä.

Kari Peitsamo 26.01.2012 9:52

Useassa kommentissa on viitattu Haaviston hyviin puhujanlahjoihin, ja siinä hän totta vieköön päihittää vastaehdokkaansa. Niinistö ei tule menestymään ulkopolitiikan johtajana huteron ilmaisunsa takia. Hän on kansainvälisen politiikan hiihtokilpailuissa kömpelö kuin lapsi, joka on juuri saanut ensimmäiset suksensa.

Sami Virtanen 26.01.2012 10:46

Mediasssa ja myös äänestäjien silmissä nämä kaksi herraa ovat varsin lähellä toisiaan. Etenkin EU ja NATO kysymyksissä. Moni jättää jopa sen vuoksi äänestämättä. Mikäli ensimmäinen kierros olisi päättynyt toisin ja Haaviston sijaan toisella kierroksella olisi Paavo V. tai Timo S. olisi vastakkainasettelu (siitähän vaaleissa kuitenkin on kyse) helpompaa.

Rohkenen esittä Untolle kysymyksen, että miten lujille ammattitoimittajana uskot tv-tenttaajien saavan ehdokkaat, saadaanko erot esiin?. Mielestäni tällä kierroksella punnitaan ehdokkaiden lisäksi myös toimittajien osaamista. Parivaljakolla Soini/Väyrynen vastaan Niinistö olisi toimittajatkin päässeet helpommalla.

Juha Väisäselle on todettava, että kahden lapsen isänä tiedän maailmassa olevan paljon vaikeammin selittävissä olevia asioita kuin presidenttiparien puolisotilanteet. Meillä ainakin nämä "rakkausasiat" nousivat esiin kuusivuotiaan kanssa ilman näitä vaalejakin. Rehellisesti kun asian selittää, niin lapsi ymmärtää sen montaa keski-ikäistä heteromiestä helpommin. Johtuen varmasti siitä, että lapsi käsittää rakastamisen ja yhdessäolemisen pelkästään tunnetasolla, ilman seksiin liittyviä mielikuvia.

Lauri Järvinen 26.01.2012 11:02

Juha Vaisanen kirjoitti: "Mikali Haavisto valittaisiin presidentiksi, minulla (kuten varmaan monella muullakin) tulisi olemaan vaikeuksia selvittaa 10 ja 13-vuotiaille lapsilleni presidentin puoliso tilannetta."

Kannattaisikohan tuonikäisille lapsille opettaa että maailmassa on kovin erilaisia ihmisiä - pitkiä, lyhyitä, vasenkätisiä, kiharatukkaisia, homoja, heteroja, tummia, vaaleita - ihan riippumatta siitä valitaanko Haavisto presidentiksi vai ei. Käsittääkseni mikään luettelemani ominaisuus ei korreloi lainkaan Presidentin virantoimituksen kanssa.

Reijo Honkanen 26.01.2012 11:16

Valitseeko media meille presidentin?

IS julkisti keskiviikkona ensimmäisen gallupin tulokset presidentin vaalin toiselta kierrokselta: Niinistö 65 % ja Haavisto 35 %. Näitä lukuja muutkin mediat toistelivat pitkin iltaa. Kannatusprosentit painettiin näkyvästi ja pienellä ohitettiin tosiasia, että neljännes ei halunnut ilmaista kantaansa ja 6 % ei äänestäisi. Nämä siis unohdettiin otsikoissa!

Pyysin opettajana lukiolaisia lyhyen matikan %-laskun kertaustunnilla pohtimaan, mikä tässä uutisoinnissa ns. mättää. Lukiolaisten %-laskutaidot olivat paremmat kuin iltapäivälehden. Oikeat kannatusluvut, jotka siis kertovat todelliset osuudet ehdokkaille, löytyivät nopeasti: Niinistö n, 45 % ja Haavisto n .24 %. Nuoriso oli aiheesta ihmeissään: Miten media voikaan antaa mielikuvia, jotka eivät vastaa todellisuutta ja näin ohjata "maallikoita" vaalikäyttäytymisessä! Moni haluaa olla toki voittajan puolella pohtivat nuoret...

Jani Huovinen 26.01.2012 12:19

Reijo Honkasen esiin nostama kysymys median roolista suorassa kansanvaalissa on todella tärkeä - varsinkin näissä vielä meneillään olevissa vaaleissa. Jonkun väitöskirjan aihetta pohtivan yliopisto-opiskelijan kannattaisikin ottaa aiheeksi tämä presidentinvaali ja median rooli, alkaen vuodesta 2006.

Aina edellistä presidentinvaaleista alkaen media on jaksanut muistuttaa kansalaisia siitä, kuka on "kärkiehdokas" ja "tuleva presidentti". Niinistöltä itseltään taisi vahingossa lipsahtaa eilen totuus, kun tv-uutiset kysyi tämän kampanjan eroista viime vaaleihin verrattuna, ja hän totesi kampanjan olleen tällä kertaa paljon pidempi - ja toden totta, kyllähän kuusi vuotta kohtuullisen pitkä aika on...

Mitä sitten tuohon uusimpaan galluppiin tule, niin se on todellakin johdatteleva ja todistusvoimaltaan olematon. Se on tehty liian varhain 1. kierroksen jälkeen, vaiheessa jolloin toisen kierroksen uusi asetelma ei ollut vielä äänestäjille täysin selvinnyt.

Valistuneet ja medialukutaitoiset kansalaiset kyllä näkevät tällaisten ohjailuyritysten lävitse, ja nykyisen nettiaikana kaikki eivät ole pelkästään valtamedioiden varassa, mutta äänestäjien enmmistö on silti edelleen hieman kärjistäen sanottuna median talutusnuorassa. Toivottavasti tulevaisuudessa entistä useampi onnistuu riuhtaisemaan itsensä tuosta talutusnuorasta irti!

Kenneth Wrede 26.01.2012 13:38

Tervehdys taas kaikki!

Olin kirjoittamassa kommenttia Juha Vasisaselle kunnes pääsin Lauri Järvisen kommenttiin lapsista ja heille rakkaudesta kertomisesta. Nyt ei tarvitse kommentoida, Järvinen sanoi kaiken. Kannattaisi Vaiasasenkin lukea ja ajatella.

Miika Kurtakko kirjoittaa

"Lausunnossa on samanlainen astian maku kuin itsenäisyyspäivänä: kaikki lausuvat yleviä sanoja sodissa kaatuneiden ja haavoittuneiden puolesta – miesten jotka joutuivat uhrautumaan huonon ulkopolitiikan ja surkeiden presidenttien vuoksi. Kuka muistaa moittia ulkopoliittista tumpelointia 1920- ja 1930-luvuilla?"

Minulla on kaksi kysmystä Kurtakolle; 1) Kuinka vanha olet? ja 2) Oletko lukenut Eestiin, Latvian Liettuan, Puolan, Saksan, Unkarin, Tshekkoslovakian, Romanian, Bulgarian, Jugoslavian (Serbian, Kroatian) tai Albanian historiaa, puhumattakaan esim. moninkertaisesti palkitun brittihistorioitsijan Simon Sebag Montefioren kirjan "Stalin, punainen Tsaari"?

Reijo Honkanen tarttui tosiasiaan josta täälläkin olen useampaan otteeseen yrittänyt kiinnittä mm. Unskin huomion, eli prosenttilaskuun ja kansantajuisuuteen. Meille opetettiin jo ala-asteella (esikoulussa minun tapauksessani) prosenttilaskua. Sen mukaan esim. hinnat nousevat x prosenttia, ei prosenttiYKSIKKÖÄ.

Tämä jälkimmäinen tapa esittää erilaisia muutoksia on erittäin harhaanjohtava, mutta ai niin tarkoitusperäinen, etenkin esim. verojen ja kannatuslukujen ollessa kyseessä.

Onhan 3 prosenttiyksikön korotus 22%:in arvonlisäveroon mitättömän pieni, mutta jos asia ilmaistaan, kuten pitäisi, %-uaalisena korotuksena 13,64 % niiin johan kansa nousisi barrikaadeille. Sama pätee esim. Pekka Haaviston saamaan äänimäärän kun verrataan ennakkoääniä ja vaalipäivän sellaisia. 14,6 -> 22,4 %, eli siis 7,8 %-yksikköä, mutta 53,4 prosenttia. Melkoinen ero lööpeissä siis!

Media ja "kallupit" ohjaavat ja laiskat seuraavat kuin sopulit kyseenalaistamatta, mutta kuten vanha sanonta toteaa; kansa saa mitä kansa ansaitsee.

Ajatelkaa ja äänestäkää!

Pellervo Peltoniemi 26.01.2012 13:58

Kahden hyvän ehdokkaan vertailusta

Kaksi vertailuperustetta ja yksi kommentti seuraavassa.

Toivoisin, että ehdokkaat kertoisivat linjansa koulutuksen suhteen - mikä merkitys ja arvo on koulutuksella ja sen perusrakenteilla tulevaisuuden Suomessa. Onko Suomen koulu- ja yliopistolaitos kehittämisen arvoinen asia vai turhake, jota ilmankin pärjätään?

Toiseksi, mikä odottaa ehdokkaiden mielestä sen tien päässä, jossa yhä suurempi osa meistä jättää kansalaisvelvollisuuksiaan täyttämättä? Asevelvollisuusarmeijan kohdalla tämä tarkoittaa, että Suomen oma puolustuskyky on muuttumassa tyhjäksi retoriikaksi ja johtaa väistämättä ratkaisuun, jota emme kuitenkaan halua?

Kommettina myös, että hyvin monet suomalaiset ovat olleet ilman presidenttiä viimeiset 12 vuotta. Kun jotenkin on kuitenkin pärjätty, niin se osoittaa, että tämäkään vaali ei ole mikään maata kaatava tai nostava yksittäinen asia.

Jan Rossi 26.01.2012 15:03

Niinistö otti hienosti esille ihmisoikeuksien sitomisen kauppapolitiikkaan. Samaa itsekin olen pitänyt esillä, sillä ehdotin jo 2006, että ihmisoikeudet sidottaisiin enemmän kokoomuksen politiikan ytimeen. Tähän Niinistö on nyt tarrannut kun esiintyi MTV3:n tentissä aamulla.

Ihmisoikeudet ovat peruuttamattomia oikeuksia ja uskon vahvasti, että Niinistön tuleva presidenttiys kiinnittää niihän enemmän huomiota ulkopolitiikassa kuin Halonen teki kausillaan. Mielestäni nyt pitäisi siirtyä pragmaattiseen ulkopolitiikkaan idealismin sijaan. Uskon, että pragmaattista lähestymistapaa arvostetaan enemmän kuin idealistisista asetelmista lähtevää ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Halosen kauden päättyminen on helpotus monille johtajille maailmalla.

Jan Rossi

Pekka Lehtonen 26.01.2012 15:10

Itse maaseudun miehenä mietin edelleenkin sitä, että millaisia miehiä ehdokkaat ovat.

Haavistossa on tällaista kieroutta ja salailua, jota minun on vaikea hyväksyä. Olkoon esimerkkinä vaikkapa tuo Natura, mistä joku tuolla edellä jotain jo sanoikin. Monet muutkin asiat ovat edenneet vähän samalla lailla. Olen saanut sellaisen kuvan, että Haavisto on mukava heppu läheisten työkavereiden mielestä, vaikka vähän kiero olisikin.

Niinistöstä kerrotaan, että hänen johtamistyylinsä ei olisi oikein diplomaattinen. Huutoa ja räyhäämistä, elleivät asiat etene hänen toivomallaan tavalla. En pidä tuollaisesta johtamisesta. Tosin väitetään, että viimeisen kahdentoista vuoden aikana, presidentin avustajakaarti on siihen tottunut ja pahemmaksi se ei ainakaan mene. Kerrotaan myös, että työkaverit ovat yhtä mieltä siitä, että Niinistö on harvinaisen rehellinen ja oikeudenmukainen poliitikoksi, jos Niinistö nyt tavallisen poliitikon saappaisiin voi laittaa. Siinä suhteessa hän on vähän samanlainen kuin Koivisto aikanaan.

Kallistun kannattamaan Niinistöä, juuri tuon oikeudenmukaisuuden ja rehellisyyden vuoksi. Nuo ovat arvokkaita ominaisuuksia ihmisessä. Rehellisyyttä ja oikeudenmukaisuutta meidän kaikkien tulisi noudattaa ja lapsemme niihin kasvattaa.

Jussi Rantala 26.01.2012 15:30

Jan Rossi: haluat siis pragmaattisempaa ulkopolitiikkaa idealismin sijaan ja samalla haluat sitoa ihmisoikeudet vahvemmin kauppapolitiikkaan. Avaisitko tätä yhdistelmää ja ajatteluasi hieman, kiitos.

Vesa Kaitera 26.01.2012 15:57

Pekka Lehtonen kirjoitti :"Niinistöstä kerrotaan, että hänen johtamistyylinsä ei olisi oikein diplomaattinen. Huutoa ja räyhäämistä, elleivät asiat etene hänen toivomallaan tavalla. En pidä tuollaisesta johtamisesta. Tosin väitetään, että viimeisen kahdentoista vuoden aikana, presidentin avustajakaarti on siihen tottunut ja pahemmaksi se ei ainakaan mene."

Siinä olet oikeassa, että Tarja Halonen on antanut avustajilleen ajoittain huutia niin perusteellisesti, ettei tilanne hänen seuraajansa aikana varmaankaan voi muuttua enää nykyisestä pahemmaksi. Mutta en ole kuullut, että Niinistö olisi varsinaisesti kenellekään räyhännyt. Sauli Niinistö vaatii paljon niin itseltään kuin muiltakin, mutta hänen auktoriteettinsa on niin suuri, että hän saa vihansa kohteen tuntemaan itsensä nöyryytetyksi ilman varsinaista huutamista.

Kun sympaattinen mutta johtajana nössö Salolainen vaihtui määrätietoiseen ja voimakastahtoiseen Niinistöön, niin monilla Kokoomuksen puoluetoimiston vakinaisilla työntekijöillä oli alkuun sopeutumisvaikeuksia. Se sanonta, että Niinistö johtaisi pelolla, on peräisin noilta ajoilta. Tilanne kyllä tasaantui aikaa myöten.

Miika Kurtakko 26.01.2012 16:04

Kenneth Wrede kysyi: "1) Kuinka vanha olet?"

Enpä usko, että vastaan tuohon. En ymmärrä mitä sillä tiedolla tekisit, ja jos ymmärtäisin, en vastaisi siltikään.

Kenneth jatkaa: "2) Oletko lukenut Eestiin, Latvian Liettuan, Puolan, Saksan, Unkarin, Tshekkoslovakian, Romanian, Bulgarian, Jugoslavian (Serbian, Kroatian) tai Albanian historiaa, puhumattakaan esim. moninkertaisesti palkitun brittihistorioitsijan Simon Sebag Montefioren kirjan ”Stalin, punainen Tsaari”?

Euroopan yleinen historia on kyllä hallussa antiikista nykypäivään, kysy mitä haluat tietää. Ja kyllä, olen myös lukenut Sebag Montefiorin kirjan ihan alkukielisenä versiona.

Pekka Lehtonen moittii edellä Haaviston "kieroutta ja salailua". En kiistä asiaa sinällään, mutta olisivatko edes jonkun sortin perusteet paikallaan?

Jan Rossi 26.01.2012 16:13

Hyvä Jussi Rantala, tarkoitan tätä siis sillä, että esimerkiksi Suomen ja Kiinan kauppapolitiikassa Niinistö voisi vihjaista kiinalaisille, että näillä menisi kauppapolitiikassaan vieläkin paremmin jos ottaisivat enemmän ihmisten oikeudet huomioon EU:n kanssa käymässään kaupassaan. Ihmisoikeuksien parantaminen aina parantaa maan kilpailukykyä, osaamista, sekä parantaa maan sisäisiä ongelmia. Tästä on hyvänä esimerkkinä Burman muuttunut tilanne, jossa juntta vihdoinkin vapauttaa poliittisen vangit ja siirtää maata kohti demokratiaa. Burmallahan menee nyt huomattavasti paremmin. Eristyneisyys purkautuu. Burman esimerkkiä Suomi voisi käyttää vaikkapa Afrikan politiikassaan. Tämä on pragmatismia kauppapolitiikassa. Kauppaa käydään, mutta siinä sivussa voisi siis vihjaista, että kauppa kävisi vieläkin paremmin jos maa korjaisi ihmisoikeuspolitiikkaansa.

Jan Rossi

Pentti Kangasluoma 26.01.2012 17:17

On vaikea jossitella mikä olisi ollut oikeaa ulkopolitiikkaa 1920-1930. Stalin lähetti tänne asiamiehiään, tuhosi punapakolaiset,

muilutetut, Amerikasta ja Kanadasta lähteneet suomalaiset siirtolaiset.

Lapuan liike oli mutta Vihtori Kosola joutui vankilaan. Saksa sympatioita oli, mutta ei natsipuoluetta. Rajajoella raja oli liian lähellä Leningradia, eikä Tarton rauha 1920 ollut Suomen kannalta häpeärauha.

Johtajamme olisivat voineet tehdä hiukan erilaisia ratkaisuja 1939-1944 vuosina. Kaikkein tärkeintä oli että linjat pitivät 1940, ja 1944, ja jääkäriupseerien johdolla lopetimme aseveljeyden Saksan kanssa.

Kyösti Salovaara 26.01.2012 17:42

En tiedä mitä lapsille pitäisi sanoa, koska oma poikani on jo riittävän vanha tietämään mitä tietää pitää.

Mutta kävin tänään tapaamassa äitiäni, joka täytti tapaninpäivänä 93 vuotta. Äitini asuu lapsuuteni ja nuoruuteni miljöössä Sapokan rannalla, Arto Tolsa areenan tuntumassa.

Kun pääsin Kotkaan, kotiäänestyksen hoitaneet vaalivirkailijat olivat juuri lähteneet äitini luota Museokadulta.

Äitini kertoi näin:

"Vaalivirkailija kysyi että ketä äänestetään. Miä sanoin että

no tietysti sitä poikaa. Miä en vanhoja äijiä äänestä!"

"Mitäs vaalivirkailija?" minä kysyin.

"Kai se vähän hymyili", äiti sanoi.

Ensimmäisellä kierroksella äitini olisi kyllä äänestänyt Lipposta, mutta ilmoitus kotiäänestyksestä myöhästyi.

No, minä tänään torumaan, että tiedätkö äiti millaista väkeä vihreät ovat. Eilen tsekkasin taas kerran mitä Linkola oikein kirjoittaa (kirjoitti), eikä Haavisto eivätkä vihreät ole tietääkseni koskaan irtisanoutuneet Linkolan ajatuksista. Omistihan Linkola (johdonmukaiseti kylläkin, siitä kiitos Linkolalle) kirjansa (Toisinajattelijan päiväkirjasta, 1979) Andreas Baaderille ja Ulrike Meinhofille, koska he ovat tienviittoja, toisin kuin Jesus Naseretilainen tai Albert Schweitzer.

Linkola kiitti Hitleriä ja Pol Potia turhien ihmisten tappamisesta, siitä että luonnon kestävyyden eteen pitää ihmissukua uhrata. "Eivät vihreät voi olla humanisteja, koska heidän mielestään luonnon moninaisuus on tärkeämpää kuin kuin ihmisen kulttuurin moninaisuus", minä paasasin.

"Vain niin", äitini totesi. "Miä en tiiä vihreist mitään, mut mun mielestä jokainen saa mennä naimisiin ken kans tahtoo eikä se kuulu kellekään kenest tykkää."

No, äänestämisen peruste tämäkin eikä siihen ole nokan koputtamista.

Mutta ehkä pojasta polvi paranoo? Vai menikö se toisinpäin?

Kaarina Karhapää 26.01.2012 18:21

Vesa Kaitera kirjoitti, että Tarja Halonen on antanut avustajilleen ajoittain huutia niin perusteellisesti, ettei tilanne hänen seuraajansa aikana varmaankaan voi muuttua enää nykyisestä pahemmaksi.

Antakaa, hyvät ihmiset, presidenttimme Tarja Halosen jäädä ansaitusti eläkkeelle.

Ei ole kenellekään kommentoijalle kunniaksi analysoida presidentti Halosen johtamistapaa kertomatta sitä, mihin he tietämyksensä presidentti Halosen johtamistavasta perustavat.

Riitta Salmi 26.01.2012 18:23

Natura nousee usein esiin Pekka Haavistosta puhuttaessa, ja niin on täälläkin. On totta, että Natura-valmistelussa tehtiin virheitä, ja että Haavisto sattui olemaan ympäristöministerinä tuolloin, kun valmistelu piti kiireellä vetää läpi. Tehdyistä virheistä olisi kuitenkin väärin tuomita yksin Haavisto. Vielä vähemmän voidaan arvioida hänen sopivuuttaan presidentiksi tällä perusteella.

On muistettava, että Natura-valmistelu oli ympäristöministeriön kaikkien aikojen mittavin ja hankalin projekti, jossa aikatulukin oli hyvin tiukka. Samaan aikaan oli uudisteilla muuta suurta lainsäädäntöä, joten resurssit YM:ssä eivät yksinkertaisesti riittäneet. Jälkikäteen virheet mm. tiedotuksen suhteen oli helppo nähdä ja niistä on varmasti otettu opiksi. Valtiontalouden tarkastusviraston kertomus 140/2007 "Natura 2000 -verkoston valmistelu" käy perusteellisesti läpi kaiken, kannattaa tutustua!

Olisiko joku muu ympäristöministeri onnistunut paremmin Naturan kanssa? Sitä on mahdoton sanoa, mutta tuskinpa, tilanteen ollessa se mikä oli. Todennäköisesti YM:n toimintaa olisi pidetty salailevana joka tapauksessa, olisi ministerinä ollut kuka tahansa. On paradoksaalista, että avoimuutta aina voimakkaasti puolustanut Haavisto tuli leimatuksi YM:n epäonnistuneesta tiedotuksesta Naturan suhteen. Varmasti hän on siinä saanut elämänsä opetuksen.

Valitettavasti Naturasta leviää edelleen paljon virheellistä tietoa, vaikka pahimmat pelot ovat aikoja sitten osoittautuneet vääriksi. Lopputulos ei ole lainkaan niin huono kuin moni luulee. Olisikohan jo aika oppia elämään Naturan kanssa ja kohdistaa katseet muunlaisiin, maaseutua ja maanomistajia kouraiseviin uhkiin?

tiina ramsay 26.01.2012 18:49

Juha Väisänen ja Lauri Halttunen pohtivat omista näkökulmistaan Haaviston parisuhdetilannetta ja miten siitä kerrotaan lapsille.En olisi niinkään huolestunut siitä miten asiaa käsitellään Suomessa,liberaali,suvaitsevainen, pohjoismainen valtio ,on sitten kyse aikuisista tai lapsista.Henkilökohtaisesti pidän Haaviston sydämellisyydestä ja arvioin hänen pärjänneen Niinistöä paremmin monissa keskustelutilanteissa ja olisin valmis Haaviston presidenttiyteen.MUTTA.

Kuten A-P Pietilä siteeraa Aamupostissa ulkoministeriön virkamiestä"...presidenttinä Haavisto ei voi vierailla 77 maassa,eikä ainakaan Antonion puolisonsa kanssa...".Presidentin olennainen toimialue on ulkopolitiikka.Maailmassa on maita,joissa homous on lailla kielletty ja vielä enemmän maita,joissa nyt vaan ei vielä ole kulttuuria käsitellä julkisuudessa tämän tyyppisiä asioita,varsinkaan valtiovierailujen yhteydessä.Niin,että Suomiko nyt voisi esimerkillään korjata nämäkin maailman epäkohdat.

Kaipaan asiallista keskustelua aiheesta.En homofoobikkojen karjuntaa,enkä maailmaa syleilevien idealistien syrjintäsyytöksiä.

Toivo Wallius 26.01.2012 19:30

Kari Peitsamo kirjoittaa: "Useassa kommentissa on viitattu Haaviston hyviin puhujanlahjoihin, ja siinä hän totta vieköön päihittää vastaehdokkaansa. Niinistö ei tule menestymään ulkopolitiikan johtajana huteron ilmaisunsa takia. Hän on kansainvälisen politiikan hiihtokilpailuissa kömpelö kuin lapsi, joka on juuri saanut ensimmäiset suksensa".

Iltalehdessä on videolinkit Haaviston ja Niinistön puheisiin demareille. Niinistön puhe on asiasisällöltään ja esitystavaltaan kuin ensimmäistä kertaa kunnanvaltuustoon pyrkivän puhe. Lisäksi hän hieroo puheensa aikana kädellään useita kertoja nenäänsä. Haavisto puhuu kuin Obama, presidentille kuuluvista kansainvälisistä ja arvojohtamiseen liittyvistä asioista.

http://www.iltalehti.fi/presidentinvaalit/2012012615128505_pd.shtml

Jani Huovinen 26.01.2012 20:46

Kyösti Salovaaran väitteeseen, että Vihreät eivät ollisi irtisanoutuneet Linkolan raflaavista kirjoituksista toteaisin (vaikka en itse Vihreisiin kuulukaan), että kyllä ovat. Tietääkseni Linkolan välit vihreisiin poliitikoihin ovatkin olleet etäiset ja varsin huonot siitä alkaen, kun Vihreä liike ei perustamisvaiheessaan hyväksynyt hänen teesejään.

Mitä tulee Salovaaran mainitsemaan vastakkainasetteluun luonnon monimuotoisuus - ihmisen kulttuurin moninaisuus, totean vain että toista ei ole ilman toista; jos luonnon monimuotoisuus tuhoutuu, menee siinä myös koko ihmislajin elämisen edellytykset, eikä silloin olisi ketään nauttimassa myöskään kulttuurin monimuotoisuudesta!

Kenneth Wrede 26.01.2012 20:55

Jan Rossi kirjoitta; "Niinistö otti hienosti esille ihmisoikeuksien sitomisen kauppapolitiikkaan. Samaa itsekin olen pitänyt esillä, sillä ehdotin jo 2006, että ihmisoikeudet sidottaisiin enemmän kokoomuksen politiikan ytimeen. Tähän Niinistö on nyt tarrannut kun esiintyi MTV3:n tentissä aamulla."

Ihan vaan Rossille ja kaikille muille tiedoksi Niinistön vastaus Vasabladetin vaalikoneessa ennen ensimmmäistä kierrosta kysymykseen "Kaupan edistämisellä on korkeampi prioriteetti kuin ihmisoikeuksilla Presidentin ulkomaan vierailuilla.

ja sama suoraan lehden nettisivuilta kopioituna alkuperäiskielellä:

"VBL: Att främja handeln har högre prioritet än mänskliga rättigheter under presidentens utlandsbesök."

Niinistön vastaus; "Osittain samaa mieltä"

"Sauli Niinistö svarade: Delvis av samma åsikt"

ja perusteli:

Menestyvät yritykset ja niiden työpaikat muodostavat meidän yhteisen hyvinvoinnin perustan. Pidän hyvin tärkeänä sitä että presidentti auttaa tuomaan työtä Suomeen! (?, minun kysymysmerkki)

Sauli Niinistö motiverar:

"Framgångsrika företag och deras arbetsplatset bildar grunden till vår gemensamma välfärd. Jag anser att det är mycket viktigt att presidenten hjälper (till att, minun lisäys) hämta arbete till Finland".

Voisiko ylläolevasta ehkä vetää sen johtopäätöksen että arvon suosikki on muuttanut mielensä?

Haaviston vastaus samaan kysymykseen samassa vaalikoneessa: "Täysin eri mieltä" , helt av annan åsikt!

ja perustelu:

Presidentti voi avata uusia uria suomalaisille yrityksille uusilla markkinoilla. Tämä ei saa tapahtua ihmisoikeuksien kustannuksella. Ihmisoikeuksien on oltava korkealla suomalaisella asialistalla (agendalla). Myös yritysten toimintaedellytykset ovat parempia markkinoilla joissa ihmisoikeudet, työn säännöt (normit) ja ympäristökysymykset ovat kunnossa"

"Presidenten kan öppna nya spår för finländska företag inom nya marknader. Det här får inte ske på bekostnad av mänskliga rättigheter. Mänskliga rättigheterna ska stå högt på den finländska agendan. Också företagens verksamhetsmöjligheter är bättre på marknader, där mänskliga rättigheter, arbetslivets normer och miljöfrågor är i ordning."

Mahdollisista käännöksessä esiintyvistä virheistä vastaan itse.

Eero Pyykkölä 26.01.2012 21:13

Vesa Kaitera kirjoitti:

"Kun sympaattinen mutta johtajana nössö Salolainen vaihtui määrätietoiseen ja voimakastahtoiseen Niinistöön, niin monilla Kokoomuksen puoluetoimiston vakinaisilla työntekijöillä oli alkuun sopeutumisvaikeuksia. Se sanonta, että Niinistö johtaisi pelolla, on peräisin noilta ajoilta."

Ystäni kertoi esimerkin eduskunta-avusta-ajoiltaan Niinistön ollessa Puhemiehenä: Hän oli yksin röökillä eduskunnan tupakkahuoneessa kun Sauli Niinistö saapui vastaavaan tarpeentyydytykseen. Ystäni tervehti hyvien tapojen mukaan eduskunnan ykkösmiestä, muttei saanut minkäänlaista -sanallista tai kehollista- kommenttia. Se loukkasi ystävääni (demari), joten hän tässä fifty - sixty-tilanteessa lupasi äänestää Haavistoa. Koko Kansan presidentti tervehtii?

Moni muukin kuin toimija, kuin Niinistö itse tekevät hyvää työtä Haaviston hyväksi. Esim.palstalla kirjoittava Jan Rossi ja oululainen kunnanvaltuutettu Heikki Pesämaa tekevät hartiavoimin töitä Haaviston valinnan puolesta. Ehkä aika on kuitenkin Niinistön puolella?

Tuulet vaihtavat suuntaansa yhtenään.

Paul Tiensuu 26.01.2012 21:49

No, nyt sitten ne puolisot kuitenkin ovat puheenaiheena pinnalla. Itse toivoisin, että heidät jätettäisiin sivummalle, monestakin syystä.

Yksi on se, ettei presidentin puoliso ole Suomessa tärkeä poliittinen positio, varsinkaan nyt kun presidentin oma merkitys vähenee jatkuvasti. Toinen on se, että se kenen kanssa sitä elämäänsä viettää on kunkin oma asia.

Kolmas on se, että jos se ei ole pelkästään oma asia, vaan näitä puolisoita aletaan tuoda esille, niin mielestäni molemmat presidenttiehdokkaat joutuvat vähän noloon valoon 30-vuotta itseään nuorempine puolisoineen. Ok, Haavisto on Niinistöä kymmenen vuotta nuorempi, joten ikäeroa on "vain" 20-vuotta. Niinistön kohdalla epäilyttävyyttä lisää vielä sekin, että kyse on oikeastaan käytännössä hänen alaisestaan, vaikkei Niinistö enää virallisesti puoluettaan johtanutkaan.

Ymmärrän, että näitä puolisoita on pakko vähän pitää mukana, mutta edelläminituista syistä - sen lisäksi että puolisot kuitenkin ovat aika toissijainen seikka niin kauan kuin he eivät ole laittomia asekauppiaita tai muuta vastaavaa - en toisi heitä vaalien keskiöön.

Se siitä, kullakin oikeus omaan lailliseen suhteeseensa eikä se oikeasti ole meidän asiamme. Sitä vastoin tällainen hurmahenkinen hurahtaneisuus onkin sitten jo enemmän kuin vähän noloa:

"Niinistöllä on rinnallaan uskomattoman upea Jenni Haukio puolisona, joka varmasti lisää ulkomaisten vieraiden kiinnostusta vierailla Suomessa. Kyllä monet valtiovieraat mielellään kuvauttavat itsensä Haukion ja Niinistön rinnalla. Tämä viestittäisi vierailijoiden kotimaihin kuinka hieno puoliso Suomen presidentillä onkaan. Jenni Haukio valloittaa hymyllään monien maiden suurlähettiläät ja valtiomiehet ulkomailla Niinistön vierailuilla. Tästä on suuri etu kun Suomi alkaa saamaan merkittäviä tilauksia ulkomailta."

Et sinä Jan Rossi voi ihan oikeasti uskoa, että presidentin puolison ulkonäkö tuo Suomelle tilauksia ulkomailta. Vähän niin kuin Berlusconi hurmasi Haloselta EU:n elintarvikeviraston Parmaan, vai? Ei hyvänen aika sentään, ei se oikeasti niin toimi, varsinkaan kauppasuhteissa mihin presidentillä itselläänkään on tuskin mitään vaikutusta. Ja noin roima liioittelu saattaa Haukion jo vähän koomiseen valoon, joten ihan vain kunnioituksesta häntä kohtaan voisit laittaa jäitä hattuun tai sinne missä niitä eniten tarvitsetkaan.

Vesa Kaitera 26.01.2012 22:53

Kaarina Karhapää kirjoitti :"Ei ole kenellekään kommentoijalle kunniaksi analysoida presidentti Halosen johtamistapaa kertomatta sitä, mihin he tietämyksensä presidentti Halosen johtamistavasta perustavat."

Olen kuullut ulkoministeri Halosen johtamistavoista pariltakin pitkän uran UM:ssä tehneeltä virkamieheltä. He väittivät, etteivät koskaan olleet kuulleet samanlaisia ripityksiä kuin mitä tuore ulkoministeri Halonen oli antanut UM:n joillekin virkamiehille. Heidän mielestään Halosen käytös oli sikäli ymmärrettävää, että kokeneet virkamiehet olivat todennäköisesti suhtautuneet hieman ylimielisesti uuteen ulkoministeriin, joka oli kaiken lisäksi nainen. Kun Halosella ei ollut luontaista auktoriteettia, niin hän joutui huutamaan toisinajattelevat virkamiehet hiljaiseksi, eli tyypillinen management-by-perkele tapaus. Virkamiehet olivat kuuleman mukaan joissakin asioissa osoittaneet avointa muutosvastarintaa, mistä Halonen poltti päreensä useampaankin otteeseen. Käsittääkseni näistä Tarja Halosen ongelmista UM:ssä kirjoitettiin 90-luvulla mm. Suomen Kuvalehdessä.

Siitä, miten presidentti Halonen on kohdellut alaisiaan, minulla ei ole yhtä suoraa tietoa, vaan olen kuullut asiasta usean välikäden kautta. Pikkulintujen välittämien tietojen mukaan Halonen on kyllä huutanut alaisilleen, mutta lähinnä ensimmäisen kautensa aikana ja silloinkin vähemmän kuin ulkoministerikautensa alkuosan aikana. Ehkä hänen kohdallaan on tapahtunut tiettyä resignoitumista. Kenties kuitenkin todennäköisempää on se, että hänen alaisensa ovat oppineet tuntemaan hänen tapansa, mikä on vähentänyt yhteentörmäyksen riskiä.

Riitta Skoglund 26.01.2012 23:02

Sillä aikaa kun Unski varmaan kone kuumana jo kirjoittaa seuraavaa postausta iloksemme ja polttoaineeksemme, kiitän minäkin blogistia ja kommentaattoreita oppimiskokemuksesta, päästyäni 99 kommenttia loppuun lukemasta.

Illan tv-tentin katsottuani täytyy viitata tuttuni tekstariin, jossa ajatus suunnilleen näin: "Sivistyneiden finalistien keskustelua seuratessa tuli mieleen, että kansa äänesti fiksusti vilttiketjuun menneet".

Tuula-Marja Viitaniemi 26.01.2012 23:06

Unski kysymykseen pitää tehdä vastakysymys:

Millaisia miehiä presidenttiehdokkaiden kannattajat ovat?Uuttera kirjoittaja Jan Rossi on varmaankin saanut monta äänestäjää käännytettyä puolelleen. Presidentti myöntää ensi itsenäisyyspäivänä prenikan tai peräti ylennyksen jo ennestään korkeaan sotilasarvoon.

Paikallislehtien lukeminen valaisee myös hyvin kannattajien ajatuksia.

Pekka Pirkkala 26.01.2012 23:13

Toteaisin vielä ehdokkaiden puolisoista sen verran, että se että ihmiset haluavat tietoa heistä, on normaalia ja sillä ei ole mitään tekemistä ihmisarvoon liittyvien asioiden kanssa. Kun presidentti on instituutio ja vaikuttaa kovasti siihen mielikuvaan, joka maailmalla maastamme muodostetaan, niin äänestäjät eivät halua ottaa turhia riskejä tämän asian suhteen. Presidentti valitaan suoralla kansanäänestyksellä ja päätöksen tekevät kansalaiset, siksi heille pitää antaa kaikki se tieto, jolla voi olla vaikutusta äänestyspäätökseen.

Jokunen vuosi takaperin kohistiin kovasti pääministeri Matti Vanhasen naisasioista, pohdittiin kuinka ne vaikuttavat hänen viran hoitoonsa ja ulkoministeri Ilkka Kanerva joutui eroamaan tekstiviestikohun takia. Muistelen, että sitä edelsi aikamoinen ajojahti ja Kanervan naissuhteiden katsottiin alentavan hänen kykyään hoitaa ulkoministerin tehtäviä, vaikka hän sitä ennen oli saanut kehuja toiminnastaan ympäri maailmaa? Mikä tässä kohtaa tekee asian erilaiseksi? Presidentti valitaan kuudeksi vuodeksi ja hänestä onkin vaikeampi päästä eroon.

Vesa Kaitera 27.01.2012 0:12

Riitta Skpglund kirjoitti :"Illan tv-tentin katsottuani täytyy viitata tuttuni tekstariin, jossa ajatus suunnilleen näin: ”Sivistyneiden finalistien keskustelua seuratessa tuli mieleen, että kansa äänesti fiksusti vilttiketjuun menneet”."

Olen täysin samaa mieltä. Keskustelu oli kahden herrasmiehen sivistynyttä dialogia, missä välillä hieman vaihdettiin iskujakin, mutta fokus oli koko ajan asiassa eikä kilpailijan nöyryyttämisessä.

Minusta substanssipuolella peli oli aivan tasainen. Esiintymispuolella lasken Haaviston olleen hieman Niinistöä luontevamman, ja siksi annan pisteet nyrkkeilyerän tapaan 10 - 10, mutta merkitsen voittajaksi Haaviston. Haavistolle tälainen tasainen TV-tentti oli kuitenkin strateginen tappio, hän olsii tarvinnut SUUREN voiton. Niinistölle tämä tilanne riittää suhteellisen helppoon voittoon.

Kari Peitsamo 27.01.2012 0:52

STOP PRESS... STOP PRESS... Raportti vaalikentiltä: 9 yötä vaalipäivään. Suomi on totaalisen Haavisto-hysterian vallassa. Jan Rossi oli väärässä, minä olin väärässä, me kaikki olimme väärässä! Tällaista hurmosta ei ole nähty sitten Talvisodan.

Haavisto valitaan.

Kari Peitsamo 27.01.2012 1:24

Jatkan vielä edelliseen: luulen, että Jussi Halla-ahon julkinen tuki Niinistölle oli huono singnaali. Se vei Niinistöltä paljon ääniä.

Tähän väliin jalkapalloa: Haavisto - Brasilia, puoliaikatulos 7-0. Tässä vaiheessa Haavisto otettiin kentältä. Haavisto voitti lopulta 9-0.

Esa Sakkinen 27.01.2012 7:29

Arvoisat Haaviston kannattajatkin alkavat käydä varsin lämpöisinä, Niinistön tukijat ovat osoittaneet tasaista intoa jo pitempäänkin. Välillä voi tasata ja ottaa aivan rauhallisesti - tuntusiko helpottavalta...?

Seurasin eilisen Ylen vaalidebatin erityisesti kiinnittäen huomiota kehon kieleen:

Niinistöstä huokui keskittyminen asioiden puntarointiin ja huolellisten vastausten antamiseen.

Haavisto oli muuten rauhallinen ja yleensä selkeäkin, mutta kädet hänellä tosiaan välillä ihmeellisesti huitovat ja Darfur kun otettiin puheeksi, muuten niin rauhallisella naamaan ilmestyi kummaa nykimistä.

No, eiköhän se siitä - tärkeää on, että yhteisissä esiintymisissä voidaan valmistella asioita, jotka aloittavalla presidentilla on vastassaan.

Aleksi Päiväläinen 27.01.2012 13:46

Kannanpa omankin lyhyen korteni tähän kekoon pikaisesti. Kuten täällä on jo sanottu, meillä on kaksi hyvää ja asiallista, fiksua herrasmiestä valittavana vaalien toisella kierroksella. Oma valintani (29-vuotiaana syntyperäisenä helsinkiläisenä, tosin nyt "maalle" muuttaneena) kohdistuu Niinistöön. Listasin itselleni viisi hyvää syytä äänestää häntä:

1) Elämänkokemus: Itse arvostan poliitikossa sitä, että hän on tehnyt elämässään muutakin kuin politiikkaa. Niinistön 10 vuoden kokemus tavallisista töistä on minun silmissäni hänelle iso plussa. Lisäksi Niinistön elämä ei ole aina ollut pelkkää päivänpaistetta, vaan hän on saanut kokea myös elon synkkiä varjopuolia. Niinistön kovan maineen alle on jäänyt muun muassa se, että hän ollut perustamassa lasten hyväksi toimivaa Tukikummit ry:tä ja lahjoittanut sen pesämunaksi merkittävän summan.

2) Leveämmät hartiat: Niinistöllä on Haavistoa laajempaa ja raskaamman sarjan kokemusta valtion asioiden hoidosta ja politiikasta. Haaviston osaaminen on eräiltä osin syvällisempää, mutta selvästi kapeampaa.

3) Johtajuus: Niinistöllä on kokemusta johtamisesta ja isoista kokonaisuuksista vastaamisesta niin hyvinä kuin huonoina aikoina. Hän on vastuuasemassa kokenut niin päivän paisteen kuin tuulen ja tuiskeen. Haaviston profiili sen sijaan edustaa enemmän asiantuntijuutta kuin johtajuutta. On täysin eri asia olla mukana asiantuntijana tai koordinaattorina kuin vastata jostakin.

4) Toiminnan painopiste: Haavistolla on eittämättä syvällistä kokemusta kriisinhallinnasta kaukomailla, kuten Afrikassa ja Balkanilla. Kuitenkin Suomen presidentin huomion pitäisi ensisijaisesti keskittyä Suomeen ja lähialueille - Eurooppaa ja Amerikkaa unohtamatta. Niinistö on tehnyt töitä suoraan Suomelle ja myös osoittanut kykynsä toimia kansainvälisissä tehtävissä.

5) Talous ja turvallisuus: Usein unohtuu, että nykymaailmassa talous ja turvallisuus kulkevat käsi kädessä vielä vahvemmin kuin aiemmin. Historiassa on useita varoittavia esimerkkejä siitä, kuinka nimenomaan talouden romahtaminen on johtanut yhteiskuntarauhan järkkymiseen ja totalitarismiin. Talouskriisin koettelemassa Euroopassa nämä opetukset ovat jälleen kerran ajankohtaisia. Niinistön vahva talousosaaminen antaa hänelle hyvät eväät turvallisuuden taloudellisen ulottuvuuden ymmärtämiseen ja tulkintaan.

Lisäksi tämän aamun HS:n haastattelu vahvisti käsitystäni ehdokkaiden asevelvollisuusnäkemyksistä. Itse vierastan Haaviston vihreän turvallisuuspolitiikan mukaisia painotuksia valikoivasta asevelvollisuudesta ja ammattiarmeijasta sekä palvelusaikojen lyhentämisestä. Ammattiarmeija on muuten aina helpompi myös lähettää kaukomaille esimerkiksi Nato-johtoisiin sotilasoperaatioihin. Eikö tämä häiritse Haaviston kannattajia?;)

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?
Luetuimmat
  1. 1

    Ahdistelijoista puhuneet naiset ovat saaneet vaientamiskirjeitä – Rikosoikeuden professori: ”Tuollaiset kirjeethän ovat puolittain uhkauksiakin”

  2. 2

    Kiinalaismedia: Hurjia selfie-kuvia harrastanut mies putosi pilvenpiirtäjästä ja kuoli

  3. 3

    Testasimme langattomia kuulokkeita toimistossa ja lenkkipolulla – Vastamelukuulokkeiden äänenlaatu hämmästytti

  4. 4

    Tästä on kyse Harry Potter -kohussa, jossa J.K. Rowling on puolustanut Johnny Deppiä ja saanut Deppin ex-puolison Amber Heardin sekä satojen fanien vihat niskaansa

  5. 5

    Räjähdys Manhattanilla: Yksi otettu kiinni, useita loukkaantunut – pormestarin mukaan kyseessä oli terrori-iskun yritys

  6. 6

    Alaikäinen poika joutui ryöstön uhriksi keskellä päivää Helsingin rautatieasemalla – ryöstäjä sai ensin pelkkiä kolikoita

  7. 7

    Riisitauti ei ole historian mörkö, vaan se vaanii sinua ja lastasi – d-vitamiinin laiminlyönti altistaa kohtalokkaille sairauksille, mutta ylärajatkin täytyy tuntea

    Tilaajille
  8. 8

    Poliisi vahvistaa: Mielenosoituksesta toiseen siirtyneen äärioikeistolaisen joukon epäillään pahoinpidelleen miehen itsenäisyyspäivänä

  9. 9

    Aftonbladet: Synagogaiskusta pidätetyt olivat saapuneet Ruotsiin vasta äskettäin – mikään ei viittaa äärioikeiston iskuun

  10. 10

    Presidenttiehdokkaat suorassa lähetyksessä Sanomatalossa – Paavo Väyrysen ensiesiintyminen oli värikäs

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

  2. 2

    Suomi on Euroopan syrjivimpiä maita, osoittaa tuore EU-raportti – ”Tulos on selvä vahvistus siitä, että Suomessa on paljon rasismia”, sanoo yhdenvertaisuus­valtuutettu

  3. 3

    New York Times: Trump herää puoli kuudelta katsomaan televisiota ja katsoo sitä neljästä kahdeksaan tuntia päivässä

  4. 4

    Alpakkatapahtuman järjestäjien pieni vale oli iso isku luottamukselle – On ankeaa, kun joutuu epäilemään motiiveja pörröisten eläinten paijaamisen taustalla

  5. 5

    Riisitauti ei ole historian mörkö, vaan se vaanii sinua ja lastasi – d-vitamiinin laiminlyönti altistaa kohtalokkaille sairauksille, mutta ylärajatkin täytyy tuntea

    Tilaajille
  6. 6

    Kiinalainen ”mopotäkki” voisi olla hitti Suomessakin, vinkkaa Pekingissä päivittäin mopoileva Minna Mustonen – kypärää hän ei käytä ”turvallisuussyistä”

  7. 7

    Alma on julkaissut musiikkia vain vajaat 17 minuuttia – Onko hän todella kansain­välisesti menestynein suomalainen artisti?

    Tilaajille
  8. 8

    Näin sotesta tuli sekundaa, ja isot yritykset voittavat – professori Heikki Hiilamo kirjoittaa puheenvuorossaan, että Suomeen on tulossa nykyistä huonompi terveydenhoito

    Tilaajille
  9. 9

    Olga Romanoffista kaavailtiin prinssi Charlesin puolisoa – Tsaarin jälkeläinen ja suomalaista sukua oleva ruhtinatar esittelee nyt kotinsa ja sanoo: ”Kukaan ei välitä titteleistä pätkääkään!”

    Tilaajille
  10. 10

    Lääkäriksi opiskelu on monille stressiä ja kovaa kilpailua, mutta paineista ei silti puhuta avoimesti – ”Moni vaatii itseltään paljon”

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Helsinkiläis­nainen otti kuvan pyörä­tielle pysäköidystä paketti­autosta – autosta tuli poliisi ja vei ilman henkilöllisyys­todistusta liikkeellä olleen naisen putkaan

  2. 2

    Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

  3. 3

    Toimittaja kyykkäsi viikon ajan: asennon vaikeus ja kivistys yllättivät, muiden kummastelu ja muotikin haittasivat – lopulta käteen jäi uusi, terveellinen tapa

    Tilaajille
  4. 4

    Alma on julkaissut musiikkia vain vajaat 17 minuuttia – Onko hän todella kansain­välisesti menestynein suomalainen artisti?

    Tilaajille
  5. 5

    Tämä kysymys kysytään lähes jokaisessa työhaastattelussa, sillä se paljastaa työntekijästä paljon – Näin vastaat siihen oikein

    Tilaajille
  6. 6

    Onko tässä Linnan juhlien hervottomin kuva – Oletko koskaan nähnyt Timo Soinia yhtä onnellisena?

  7. 7

    Kyykky on tämän hetken kovin hitti – Tätä Mariah Careyn kyykkyasentoa on vaikea päihittää, ja siksi fanit rakastavat sitä

  8. 8

    HS:n lukijat äänestivät suosikkinsa Linnan juhlien näyttävimmistä puvuista – kärki­viisikossa säihkyviä paljetteja, upeita laahuksia ja Suomen leijonalla koristeltu housupuku

  9. 9

    Kummelin Heikki Silvennoinen on ymmällään ja otettu sketsinsä maailmanlaajuisesta suosiosta: ”Pääasia, että ihmiset nauravat”

  10. 10

    Suomalaismies otti kuvaa Schwarzenegger-seinämaalauksesta, kun tämä ilmestyikin paikalle – Kuva julkaistiin Redditissä, aiheutti raivoa ja lopulta Arska itse ilmestyi nettiin kertomaan, mistä on kyse

  11. Näytä lisää