Perässähiihtäjä

Mikä on paras johtokaksikko uuteen hallitukseen?

Hyvää Vappua

Tiistaiaamu oli aivan sinipunainen. Aamun Hesarissa kerrottiin uudesta mielipidemittauksesta, jossa oli kysytty kansalaisten kantaa Sdp:n puheenjohtajavaaliin. Ja kello 9.30 se sitten tapahtui: Alexander Stubb ilmoitti lähtevänsä ehdolle kokoomuksen puheenjohtajavaaliin.

Olin paikalla Espoon Tapiolassa, kun Stubb ilmoittautui. Tilaisuus oli tyypillinen Alex-tilaisuus: hauska, rento, monikielinen, itseriittoinen.  Stubb on Stubb, toista samanlaista poliitikkoa ei Suomenmaassa ole.

Nyt hänen tilanteensa on kuitenkin harvinaisen haastava Stubb on ehdolla ensin EU-vaaleissa sunnuntaina 25. toukokuuta ja siitä kolmen viikon päästä kokoomuksen puheenjohtajavaalissa, joka huipentuu 800 puoluekokousedustajan äänestykseen lauantaina 14. kesäkuuta Lahdessa.

Stubbilla on kolme vaihtoehtoa:

Jos Stubb pääsee euroedustajaksi ja valitaan kokoomuksen puheenjohtajaksi, hänestä tulee pääministeri. Silloin hän joutuu luopumaan euroedustajan paikasta ennen kuin uuden parlamentin kausi alkaa 1.7.

Jos Stubb valitaan euroedustajaksi, mutta häntä ei valita kokoomuksen puheenjohtajaksi, hän eroaa eduskunnasta ja jää pois hallituksesta sen vaihtuessa. Heinäkuun alussa hän siirtyy Euroopan parlamenttiin. Kausi kestää viisi vuotta. On toki mahdollista, että hänelle löytyy jotakin muuta työtä, kun EU-instituutioiden johtopaikkoja jaetaan kesän loppupuolella

Jos Stubbia ei valita euroedustajaksi eikä kokoomuksen puheenjohtajaksi, hän jatkaa kansanedustajana ja todennäköisesti Eurooppa-ministerinä uudessakin hallituksessa.

Näissä vaihtoehdoissa on monia jos-lauseita. 46-vuotias Stubb ja 49-vuotias Jan Vapaavuori ovat tällä tietoa kokoomuksen puheenjohtajavaalin pääehdokkaat. Molemmat ovat kymmenessä vuodessa nousseet politiikan eturiviin. Vapaavuoresta tuli kansanedustaja 2003 ja ministeri ensimmäisen kerran 2007. Stubbista tuli euroedustaja 2004 ja ministeri ensimmäisen kerran 2008.

Vapaavuorella on kaksi vaihtoehtoa:

Jos hänet valitaan kokoomuksen puheenjohtajaksi, hänestä tulee pääministeri kesäkuun lopulla. Jos häntä ei valita, hän jatkaa kansanedustajana ja elinkeinoministerinä uudessakin hallituksessa. 

Kukaan ei voi tietää, kumpi heistä valitaan. Vaalista on tulossa todella tiukka. Mielipidemittausten mukaan Stubb on sekä kansalaisten että kokoomuksen kannattajien suosikki puheenjohtajaksi, mutta valinnan tekevät kokousedustajat. Tiedotustilaisuudessa Stubb ennusti, että puoluekokousedustajat tekevät valinnan sydämellään.

Sdp:n puoluekokoukseen on enää kymmenen päivää aikaa. Puheenjohtajavaali pidetään perjantaina 9. kesäkuuta Seinäjoella. Tänään tiistaina julkistetun HS-Gallupin mukaan valtiovarainministeri Jutta Urpilaista kannattaa 52 ja puheenjohtaja Antti Rinnettä 39 prosenttia Sdp:n kannattajista. Kaikista kansalaisista 41 prosenttia on Urpilaisen ja 35 prosenttia Rinteen kannalla.

Mutta valinnan tekevät kokousedustajat, joita on noin 550.

Urpilaisella on kaksi vaihtoehtoa:

Jos Urpilainen saa jatkokauden puheenjohtajana, hän jatkaa myös uuden hallituksen valtiovarainministerinä. Jos hän ei saa jatkokautta puheenjohtajana, hän jättää valtiovarainministerin tehtävät. Kansanedustajana hän jatkaa joka tapauksessa.

Rinteellä on kolme vaihtoehtoa:

Jos Rinne valitaan puheenjohtajaksi, hänestä tulee joko valtiovarainministeri tai joku muut ministeri. Sekin mahdollisuus on olemassa, että Rinne jättäytyy hallituksen ulkopuolelle ja keskittyy puheenjohtajan tehtäviin. Jos Rinne valitaan Sdp:n puheenjohtajaksi, hänen on tietenkin erottava ammattiöliitto Pro:n johdosta. Sdp:n puheenjohtajuus on vähäpalkkainen luottamustoimi, joten Rinteen olisi huolehdittava toimeentulostaan jollakin tavalla.

Jos Rinnettä ei valita, hän jatkaa Pron johdossa. Rinne ei ole kansanedustaja, mutta sellainen hänestä voi tulla seuraavissa eduskuntavaaleissa vuonna 2015.

Huomaatte, että näissä vaihtoehdoissa on paljon jos-lauseita. Ja lisää tulee.

Kävi niin tai näin, Suomen hallitus vaihtuu kesäkuun lopulla. Pääministeri Jyrki Kataisesta tulee kansanedustaja. Tai on hänelläkin jos- vaihtoehto.  Jos Olli Rehn valitaan Euroopan parlamenttiin, hän joutuu eroamaan komission jäsenyydestä ja varapuheenjohtajan paikalta. Silloin Katainen siirtyisi Rehnin paikalle ns. pätkäkomissaariksi syksyyn asti, jolloin uusi komissio valitaan. Verkkouutisten haastattelussa Katainen kertoi olevansa pätkäkomissaarin tehtävästä kiinnostunut.

Nyt siis ilmassa harvinaisen paljon jos-sanoja. Mitä tästä kaikesta jossittelusta sitten seuraa.  Hallituksen johtoon tulee joko kokonaan tai osittain uusi parivaljakko  Mutta millainen kaksikko ryhtyisi johtamaan uutta hallitusta?

Vaihtoehtoja on neljä:

Pääministerinä Jan Vapaavuori – valtiovarainministerinä Jutta Urpilainen.

Pääministerinä Jan Vapaavuori – valtiovarainministerinä Antti Rinne (tai Antti Rinteen poliittinen stuntman, jos Rinne ei lähde valtiovarainministeriksi),

Pääministerinä Alexander Stubb – valtiovarainministerinä Jutta Urpilainen.

Päministerinä Alexander Stubb – valtiovarainministerinä Antti Rinne (tai Antti Rinteen poliittinen stuntman, jos Rinne ei lähde valtiovarainministeriksi),

Arvoisat kommentaattorit – nyt tarvitaan valistunutta pohdiskelua. Sen vuoksi päivän ja koko Vapun tienoon hyvä kysymys kuuluu: Mikä on paras johtokaksikko uuteen hallitukseen?

JK. Seuraavat kerran postaan ensi viikon alussa.

Vappulukemiseksi suosittelen oheista tutkija Tapio Bergholmin kirjoitusta, joka löytyy SAK:n nettisivulta osoitteesta:

http://www.sak.fi/ajankohtaista/blogit/uusi-kulma/kohti-tyoehtosopimuksia--yleissopimus-70-vuotta-2014-04-28

21 vastausta artikkeliin "Mikä on paras johtokaksikko uuteen hallitukseen?"

Janne Viskari 29.04.2014 17:43

Ei maan hallitusta pitäisi tämmöisessä onnenpyörässä valita. Tätä porukkaa ei kukaan kansalainen ole äänestänyt eduskuntaa valittaessa. Oikea vastaus on uudet eduskuntavaalit syksyksi. Aikaa on hyvin - kannatus vaan lienee vähäistä, kun puoluetoimistoissa palaisi lomat.

Vapaavuori - Rinne on rosvosektori.

Miika Kurtakko 29.04.2014 19:04

Jossittelulla on hieno tieteellinen nimikin: kontrafaktuaalinen lähestymistapa. Itse lähestyisin Unskin kiperää kysymystä differentiaalin kautta; siis mikä muuttuu ja kuinka paljon. Joka tapauksessa molempien päähallituspuolueiden pj-kamppailut mennevät tiukoiksi, ja jossitteluja ja jälkipelejä tullee varmasti riittämään myös itse pj-vaalin jälkeen.

Kokoomuksen puolelta molemmat ilmoittautuneet kandidaatit ovat jo rientäneet ilmoittamaan, ettei kokoomuksen linja tule muuttumaan ainakaan heidän toimestaan merkittävästi, jos ollenkaan. Pro-EU-pro-kapitalismi-linja (myönnetään, kokoomuslaiset käyttävät itse "markkinatalous"-termiä...) tulee jatkumaan, vaikka kisaan tulisi vielä kolmas tai neljäs ehdokaskin. Kokoomuksessa käydään siis puhdas henkilöiden persoonaan keskittyvä vaali, jossa keskeisimpänä kriteereinä tulevat olemaan kyky hoitaa loppukausi pääministerinä ja luotsata kokoomus mahdolliseen voittoon seuraavissa vaaleissa.

SDP:ssä taasen on aitoa linjavaalin tuntua, vaikka kamppailukeitokseen onkin sotkettu jonkin verran ehdokkaiden luonteenpiirremaustetta. Rinteen valinta muuttaisi SDP:n kannanottoja enemmän vasemmistolaisen työväenpuolueen suuntaan ja 90-lukulainen "lipposlaisuus" saisi väistyä vallankahvasta. Vasemmistokokoomuslaisten ja oikeistodemarien melko saumaton liitto säröilisi, ja kipunat saattaisivat lentää.

Itse uskon, että Vapaavuori-Rinne-kaksikko saisi eniten aikaan, koska molemmat ovat pragmaattisia toiminnan miehiä eikä kumpikaan ole mikään taivaanrannan maalari. Yhdistävä tekijä voisi olla kasvu- ja työllisyysohjelma, joka on molempien puolueiden intresseissä.

Stubb saattaisi olla pulassa Rinteen kanssa, sillä Rinne on tottunut koviin vääntöihin työmarkkinaneuvotteluissa. Stubbin kokemus poliittisista väännöistä on rajallisempaa niin sisä- kuin ulkopolitiikassakin. Stubbin kanssa kansa voisi luottaa siihen, että EU:n viesti tulisi muuttumattomana suoraan Brysselistä jokaisen kansalaisen lompakkoon. Toisaalta en myöskään usko, että Rinteen ja Stubbin välillä olisi suurta sielujen sympatiaa. Stubb-Rinne-kaksikko ei olisi kaikkein vahvin aisapari.

Jutta Urpilaisen jatkaessa SDP:n puheenjohtajana (mihin en kylläkään usko) tuskin mikään muuttuisi. Stubb-Urpilainen-pari toimisi todennäköisesti henkilökemioiden tasolla paremmin yhteen kuin Vapaavuori-Urpilainen.

Marita Salenius 29.04.2014 20:50

Noissa pääministerin hommissa kyllä pitäisi olla muutakin, kuin vain kielitaito, josta vain on Stubbilla ollut todellista näyttöä. Hän puhui joukkueesta ja edestäjohtamisesta. Idealismin miekallako Aleksanteri yrittää huitaista Gordionin solmun auki. Yleensähän joukkueella on yhteinen päämäärä, jota valitettavasti Suomi - kerkiääköhän muuten täyttämään 100 vuotta - nimisellä sekalaisen porukan asuttamalla maalla ei ole.

Ainahan puheenjohtaja-asiat kiinnostavat - niiden toistenkin. Varmasti kalkulaattorit on vireessä, kun muissa puolueissa lasketaan valinnan (valintojen) mahdollista vaikutusta kunkin omaan asemaan tulevaisuudessa. Mutta sitä ihmettelen, että eikö Kokoomuksella todellakaan ole ketään varteen otettavaa naisehdokasta. Henna Virkkunen on välillä yrittänyt saada hiekkalaatikolla huomiota hienoilla kakuillaan, mutta kukaan ei ole oikeastaan ollut kiinnostunut. Paula Risikko olisi varmasti kykenevä, mutta hän ei lienen Kokoomuksen nykyilmeeseen sopiva.

Vapaavuori näyttää reilusti siltä, mitä on - kovan linjan oikeistolainen. Hänen puheestaan saa jopa juskus kiinni. Stubb on kuin umpikumipallo, joka pomppii sinne tänne ja puhuu paljon, muttei oikeastaan sano mitään.

Mutta nuo Demarit sitten onkin ihan oma luku sinänsä. Tilanne on heillä aivan jotakin muuta, kuin Kokoomuksella, joka valitsee vain puheenjohtajan, josta tulee pääministeri ja muuta huolta ei ole. Demareiden ongelma on epävarmuus kannatuksesta ja että puheenjohtajan vaihtaminen ei ehkä sittenkään auta. Jos tämä hallitus nyt kuitenkin vaalikauden loppuun istuu, niin tälle pellon reunan tasolle on aivan sama, mikä kaksikko sitä johtaa, sillä mitään parempaa huomista en kyllä usko olevan odotettavissa.

Mutta kova on kuitenkin huomionkipeys, kun näin EU-vaalien alla juuri on tällainen häslinki kahdessa hallituspuoluessa. Kummallakaan kun nyt ei todellakaan olisi mitään tarvetta väen vaihtoon.

Vesa Kaitera 29.04.2014 21:53

Minusta Jutta Urpilainen on hoitanut valtiovarainministerin pestinsä hyvin. SDP:n puheenjohtajana hänen aikaansaannoksensa ovat olleet luokkaa vaatimattomampia, mutta SDP:n alamäki johtuu useasta tekijästä, ei kovinkaan suuressa määrin Urpilaisesta. Antti Rinne näytti vielä muutama viikko siten voittavan pj-vaalin, mutta hiljalleen Urpilainen on kohentanut asemiaan ja tullee otamaan niukan voiton. Se, että Kokoomuksen puheenjohtaja ja samalla pääministeri vaihtuu, vahvistaa Urpilaisen asemaa sekä pj-kamppailussa että valtiovarainministerinä, jos hän jatkaa SDP:n puheenjohtajana.

Kokomuksessa Vapaavuori on varsin selvä suosikki. Stubbin voitto olisi yllätys. Jos Kokoomuksessa järjestettäisiin jäsenäänestys puheenjohtajasta, niin se nostaisi selvästi Stubbin mahdollisuuksia. Tällä nykyisellä valintasysteemillä hän ei voita.

Todennäköisin päivän pari olisi siis Vapaavuori - Urpilainen. Tuo yhdistelmä kyllä toimisi kohtalaisen hyvin.

Kakksoveikkaus olisi Vapaavuori - Rinne. Nyt tulisi selviä ongelmia, koska Rinne on taslouspoliititsessa ajattelussaan selvästi vasemmsitolaisempi kuin Urpilainen ja Vapaavuori taas juuri tuolla politiikan lohkolla selvästi oikeistolaisempi kuin luopuva Katainen. Tuo duo todennäköisesti hajottaisi hallituksen, mikä johtaisi uusiin vaaleisin syksyllä.

Kolmosveikkaus Stubb - Urpilainen. Suhteellisen ongelmaton pari.

Viimeinen vaihtoehto Stubb - Rinne. Ei symbioosia, mutta astetta vähemmän riitelyä kuin Vapaavuori - Rinne parissa. Ontuvasti toimiva pari.

Ilari Kiema 30.04.2014 9:52

Stubb esittää ilmeisen uskottavasti hauskaa ja rentoa. Stubb on päässyt useamman kerran kansainväliseen julkisuuteen lausuntojensa irvokkaan hölmöyden vuoksi. Suomalaiset kuitenkin luulevat, että tämä on myönteistä kansainvälistä menestystä ja osaamista. Suomalaiset haluavat kuulla juttua ”joukkueesta” ja ”edestä johtamisesta”, ikään kuin eivät olisi sitä ennen kuulleet. Luulisin, että juuri mikään asia ei oikeasti ole siten, kuin Stubb väittää sen olevan.

Kysymys koski kuitenkin sitä, mikä olisi paras johtokaksikko Suomen Uuteen hallitukseen, joka muodostetaan Kataisen erotessa.

Vallitsevassa tilanteessa keskeinen kriteeri on ulkopolitiikka.

Ulkopoliittisesti paras realistinen johtokaksikko olisi Stubb- valtiovarainministerinä Eero Heinäluoma, toiseksi paras Stubb – Urpilainen.

Pentti Peltoniemi 30.04.2014 12:15

Perässähiihtäjä näki Tapiolassa ilmestyksen. Sellaisia ilmaantuu silloin tällöin. Usein käy niin, että ilmestyksen kaikottua moni ristii kätensä. Selvittiin siitäkin.

Jotenkin vaaleihin asti olisi mentävä. Koska halut ennenaikaisiin vaaleihin ovat tarvetta pienemmät, ei ole vaikea olla samaa mieltä Miika Kurtakon ja Vesa Kaiteran kanssa. Pragmaattisuutta tarvitaan. Ulkopolitiikkaa ei pidä jättää haihattelijoiden käsiin. Akseli Jan Vapaavuori ja Antti Rinne on muita vaihtoehtoja selvästi edellä. Kummankin hyvä puoli on, että heillä on aate. Kansalainen tietää, mitä on tarjolla myös huomenna.

En olisi huolissani Rinteen toimeentulosta. Hän voisi korvata takavuosien ilmestyksen vaikkapa työministerinä. Tosin Sauli Niinistö valitsi vuonna 1994 Kokoomuksen johtamisen Ahon porvarihallituksen sijaan. Voisi kuvitella Rinteen olevan samalla tavalla realisti. Hänen tärkein tehtävänsä lienee tuoda SDP:n pohjamudista tähän päivään.

Pete Pakarinen 30.04.2014 15:10

Saattaa olla monille pettymys, jos hallituksen pääpuolueiden johtokaksikko ei vastaa niitä stereotypioita, joita ehdokkaisiin on liitetty. Kokoomuksen kandidaatit ovat varmasti sitoutuneet hallitusohjelmaan, jota ovat itsekin olleet muotoilemassa. Rinteelläkin tulee olemaan enemmän painetta osoittaa yhteistyökykyä kuin tehdä irtiottoja.

Ja saattaa nimittäin olla niinkin, että mikäli Jutta Urpilainen valitaan jatkoon, niin hänestä sukeutuu erilainen puheenjohtaja kuin mitä hän tähän asti on ollut. Puoluejohtajiin jättää aina jälkensä se, että he selviävät vakavasta haastajasta.

Tärkeämpää onkin se miten puolueet toimivat kun ensi vuoden budjettia ja muita vaalikauden viimeisiä vääntöjä aletaan käymään. Suuri kysymys on, kestääkö demarien takamus merivettä ellei kannatus käänny nousuun puoluekokouksen jälkeen? Tämän päivän galluplukemat kertoivat jo, että Vasemmistoliitto hyötyi siitä, että se ulkoisti itsensä hallituksesta.

Puolueiden sisäiset vaikeudet heijastuvat ennemmin tai myöhemmin hallitusyhteistyöhön, olipa johdossa kuka tahansa.

Pirkko Luhtanen 30.04.2014 15:12

Stubbin ehdokkaaksi julistautumistilaisuus (mikä sanahirviö!) paljasti ainakin minulle, että Stubb on tosissaan. Hänellä on toki vajavaiset tiedot sisäpolitiikasta, ovathan hänen tehtävänsä liittyneet lähinnä ulko- ja viime aikoina kauppapolitiikkaan. Mutta nyt näyttää, että hän on oikeasti halukas oppimaan uusia asioita. Uskon nyt paljon enemmän kuin tämän tilanteen auetessa, että hän saattaa voittaa puheenjohtajakilvan. Kokoomuksen puolue-edustajien mieli saattaa vielä muuttua.

Paras kaksikko olisi mielestäni joko Stubb-Urpilainen tai Vapaavuori-Urpilainen. Rinne aiheuttaa varmasti kylmiä väreitä kokoomuksessa, eniten Vapaavuoressa. Jos Rinne tulee valituksi, voisi hän tietysti antaa valtiovarainministerin pestin jollekin toiselle. Mikäli tämä toinen olisi Heinäluoma, ei hänkään kokoomuslaisille kovin mieluinen ole.

Lasse Reunanen 30.04.2014 16:53

Vielä on olemassa se muukin vaihtoehto... Myös Stubb ilmoitti Kokoomuksen puheenjohtajaksi ilmoittautumisensa yhteydessä, että ilman "muuta" tulee valituksi (kutsutuksi) myös pääministeriksi mikäli puheenjohtajaksi hänet valitaan... No, Rinne jo ilmoittanut - ettei ole hakeutumassa pääministeriksi, mutta Urpilaisen kanta ollut avoimempaa. Kenties Urpilaista pidetään edelleen eräänä vaihtoehtona pääministeriksi mikäli valikoituu uudelleen puolueensa puheenjohtajana - onhan nyt varapääministeri. Tosin Urpilaisella on julkisuuteen kerrottu migreeniäkin, joka esim. Kokoomuksessa ollut Ben Z:n ilmoittama este omaan puheenjohtajaksi hakeutumiselle. Veikkaisin siis näillä näkymin enempi Vapaavuoren suuntaan pääministeriksi...

Taina Hämäläinen 01.05.2014 0:22

Tällä "johtokaksikko" teemalla/keskustelulla on näköjään saatu painettua unholaan kaikki ne mokat, mitä tämä nyky hallitus on aiheuttanut. Toivon mukaan seuraavassa hallituksessa ei ole enää kokoomusta mukana, joten silloin on aivan sama kuka on valittu heidän puheenjohtajaksi.

Paras vaihtoehto olisi siis, että hallitus kaatuisi mahdollisimman pian omaan mahdottomuuteensa ja aikaistettujen eduskuntavaalien jälkeen täysin uudet voimat kokoisivat toimintakykyisen hallituksen korjaamaan niitä Kataisen hallituksen tuhoja, mitä nyt korjata enää voi.

Näin periferian ihmisenä en ole koskaan ymmärtänyt, millä avuilla Stubb pitäisi valita siihen tai tuohon tehtävään. No, jos kerran kokoomuksesta ei parempia löydy, niin se on heidän oma ongelmansa tai asiansa valita Stubb puheenjohtajakseen. Meppinä tai ministerinä henkilö, jolla ei ole mitään tietoa ei oman, eikä muidenkaan maiden historiasta saa vain jatkuvasti muut tuntemaan myötähäpeää. Stubbin viljelemät fraasit: "Isänmaa kutsuu" tai "Isänmaan etu vaatii" ovat ainoat, mitkä antavat tuulahduksen historiasta eli sieltä kokoomuksen kypäräpää pilakuvien ajalta.

Demarit taas ovat jo ajat sitten pudonneet kelkasta, joten voi olla todella vaikeaa löytää nykypäivään sopivaa aatetta, vaikka kuka olisi puheenjohtajana. Seuraavan hallituksen pääministeriksi ja erityisesti valtionvarainministeriksi on kyllä pakko löytyä talousalan asiantuntijoita. Näpertelijöiden aika on ohi...

Tuukka Sariola 01.05.2014 11:42

Ei taida olla kesähallituksen kokoonpanolla suurta merkitystä kun sovittavaksi jää vain eduskuntavaalien päivämäärä.

Juha Kaistinen 01.05.2014 22:54

Suomalainen yhteiskunta on jonkinlaisessa murroksessa. Ei oikein tiedetä minne mennä kusta ollaan tultu?

Kaikki ovat hyvinvointivaltion ja jopa vähäosaisten asialla. Veteraanit ja vanhusten asiat on puheissa korotettu kaiken järkevän toiminnan yläpuolelle.

Oikeasti niitä ei haluta ratkaista. Veteraaniongelma onneksi poistuu propaganda aseena kiihtyvällä tahdilla, saa nähdä miten käy sotilaspoikien ja pikkulottien kanssa? Seuraavana olemmekin sitten me rintamatunnuksen saaneiden lapset jne...

Eniten em. asioista melskanneille on ilmennyt erikoinen tutkimustulos: perustyytymättömien meppien ehdokkailla on korkeampi tulotaso kuin kykypuoluelaisilla. Kuitenkin heidän kannattajansa tulevat alueilta joilla on suurimmat sosiaaliset tulonsiirrot. Tässä menee väkisinkin hämmästyksen sormi kummastuksen suuhun. Onko syntynyt uusi laupiaitten Samarialaisten joukko? Omien kokemuksieni pohjalta voi sanoa, että kaukana siitä.

Blogistin toivoman johtokaksikon ennustaminen vajaaksi vuodeksi ei ole relevantti muuten kuin vaaliasetelmien pohjustamiseksi. Mitään poliittisesti merkittävää hallitus ei nykyisessä tilanteessa pysty tekemään. Oma uskoni demokratiaan on ollut koetuksella jo pitkään. Meillä on enenevässä määrin vaaleista tullut vain kiusanteon keino. Voidaan perustaa puolueita ja asettaa ehdokkaita, joilla ei ole muuta tarkoitusta kuin saada julkisuutta. Ei loputtomiin voi luottaa siihen, että kyllä joku hoitaa oikeatkin asiat. Pilkkaajien joukko alkaa olla jo kestämättömän suuri. Pitäisi mahdollisimman nopeasti siirtyä lista- tai enemmistövaaleihin. Tämä suhteellinen vaalitapa vie pohjan pois järkevältä ja vaihtoehtoiselta politiikalta.

Unto Hämäläinen 02.05.2014 17:10

Hyvää vapusta seuraavaa päivää ja alkavaa viikonloppua!

Olin tulossa Nelostiellä Heinolan kohdalla kohti Helsinkiä ja kuuntelin kello 14 radiouutisia, enkä ollut uskoa korviani, kun kuulin sosiaali-ja terveysministeri Paula Risikon asettumisesta ehdokkaaksi kokoomuksen puheenjohtajakilpaan. En nimittäin uskonut Risikon enää lähtevän ehdolle, ja siksi tein vapunajan kysymyksen asetelmassa Stubb-Vapaavuori sekä Urpilainen- Rinne.

Nyt se asetelma meni vanhaksi. Mutta täydennetään kysymystä jatkopohdiskelulla: Voiko Risikko kivuta Stubbin ja Vapaavuoren rinnalle uskottavaksi ehdokkaaksi? Risikko nousi eduskuntaan 2003 ja on ollut vuodesta 2007 ministerinä, ja takavuosina hän oli myös kokoomuksen varapuheenjohtajana. Eli poliittiselta kokemukseltaan hän on samaa luokkaa kilpailijoittensa kanssa.

Kokoomuksella ei ole koskaan ollut naispuheenjohtajaa, mutta sen veljes/sisarpuolueilla on ollut sellaisia kuuluisuuksia kuin Margaret Thatcher 1980-luvula Britanniassa ja Angela Merkel nyt Saksan liittotasavallassa. Risikko lienee näistä kahdesta lähempänä Merkeliä sekä olemukseltaan että arvoiltaan ja kiinnostukseltaan, tohtorikin vielä.

No, niin tai näin. Kokoomuksen puheenjohtajakilvasta tulee jännittävä, ja puolue todennäköisesti pystyy tiristämään irti kaiken julkisuushyödyn kiertueineen kaikkineen tästä kilpailusta myös EU-vaalien kampanjointiin.

Mutta jatketaan keskustelua.

uh

Pirkko Luhtanen 02.05.2014 22:24

Iltoja kaikille!

Minä puolestani odotin Paula Risikon asettumista ehdolle. Hän on varsinainen kokoomuslainen voimanainen - ei turhaan melua itsestään, mutta asiaosaaminen ja yhteistyökyky on vahvaa. Nyt on kokoomuksella niin kova kolmikko kisaamassa puheenjohtajuudesta, että minulle kelpaa näistä kolmesta kuka tahansa.

Paula Risikko olisi taitava ja yhteistyökykyinen puheenjohtaja, jolla uskoisin olevan vahva kentän kannatus. Uskoisin hänen hoitavan myös pääministeriyden hyvin.

Lisään tähän vielä sellaisen kommentin, että onneksi kokoomus on nyt puolueena vahva (kuin on myös keskusta tällä hetkellä.Uskon kokoomuspuolueen myös tukevan uutta puheenjohtajaansa oli se kuka tahansa näistä kolmesta.

Sen sijaan demarien raastava kahtiajako on syönyt puolueen kannatuksen pohjalukemiin ja en näe demareille vielä nyt kovin ruusuista kannatuksen nousua, valittiin kumpi tahansa siellä puheenjohtajaksi. Kahtiajakoisuus tulee jatkumaan. Ei ennusta hyvää tuleviin vaaleihin.

Miika Kurtakko 02.05.2014 22:30

Paula Risikon mukaantulo oli piristysruiske Kokoomuksen pj-kilpaan. Itse osasin odottaa Risikon ilmoitusta sen jälkeen, kun Henna Virkkunen kieltäytyi. Tilausta naisehdokkaalle oli, samoin "maakuntien" ehdokkaalle. Risikko täyttää nämä vaatimukset, ja kuten Unski edellä kirjoitti, Risikolla on myös vahva kokemus sekä politiikan että muun työelämän saralta.

Risikko saanee kannatusta oman Pohjanmaan piirinsä lisäksi ainakin pohjoisilta ja läntisiltä piireiltä. En kuitenkaan usko Risikon valintaan. Syitä on useita eikä sote-uudistuksen mahalasku ei ollut niistä vähäisin.

Palatakseni Unskin kommenttiin kokoomuksen pj-kisan hyödyllisyydestä EU-vaalikampanjan yhteydessä, niin näinkin saattaa käydä. Merkillisintä kokoomuksen pj-kisassa on se, että jokainen ehdokas on ilmoittanut, ettei halua muutoksia puolueen politiikkaan. Retoriikan kykykilpailu on siis luvassa, mikä ei tee kisasta kovin mielenkiintoista. Jännite puuttuu, ja Viidakon tähtösissäkin lienee enemmän draamaa kuin kokoomuksen pj-kisassa.

Jos sitä vertaa SDP:n vastaavaan kamppailuun, niin ero on kuin yöllä ja päivällä. SDP:n kamppailussa on kyse sekä Jutta Urpilaisen että SDP:n poliittisesta tulevaisuudesta, ja ilma on tiiviinä jännityksestä. Varsinkin SDP:n "lipposlainen" siipi kamppailee nyt asemastaan vallankahvassa, ja Urpilaisen hävitessä myös oikeistodemarien vaikutusvalta pienenee merkittävästi. Yli kahdenkymmenen vuoden aikana rakennetuista asemista ei haluta luopua. Politiikkaa seuraaville ja analysoiville SDP:n pj-taisto on siis paljon herkullisempi kuin kokoomuksen kisa.

Taina Hämäläinen 02.05.2014 23:50

Näin toisen puolueen kannattajana hieman harmittaa, että Risikko lähti mukaan kokoomuksen pj. kisaan. Älykkö, elämän kokemusta omaava, laaja katseisempi nainen kahden "poikasen" kilpailijaksi. Uskon, että Risikko nostaa kokoomuksen kannatusta jo kisaan lähtönsä ansiosta, sillä hän pystyy selkeästi paremmin, kuin kanssa kilpailijansa, nostamaan esille myös tavallisia ihmisiä lähellä olevia asioita.

Nyt kisaa käy kaksi ärhäkkää terrieriä ja tähän asti vain uunin pankolta tilannetta seurannut kissa, joka yht'äkkiä nappasee terrierien edestä herkkupalan.

Jussi Lähde 03.05.2014 0:05

Parahin Unski

Aloitan demareista. Kannatan jääkiekossa Tampereen Ilvestä, jalkapallossa Manchester Unitedia ja politiikassa SDP on ollut minulle aina jotenkin vaikea mutta rakas tapaus. Jokainen jääkiekkoa tai jalkapalloa seuraava henkilö tietää, ettei tämä vuosi ole ollut minulle helppo.

Vapunaaton A-Studion lähetyksessä oli yksi häviäjä - nimeltään SDP. Antti Rinne oli täysin tasapaonoton, haastaja joka ei kuitenkaan uskaltanut haastaa ja käytti itsestään laatusanaa "tämmönen". Miten nokoa se olisikaan ollut ellei istuva puheenjohtaja Jutta Urpilainen olisi näyttänyt sydänjuuriaan myöten loukkaantuneelta siitä että "hänen SDP:sä" oli haastettu. Urpilaisen tunnerekyyli kertoo äärettömästä väsymyksestä. Kun katsoo kyseisen lähetyksen ilman ääntä voisi kuvitella ehdokkaiden olevan pariterapiassa. Minua jäi häiritsemään myös se, että ohjelman toimittaja antoi Urpilaisen haastatella Rinnettä.

Toivon SDP:n takia että kisaan tulisi viime metreillä kolmas ehdokas. Valitettavasti Tapani Hellsten ei taida olla edelleenkään halukas pyrkimään kyseiseen tehtävään.

Entä akselin toinen pää? Vapaavuori vai Stubb? Olisiko Suomen pääministerinä ja kokoomuksen puheenjohtajana hyvä olla ihminen, joka on tehtävässä uransa huipulla vai tavoittelemassa uransa huippua tämän tehtävän kautta?

Tämä oli hyvä kysymys, saanko seuraavan kysymyksen?

Marita Salenius 03.05.2014 12:12

Jos Kokoomus valitsee Risikon, on Keskustan ja Demareiden leireissä varmasti vapinaa. Kokoomuskaan ei voi enää laskea "itätuulen voimaan", joka siivitti Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Kokoomuksen nousua. Nyt on oltava näyttöä, sillä pelkkä fantastisuus ei enää riitä.

Tuo Jussi Lähteen metka kysymys tuosta huippu-uran saavuttamisen paikasta on varsinainen ajatusleikin paikka. Joku tyytyy johonkin ja joku ei tyytymisen päätepistettä kohtaa koskaan. Missä menee pyrkyryyden määrittämisen raja - siinäkö, kuka sitä harjoittaa ja näin se on toisille ikään kuin sallitumpaa.

Vaikka en kovin pyri painottamaan naislinjaa, mutta nyt on huomioitava pari naisvoiman näyttöä: 1. Jutta Urpilainen katsoo loppuun asti kannatuksensa - moniko mies vastaavassa paikassa näin tekisi/on tehnyt. 2. Paula Risikko tulee ja mittauttaa kannatuksensa "kahden keikkaa" vastaan. Moniko mies tähän rohkeni - vai rohkeneeko joku vielä?

Heli Reinilä 03.05.2014 19:08

Kovasti symppaan Paula Risikkoa, ja arvelenpa että meitä symppaajia on aika paljon. Tosin Risikko on ollut vähänlaisesti esillä viime vuosina, joten hänen kuvansa täsmentynee, kunhan hänet taas nostetaan haastatteluihin ja väittelyihin.

Uskon, että Risikosta on hallituksen vetäjäksi ja riittäväksi vastapainoksi SDP:lle olipa sitten vastassa Rinne tai Urpilainen. Katainen taisi antaa SDP:lle ja muille puolueille liikaakin periksi. Näin voi päätellä, jos lukee rivien välistä Jutta Urpilaisen tämänpäiväistä hallituksen puolustuspuhetta väittelyssä Rinteen kanssa.

Alkuperäinen kysymys koski kai sitä, mikä parivaljakko pärjäisi parhaiten hallituksessa keskenään. Rinne - Vapaavuori taitaisi olla aika tasavertainen, Rinne - Stubb taas aika mahdoton yhdistelmä. Tämänhetkisen tietämyksen valossa toivon, että puheenjohtajaksi nousee Risikko. Jotain samantapaista on ilmassa kuin Elisabeth Rehnin noustessa presidenttiehdokkaaksi.

Jouni Pulli 05.05.2014 17:02

En halua millään tavoin vähätellä nykyisen eduskuntakauden jäljellä olevaa hallitusaikaa, mutta kuitenkin arvioin, että sekä Sdp:n että kokoomuksen puheenjohtajavaaleja pohditaan myös näkökulmasta, jossa mietitään seuraavankin eduskuntakauden mahdollisia hallitusvaihtoehtoja. Tähän pohdintaan liittyen on ehkä merkityksellisempää maamme poliittisen johtamisen kannalta, kummasta tulee Sdp:n puheenjohtaja Rinteestä vai Urpilaisesta kuin että kenestä tulee kokoomuksen puheenjohtaja ainakin, jos on kyse valinnasta liberaalin Stubbin ja keskitien kulkijan Vapaavuoren välillä.

Toisin sanoen, mitä enemmän vasemmalle päädytään Sdp:n puoluejohtajavalinnassa ja mitä enemmän oikealle päädytään kokoomuksen puheenjohtajavalinnassa sitä epätodennäköisempää on, että Sdp:stä tai kokoomuksesta tulisi seuraavalla eduskuntakaudella pääministeripuolue. Täten Rinteen ja Risikon valinta puolueidensa puheenjohtajiksi olisi selkeä riskinotto ajatellen ko. puolueiden mahdollisuuksia päästä ensi eduskuntakaudella pääministeripuolueeksi. Toisaalta eihän pääministeriyden tarvitsekaan olla puolueen päämäärä vaan ehkä kuitenkin maan asioiden hoitaminen mahdollisimman hyvin, tai ehkä sekä että.

Edellisen pohdintani perusteella arvioin, että parhaiten parivaljakot toimisivat seuraavassa järjestyksessä:

Stubb-Urpilainen

Urpilainen-Vapaavuori

Stubb-Rinne;

ja huonoiten toimisivat:

Rinne-Risikko

Vapaavuori-Rinne sekä

Urpilainen-Risikko.

Mutta mielestäni se varsinainen pihvi onkin seuraavan hallituskauden pääministerivalinnassa. Eli onko silloin pääministeripuolueena keskusta, perussuomalaiset, kokoomus vai demarit. Ketkä pystyvät yhteistyöhön silloin ja uskovat siitä eniten hyötyvänsä? Minkälaisia ennusmerkkejä voidaan antaa esim. ensi syksynä Suomen talouden ja hyvinvointiyhteiskunnan kehityksestä seuraavalle vuodelle? Olisiko tilanne jo paranemassa vai lisääntyvätkö lomautukset entisestään?

Riitta Skoglund 05.05.2014 23:38

Mielenkiintoinen on tuo Jussi Lähteen lisäkysymys ja siitä juohtuva sivujuonne: mihin Kokoomuksessa kukin ehdokas puheenjohtajuudella tähtää. Luulenpa että vielä suurempiin voittoihin tulevaisuudessa - on tarpeen käydä hakemassa poliittisen uran perustaan leveyttä suuren puolueen puheenjohtajuudesta. Samalla tehdään työtä puolueen eteen; siinä jos onnistuu niin omat arvostavat - ja politiikassahan usein etenee se, jolla on vähiten vihollisia.

Vesa Kaiteralla muun muassa oli hyvä erittely ehdotetuista pareista.

Omasta jäykkäniskaisesta vaikeuksiin keskittyvästä orientaatiostani lähtien Stubb ei ole vielä missään kovissa paikoissa mitään näyttöjä antanut, ja vaikuttaa siksi kaikkine kykyineen ja sujuvuuksineen vielä köykäiseltä. Vapaavuoren politiikkaa en kannata, mutta hänessä lienee kovuutta koviin paikkoihin, kykyä sietää tuulisen paikan yksinäisyyttä? Rinne ja Urpilainen nimenomaan yhdessä tekevät palveluksen SDP:lle. Toinen rohkeasti haastamalla ja toinen vastaamalla pystypäisesti haasteeseen, molemmat mahdollistamalla linjakeskustelun, joka puolueen olisi kai pitänyt käydä jo jokin aika sitten.

Risikko on vahva ja osaava nainen ja vieläpä tyypillinen: harkitsi ja punnitsi pitkään ehdokkuuttaan.

Kun on SDP:n kisat ja eurovaalit vielä käymättä (jääkiekon MM-kisoista puhumattakaan ;), paljon ja vaiheita ehtii tapahtua ennen kuin Kokoomuksen pj:tä pääsevät valitsemaan.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?
Luetuimmat
  1. 1

    Paljastava pukeutuminen on häirintää

  2. 2

    Tuntemattoman sotilaan räjähdyskohtaus rikkoi Guinnessin maailmanennätyksen – saavutus huomattiin ulkomaillakin

  3. 3

    Kokoomuksen suosio suurempi kuin kertaakaan tänä vuonna, keskustan painui alle 15 prosentin

  4. 4

    Facebookin ex-johtaja ja muut sosiaalisen median kehittäjät myöntävät luoneensa hirviön, jota he eivät osaa pysäyttää: ”Kukaan ei pysty enää keskittymään”

  5. 5

    Ultra Bran jälkeen Vuokko Hovatta menetti ensin lapsen ja sitten miehensä: ”On lohdullista tietää, että aika kauheistakin asioista voi selvitä”

    Tilaajille
  6. 6

    Sinnikäs tee se itse -henkilö kiinnittelee aidonnäköisiä liikennemerkkejä Mellunmäessä – ”En ymmärrä yhtään”, hämmästelee kaupungin työntekijä

  7. 7

    Helsingin historiallisen päärautatieaseman kylkeen rakennetaan moderni laajennusosa – Scandic avaa jättimäisen hotellin raiteiden viereen

  8. 8

    Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

  9. 9

    Fysioterapeutin mukaan suurin osa kuntoilijoista treenaa aivan liian kovaa – neuvoo ottamaan mallia Iivo Niskasesta

  10. 10

    HS maistoi 8 täyteläistä joulupöydän punkkua – yksi sai viisi tähteä

    Tilaajille
  11. Näytä lisää
  1. 1

    Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

  2. 2

    Suurmoskeijahanke sai pakit Helsingissä, puuhanainen uhkaa viedä moskeijan muualle: ”En ole käynyt yhtäkään järkevää keskustelua yhdenkään poliitikon kanssa”

  3. 3

    Ultra Bran jälkeen Vuokko Hovatta menetti ensin lapsen ja sitten miehensä: ”On lohdullista tietää, että aika kauheistakin asioista voi selvitä”

    Tilaajille
  4. 4

    Taksinkuljettaja törmäsi tahallaan pyöräilijään kevyen liikenteen väylällä Espoossa – jyräsi vielä kaatuneen pyöränkin

  5. 5

    Facebookin ex-johtaja ja muut sosiaalisen median kehittäjät myöntävät luoneensa hirviön, jota he eivät osaa pysäyttää: ”Kukaan ei pysty enää keskittymään”

  6. 6

    Walesilainen lammasfarmari äänesti brexitin puolesta, mutta nyt EU-ero vaarantaa koko elämäntyön: ”En koskaan halunnut kovaa brexitiä”

  7. 7

    Tuntemattoman sotilaan räjähdyskohtaus rikkoi Guinnessin maailmanennätyksen – saavutus huomattiin ulkomaillakin

  8. 8

    Väitteet siitä, että presidenttipari ei kutsunut Linnan juhliin kulttuuriväkeä, ovat totaalista hölynpölyä

  9. 9

    Ihminen tarttuu herkkuihin, kun elämä kaatuu päälle – ”Tunnesyöminen” on yleinen ilmiö, mutta sen voi saada kuriin yksinkertaisilla keinoilla

    Tilaajille
  10. 10

    Uusi Tähtien sota -elokuva The Last Jedi on niin hyvä, että se pääsee jo lähelle alkuperäistä trilogiaa

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Helsinkiläis­nainen otti kuvan pyörä­tielle pysäköidystä paketti­autosta – autosta tuli poliisi ja vei ilman henkilöllisyys­todistusta liikkeellä olleen naisen putkaan

  2. 2

    Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

  3. 3

    Alma on julkaissut musiikkia vain vajaat 17 minuuttia – Onko hän todella kansain­välisesti menestynein suomalainen artisti?

    Tilaajille
  4. 4

    Tämä kysymys kysytään lähes jokaisessa työhaastattelussa, sillä se paljastaa työntekijästä paljon – Näin vastaat siihen oikein

    Tilaajille
  5. 5

    Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

  6. 6

    Onko tässä Linnan juhlien hervottomin kuva – Oletko koskaan nähnyt Timo Soinia yhtä onnellisena?

  7. 7

    HS:n lukijat äänestivät suosikkinsa Linnan juhlien näyttävimmistä puvuista – kärki­viisikossa säihkyviä paljetteja, upeita laahuksia ja Suomen leijonalla koristeltu housupuku

  8. 8

    Viiden lapsen isä Topi Linjama erosi vanhoillislestadiolaisuudesta ja puolustaa nyt isien asemaa – Isä on monessa perheessä juoksupoika ja äiti projektipäällikkö, hän sanoo

    Tilaajille
  9. 9

    Kummelin Heikki Silvennoinen on ymmällään ja otettu sketsinsä maailmanlaajuisesta suosiosta: ”Pääasia, että ihmiset nauravat”

  10. 10

    Järjestäjän Facebook-kirjoitus osoittaa: Töölöntorin alpakka­tapahtumalla haluttiin viedä huomio pois 612-kulkueesta ja saada se siirtymään muualle

  11. Näytä lisää