Perässähiihtäjä

Miten käy Rinteen Sdp:n?

Hyvää Eurooppa-päivää 9.5.

Nyt kuukausien piina on ohi. Sdp:n puoluekokous valitsi hetki sitten puheenjohtajaksi Ammattiliitto Pron puheenjohtajan, oikeustieteen kandidaatti Antti Rinteen. Hän voitti valtiovarainministeri Jutta Urpilaisen luvuin 257-243.

Se oli todella tiukka vaali, aivan huikea. Eroa oli vain 14 ääntä, kun ääniä annettiin tasan 500. Tämä tulos muistetaan pitkään.

Suomen poliittisessa lähihistoriassa pitää mennä 34 vuotta taaksepäin ennen kuin löytää yhtä vaikuttavan puoluekokouksen. Se oli kesäkuussa 1980, kun nuori 33-vuotias komeetta Paavo Väyrynen syrjäytti tiukassa äänestyksessä 16 vuotta keskustapuoluetta johtaneen Johannes Virolaisen. Vaali oli niin dramaattinen, että heti tuloksen selvittyä tiesi, että kaikki muuttuu keskustapuolueessa. Ja niin myös kävi. Väyrynen pani tuulemaan, ja keskusta ja Suomi muuttui.

Käykö nyt samalla tavalla?

Antti Rinne on täysin kirjoittamaton lehti Suomen politiikassa. Hänen henkilöhistoriaansa voitte tutustua oheisen linkin takaa. Tein Rinteestä syksyllä 2011 laajan henkilöhaastattelun HS:n Kuukausiliitteeseen. En tosin silloin osannut aavistaa, että Rinne olisi joskus Sdp:n puheenjohtaja. Pidin häntä niin pinttyneenä ja tulisieluisena ay-johtajana, että kuvittelin hänen uransa kulkevan eteenpäin siinä maailmassa.

Antti Rinteen haastatteluun voi tutustua tässä osoitteessa:

http://files.snstatic.fi/HS/kkliite/arkisto/2011/10/

Mutta nyt Antti Rinne on Sdp:n puheenjohtaja ja todennäköisesti hänestä tulee kesäkuussa muodostettavan hallituksen ministeri. Mutta mikä ministeri? Sitä emme vielä tiedä?

Ja on tietysti mahdollista, että Rinne ei tule hallitukseen. Siihen oli vihjaus hänen kokouspuheessaan.

Näin Rinne sanoi kokouspuheessaan hallituskumppani kokoomuksesta:

”Demareiden tehtävänä ei ole asettua hallituksessa kokoomuspolitiikan takaajaksi, vaan etsiä ja osoittaa reitti parempaan ja arvojemme mukaiseen politiikkaan. Kokoomus on hallitusvastuun kautta vetänyt demaripuolueen hetteiselle ja epämieluisalle maaperälle puolustamaan äänestäjillemme varsin vaikeita päätöksiä. Tämä on SDP:lle aatteellisesti rapauttavaa ja kannatuksen näkökulmasta tuhoisaa. Nämä päätökset eivät ole myöskään tukeneet yhteiskuntamme tasapainoista kehitystä.”

Näin Rinne sanoi kokouspuheessaan uusien eduskuntavaalien mahdollisuudesta:

”Jotkut ovat ennustaneet ennenaikaisia vaaleja jo tulevalle syksylle. Me emme toivo ennenaikaisia vaaleja. Niihin on kuitenkin oltava valmiina, jos tähän syystä tai toisesta päädytään. Suomalaisten etu on, että maalla on toimintakykyinen hallitus. Sen arvo korostuu vaikeina aikoina.”

Ilmassa on siis paljon kysymyksiä. Miksi Jutta Urpilainen kaatui kuuden vuoden puheenjohtajakauden jälkeen? Mitä Urpilainen ryhtyy tekemään tämän jälkeen? Tuleeko hänestä eduskunnan puhemies, jos Eero Heinäluoma palaa hallitukseen ja valtiovarainministeriksi?

Kaikista suurin kysymys kuitenkin on: Miten käy Rinteen Sdp:n?

Se on myös päivän Hyvä kysymys. Hyvät kommentaattorit. Nyt on tilaisuus sanoa tämän hetken tunnot ulos, mutta pitäkää mielessä myös eilinen kysymys, mikä on Suomen paikka tulevaisuuden EU:ssa?

Nämä kaksi aihetta ovat myös viikonlopun keskusteluaiheita kommenttipalstalla. Seuraavan kerran postaan ensi viikon alkupuolella.

46 vastausta artikkeliin "Miten käy Rinteen Sdp:n?"

Johannes Haapaniemi 09.05.2014 12:41

Demarien Seinäjoen kokouksen puheenjohtajavalinta tulee vaikuttamaan merkittävästi enemmän Suomen tulevaisuuteen kuin vaalikampanjaa innolla käyneet kannattajat oivaltavat.

Tässä perustelut:

1) Antti Rinteen on seuraavien 12 kuukauden aikana pystyttävä lunastamaan antamansa lupaukset SDP:n kannatuksen kääntämisestä nousuun. Tämä merkitsee populismia, ammattihdistysretoriikkaa ja vastakkainasettelua, koska hänen viitekehyksensä on ay-liike.

2) Rinteellä ei ole minkäänlaista kokemusta eduskunta- tai hallituspolitiikasta. Edellä mainittu tarve profiloida demarit uudelleen johtaa yhteentörmäyksiin hallituksessa ja yhteiskuntakeskustelussa. Asiat eivät etene enää edes hitaasti.

3)Rinne rakensi tulevaisuuden visionsa menneisyyden arvoillam ja ideoille. Olisi pitänyt löytää uutta energiaa ja uusia ajatuksia työväenliikkeen rooliksi. Nyt tullaan "jurnittamaan" muutamia vuosia laskevan kannatuksen kanssa, eikä kannatusta nosta soinilaiselle linjalle lähteminen.

4) Suomen heiveröinen talouskasvu hiipuu, kun politiikkaa ei voida enää tehdä.

Terhi Kokkonen 09.05.2014 12:46

Vaikeina aikoina olisi tärkeää, että maassa olisi toimintakykyinen hallitus, joka kykenee tekemään päätöksiä. Saadaanko sellainen aikaan? Miten?

Kalervo Kuukka 09.05.2014 12:52

Rinne on Demareille ideologinen pelastus. Odotan, että hän linjaa puolueen uudestaan ja tuo johtoon joukon samanhenkisiä henkilöitä, jolloin Jungernin kaltaiset sosiaalikokkarit voivat siirtyä toisaalle,

Demareiden etu ei ole kaataa hallitusta, koska seurauksena on kahden suuren oikeistopuolueen vaalivoitto. Nyt on aika kerätä voimaa ja ääniä seuraaviin eduskuntavaaleihin, sillä oikeistolinjalla ja surkealla johdolla Suomi nykyiseen jamaan on joutunut.

Jan Rossi 09.05.2014 12:52

Koko kevään ajan olen yrittänyt kertoa, että Urpilainen saa potkut. Näin siinä sitten kävi. Urpilaisen kausi päättyi täydelliseen fiaskoon, eikä Urpilainen ymmärtänyt missä mennään. Urpilaisen toimintaa kuvaa ylimielisyys ja käsittämätön usko omaan kaikkivoipaisuuteen. Ei ymmärtänyt puolueensa alamäkeä, mutta silti olisi pitänyt saada jatkaa. Nyt Urpilainen jättää taakseen kahtiajakautuneen puolueen. SDP:ssä asiat menevät vielä sekaisemmaksi ellei SDP löydä Urpilaiselle jotakin virkaa, joka tyydyttää kannattajat. Itse olen veikannut, että Jutta Urpilaisesta tulee SDP:n presidenttiehdokas 2018 vaaleihin.

Jan Rossi

Miika Kurtakko 09.05.2014 12:52

Seuraava kommenttiyritys edellisen roskapostisuodattimeen joutuneen jäljiltä. Katsotaan löytyykö tästä niitä "kiellettyjä" sanoja. :-)

Ei ole vaikea ennustaa, kuinka käy suomalaiselle politiikalle - se nimittäin sähköistyy. Tai kuten kauniisti sanotaan, politiikka palaa politiikkaan. Jutta Urpilaisen SDP oli ennen kaikkea hänen ja hänen lähipiirinsä näköinen ja oloinen puolue: yritystä ja tahtoa uuden etsimiseen ja uudistumiseen oli, mutta ei selkeää näkemystä siitä, mikä on maltillisen vasemmiston rooli nykypäivän yhteiskunnassa. Poliittinen debatti alkoi hyytyä jo Lipposen aikana eikä Heinäluomankaan kausi tilannetta ainakaan parantanut. Jutta Urpilainen joutui hakemaan uusiutumista tyhjän päältä eikä puheenjohtajan kiireinen aikataulu mahdollista syvällistä aatteellista pohdintaa. Ja koska sitä ei oltu tehty ennen pj-kampanjaa, ei linjaa oikein koskaan löydetty.

Rinteen SDP on ainakin kollektiivisemmin toimiva. Pitkän linjan ay-johtajana Rinne on tajunnut, että jos jäsenistöstä pitää huolta, niin se pitää huolta myös puheenjohtajan kannatuksesta. Rinteen SDP:llä voi olla myös sauma uuteen kannatuksen nousuun. Finanssikriisin jälkeisessä maailmassa vapaa pankkivetoinen kapitalismi ei ole kovassa huudossa, ja vasemmistolaista pohjavirettä on havaittavissa. Jos Antti Rinne saa valjastettu tämän vasemmistolaisen myötätuulen SDP:n purjeisiin, menestystä voi odottaa.

Riippakivenä tälle on luonnollisesti viisikoksi kutistunut hallitus, jossa kovaäänisin kumppani on kokoomus. Vaikka Urpilainen onkin tahtonaisia, hänen poliittinen kotinsa lepää enemmän oikealla kuin Antti Rinteellä. Tästä ei kokoomus tykkää. Uskon kuitenkin (kuten aiemmin olen kommentoinut), että Vapaavuori-Rinne-kaksikko löytäisi aika helpostikin yhteisen sävelen kasvupolitiikan rintamalta loppukaudeksi. Molemmilta on aiheesta substanssia ja ratkaisuhenkisyyttä, Risikon ja Stubbin osaamisalueet ovat muissa politiikan lohkoissa.

Iso kysymys onkin sitten tämän tynkähallituksen jälkeinen aika: jos SDP siirtyy vasemmalle ja kokoomus mahdollisesti oikealle, jättääkö se poliittiseen keskustaan Sipilän mentävän aukon? Saattaa olla, että kokoomus joutuu politiikan keskikehältä ulkokehälle. Politiikan trendi on kääntymässä kokoomukselle vastaiseksi. Minulla on jotenkin sellainen aavistus, että seuraava hallitus muodostuu uuspunamullan ympärille eli akselille keskusta-SDP-perussuomalaiset.

Vielä lopuksi yksi huomio: meillä on ollut kolme naista puolueiden puheenjohtajina ja kaikki vielä kotoisin Pohjanmaalta. Ja kaikille on käynyt heikosti: Jäätteenmäki joutui luopumaan faksiskandaalin takia, Kiviniemi kärsi keskustan suurimman vaalitappion ja luopui, ja nyt Urpilainen syrjäytettiin useiden vaalitappioiden ja heikkojen kannatuslukujen vuoksi. En tiedä, mistä se kertoo vai onko kaikki sattumaa, mutta kokoomuksen kannattaa pohtia asiaa tulevassa puoluekokouksessaan.

Kyösti Salovaara 09.05.2014 13:32

Sosialidemokraattien ongelma Suomessa on, että yhteiskunnallisesessa mielessä Suomi on melkein valmis tai riittävän valmis. Yksilön ja perheen tasolla tietysti on kullakin paljon tavoitettavaa ja saavutettavaa, mutta niistä huolen pitäminen ei oikeastaan voi olla valtion eikä kunnan eikä puolueen asia.

Demarit ja demarin johdolla Forssan ohjelma on tullut täytetyksi ja sen jälkeen tavoitteet ovat abstraktia sanahelinää.

Erkki Tuomioja on kuulemma sanonut, että SDP:n pitäisi uudestaan ottaa Forssan paperi ohjelmakseen – ei siksi että siitä olisi vielä jokin asia toteuttamatta vaan siksi ettei siitä miltään kohdin luovuttaisi.

Mutta voiko moderni puolue menestyä vain menneisyyttä puolustamalla?

Tuskinpa. Vapautunut ihminen, tyypillinen suomalainen, on ahne ja haluaa koko ajan jotakin lisää, jotakin uutta, jotakin...

Jutta Urpilainen kaiketi yritti uusia avauksia, mutta historian kirjaan saattaa jäädä vain verkkosukkien ja unelmahötön idea, vaikka Urpilainen aivan oikein yritti tavoittaa keskiluokkaa puolueen taakse.

Urpilainen aloitti jääräpäisenä johtajana; silloin minä itse ennustin lyhyttä uraa. Valtionvarainministerinä hän kuitenkin oppi mitä politiikka on: kompromisseja. Uimaan oppii vain kun menee veteen.

Rinne aloittaa yhtä jääräpäisellä ohjelmalla, peruutuspeiliin tuijottaen. Sieltä näkee sen minkä haluaa.

Kun maailma on suunnilleen valmis, demarit ovat keskittyneet marginaaliväen etujen ajamiseen mikä sinänsä on OK. Mutta jos transujen asemassa on enemmän vaalittavaa kuin keskiluokan (ehkä onkin?), niin ei sillä suurimmaksi puolueeksi kasveta. Eikä suunnittelemalla koko ajan rajoituksia ja kieltoja vapaaseen menoon oppineille suomalaisille.

Jos Rinne ei nöyrry keskiluokan edessä ja ymmärrä mistä tuuli käy, saattaa käydä huonosti, siis puolueelle. Jos hän nöyrtyy, kenen muun kanssa politiikkaa voi tehdä kuin kokoomuksen?

Harto Pasonen 09.05.2014 13:57

Jos minä olisin Rinne, pyytäisin Urpilaista jatkamaan valtionvarainministerinä. Se olisi tapa yhdistää puoluetta ja edistää vakautta näin kahtiajakavan vaalituloksen jälkeen.

Heikki A Ollila 09.05.2014 14:10

Olisit tietysti voinut kirjoittaa, että teit jutun Antti Rinteestä, koska jo silloin oivalsit...Mutta vaatimattomuus kaunistaa.

Kesäkuussa käydään hallitusneuvottelut, minisellaiset. Rinteellä on näyttämisen pakko, muutoksen pitäisi näkyä. Kokoomuksen vastavalittu puheenjohtaja ei oman uskottavuutensa voi myöntyä juuri mihinkään tehtyjen päätösten purkamiseen. Siinä sitten ollaan.

Milloin valtiovarainministeri vaihtuu? Eroaako Urpilainen heti, vai odottaako pääministerin vaihdosta? Jos neuvottelut venyvät kesäkuussa Kataisen hallitus jatkaa toimitusministeriönä ja valtiovarainministerin on valmisteltava budjettia siitä huolimatta.

Heinrich Pesch 09.05.2014 14:25

SDP ei Rinteen linjalla tule menestymään, mikäli PS pysyy jotenkin pystyssä. Pikemmmin näen SDP:n kilpailemassa vihreitten kanssa keskisuurten puolueiden johtoasemasta. Vaalien jälkeen tulee Vanhanen III eli Kok ja Keskusta muodostavat sen Rkp:n ja jonkun muun kanssa.

Jan Rossi 09.05.2014 14:26

SDP:ssä tapahtui se, jota odotin koko kevään, tai oikeastaan 2011 vaaleista saakka. Urpilaisen oma toiminta ajoi SDP:n siihen, että kenttä sai terpeekseen. Täysin käsittämätön ylimielisyys, kyvyttömyys nähdä ihmisten tyytymättömyyttä ajoi Urpilaisen tilanteeseen, että SDP ensimmäistä kertaa historiansa aikana erotti puheenjohtajansa. Tästä tässä on kyse, SDP:n puheenjohtaja sai kenkää. Puoluekokous erotti puheenjohtajansa, kun usko meni.

Jos SDP olisi jatkanut Urpilaisella, eduskuntavaaleissa monet demariedustajat olisivat saaneet lähteä eduskunnasta. Rinteellä SDP voi saada edes jonkinlaisen torjuntavoiton, mutta vajaa vuosi torjua rökäletappio 2015 vaaleissa on vaikea pala Rinteellekin.

Jos Urpilainen olisi nähnyt valtiomiehen lailla puolueensa tilan, tämä olisi vetäytynyt suosiolla syrjään. SDP on hävinnyt kaikki vaalinsa Urpilaisen johdolla. Mitä lisäarvoa Jutta Urpilainen kuvitteli saavuttavansa haluamalla jatkaa? Kannatus ei nouse Jutta Urpilaisen johdolla, koska tämän epäjohdonmukainen politiikka ei ole jäänyt äänestäjiltä huomaamatta.

Ensimmäinen pöyristyttävä virhe oli tukipakettipolitiikka. Oppositiojohtajana Urpilainen vastusti kaikki paketteja, mutta valtaan päästyään alkoi kannattamaan kaikkia tukipaketteja. Tämä söi jo heti alussa luottamuksen Urpilaisen toimintaan. Sitten tuli vakuuspelleily Kreikkakriisissä ja monet muut epäjohdonmukaisuudet. Ja toimien selittelyt. Tämä söi rutkasti kannatusta. Ja lopulta kaikki päättyi tragediaan eli erottamiseen puoluekokouksessa.

Jan Rossi

Olavi Räsänen 09.05.2014 15:02

Urpilaisen johtama SDP joutui kulkemaan Keskustan kivikkoisen tien Kokoomuksen varjossa. Urpilaisen vaikeutettu polku johti kuilun partaalle: Vapaan markkinatalouden hedelmät "puhkesivat kukkaan" Euroopan finanssikriisissä. Takana oli pankkien toteuttama holtiton "kerman kuorinta" riskeistä piittaamattomalla luotonannolla maksukyvyttömiltä, mutta alkuun korkean koron maksumiehiksi sopivillta valtioilta.

Riskien realisoituessa ei tarvittavaa pankkien pääomittamista toteutettu, koska saatavat olivat sittenkin vähäinen osa pankkien taseista (Katainen TV1 7/4). Kreikkaa ei myöskään vaadittu selvitystilaan. Näin ollen pääomapiirejä tukeva politiikka heitti riskisaatavien maksut eurooppalaisien veronmaksajien piikkiin ilman uhattua pelkoa pankkien konkurssikierteestä. Se oli myrkkyä SDP:n kannattajille ja eurooppalaiselle työväestölle..

Euroopan työväestö tunsikin tulleensa "kolin alta vedetyksi", katkerasti petetyksi. Tukimiljardien luvattiin Suomessakin takaavan vakaan tulevaisuuden.Toisin kävi. Edessämme on nyt tosiasiallisesti 400.000 työtöntä, liki miljoona köyhyysloukossa kipuilevaa kansalaista. Teollisuuspohjamme murenee ja kansainvälinen kilpailukyky on menetetty. Suomen vienti on pääasiassa muutaman kymmenen yrityksen varassa.

Saksalaistelakan tiedotuspäällikkö totesi /A-Studio 8/4.) että kysymys Turun telakan ostosta on vielä alkutekijöissään, täysin spekulatiivisellä tasolla. Silti se kelpasi Seinäjoen vaaleissa "tunnelin päässä loistavaksi valoksi"; onneksi ei kuitenkaan ratkaissut vaaleja.

Uskon Antti Rinteessä olevan osaamista, paloa ja voimaa suunnan muuttamiseen. Antti Rinteellä on kyky saada joukot taakseen, joten uusiutuva, aktivoituva SDP tuo liikettä puoluekenttään. Huomaamme, ettei vastakkainasettelun aika ole koskaan ollutkaan ohi!

Miika Kurtakko 09.05.2014 15:10

Alexander Stubb jo kiirehti korostamaan yhteistyökykyään Antti Rinteen kanssa Iltalehdessä: "Olen keskustellut Antti Rinteen kanssa, ja olen varma siitä, että meillä on yhteinen agenda tässä hallituksessa eli talouskasvu ja työllisyys, Stubb sanoo."

http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014050918281419_uu.shtml

Rinne pystyy lunastamaan lupauksensa sopivilla budjettisiirroilla tai korkeintaan pienellä lisävelan ottamisella tulevan tynkäkauden aikana. Niin kauan kuin veroja ei koroteta lisää, ei kokoomuksestakaan tule mittavampia vastalauseita. Samanaikaisesti Rinteen pitäisi kuitenkin käynnistää ohjelmatyö tulevaa vaalikautta varten, jossa voi tehdä irtiottoa nykyhallituksen ja "entisen" SDP:n linjaan.

Tärkeä kysymys on tietenkin, voiko alle 16%:n kannatuksesta nousta reilusti yli 20%:n kannatukseen vuodessa? Mahdollista se ainakin on. Ylen kannatuskyselydatan mukaan esim. keskustan kannatus oli tammikuussa 2013 17,1% mutta saman vuoden joulukuussa 23,9%.

Juhani Seppänen 09.05.2014 15:24

Ei käy kateeksi demareita. Urpilaisella oli sentään unelmia, Rinteellä vain peruutuspeili. Toisaalta Urpilainen saa kiittää tuloksesta itseään. Hänhän legitimoi Persut puolueena ennen eduskuntavaaleja 2011 vaatimalla vakuuksia Euroopan pelastamisesta taloushaaksirikolta. Tuulta purjeisiin tähän antoi Heinäluoma "maassa maan tavalla" puheillaan. Siis aivan kaksin käsin työnnettiin Persuja eteenpäin. Niinhän se on, että sen edestään löytää, minkä taakseen jättää.

Tatu Ahponen 09.05.2014 15:24

Kurtakko: Politiikkaan voi jäädä keskelle tilaa, mutta miten sitä hyödyntää Keskusta Sipilän johdolla kun puoluejohtaja vähän aikaa sitten reivasi lausunnoillaan kurssia vielä Vapaavuoresta oikealle?

Tuomo Kokko 09.05.2014 15:29

Tämä käänne herättää runsaasti ajatuksia. Ensimmäisenä tuli mieleen parin perussuomalaisen kansanedustajan taannoinen rimaahipova lausunto, jossa katsottiin Jutta Urpilainen parhaaksi henkilöksi johtamaan SDP:tä "kohti uusia torjuntavoittoja". Toive ei toteutunut; entäs nyt, Halla-aho ja Eerola?

Jutta Urpilaisen kohtalo harmittaa (lue: säälittää) ainakin minua. Puheenjohtaja joutui taistelemaan ensinnäkin valtiovarainministerinä Suomen puolesta euroareenoilla, sekä toiseksi puolueensa etua valvoen sisäpolitiikassa. Tämä kaikki olisi varmasti ollut mahdollista edelleen, mutta kolmannen rintaman avautuminen SDP:n sisään oli yhdelle ihmiselle liikaa. Lauri Ihalainen määritteli itsensä jokunen kuukausi sitten tyylikkäästi "vanhan liiton mieheksi", joka tukee istuvaa puheenjohtajaa, tuli mitä tuli. Nyt on nähty, että vanhan liiton voimat eivät nyky-demareissa hallitse.

Jo pintapuolisella silmäyksellä voi todeta, että Jutta Urpilaisen vaihtuminen Antti Rinteeseen merkitsee SDP:n hakeutumista Perussuomalaisten tuntumaan kilpailemaan näiden äänestäjistä. Rinne ja Timo Soini ovat henkilöinä suuresti toistensa kaltaisia, ja juuri puheenjohtaja on kunkin puolueen tyypillisin edustaja.

Kokoomuslaisia voi tässä vaiheessa onnitella hienosta ajoituksesta ja ehdokasasettelusta heidän omassa puheenjohtajavaalissaan. Naiskenttä on isojen puolueiden osalta täysin vapaana, ja Paula Risikon valinnalla otettavissa haltuun. Siinäpä tilaisuus kaapata Urpilaisen syrjäyttämisestä katkeroituneet siskot vaihteeksi sinipunan toiseen lohkoon!

Juha Suominen 09.05.2014 15:50

Rinteen näkemykset yhteiskunnasta ovat 70-luvulla ja siitä taaksepäin. Se, että puoluekokousväestä puolet kannatti tälläistä ajatusmaailmaa, kertoo SDP:n olevan entistä tiukemmin menneisyyden puolue.

Osaatko kuvitella Rinteen pohtivan internetin tuoman tiedonkulun tehostumisen vaikutusta taloudelliseen aktiivisuuteen tai esittävän pätkätyöläisille minimikuukausityötuntimäärää? Minä en. Mielenkiinnolla odotan, miten Rinne perustelee valtionyhtiöiden pystyvän toimimaan tuottavammin kuin yksityinen. Tai eihän se taidakaan olla tavoite, vaan työllisyyden kohentaminen. Ja pikemmin lainarahalla kuin tuottavuuden nousulla.

Rinteen johdolla Kreinkan tie on myös Suomen tie. En tiedä, noudeeko vai laskeeko siinä välissä SDP:n kannatus olennaisesti.

Timo Ala-Rämi 09.05.2014 15:59

Tämän tuloksena SDP menettää kannatustaan Kokoomuksen suuntaan ja voittaa takaisin Persuihin luisuneita. Ei kai tämä niin huono asia ole.

Torbjörn Kevin 09.05.2014 16:33

Uudella puheenjohtajalla on Rinteen kasvot mutta Heinäluoman ääni. Työllisyys ideologisena peruskivenä on ideologiatermin väärinymmärtämistä. Työllisyys syntyy muun prosessin sivutuotteena, se ei sinällään voi tuottaa kasvua. Säälin Urpilaista ja demareita. Rinteen myötä voi korkeintaan syntyä pieni "töyssy" kannatuksessa. Mutta saipahan Heinäluoma hiljaisen tahtonsa (kostonsa) läpi...

Unto Hämäläinen 09.05.2014 16:53

Tervehdys arvoisat kommentaattorit, kiitos kirjoituksistanne. Nyt on kova vauhti päällä, mutta on siihen aihettakin. Kuten sanottu, pidän koko viikonlopun palstaa auki ja yritän parhaani mukaan saada kommentit julki. Unski

Jk. Antti Rinteen henkilöhaastatteluun pääsee suoraan tästä linkistä http://files.snstatic.fi/HS/kkliite/arkisto/2011/10/

Tuukka Sariola 09.05.2014 16:56

Taloudellisesti näin surkeina aikoina SDP:n lihottaminen ei hallituksesta käsin onnistu.

Heli Reinilä 09.05.2014 16:57

Olen samaa mieltä Timo Ala-Kämin kanssa. Ehkä Vihreätkin voivat hyötyä Urpilaisen väistymisestä. Pidän hyvänä sitä, että puoluekentässä tapahtuu liikahduksia. Rinne ei tule viemään puoluettaan ainakaan kovin pitkäaikaiseen nousuun. Ay-liikkeen ja SDP:n yhteistyö ei ole tätä aikaa eikä tulevaisuuttakaan.

Teeemu Männynsalo 09.05.2014 17:06

Taustavaikuttajat ja valinnan kummisedät puolueessa nousevat kyllä vähitellen esiin ja ääneen, uusiin asemiinsa.

Suomen ja myös SDP:n todellisen menestyksen ratkaisee sopeutumiskyky ympärillä muuttuvassa maailmassa: työmarkkinoiden joustavuuden lisääminen, säätelyn vähentäminen, palkkauksen kannustavuuden ja yksilöllisyyden lisääminen, työurien pidentäminen.

Sivustakatsojasta tämä henkilövalinta, valittavana olleet vaihtoehdot, tuntuu varsin hämmentävältä ja enemmän kouristuksenomaiselta tarttumiselta vanhaan kuin realistiselta eteenpäin katsomiselta. Toisaalta myös Keskustaan valittiin vain vähän parlamentaarista kokemusta omaksunut puheenjohtaja jo aiemmin mutta vaihtoehdot ja valintaprosessin käynnistyminen olivat poliittisesti tavanomaisempia kuin tämä vaali. Valintana tämä on mielestäni ehdottomasti yllättävin jo mainitun vuoden 1980 Keskustan puheenjohtajavalinnan jälkeen.

Pirkko Luhtanen 09.05.2014 18:24

Nyt sitä draamaa saatiin! Rinteen niukka voitto jättää ainakin joksikin aikaa aikamoisen railon SDP:n sisälle. Tätä kuvasi etenkin joidenkin naisten reaktio kun he itkien poistuivat salista. SDP:stä tulee ensi vaaleissa lähtemään pois paljon nk. toimihenkilönaisääniä -uskoisin eniten kokoomuksen suuntaan. Toisaalta taas perussuomalaisista tulee siirtymään duunarimiehiä takaisin. Tuleeko SDP:stä ukkoutuva ay-äijäpuolue???

Uskon Rinteen olevan jonkinlainen SDP:n ylimenokauden puheenjohtaja ja seuraava puheenjohtaja toivottavasti on Antti Lindtman, jonka uskoisin pystyvän yhdistämään puoluetta. Tätä ei Rinteen valinta tee, vaan kahtiajako jatkuu.

Rinteen valinta ja mahdollisten naisäänien vuoto tulevissa vaaleissa puoltaisi kokoomuksen puheenjohtajaksi joko Paula Risikkoa (nainen) tai sitten Alexander Stubbia. Stubbin johtamaa puoluetta voisivat äänestää niin miehet kuin naisetkin.

Rinteen yhteistyökyvyt ja oppositionomaiset puheet vaimenevat varmaan aika nopeasti, kun tälle politiikan saralla keltanokalle valkenee pelin henki. Jos ei valkene, Siperia opettaa.

Kevään eduskuntavaaleissa voi jackpotin napata Juha Sipilä, joka on onnistunut loistavasti keskustapuolueen johdossa ja on yhteiskykyinen ja uudistusmielinen poliitikko. Tätä taustaa vasten näkisin kokoomuksen johdossa ehkä mieluiten Stubbin, koska hänen johtamanaan uskoisin kokoomuksen pärjäävän vaaleissa.

Maija Pietilä 09.05.2014 19:03

Jos/kun SDP tukeutuu nyt entistä enemmän ay-liikkeeseen (ja toisinpäin), kuka muistaa pätkä- ja silpputyöläisiä, ns "omaa työtä" tekeviä, yrittäjiksi pakotettuja ja muita perinteisen työelämän ulkopuolella olevia, joiden määrä kasvaa koko ajan. Kuka rakentaa heille turvaverkot?

Jos Rinne vetää takaisin persuihin lähteneitä miehiä, minne lähtevät Urpilaista kannattaneet naiset? Muistaakseni joissain kyselyissä Urpilainen sai puolueen jäseniltä enmmän kannatusta kuin puoluekokousedustajilta. Edustajiksi valitaan jäsenten joukosta järjestö- ja ay-jyriä, mutta he eivät välttämättä edusta äänestäjiä.

Mielenkiintoista nähdä, miten Rinne sopeutuu demarien ministeriryhmään ja nykyiset ministerit Rinteeseen.

Jan Rossi 09.05.2014 19:27

Tässä tilanteessa Antti Rinteen pitäisi mennä hallitukseen ja ottaa ulkoministerin salkun itselleen. Ulkoministerinä Rinne saisi uskottavuutta ja tehoa SDP:n nostamiseksi. Lisäksi ulkoministerinä Rinne ei "likaisi" käsiään liian pahasti syksyn budjetti- yms neuvotteluissa. Ulkoministerin salkku olisi kyllin painava, jotta Rinne saisi vahvan alun SDP:n johtajana hallituksessa. Jos Urpilainen olisi 2011 ottanut ulkoministerin salkun, hänen uransa olisi ollut toisenlainen. Puolueen johtaminen ja valtiovarainministerinä toimiminen eivät sovi yhteen. Kataiselta se onnistui, koska kokoomuksella oli taustalla loistavat strategikot, jotka osasivat tehdä temppukampanjointia. SDP:ssä ei ole strategiaosaamista.

Jan Rossi

Marita Salenius 09.05.2014 19:43

Lipposen jättämiltä jäljiltä demarit nyt tapasivat toisensa nahkurin orsilla. Mitä Urpilainen olisi voinut edes tehdä. Lipposen perintö on niin raskas, että siinä ei yksi Rinnekään auta. Ne vanhat demariduunarit kaikkosivat jo Lipposen aikaan ja hehän eivät enää liikahda takaisin - mihin sitten menivätkin.

Kahtia jakautunut SDP. Siltä se näyttää. Eihän se ole edes uutta puolueen historiassa. Tiedä häntä jos vaikka perustavat uuden TPSL:n. Vaikkei Tannerista nyt kyse olekaan, niin jotakin "kekkosaikaista" tässä tilanteessa on. No tulihan nuo karanneet lopulta kuitenkin "kotiin" takaisin.

Puolueen merkitys ei ole enää sitä, mitä sen moni haluaisi olevan. Joka puolueella on vankka perusjäsenensä/kannattajansa, mutta se ei pelkästään riitä. Ehkä ainoastaan Keskustassa menee puoluekannatus edelleen "isältä pojalle" - ellei, niin käsky käy kotiin paluulle -, mutta muiden on ansaittava jokainen ääni aina uudestaan. Siksi politiikasta on tullut uudelleen kiinostavaa, kun itsestäänselvyydet on entistä aikaa ja mikä tahansa on mahdollista.

Vesa Kaitera 09.05.2014 19:52

Myönnän, että Antti Rinteen voitto tuli lopulta itselleni yllätyksenä. Eihän demareissa ole aiemmin istuvaa puheenjohtaja syrjäytetty puoluekokouksen äänestyksessä. Tämä kertoo demarikentän aidosta hädästä, voisi jopa sanoa, että paniikista. Lyhyellä tähtäyksellä SDP tuskin voittaa vaihtamalla puheenjohtajakseen koulutetun naisen sijasta keski-ikäisen ay-jyrän, jonka talouspoliittiset opit olivat kauniisti vanhentuneita jo kaksikymmentä vuotta sitten. SDP saattaa tosin voittaa jonkinverran ääniä PS:lta, mutta väitän, että koulutettujen nuorten naisten pako puolueesta merkitsee ensi eduskuntavaaleja silmällä pitäen enemmän. Kokoomus ja Vihreät voittanevat tuon puheenjohtasvaihdoksen myötä demareilta ääniä, mutta yhteistyöpoliititsesti tuo valinta oli niille selvä tappio. Kokoomuksen puheenjohtajavaalissa Rinteen valinta saattaa hyvinkin vahvistaa Paula Risikon mahdollisuuksia, jotka näyttäisivät muutenkin olevan nousussa.

On sanottu, että suomalainen politiikka on kuin seisova vesi. No nyt syntyi kyllä säpinää lammikossa. Uskon, että Rinne tulee heti aluksi korostamaan sitä, että moni asia muuttuu demareissa. Hän saattaa saada puolueensa kenttää heräteltyä, mutta ongelmana on se, että hänen linjaansa ja persoonaansa kielteisesti suhtautuvat voimat muissa puolueissa saattavat aktivoitua vielä enemmän. Minihallitusneuvotteluissa ei ole todennäköistä, että muut nykyisistä hallituspuolueista suostuisivat avamaan jo tehtyjä kipeitä päätöksiä. Se olisi niille samantapaista kuin poskihampaan juurihoito ilman puudutusta. Jos Rinne ja hänen mukanaan SDP on kuitenkin vaatimuksissaan jäykkä, niin silloin uudet eduskuntavaalit syksyllä alkavat näyttää todennäköisiltä. SDP:lle tämä olisi niin huono vaihtoehto, että luulen Rinteen pakittavan kovimmista linjauksistaan.

Eräät kirjoittajat ovat täälläkin muistutelleet, että puolueiden kannatukset saattavat muuttua rankasti muutamassa kuukaudessa. Niin todellakin saattavat, mutta liki aina kyse on ollut oppositiopuolueesta. Jos SDP säilyy eduskuntavaaleihin asti hallituspuolueena, niin ei sen kannatus varmaan rakettina nousuun lähde. Tosin alkava nousukausi saattaa ensi kevääseen mennessä nostaa kaikkien hallituspuolueiden osakkeita. Mutta tuskin aivan hirveästi. SDP:lle on luvassa selkeä vaalitappio ja putoaminen oppositioon. Mutta tämä ei ole sille maailmanloppu.

PS selvästi haluaa hallitukseen, ja uskon, että näin myös tulee käymään. On hyvin vaikea uskoa, että PS pystyisi hallituspuolueena säilyttämään nykyisen varsin korkean kannatuksensa. Muualla Euroopassa populistiset oikeistopuolueet ovat järjestään raskaasti hävinneet vaalit, jos ovat edellisen vaalikauden olleet hallituksessa. Tämä sama kohtalo odottanee Perussuomalaisiakin, ja suurimman hyödyn tuosta korjannevat oppositiossa lihovat demarit. Siinä vaiheessa kun SDP pitää kolmen vuoden kuluttua puoluekokoustaan, se saattaa hyvinkin olla noussut kahdenkymmenen prosentin puolueeksi. Ja tämä voi tapahtua, vaikkei SDP itsessään olisi seuraavan kolmen vuoden kuluessa saanut suuriakaan aikaan. Sille riittää, ettei PS:kään olisi siihen pystynyt.

Janne Viskari 09.05.2014 23:55

Suunta siis muuttuu. Hyvä niin. Urpilaisesta kehittyi valtiomiestason toimija, mutta oppiaika oli puolueelle liian kallis. Jutasta kyllä kuullaan vielä.

Saa nähdä onko Rinteellä "cojones" alkaa ajaa puheissaan viittaamaansa Keynsin tietä. Valtakunnan infra ihan oikeasti kaipaa elvytysrahaa. Jutan jääminen tehtäväänsä ei liene vaihtoehto, eikä demareiden kannalta edes järkevää. Jyrkin Hatka-hallituksen VM:ksi ryhtymisessä on riskinsä, mutta siinä pääsisi profiloitumaan kunnolla koko kansalle edellyttämällä elvyttävämpää talouspolitiikkaa.

Vaihtoehtona on uhrata joku karaistunut hahmo valtionvarainministeriksi ja kierrätettävä Rinteelle joku aloittelijan salkku ja koittaa sietää kokoomusta kevääseen asti. Silloin jäisi kyllä käsillä oleva momentum käyttämättä. Marraskuussakin on hyviä vaalisäitä..

Juha Kaistinen 10.05.2014 6:31

Onnea, ja menestyksen toivotuksia uudelle pj:lle.

"Voi voittajia".

On hyvä muistaa, että voitetut vastaavat usein vihalla.

Rinteen tulee tehdä heti selväksi, että SDP ei ole ay-liike. Ay- liikkeellä on omat mahdollisuutensa ajaa asioitaann.

Sen ei pidä paeta puolueen selän taakse. On vain käynyt niin, että ay- korporatiivin paras terä on mennyt. Sen parhaat vuodet seurasivat 1:1 suurten ikäluokkien mukaan. Sitä eivät nykyiset jäsenet ole tiedostaneet, vaan ovat seurannut työmies Putkosen tavoin purkamaan pettymystään perustyytymättömien seuraan, jonka ay- myönteisyydestä saamme vielä nähdä oikean puolenkin. Heidän tavoitteenaan ei ole todellakaan ay- myönteisyys.

Markus Bunders 10.05.2014 8:33

Yleisesti ottaen voi vain todeta, että olette mediassa missanneet, mitä maassamme on tapahtunut ja tapahtumassa ja teille tulee sarjana yllätyksiä poliittiset muutokset.

Miika Kurtakko 10.05.2014 9:52

Tatu Ahponen kysyi aikaisemmin, kuinka keskusta voisi mahdollisesti täyttää poliittiseen keskustaan mahdollisesti syntyvän aukon. No tietenkin siksi, että Seppo Kääriäinen haistaa politiikan sauman niin kuin korppi raadon.

Rinteen valinnasta on varoiteltu, että se tietää naisten pakoa SDP:stä. Ehkä olen naivi optimisti, mutta kokemukseni mukaan suomalaiset yleensä ja demarit varsinkin ovat päässeet yli näistä mies-nais-asetelmista, ja äänestys- ja kannatuspäätökset tehdään muilla kuin sukupuoliperusteilla. On tietenkin eri asia vetoaako Antti Rinteen persoona ja karisma naisiin, mutta tutkimustenkin mukaan suomalaiset äänestävät voittopuolisesti asioiden pohjalta.

SDP:n kohtalonkysymys on tietenkin se, että puolueen pitäisi pystyä kehittämään konkreettisia vastauksia polttaviin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Työpaikkoja ja verotuloja lisää, mutta ei välttämättä korkeampia palkkoja ja veroastetta. Elinkustannuksia alas, mutta niin ettei ihmisten toimeentulo heikkene. Julkisen sektorin tehokkuuden pitää parantua, mutta niin etteivät palvelut heikkene vaan, jos mahdollista, jopa parantuvat. Ratkaisut näihin riittävät aluksi.

Imagopuolella SDP:n pitää tehdä pesäeroa ay-liikkeeseen, vaikka yhteistyö sujuisi aikaisempaa paremmin. Lisäksi SDP:n pitäisi palata juurilleen eli pienyrittäjien puolueeksi. On syytä muistaa, että 1900-luvun alun SDP:ssä lähes kaikki johtohahmot olivat pienyrittäjiä: suutareita, räätäleitä, seppiä ja vastaavia. Pienyrityksissä syntyy tänäkin päivänä valtaosa uusista työpaikoista. Jos SDP aikoo tosissaan ottaa työpaikkojen luomisen agendalleen, pienyrittäjien tarpeet pitää ottaa vakavasti.

Kyösti Salovaara 10.05.2014 12:04

Syyllisiä me kaikki olemme, eikä ketään saa päästää pakoon, mutta SDP:n ongelmista minä viimeiseksi syyttäisin Paavo Lipposta, olipa Arja Alho asiasta mitä mieltä tahansa.

Menneisyyteen ei kenties kannata tuijottaa, mutta jos tuijottaa, niin tässä eräs ”totuus” Wikipediasta lainattuna:

”Asiantuntijaraati valitsi vuonna 2013 Helsingin Sanomissa Lipposen molemmat hallitukset parhaiksi Suomen hallituksiksi vuoden 1987 jälkeen.”

Tuonkin voi kumota sanomalla, että on asiantuntijoita ja ”asiantuntijoita”, niin kuin onkin ja sekö meitä auttaa, mutta toisaalta meillä on sellaiset asiantuntijat kuin ansaitsemme.

Tänään Rinne kuulosti kohtuullisen järkevältä tv-haastattelussa, mutta kuten tiedämme, järjellä ja poliittisella kannatuksella on vain harvoin tekemistä toistensa kanssa.

Jos viisaus tai pikemmin jälkiviisaus mittaisi poliittista kuntoisuutta, Suomella olisi joku Vesa Kanniainen -niminen pääministeri.

Veli-Pekka Silvan 10.05.2014 12:12

Jokin on muuttumassa suomalaisessa politiikassa, siitä kertoi jo Sipilän valinta pj:ksi ja nyt Rinteen, ja kesällä Kokoomus valitsee tod.näk. Vapaavuoren ja Risikon välillä.

Yht'äkkiä suurten puolueiden kaikki pomot ovat n 50-vuotiaita ja "nuorisoketju" saa mennä. Lisäksi kaikki ovat sisäpolitiikan edustajia, "hyvät bileet"-aika on ohitse ja Suomen talouskehitys noussee keskiöön entistä enemmän. Mm. vääntö sitä miten rahoja jaetaan budjeteissa tiukkenee.

Rinne tuskin muuttaa mitään, SDP on jäykkä puolue ja sitä on verrattu tankkeriin ja siinä on puolueen yksi heikkous. Se on vanhanaikainen ja hidas, lisäksi puolue on profiloitunut holhoojana, kaiken kieltäjänä, byrokratian kasvattajana, kiukkuisten naisten puolueena jne...Tämä ei vetoa nykyaikaiseen äänestäjään, ei varsinkaan nuoriin.

SDP olisi tarvinnut radikaalin uudistajan, ei jäykkää AY-jyrää, mutta sellaista ei ole näkyvillä, ei edes Antti Lindtman ole sellainen.

Veikkaan puolueelle huonoja aikoja ja laskua.

Rinne ei ole myöskään mitenkään taitava esiintyjä ja puhuja ja hänet tullaan vetämään kölin alta tenteissä monta kertaa.

Jan Rossi 10.05.2014 12:46

Mitä tulee Antti Rinteen valintaan SDP:n johtajaksi, jälleen voidaan todeta, että ay-liike on ottanut puolueesta vahvan otteen, sillä työministerinä istuu jo entinen SAK:n puheenjohtaja ja puhemiehenä entinen ay-toimija Eero Heinäluoma. Näyttää siis siltä, että SDP tarrautuu yhä tiukemmin viimeiseen vahvaan linnakkeeseensa, joka on demarivetoiset ay-liikkeet.

Tilanne vaan ay-liikkeen sisällä on sellainen, että perussuomalaiset ovat vahvistaneet asemiaan liikkeen sisällä. Tämä syö juuri rutkasti SDP:n kannatusta ay-liikkeiden sisällä. Antti Rinteellä SDP pyrkii saamaan kannattajansa takaisin laajassa äänestäjäkunnassa, mutta myös ay-liikkeen sisällä.

Rinteen tehtävä on erittäin vaikea, kun tiedetään miten Urpilainen ajoi SDP:n ja ay-liikkeen eroon toisistaan. Urpilaisella ei ollut mitään otetta liikkeeseen ja tämän vuoksi soinilaiset ovat päässeet kasvamaan. SDP:lle Urpilaisen kausi puheenjohtajana oli katastrofi. Urpilaisen toiminta on kaikkialla muuallakin ollut demareille myrkyn juontia. Mikään ei ole toiminut, vaikka julkisissa puheissa tätä kiitetään. Jos Urpilaisen toiminta oli SDP:n kannalta hyvää, miksi puolue erotti johtajansa? Viesti oli Seinäjoella selvä. Jutta Urpilainen epäonnistui lähes täydellisesti ja sai lähteä.

Suomenkin kannalta Urpilaisen valtiovarainministerikausi jää historiaan katastrofina. Urpilainen sitoi Suomen miljarditolkulla kiinni eurooppalaisiin vipurahastoihin, joista ei ole kerrottu mitään suomalaisille. EVM:än mekanismit ovat tuntemattomia laajalle kansalle, vaikka niissä on kiinni miljardeja euroja suomalaisten veronmaksajien rahoja.

Nyt tämän vipupolitiikan takuumiehet eli Katainen ja Urpilainen ovat pian poissa. Katainen lähti lipettiin Eurooppaan ja Urpilainen erotettiin. Vuodet 2011-2014 olivat katastrofaalisia Suomen kannalta. Suomi velkaannutettiin kymmenillä miljardeilla euroilla.

Jan Rossi

Jussi Lähde 10.05.2014 12:50

AMPU TULEE!

Ai mikä ampu? Ampu on tietenkin Apusen Märkä PäiväUni. EVA:n johtaja Matti Apunen muistutteli kokoomuslaisia taannoin Helsingin Sanomien kolumnissaan Margareth Thatcherin sanoilla "keskitiellä on kaikkein vaarallisinta, sillä silloin voin jäädä molemmista suunnista tulevan liikenteen alle". Juuri näin SDP:lle näyttää käyneen.

Loogisena ihmisenä Matti Apunen lienee tyytyväinen siihen että ainakin SDP tuntuu kuuntelevan hänen neuvojaan.

Antti Rinne on luvannut pitkän korpilammivelluksen tehneelle demarijoukolle kahdenkymmenen prosentin kannatuksen viimeistään ensi vuonna järjestettävissä eduskuntavaaleissa. Tavoite on kova. Kannatusprosenteissa ei enää kannata paljon historiaan tuijotella. Kolmen suuren puolueen aika on ainakin vuosikymmeneksi ohi (tosin osa tämän ennusteen ajasta on jo kulunut) ja 20% vie puolueen jo hallitusneuvottelujen avauskierrokselle.

Mutta mistä Rinne ääniä hakee? Millainen on hänen SDP:sä "kotiinpaluu"-kampanja?

Rinne joutuu tekemään nopeita ja kovia liikkeitä. Liikeestä tulee tulevaksi vuodeksi päämäärää tärkeämpi asia. Näin on aina silloin kun halutaan saada politiikassa aikaan illuusio muutoksesta. Kiinnostavaa on ehtiikö Rinne ministeritöiltään ja puoluejohtamiselta pohtimaan puolueen toiminnallista tilaa. Hän on monet kerrat ilmoittanut että Urpilaisen aikana "puolueen päätöksentekokoneisto on sivuutettu". Sen jälkeen Rinne on pitänyt taidepaussin ja todennut "siihen on tultava muutos".

Kulisseissa tämä on kaikkein kiinnsotavinta. On kiinnostavaa katsoa SDP:N puoluevaltuuston nimet ja niiden mukanaan kantama elämänkokemus ja näkemys. Millä tavalla Rinne haluaa puoluetoimintaa kehittää ja millaisiin ihmisiin se voi tulevaisuudessa vedota? Tässä tehdään jo monivuotisten kasvien kylvöä.

Kyösti Salovaara 10.05.2014 13:27

Tuo Apusen "ohje" panee miettimään. Tulee epämiellyttävä olo.

Koska ihmisten enemmistö - myös poliittisessa mielessä - on keskellä, olipa tilanne mikä hyvänsä ja yhteiskunta mikä hyvänsä, niin miksi pitää tehdä politiikkaa joka kosiskelee reunoja?

Vielä epämiellyttävämpää on, jos tuo ohje todella pätee.

Raadollista on todeta: kukaan ei todella välitä "meistä keskellä olevista" koska välittäminen "maksaa" liian paljon. Sitä vastoin meistä on kaiken maksajaksi. Meitä keskellä olevia on helppo "käyttää hyväksi". Ja niin tapahtuu!

Tänään on jo todettu että Rinne elvyttää "luokkatunteita". Miten keskellä olevan epämääräisen ja yksilön vapauteen tottuneen väen "luokkatunteen" voi elvyttää? Onko semmoista olemassakaan?

Lars-Erik Wilskman 10.05.2014 16:58

Rinteen valinta avaa Kokoomukselle mahdollisuuden laajentaa kannatustaan keskiluokan parissa. Rinteen kuva on liian vasemmistolainen vasemmistokeskustalaisen puolueen puheenjohtajaksi. Jos Kokoomus välttää markkinaliberalismin ansat se vahvistuu entisestään. Sdp:n osaksi on jäädä taistelemaan puolueiden suuruusjärjestyksen sijoista 3-5.

Teemu Männynsalo 10.05.2014 20:49

Pitää muistaa, että SDP:n uusi puheenjohtaja ei ole vielä poliitikko, nykyasemastaan huolimatta. Valtakunnantason poliitikoksi voidaan mielestäni sanoa parlamentaarisesti valittua henkilöä, joten kyseessä on taustastaan ja sidonnaisuuksistaan johtuen pitkälti edelleen puoluetta palveleva ay-johtaja. Enemmän hänen valintansa SDP:n puheenjohtajaksi kertoo mielestäni puolueen tilanteesta ja keskeisimmistä voimista sen sisällä.

Henkilötasolla Suomessa eivät yleeensä ole suurinta pitkäkestoista suosiota saaneet henkilönä voimakkaimpia mielikuvia herättävät henkilöt,joihin uusi puheenjohtaja varsin ilmeisesti kuitenkin kuuluu. Poikkeuksia tässä suhteessa on vähän ja esimerkiksi Timo Soinin menestykseen on keskeisesti vaikuttanut Suomessa poikkeuksellinen poliittinen ammattiosaaminen ja pitkä kokemus. Tämän suhteen Antti Rinne on selkeästi hyvin erilainen henkilö vertailuista huolimatta.

Yksi mielenkiintoinen yhteistyösuunta vaikuttaa poliittisten linjausten, tai niiden puuttumisen, perusteella avautuvan vasemmistoliiton suuntaan, jossa on jo pidempään ollut todettavissa samankaltaisia tavoitteita karismaattisen poliittisen johtajuuden suuntaan.

Simo Jolkkonen,Helsinki 11.05.2014 11:46

Jos Karin Taipale tuntee olevansa nyt väärässä puolueessa,kuten hän sanoi,lienee niin että hän on ollut kokoajan väärässä puolueessa.

Tilanne on hyvin samanlainen kuin oli Vasemmistoliitossa Suvi-Anne

Siimeksen kohdalla hänen jouduttua syrjään Paavo Arhinmäen tieltä.

Molemmat puolueet olivat luisumassa ns.Bulevardivasemmistolaisten eduspuolueiksi,jossa ei ns.känsäkouralla ollut sanansijaa.

Simo Jolkkonen Helsinki,ulkopuolinen huomioitsija.

Vesa Kaitera 11.05.2014 12:42

Lars-Erik Wilskman kirjoitti: "Rinteen valinta avaa Kokoomukselle mahdollisuuden laajentaa kannatustaan keskiluokan parissa. Rinteen kuva on liian vasemmistolainen vasemmistokeskustalaisen puolueen puheenjohtajaksi. Jos Kokoomus välttää markkinaliberalismin ansat se vahvistuu entisestään. Sdp:n osaksi on jäädä taistelemaan puolueiden suuruusjärjestyksen sijoista 3-5."

Olen pitkälti samaa mieltä. Vaikka Antti Rinteen valinta ja sen mukaan tuleva SDP:n siirtyminen vähintään pari pykälää vasemmalle vaikeuttavat Kokoomuksen ja SDP:n yhteistyötä, niin kannatuksellisesti tämä antaa Kokoomukselle runsaasti uusia mahdollisuuksia. Tämä kuitenkin edellyttää sitä, ettei Kokoomuksen puoluekokous tee vastaavaansuuruista loikkaa oikealle. Aivan turvallisella mielellä tämän suhteen en voi olla, sillä jos SDP:n puoluekokousväki on demareiden äänestäjäkuntaa vasemmistolaisempaa niin Kokoomuksen puoluekokousedustajat ovat sitten puolueen omaa äänestäjäkuntaa oikeistolaisempia. Katainen ja puoluekoneisto pystyivät kyllä vuosia pitämään oikeistomme aisoissa, mutta entäpäs nyt, kun puoluekokous on villi ja vapaa. Ehkä kuitenkin porukka sisäistää sen, että kovin oikealta tätä maata ei pysty hallitsemaan - ei ainakaan pitkään. Jos me kokoomuslaiset emme jatkossa ammu itseämme jalkaan demareiden tapaan, niin SDP:stä voi tulla nuoria koulutettuja naisia vahvistamaan rivejämme. Paula Risikon valinta puheenjohtajaksi vahvistaisi todennäköisesti tätä virtaa tuntuvasti.

Keskusta saattaa hyvinkin nousta maan suurimmaksi puoueeksi seuraavaksi eduskuntavaaleissa ja sen myötä Sipilästä tulisi pääministeri. Tällä haavaa en usko Keskustan nousun kestävän kovin pitkään. Taloudellinen tilanteemme on siksi hankala, että se vaatii kipeitä päätöksiä jatkossakin ja hallituspuolueena Keskustalla tulee oleman suuria vaikeuksia pitää rivinsä tiiviinä. Kokoomus tuskin saa mitään aivan järisyttävän hyvää tulosta eduskuntavaaleissa (EU-vaaleissa voi kyllä tulla voitto), mutta jatkossa meillä saattaa mennä paljonkin paremmin.

Jussi Lähde 11.05.2014 19:04

Parahin Unski

Saanen esittää blogille vastakysymyksen - mikä suomalainen puolue vetoaa tulevan vuoden aikana parhaiten liikkuvista äänestäjistä naisiin? Ei, tämä ei ole sukupuolikysymys. Parta ei pahoilla kasva olivat he poliitikkoja tai euroviisuedustajia. Kysymyksen näkeminen puheenjohtajien sukupuolta koskevana kysymyksenä olisi kaikenlaisten ihmisten aliarviointia.

Ensi kevään eduskuntavaaleissa - tai jopa sitä aikaisemmin - puolueet saavat äänestäjien valtakirjat hallitusneuvotteluihin vietäväksi. Naisia on enemmän ja he myös käyvät ahkerammin uurnilla. Miten eri puolueet tulevan vuoden aikana puheenjohtajiensa esiin nostamilla teemoilla heitä puhuttelevat on kiinnostava kysymys.

En näe, että se millaisina poliitikkoina liikkuviin äänestäjiin kuuluvat naiset puheenjohtajat kokevat olisi niinkään suurta merkitystä. Ratkaisevaa on se, pystyvätkö he nostamaan esiin tälle varsin suurelle ja kaikkea muuta kuin yhtenäiselle ryhmälle tärkeitä asioita vaalikeskusteluissa.

Riitta Skoglund 11.05.2014 20:38

Suurin kysymysmerkki Antti Rinteen kohdalla: mitä uutta, mitä erilaista hänellä on tarjota? Mitä sellaista, mitä ei SDP olisi jo tehnyt tai saavuttanut?

Tuskin kukaan hallituksessa voi yksin tukipaketteja aukoa - maan hallituksessa työskentely tuskin on AKT:n hallituksessa työskentelyä. Mielenkiintoinen loppukevät on nähdä, miten Rinne alkaa kasvaa tehtäviinsä. Valtionvarainministeriyttä hän taitaa suorastaan kaihtaa, mutta uuden etsimistä ja eteenpäin menoa ajatellen pitäisi kyllä mukavuusalueeltaan mennä ulos. Eikä pidemmän päälle ole kyse Rinteestä eikä edes SDP:stä, vaan Suomen ja Euroopan tulevaisuudesta. Onneksi blogi jatkuu eurovaalien jälkeenkin!

Perttu Jokinen 11.05.2014 20:40

Onnea Rinteelle.Osanotto ja halaus Jutalle. Juttaa tarvitaan vielä Suomen politiikassa.Sipilää ja Keskustaa vielä Siperia opettaa.Perussuomalaiset Kokoomuksen kanssa hallitukseen että alkaa kannatussulamaan.Kun saisi selkokieliset vastaukset puolueitten puheenjohtajilta kysymykseen:Miksi hyvinvointivaltio Ruotsissa ei ole leipäjonoja?

Jouni Pulli 12.05.2014 10:37

Urpilaisen siirtyminen sivuun SDP:n puheenjohtajan paikalta oli ns. ajan kysymys, koska liian monet hävityt vaalit eivät juuri muunlaiseen lopputulokseen voineet johtaa. Rinteen valitseminen Urpilaisen sijalle ei kuitenkaan ollut sen enempää puolueen kuin Suomenkaan kannalta kovin hyvä valinta. Mutta osin demarit joutuvat syyttämään itseään, sillä puheenjohtajaehdokkaita oli vain nuo kaksi yllämainittua henkilöä, vaikka puolueessa olisi ollut muitakin, mielestäni parempia vaihtoehtoja valittavana niin puolueen itsensä kuin maammekin edun kannalta.

Rinteen valinnan myötä SDP suuntautuu enemmän Ay-liikkeen poliittiseksi toimijaksi. Tästä pitäisi seurata ainakin kolme seikkaa: 1. Ay-liikkeen suora poliittinen vaikutusvalta vähenee eli osa siitä siirtyy SDP:hen; 2. Perussuomalaisten poliittinen vaikuttavuus Ay-asioissa marginalisoituu; ja 3. Vuoto SDP:stä perussuomalaisiin tyrehtyy. Edellisen lisäksi SDP:stä siirtynee kannattajia ainakin jonkin verran sekä kokoomukseen, jos kokoomus ymmärtää olla siirtymättä oikealle, koska SDP teki suuren tilan valinnallaan politiikan keskiöön, sekä etenkin vihreisiin.

Edellisestä huolimatta tai sen takia SDP:n kannatus voi lyhyellä aikavälillä kasvaa ja perussuomalaisten laskea. Pidemmällä aikavälillä SDP:n kannatus riippuu siitä, miten hyvin puolue pystyy mukautumaan muuttuviin olosuhteisiin eli elämään ajassa ja vastaamaan niihin arvoihin, joita kulloinkin vaalitaan. Nyt nousussa olevia perusarvoja ovat mm. ulkoinen ja sisäinen turvallisuus, työpaikka, mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen ja kestävä kehitys.

Tällä hetkellä vaikuttaa siltä kuin SDP olisi puheenjohtajavalinnallaan luovuttanut taistelun poliittisen keskustan äänistä keskustalle ja kokoomukselle, mutta toivoa sopii, että kyse on vain välivaiheesta, jona aikana puolue pyrkii löytämään itsensä uudelleen ja tarjoamaan tulevalle hyvinvoinnillemme uskottavan vaihtoehdon. Joka tapauksessa on selvää, että julkinen sektorimme on paisunut viime vuosikymmeninä aivan liian suureksi ja että pidempiaikaisia työpaikkoja tullaan luomaan lisää erityisesti yksityisten palveluiden sektorilla pienissä ja keskisuurissa yrityksissä. Julkisen sektorin lisäpaisuttamiseen meillä ei ole varaa edes ulkopuolisella rahoituksella eikä teollisuuden työpaikkoja tule unohtaa, mutta niiden vaikutus maan kehitykseen muuttuu.

Rinne voitti vaalin, toivokaamme, että hän nyt omalta osaltaan kantaa vastuunsa ja siirtyy valtiovarainministeriksi Urpilaisen tilalle. SDP:n jakautumiseen ei liene perusteltua syytä Rinteen valinnan johdosta, mutta valittu suunta on taas uusi aihio sille, että Suomi tarvitsisi aidon liberaalipuolueen.

Seppo Keränen 12.05.2014 13:07

Antti Rinteen valinta Sdp:n puheenjohtajaksi on synnyttänyt mielenkiintoisia reaktioita. Etenkin kokoomus näyttää joutuneen paniikkiin. Tästä oli merkkejä jo ennen Seinäjoen kokousta. Harvoin kilpailevasta puolueesta on niin ujostelematta sekaannuttu toisen puolueen henkilövalintoihin. Kysymys oli paljon enemmästä kuin hyviin politiikan pöytätapoihin kuuluvasta kohteliaisuudesta pitkäaikaista ministerikumppania kohtaan.

Ehkäpä kokoomuksessa pelätään, että Rinne on ottanut oppia Sauli Niinistöstä. Kun kokoomus kesällä 1994 kesken hallituskauden pani puheenjohtajana epäonnistuneen Pertti Salolaisen sivuun ja valitsi Niinistön, tämä kylmän rauhallisesti laittoi puolueen edun etusijalle.

Pääministeri Esko Ahon (kesk) kiukkuisista vaatimuksista piittaamatta Niinistö ei lähtenyt hallitukseen, vaan keskittyi puheenjohtajan tehtäviin ja vuoden 1995 eduskuntavaaleihin. Strategia toimi. Kokoomus otti torjuntavoiton ja jatkoi hallituspuolueena. Pääministeripuolueeksi nousi oppositiossa lamavuodet lihonut Sdp. Keskustalla alkoi kahdeksan vuotta kestänyt korpivaellus oppositiossa.

Toinen havainto liittyy Rinteen taustaan. Häntä on haukuttu ay-jyräksi ja menneisyyteen tuijottajaksi. On syytä huomata, että Rinne on nimenomaan naisvaltaisen toimihenkilöliikkeen edustaja. Vanhan vallan (=SAK) aikana olisi ollut mahdoton ajatus, että toimihenkilöliikkeessä kannuksensa hankkinut henkilö olisi noussut Sdp:n johtoon, vieläpä SAK:n väen tuella. Rakennemuutosta tämäkin.

Kolmas havainto: haiskahtaa punamullalta. Edellytyksenä tietysti on, että keskustan puheenjohtaja Juha Sipilä osaa lukea ajan merkit oikein. Raikulimarkkinatalouden, köyhien kyykyttämisen ja leikkausten tie on tällä erää kuljettu loppuun. Vuoden 2008 talouskriisistä alkaen valtioiden ja keskuspankkien ote talouden ohjauksessa on vahvistunut. Elinkeinoministeri Jan Vapaavuorikin (kok) yrittää sosialisoida Turun telakkaa. Kaikki paukut on suunnattava kasvun käynnistämiseen ja työllisyyden edistämiseen. Valtion tase on pantava töihin, kuten Sipilä ja Rinne ovat esittäneet.

Vesa Kaitera 12.05.2014 16:49

Seppo Keränen kirjoitti: "Antti Rinteen valinta Sdp:n puheenjohtajaksi on synnyttänyt mielenkiintoisia reaktioita. Etenkin kokoomus näyttää joutuneen paniikkiin. Tästä oli merkkejä jo ennen Seinäjoen kokousta. Harvoin kilpailevasta puolueesta on niin ujostelematta sekaannuttu toisen puolueen henkilövalintoihin. Kysymys oli paljon enemmästä kuin hyviin politiikan pöytätapoihin kuuluvasta kohteliaisuudesta pitkäaikaista ministerikumppania kohtaan."

Kyllähän tuossa on pitkälti perää. Viime vuonna SDP:n sisällä käytiin raju poliittinen taistelu Urpilainen ja Heinäluoman välillä, ja se päätyi Urpilaisen voittoon. Tämä paransi merkittävästi hallituksen sisäistä ilmapiiriä, koska SDP lakkasi kampittamasta Kokoomusta ja keskittyi aidosti asioihin. Totta kai Jutta sai tästä meikäläisiltä ison laakerin otsalleen. Heinäluomahan on jo pitkään ollut kokoomuslaisten silmissä vt. Antikristus. Ei pelkästään tavoitteidensa osalta, sillä osaan niistä voimme yhtyä, vaan ennen kaikkea menettelytapojensa takia. Urpilaisella on ollut selvästi rakentavampi ote. Myös hänen toimintansa eurokriisin aikana on pantu positiivisesti merkille.

Kokoomuksessa tiedettiin, että jos Urpilainen saisi jatkokauden, niin hallitustaival viimeisen vuoden osalta olisi melko ongelmaton. Meikäläiset olisivat tienneet, mitä odottaa SDP:ltä. Nyt Rinne on poliittisesti melko kartoittamaton henkilö, ja hänen pj-vaalikampanjansa muistutti oppositiojohtajan populistista kampanjaa. Hän mm. vaati kehysriihen avaamista ja eräiden päätösten muuttamista, mikä oli muille hallituspuolueille kauhistus. Kehysriihen päätökset olivat niin vaikeita, että koko paketin avaaminen muistuttaisi Pandoran lippaan avaamista tunnettuine seurauksineen. Koko homma hajoaisi käsiin. Se olisi hyvinkin saattanut merkitä ennenaikaisia vaaleja syksyllä, joita Kokoomus ei halua. Meikäläiset arvelevat, että talouden orastava nousu näkyisi ensi kevänä merkittävästi vahvempana kuin puoli vuotta aikaisemmin, ja se hyödyttäisi hallituspuolueita. Luulen, että demareissa uskotaan tähän samaan, eikä siellä ehdoin tahdoin pyritä ajamaan asioita umpikujaan. Jos SDP saa tarpeeksi aikaa, niin se saattaa onnistua pungertamaan itsensä PS:n ohi kolmannelle paikalle, mikä saattaisi merkitä hallitustaipaleen jatkumista. Ykköseksi SDP:llä ei näissä oloissa eikä hallituspuolueena ole asiaa. Jos se jää oppositioon edes yhdeksi vaalikaudeksi, niin sitten on toinen tilanne, erityisesti jos PS olisi tuon ajan hallituksessa.

Urpilaiselle ei välttämättä ollut Kokoomuksesta sataneista tuenilmauksista juurikaan hyötyä, sillä monen demarin mottona on: jos porvari sinua kehuu, niin tarkista linjasi. Ja SDP:n puoluekokousväki on keskivertodeamriäänestäjään nähden selkeästi vasemmistolaisempaa. Sille Urpilainen tietynasteinen "kataislaistuminen" on ollut tuskallista seurata. Selvää on ollut, että Urpilainen laiminlöi kenttänsä kiertämisen, mikä mahdollisti Heinäluoman ja SAK:n pystyyn paneman juntan menestyksen. Toisaalta Jutta ei millään olisi ehtinyt ihan joka paikkaan, ja eurokriisi piti hänet hänen oman etunsa kannalta väärissä paikoissa liian kauan. SDP:n ongelmana on nyt se, että hylkäämällä Urpilaisen edustama moderni demarius SDP:n mahdollisuus taistella politiikan keskikentällä keskiluokan äänistä, nimenomaan naisäänistä, heikentyi selvästi. Tämä antaa uusia mahdollisuuksia niin Kokoomukselle kuin Vihreillekin, kenties jossain määrin myös Keskustalle.

Jotkut ovat ennustelleet punamullan paluuta. Tämä on tietenkin täysin mahdollista. Parasta kuitenkin muistaa, että viimeisimmän punamultahallituksen jälkeisissä vaaleissa Kokoomus voitti kymmenen paikkaa, vaikka hallitus hyötyi vahvasta nousukaudesta. Seuraavalla kerralla tuo voitto voi olla paljonkin suurempi. Siinäpä sitä onkin pelotetta Kokoomukseen kielteisesti suhtautuville.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?
Luetuimmat
  1. 1

    Himoliikkuminen on maailmassa vain harvan oikeus – Suomessakin on ihmisiä, jotka eivät liiku lainkaan, erot tyttöjen ja poikien välillä näkyvät jo 3-vuotiaana

  2. 2

    Hygieniasta löytyy huomautettavaa sadoissa ravintoloissa Helsingissä – Katso hakukoneella, miten on kotikulmiesi ravintoloiden laita

  3. 3

    Niina Hartikainen ei ole pelkkä mies tai pelkkä nainen vaan muunsukupuolinen – ja nyt Suomi pohtii, voiko hänestä pian tulla Niina Tero Hartikainen

    Tilaajille
  4. 4

    Suvi Haimi kypsyi muovijätteen määrään kylpyhuoneessaan – syntyi uraauurtava keksintö, joka kiinnostaa jo kansainvälisiä kosmetiikkabrändejä

  5. 5

    Virossa on suoranainen Suomi-hurmos – hallitusrakennus muuttuu 6.12. sinivalkoiseksi, Raatihuoneen kellot soittavat Finlandiaa, eikä suomalaisia enää kutsuta poroiksi

  6. 6

    Vielä hetki sitten Sdp oli paniikissa ja Rinteen asema horjui, arvioi politiikan asiantuntija – Miten puolue käänsi gallup-menestyksensä?

  7. 7

    Juhana Vartiaisen mukaan vain 40 000 työtöntä pystyy työllistymään – HS kysyi asiantuntijoilta, pitääkö luku paikkansa ja mitä ongelmalle pitäisi tehdä

  8. 8

    Husin toimitusjohtaja HS:n mielipidepalstalla: ”En ole koskaan nähnyt Suomen terveyspolitiikkaa niin sekaisin kuin nyt”

  9. 9

    Jussi Pullisen essee: Somen piti pelastaa maailma, mutta nyt sitä pidetään jopa uhkana demokratialle – Saksa aloitti jo netin suitsimisen, vaikka ankara sääntely voi pilata palvelut

    Tilaajille
  10. 10

    Neitseellisesti syntynyt vesivaraani kuoli yllättäen Helsingin Tropicariossa – ”Alku näytti hyvältä, söi sirkkoja ja puri sormeen”

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Hygieniasta löytyy huomautettavaa sadoissa ravintoloissa Helsingissä – Katso hakukoneella, miten on kotikulmiesi ravintoloiden laita

  2. 2

    Suvi Haimi kypsyi muovijätteen määrään kylpyhuoneessaan – syntyi uraauurtava keksintö, joka kiinnostaa jo kansainvälisiä kosmetiikkabrändejä

  3. 3

    Jalkainfarkti tunnetaan huonosti, silti tuhannet ovat vaarassa saada sen ja joutua jopa amputaatioon

  4. 4

    Niina Hartikainen ei ole pelkkä mies tai pelkkä nainen vaan muunsukupuolinen – ja nyt Suomi pohtii, voiko hänestä pian tulla Niina Tero Hartikainen

    Tilaajille
  5. 5

    Husin toimitusjohtaja HS:n mielipidepalstalla: ”En ole koskaan nähnyt Suomen terveyspolitiikkaa niin sekaisin kuin nyt”

  6. 6

    Sdp:n kannatus lähestyy kokoomuksen suosiota – keskusta ja vihreät loivassa alamäessä

  7. 7

    Salakirjoittaja ja piirtävä upseeri – sota toi yhteen suomalaisen pariskunnan, ja nyt heidän jäljiltään löytyi salaisuus: mitä vaitelias joukko upotti savolaiseen järveen?

    Tilaajille
  8. 8

    Päänsiirto ruumiilta toiselle onnistui – Kiistellyn italialaiskirurgin tähtäimessä seuraavaksi elävät potilaat

  9. 9

    Lauri Markkasen joukkuekaverit yrittävät lausua suomea, ja lopputuloksen voi arvata – tätä videota on katsottu jo satojatuhansia kertoja

  10. 10

    Japanissa tehdään niin vähän rikoksia että pikkuhousuvarkauskin saa rikostutkijat liikkeelle – poikkeuksena 70-vuotias sarjamurhaaja ”Musta leski”

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Hätähuuto ihmiskunnan tulevaisuuden puolesta, 15 000 tieteentekijää varoittaa joukkotuhosta – ”Pitkään jatkunut nopea väestönkasvu on syy moniin ekologisiin ja jopa yhteiskunnallisiin uhkiin”

  2. 2

    ”Kukaan älykäs ja kaunis nainen ei halua seurustella työttömän, kouluttamattoman miehen kanssa” – 28-vuotias Valtteri ja 26-vuotias Kharouf kertovat tarinansa syrjäytymisestä

    Tilaajille
  3. 3

    Kolmevuotiaan lapsensa puukotuksesta epäillyn isän kuulustelut alkavat tiistaina, miehellä aiempaa rikostaustaa – Poliisi henkirikoksesta: ”Tapahtumia, joita ihmismieli ei meinaa käsittää”

  4. 4

    Varaslähtö länsi­metroon: astu kyytiin ja kiidä tunnelissa 36 kilometriä idästä länteen – verkko­retki kuvaa reitin kuljettajan silmin ja esittelee jokaisen aseman 360-kuvalla

  5. 5

    Suvi Haimi kypsyi muovijätteen määrään kylpyhuoneessaan – syntyi uraauurtava keksintö, joka kiinnostaa jo kansainvälisiä kosmetiikkabrändejä

  6. 6

    Mies vei Saphira-koiransa hoitoon Lohjalle – kun hän meni myöhemmin katsomaan koiraa, löytyi vain tyhjä talo, josta oli lämpöpatteritkin viety

  7. 7

    Tuhat vuotta sitten valtava viikinkiarmeija vyöryi Suomeen ja sai selkäänsä hämäläisiltä – Näin kertoo taru, mutta mitä oikeasti tapahtui?

    Tilaajille
  8. 8

    Eräänä kesäiltana Seppo kaatui ja kuoli – se oli vakava paikka, sillä tämä raivokas nero yksin tiesi kaiken siitä, miten Suomen ydin­jäte haudataan turvallisesti

    Tilaajille
  9. 9

    Turvapaikkapäätöstä odottava Sharif Qaderi potkaistiin ulos ryhmäkodista kun hän täytti 18 vuotta – Sitten itähelsinkiläinen lapsiperhe otti hänet luokseen asumaan

  10. 10

    Joukossamme elää ihmisiä, joilla on pedon luonne – näin psykopaatti lipuu toisen ihmisen lähelle ja tekee tuhojaan

    Tilaajille
  11. Näytä lisää