Perässähiihtäjä

Onko euro Suomelle siunaus vai kirous?

Hyvää toista vaalipäivää

Voi että tuo aika kuluu nopeasti. Laskin päässäni, että varsinaiseen vaalipäivään on enää kymmenen (10!) vuorokautta aikaa. On siis pakko ottaa-  vielä kerran - yksi suuri kysymys pohdinnan alle. Ja se suuri kysymys on tietenkin euro, yhteinen rahamme.

Maaliskuun lopulla valtiovarainministeriö  julkaisi laajan selvityksen, jossa arvioitiin euroalueen viime vuosien ongelmia ja niihin johtanutta kehitystä. Selvityksen oli tehnyt ministeriön virkamies tohtori Seppo Tiihonen.  Kirjoittaja on kokenut kirjoittaja, joka on tehnyt monia ansiokkaita hallintohistorioita.

Selvityksen nimi on "Tietoisuus talous- ja rahaliiton riskeistä" . Se on hyvä paperi. Seurasin HS:n politiikan toimittajana 1990-luvulla tätä prosessia ja uskallan väittää tietäväni jonkin verran silloisista tapahtumista.

Niinpä kehtaan sanoa, että Seppo Tiihosen 150-sivuinen raportti luotettavaa ja hyvää tutkimusta. Siihen kannattaa tutustua. Suosittelen.

On suuri harmi, että Tiihosen selvitys on jäänyt vaille huomiota ns. valtajulkisuudessa. Joskus käy niin. Mutta onneksi tämä blogi ei kuulu valtajulkisuuteen, joten me voimme yhdessä paikata valtajulkisuuden puutteita näin EU-vaalien alla.

Ja kysymys on myös suomalaisten kollektiivisen muistin virkistämisestä.

Kun euroon liittymiskeskustelusta on jo yli 16 vuotta -  Suomen eduskunnan päätös liittymisestä tehtiin huhtikuussa 1998 ja euroalue perustettiin toukokuun alussa samana vuonna - ihmisten muistikuvat tuppaavat olemaan jo hajanaisia.  Tiihosen selvityksen lukeminen auttaa tähänkin vaivaan. Meille vanhemmille asiat palaavat mieleen, ja nuorempi väki saa aivan uutta tietoa.

Tiihosen selvitys muistuttaa, että Suomessa keskusteltiin ja väiteltiin kiivaastikin liittymisestä.  Ei se ollut mikään läpihuutojuttu. Yhteinen raha oli ollut esillä jo 1994 järjestetyn EU-kansanäänestyksen keskustelussa. Tosin silloin tiedot sen synnystä olivat olleet kovin puutteelliset ja vajavaiset. Vuosina 1995-1998 käydyssä keskustelussa oli jo paljon tietoa, ja keskustelua käytiin osittain myös Ruotsin kanssa. Ruotsin hallitus harkitsi liittymistä, mutta päätyi keväällä 1997 jättäytymään pois eurosta.

Myös euroon liittyvistä riskeistä oltiin tietoisia.

Esimerkiksi päätös valmistellut eduskunnan suuri valiokunta totesi mietinnössään, että "ennen vuonna 1998 tehtävää päätöstä olisi perusteltua selvittää, miten rahaliitto vaikuttaa syvästi velkaantuneiden jäsenvaltioiden rahoitusasemaan, koska niiden heikosta rahoitusasemasta voi muodostua poliittinen ja taloudellinen uhka".

Uimaan mentiin, vaikka tiedettiin, että vesi voi olla joskus kylmää.

Ehdotuksen liittymisestä teki pääministeri Paavo Lipposen viiden puolueen hallitus, johon kuuluivat Sdp, kokoomus, Rkp, vasemmistoliitto ja vihreät. Kahdessa viimeksi mainitussa puolueessa päätös aiheutti sisäisiä riitoja, mutta enemmistö kallistui liittyimisen kannalle.  Lipposen ohella toinen näkyvä hahmo keskustelussa oli silloinen valtiovarainministeri ja kokoomuksen puheenjohtaja Sauli Niinistö, nykyinen tasavallan presidentti.

Nykyisen hallituksen ministereistä päätöstä olivat tekemässä Erkki Tuomioja ( silloinen Sdp:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja), Pekka Haavisto (silloinen kehitysministeri), Pia Viitanen (silloinen kansanedustaja), Päivi Räsänen (silloinen kansanedustaja) sekä siihen vaikuttamassa Lauri Ihalainen (silloinen SAK:n puheenjohtaja).

Esko Ahon johtama Keskusta oli oppositiossa ja vastusti liittymistä. Myös pienet oppositioryhmät kristillisdemokraatit ja ainoa perussuomalainen edustaja, Raimo Vistbacka, äänestivät vastaan. Timo Soini oli jo silloin perussuomlaisten puheenjohtaja, mutta hän ei ollut vielä kansanedustaja, joten hänen nimeään ei näy äänestystilastoissa.

Euroon liittymispäätöksen ankarin vastustaja oli tuttu mies, tohtori Paavo Väyrynen, joka siihen aikaan oli Euroopan parlamentin jäsen. Väyrynen teki kaikkensa - ja ehkä vähän enemmänkin - jäsenyyttä vastaan. Hän yritti mm. kammeta keskustaa vielä tiukemmalle vastustavalle kannalle siinä kuitenkaan onnistumatta. Keskusta oli pyrkimässä vuoden 1999 eduskuntavaalien jälkeen hallitukseen, joten se ei halunnut katkaista välejään demareihin ja kokoomukseen.

Heti päätöksen tekemisen jälkeen eurokeskustelu vaimeni. Vuonna 2002 euron tullessa käteisrahaksi yhteiseen rahaan oli sopeuduttu ja mukauduttu. Eurosta  ei syntynyt poliittisia riitoja siinäkään vaiheessa, kun keskusta palasi hallitukseen 2003. Keskustalaisen pääministerin Matti Vanhasen johtama hallitus oli jopa mukana houkuttelemassa Ruotsia mukaan euroon, mutta ruotsalaiset kaatoivat hankkeen selvin luvuin kansanäänestyksessä, joka pidettiin syksyllä 2003. Kukaan ei voi tietää, miten Suomessa olisi käynyt, jos eurosta olisi meilläkin Ruotsin tapaan järjestetty kansanäänestys.

Tyytyväisyys kesti kymmenisen vuotta. Vielä keväällä 2008, jolloin euroalueella juhlittiin euron perustamisen kymmenvuotispäivää, Suomessa osallistuttiin juhliin hyvillä mielin, eikä suurta kritiikkiä esiintynyt. Euro oli osoittautunut siunaukseksi, silloin tuumittiin.

Ääni kellossa muuttui seuraavana syksynä, kun talouskriisi alkoi. Kritiikki voimistui ja huipentui vuosina 2011 ja 2012, jolloin ennustettiin euroalueen hajoamista ja euron loppua. Yksi huipennus oli huhtikuussa 2011 pidetyissä eduskuntavaaleissa, joissa Soinin johtama perussuomalainen puolue sai 39 edustajaa eduskuntaan. Soini asettui tukipakettien vastustajien äänitorveksi. Eniten kärsi silloinen päähallituspuolue Suomen keskusta ja sen kunniapuheenjohtaja Paavo Väyrynen, joka putosi eduskunnasta. Väyrysen kohtaloa voi kaiketi sanoa huonoksi tuuriksi. Hän oli ministeri ja sai osansa eurokritiikistä.

Näytti siltä, että siunauksesta olisi tullut kirous.

Entä nyt ja tulevaisuudessa?

Euron puolustajien mielestä pahin on jo takana. Lainamaat selviävät aikaa myöten jaloilleen. Niitä pitää todennäköisesti auttaa, mutta apu lienee vähäisempää ja rajatumpaa kuin vaikeimpina vuosina. Tulevaisuuden varalta on luotu vakausmekanismeja, joita pystytään käyttämään jatkossa, jos kriisi taas uhkaisi. Euron hajoamisen uhka on väistynyt.

Euron kriitikoiden mielestä euron hajoamisen uhka on edelleen olemassa. Kriisimaat eivät selviä omin avuin. Niitä joudutaan auttamaan lisää. Luodut vakausmekanismit eivät riitä mihinkään.

Kannattaa kuitenkin huomata se, ettei eduskunnassa ole yhtään puoluetta, joka ajaisi Suomen eroa eurosta. Eduskunnan ulkopuolisista ryhmistä eroamisen vaatijoita löytyy.

Tavallinen ihminen on ymmällään. Ketä uskoa? Mitä uskoa?  Hyvät lukijat, arvoisat kommentaattorit, kunnioitetut eurovaalien ehdokkat, te kunniakansalaiset, nyt olisi hyvä tilaisuus kirjoittaa mielipiteitä. Varaan tälle keskustelulle tämän torstai-illan, huomisen perjantain ja koko ensi viikonlopun. On tämä niin tärkeä asia.

Kaikki mielipiteet ovat arvokkaita. Voi kirjoittaa lyhyesti ja omien kokemusten fiilispohjalta. Voi kirjoittaa pitkään ja perusteellisesti argumentoiden. Kaikki käy.

Siksi Päivän Hyvä Kysymys:  Onko euro Suomelle siunaus vai kirous?

Aineistoa keskustelun pohjaksi löytyy mm. seuraavista lähteistä, joita olen poiminut teidän käyttöönne.

Miten Suomi meni euroon?

Seppo Tiihosen edellä mainittu selvitys "Tietoisuus talous- ja rahaliiton riskeistä" (Valtiovarainministeriön julkaisuja 4/2014) löytyy seuraavasta osoitteesta:

http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/01_julkaisut/02_taloudelliset_katsaukset/20140325Tietoi/name.jsp

Mitä eurokriisissä on tähän mennessä tapahtunut?

Tästä löytyy tietoa oheisen osoitteen takaa:

http://www.vm.fi/vm/fi/115_eurokriisi/index.jsp

Mitä Suomi on sopinut eurokriisin hoidstsa?

Tästä löytyy tietoa oheisen osoitteen takaa:

http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/03_muut_asiakirjat/Selvitys_Suomen_vastuista_31_12_2013.pdf

Mikä on euron tulevaisuus?

Taloussanomien toimittajan Jan Hurrin 11.5. 2014 tekemä vertailu professori Vesa Kanniaisen ym. Euron tulevaisuus -kirjasta sekä Etlan ja Upin tekemästä selvityksestä euron tulevaisuudesta löytyy tästä osoitteesta:

http://www.taloussanomat.fi/jan-hurri/2014/05/11/nain-eurosta-erotaan-ilman-talouden-kaaosta/20146569/12?n=1

Vesa Kanniaisen kirjan voi vapaasti ladata seuraavasta osoitteesta:

http://libera.fi/libera-uusi/wp-content/uploads/2014/05/Euro_140506a.pdf

Etlan ja Upin raporttiin voi tutustua molempien nettisivuilta:

www.etla.fi

www.fiia.fi

40 vastausta artikkeliin "Onko euro Suomelle siunaus vai kirous?"

Mauri Temisevä 15.05.2014 18:57

Hyvä kirjoitus. Suomessa ei ole voinut kunnolla analysoida euron hyviä tai huonoja seuraamuksia. Jos on tuonut kriittisiä arvioita, on leimattu heti häiriköijäksi. Eurossa meni tosiaan hyvin vuoteen 2008 eli siihen saakka, kun maailmantalous kasvoi muutenkin tasaisesti. Vaikeudet alkoivat talouslaman myötä, mutta olisivatko ne alkaneet kuitenkin myöhemmin, koska euromaiden talous kaikkinensa on kovin erilainen. Jos euroa ei olisi ollut, Saksan markka olisi todennäköisesti ravalvoitunut suhteessa muiden nykyeuromaiden valuuttoihin ja nämä taas olisivat paremmin säilyttäneet kilpailukykynsä, tosin kansan tulotasossa toki se olisi näkynyt. Yksi ydinkysymys on velkaantuminen ja toinen työllisyys. Olisiko Suomessa omalla markalla paremmin hoidettu työllisyyttä, kilpailukykyä ja julkista velkaa?

Atte Haapsaari 15.05.2014 19:46

@MauriTemisevä

Kyllä olisi. Saksan hyvin hoidettu talous vahvistaa euroa niin, että muut maat vikisevät. Toki euro on valuuttariskiä euroalueella poistanut, mutta sen kustannuksella, että maan kilpailukykyä voi vain sisäisellä devalvaatiolla hoitaa. Sehän ei sitten onnistu mitenkään niin kusessa ollaan leukaan asti. Ruotsi teki oikean päätöksen.

Petri Puumalainen 15.05.2014 20:12

Jos Suomi olisi euron ulkopuolella, meidän ei tarvitsisi takailla ja maksaa muiden maiden velkoja kuten Ruotsin ei nyt tarvitse.

Ruotsi on kruununsa velkaa hyvin rullaaville vientikaupoilleen. On helppo tehdä hävittäjäkauppoja maailmalle, kun kilailukyvyn perustekijä, oma rahapolitiikka, on omissa käsissä.

Ruotsi pärjää vallan mainiosti omalla valuutalla ja niin pärjäisi Suomikin. Euro tuhoaa vientiyrityksemme kilpailukyvyn ja sitä kautta elintasomme.

Antero Vartia 15.05.2014 20:35

Jos aikamme painavimman ongelman - ilmastonmuutoksen - tiputtaa tulevaisuuden ongelmista pois ja mietitään konkreettisten päätösten vaikutuksia, niin vaalien tärkein teema on euron tulevaisuus. Euron kohtalo tulee nimittäin määrittämään unionin tulevaisuutta enemmän kuin mikään muu asia.

Tänä päivänä oikeastaan yksikään kansantaloustieteilijä ei pidä euroa onnistuneena. Monet juristit yrittävät yhä puhua euron puolesta, mutta valitettava tosiasia on, että nykyisissä olosuhteissa yhteisvaluutta ei toimi. Euro synnytettiin ennen aikojaan ja se oli pitkälti poliittinen päätös, jota kansantaloustieteilijät kritisoivat jo valmisteluvaiheessa. Lipposenkin hallituksen päätökseen on varmasti vaikuttanut itänaapurimme. Me halusimme mukaan Euroopan ytimeen, kauemmas edesmenneen Neuvostoliiton ikeestä. Euro oli nopein reitti länteen.



Kun kysytään, onko euro Suomelle siunaus vai kirous, euron puolestapuhujat katsovat yleensä taaksepäin. Euron kritisoijat katsovat eteenpäin.



Taaksepäin kun katsotaan, ei ole suoraan pääteltävissä, onko euro toiminut hyvin tai huonosti. Varmaa vastausta emme tietenkään voi koskaan saada, mutta tässä tilanteessa on hyvä verrata talouttamme toiseen hyvin samanlaiseen talouteen - Ruotsiin. Vertaamalla voimme todeta, että Suomi ei ole selkeästi hyötynyt tai kärsinyt eurosta. Ruotsikaan ei ole selkeästi hyötynyt tai kärsinyt kruunusta. Mutta nyt puhummekin menneestä. 



Euron ongelma liittyy tulevaan. Euron aiheuttamat epätasapaino-ongelmat voidaan ratkaista, mutta ratkaisut eivät ole helppoja (minun silmissäni ne eivät ole myöskään realistisia). Euro voidaan saada toimimaan, jos palkkataso saadaan joustamaan. Esimerkiksi tällä hetkellä se tarkoittaisi palkkojen alentumista Suomessa. Saksassa se tarkoittaisi palkkatason nousua. Tämän vaihtoehdon ongelma on, että palkoilla ei ole tapana joustaa. Ja minun on hyvin vaikeaa nähdä, miten se tehtäisiin, ilman inhottavaa inhimillistä kärsimystä.



Toinen vaihtoehto euron pelastamiseksi, on tehdä Euroopan unionista aivan toisen mittaluokan tulonsiirtounioni. Valuutta-alueen epätasapainoja voidaan paikata siirtämällä rahaa ylijäämämaista alijäämämaihin (monesti kuulee poliitikkojen puhuvan, että kaikissa maissa pitäisi olla ylijäämää. Mistä se alijäämä tulee sitten? Osmo Soininvaaraa lainatakseni ”Marssistako se alijäämä saadaan?”). Tämä on se tie, mitä kohti Eurooppaa viedään tällä hetkellä. Monet päättäjät tunnistavat euron ongelman ja näkevät tulonsiirtounionissa ratkaisun.



Olin aikoinaan suopeampi liittovaltiokehitystä kohtaan. Olen yhä tiivistyvän integraation puolestapuhuja, mutta kritiikki kohdistuu siihen, minkä vuoksi rakennamme unionista liittovaltiota. Minun mielestäni rikkinäinen yhteisvaluutta ei voi olla se peruste, jonka vuoksi Brysselin valtaa kasvatetaan. Pitää olla parempia syitä. 

Miksi en pidä liittovaltioratkaisusta, johtuu sen mukanaan tuomista ongelmista. Pelkään EU:n ajautuvan kaaokseen, sillä tulonsiirtounioni on poliittisesti yhä äärimmäisen hankala.

Euron kirous ei olekaan menneisyydessä, vaan tulevaisuudessa. Jos me haluamme ratkaista euron ongelmat, meidän on kohdattava uusia, kooltaan ehkä entistäkin mittavampia ongelmia. Meidän on oltava valmiita luopumaan isosta osasta kansallista budjettivaltaa. Se tarkoittaisi, että Brysseli vaikuttaisi aivan eri mittakaavassa rahojemme käyttöön. Brysseli vaikuttaisi kaikkien euromaiden rahojen käyttöön. Minä näen siinä suuria ongelmia; Kreikka-apupaketit olivat kovin pieniä verrattuna siihen, mitä toimiva euro vaatisi. Yksi usein unohtuva ongelma on myös se, että kaikki EU-maat eivät ole eurossa. Mikä olisi esimerkiksi Ruotsin rooli tiivistyvässä Euroopan unionissa? Millainen kahden integraatiotason unionista tulisi? Kuinka toimiva se olisi?



Kansallisiin valuuttoihin liittyy niihinkin ongelmia. Mutta niiden etu on se, että ne tuovat mukanaan rahapolitiikan joustavuuden. Eurossa kaikki jousto on haettava talouspolitiikasta. Se on rajua politiikkaa.



Euron ongelmat ovat selkeitä. Entäs ne edut? Vesa Kanniaisen sanoin uskallan puolustajilta kysyä: ”Mitä taloudellista hyötyä eurosta on Suomelle ollut?”. Eräs kansanedustaja kerran vastasi, että valuutanvaihtokustannukset ovat laskeneet. Se oli vähän hölmö vastaus.



Kirjoitin aiheesta blogin pari päivää sitten: http://anterovartia.puheenvuoro.uusisuomi.fi/167923-yhteisvaluuttaliittovaltio

Veli-Pekka Silvan 15.05.2014 20:43

Jälkiviisautena voidaan todeta että Euro oli kirous ja se kirous jatkuu loputtomiin.

Suurin vika Eurossa oli se että ns rupumaat tulivat mukaan ja vahvat (ja viisaat) maat jäivät ulkopuolelle.

Jos Eurossa olisivat olleet vain Saksa, Suomi ja muutama muu vakaan talouden maa niin Euro olisi ollut hyväksi, mutta Kreikka ja kumppanit (nuo luovan taloudenpidon maat) vetivät Eurolta maton alta elämällä yli varojensa.

Nyt Suomikin maksaa näiden maiden kuluja. Edessä on tod.näk. sisäisen devalvaation tie eli reaalipalkkojen alentaminen mm pienillä palkankorotuksilla jne....

Suomenkin byrokratia paisu kreikkalaisiin mittoihin ja enemmin tai myöhemmin meidän on purettava tehoton ja valtava julkinen hallinto. Palveluja on jo leikattu kovalla kädellä ja sama meno jatkuu. Suomi on menossa kohti "USA:n" mallia jossa yksityinen sektori hoitaa ne joilla on varaa.

Euron ulkopuoliset maat porskuttavat kuten Ruotsi ja Iso-Britannia, ja myös EU:n ulkopuoliset maat (Sveitsi ja Norja) ovat voimissaan, EU on alamäessä jatkossakin.

Seppo Kiuru 15.05.2014 20:46

Eihän tällainen tavallinen ihminen mitään tiedä eikä ymmärrä kaikkea pahaa, mutta kun 80-luvulla lähti maa-tasoiselle-matkalle Eurooppaan, piti nykyisten Ruotsin ja Tanskan kruunujen lisäksi varata Saksan markkoja, Hollannin guldeneita, Belgian 'jotain=frangeja??', Ranskan frangeja, Itävallan shillingejä ja Italian liiroja. Jos olit yöllä myöhään jollain raja-asemalla eikä valuutanvaihto toiminut, odottelit että sait rahaa aamupalaan naapurimaahan. Luottokortti? Mikä se oli 80-luvulla Euroopassa?

Pekka Mykkänen 15.05.2014 22:13

En uskalla ottaa kysymykseen kantaa, koska siinä pitäisi kurotella myös tulevaisuuteen... Mutta tällaisen mausteen ajattelin heittää keskusteluun: Mahtaako moni miettiä, mitä "Suomen markan isäksi" tituteerattu J.V. Snellman olisi eurosta mieltä. Kääntyisikö haudassaan?

Tällaiseen Snellmanin lausahdukseen törmäsin äskettäin: ”Olisi toivottavaa, että kaikilla Euroopan mailla olisi sama raha --- Haluan vielä tunnustaa, että suomalaisuusintoilijamme ilahtuvat sydämestään voidessaan lukea hopearahassa sen suomalaisen nimen. Mutta liikemiehelle on kylliksi, että heillä on hopeaa ja että he voivat saada hopeaa aina halutessaan.”

Näin pohdiskeli Johan Vilhelm Snellman Suomen rahalaitoksen ja oman valuutan merkitystä venäläiseen Russkij Invalid -lehteen kirjoittamassaan artikkelissa vuonna 1864.

Tarinahan jatkui vissiin niin, että Snellman ei ollutkaan markan isä, vaan sitä oli Fabian Langenskiöld, Snellmanin edeltäjä valtiovarainpäällikkönä. Täällä siitä enemmän: http://www.hs.fi/paivanlehti/arkisto/Markan+oikea+is%C3%A4+ei+ollut+Snellman/aaHS20011206SI4TA01hf1?src=haku&ref=arkisto%2F

Harri Nyman 15.05.2014 22:18

Mielenkiintoista että tässä keskustelunavauksessa on toistaiseksi puhuttu vain taloudesta. Omasta mielestäni vähintäin yhtä tärkeä on turvallisuuspolitiikka - varsinkin kun euron taloudellisista vaikutuksista voi olla montaa mieltä. Mikä olisikaan tilanne jos Suomi - sen lisäksi että on sotilaallisesti liittoutumaton - olisi myös euroalueen ulkopuolella? Olisimme todella valkoinen läntti kartalla, vain Ruotsi puolellamme. Euroon sopii aivan hyvin samat perustelut kuin mahdolliseen Natoon liittymiselle: kannattaa olla niissä pöydissä, joissa päätökset tehdään.

Heikki Poroila 15.05.2014 23:49

Kansalliset valuutat eivät ole itseisarvoinen onni, mutta eivät ne aikoinaan tyhjästä ole syntyneet. Euron ongelmat kumpuavat sekä siihen sitoutuneiden maiden sietämättömän suuresta heterogeenisyydestä että yhteisvaluuttaan liittyvästä pakkokurista, joka estää kansalliset korjausliikkeet.

Lienee selvää, että sitoutuminen euroon on vetänyt Suomen kansantalouden peliin, jossa ei suomalaisilla arvoilla pärjää. Pieni koko myös takaa sen, että mitä sitten tapahtuukin, Suomella ei ole siihen juuri mitään vaikutusmahdollisuuksia. Nyt on Suomi aidosti ajopuuna talouden vinhassa virrassa.

Eurostahan ei Suomessa saatu myöskään lausua kansan mielipidettä, koska tuolloiset päättäjät tiesivät, että äänestyksen tulos olisi voinut hyvinkin olla Ruotsin mallin mukainen. Kansa ei tietenkään tiennyt tulevaisuutta, olipahan vaan terveellä tavalla epäluuloinen.

Nykyisessä muodossaan euroliitto on joka tapauksessa pahasti epäonnistunut ja siitä irtautuminen tuskin voisi asioita enää huonompaan jamaan saamaan. Asiaan ehkä palataan vaalien jälkeen, kun pahimmat EU-tyrkyt ovat väistyneet maan johdosta.

Juhani Koski 16.05.2014 1:53

Onko euro Suomelle siunaus vai kirous?

Teenpä pienen analyysin ihan maallikkopohjalta ilman sen kummempaa

asiantuntemusta, omaa ajattelua vain.

Kysymys on kärjistetty. Mielestäni euro ei ole kumpikaan.Kysymyksen voi ainoastaan esittää muodossa kumpi olisi Suomelle parempi, oma

markka vai euro. Lopulta se on kuitenkin arvostuskysymys.

Kysymyksen asettelu ohjaa kuulijaa ajattelemaan, että valitulla valuutalla olisi merkittävä vaikutus siihen meneekö valtakunnalla hyvin vai heikosti.Näinhän ei ole. Tuloksen ratkaisee vain se hoidetaanko asioita hyvin vai huonosti. Valuutta on vain työkalu, yhtä pitää käsitellä eri tavalla kuin toista.

Euro on valuuttaunionin jäsenille yhteinen vene, kyse on vain siitä kuinka hyvin kukin pysyy kyydissä. Euro sinänsä on vakaasti kulkeva alus.

Ei valuutan nimi ilmeisestikään ratkaise ostetaanko suomalaisia tuotteita vai ei. Koskaan ei saada tietää millaista elämä Suomessa olisi, jos emme olisi vaihtaneet valuuttaa euroksi. Asiaa voi vain aavistella.

Siihen aikaan heikot valuutat joutuivat kukin vuorollaan markkinaspekulaatioiden kohteeksi, valuutat alkoivat huojua.

Näytti ilmeiseltä, että näin olisi markankin ennen pitkää käynyt. Tämä olisi tarkoittanut korkojen heilumista, valuutan arvon heilumista ja inflaation kasvua.

Olisiko markkinoilla ollut helpompi pelata näillä korteilla vai heittää ne pois ja ottaa vakaa euro käyttäen sitten vain jäljellä olevia kortteja? Nyt siis todella kysytään miten jäljellä olevilla korteilla osataan pelata. Olisiko tulos nyt parempi niillä toisilla korteilla?

Veikkaan, että markan vallitessa kotimarkkinat toimisivat paremmin, tekisimme toisillemme taloja ja pesisimme toistemme paitoja.

Korkeammista koroista kärsisimme isoista asuntoveloista selviäisimme inflaation turvin. Tuonti olisi kallimpaa, ajaisimme huonommilla autoilla kuin nyt. Ehkä ei nyt samalla tavalla kuin Kuubassa mutta sinne päin.Elektroniikkakin olisi kallista, olisimme hieman ulkona tietoyhteiskunnasta. ja

matkustelu ulkomaille olisi monta kertaluokkaa vähäisempää.Tuloerot

kasvaisivat. Näihin kaikkiin varmaan tottuisi.

Toista olisi ulkomaankauppaa käyvien yritysten maassa viihtyvyyden laita. Kasvavaa nihkeyttä olisi varmaankin havaittavissa.

Yhteenveto pelkistettynä: Markka tarkoittaisi käpertymistä kotona leppoisan takkatulen ääreen. Stressiä ja kiirettä olisi vähemmän, perusarvot nousisivat kunniaan. Joskus voisi kyllä vähän paleltaakin jos rahat eivät tuontienergiaan

aina riittäisi. Kuubassa ei muuten tätä ongelmaa ole. Kotimaista puuroa syötäisiin enemmän kuin nyt.

Euro tarkoittaa puolestaan kansainvälistymistä kansan syviä rivejä myöten ja kaikkea sitä mitä se mukanaan tuo. Kysymys kuitenkin kuuluu riittävätkö Suomen rahkeet tähän. Kreikalla rahkeet eivät esimerkiksi oikein riitä. Pitkän päälle se olisi Suomessakin epämiellyttävä olotila.

Kun ongelmia tulee, kumpaa lääkettä olisi mukavampi ottaa: inflaatiota vai palvelujen vähentämistä. Moni suomalainen varmaan sanoisi että tuota ensimmäistä.Virolaiset ottivat jälkimmäistä ja kestivät sen. Mutta he ovatkin karaistuneet Neuvostoliitossa.

Kaikki tämä oli varmaan tiedossa, kun euroon liittymistä pohdittiin. Näistä oli valittava. Kysymyksen voi esittää kaverille: kumman sinä olisit ottanut?

P.S. Ruotsiin, Tanskaan ja Iso-Britanniaan Suomea ei kannata verrata. Ne ovat niin perusterveitä ja hoitavat itseään hyvin, että eivät juuri koskaan sairastu, eivät ainakaan pahasti.

Karl Fransen 16.05.2014 4:04

”Siunaus vai kirous”? Mielipiteille rakentunut ajattelumme, monista eri syistä, ajautuu poikkeuksetta dualistiseen, ”siunaus vai kirous”, johtopäätökseen. Ilmaston muuttumisen uhka on samanlaisten ristiriitojen alainen kuin euron kohtalo. Mielipiteistä riidellään, ikäänkuin mielipiteiden suuremmilla numerollisella luvuilla löydettäisiin se ”oikea” ratkaisu. Kutsumme sitä Demokratiaksi, eräänlainen yhteinen ihanne tietämättömyyden kukoistukseen ja siinä olemme onnistuneet melkein maailmanlaajuisesti. Kaikki ihanteille rakennetut kaaviot elävät aikansa ja ihminen tuhoaa ne tahtomattaan ja mitä ehkä voisimme kutsua evoluuttiseksi, hitaaksi, mutta aina kehittyväksi muuttumiseksi. Omituisinta on, ettemme näe vaaraa ennen kuin tulemme ”kuilun partaalle” ja olemme putoamisillamme, tai näemme toisten jo putoavan. Todellisuus on totta vain läheltä katsottuna. Mielipiteillä, uskonnollisilla ja poliittisilla, kuvittelemme tulevamme kaukonäköisiksi, mutta vain ideologian, ihanteen mittaisesti, ei todellisen minkä parissa olemme pakotetut elämään.

Antero Kuikanmäki 16.05.2014 7:07

Siunaus. Ilmaisut siunaus ja kirous ovat voimakkaita.Koska Suomella pienenä kansantaloutena on aina sopeutujan rooli, on euro kahdesta pahasta se pienempi. Vertailussa Ruotsiin on muistettava että monista samankaltaisuuksista huolimatta Ruotsin koko kansallisvarallisuus on merkittävästi Suomea isompi. Siksi heillä on aitoa valinnanvaraa meitä enemmän.

Jan Rossi 16.05.2014 8:12

Se mikä eurokeskustelussa aina unohtuu on se, että euro on pienen poliittisen, taloudellinen ja tiedustelumaailman yhteinen projekti, joka laitettiin alulle aikoinaan Bilderberg-ryhmässä, josta Unskikaan ei ole suostunut kirjoittamaan. Neuvoisin Unskia ja muita toimittajia edes pienen hetken raottamaan bilderbegiläistä maailmankuvaa niin sieltä löytyy vastaus miksi euro luotiin ja mitä tarkoitusta varten. EU on pankkirismin ja tiedustelumaailman yhteinen hanke, johon on vedetty mukaan jopa uskonto ja muut maailman mytologiat. EU-hankkeen kummisetänä toimi tiedustelumaailmassa toiminut puolalainen Joseph Retinger. Tutkikaa Retingeriä, katsokaa keitä Bilderbergissä on mukana. Kaikki aloitettiin 1954 hollantilaisessa hotellissa, josta saakka joka vuosi nämä eliitin edustajat ovat kokoontuneet päivittämään tietonsa EU:n ja muiden asioiden suhteen.

Mitä tulee kysymykseen eurosta, kiroushan se on Suomen kaltaisen maan kannalta. Suomi on sidottu nyt kymmenillä miljardeilla euroilla kiinni valuutan pelastustalkoisiin ERM:än ja EVM:än kautta. Ei suomalaisille kerrota mikä EVM on. Ei suomalaisille kerrota järjestelmän kytköksiä pankkimaailmaan. EVM on salamyhkäinen mekanimsi, jonka johtajisto on kaiken syytesuojan ulkopuolella. Mitä demokratiaa ja avoimuutta tämä on? Lisäksi euro loi Eurooppaan yhden hirviön nimeltään EKP. Euroopassa on keskuspankki, joka luo rahaa tyhjästä ja ostaa tyhjästä luomallaan rahalla jäsenmaidensa velkakirjoja. EKP:hän omistaa pian koko Euroopan ja sen kansat. Miksi tätä ei kerrota?

Jan Rossi

Vesa Kaitera 16.05.2014 8:28

Muistan hyvin 90-luvun alkupuolen melskeiset talousajat. Suomen markka välilä devalvoitiin rankasti ja välillä se kelluessaan heikkeni hyvinkin paljon, vaikka oikeastaan järjellistä perustetta sen heikkenemiselle ei ollut, mutta oli paniikki. Se, että nyt on pääasty sangen vakaaseen suureen valuuttaan, on ollut siunaus. Nyt voi harjoittaa taloussunnittelua hieman pitemmälläkin aikajänteellä. Yhteinen valuutta on todennäköisesti hieman lisännyt euromaiden keskinäistä kauppaa, vaikka sitä, mikä tilanne olii ilman euroa, on hieman vaikeaa tarkaan arvioida.

Euro on laskenut selvästi euroalueen maiden korkotasoa. Minullakn oli pari ystävää, joiden asuntolainojen korot huitelivat 18%:ssa markan turbulentteinimpina vuosina. No nyt ne ovat paninuneet hyvinkin alas. Tosin tuo korkotason madaltuminen aiheutti nimenomaan eräissä Välimeren maissa rajuakin ylivelkaantumista. Velkaa otettiin, kun sitä sai niin älyttömän halvalla.

Euron käyttö on suuresti helpottanut hintojen vertailua eri euromaiden välillä. Yritysten siirtyminen maasta toiseen euroalueen sisällä on aiempaa helpompaa.

Valuutanvaihtokulut ovat vähentyneet huomattavasti, kun useat pienet valuutat (ja hieman suuremmatkin) ovat poistuneet historian roskatynnyriin.

Yhtenen valuutta on ollut yksi keskeinen moottori, joka puskee integraatiota eteenpäin. Jos eri euroaluene maiden itsenäistä budjettivaltaa rajoitettaisiin, niin se vahvistaisi euron asemaaa. Innokkaana integraation kannattajan hyväksyn tämän.

Euroa on eniten kritisoitu siitä, että se on monille maille kuten Suomellekin kovin vahva. Jos meillä olisi oma valuutta käytössä, niin voisimme devalvoimalla poistaa ainakin osan vientiämme kohdaneista ongelmista. Mutta devalvaatio olisi vain nopea ja ruma ratkaisu, hinnat, palkat ja kaikki muukin kallistuisi hyvin nopeasti, ja devalvaatiohyöty imettäisiin pois parissa vuodessa. Olisimme taas samassa tilanteessa, paitsi että ulkomainen velkamme olisi kasvanut devalvaatioprosentin verran. En pidä devalvaatio-inflaatiokierrettä mitenkään siunauksellisena Suomelle.

Ruotsi on pärjäillyt melko mukavasti euroalueen ulkopuolella. Mutta se on Suomea suurempi kansantalous, sen teollisuus on selvästi monipuolisempi kuin meillä. Ruotsi tunnetaan monestakin syystä paljon Suomea paremmin, siellä on ulkomaisia investointeja monin verroin enemmän kuin meillä, eikä edes kielimuuri ole sen kohdalla niin korkea kuin Suomelle. Myöskään Venäjäriski ei Ruotsille ole Suomen luokkaa. Siksi ei ole realistista olettaa, että tekemällä aivan samoin kuin Ruotsi Suomi olisi pärjännyt samalla tavalla. Ei muuten olisi pärjännyt.

Useat talousoppineet ovat kritisoineet euroa. Tämä ei ole mikään yllätys, tuo porukka on kritisoinut sitä jo ennen sen luomista. Euro luotiin nimenomaan poliittiseen tarpeeseen, ja poliitikot myös pitävät sen pystyssä.

Miika Kurtakko 16.05.2014 9:14

Euro - tuo Euroopan ihanuus ja kurjuus.

Kun euroaluetta oltiin perustamassa, varsinkin monet amerikkalaiset ekonomistit varoittivat, että euro ei tule toimimaan järjestelmänä. Ja tässä he olivat oikeassa. Euro on mainio nousukauden valuutta, mutta laskukausia ja kriisejä se ei kestä. Se on kuin soutuvene valtamerellä, joka kaatuu huonon sään aikana.

Valuutta "toimii", jos sitä tukee finanssi- ja rahapolitiikka. Euromailla ei ole oikeasti toimivaa mekanismia selviytyä matalasuhdanteesta, koska velanottoa on rajoitettu, EKP kantaa huolta vain hintavakaudesta, EKP:n päätöksiin ei voi vaikuttaa poliittisesti ja valuuttakurssi ei devalvoidu, kuten se tekisi alijäämäisessä taloustilanteessa (vrt. Suomi). EKP:n itsenäisyys - joka tosiasiallisesti tarkoittaa rahapoliittista yksinvaltiutta - ei mahdollista budjetti- ja rahapolitiikan yhteispeliä, jolla rahan määrää taloudessa kasvatettaisiin taantuman aikana. Toki ylikuumenemisen aikana pitäisi voida tehdä päinvastoin.

Euro lisää myös Euroopan sisäisiä ongelmia. Jos Saksa olisi edelleen D-markassa, Saksan ylijäämäinen vaihtotase nostaisi D-markan kurssia, joka hillitsisi Saksan vientiä ja kasvattaisi muiden EU-maiden vientiä Saksaan. Nykyisellään Saksaa saa eurosta massiivisen hyödyn, koska heikkojen reuna-aluemaiden talousongelmat pitävät euron kurssin alempana kuin missä se olisi Saksan oman hypoteettisen D-markan suhteen.

Kuten Antero Vartia edellä kirjoittaa, ainoa mahdollisuus tehdä eurosta toimiva valuutta, on rakentaa EU:sta taloudellinen liittovaltio ja luovuttaa valtaosa budjettivallasta EU:lle. EKP:n asemaa pitäisi muuttaa tai parhaassa tapauksessa lakkauttaa kokonaan ja perustaa valuuttaosasto EU:n valtiovarainministeriön yhteyteen, joka vastaisi rahan liikkeelle laskusta ja rahahuollosta. Tämä ei kuitenkaan taida olla poliittista realismia tällä EU-vaalikaudella.

Toinen toimiva malli on tietenkin eurosta luopuminen ja kansallisten valuuttojen palauttaminen. Esimerkiksi Suomelle tästä mallista olisi ollut paljon hyötyä viimeisten parin vuoden aikana.

Joka tapauksessa huonoin tilanne on nykyisen kaltainen hybridimalli, jossa emme voi vaikuttaa rahapolitiikkaan ja budjettipolitiikan liikkumavara on vähäinen. Ns. sisäinen devalvaatio, ainakin laajassa mitassa, on harhainen unelma, joka ei ole ammattiliitoille mahdollinen. Edellisen tupon (vai miksi sitä nyt nimitettiinkään) lähes nollaratkaisu saattaa olla lähellä sisäistä devalvaatiota reaalisesti, mutta nimellisesti se ei sitä ollut.

Joka tapauksessa näen euron järjestelmätason ongelman ensimmäisenä ratkaisuna EKP:n haltuunoton eli keskuspankin siirtämisen europarlamentin vallan alle. Lisäksi EKP:n toimenkuvaa on muutettava niin, että EKP voi rahoittaa euroalueen valtioita suoraan ilman velkakirjoja. Jos näin ei tapahdu, Suomenkaan ei kannata jäädä tuleen makaamaan, vaan poistua vähin äänin eurosta.

Marita Salenius 16.05.2014 11:37

Oi suuri ja mahtava Neuvostoliiton pelko ja sen tuoma varsinainen paniikki liittyä ihan mihin vain, kunhan naapurin varjosta päästään. Ihan on avartavaa lukea kommentteja, joissa on ehkä ammatin tuomaa näkemystä painotuksena, mutta tällainen maallikko, joka elää monien EU painostusten alla, toki näkee asiat vain tästä kulmasta. Väittäisin, että viljelijän ammatin kautta näkee lähes kaiken sen huonon, mitä EU ja Eurokin muasssaan on tuonut.

Sitä kun hieman jotakin muistaa sieltä 90-luvulta - ehkei välttämättä ihan oikein - niin jotenkin laukaisi muistilokeroita auki tuo kirjainyhdistelmä ERM, jonka Jan Rossi mainitsi. Näitä E:llä alkavia lyhenteitähän on sittemmin riittänyt ihan kylläiseksi asti.

Oliko niin, että tämä ERM-järjestelmä meni jotenkin pieleen, kun Saksat yhdistyivät ja niiden markat myös. Sitten niitä kelluvia valuuttoja oli vähän joka suunnassa. Sopivasti sitten Lipposen/Niinistön hallitus meidät Euroon vei. Ovelasti Saksa maksatti yhdistymisensä muilla, myös Suomella. Mitenkäs se usein siteerattu Tuntematon menikään, jotta " kun se yksi kahjo sieltä saksanmaalta lähtee, niin meidän nilkit painaa perässä".

EMU se vasta symbolinen lyhenne on. Aivan, kuin kaimansa - lentokyvytön. Vauhti on kova, mutta ei se vaan ota tuulta siipien alle. Kun Euron kurssi on on sama jokaiselle ja kriisimaiden tilanne on se mikä on, niin maallikolle tilanne on aivan käsittämätön - siis yli sen hilseen menee - sillä nämä kriisipesäkkeethän tarvitsisivat devalvaation ja Europomo Saksa sen revalvaation. Eihän se tietenkään noin voi mennä ja siksi leikitäänkin sisäisellä devalvaatiolla aiheuttaen työttömyyttä, turvaverkkojen alasajoa ja varmasti lopulta se suuri palkka-ale.

Nuorisotyöttömyys on iso asia, eikä sen hoitoa helpota, että akateeminenkin työttömyys on kasvava palkki tilastoissa. Tuntuu, että mikään ei enää onnistu tässä yhteiskunnassa. Katselin tässä eräänä päivänä kotikuntani myytävien asuntojen luetteloa ja vain yhdestä linkistä, niin sieltä löytyi n. 2 miljoonan pyyntiarvosta myytäviä asuntoja. Eihän niitä kukaan osta. Taitaa käydä toteen se uutinen,jossa haastateltava sanoi, että paljon tragedioita on tulossa, kun ihmiset eivät pysty realisoimaan asunto-omaisuuttaan. Kyllä maaseutu on kohta todella kurjassa jamassa. Miten tässä näin on käynyt?

Mitä, jos Saksa jättääkin Euron ja palaa markkaansa. Kait sitäkin mahdollisuutta on joku "viisas" mies ajatellut. Lama näyttää kestävän ja pitkään. Tavalliselle hiekan tallaajalle on lopulta aivan sama, millä valuutalla maksaa, kunhan vain pystyy maksamaan. Muistan erään kahvilan mainoksen, jossa luki, että "Suomen halvin kahvi ja munkki - 1 markka". No varmaan nykyäänkin mainoksen alkuosa voi olla sama, mutta mikä on hinta.

Kun kerran Eurossa olemme, niin siinäkö pysymme ja kohtalomme on Saksan käsissä - taas kerran.

Tarja Liisa Tepponen 16.05.2014 11:50

Hei!

Euron yksi hyvä puoli on, että eurolainat ovat halvempia kuin markalla saatavat lainat. esim. täällä Tanskassa kruunulaina on kalliimpi kuin eurolaina.

Vahva valuutta.

Helppokäyttöinen - lisää turvallisuutta - edullinen.

Suomen itsenäisen devalvoinnin mahdottomuus ja tukipaketit ovat kolikon kääntöpuolella.

Ilari Kiema 16.05.2014 13:32

Taivas vai helvetti -kysymys havainnollistaa oivallisesti tätä keskustelua, jossa on vaan ääripäät: jos jokin ei toimi parhalla mahdollisella tavalla, sitten se toimi lainkaan vaan on huonoin mahdollinen ja kerrassaan sietämätön tila etc. Eihän se näin yleensä ole eikä ole euroalueenkaan suhteen.

Kokonaisuudessaan Euroopalla euro on nykyhetkestä katsottuna tietysti ollut kohtalaisen suuri kirous, koska se pilannut hyvän intergraatioprojektin ja suunnannut huomion ihan suhteettomasti finanssitoimialaa: Oodi Ilolle, kannatamme Pankkiunioni-EU:ta ja heilutamme tähtilippua. Eihän tällainen innosta ketää, EU:ssa painopisteen pitäisi olla ihan muisssa asioissa, kuten ihmisoikeudet, luonnon monimuotoisuuden suojelu ja ilmastonmuutos, energiapolitiikka.

Suomen taloushistoriassa pitäisi kysyä, oliko Nokia Suomelle kirous vai siunaus. Toisaalta Nokian hämmästyttävä menestystarina nosti Suomen 1990-luvun alun aallonpohjasta, toisaalta Nokian menetysmalli yleistettiin pysyväksi toimintatavaksi, jonka hyväksi luovuttiin valmistavasta teollisuudesta: Me nykyaikana tässä vaan ohjelmoimme ja keskitymme hallitsemaan korkean arvonlisäyksen kohtia globaalissa arvoverkostossa ja maksamme huippuosinkoja osakekurssin nostamisen tarkoituksessa. Tämähän ei pysyvästi onnistu, mutta se ei ole kiinni valuuttayksiköstä vaan visiosta.

Jan Rossi 16.05.2014 14:32

Tähän sopisi kertomus pienestä episodista, joka tapahtui SDP:n vaalikopilla tänään kun menin demareiden kopille kertomaan SDP:n valehtelusta tukipakettipolitiikassa Mia-Petra Kumpula-Natrille. Paikalle pyrähti Ben Zyskowitcz, joka alkoi jakamaan vaaliesitteitä SDP:n kopin kulmilla. Totesin Benille, että jakaa sitten Natrin esitteitä, ei suostunut vaan häipyi nopeasti paikalta. Olisihan se ollut näky jos kokoomusikoni olisi tarttunut demareiden esitteisiin. Melkein otti demarikahvia, mutta ei kuitenkaan. Ihmettelin Ben Zyskowiczin toimintaa. Onko entisellä puhemiehellä tapana kierrellä muiden puolueiden vaalikopeilla naureskelemassa? Jotakin vitsintynkää oli heittelevinään.

Itse paikalla SDP ei ottanut vastuuta toimistaan, eivät suostuneet tunnustamaan valehteluaan tukipakettipolitiikassa. SDP nimittäin oppositiossa 2007-2011 vastusti kaikkia tukipaketteja, mutta päästyään Kataisen hallitukseen, alkoikin tukemaan kaikkia tukipaketteja. Tämä on valehtelua. SDP myi opposition periaatteensa. Miten tälläiseen voi luottaa? Mikä muuttuisi Rinteen aikana? Ei mikään. En pidä SDP:tä luotettavana puolueena. Se on valmis myymään periaatteensa vallan vuoksi. Ja sitten selitellään, kierrellään ja kaarrellaan.

Jan Rossi

Lasse Reunanen 16.05.2014 15:58

Euro nostettu tapetille vaaliviittein, mutta nyt ei ole ajankohtaista manista sisältönä keskustella. Kuitenkin vaalitukien sisältöjen avauksia yhä odotellaan.

Keskustan EU-vaaliehdokas, komission varapuheenjohtaja Olli Rehn kävi eilen 15.5. Salossa matkallaan Turusta - Helsinkiin. Esittelyään Olli Rehn alusti vertauksella;

että on parempi korjata osittain viallinen talo kuin purkaa se (teesistään 5/10)...

Komission työskentelystä talouskomissaari Olli Rehn kysymykseeni ennakoi jättävänsä eropyyntönsä 1.7. ja puoli vuotta suomalaisena komissaarina voisi jatkaa (nykyinen pääministeri) Jyrki Katainen. Uuden komission kokoonpanoa EU:n jäsenvaltioiden hallitukset sopivat EU-vaalien jälkeen.

Merka Hautala 16.05.2014 17:35

Terve Unski,

olen viettänyt blogisi äärellä useammat vaalit ja nyt päätin osallistua keskusteluun, koska kuten Antero Vartia elegantisti argumentoi, eurossa on kysymys tulevaisuudesta ei menneisyydestä. En pysty tässä vastaamaan päivän kysymykseesi, koska se koskettelee sitä mitä me olemme ja millaisiksi haluamme tulla. Niinpä tyydyn pohtimaan Unionia ja mahdollisuutta irrotautua ehdottomista valinnoista liikuaksemme kohti tulevaisuuksia, jotka määrittyvät sosiaalisen toiminnan kautta.

Euroon ja Euroopan Unionin tulevaisuuteen on sisäänrakennettu vastakkainasettelu, joka ilmentyy kansallisvaltion muutoksessa, jossa elämme. Ensimmäisenä, jättämällä Eurooppa talousalueeksi, jota reguloidaan tehokkuuden ja kilpailukyvyn nimissä, eurooppalaiset kansallisvaltiot kirjoittavat oman muistokirjoituksensa ja antavat suvereniteettinsa globaalin talouden käytöön. Tässä tapauksessa on vaikea nähdä miten kansallinen suvereniteetti säilyttäisi uskottavuutensa, koska sen intressit määrittyisivät globaalin talouden rakenteiden kautta. Argumentti perustuu taustaoletukseen, ettei kansallisesti ole mahdollista luoda ratkaisuja, jotka edes jarruttaisivat globaalin talouden intressien ja valtakeskittymien tunkeutumista kansalliseen päätöksentekoon. Kuten olemme viimeisten parinkymmenen vuoden aikana huomanneet, yhteismarkkinat vaativat tietyntyyppisiä kansallisia sosiaalis-taloudellisia ratkaisuja. Millwardilaista maailmaa, jossa yhteismarkkinat pelastavat kotimaisen demokratian, ei enää ole.

Toisaalta, ilman sosiaalista Eurooppaa ei poliittinen unioni voi toimia. Tässäkin tapauksessa suvereniteetti lopullisesti liukuu eurooppalaisen poliittisen päätöksenteon alle. Voi kuitenkin olettaa, että tässä tapauksessa eurooppalaiset kansallisvaltiot edelleen voivat legitiimisti valvoa ja ylläpitää kotimaista suvereniteettiaan, koska suvereniteetin uskottavuus ylimaallisena kansalaisten etujen valvojana ja heidän suojelijanaan säilyy ja ihmiset edelleen voivat rakentaa identiteettiään kansallisvaltion kautta.

Näinpä, riippumatta siitä valitsemmeko kotimaisen vai ylikansallisen päätöksentekokehyksen, eurooppalaisten kansallisvaltioiden suvereniteetti joka tapauksessa muuttaa muotoaan. Moderni suvereniteetti - kansallisvaltion yhteenkutovana ylimaallisena järjestyksenä - saattaa jo meidän sukupolven aikana tulla tiensä päähän ja valmistautuminen uuteen aikaan on jo alkanut. Uudessa ajassa yksilö ei ole enää kansallisvaltion määrittämä, vaan hän määrittyy useiden erilaisten poliittisten rakennelmien kautta - toivottavasti, eikä yksittäisen hegemonin määräämänä. Kysymys eurosta liittyy siis nimenomaan niihin valintoihin, joita teemme liittyen poliittisen ja taloudellisen toiminnan organisointiin tulevaisuudessa.

Euroopan Unionin näkeminen projektina, joka yhdistää kansallisvaltiot yhdeksi perheeksi, edellyttää eurooppalaista identiteettiä ja se edellyttää myös yhteistä rahaa. Tätä poliittista rakennelmaa on nyt kolmekymmentä vuotta yritetty luoda markkinoiden kautta, luoda eurooppalaista kuluttajayksilöä ja tuotannon tekijää, joka löytää itsensä eurooppalaisilta markkinoilta. Euro on ollut väline tässä markkinoiden kautta tapahtuvassa identiteetin määrityksessä - yksi keinoista tai paremminkin yrityksistä luoda yhteistä eurooppalaista identiteettiä. Vastakkaisesti sosiaalinen Eurooppa ponnistaa ihmisistä, joten Eurooppa rakentuu alhaalta-ylös, luomalla julkisia tiloja, joissa eurooppalainen identiteetti voi syntyä ja rakentua. Eurooppalaiselle yksilölle pitää antaa mahdollisuus olla eurooppalainen, kokea ja tuntea; ei auktoriteetin äänellä kertoa minkälainen eurooppalainen yksilö on. Tällainen ajattelu edellyttää nykymuotoisen Euroopan Unionin uudelleenjärjestelyä, mutta ennen kaikkea se edellyttää tulevaisuuden näkemistä mahdollisuuksina, ei välttämättömyyksin rajattuna tilana. Meidän täytyy aina muistaa, että edustuksellinen demokratia ja markkinatalous ovat abstrakteja ideoita, niiden partikularistiset

representaatiot ovat ihmisten toiminnan tulosta. Näin nähtynä ratkaisut yhteiseen rahaan liittyen linkittyvät jatkuvaan poliittis-taloudellisten rakenteiden ja instituutioiden uudelleenmääritykseen, ja koska nämä insituutiot osaltaan määräävät sitä todellisuutta, jossa elämme, tällöin kysymykseen eurosta pitää vastata määrittelemällä keitä me olemme ja kertomalla millaisiksi haluamme tulevaisuuksiemme muotoutuvan.

Vesa Kaitera 16.05.2014 17:57

Miika Kurtakko kirjoitti: "Toinen toimiva malli on tietenkin eurosta luopuminen ja kansallisten valuuttojen palauttaminen. Esimerkiksi Suomelle tästä mallista olisi ollut paljon hyötyä viimeisten parin vuoden aikana."

Uskopa Miika ihan huviksesi, ettei tuo euro tulee mihinkään katoamaan, vaikka kenties yksi tai kaksi maata jossakin vaiheessa sen jättäisi. Se, että Euroopaan syntyisi taas kymmenien pienten kansallisten valuuttaojen kaaos, hyödyttäisi kyllä valuuttaspekulantteja, joille avautuisi mainioita pelimahdollisuuksia, mutta varsin harvoja muita. Euroopan valoisa tulevaisuus ei taatusti rakennu sille, että me omien kansallisten valuuttojemme kanssa harjoittaisimme kilpailevia devalvaatioita. Kyllä tuo polku on nyt useiksi sukupolviksi kuljettu loppuun. Eurossa pysytään, yrittäkääpä nyt vain sulattaa tuo fakta.

Siinä olen kyllä useiden kirjoittajien kanssa samaa mieltä, että toimiakseen hyvin euro kaipaa tuekseen lisää integraatiota. Tämä merkitsee mahdollisuuksia puuttua yksittäisten EU-maiden budjetteihin, nimenomaan silloin kun ne jossakin keskeisessä asiassa ylittäisivät sovitut rajat. Mielestäni myös EKP:n toimivaltuuksia kannattaisi lisätä. Näin EU:lla olisi arsenaalia torjua uudet epäsymmetriset kriisit, ennenkuin ne kärjistyvät.

Suomi on kiistatta muutama viime vuonna kärsinyt euroan korkeasta ulkoisesta arvosta. Revalvaatiota tässä oikeastaan kaikkein viimeiseksi olisi kaivattu. Mutta tämä ei ole ainoa syy vientimme vaikeutumiseen. Suomen vienti on rakenteeltaan sellainen, että me pääsemme mukaan nousukauteen vasta sitten kun tärkeimmät vientimaamme ovat päässeet kunnolla kasvu-uralle. Tuo tilanne näyttäisi nyt olevan melko lähellä.

Jussi Lähde 16.05.2014 23:47

Parahin Unto

Kiitos mainiosta koosteesta, siinähän tuo on lähestulkoon valtiomahti valtiomahdilta. Lukuunottamatta vallan vahtikoiria, josta tuli tässä asiassa paimenkoiria.

Median asenne EU-vaalissa on kiinnostava, lieko aihetta kovinkaan paljon tutkittu akateemisin kriteerein?

Raimo Nieminen 17.05.2014 13:38

Blogisti tekee virheen kirjoittaessaan: "Euron kriitikoiden mielestä euron hajoamisen uhka on edelleen olemassa. Kriisimaat eivät selviä omin avuin. Niitä joudutaan auttamaan lisää. Luodut vakausmekanismit eivät riitä mihinkään."

Mainittu uhka, kriisivaltioiden lisärahoitus ja vakausmekanismien toimimattomuus eivät ole mitään "kriitikoiden" näkemyksiä, vaan yleisesti hyväksyttyjä tosiasioita. Ainoastaan palavan tunteellisesti ja lähdekritiikittä euroon suhtautuvat voivat väittää sanottuja asioita kriitikoiden mielpiteiksi.

Äänestin aikoinaan EU:hun liittymisen puolesta ja kannatin euroon liittymistä. Väitän edelleen, että eurosta on ollut Suomelle hyötyä, mutta kevällä 2010 alkanut poliitikkojen sekoilu euroalueen velkakriisissä on ollut jotakin sanoinkuvaamatonta. Sekoilusta tuli Suomelle valtava lasku. Jos se otetaan huomioon, eurosta ei välttämättä ole ollut Suomelle hyötytä. Laskutoimitus on hyvin monimutkainen ja se pakko tehdä oletusten varassa, joten siitä tulee hyvin tulkinnanvarainen.

Eniten ihmetyttää suomalaisen eurokeskustelun taso. Media toistaa uskollisesti sen mitä, Olli Rehn, komission, Suomen Pankki, Erkki Liikanen ja valtiovarainministeriö mielipiteinään esittävät. Hehän ovat niin asianosaisia kuin olla ja voi, mutta silti juuri heidän mielipiteet otetaan vastaan kuin totena. Eikä media pitänyt olla "vallan vahtikoira"?

Lisäksi kummastuttaa se, että talous- ja rahaliitosta esittävät vahvoja näkemyksiä politologit, joila on lausuntojensa perusteella hyvin huonot tiedot kansantaloustieteen perusasioista, eivätkä he ymmärrä EU:n ja EMU:n syvällistä oikeudellista luonnetta. Jostain syystä media haastattelee juuri näitä politologeja.

Yhtä kaikkia on hassua jakaa ihmiset euroon myönteisesti suhtautuviin ja euroon kriittisesti suhtaututuviin. Minä olen euroon myönteisesti suhtautuva, mutta tosiasioiden perusteella en voi suhtautua siihen nykyään muuta kuin suurella epäilyksellä.

Matti Laitinen 18.05.2014 8:09

Noista haastateltavista. Kun Suomi sattuu olemaan aika pieni maa, niin ei asiantuntevia haastateltaviakaan kovin paljon ole. Mielipiteitä kyllä riittää, välillä varsin asiantuntevilta vaikuttavia kuten tässä keskustelussa. Mielenkiintoinen ajatus: Matti tavallinen Möttönen osoittautuisikin olevan tietäväinen mies. Ei professori, ei pääekonomisti tai vanhempi tutkija. Ei edes Unto Hämäläinen. Valtamediat alkaisivatkin haastatella Matti tavallinen Möttöstä eurosta ja sen hyvyydestä tai huonoudesta. Voisi tulla virkistäviä ajatuksia, mutta eiväthän toimitukset kommentaattorikseen hyväksyisi Matti tavallinen Möttöstä, vaikka tietäväinen mies olisikin. Vai voisivatko sittenkin?

Vesa Kaitera 18.05.2014 9:16

Henkilökohtaisesti ihmettelen melkoisesti, että euroon kielteisesti suhtautuvat jaksavat vuodesta toiseen mälkyttää noita vanhoja väitteitään euron yleisestä toimimattomuudesta ja siitä, että se pian joka tapauksessa hajoaisi. Uskokaapa nyt, ettei euro hajoa yhtään mihinkään, eikä Suomi tule irtautumaan siitä. Kestääkö tämä systeemi aivan satoja vuosia, sitä en tiedä, mutta niin kauas kuin pystymme asioita ennakoimaan, voimme lähteä siitä, että euro on tullut jäädäksen, ja sen pituinen se. Parasta kun kukin vain yrittäisi pohtia, miten tässä ympäristössä parhaiten pärjäisimme kuin tarrautua johonkin aivan illusoriseen utopiaan, että Suomi lähtisi käpyttelemään euroalueelta. Olemme päässeet irti devalvaatio-inflaatio-devalvaatiokierteestä, ja vaikka tuo tuntuukin joillekin olevan henkisesti vaikeaa sulattaa, niin minusta hintavakaus kuitenkin on monessa suhteessa parempi kuin tuo loppumaton inflaatiokierre. Mitä tulee Suomen vientiin, niin se elpynee vuoden sisällä, ja elpyisi nopeammikin, jos euron arvo jonkinverran alenisi suhteessa dollariin. Tässä EKP voisi auttaa asiaa, mutta siinä on ilmeisesti esteensä saksalaisten historiallinen kammo inflaatiota kohtaan. Se vaikeuttaa setelirahoituksen käyttöönottoa, mikä nyt olisi pienmpi paha kuin talouden jämähtäminen paikoilleen. En ole inflaation ystävä, mutta jos se on hyvin lähellä nollaa, niin se on lähes yhtä vahingollista kuin jos se olisi kovin korkea. Tuommoinen parin prosentin inflaatio vuositasolla saattaisi olla ideaali.

Miika Kurtakko 18.05.2014 10:17

Vesa Kaitera kirjoitta: "Uskopa Miika ihan huviksesi, ettei tuo euro tulee mihinkään katoamaan, vaikka kenties yksi tai kaksi maata jossakin vaiheessa sen jättäisi."

Näinkin saattaa olla tai sitten tämä arvio on yhtä hyvä kuin Paavo Väyrysen arvio Neuvostoliiton tulevaisuudesta hänen väitöskirjassaan vuonna 1988.

On silti aivan totta, että euro on ollut ensisijaisesti poliittinen projekti, askel kohti Euroopan Yhdysvaltoja. Ja kuten Jan Rossi edellä huomautti, tämä suunnitelma on esitelty jo 1950-luvulla Bilderberg-seuran tapahtumissa. Euro on siis elitistinen hanke, jota on haettu, tuettu ja edistetty eliitin, ei kansan syvien rivien, toimesta. Tähänä työhön on myös valjastettu media - onhan noin kolmasosa kaikista Bilderberg-osallistujista median edustajia. Ja kuten Raimo Nieminen edellä kirjoittaa, valtamedia suhtautuu hyvin kritiikittömästi eliitin kommentteihin eurosta. Lähes ainoan poikkeuksen valtamedian piirissä tekee Taloussanomien Jan Hurri.

Silti euro on (ja siihen liittyvät mekanismit ja instituutiot) edelleen taloudellinenkin projekti, jossa kaikki palaset eivät ole paikallaan. Se on kuin polttomoottori ilman pakoputkea tai lentokone ilman peräsintä. Toimiakseen euro vaatii lisäintegraatiota; ilman liittovaltiomallia euro ei yksinkertaisesti toimi, kuten olemme jo viime vuosina nähneet. Euron kannattaminen ilman liittovaltioon menemistä on haihattelua ja/tai itsepetosta.

Suomalaisesta näkökulmasta otan tähän toisen analogian: joukko pieniä ja keskisuuria veneitä on päättänyt lähteä valtameripurjehdukselle. Jotta saattue pysyy kasassa, on päätetty sitoa veneet yhteen köysillä. Tämä saattaa olla hyvä idea tyvenellä, mutta myrskysäällä yksi kaatuva vene vetää muutkin mukaansa. Haluammeko katkaista köydet vai alammeko rakentaa yhtä suurta valtamerilaivaa, jonka päällystöön meillä ei ole asiaa?

Lars-Erik Wilskman 18.05.2014 10:19

Olen aina pitänyt euroa Suomelle poliittisena kysymyksenä, en niinkään talouspoliittisena. Ilman euroa sitoutumisemme unioniin/länteen olisi paljon heikompi kuin nyt. Pelkästään tästä ja erityisesti juuri tästä syystä pidän euroa Suomelle edullisena.

Eurolla on tavallisen kansalaisen silmissä symboliarvoa. Se ja liikkuvuuden vapaus syventävä poliittisen eurooppalaisuuden tunnetta.

Talouden osalta euro on merkinnyt vakautta markka-ajan devalvaatioaallokon jälkeen. Ennustettavuutta pidän yhteisen rahan suurena ansiona. Jos sitten kilpailukykyä puuttuu yritysten, poliittisten päättäjien ja työmarkkinajärjestöjen kannattaa katsoa peiliin, sieltä se syyllinen luuraa.

Antti Pekonen 18.05.2014 12:54

Euro ei ole pelkästään Suomelle vaan kaikille maille kirous!

On täysin lapsellista ajattelua, että esim. Kreikka voisi mitenkään maksaa velkaansa takaisin. Niin kauan kun Kreikan velkoja ei leikata radikaalisti tai tehdään silmänkääntötemppua ja pidennetä takaisinmaksuaikaa aina 50 vuodella eteenpäin nollakorolla (joka käytännössä on siis täsmälleen sama asia kuin velkojen anteeksianto) tilanne ei muutu.

Suomi taas on omassa kuolemanspiraalissaan, koska Saksan kilpailukyky pitää euron Suomen kannalta aivan liian vahvana.

Yksinkertaisin ratkaisu olisi omiin valuuttoihin siirtyminen ja sopivat devalvaatiot, Kreikan lainojen anteeksiantaminen ja oikeudenmukaisuuden palauttaminen yhteiskuntiin.

Saksan markan revalvoitumisen vaikutuksia Saksan BKT:hen taas voi tutkia tilastoista. Joka ikinen kerta kun Saksan markka revalvoitiin niin Saksan BKT kasvoi seuraavana vuonna. Syy tähän oli se, että Saksan vientituotteet koostuivat suurelta osin tuontituotteista jotka revalvoitumisen yhteydessä halpenivat.

Tämä kommunistisia piirteitä saanut neoliberalistinen talouspolitiikka on tullut tiensä päähän. Paitsi tietenkin jos tavoitteena on kansan orjuuttaminen ja pääomien kasaaminen pienelle eliitille mallia Pohjois-Korea.

Nykymalli jossa suunnattomat voitot ovat yksityisiä ja megalomaaniset tappiot sosialisoidaan yhteisiksi tulee lopulta räjäytämään yhteiskunnat tuusannuuskaksi.

Vesa Kaitera 18.05.2014 16:59

Antti Pekonen kirjoitti: "Suomi taas on omassa kuolemanspiraalissaan, koska Saksan kilpailukyky pitää euron Suomen kannalta aivan liian vahvana."

Olen sikäli samaa mieltä kanssasi, että muutama pykälä nykyistä heikompi euro olisi Suomen viennin kannalta etu, mutta kansainväliseen kilpailukykyyn vaikuttaa moni muukin asia kuin valuutan ulkoinen arvo. Sitä paitsi merkittävä osa Suomen viennistä suuntautuu euro-alueelle, ja siinä viennin osassa euron arvo muihin valuuttoihin nähden on merkityksetön asia.

Antti Pekonen: "Yksinkertaisin ratkaisu olisi omiin valuuttoihin siirtyminen ja sopivat devalvaatiot, Kreikan lainojen anteeksiantaminen ja oikeudenmukaisuuden palauttaminen yhteiskuntiin."

Se voisi olla yksinkertaisin ratkaisu, muttei järkevin mahdollinen ratkaisu. Omiin kansallisiin valuuttoihin siirtyminen antaisi kansainvälisille valuuttaspekulainteille lähes rajattomat mahdollisuudet manipuloida valuutojen arvoja, mistä Suomellakin oli kokemuksia 90-luvun alusta. Ongelmia pukkaisi. Jotta pieni kansallinen valuutta olisi uskottava, sitä käyttävä maa joutuisi maksamaan tuosta uskottavuudesta nykyistä korkeampia korkoja sijoittajille. Devalvaatio auttaisi pienen aikaa vientiä, mutta inflaatio saisi jalat alleen ja sitä myötä hinnat ja palkat syöksähtäisivät uudelle tasolle, ja sitten jouduttaisiin taas devalvoimaan. Tuskin mikään unelmatilanne. Täytyy lisäksi muistaa, että aina kun oman valuutan ulkoista arvoa laskettaisiin, niin ulkomaisten valuuttalainojen määrä kasvaisi devalvaatioprosentin verran. Siitä vain Kreikan tielle!

Muuten olen sitä mieltä, ettei Kreikan velkoja saa antaa anteeksi. Se olisi hyvin huono ennakotapaus. Kuitenkin noiden velkojen maksuaikaa voitaneen sovitusta pidentää ja myös lainakorkoa hivenen alentaa. Tarkoitus ei ole upottaa Kreikkaa, muttei myöskään päästää sitä kuin koira veräjästä ulos itse keittämästään sopasta.

Risto Ranki 18.05.2014 21:39

Seppo Tiihosen euroanalyysi on vaikuttavaa luettavaa.

Laatikon pohjalta löytyi sattumoisin valtioneuvoston joka kotiin jaettu tiedote EU-jäsenyydestä vuodelta 1994. Siinä sanotaan selvästi, että tavoitteena on yhteisen valuutan käyttöönotto. Tuli siis jo silloin kansanäänestyksessä hyväksytyksi.

Usein kehutaan, kuinka Ruotsi oli viisas torjuessaan euron. Oikeastihan Ruotsin kansan enemmistö torjui establishmentin euromyönteisen kannan.

Mutta uusi näkökulma: onko rahaliitto tärkeämpi kuin sotilasliitto? Jos Suomea uhataan, voisiko Nato luistaa turvallisuutemme takaamisesta? Mutta kun olemme yhteisessä rahassa, onko Suomeen iskeminen eurorahajärjestelmän kannalta mahdoton asia? Voiko eurojärjestelmä elää, jos yhden maan järjestelmä kaatuu, ja onko silloin rahaliiton solidaarisuus voimassa?

Juhani Huopainen 18.05.2014 23:12

Yhteisvaluutan ongelmat on jo nähty, joten on turhaa teeskennellä, etteikö niitä olisi. Paljon mielenkiintoisempaa olisi nähdä kattava esitys hyödyistä, joita se tarjoaa. Valuutanvaihtokustannukset kansantalouksille eivät ole iso kustannuserä. Valuuttariskipreemion poistuminen on samaten mitätön, sillä finanssimarkkinoilla vaihtokurssit voidaan niin halutessa lukita. Alhainen korkotaso ja inflaatio ovat lähinnä merkki siitä, että euroalueella menee huonosti, eikä mikään mainitsemisen arvoinen etu. Muistutan, että tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun eurooppalainen valuuttaliitto karahtaa seinille: kts. "Euroopassa on aina leikitty valuuttaleikkiä" http://jhuopainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/161196-euroopassa-on-aina-leikitty-valuuttaleikkia ja lisäksi 90-luvun alunkin katastrofi ei ollut mikään "markkakriisi", vaan ihan tyylipuhdas eurokriisi. Jostain syystä, ilmeisesti poliittisista, vain Ruotsissa ja Englannissa järki riitti vetää silloin oikeat johtopäätökset liiton järkevyydestä. Muille oli ehkä liian vaikea pala tunnustaa, että koko projekti pohjautuu virheelliselle ajattelulle.

Mielestäni ainoa konkreettinen hyöty eurosta on ollut se, että jotkut maat laittoivat euroa perustettaessa maansa vastaamaan hetkellisesti Maastricht-kriteereitä, mutta siihen se sitten jääkin. Mutta tuokin hyöty on ollut hetkellinen, eikä ulottunut kaikkiin maihin.

En ole nähnyt vielä yhtäkään lähempää tarkastelua kestävää selvitystä siitä, miten Suomi tai euroalue on hyötynyt eurosta. Käytän analyytikon logiikaani: hyvät uutiset kerrotaan aina, huonoja ei edes pyydettäessä. Siksi toivomaani selvitystä ei näy eikä kuulu.

Euro on poliittinen projekti. Euro on mielestäni perusteltavissa vain, jos hyödyt ovat haittoja suuremmat. Poliittinen projekti voidaan halutessaan purkaa, ja on mahdollista palata siihen, mikä on ainakin todistettavasti toiminut ilman jatkuvaa säätämistä. Kysymys on, riittääkö siihen älyllinen rehellisyys ja poliittinen rohkeus. Ainakin niille maille, joille jo riittää, pitäisi järjestää selkeä mahdollisuus päästä ulos.

Vesa Kaitera 19.05.2014 9:19

Juhani Huopainen kirjoitti: "Yhteisvaluutan ongelmat on jo nähty, joten on turhaa teeskennellä, etteikö niitä olisi."

Käsittääkseni kukaan ei ole kiistänyt, etteikö euron kanssa toimiminen olisi aiheuttanut ongelmiakin. Näistä asioista olemme voineet seurata ohjelmia TV:stä ja lukea lehdistä liki harva se päivä. Kyse on kuitenkin siitä, onko euron olemassaolosta kuitenkin suhteessa enemmän hyöttyä kuin haittaa. Yritän tässä kirjoituksessani hahmotella tuota hyötypuolta, sillä siihenhän ei julkisuudessa ole satsattu lainkaan siinä määrin kuin haittojen monipuoliseen esittelyyn.

Juhani Huopainen: "Valuutanvaihtokustannukset kansantalouksille eivät ole iso kustannuserä."

Kuitenkin Suomen kokoisessa kansantaloudessa nuo valuutanvaihtokustannusten vähenemisen taloudellinen hyöty on muutama sata miljoona euroa vuodessa. Ei suinkaan olematon määrä.

Juhani Huopainen: "Valuuttariskipreemion poistuminen on samaten mitätön, sillä finanssimarkkinoilla vaihtokurssit voidaan niin halutessa lukita."

Siis tarkoittanet sitä, että useat pienet maat kytkisivät valuuttojensa arvot jonkin suuren maan kuten Saksan valuuttaan? Virohan oli kytkenyt aikoinaan oman valuuttansa arvon Saksan markkaan, ja Tanska käyttää nyt euroa ankkurivaluttanaan. Mutta tämä taas on sitä lanseeraamaasi teoriaa vastaan, että kansallisilla valuutoilla ja toistuvilla devalvaatioilla saadaan suurempi hyöty kansantaloudelle kuin suurella yhteisvaluutalla. Laajat valuutan arvojen kytköksethän ovat hyvä todiste euron vakauttavasta vaikutuksesta.

Yksi keskeinen hyöty euron käyttöönotosta on euron uskottavuus. Sen alkuarvo oli 1.18 Yhdysvaltojen dollaria, ja myöhemin se hiipui 0.83:een dollariin. Aivan ilmeisesti valuuttamarkkinoilla vallitsi lievän alkuinnostuksen jälkeen suurikin epäilys siitä, että euro tulee projektina epäonnistumaan ja sitä vastaan pelattiiin innolla. Amerikkalaisen näkökulman mukaan tämä ei olisi ollut hullumpi skenaario, sillä pitkän päälle euro saattaisi uhata dollarin asemaa maailman ykkösvaluuttana. Kuitenkin euromaat pystyivät siinämäärin tehokkaasti tekemään yhteisiä päätöksiä, että pahin skeptisyys euron osalta poistui. KUn USA:ssa on viime vuosina harjoitettu varsin massiivista setelipainon pyöritystä, niin se on heikentänyt dollarin arvoa ja täten nostanut euron ulkoista arvoa suhteessa dollariin. Tällä hetkellä markkinoilla ei juuri kukaan usko euron hajoavan, ja siksi euroa vastaan ei enää pelata. Pieniä kansallisvaluuttoja vastaan kyllä pelataan. Kannattaisi muistaa 90-luvun alun valuuttakaaos.

Juhani Huopainen: "Alhainen korkotaso ja inflaatio ovat lähinnä merkki siitä, että euroalueella menee huonosti, eikä mikään mainitsemisen arvoinen etu."

Muistutan vain, että Suomesakin korkotaso 80-luvun lopulla ja juuri ennen nousukauden taittumista oli aivan pilvissä. Tämä käytännössä pakotti yritykset ottaman valuuttalainoja, koska niiden korkotaso oli olleellisesti alhaisempi kuin markkalainojen. Poliitikot lupasivat, ettei devalvaatiota tulisi, ja useat yrittäjät ja yksityiset henkilötkin uskoivat tämän. Kun sitten pakkodevalvaatio tulikin, niin ulkomaisen velan määrä nousi devalvaatioprosentin verran. Kun kauppa samanaikaisesti hyytyi, niin konkurssiaalto oli ymmärrettävä tulos. Joissain Välimeren maissa kuten Kreikassa korkotaso romahti neljännekseen, kun kansallisesta valuutasta siirryttiin euroon. Tämä johtui valuuttariskin oleellisesta pienenemisestä. Siitä olisi ollut Kreikallekin suuri hyöty, jos lainaraha olisi investoitu järkevästi. Valitettavasti näin ei juurikaan tehty.

Juhani Huopainen: "Muistutan, että tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun eurooppalainen valuuttaliitto karahtaa seinille: kts. “Euroopassa on aina leikitty valuuttaleikkiä” http://jhuopainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/161196-euroopassa-on-aina-leikitty-valuuttaleikkia ja lisäksi 90-luvun alunkin katastrofi ei ollut mikään “markkakriisi”, vaan ihan tyylipuhdas eurokriisi."

Euro ei ole karahtanut seinille. Mistä ihmeestä niin päättelet?

90-luvun alussan valuuttakenottelijat osoittivat, kuinka ne saattoivat viedä pieniä valuuttoja kuin litran mittaa ja nauraa sitten koko matkan pankkiin. Uskon, että tuolla oli varsin suuri merkitys siihen, että Suomessa oltiin niin valmiita menemään euroon mukaan heti ensimmäisessä aallossa.

Juhani Huopainen: "Jostain syystä, ilmeisesti poliittisista, vain Ruotsissa ja Englannissa järki riitti vetää silloin oikeat johtopäätökset liiton järkevyydestä."

Tsot, tsot, Englanti on koko ajn ollut toinen jalka EU:n ulkopuolella. Sille on ollut muita maita suurempi ongelma luopua inmperiumiajattelustaan ja tyytyä olemaan vain yksi EU-maa. Voidaan sanoa, että Englanti on tietyssä mieelssä historiansa vanki. Euron käyttöönottovaiheessa punnan kurssi oli euroon nähden kovin korkea, ja Cityn liikemiehet pelkäsivät, että liittyminen euroalueeseen tuolla valuuttakurssilla olisi ollut sangen tuhoisaa englantilaisten tuotteiden kilpailukyvylle muissa euroalueen maissa. Tämä oli ehkä keskeisin syy Englannin jäämiselle euron ulkopuolelle. Toinen syy oli punnan suuri suosio sopimusvaluuttana. Kansainväliset taloussopimukset on nimittäin yllättävän usein tehty puntamääräisinä. Tämä on aivan konkreettisesti hyödyttänyt brittejä. Euron mukana mämä hyöty olisi poistunut.

Ruotsissa poliitikot olivat euroalueeseen mukaanmenon kannalla kuten Tanskassakin. Kummassakin maassa järjestettiin kuitenkin kansanäänestys tästä asiasta ja ne äänestykset euro hävisi. Jos Suomessa olisi myös järjestetty tuollainen kansnaäänestys, niin se tulos olisi ollut hyvin tasainen, ja ratkaisevaa olisi ollut, missä vaiheessa tuo kansanäänestys olisi järjestetty. Jos se olisi tapahtunut ennen Tanskan ja Ruotsin äänestyksiä, niin tällöin me euron tukijat olisimme saattaneet niukasti voittaa. Jos Suomi olisi äänestänyt kolmesta Pohoismaasta viimeisenä, niin euro olisi varmasti täälläkin hävinnyt.

Juhani Huopainen: "Muille oli ehkä liian vaikea pala tunnustaa, että koko projekti pohjautuu virheelliselle ajattelulle."

Enpä sanoisi, että ajattelu sinänsä olisi ollut virheellistä, mutta kukan tuskin kiistää sitä, etteikö pari valuvikaa eurosysteemissä olisi alkujaan ollut. Jotta euro toimisi maksimaalisen hyvin, niin se edellyttää nykyistä syvempää integraatiota. EKP:lle tarvitaan lisävaltuuksia ja mm. komissiolle mahdollisuus tarkastaa yksittäisen euromaan budjetti.

Juhani Huopanen: "En ole nähnyt vielä yhtäkään lähempää tarkastelua kestävää selvitystä siitä, miten Suomi tai euroalue on hyötynyt eurosta. Käytän analyytikon logiikaani: hyvät uutiset kerrotaan aina, huonoja ei edes pyydettäessä. Siksi toivomaani selvitystä ei näy eikä kuulu."

Euroalueen inflaatio on koko euron olemassaolon ajan ollut hyvinkin kohtuullista ja jopa alhaista. Myönnän, että hyvin lähellä nollaa oleva inflaatio on kielteinen seikka, mutta se johtui taloustaantuman syvyydestä eikä eurosta sinänsä. Tietenkin EKP olisi voinut harrastaa setelielvytystä nyt nähtyä enemmän. Mutta nousukaudenkaan aikana inflaatio ja sitä myötä euroalueen korot eivät olleet likimainkaan sillä tasoilla kuin ne olivat Suomessa markan ollessa käytössä. Asuntovelallisten on syytä olla kiitollisia eurosta. Taloussuunittelua ja menestyvää yritystoimintaa on myös huomattavasti helpompi harrastaa, kun inflaatio ei missään vaiheessa nouse kaksinumeroisiin lukuihin kuten joskus aiemmin Suomessa. Euron mukana olemme päässeet eroon devalvaatio-inflaatio-devalvaatio-kierteestä, joka jakoi hyvinvointia kovin epätasaisesti. Jotkut hyötyivät siitä, mutta useimmat hävisivät tuossa ruletissa.

Markkinoilla kyllä tiedetään, ettei euro kaadu eikä hajoa. Se on hyväksytty fakta. Euron ei tarvitse kamppailla oman uskottavuutensa puolesta lainkaan niin suuressa määrin kuin pienen kansallisen valuutan. Valuuttakurssiriskin pienuus osaltaan pitää korot alhaisina.

Valuutanvaihtoekustannuksia ei ole euroalueen sisällä. Laajaa ulkmaankauppaa käyville yrityksille tämä on selvä etu. Samoin turisteille.

Hintavertailuja eri euroalueen maiden kesken on aiempaa selvästi helpompi tehdä, kun käytössä on sama valuutta. Se lisää läpinäkyvyyttä. Tällä on merkitystä mm. investointipäätöksissä.

Yhteinen valuutta lisää hieman taloudellista toimeliaisuutta euroalueen sisällä, koska se madalluttaa kansallisia rajoja. Euroalueen jäsenenä olemme sisämarkkinoiden kovassa ytimessä ja voimme aidosti vaikuttaa asioihin.

Vielä koskaan ei historian aikaan ole ollut sellaista sotaa, missä eri osapuolilla olisi ollut käytössä sama valuutta. Euro vahvistaa EU:n pyrkimystä rauhaan.

Euro on ollut integraation välikappale. Se ajaa maita kohti aiempaa tiiviimpää unionia. Minusta tämä on etu, mutta ymmärrän kyllä niitäkin, joista tämä on suuri haitta.

Juhani Huopainen: "Euro on poliittinen projekti. Euro on mielestäni perusteltavissa vain, jos hyödyt ovat haittoja suuremmat. Poliittinen projekti voidaan halutessaan purkaa, ja on mahdollista palata siihen, mikä on ainakin todistettavasti toiminut ilman jatkuvaa säätämistä. Kysymys on, riittääkö siihen älyllinen rehellisyys ja poliittinen rohkeus. Ainakin niille maille, joille jo riittää, pitäisi järjestää selkeä mahdollisuus päästä ulos."

Tässä asiassa olen oikeastaan samaa mieltä kanssasi: ne maat, joille euron kyyti on ollut liian kylmää, voivat halutessaan erota eurosta. Tosin minulla on se käsitys, että aitoa halua lähteä eurosta ei ole yhdenkään euroalueen maan politikkojen keskudessa, vaikka kansa kenties toisin ajattelisikin. Poliitikot nimittäin tietävät, että muilta euromailta voi saada monelaista tukea, jota ei välttämättä tulisi, jos tuo maa ei olisi euromaa. Yhteistyö on voimaa.

Jouni Pulli 19.05.2014 10:52

Euro on Suomelle olennainen osa EU:ta ja EU on poliittinen hanke, joka on luonut ja luo vakautta, kasvunedellytyksiä ja rauhaa Eurooppaan. EU ei ole Suomelle kirous vaan erittäin tärkeä osa Suomen vahvistumista. Tähän kansainvälistymisprosessiimme kuuluu myös euro.

Olli Saarinen 20.05.2014 1:05

Mutta mikä euro?

Euroa luotaessa kyse oli rahaliitosta missä luotiin kätevä rajat ylittävä maksuväline, jonka ainoa tehtävä vaihdannan lisäksi oli ylläpitää vakaata rahan arvon kehitystä siten että EKP toi markkinoille monetaaristen laskelmien mukaisen määrän rahaa tilanteeseen sopivalla korolla. Valtioiden oma asia oli hoitaa omat finanssinsa, mutta velkaantumiselle ja alijäämille asettiin rajat markkinahäiriöiden vähentämiseksi. Erikseen sovittiin, että euron, siis euroryhmän tai EKP:n, avulla ei muita auteta. Tällä sopimuksella vältettiin "katalien markkinavoimien" nojaaminen johonkin valtioon oletuksella että muut tulevat hätiin.

Edellä kuvattu euro (Euro1) muistuttaa 1800-luvun lopun hopeavaluuttaa, missä Suomikin oli mukana. Silloin oli tapana tehdä pitkäaikaisia sopimuksia matalalla korolla, toisin sanoen rahatalouden ennakoitavuuteen luotettiin.

Aika pian kuitenkin vahvimmat, Ranska ja Saksa, ryhtyivät nojaamaan euroon toteamalla, ettei alkuperäisen sopimuksen ehtoja valtionvelan tai budjettialijääman suhteen tarvitse noudattaa kirjaimellisesti. Kun me muut tämän hyväksyimme, syntyi uusi valuutta (Euro2), jonka säännöt olivat väljemmät ja epämääräisemmät. Hyväksyntä johtui ilmeisesti pienempien maiden opportunistisesta hännystelyntarpeesta.

Kreikan ajettua itsensä kriisiin oli maata tietenkin solidaarisesti jotenkin autettava. Euron säännöt estivät yksittäisen jäsenen tukemisen EKP:n toimin tai ylipäätään euroalueena. EU on puolestaan alunperin talousliitto ja valtioliitto, minkä jäsenten olisi voinut olettaa olevan toistensa tukena sodassa ja rauhassa. Tässä tilanteessä Iso-Britannia, Tanska ja Ruotsi käänsivät selkänsä Kreikalle.

Kreikan kriisi ei johtunut eurosta vaan valtion holttittomasta taloudenpidosta. Kreikan velat olivat myös dollareissa ja jeneissä ja kaikissa maailman valuutoissa. Sijoittajavastuun täysi toteutuminen olisi kaatanut monta pankkia, myös amerikoissa, joten myös IMF olisi tullut kyseeseen auttajana.

Saksan ja Ranskan johdolla euroalue päätti auttaa Kreikkaa vastoin sääntöjään. Tällöin syntyi uusi valuutta, Euro3, jota nyt käytämme.

On todettava, että Iso-Britannia auttoi euromaa Irlantia, koska brittipankeilla oli siellä saamisia. Samoin olisivat Saksa ja Ranska voineet toimia Kreikan suhteen. Miksi meidän johtajamme, pääministeri Vanhanen ja valtionvarainministeri Katainen, tahtoivat mennä samaan pooliin vaikka meillä ei ollut mitään osuutta asiaan? Oliko EKP jo rikkonut sääntöjä kun Kreikka oli saanut niin pitkään halpakorkoista lainaa? Mihin amerikkalaispankkien luotonanto Kreikalle perustui?

En tahdo, että euroalueesta kehitetään fiskaaliunioni, koska siinä isot määrää, kuten määräilivät Kreikka-asiassa. Tahdon takaisin Euro1:n, se oli hyvä valuutta, parempi kuin hopeamarkka, koska EKP sitä tarjoili tarpeen mukaan ja kohtuudella.

Juhani Huopainen 22.05.2014 22:55

Vesa Kaitera kirjoitti sen verran pahasti metsään, että pakko kommentoida:

”Käsittääkseni kukaan ei ole kiistänyt, etteikö euron kanssa toimiminen olisi aiheuttanut ongelmiakin. ”

Tarkoitin nimenomaan, että nettohyöyty on negatiivinen.

”Kuitenkin Suomen kokoisessa kansantaloudessa nuo valuutanvaihtokustannusten vähenemisen taloudellinen hyöty on muutama sata miljoona euroa vuodessa. Ei suinkaan olematon määrä.”

200 miljoonaa on naurettava summa suhteessa vahinkoihin, mitä tukipaketit, tulonsiirrot, valtion velkaantuminen ja yleinen kansantalouden vajaateholla pyörittäminen maksaa.

“Valuuttariskipreemio – tarkoittanet sitä, että useat pienet maat kytkisivät valuuttojensa arvot jonkin suuren maan kuten Saksan valuuttaan?”

Tarkoitin valuuttariskipreemiolla juuri sitä, mitä sanoin, en redominaatioriskiä, josta puhut. Sijoittajan näkökulmasta suomen markka-määräinen sijoitus vs euromääräinen sijoitus eivät poikkea isolla preemiolla toisistaan, koska valuuttakurssi on mahdollista terminoida. Mainitsin tämän vain lyhyesti, koska tätä usein asiantuntemattomat ihmiset ottavat esiin yhtenä euron etuna. Hyöty on mitätön nykyisillä markkinoilla.

”Mutta tämä taas on sitä lanseeraamaasi teoriaa vastaan, että kansallisilla valuutoilla ja toistuvilla devalvaatioilla saadaan suurempi hyöty kansantaloudelle kuin suurella yhteisvaluutalla. ”

Laitat sanoja suuhuni. Itse kannatan kelluvaa valuuttakurssia inflaatiotargetoinnilla, kuten useimmat sivistysvaltiot euroalueen ulkopuolella käyttävät. Toisekseen, ei tuo ole mikään teoriani, vaan vallitsevaa taloustiedettä. Lue vaikka kauppakorkean kurssikalvot – voit oppia aiheesta:

”(euron) alkuarvo oli 1.18 Yhdysvaltojen dollaria, ja myöhemin se hiipui 0.83:een dollariin. Aivan ilmeisesti valuuttamarkkinoilla vallitsi lievän alkuinnostuksen jälkeen suurikin epäilys siitä, että euro tulee projektina epäonnistumaan ja sitä vastaan pelattiiin innolla.”

Täyttä roskaa. EURUSD laski, koska elettiin aikaa, jolloin USA:ssa meni talous huomattavasti lujempaa kuin Euroopassa. Ei siinä ole mitään pelaamisia tai muuta vainoharhaelementtejäsi mukana.

”Kuitenkin euromaat pystyivät siinämäärin tehokkaasti tekemään yhteisiä päätöksiä”

Kuvittelet.

”Kun USA:ssa on viime vuosina harjoitettu varsin massiivista setelipainon pyöritystä, niin se on heikentänyt dollarin arvoa ja täten nostanut euron ulkoista arvoa suhteessa dollariin.”

Et hoksannut, että tuo oli yksi vaikutus, mitä USA toimenpiteellä tavoittelikin? Toinen tekijä, joka on nostanut euroa, on euroalueen vaihtotaseen kääntyminen rajusti plussalle pari vuotta sitten – taustalla ankarat vyönkiristykset jäsenmaissa sekä vientivetoisen elpymisen tavoittelu. Tämä vaihtotaseylijäämäisyys vahvistaa euroa, mikä tekee lisäviennin entistä hankalammaksi.

”Tällä hetkellä markkinoilla ei juuri kukaan usko euron hajoavan, ja siksi euroa vastaan ei enää pelata. Pieniä kansallisvaluuttoja vastaan kyllä pelataan. Kannattaisi muistaa 90-luvun alun valuuttakaaos.”

Mitä täsmälleen kuvittelet euron hajoamisen tarkoittavan? Jos esimerkiksi Kreikka lähtee, silloinhan jäljellejäänyt euroalue olisi vahvempi, jolloin euro vahvistuisi. Oletetaan, että joku omistaa Saksan valtion velkakirjoja. Jos euroalue hajoaisi, kyseinen lainakirja määriteltäisiin uudelleen saksan markoissa. Miten arvolle kävisi? Ajatusvirheesi siitä, että valuuttakurssi määrittelisi jotenkin valuutta-alueen terveyden on merkantilistinen ja paikkansapitämätön. Mitä tarkoitat pienillä kansallisvaluutoilla pelaamisella?

Miten Ruotsi pärjää ’pienellä kansallisvaluutallaan? Analyysisi on ihan metsässä. Mitä tekemistä 90-luvun alun valuuttakaaoksen kanssa on tässä yhteydessä?.

Juhani Huopainen: “Alhainen korkotaso ja inflaatio ovat lähinnä merkki siitä, että euroalueella menee huonosti, eikä mikään mainitsemisen arvoinen etu.”

”Muistutan vain, että Suomesakin korkotaso 80-luvun lopulla ja juuri ennen nousukauden taittumista oli aivan pilvissä....”

Tunnen oikein hyvin Suomen taloushistorian. Jostain syystä et maininnut vahvan markan politiikkaa ja senjälkeistä yksipuolista kytköstä ERM-järjestelmään. Minä näen 80-90-taitteen eurokriisinä, koska sellaisena sitä yleisesti pidetään, enkä niinkään kansallisten valuuttojen kriisinä. Tarkistapa joltain ekonomistilta, millaista vahinkoa liian korkeat korot tai liian alhaiset korot tuppaavat tekemään kansantalouksille.

Juhani Huopainen: “Muistutan, että tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun eurooppalainen valuuttaliitto karahtaa seinille...”Euro ei ole karahtanut seinille. Mistä ihmeestä niin päättelet?”

Euroalueella on kaikkien aikojen kovin työttömyys, bruttokansantuote ei ole kasvanut, vaikka kriisin alkamisesta on jo kulunut yli viisi vuotta, USA on mennyt jo menojaan useamman vuoden. Kriisimaat ovat täysin keskuspankki- ja yhteisvastuurahan varassa, ainakin Irlannin, Kreikan ja Portugalin valtionvelka on sillä tasolla, että velkaleikkauksia nähdään vielä, budjettivajeet eivät pienenny. Euron on vielä pystyssä, mutta mielestäni sen hinta on ollut järjetön. Sitä tarkoitin.

”90-luvun alussan valuuttakenottelijat osoittivat, kuinka ne saattoivat viedä pieniä valuuttoja kuin litran mittaa”

Kts yllä. Jostain syystä Ruotsi on pärjännyt koko eurokriisin ajan oikein mainiosti omalla valuutallaan. Et ole ilmeisesti hoksannut, että 90-luvun alun katastrofia ei olisi tapahtunut Euroopassa, mikäli valuuttakursseja ei olisi kytketty aiemmin.

Juhani Huopainen: “Jostain syystä, ilmeisesti poliittisista, vain Ruotsissa ja Englannissa järki riitti vetää silloin oikeat johtopäätökset liiton järkevyydestä.”...”Tsot, tsot, Englanti on koko ajn ollut toinen jalka EU:n ulkopuolella.”

Englantihan liittyi ERMiin, ja euron vastustamiseen kaatui mm. Thatcher, jonka kirjoitukset tuolta ajalta olivat yllättävän kaukonäköisiä – hän näki Etelä-Euroopan versus Saksan väliset jännitteet hyvissä ajoin. Vuoden 1992 ERM-kriisin jälkeen britit totesivat, että eipä kannata. Ja oikeassahan he olivat. Mikäli finanssikriisin alkaessa Englanti olisi ollut eurossa, maa olisi Espanjan tapaisessa kurimuksessa. Nyt Englanti pystyi ajamaan välittömästi 30% devalvaation, keskuspankin velkakirjaosto-ohjelmat ja pankkien pystyssä pitämisen keskuspankkirahan avulla.

”Ruotsissa poliitikot olivat euroalueeseen mukaanmenon kannalla kuten Tanskassakin. Kummassakin maassa järjestettiin kuitenkin kansanäänestys tästä asiasta ja ne äänestykset euro hävisi.”

Oikaiset hieman. Ruotsissa teetettiin ns. Calmforsin raportti, joka totesi, että yhteisvaluutta on riski, ja olisi parempi odotella vähän aikaa. Oli Ruotsin onni, että he päättivät odotella, koska he huomasivat, että kruunun kanssa pärjää oikein hyvin. Ruotsin hallitus tilasi asiantuntijaraportin ja toimi sen mukaan. Suomessa tilattiin EMU-työryhmäraportti, sitä manipuloitiin lähinnä SDP:n puolelta ja toimittiin raportin henkeä vastaan, kun liityttiin.

Juhani Huopainen: “Muille oli ehkä liian vaikea pala tunnustaa, että koko projekti pohjautuu virheelliselle ajattelulle.”...”Enpä sanoisi, että ajattelu sinänsä olisi ollut virheellistä, mutta kukan tuskin kiistää sitä, etteikö pari valuvikaa eurosysteemissä olisi alkujaan ollut.”

Ai valuvika? Euroalue on epäoptimaalinen valuutta-alue. Euroopasta puuttui selkeä tulonsiirtomekanismi epäsymmetristen shokkien varalle, sekä kaikki muutkin liittovaltioelementit. Kyllä se, jos lähdetään kävelemään Mundellin OCA-mallin yli heti kättelyssä, on enemmän kuin valuvika – se on typeryyttä ja suuruudenhulluutta.

”Jotta euro toimisi maksimaalisen hyvin, niin se edellyttää nykyistä syvempää integraatiota. EKP:lle tarvitaan lisävaltuuksia ja mm. komissiolle mahdollisuus tarkastaa yksittäisen euromaan budjetti.”

Ei. EKP:n lisävaltuudet tarvitaan toki, mutta miten komission budjettitarkistelu muka mitään auttaa? Euroopan komission omat neuvonantajat pitävät sitä lähinnä äänestäjien tyynnyttelynä. Eurokriisihän alkoi nimenomaisesti yksityisen sektorin veloista, eikä budjeteilla ollut siinä osaa tai arpaa.

Juhani Huopanen: “En ole nähnyt vielä yhtäkään lähempää tarkastelua kestävää selvitystä siitä, miten Suomi tai euroalue on hyötynyt eurosta.” Käytän analyytikon logiikaani: hyvät uutiset kerrotaan aina, huonoja ei edes pyydettäessä. Siksi toivomaani selvitystä ei näy eikä kuulu.”

”Euroalueen inflaatio on koko euron olemassaolon ajan ollut hyvinkin kohtuullista ja jopa alhaista. Myönnän, että hyvin lähellä nollaa oleva inflaatio on kielteinen seikka, mutta se johtui taloustaantuman syvyydestä eikä eurosta sinänsä. Tietenkin EKP olisi voinut harrastaa setelielvytystä nyt nähtyä enemmän. Mutta nousukaudenkaan aikana inflaatio ja sitä myötä euroalueen korot eivät olleet likimainkaan sillä tasoilla kuin ne olivat Suomessa markan ollessa käytössä.”

Sotket kaksi aikakautta pahasti keskenään. Euroalueella jylläsi mieletön yksityisen velan buumi 2000-luvun jälkeen, ja rahanmäärä kasvoi räjähdysmäisesti, selvästi yli EKP:n tavoitetasojen. Viimeisen kymmenen vuoden aikana Kiinan markkinoilletulo on vetänyt inflaation alhaiseksi joka paikassa. Eurolla ei olllut mitään tekemistä asian kanssa. Voit vaikka tarkistaa, miten inflaatio kehittyi tuona aikana mm. USA:ssa, Ruotsissa tai UK:ssa. Lisäksi yhteys inflaation ja korkojen välillä ei ole niin yksioikoinen kuin ajattelet.

”Asuntovelallisten on syytä olla kiitollisia eurosta.”

Espanjassa ovat varmasti hyvin kiitollisia. Käsittämätöntä fantsuttelua sinulta.

”Taloussuunittelua ja menestyvää yritystoimintaa on myös huomattavasti helpompi harrastaa, kun inflaatio ei missään vaiheessa nouse kaksinumeroisiin lukuihin kuten joskus aiemmin Suomessa.”

Ruotsi.

”Euron mukana olemme päässeet eroon devalvaatio-inflaatio-devalvaatio-kierteestä, joka jakoi hyvinvointia kovin epätasaisesti. Jotkut hyötyivät siitä, mutta useimmat hävisivät tuossa ruletissa.”

Tiedoksesi, että se ns. inflaatio-devalvaatiokierre oli tietyn aikakauden yleinen tapa. USA hoiti Vietnamin sodan kustannukset inflatoimalla. Oli öljykriisikin. Ja kuten ylempänä totesin, alhaista inflaatiota on nähty myös muualla.

”Hintavertailuja eri euroalueen maiden kesken on aiempaa selvästi helpompi tehdä, kun käytössä on sama valuutta. Se lisää läpinäkyvyyttä. Tällä on merkitystä mm. investointipäätöksissä. Yhteinen valuutta lisää hieman taloudellista toimeliaisuutta euroalueen sisällä, koska se madalluttaa kansallisia rajoja. Euroalueen jäsenenä olemme sisämarkkinoiden kovassa ytimessä”

Jostain syystä akateemisen tutkimuksen mukaan euroalueen sisäinen kaupankäynti ei piristynyt odotuksien mukaisesti yhteisvaluutan käyttöönotosta. Vaikutusta sillä toki oli, mutta sen merkitys on paljon pienempi, kuin yleensä kuvitellaan. Transaktiokustannukset, inflaatiot ym kumosin jo aiemmin

”..ja voimme aidosti vaikuttaa asioihin.”

Salli mun nauraa. Koska muka? Missä välissä?

”Vielä koskaan ei historian aikaan ole ollut sellaista sotaa, missä eri osapuolilla olisi ollut käytössä sama valuutta.”

Et ole sisällissodista kuullut?

”Euro vahvistaa EU:n pyrkimystä rauhaan.”

Uskomatonta fantsuttelua. Et ole huomannut, että suurin osa maista kuuluu NATOon?

”Euro on ollut integraation välikappale. Se ajaa maita kohti aiempaa tiiviimpää unionia. Minusta tämä on etu, mutta ymmärrän kyllä niitäkin, joista tämä on suuri haitta. ”

”Tässä asiassa olen oikeastaan samaa mieltä kanssasi: ne maat, joille euron kyyti on ollut liian kylmää, voivat halutessaan erota eurosta. Tosin minulla on se käsitys, että aitoa halua lähteä eurosta ei ole yhdenkään euroalueen maan politikkojen keskudessa, vaikka kansa kenties toisin ajattelisikin. Poliitikot nimittäin tietävät, että muilta euromailta voi saada monelaista tukea, jota ei välttämättä tulisi, jos tuo maa ei olisi euromaa. Yhteistyö on voimaa.”

Voivatko lähteä? Kun Kreikka harkitsi euroeroa, EU-komission puheenjohtaja Barroso junaili maan pääministerille potkut. Kun Italia harkitsi euroeroa, USA:n valtiovarainministerin mukaan EU-viranomaiset kysyivät amerikkalaisilta, voisivatko he auttaa Berlusconin erottamisessa.

Tämmöistä yhteistyötä.

Et muuten huomannut linkittää yhteenkään tarkastelua kestävään tutkimukseen, joka toteaisi, että euron nettohyödyt ovat haittoja suuremmat.

Vesa Kaitera 23.05.2014 9:15

Nyt täytyy hieman supistaa lainauksia, jottei juttu leviäisi täysin käsiin. Ensiksi tapaus Ruotsi. Väität, että Suomella olisi Ruotsin mallia seuraten mennyt yhtä hyvin. Mihin oikein perustat tuon? Suomi eroaa Ruotsista seuraavissa asioissa:

-Ruotsin kansantalous on merkittävästi suurempi kuin Suomen

-Ruortsin teollisuus on selvästi monipuolisempi kuin Suomen ja pääsee siksi Suomea aiemmin nousukauteen mukaan

-Ruotsin devalvaatio-inflaatio-devalvaatio-historia ei ole ollenkaan siinä määrin synkkä kuin Suomessa, Ruotsin talouspoliittinen päätöksenteko ei ole ajanut miinaan yhtä monta kertaa kuin Suomessa.

-Ruotsilla ei maantieteellisen sijaintinsa ja vientimaidensa osalta ole lainkaan niin suurta Venäjä-riskiä kuin Suomella

-Ruotsi on ollut paljon Suomea kauemmin itsenäinen ja on maailamlla mm. Nobelin palkintojen vuoksi tunnetumpi kuin Suomi

-Ruotsissa on paljon Suomea enemmän ulkomaisia investointeja ja sekin vaikuttaa Ruotsin varsin hyvään ulkoisen maineeseen

-Myös kielimuuri lännen kanssa on Ruotsissa ymmärrettävästi astetta matalampi kuin Suomessa

Jos Ruotsilla menee tällä konseptilla hyvin, niin se ei suinkaan takaa sitä, että Suomi-poloisella menisi tuolla samalla tyylillä yhtä hyvin.

Juhani Huopainen:"Ruotsissa teetettiin ns. Calmforsin raportti, joka totesi, että yhteisvaluutta on riski, ja olisi parempi odotella vähän aikaa."

Calmforsin raportilla saattoi olla jonkinverran merkitystä. Tietenkin on muistettava, että ekonomistit ja sijoitusalan ammattilaiset tuomitsivat euron käyttöönoton hyvin yksituumaisesti. Euro on alusta lähtien ollut nimenomaan poliittisiin tarkoituksiin kehitetty poliittinen valuutta. Jos ekonomistit olisivat saaneet päättää asiasta, niin ne olisivat lykänneet europrojektia useilla kymmenillä vuosilla.

Ruotsissa kansanedustajien enemmistöä oli kuitenkin valmis hyväksymään maan liittymiseen euroalueeseen. SDP:n sisällä oli varsin merkittävä vähemmistö, joka vastusti voimakkaasti euroa, eikä pääministeri Persson halunnut jakaa puoluettaan. Siksi hän järjestytti kansanäänestyksen eurosta, jonka euro hävisi varsin selvästi. Suomeen verrattuna ruotsalaiset arvostivat omaa valuuttaansa enemmän, eivätkä halunneet luopua siitä noin vain. Suomessa valuuttakurssihärdellit ja niiden aiheuttamat lukuisat konkurssit 90-luvun alussa olivat hyvin tehokkaasti muokanneet mielipiteitä omaa valuuttaa vastaan. Siksi mahdollinen kansnaäänestys olisi Suomessa saattanut päättyä meidän euron kannattajien voittoon, mutta tiukkaa olisi ollut, hyvin tiukkaa.

Väität, että 90-alun valuuttakurssikenottelut olisivat johtuneet tuloillaan olevasta eurosta. Mielestäni vedät tuossa pari mutkaa suoraksi, mutta Suomen kohdalla et ole täysin väärässäkään. Suomessa oli presidentti Koiviston johdolla lanseerattu "vakaan markan" politiikka, joka tarkoitti halua irtautua devalvaatio-inflaatio-devalvaatio-kierteestä. 80-luvun lopun revalvaatio oli aivan luonnollinen toimi ylikuumenneen talouden jäähdyttämiseksi. Mutta kun talous kääntyi laskuun, niin olisi ollut luonnollista perua tuo revalvaatio, koska oli siirrytty toiseen talouden vaiheeseen. Mutta tässä tuli esteeksi se, että Suomi oli kansainvälisissä kokouksissa luvannut olla devalvoimatta ja näin oli siirrytty "vahvan markan" politiikkaan.

Suuret vientiyritykset olivat nousukauden ollessa kuumimmillaan maksaneet tuottavuuden kasvun ylittäneitä palkankorotuksia, jotteivät pyörät pysähtisi juuri silloin, kun markkinat vetivät hyvin. Kun rupesi tulemaan ongelmia, niin elinkeinoelämä vaati kurkku suorana devalvaatiota. Se muistutti heroinistia, joka ei vielä ollut saanut päivittäistä annostaan. Talouspoliittisesti devalvaatio oli välttämöntä, poliittisesti se olisi ollut Suomen peruslinjan vastainen teko. Asiaa yritettiin syksyllä 1991 ratkaista ns. sisäisellä devalvaatiolla, jossa palkkoja olisi kautta linjan alennettu noin seitsemällä prosentilla. Se ei olisi vielä riittänyt vetämään vientiteollisuuden kustannuksia kyllin alss, mutta kansainvälisesti ajateltuna tuo sopimus oli rohkea veto. Ay-liike hyväksyi sen, kahta suurta liittoa eli metallia ja paperiliittoa lukuun ottamatta. Nekin olisivat kyllä suostuneet palkkojen alentamiseen suunnitellulla tavalla, mutta ne pelkäsivät, että palkkojen alentamisen päälle tulisi vielä 6-8%:n devalvaatio. Sitä ne eivät olisi pystyneet omille jäsenillen selittämään. Siksi ne kieltäytyivät tuosta ns. Sorsan paperista, mikä ajoi Suomen pian pakkodevalvaatioon. Seuraavana vuonna tuli vielä "kunniakierros" spekulanttien hyökättyä vuorollaan jokseenkin kaikkia pieniä valuuttoja vastaan. Siihen päättyivät Euroopassa kiinteiden valuuttakurssien ajat, kellutus oli jatkossa ainoa vaihtoehto.

Juhani Huopainen: "Englantihan liittyi ERMiin, ja euron vastustamiseen kaatui mm. Thatcher, jonka kirjoitukset tuolta ajalta olivat yllättävän kaukonäköisiä – hän näki Etelä-Euroopan versus Saksan väliset jännitteet hyvissä ajoin. Vuoden 1992 ERM-kriisin jälkeen britit totesivat, että eipä kannata. Ja oikeassahan he olivat."

Englanti ei todellakaan liittynyt euroalueeseen, mutta syyt olivat kokonaan muut kuin mitä väität. Englannissa ei nimittäin uskottu, etteikö euro voisi toimia. Mutta silloin, kun Englannin piti päättää, millä kurssilla punta vaihtuu euroon, punnasta oli tullut sijoittajien "turvasatama". Tämän vuoksi punnan arvo suhteessa euroon oli kovin korkea, ja tämän vaihtosuhteen sementoiminen olisi ollut paha isku Englannin euroalueelle suntautuvaan vientiin. Myös Englannin punnasta luopiminen sopimusvaluuttana olisi vienyt Englannilta melkoiset vuosittaiset tulot. Niinpä ironista kyllä Englannin euron vastustuksen kärjessä olivat Cityn liikemiehet. Sittemmin punta on tullut arvossa niin paljon alas, ettei tuota ensin mainittua syytä euron torjumiseen enää ole. Mutta koko EU ja integraatio on Englannissa aika huonossa huudossa, eikä Englanti siksi ainakaan lähiaikoina liity euroon.

Ote aiemmasta kirjoituksestani: ”(euron) alkuarvo oli 1.18 Yhdysvaltojen dollaria, ja myöhemin se hiipui 0.83:een dollariin. Aivan ilmeisesti valuuttamarkkinoilla vallitsi lievän alkuinnostuksen jälkeen suurikin epäilys siitä, että euro tulee projektina epäonnistumaan ja sitä vastaan pelattiiin innolla.”

Juhani Huopainen kommentoi tätä: "Täyttä roskaa. EURUSD laski, koska elettiin aikaa, jolloin USA:ssa meni talous huomattavasti lujempaa kuin Euroopassa. Ei siinä ole mitään pelaamisia tai muuta vainoharhaelementtejäsi mukana."

Kommenttisi on aivan vailla pohjaa. Kyllä me liki kaikki, jotka olemme eläneet tuon ajan, tiesimme hyvin, mistä siinä oli kyse. Hyvin monet talousasiantutijat olivat avoimesti ilmaisseet epäilynsä euron kyvystä pysyä pystyssä. Siksi sijoittajat järjestelmällisesti kaihtoivat euroa. Kun aito kysyntä oli varsin pientä ja tarjontaa eurosta kumminkin oli, niin euron arvo laski laskemistaan. Ei euron 30%:n arvon laskua pysty selittämään pelkästään sillä, että USA:n talous olisi ollut niin paljon parempi ja kilpailukykyisempi kuin Euroopan. Tuossa vain monet sijoittajat ottivat vakuutuksen siltä varalta, että euro kaatuisi jo alkuvaiheissaan. Sittemmin euro vahvistui liki 90% suhteessa dollariin, ja niin oltiin toisessa ääripäässä. Nytkin euro on monien euroalueen maiden kuten Suomen viennin kannalta liian vahva, mutta kovin suuren setelirahoituksen käyttö kaatuu Saksan vastustukseen. Saksassa pelätään yli kaiken suurta inflaatiota, ja sitäpaitsi setelirahoitus tässä tilanteessa saattaisi kuumentaa kovilla kierroksilla käyvää Saksan taloutta liikaa. Tämä, ettei yhteisvaluutan arvo kaikkien euromaiden kohdalla ole optimaalinen, on yksi euron keskeisistä vaikeuksista. Vahvan valuutan ei sinänsä tarvitse merkitä ongelmia, onhan Sveitsi pärjännyt hyvin, vaikka sen valuutan arvo enemmän kuin kolme ja puolikertaistui Suomen markkaan nähden vain yhden sukupolven aikana. Mutta Sveitsin ei kannatakaan valmistaa bulkkitavaraa, vaan esimerkiksi kelloja.

Juhani Hupainen: "Tiedoksesi, että se ns. inflaatio-devalvaatiokierre oli tietyn aikakauden yleinen tapa. USA hoiti Vietnamin sodan kustannukset inflatoimalla. Oli öljykriisikin. Ja kuten ylempänä totesin, alhaista inflaatiota on nähty myös muualla."

Vaan eipä nähtäisi monissakaan nykyisen euroalueen maissa, jos vanha meininki olisi edelleen voimassa. Koko euron yksi keskeinen tavoite oli vakauttaa talouspolitiikan toimintaympäristöä, ja siinä se on onnistunutkin. Muutamissa euromaissa on ollut suuriakin vaikeuksia, mutta se on johtunut valtaosaltaan siitä, että noissa maissa oli eletty järjestelmällisesti yli varojen, ja jossain vaiheessa velkojien pinna petti. Euro on osasyyllinen vain siinä mielessä, että sen tuottama vakaus laski korkotason aiemmasta hyvin alhaiseksi, ja tämä houkutti vastuutomaan lainaamiseen.

Suomessa on tehty nyt kaksi tuolopoliittista kokonaisratkaisua hyvin alhaisilla palkankorotuksilla ja täällä on myös alennettu yhteisöveroa reippaasti. Yleisesti ottaen Suomen kansainvälinen kilpailukyky on kohtuullisen hyvä, mutta kuitenkin huonompi kuin Saksan ja Ruotsin.

Juhani Huopainen: "Mitä täsmälleen kuvittelet euron hajoamisen tarkoittavan? Jos esimerkiksi Kreikka lähtee, silloinhan jäljellejäänyt euroalue olisi vahvempi, jolloin euro vahvistuisi."

Puhtaasti talouspoliittisesti ajatellen Kreikan ero euroalueesta vahvistaisi euroa. Mutta tässä on myös poliittinen aspekti ja kysymys uskottavuudesta. Nuo kummatkin puoltavat Kreikan jatkoa euroalueella. Jos Kreikka ei kestä kyydissä, niin seuraavaksi markkinoilla ruvetaan ajattelemaan, mikä maa putoaa seuravaksi ja sitä vastaan aloitetaan vimmainen spekulaatio. Eiköhän oireita tuosta ole jo nähty aivan riittävästi.

Kannatan vahvasti integraation syventämistä ja euron käyttöä. Sinä olet meklari, jolle euro todennäköisesti on hyvin tylsä valuutta, jolla ei kunnolla voi pelata.

Juhani Huopainen 23.05.2014 14:01

Taas syöttelet sanoja suuhuni.

” Väität, että Suomella olisi Ruotsin mallia seuraten mennyt yhtä hyvin”

Enhän väittänyt. Mutta kun otit asian esille, niin Suomella olisi varmasti mennyt nykyistä paremmin. Valuuttakurssijousto olisi nousukaudella hillinnyt buumia, ja vastaavasti kriisin käynnistyttyä lisännyt hintakilpailukykyä sekä vienti- että kotimarkkinasektorin osalta. Lisäksi eurokriisitukitoimiin osallistuminen olisi jäänyt merkittävästi vähäisemmäksi.

”Suomi eroaa Ruotsista seuraavissa asioissa”

Samaa mieltä, että Suomen tuotantorakenne on erilainen, myöhäissyklinen ja tavallista suhdanneherkempi. En sen kummemmin noteeraa ”Venäjä naapurissa, Ruotsi tunnetumpi”-ajatuksiasi, sillä lyhyet kokemukset kelluvasta markkakurssista osoittavat, että ihan hyvin markka toimi valuuttana. Lisäksi, taloustieteiden puolelta on osoitettavissa, että mitä yksipuolisempi jonkin maan tuotantorakenne on, sitä tärkeämpää on säilyttää mahdollisuus valuuttakurssin joustamiseen. Suomi sopii huonosti yhteisvaluuttaan juuri tämän takia, ja tämä todettiin aikoinaan myös EMU-työryhmän toimesta.

”Calmforsin raportilla saattoi olla jonkinverran merkitystä.”

Kts. http://www.riksbank.se/en/Press-and-published/Speeches/1999/Should-Sweden-join-the-euro-area/

”Suomessa valuuttakurssihärdellit ja niiden aiheuttamat lukuisat konkurssit 90-luvun alussa olivat hyvin tehokkaasti muokanneet mielipiteitä omaa valuuttaa vastaan.”

Oletko miettinyt, mistä tämä johtuu, etenkin kun 90-luvun vaikeudet johtuivat suurelta osin huonosti hoidetusta finanssimarkkinoiden vapauttamisesta, vahvan markan politiikasta ja lopulta markan kurssin kytkemisestä ERM:iin? Väitän, että Suomessa erittäin huono talouspolitiikka piti saada poliittisista syistä jonkin muun kuin päättäjien syyksi. Siihen tarkoitukseen kelpasi markka. Muissa maissa ERM-fiasko johti vallan vaihtumiseen ja "syyllisille" pitkään paitsioon politiikassa. Näin olisi käynyt Suomessakin, mikäli media olisi hoitanut hommansa.

”Suomi oli kansainvälisissä kokouksissa luvannut olla devalvoimatta ja näin oli siirrytty “vahvan markan” politiikkaan.”

Juuri näin. Itse kannatan kelluvaa valuuttakurssijärjestelmää, missä markkina hoitaa hinnoittelun. Kun kriittinen muuttuja eli valuttakurssi alistetaan poliittisen päätöksenteon alle, lukitaan kiinni ja euron tapauksessa jopa pysyvästi, ongelmia syntyy aivan varmasti. Tietänet, mikä on suunnitelmatalouden track record yleismaailmallisesti – se on aika huono.

”Englanti ei todellakaan liittynyt euroalueeseen, mutta syyt olivat kokonaan muut kuin mitä väität.”

Laitahan lähteitä kehiin, kun tämänkaltaista esität.

”Huopainen: EURUSD laski, koska elettiin aikaa, jolloin USA:ssa meni talous huomattavasti lujempaa kuin Euroopassa.”... ”Kommenttisi on aivan vailla pohjaa. Kyllä me liki kaikki, jotka olemme eläneet tuon ajan, tiesimme hyvin, mistä siinä oli kyse.”

Jaa, nyt tulee isällisyyttä, mutta omapahan on häpeäsi. Toki monet esittivät epäilyjä euro kohtaan, mutta jos muistelet aikaa 90-luvun lopussa, USA oli dotcom-buumin siivittämänä hurjassa vedossa Eurooppaan verrattuna. Kurkkaa vaikka huviksesi, miten laskennallinen EURUSD ja pörssikurssit USA:ssa kehittyivät tuona aikana. Kun it-kupla puhkesi, USA siirtyi erittäin löysän rahapolitiikan tielle, mikä heikensi dollaria merkittävästi. Kyseessä ei siis ollut aluksi mikään euron epäily, vaan euroalueen talouksien heikko kehitys USA:han verrattuna. Kun kupla puhkesi, kurssit kääntyivät toiseen suuntaan. Onko sinulla mitään lähteitä, jotka tukisivat käsitystäsi?

”Koko euron yksi keskeinen tavoite oli vakauttaa talouspolitiikan toimintaympäristöä, ja siinä se on onnistunutkin.”

Et voi olla tosissasi? Ennen kriisin puhkeamista syntyneet vaihtotase-epätasapainot, yksityisen sektorin velkakupla ja sen puhkeamisesta seurannut julkisen talouden velkaantuminen ja ennätystyöttömyys ovat mielestäsi ”vakaata toimintaympäristöä”?

”Vaan eipä nähtäisi monissakaan nykyisen euroalueen maissa, jos vanha meininki olisi edelleen voimassa.”

Tarkoitit oletettavasti, että monissa euromaissa jatkuisi inflaatio-devalvaatiokierre. Olen samaa mieltä. Tämä nykyinen kriisihän on osaltaan merkki siitä, että sekä finanssimarkkinat että kansallisvaltiot sopeutuvat heikosti euroon. Minkä sinä tulkitset jäsenmaiden omaksi viaksi, minä puolestani näen rahaliiton järjettömyydeksi. Jos johonkin ei pystytä sopeutumaan, niin silloin kannattaa miettiä jotain muuta vaihtoehtoa. Oma, kelluva valuutta on tehokas, toimiva ja lähes kaikissa kehittyneissä maissa käytössä oleva asia. Syinä tähän yleismaailmalliseen tilanteeseen on se, että monet muut ovat jo hoksanneet, että valuuttaliitoilla on tapana epäonnistua. Euroopassa tätä asiaa ei ole vielä haluttu hyväksyä, vaikka tilaisuuksia ottaa opiksi olisi ollut lukuisia.

”Muutamissa euromaissa on ollut suuriakin vaikeuksia”

Käytännössä kaikissa maissa paitsi Saksa ja Itävalta on ollut suuria vaikeuksia.

”mutta se on johtunut valtaosaltaan siitä, että noissa maissa oli eletty järjestelmällisesti yli varojen, ja jossain vaiheessa velkojien pinna petti. Euro on osasyyllinen vain siinä mielessä, että sen tuottama vakaus laski korkotason aiemmasta hyvin alhaiseksi, ja tämä houkutti vastuutomaan lainaamiseen.”

Eli yhteisvaluutta olisi hyvä, jos kaikki osaisivat elää sen kanssa? Samaa mieltä. Mutta sehän tässä onkin se ongelma. Järjestelmä, jossa pärjää lähinnä Saksa, ja sekin lähinnä sen takia, että mm. Suomi on osallistunut Saksan ja Ranskan pankkien tukitalkoisiin, ei ole mielestäni hyvä.

”Sinä olet meklari”

En tiedä, mikä sinä olet. Ihmettelen kuitenkin, miksi alat epäillä vaikuttimiani, kun et kerran minua tunne, puhuttuasi itse ihan omiasi kansantaloustieteiden näkökulmasta, vedettyäsi historiasta villejä tulkintoja ja olleesi kykenemätön vastaamaan useimpiin vastaväitteisiini. Irtisanouduin meklarin tehtävistä vuoden 1998 lopulla ja olen tehnyt sen jälkeen jotain ihan muuta. Kantani pohjautuvat pitkällisiin kokemuksiin valuuttaliitoista ja -kytkennöistä, jotka eivät vain toimi, ja alan opintoihin.

Näkemyksieni tueksi pystyn esittämään haluttaessa kirjallisuuslähteet. Lopputulos keskustelustamme mielestäni on, että a) et pysty esittämään mitään lähdettä, joka toteaisi valuuttaliiton hyötyjen olevan suuremmat kuin haittojen b) kieltäydyt näkemästä, että suurin osa maailmasta toimii kelluvilla kansallisilla valuutoilla, eikä se ole niille mikään ongelma c) kieltäydyt näkemästä, että 90-luvun kriisi oli todellisuudessa eurokriisi d) ohitat havainnon, että Euroopan historia on täynnä jatkuvaa epäonnistunutta valuuttaliittojen kokeilua e) katsot dataa valikoivasti ja irrotat ne yhteyksistään f) et selvästikään ole taloustieteilijä tai seuraa keskustelua, jota käydään arvovaltaisten tahojen toimesta.

Mielestäni olet idealisti, ja minä taas realisti.

Olen sitä mieltä, että yhteisvaluutan nettohyöy voi olla euroalueelle positiivinen vain, jos tapahtuu siirtyminen vahvaan, syvään ja hyvin suunniteltuun liittovaltioon. En pidä realistisena ajatuksena, että nuo kolme liittovaltion kriteeriä täyttyisivät. Siksi pidän euroalueen hallittua purkua pienimmän riesan tienä pitkällä aikavälillä. On ilmeinen vaara, että yhteisvaluutan aiheuttamat ongelmat ja huonosti suunnitellun ja toteutetun liittovaltion aiheuttamat ongelmat johtavat Euroopan taloudellisten ongelmien jatkumiseen, mihin ei ole varaa. Mikä vielä pahempaa, pelkään, että Euroopan unionin sisäiset jännitteet vain lisääntyvät. Mielestäni Eurooppa ja Euroopan unioni ovat liian tärkeitä asioita vaarannettavaksi kalliilla yhteisvaluutta- ja liittovaltiokokeiluilla.

Vesa Kaitera 23.05.2014 23:21

Juhani Huopainen kirjoitti: " En sen kummemmin noteeraa ”Venäjä naapurissa, Ruotsi tunnetumpi”-ajatuksiasi, sillä lyhyet kokemukset kelluvasta markkakurssista osoittavat, että ihan hyvin markka toimi valuuttana."

Olemme ilmeisesti eläneet ihan eli universumissa, sillä minulla on kyllä myös kokemuksia tuosta kelluvan markan ajasta, eikä se suinkaan ollut sellainen unelma, kuin mitä annat ymmärtää. Myönnän toki sen, että jos kellutusta olisi jatkettu, niin pitkän päälle se olisi saattanut toimia paremmin kuin mitä se nyt lyhyenä aikanaan toimi.

Ote aiemmasta kirjoituksestani: ”Suomessa valuuttakurssihärdellit ja niiden aiheuttamat lukuisat konkurssit 90-luvun alussa olivat hyvin tehokkaasti muokanneet mielipiteitä omaa valuuttaa vastaan.”

Juhani Huopainen kommentoi tätä: "Oletko miettinyt, mistä tämä johtuu, etenkin kun 90-luvun vaikeudet johtuivat suurelta osin huonosti hoidetusta finanssimarkkinoiden vapauttamisesta, vahvan markan politiikasta ja lopulta markan kurssin kytkemisestä ERM:iin? Väitän, että Suomessa erittäin huono talouspolitiikka piti saada poliittisista syistä jonkin muun kuin päättäjien syyksi. Siihen tarkoitukseen kelpasi markka. Muissa maissa ERM-fiasko johti vallan vaihtumiseen ja “syyllisille” pitkään paitsioon politiikassa. Näin olisi käynyt Suomessakin, mikäli media olisi hoitanut hommansa."

Tuossa analyysissäsi olet jossain määrin oikeassa. Finanssimarkkinat olisi pitänyt avat aiemmin ja toteutunutta suunnitelmallisemmin, mutta punamultahallitus ei kunnolla nähnyt metsää puilta. Valitettavaa. Markan kurssin kykemistä ERM:ään en sinänsä pidä virheenä, koska aito pyrkimys oli päästä eroon devalvaatio-inflaatio-devalvaatiokierteestä. Valitettavasti useat yritykset olivat nousukauden huippuaikoina myöntyneet huomattavan korkeisiin nimellispalkankorotuksiin, ja kun talouskäyrät kääntyivät laskuun, niin suomalaisten yritysten kilpailukyky oli kaikkea muuta kuin hyvä. 80-luvun lopun revalvaatio oli suhdannepoliittisesti oikea ratkaisu, mutta markan kytkentä ERM:iin olisi pitänyt hoitaa jonkinverran alemmalla kurssilla kuin mitä poliittisista syistä tehtiin. Nyt teemana oli "pää pystyssä Eurooppaan" ja se ei juuri siinä tilanteessa ollut oikea asenne. Revalvaation purku ja palkkojen alentaminen Sorsan paperin mukaan olisi varsin ratkaisevasti riittänyt palauttamaan yritysten kansainvälistä kilpailukykyä, mutta niitä kumpaakaan ei voitu yhdessä tehdä. Jos vain toinen olisi tehty, niin se olisi kyllä poliittisesti onnistunut, mutta se ei yksinään olisi riittänyt palauttamaan yritystemme kansainvälistä kilpailukykyä kylliksi.

Ote aimmasta kirjoituksestani: ”Suomi oli kansainvälisissä kokouksissa luvannut olla devalvoimatta ja näin oli siirrytty “vahvan markan” politiikkaan.”

Juhani Huopainen kommentoi tätä: "Juuri näin. Itse kannatan kelluvaa valuuttakurssijärjestelmää, missä markkina hoitaa hinnoittelun. Kun kriittinen muuttuja eli valuttakurssi alistetaan poliittisen päätöksenteon alle, lukitaan kiinni ja euron tapauksessa jopa pysyvästi, ongelmia syntyy aivan varmasti. Tietänet, mikä on suunnitelmatalouden track record yleismaailmallisesti – se on aika huono."

En kiistä sitä, etteikö siinä vaiheessa, kun "vakaan markan" politiikasta siirryttiin "vahvan markan" politiikkaan tehty melkoista virhettä. Vahvallakin markalla olisi voitu pärjätä, mutta se olisi vaatinut tuekseen julkisen sektorin saneerausta ja yksityisellä puolella aika mittavia palkanalennuksia. Poliittisesti sisäinen devalvaatio on paljon vaikeampi järjestellä kuin ulkoinen devalvaatio.

Ote aiemmasta kirjoituksestani: "Englanti ei todellakaan liittynyt euroalueeseen, mutta syyt olivat kokonaan muut kuin mitä väität.”

Juhani Huopainen kommentoi tätä: "Laitahan lähteitä kehiin, kun tämänkaltaista esität."

Englanninkielen taitoni on varsin hyvä, ja noina aikoina luin aika säännöllisesti englantilaisia lehtiä. Tämän käsityksen sain. Emme muuten ole nyt kansantaloustieteen väitökirjan julkistamistilaisuudessa, jossa kaikki lähteet tulisi huolellisesti dokumentoida.

”Huopainen: EURUSD laski, koska elettiin aikaa, jolloin USA:ssa meni talous huomattavasti lujempaa kuin Euroopassa.”…

Oma aiempi kommenttini:”Kommenttisi on aivan vailla pohjaa. Kyllä me liki kaikki, jotka olemme eläneet tuon ajan, tiesimme hyvin, mistä siinä oli kyse.”

Olet siinä kyllä oikeassa, että USA:ssa talous meni lujempaa kuin Euroopassa, mutta ainakin niissä talouslehdissä, joita tuolloin luin, esitettiin vakavia epäilyjä euron selviytymismahdollisuuksista. Ne suosittelivat, että euroon ei kannattaisi satsata siinä pelossa, että se kaatuu.

Ote aiemmasta kirjoituksestani: ”Koko euron yksi keskeinen tavoite oli vakauttaa talouspolitiikan toimintaympäristöä, ja siinä se on onnistunutkin.”

Juhani Huopainen kommentoi tätä: "Et voi olla tosissasi? Ennen kriisin puhkeamista syntyneet vaihtotase-epätasapainot, yksityisen sektorin velkakupla ja sen puhkeamisesta seurannut julkisen talouden velkaantuminen ja ennätystyöttömyys ovat mielestäsi ”vakaata toimintaympäristöä”?"

Kyllä väitän juuri niin. Euroalue on taannut alhaisen inflaation, alhaiset korot ja kohtuullisen ennustettavan taloudellisen toimintaympäristön. Hyvä systeemi, mutta jätkät pilasivat sen (olet varmaan kuullut tämä aiemmin muissa yhteyksissä). Perusongelmana on ollut se, että useassa eteläisessä euroalueen maassa korkotason suuri alentuminen euroon siirtymiseen myötä aiheutti massiivista velkaantumista. Velka on veli otettaessa ja velipuoli maksettaessa. Velalla pytyi (niin uskottiin) ostamaan poliittista kannatusta vaaleissa ja sitä myöten lisää valtaa. Aivan erityisen pahaksi julkisen sektorin pöhöttyminen pääsi Kreikassa, missä suuri lisäongelma oli veronmaksumoraalin alhaisuus. Käsittääkseni Kreikassa verokertymä oli vain 55% siitä, mikä sen matemaattisesti olisi pitänyt olla. Suomalaisella veronmaksumoraalilla Kreikka ei olisi mihinkään talouskriisiin joutunutkaan.

Euroalue on monessa suhteessa ihan hyvä homma, mutta se vaatii kuria julkisen sektorin osalta, se ei saa jatkuvasti kasvaa. Koska raja-aidat eri euromaiden kohdalla ovat hyvin alhaalla, niin mahdolliset kilpailukyvyn heikkoudet lyövät silmille nopeammin kuin erilaisilla tullimuureilla suojatuissa talouksissa. Monissa euromaissa on nyt kantapään kautta havaittu se, että pääomat ja työpaikat siirtyvät sinne, missä saadaan maksimaalinen tulos tietyllä taloudellisella panostuksella. Lyhyesti sanottuna "juhlat ovat ohi". Dagen efter-tunnelma onkin havaittavissa monissa Välimeren maissa, ja hieman samaa henkeä on havaittavissa Suomessakin, mutta yritetään nyt kumminkin pinnistellä. Irlanti on polskinut itsensä taas pinnalle, ja Portugalin viimeisimmät vienti- ja talouskasvuluvut ovat sangen vakuuttavia. "Luova tuho" on siellä aiheuttanut positiivisia muutoksia, mutta sankarivainajiakin on jäänyt runsaasti tien oheen.

Ote aiemmasta kirjoituksestani: "”Muutamissa euromaissa on ollut suuriakin vaikeuksia”

Juhani Huopainen kommentoi tätä: "Käytännössä kaikissa maissa paitsi Saksa ja Itävalta on ollut suuria vaikeuksia."

Eiköhän Luxemburgillakin ole mennyt varsin mukavasti. Suomella on ollut ongelmia, mutten usko, että euro olisi ollut niiden suurimpana syynä, vaan koventunut aasialainen kilpailu. Aasiassa on useimmissa maissa huomattavasti Suomea alhaisempi palkkataso, ja avoimen kilpailun olosuhteissa meidän tuotteemme maksavat yksinkertaisesti liikaa.

Jos onnistumme ostamaan yhdessä sakalaisyrityksen kanssa STX:n Turun telakan, niin pystyisimme säilyttämään yhden hihgh tech-teollisuusjalan nimittäin loistoristeilijöiden rakentamisen. Siinä ei tehdä bulkkia. Peliteollisuuden alalla katteet ovat suuria ja laajentumismahdollisuuksia on, valitettavasti melko usea yritys on päätynyt ulkomaisiin käsiin. Clean tech on ollut täällä laajentuva ala, ja uskon sen olevan sitä jatkossakin. Ydinvoimaloiden turvallisuuskysymysten ratkaisuja voitaisiin jalostaa vienttuotteeksi, samoin koulutusosaamistamme.

Ote aiemmasta kirjoituksestani: "”mutta se on johtunut valtaosaltaan siitä, että noissa maissa oli eletty järjestelmällisesti yli varojen, ja jossain vaiheessa velkojien pinna petti. Euro on osasyyllinen vain siinä mielessä, että sen tuottama vakaus laski korkotason aiemmasta hyvin alhaiseksi, ja tämä houkutti vastuutomaan lainaamiseen.”

JUhani Huopainen kommentoi tätä: "Eli yhteisvaluutta olisi hyvä, jos kaikki osaisivat elää sen kanssa? Samaa mieltä. Mutta sehän tässä onkin se ongelma. Järjestelmä, jossa pärjää lähinnä Saksa, ja sekin lähinnä sen takia, että mm. Suomi on osallistunut Saksan ja Ranskan pankkien tukitalkoisiin, ei ole mielestäni hyvä."

En usko, että euroalueen mailla oli muuta mahdollisuutta kuin pelastaa Keski-Eurooppalaiset pankit, sillä jos sitä ei olisi tehty, niin Lehman Brothers-syndroma olisi täällä toistunut aiempaa pahempana. Ilmeisesti kaikki suomalaiset pankit olisivat kaatuneet kuin dominonappulat suhteellisen pian kriisin kärjistyessä.

Juhani Huopainen kirjoitti:"Näkemyksieni tueksi pystyn esittämään haluttaessa kirjallisuuslähteet."

Entäpä sitten? Kyllä minä toki ymmärrän sen, että kansantaloustieteilijöiden suuri enemmistö on varsin pitkälle Sinun esittämälläsi linjalla. Mutta tämä ei ole pelkästään väittely kansantaloustieteestä, vaan yritys mieltää nykyinen tilanne, kuinka siihen on tultu, ja mitä jatkossa tehdään. Kansantaloustiede voi tuoda omia elementtejään tähän keskusteluun, mutta se ei ole tiedon pyhä Graalin malja. Käsittelet euroa koko ajan vain taloudellisena tekijänä ja arvioit, mitkä ovat sen hyödyt ja haitat. Minä en ole kansantaloustieteilijä, enkä tunne puoliakaan niistä termeistä, joista olet puhunut, mutta olen keskustellut näistä asioista usean ministerin ja kansanedustajan kanssa, joten minulla on kohtuullisen toimiva yleiskäsitys siitä, miksi päättäjämme milloinkin tekivät sitä mitä tekivät. Poliittisesti olen varmaankin paremmin informoitu kuin Sinä, ainakin Suomen päättäjien osalta.

Ota huomioon, että euro on nimeomaan poliittisin perustein synnytetty valuutta, puhtaasti taloudellisin perustein sitä ei olisi synnytetty, ei ainakaan nyt toteutuneessa aikataulussa. Euro on kiistatta vakauttanut eurooppalaista taloutta, alentanut inflaatiota ja korkoja. Se, olisko siihen tulokseen päästy muillakin keinoilla, on lähinnä kamariteoriaa. Vaikeuksissa olleet euromaat ovat supistaneet julkista sektoriaan ja leikanneet palkkoja ja monia etuuksia. Löysät on otettu pois, ja samalla sosiaaliseen ahdinkoon on syösty monia ihmisiä. Inhimillisesti hinta on ollut korkea, mutta yleisesti ottaen taloudet ovat matokuurin jälkeen selvästi aiempaa terveemmällä ja ennen kaikkea tasapainoisemmalla pohjalla. Yli varojensa elää selvästi vain Suomi ja muutama muu maa. Euroalueen päättäjät on haukuttu pystyyn, Angela Merkeliä esittäviä nukkeja on poltettu monessa maassa ja Olli Rehnin nimi on Etelä-Euroopassa lähinnä Antikritukseen verrattavissa oleva, mutta pahin kriisi alkaa silti olla ohi. Olisiko näin massiivisia talouden tasapainottamisia voitu saada aikaan ilman euroalueen myötä tullutta vahvaa ulkoista painetta? Väitän, ettei olisi. Euro luotiin lisäämään integraatiota, ja se toimii suhteessa parhaiten, jos tämä kehitys jatkuu.

Juhani Huopainen: "Olen sitä mieltä, että yhteisvaluutan nettohyöy voi olla euroalueelle positiivinen vain, jos tapahtuu siirtyminen vahvaan, syvään ja hyvin suunniteltuun liittovaltioon."

Olen osittain samaa mieltä kanssasi. Euro voi kyllä kohtalaisesti toimia nykyiselläkin euroalueella, mutta integraation laajentaminen ja syventäminen kasvattaisi merkittävästi euron hyötyjä.

Juhani Huopainen 01.06.2014 13:12

** Kaitera: “Olemme ilmeisesti eläneet ihan eli universumissa, sillä minulla on kyllä myös kokemuksia tuosta kelluvan markan ajasta, eikä se suinkaan ollut sellainen unelma, kuin mitä annat ymmärtää.”

Huomioiden virheellisten faktojen määrän, joita kommenteissasi on esiintynyt, rohkenen väittää, että kokemuksesi on väärinkäsitys. Koroista: http://www.suomenpankki.fi/fi/julkaisut/selvitykset_ja_raportit/yleistajuiset_selvitykset/historiallisia_aikasarjoja/Pictures/ii_011.jpg

Suomen pankin kouluille järjestämässä taloustietokilpailussa mallivastaus menee näin: "Rahoitusolosuhteet kiristyivät markan voimistuttua ja reaalikoron noustua seurauksena siitä, että markkaa puolustettiin spekulatiivisilta hyökkäyksiltä”

http://www.suomenpankki.fi/fi/suomen_pankki/yleisopalvelut/kouluyhteistyo/pages/kysymykset_2009.aspx

Tavataan tämä nyt sitten vielä: Suomessa oli korkea korkotaso ja velalliset vaikeuksissa, koska markkaa yritettiin pitää väkisin kytkettynä ECUun. Se, että tilanne alkoi korjaantua välittömästi kellutuksen myötä, on sitten ilmeisesti sinusta painajainen.

** Kaitera: ”...Poliittisesti sisäinen devalvaatio on paljon vaikeampi järjestellä kuin ulkoinen devalvaatio.”

Kysymys ei ole poliittisista vaikeuksista, vaan taloudellisista realiteeteista:

Euroopan komissio: Sisäinen devalvaatio on tehoton

http://jhuopainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/158904-liittovaltio-tai-euron-hallittu-alasajo

Euroopan keskuspankki: tasapainottuminen eurossa on merkittävästi vaikeampaa kuin omalla valuutalla.

http://jhuopainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/154882-arvaa-kuka-populisti-osa-3

Olli Rehn: Euro voi olla pakkopaita, joka estää kansantalouden joustavan selviytymisen. http://jhuopainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/160803-arvaa-kuka-populisti-osa-4

Ifo-instituutti: Yritykset korjata kansantalouksia sisäisellä devalvaatiolla ovat onnistuneet vain rajallisesti, ja taloudellinen kustannus on korkea. Historia opettaa, että elpyminen on ulkoisella devalvaatiolla sisäistä nopeampaa.

http://www.cesifo-group.de/ifoHome/research/Projects/Archive/Projects_KB/2012/proj-kb-austritt-griechenland-2012.html

Brookings Institute: Sisäinen devalvaatio toimii vielä huonommin alhaisen inflaation aikana.

http://ftalphaville.ft.com/2012/09/18/1164781/well-settle-this-internal-devaluation-question-quicker-than-we-thought/

http://www.brookings.edu/~/media/Files/Programs/ES/BPEA/2012_spring_bpea_papers/2012_spring_BPEA_shambaugh.pdf

Tilastodata: Saksan 10% sisäinen devalvaatio vei 8 vuotta. Alhaisen inflaation aikana 20-30% sisäinen devalvaatio veisi nyt muilta mailta siis kymmeniä vuosia raskaallakin toteutuksella

https://www.creditwritedowns.com/2011/09/eurozone-wage-growth-pre-crisis.html

IMF: Sisäinen devalvaatio tarkoittaa aina pitkää ja syvää taantumaa.

http://kkalev4economy.wordpress.com/2012/03/20/internal-devaluation-the-imf-view/

http://www.libera.fi/fi/blogi/kun-moraalikato-laskun-tuo/

http://jhuopainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/125747-ek-pihalla-sisainen-devalvaatio-on-90-luvun-virheiden-uusinta

** Kaitera: “Englanti ei todellakaan liittynyt euroalueeseen, mutta syyt olivat kokonaan muut kuin mitä väität.”...”Englanninkielen taitoni on varsin hyvä, ja noina aikoina luin aika säännöllisesti englantilaisia lehtiä.”

Osaan minäkin englantia, ja työnkuvaani kuului seurata tuota asiaa. Englannissa tehtiin huolelliset selvitykset eurojäsenyydestä, ihan kuten Ruotsissa ja Suomessakin. Englannissa ja Ruotsissa selvitykset totesivat järkeväksi odotella, Suomessa selvityksistä poistettiin kielteiset kannat.

** Kaitera: ”Olet siinä kyllä oikeassa, että USA:ssa talous meni lujempaa kuin Euroopassa, mutta ainakin niissä talouslehdissä, joita tuolloin luin, esitettiin vakavia epäilyjä euron selviytymismahdollisuuksista. Ne suosittelivat, että euroon ei kannattaisi satsata siinä pelossa, että se kaatuu.”

Väitteesi ei pidä paikkaansa. Missä näyttö kannallesi?

** Väität euron tuoneen vakauden, ja ohitat kokonaan mainitsemani lukuisat epävakaudet, joiden taustalta löytyy mahdollistajana pikaisen kaivelun jälkeen eurojärjestelmä. Sitten poimit muutaman muuttujan, joka ovat olleet näennäisen vakaat. En ymmärrä, miten voit tehdä näin heikon analyysin.

Analyysisi eurokriisistä nimenomaan yksityisen sektorin holtittomuutena on väärä. Kyseessä oli aluksi yksityisen sektorin kriisi. Tämänkin takia ajatus, että ”jos sopimuksista olisi pidetty kiinni”, on väärä. Maastricht-kriteerit eivät olisi estäneet saksalaisia pankkeja luotottamasta irlantilaisia tai espanjalaisia pankkeja.

** Kaitera: ”Irlanti on polskinut itsensä taas pinnalle, ja Portugalin viimeisimmät vienti- ja talouskasvuluvut ovat sangen vakuuttavia.”

Mm. näiden maiden velkoja on yhteisvastuullistettu mittavasti. Se, että maa on poistunut tukiohjelmista, mutta tukiluotot ovat edelleen maksamatta takaisin, ei mielestäni tarkoita, että ”vaara ohi”.

** Kaitera: ”En usko, että euroalueen mailla oli muuta mahdollisuutta kuin pelastaa Keski-Eurooppalaiset pankit, sillä jos sitä ei olisi tehty, niin Lehman Brothers-syndroma olisi täällä toistunut aiempaa pahempana.”

Miksi Suomi osallistui Keski-Euroopan pankkien pelastustalkoisiin? Oletatko, että Saksa ei olisi itse selvinnyt pankkikriisinsä kustannuksista? Miksi Suomi ei saanut siitä hyvästä kyseisten pankkien osakkeita?

** Kaitera: Kyllä minä toki ymmärrän sen, että kansantaloustieteilijöiden suuri enemmistö on varsin pitkälle Sinun esittämälläsi linjalla....Käsittelet euroa koko ajan vain taloudellisena tekijänä ja arvioit, mitkä ovat sen hyödyt ja haitat.”

Kiitokset kohteliaisuudesta. Mielestäni mikään muu lähestymistapa ei ole järkevä. Nyt siis tunnustat, että taloustieteiden puolelta asia on selvä, ja euro on huono idea ja haitallinen?

** Kaitera: ”...olen keskustellut näistä asioista usean ministerin ja kansanedustajan kanssa, joten minulla on kohtuullisen toimiva yleiskäsitys siitä, miksi päättäjämme milloinkin tekivät sitä mitä tekivät. Poliittisesti olen varmaankin paremmin informoitu kuin Sinä, ainakin Suomen päättäjien osalta.”

Se, että piiritason kokoomuslaisena olet kuullut jotain joltain, ei tee niistä ”joistakin” asiantuntijoita, eikä myöskään oikeassa olevia. Mitä olen kansanedustajien ja ministerien asiantuntemusta sivusta havainnoinut, se ei kaksinen ole.

** Kaitera: ”Ota huomioon, että euro on nimeomaan poliittisin perustein synnytetty valuutta, puhtaasti taloudellisin perustein sitä ei olisi synnytetty, ei ainakaan nyt toteutuneessa aikataulussa...Euro on kiistatta vakauttanut eurooppalaista taloutta, alentanut inflaatiota ja korkoja. ”

Ymmärrätkö itse ristiriidan: toteat ekonomistien ennemmistön olevan kannallani, että euro on tuonut epävakautta, euroa ei olisi pitänyt perustaa, se tehtiin poliittisista syistä – ja heti perään kerrot, että vakautta ja integraatiota on seurannut.

Kysy keneltä tahansa ekonomistilta, onko vakautta tullut.

** Kaitera: yleisesti ottaen taloudet ovat matokuurin jälkeen selvästi aiempaa terveemmällä ja ennen kaikkea tasapainoisemmalla pohjalla. Yli varojensa elää selvästi vain Suomi ja muutama muu maa... Olisiko näin massiivisia talouden tasapainottamisia voitu saada aikaan ilman euroalueen myötä tullutta vahvaa ulkoista painetta? Väitän, ettei olisi.”

Tämäkään ei pidä paikkaansa, kts: http://jhuopainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/166567-euroopan-maiden-velkaantuminen-paranemaan-pain

** Kaitera: ”Euro voi kyllä kohtalaisesti toimia nykyiselläkin euroalueella, mutta integraation laajentaminen ja syventäminen kasvattaisi merkittävästi euron hyötyjä.”

Juuri tämän takia en voi kuvitella äänestäväni enää Kokoomusta. Sen äänestäjät ja edustajat ovat menettäneet analyyttisen kyvyn tulkita maailmaa. Se on uskovaisten puolue, ja kuten usein, kun usko astuu järjen tielle, seuraukset ovat katastrofaaliset. Ihan kuten demareiden politiikka 80-90-lukujen taitteessa. Kokoomus on seuraava SDP. Näen tilanteen haasteelliseksi kaikille, että Kokoomus on hirttäytynyt kiinni satuun, joka ei pidä paikkaansa, mutta se ei voi poliittisista syistä enää tunnustaa olleensa väärässä.

Pidän todennäköisenä, että tämä porukka ei mitenkään tule saamaan aikaiseksi sellaista liittovaltiota, että euro voisi toimia hyvin. Euroopan komission ja jäsenmaiden johtavien poliitikkojen työhistoria on euron luomisen, kriisin käynnistymisen huomiotta jättämisen ja lopulta kriisinhoidon puolesta sellainen, että uutta, isoa projektia en missään nimessä soisi porukalle annettavaksi.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?
Luetuimmat
  1. 1

    Suomi on Euroopan syrjivimpiä maita, osoittaa tuore EU-raportti – ”Tulos on selvä vahvistus siitä, että Suomessa on paljon rasismia”, sanoo yhdenvertaisuus­valtuutettu

  2. 2

    Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

  3. 3

    Riisitauti ei ole historian mörkö, vaan se vaanii sinua ja lastasi – d-vitamiinin laiminlyönti altistaa kohtalokkaille sairauksille, mutta ylärajatkin täytyy tuntea

    Tilaajille
  4. 4

    Alpakkatapahtuman järjestäjien pieni vale oli iso isku luottamukselle – On ankeaa, kun joutuu epäilemään motiiveja pörröisten eläinten paijaamisen taustalla

  5. 5

    New York Times: Trump herää puoli kuudelta katsomaan televisiota ja katsoo sitä neljästä kahdeksaan tuntia päivässä

  6. 6

    Alma on julkaissut musiikkia vain vajaat 17 minuuttia – Onko hän todella kansain­välisesti menestynein suomalainen artisti?

    Tilaajille
  7. 7

    Pyöräilykypärä pakolliseksi vai ei? Yhdysvaltalaistutkijan mukaan kysymykseen on vain yksi oikea vastaus

    Tilaajille
  8. 8

    Brexit-äänestäjille luvatut säästöt muuttuivat jo suuriksi kuluiksi, koska reaalitalous kärsii

    Tilaajille
  9. 9

    Jatkuvat keskeytykset tekevät meistä tyhmempiä kuin olemme – taistellaan yhdessä häiriökulttuuria vastaan

  10. 10

    Olga Romanoffista kaavailtiin prinssi Charlesin puolisoa – Tsaarin jälkeläinen ja suomalaista sukua oleva ruhtinatar esittelee nyt kotinsa ja sanoo: ”Kukaan ei välitä titteleistä pätkääkään!”

    Tilaajille
  11. Näytä lisää
  1. 1

    Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

  2. 2

    Olga Romanoffista kaavailtiin prinssi Charlesin puolisoa – Tsaarin jälkeläinen ja suomalaista sukua oleva ruhtinatar esittelee nyt kotinsa ja sanoo: ”Kukaan ei välitä titteleistä pätkääkään!”

    Tilaajille
  3. 3

    Näin sotesta tuli sekundaa, ja isot yritykset voittavat – professori Heikki Hiilamo kirjoittaa puheenvuorossaan, että Suomeen on tulossa nykyistä huonompi terveydenhoito

    Tilaajille
  4. 4

    Alpakkatapahtuman järjestäjien pieni vale oli iso isku luottamukselle – On ankeaa, kun joutuu epäilemään motiiveja pörröisten eläinten paijaamisen taustalla

  5. 5

    New York Times: Trump herää puoli kuudelta katsomaan televisiota ja katsoo sitä neljästä kahdeksaan tuntia päivässä

  6. 6

    Washingtonissa ei nykyään keskustella kuin yhdestä asiasta, kuinka kauan tämä voi jatkua? – Presidentti Trumpille on kuitenkin vaikeaa antaa potkut

  7. 7

    Alma on julkaissut musiikkia vain vajaat 17 minuuttia – Onko hän todella kansain­välisesti menestynein suomalainen artisti?

    Tilaajille
  8. 8

    ”Osakas laittoi kätensä hameeni alle” – Juristialan naiset kertovat kourimisesta, vähättelystä sekä syrjinnästä, ja vaativat häirinnälle loppua

  9. 9

    Maailmalla leviää ”sydäntäsärkevä” video nälkään sulalla maalla nääntyvästä jääkarhusta – National Geographicin kuvaaja kertoo itkeneensä kuvatessaan eläimen kärsimystä

  10. 10

    Suomi on Euroopan syrjivimpiä maita, osoittaa tuore EU-raportti – ”Tulos on selvä vahvistus siitä, että Suomessa on paljon rasismia”, sanoo yhdenvertaisuus­valtuutettu

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Helsinkiläis­nainen otti kuvan pyörä­tielle pysäköidystä paketti­autosta – autosta tuli poliisi ja vei ilman henkilöllisyys­todistusta liikkeellä olleen naisen putkaan

  2. 2

    Toimittaja kyykkäsi viikon ajan: asennon vaikeus ja kivistys yllättivät, muiden kummastelu ja muotikin haittasivat – lopulta käteen jäi uusi, terveellinen tapa

    Tilaajille
  3. 3

    Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

  4. 4

    Tämä kysymys kysytään lähes jokaisessa työhaastattelussa, sillä se paljastaa työntekijästä paljon – Näin vastaat siihen oikein

    Tilaajille
  5. 5

    Alma on julkaissut musiikkia vain vajaat 17 minuuttia – Onko hän todella kansain­välisesti menestynein suomalainen artisti?

    Tilaajille
  6. 6

    Onko tässä Linnan juhlien hervottomin kuva – Oletko koskaan nähnyt Timo Soinia yhtä onnellisena?

  7. 7

    Kyykky on tämän hetken kovin hitti – Tätä Mariah Careyn kyykkyasentoa on vaikea päihittää, ja siksi fanit rakastavat sitä

  8. 8

    HS:n lukijat äänestivät suosikkinsa Linnan juhlien näyttävimmistä puvuista – kärki­viisikossa säihkyviä paljetteja, upeita laahuksia ja Suomen leijonalla koristeltu housupuku

  9. 9

    Kummelin Heikki Silvennoinen on ymmällään ja otettu sketsinsä maailmanlaajuisesta suosiosta: ”Pääasia, että ihmiset nauravat”

  10. 10

    Suomalaismies otti kuvaa Schwarzenegger-seinämaalauksesta, kun tämä ilmestyikin paikalle – Kuva julkaistiin Redditissä, aiheutti raivoa ja lopulta Arska itse ilmestyi nettiin kertomaan, mistä on kyse

  11. Näytä lisää