Perässähiihtäjä

Kuka hullu haluaa poliitikoksi?

Kaksi entistä työtoveriani täältä Hesarista, toimittajat Ville Blåfield ja Reetta Räty, julkaisivat äskettäin mainion kirjan Kuka hullu haluaa poliitikoksi? (TEOS 2015) Kirjaan kannattaa tutustua, sillä se on pätevä ja kattava yhteenveto politiikkaan osallistumisesta. Pidin myös kirjan tyylistä. Provosoivasta otsikosta huolimatta kirjoittajakaksikko malttaa antaa poliitikoille suunvuoron ja suhtautuu politiikkaan paitsi kriittisesti myös arvostavasti.

Siitä minä tykkään, koska minulle – kuten tämän blogin lukijat varmasti muistavat – kaikki vaaleihin lähtevät ehdokkaat ovat kunniakansalaisia aivan riippumatta siitä, mikä on heidän puoluetaustansa tai mitkä ovat heidän mielipiteensä politiikasta.

Siksi haluaisin nyt viritellä blogissa hieman keskustelua ehdokkuudesta ja ehdokkaista. Sen tiedän, että blogin lukijoiden joukossa on paljon ehdokkaita ja vielä enemmän ehdokkaiden tukijoukoissa puurtavia.

Voisitteko kertoa kommenttipalstalla aivan omin sanoin meille kuulumisia, millä perusteilla lähditte ehdokkaiksi? Mikä oli se viimeinen sysäys, joka sai teidät liikkeelle ja lupautumaan mukaan?

Vaalityötä on tehty jo jonkin aikaa, mutta vaikein vaihe, parin viikon loppukiri, on vielä edessä. Mitkä ovat tunnelmat vaalikentillä? Mistä siellä puhutaan? Ovatko asiat vaaliteltoilla ja tilaisuuksissa yhtään niitä samoja, joita me politiikan toimittajat jankkaamme?

Mikä on ollut suurin yllätys, jota ehdokkaina /tukiryhmäläisinä olette kokeneet vaalityössä?

Ja onko ehdokkaiden kohtelu todella niin tylyä kuin väitetään?

Edellä mainitussa kirjassa on haastateltu Sampsa Katajaa, kokoomuksen porilaista kansanedustajaa, joka päätti kahden kauden jälkeen luopua. Kataja ei ole näissä vaaleissa ehdolla.

”Politiikassa on kiinni koko ajan. Kun se poliitikon leima on, se on yötä päivää”, Kataja sanoo ja kertoo kokemuksistaan näin:

”Kaikissa kohtaamisissa olen muiden silmissä poliitikko, josta kenellä tahansa on mielipiteitä – ja saakin olla. Kaikki keskustelut käydään siinä valossa, että toinen on poliitikko ja tehnyt hyvää ja huonoa, tai että teidän porukka ei taas ymmärtänyt jotain. Olisi huomattavasti yksinkertaisempaa käydä sitä keskustelua ilman että on vastuussa siitä, mitä on tapahtunut. Ettei olisi aina osapuolena.”

Mitäpä sanovat tästä kaikesta Perässähiihtäjän lukijat ja kommentaattorit? Päivän Hyvä Kysymys kuuluu:

Kuka hullu haluaa poliitikoksi?

Lukuvinkkejä:

Toimittaja Timo Harakka on Sdp:n ehdokkaana Uudenmaan vaalipiirissä ja kertoo päiväkirjassaan omia kokemuksiaan. Timon päiväkirjaa pääsee lukemaan tämän linkin kautta.

Toimittaja Elina Grundström ruoti tämän aamun HS:ssa median roolia vaaleissa. Elinan kolumnia pääsee lukemaan tämän linkin kautta.

Kahden entisen kansanedustajan haastattelu jossa he kertovat, miten vaikea on poliittisen uran jälkeen saada työpaikkaa. Löytyy tämän linkin kautta.

16 vastausta artikkeliin "Kuka hullu haluaa poliitikoksi?"

Miika Kurtakko 01.04.2015 16:47

Pieni kevennys tähän alkuun: valtaosa poliitikoiksi haluavista on varmaankin koiranomistajia, jotka kadehtivat lyhtypylväitä ja muita tolppia, joihin heidän koiransa ja humalaiset kanssaihmiset tekevät tarpeensa. :-)

No eihän se tietenkään näin mene. Valtaosa tuntemistani poliitikoista tai poliitikoiksi haluavista (yli 80%, mahdollisesti yli 90%) on mukana ihan puhtaasti kutsumuksensa pohjalta. Heillä on halu ja tarve vaikuttaa maailmaan jollain tasolla. Kokoustaminen, kampanjointi, julkisuus ja nykyään jopa sosiaalisen median pyörittäminen on sen verran kovaa toimintaa, ettei sitä yksinkertaisesti jaksa, jos sydän ei ole toiminnassa mukana.

Politiikka muuttuu viimeistään kahden kansanedustajakauden jälkeen elämäntavaksi, josta on vaikea päästä irti. Siksi näemme näissäkin vaaleissa monia edellisellä kerralla pudonneita tai luopuneita pyrkimässä estradille takaisin. Tämä siitäkin huolimatta, että politiikka toimintana tuo ihmisistä tyypillisesti heidän huonoimmat puolensa esille. Peli on kovaa varsinkin niille, jotka tekevät politiikkaa ammatikseen: heikko vaalitulos voi tarkoittaa työpaikan ja sitä kautta toimeentulon menetystä, heikentää omia asemia puolueen sisällä ja yhtä eduskunnasta pudonnutta edustajaa lainatakseni, "maailmanloppua". Politiikka on taistelukenttä, ja pelko on aina läsnä. Ylevään toimintaan tottuneet eivät politiikassa kauan jaksa, ja tässä uskon olevan syyn, miksi politiikan jättäneitä vierastetaan. Politiikan katsotaan olevan niin likaista, ettei siellä syntyneitä tahroja saa koskaan pestyä pois.

Tässä piileekin politiikan suuri paradoksi: politiikkaa tehdään rakkaudesta ihmisiin mutta jatkuvan pelon vallassa. Hullun hommaa, totisesti.

Antti Liikkanen 01.04.2015 17:46

Aloitin poliittisen vaikuttamisen 1967 HYY:n edustajiston vaaleissa sitoutumattomien (osakunnat) ryhmässä ja lopetin Vanhan portaille 1968.

Uudemman kerran innostuin 1984, 38-uotiaana, kun totesin, ettei psykiatrin työ Lapissa onnistu, jos ei ole mahdollisuutta vaikuttaa siihn yhteisöön, jossa "The Suffers" (kärsivät ihmiset) elävät.

Siitä alkaen olen vaikuttanut kunta-, maakunta- ja kirkko-politiikassa; 1996 alkaen myös EU-politiikassa.

Ja luonnollisesti työssäni psykiatrina - 1/5 yksityisvastaanotollani, 4/5 yleissairaalassa.

Verenpaine-, syöpä-, reuma-, selkä-, tulehdus- sydän- jne sairaiden masennusten, ahdistusten, kipujen ja työkykyselvitysten parissa.

Luonnollisesti ryhdyin myös ammattiliittopolitiikkaan, jossa demari on kyllä kovasti yksin (Suomen lääkäriliitto, jonka 25 000 jäsenestä vasemmistolaisesti ajattelee tutkitusti < 10%).

Kolmenkymmenen vuoden taival mm kaupungin- ja maakuntavaltuuston puheenjohtajana ja Suomen valtuuskunnan puheenjohtajistossa EU:n alueiden komiteassa on opettanut, antanut ja tuonut kosolti menestystä ja onnistumisia.

Yli kahdetkymmenet vaalit (EU 3, eduskunta 6, kunta 9 ja seurakunta 8) ovat antaneet toki Lapissa poliittisen punaisen viivan vetäjän leiman, mutta kymmenien tuhansien potilastapaamisten ja psykiatrisen tieteellisten tutkimusten myötä myös ammatti- ja auttajan roolit ovat säilyneet.

Media on tätä toimintaani aika lailla tukenut antamalla tilaa kolumnistille (yli 1000 kolumnia) ja oma blogi, "Arktinen puskurikapasiteetti" (yli 2800 päivitystä) on tuonut runsaan "perässähiihtäjien" joukon antamaan palautetta ja ohjaamaan tavoitteiden asettelua.

Nyt tarkastellen: Varmuudella kannatti lähteä mukaan, koska paljon on tinattu, vähän pilattu eikä kolvi vieläkään ole kylmennyt.

Perhe, 2 vaimoa ja koiraa, 5 lasta ja 2 lastenlasta, eivät ole poiskaan käskeneet.

Aleksi Päiväläinen 01.04.2015 17:54

Varsin osuvasti Miikka Kurtakko kuvasi asian tilan ensimmäisessä lauseessaan. :)

Historian professori Seikko Eskola kirjoitti jo useita vuosia sitten kiinnostavan esseen "Professorit politiikassa". Essee perustui siihen havaintoon, että itsenäisen Suomen ensimmäisinä vuosikymmeninä yliopiston professorit olivat näkyvästi mukana politiikassa aina hallitusta ja pääministeriä myöten. Jotenkin toivoisi, että nykyäänkin näin voisi olla, mutta taitaa olla turha toive, niin paljon on maailma muuttunut.

Allekirjoitan Kurtakon ajatuksen siitä, että kansanedustajuus ja poliitikon työ muuttuu äkkiä elämäntavaksi. Näin ei kuitenkaan mielestäni pitäisi eikä tarvitsisi olla. Olisi niin edustajille kuin kansalle hyödyksi, että poliitikko voisi joskus tehdä "oikeita töitä" ja palata myöhemmin politiikkaan tuoreiden näkemysten kanssa.

Ei poliitikon hommassa kyllä mitään kadehdittavaa ole. Voisin kuvitella itsekin viihtyväni poliitikkona, mikäli voisi keskittyä vain substanssiin ja asiakysymyksiin. Julkisuus, mediapeli sekä jatkuvaa reagointia vaativa some-maailma haukkaavat kuitenkin poliitikon arjesta niin suuren osan, että lajia pitää todella rakastaa.

Pekka Turunen 01.04.2015 19:08

Siltä se välillä tuntuu - vain hullu lähtee politiikkaan. Mutta kuten Unto Hämäläinen jo totesi: Luojan kiitos niitä "hulluja" vielä riittää. Ja mikä parasta, ihan fiksuja "hulluja", mikä on yhteiskunnan kannalta äärimmäisen tärkeää. Maahan olisi täysin hunningolla, jos asioista ei olisi päättämässä suuri joukko viisaita ja kunnollisia ihmisiä.

Itse en voisi edes kuvitella moiseen hommaan ryhtyväni. Olen kyllä kiinnostunut monista yhteiskunnallisista asioista, mutta en ikinä jaksaisi sitä kaikkea muuta mitä politiikkaan näyttää liittyvän. Puhtaan lööperin laskettelu puolueen uskollisena soturina, silloin kun uskollisuus puoluetta kohtaan sitä vaatii. Jatkuva juonittelu muita vastaan. Kaiken sättimisen kuunteleminen, mikä luontaisetuna kai työnkuvaan kuuluu silloin kun joku on asioista eri mieltä. Jatkuva alhaisten motiivien epäily. Leimaaminen idiootiksi puoluevalinnan takia. Yleinen poliitikkojen halveksiminen, johon antavat luvan itselleen kaikki nekin, jotka eivät osaisi hoitaa asioita senkään vertaa. Kuuluuhan politiikan maailman toki paljon muutakin, mutta turhan paljon on kaikkea tällaista.

Poliitikkojen arvostus on alamaissa. Siihen on varmasti syynsä, mutta on se silti täysin kohtuutonta. Eivät kaikki poliitikot ole vallanhimoisia, ahneita lurjuksia, vaikka sellaisiakin varmasti on. Paljon on poliitikoissa ihan vilpitöntä kutsumusta, pyyteetöntä pyrkimystä hyvään, mutta eivät tällaisetkaan poliitikot silti aina kiitosta saa.

Kiitos siis teille, te fiksut poliitikot, arvomaailmastanne riippumatta, jotka vilpittömästi pyritte tekemään tärkeää työtä meidän kaikkien eteen!

Timo Harakka 01.04.2015 20:53

Ilmoitin jo julkisestikin, että en lähde eduskuntavaaliehdokkaaksi, vaikka eurovaaleissa tulos oli hyvä ja ylsin 23 000 äänellä varamepin paikalle. Syynä perhetilanne (pienet lapset) ja halu keskittyä väitöskirjatyöhön.

Pyyntöä tuli paljon. Ajattelin kantaa velvollisuuteni toisella tavalla.

Lauri Ihalainen oli jo oikeutetusti päättänyt, että hän on oman osansa tehnyt yhteiskunnallisessa työssä. Olin anelemassa häntä vielä kerran mukaan. Olisihan se upeaa, jos Pihtiputaan pojan hieno ura huipentuisi oman maakunnan edustajana. Pohjoiseen Keski-Suomeen on tulossa metsäteollisuuden historian suurin investointi, joka pitäisi vielä huolehtia maaliin: työtä ja tulevaisuutta kotiseudun ihmisille.

Pitkään mietittyään hän suostui, mutta nimesi samalla minut vaalipäälliköksi. Tästä kunniasta ei voi kieltäytyä.

Edessäni oli joka tapauksessa sittenkin kampanjakevät. Oma ehdokkuuteni on osaltaan myös Laurin syytä. Toki SDP:ssä oli tilaa ja tilausta – ja itsellä lopulta paloa ja tahtoa. Ihalaisen toiminta teki kuitenkin minuun vaikutuksen: mies ei päästä itseään eläkkeelle, herää joka aamu ennen kuutta ja tekee työtä koko sydämellään toisten eteen.

Oli ajateltava, että ehkä nuoremmatkaan eivät voi väistää vastuutaan, vaikka elämän laatu kiistatta kärsii.

Näin siis kävi, että keväästä tulikin kahden kampanjan kevät. Meillä on pelissä harvinainen kaksari, jossa tavoitteena on saada kaksi pollea voittajina maaliin. Jos näin käy, en tiedä onko aikaisemmin valittu ehdokasta ja vaalipäällikköä edustajiksi, vielä eri vaalipiireistä.

Toivon tietysti, että vielä kolmaskin saataisiin maaliin. Laurin suosio ja arvostus kotimaakunnassa on niin korkea, että siellä SDP:llä on hyvä mahdollisuus kasvattaa edustajiensä määrä nykyisestä kahdesta kolmeen.

Jupe Laamanen 01.04.2015 21:36

Foucalt mukaili Clausewitzia ja sanoi että politiikka on sotaa jatkettuna muilla keinoin. Politiikka ja poliitikot ovat välttämätön paha tässä maailmassa, samoin kuin sodat ja armeijat. Itse seuraan kiinnostuneena molempia, mutten missään nimessä haluaisi osallistua (muuten kuin korkeintaan suorittamalla asevelvollisuuden ja äänestämällä).

Poliitikkojen lohdutukseksi voi sanoa, että yleensä ihmiset inhoavat vain itselle vierasta ideologiaa edustavia poliitikkoja. Ja kun ihmiset eivät halua esiintyä poliittisesti sitoutuneina, he varmuuden vuoksi sanovat inhoavansa kaikkia poliitikkoja.

Marita Salenius 01.04.2015 21:57

Ehkei just se hullu halua, mutta joku rohkea, valpas ja määrätietoinen kylläkin. Täällä Keski-Suomen männikkömetsissä ja rantojen raitojen katveessa on ollut erinomainen tunnelma puolueemme teltoilla.

Tässä olen eri mieltä Timo Harakan kanssa siitä saako demarit kolmannen paikan. Eivät saa ainakaan niillä todellisilla keksisuomalaisilla ehdokkaillaan. Vaikka on jostakin kotoisin, niin on muistettava ettei se riitä. Kyllä ehdokkaan pitää olla ehdokkaana siinä vaalipiirissä, jossa asuu. Tälläinen rajojen yli loikkiminen on äänestäjien pettämistä. Olkoonkin laillista. Tähän oikeastaan pitäisi saada muutos. Niin ja kyllä täällä on ehdokkaita, jotka nousevat vielä aikaisemmin, kuin Ihalainen ja joka päivä - myös viikonloppuisin - hoitavat työnsä vaalikampanjoinnin lomassa.

Sitä tuossa olen myös kummastellut tämän ja yhden edellisen postauksen kohdalla, että mikä on tuo mustalaatikko, joka otsakkeen alla on. Ei avaudu. Niin vai onko se blogistin viesti politiikan nykytilasta. Ehkä se näin onkin.

Kyllä tässä politiikassa merkitsee paljon se perusjuttu, jonka esimerkin jo kerran mainitsin. Eli se Palmuelokuvan toimittaja, joka Pentti Siimeksen suulla sanoi: "mainitsen teidät lehdessä; olette huomena eduskunnassa". Sanoisin, että erittäin osuvaa.

Sitä on jo kaikenlaista nähnyt sekä kokenut ja olemme puolueena jo sillä puolella, ettei päälle enää syljetä eikä vastaan tullessa suuremmin tönitä - näitäkin on koettu. Nyt on asiat ja tunnelmat vakiintuneet ja vaalikentillä on erinomainen olotila. Ainakaan galluppien ja kaikensorttisten pylväikköjen alenevista ennusteista ei ole kentällä viitteitä. Tai sitten todella suuri joukko ihmisiä menee nukkuvienpuolueeseen, vaikka teltalla käyvätkin ja vaaliesitteet matkaansa ottavat.

Veli-Pekka Silvan 01.04.2015 22:50

Kumman paljon "hulluja" haluaa poliitikoksi, jos pääsee eduskuntaan tai EU-parlamenttiin niin saa hyvät edut, siksi kiinnostaa niin monia.

Elina kirjoitti hyvin, media on tosiaan alistunut talouselämän edessä.

antti liikkanen 02.04.2015 13:01

Kun Taipale ja Andersson olivat politiikassa eli kansanedustajina, oli varmaankin aika paljon helpompi arvioida sitä, "kuka hullu lähtee politiikkaan".

Taisi siellä Asser Stenbäck olla myös aikoinaan.

Marita Salenius kirjoittaa ohi aiheen ja Veli-Pekka Silvan on tullut mielestäni väärempään johtopäätökseen kuin soisin.

Kyllä tämä ihan mielekästä on, poliitikon duuni, ei edukasta, mutta vielä mielekkäämpää on yhdistää se "houruinhoitaja-lääkärin" duuniin.

terv -aLii-, 1968 alkaen psykiatrisia ongelmia työkseen ratkonut, still going strong myös siinä asiassa.

Vai mitä, Ilkka Taipale ja Claes Andersson?

Pentti Kangasluoma 02.04.2015 15:57

Timo Harakka on politiikan älymystöön kuuluvia, vahinko kun en voi

häntä äänestää. Erkki Tuomioja ja Viiru-kissa videolla, hyvä.

ET on aivan oma lukunsa, kun lukee kirjavikkejä, työ ohella tehtyjä,

monenkielisä kirjoja, niin kumartaa syvään.

Minun kokemukseni politikasta ovat valtuustotasolta, vähän maakuntasoa. Sen huomion on tehnyt että kun myöhemmin tapaa

"vastustajia" niin huomaa että vihamielisiä tunteita ei ole jäänyt.

Tämä on suomalaisen yhteiskuntamme terve piirre. valtakamppailuun. Salaiset sopimukset kerrotaan.

Tapani Ruokanen 02.04.2015 23:59

Vuosien mittaan olen kerännyt melkoisen pääoman yhteiskunnallista kokemusta ja oppinut käsittelemään, jäsentämään sekä tiivistämään yhteenvetoja valtavasta tietomäärästä. Jotkut ystävät sanoivat, että työkokemuksestani voisi olla hyötyä politiikassa. Jäin pohtimaan tätä, tekemään eräänlaista saldoa elämäntyöstä jäätyäni eläkkeelle viime syksynä. Saldoon tuli mm. seuraavaa. Olen seurannut vuosikymmenien ajan politiikkaa, taloutta, kulttuuria ja kansainvälisiä kysymyksiä toimittajana ja kommentoinut tuhansia kertoja niitä pääkirjoituksissa, kolumneissa, radio- ja televisio-ohjelmissa. Lisäksi olen tehnyt tietokirjoja paitsi kansainvälisistä kysymyksistä ja suurmiehistä, myös Suomen selviytymismahdollisuuksista maailmassa, kuten Suomi-skenaarioita (yhdessä Aarne Nurmion kanssa), EVAn tiekartan tulevaisuuteen Suomen mahdollisuuksista. Lisäksi olen työskennellyt edellisen taloustaantuman ja pankkikriisin aikana pankissa, vastannut kansainvälisistä sijoittajasuhteista ja viestinnästä. Olen ollut järjestäjänä ja osallistunut kymmeniin seminaareihin ja koulutustapahtumiin. Olen toiminut monissa kansalaisjärjestöissä ja vapaaehtoistyössä. Tarjoutui mahdollisuus pohtia pyrkimistä politiikkaan, aloin sitä mietiskellä. En ole varmasti koskaan miettinyt mitään asiaa niin pitkään ja perusteellisesti kuin tätä päätöstä. Luopuisin sitoutumattoman lehtimiehen roolista, jota olin vaalinut huolellisesti vuosikymmeniä. Menisin politiikkaan puolueen jäsenenä, en sitoutumattomana, sillä munat on rikottava jos aikoo leipoa kakun. Sen päätin heti. Edessä saattaisi olla kollegoiden vinoilua ja väärintulkintaa sekä tekemäni elämäntyön väheksyntää poliittisin perustein? Moni ystävä pettyisi niissä puolueissa, joiden jäseneksi en osoittautuisi. Useiden kuukausien pähkäilyn aikana vahvistui tunne, että velvollisuuteni on kysyä tätä äänestäjiltä. Vasta sitten olisin vapaa. Halua maailman parantamiseen on yhä, kuten ennenkin: freelancer-töitä, seminaareja, kolumneja, radio-ohjelmia. Kansanedustajan työhön voisin omistautua kokonaisvaltaisesti, koska en tavoittele virkoja ja olen urani jo luonut. Suomi on kaiken lisäksi ajautunut juuri niitten ongelmien keskelle, joita olen pohtinut kirjoissani ja jutuissani sekä pankkikriisin aikana. Ehkä voisin osallistua ongelmien korjaamiseen? Ehkä voisin auttaa ihmisiä - nyt politiikassa. Yllättäen ja eri syistä löysin lopulta itseni ehdokkaana Helsingistä ja kokoomuksesta, missä vastaanotto on ollut varauksettoman myönteinen. Puolue on avara ja liberaali. Kokoomus ei velvoita minua muuttumaan joksikin muuksi kuin olen. Eikä se olisi mahdollistakaan. Olen se mikä olen enkä aio sulkea suutani. Kampanja on fyysisesti rankka, mutta antoisa. Entiselle päätoimittajalle ovat kasvaneet korvat: kuulen, mitä ihmisillä on kerrottavana. Ja kollegat: ei mitään vinoilua, pelkästään ystävällisiä rohkaisuja. Olen hämmästynyt. Jo nyt hyvä kokemus! Ja tämä on vasta alkua.Tunnen olevani sama idealisti, joka raportoi vuosien ajan Kaukoidästä, Afrikasta ja Etelä-Amerikasta - nyt teen analyysia Suomesta ja ihmisten elämästä voidakseni ryhtyä tekemään päätöksiä kansan valtuuttamana. Mahtava tunne. Huomaan radikalisoituvani - ja vaadin muutosta!

Pilvi Torsti 04.04.2015 22:13

Unski ja lukijat,

ensin kiitos Timolle, joka yllä sanoo sen, joka meille kaikille Laurin lähellä olleille on totuus: osin hävettää, että houkuttelimme ja liki painostimme jatkamaan, toisaalta olemme itse entistäkin motivoituneempia. Toivomme, että saamme tulevat neljä vuotta tehdä yhteistyötä eduskunnassa. Laurin kaltainen edustaja on tässä ajassa sellainen voima, joka voi auttaa politiikan kriisitilanteessa, vuodessa nolla, eteenpäin ja luoda pohjaa meille seuraavan polven tekijöille.

Kerron oman tarinanani tuossa kirjassa. Olen tullut politiikkaan erilaisten työtehtävien jälkeen, äitinä, vakavissani ja pitkän harkinnan jälkeen. Olen aina uskonut, että maailmassa on tartuttava asioihin, tehtävä tekoja, vietävä eteenpäin juttuja, joihin uskoo. 1990-luvun edistysuskossa omaksi kentäksi ei muodostunut puoluepolitiikka vaan tutkimus, kv rauhanhankkeet, media. 2000-luvun taitteessa edistysusko kuitenkin himmeni, tajusin, että aikamme kysymykset ja ongelmat (ja niiden mahdolliset ratkaisut) ilmastosta hyvinvointivaltion uudistamiseen päätyvät politiikkaan, ne on ratkottava politiikassa, jos ne ylipäänsä ratkotaan.

Edustuksellisen demokratian idea on, että osa meistä on ehdolla päättämään yhteisistä asioista. Työ- ja elämänhistoria toi tilanteeseen, jossa oli yhtä aikaa sekä pyrkyä että tyrkkyä. Kuvaavaa kuitenkin on, että kirjoitin pitkän esseen "Miksi politiikka" ja "Miksi sdp", jota luetin aikanaan läheisillä ja työtovereilla ennen kuin tein mitään.

Kaikki eri elämänvaiheissa kanssani asioita jakaneet innostivat ja tukivat. Minut eri yhteyksistä 20 vuoden työ- ja yliopistouralta tai kouluajoilta tuntevat tuntuvat ajattelevan, että "Pilvi kuuluu päättämään yhteisistä asioista". Heidän vimmainen päättäväisyytensä on myös lisääntynyt vuosi vuodelta, kun olen toiminut Helsingissä päättäjänä ja TEM ja OKM tehtävissä.

Ratkaisevaa oli, että tapasin 2007 Ulpu Iivarin ja Esa Suomisen, he jotenkin tunnistivat syvän motivaationi ja vääjäämättömästi veivät eteenpäin. Muuten politiikan ulkopuolelta tulleella ei julkisesti tunnetulla ihmisellä ei olisi ollut mahdollisuuksia päästä kunnolla mukaan. Sillä matkalla olemme. Esa on vaalipäällikköni, Ulpu kampanjan keskeinen taustavaikuttaja ja maailman paras katutaistelija.

Lähdin mukaan kuusi vuotta sitten tunnuksella "Politiikan täytyy pelastaa maailma". Nyt lisään "Päätös kerrallaan". Edelleen suurin asia on tämä: koen vahvasti, että kaikki elämän aikana mukaan jääneet ihmiset ovat edelleen kannustamassa mukana. Luulen, että tämä on monelle meistä tärkeintä: niiden ihmisten tuki, jotka tuntevat meidät läpikotaisin, tietävät tapamme tehdä ja ajatella ja haluavat ajaa sitä osaksi yhteisten asioiden päätösvaltaa. Lisäksi politiikan kautta tulee jatkuvasti uusia ihmisiä.

Näiden ihmisten vuoksi haluaa ja jaksaa hienosti räntäsateet. Suurin suruni niukassa 200 äänen päähän jääneessä 2011 kansanedustajavaalissa liittyi intohimoisiin tukijoihin, jotka kokivat olevansa oikealla asialla, joka oli suurempi kuin yksi ehdokas. Tapa tehdä ja toimia yhdessä, näkymä siitä, mitä kansanedustajuudella voisimme tehdä ja saada aikaan Helsingissä, Suomessa ja Sdp:n sisällä. Olin suunnattoman onnellinen, kun saatoin sanoa heille kaikille, että se työ mahdollisti valinnan työministerin erityisavustajaksi, sitten OKM-valtiosihteeriksi ja keskeiseksi päättäjäksi Helsinkiin pari vuotta myöhemmin. Näissä tehtävissä on ollut paljon mahdollisuuksia vaikuttaa ja TEHDÄ.

Kaiken tämän jälkeen toivoisin kyllä, että Kaius Niemen viisas puheenvuoro tänään HS:ssa luetaan huolella ja lähdemme kulkemaan tuohon suuntaan. Vaalijärjestelmän on monella tapaa ongelmallinen. Mutta nyt ei mietitä sitä, vaan keskitytään vaalien rockn’ roll –vaiheeseen ja nautitaan demokratian suurtapahtumasta!

Pekka Turunen 04.04.2015 23:42

Näitä ehdokkaiden puheenvuoroja luettuani sallinette vielä yhden sivustaseuraajan viattoman toiveen. Tällaisena perussitoutumattomana minulle ei ole tärkeintä se, mitkä puolueet vaaleissa menestyvät ja muodostavat hallituksen (vaikkei sekään toki merkitysetöntä ole).

Olennaista on, että kussakin puolueessa menestyisivät, ja pääsisivät siis käyttämään valtaa, fiksut ehdokkaat. Puolueiden sisäiset voimasuhteet ovat yhtä tärkeitä kuin puolueiden väliset voimasuhteet. Vaalit käydään myös hyvien ja huonojen ehdokkaiden välillä.

Toivotan siis teille, fiksut ehdokkaat, puolueestanne riippumatta, menestystä tulevissa vaaleissa! Tehkää rehellinen vaalikampanja. Älkää sortuko helppoon populismiin. Nähkää asioiden monimuotoisuus. Maallamme ja maailmallamme on paljon haasteita, joiden tärkeys tulee nähdä ohi kaikkien henkilökohtaisten ja puoluepolittiisten pyrintöjen. Jos tulette valituiksi, käyttäkää valtaanne, tietysti oman aatetaustanne pohjalta, mahdollisimman viisaasti!

Pilvi Torsti 05.04.2015 0:30

Pekka Turunen,

luulen, että valtaosa päätöksenteon maailmassa toimivista toivoo samaa eli ahkerien, perehtyneiden ja yhteistyökykyisten edustajien valintaa kaikista poliittisista urheiluseuroista. Ehkä olet huomannut, että monet meistä julkaisevat listoja suosikeistaan muista puolueista, itse teen #kehukilpailija-sarjaa jne. Itse asiassa, jos en itse olisi ehdokas ja miettisin ketä äänestää, saattaisin hyvinkin vilkuilla lempipuolueen ehdokkaita siitä vinkkelistä, että mitä muiden puolueiden ja yhteistyötahojen edustajat heistä ajattelevat.

Politiikassa tosiaan on monta arvioitavaa linjaa: puolueiden välinen, puolueiden sisäinen, Helsinki/Uusimaa vs muu Suomi jne. Kaikki nämä vaikuttavat. Tässä näen itselleni kaksi merkittävää rajapintaa: Sdp:n sisäinen vaikuttaminen ja Helsinki-metropolialue-puolueen vahvistaminen yli puoluerajojen.

Mutta kiitos vielä sinulle. Levitä tuota sanomaa!

Ilpo Haalisto 05.04.2015 11:42

Toimin EU:n alueiden komiteassa Suomen valtuuskunnassa ajaen suomalaisten etua maakuntien ruohonjuuritasolta katsottuna. Teemme lausunto ja muutosesityksiä uusiin direktiiveihin. Meitä on yhteensä 350 Euroopan eri maakunnista ja toimimme diplomatiatasolla Euroopan eri poliittisissa ryhmissä. Oma ryhmäni ECR, Euroopan konservatiivit ja reformistit ajavat pienen ihmisen asiaa. Sinun verorahasi on käytettävä sinun hyväksesi omassa kunnassasi eikä jonkun saksalaisen liikepankin pelastamiseen. Kutsumme tätä subsidiariteetti- eli läheisyysperiaatteeksi.

ECOS- ja NAT-valiokunnissa olen sitoutunut Junkerin talousstrategiaan, joka on vasta toimenpidesuunnitelman tasolla. Tarvitsemme kaiken mahdollisen kansalaistuen taloussolmun avaamiseen. Kuka on se tuleva, nykyisen eläkejärjestelmämme luonut Otto von Bismarck, joka luo uuden toimivan eurooppalaisen talouden?

Vahva motiivini eduskuntaehdokkuudelleni on, että pöytä on katettu näissä vaaleissa perussuomalaisille. Turun ensimmäisenä Erasmus-opiskelijana lähdin 20 vuotta sitten 1994-1995 tutkijaksi alpeille Grenoblen yliopistoon à l'Institut de Alpine Université de Jean Fourier. Haastattelin alppitalonpoikien EU-asenteita. Olihan Ranska ollut vuodesta 1956 ollut EU:n jäsen, josta 5000.000 tilan määrä oli pudonnut 500.000 vuoteen 1994 mennessä ja nykyisin se on 250.000.

Totesin tuolloin ranskalaisen elintason olevan puolet suomalaista heikompi. Monet yliopisto-opiskelijat asuivat metsissä ja kerjäsivät ruokaa. Opintotuki oli puolet suomalaisesta. Kilpajuoksijan painoni putosi 190 cm:n varressani 73 kiloon 2%:n rasvapainolla kaloriköyhien opiskelijalounaiden parissa. Vuoristotalonpojat sättivät EU:n heikkoa tukitasoa. Joka kylässä oli enää yksi viljelijä toisten ruvetessa turistioppaiksi. Gourmetin kylä eli vielä maataloudesta erikoistuen merkkijuustoon.

Italia oli huijannut tuolloin 70% EU:n maataloustukiaisista. Vahva käsitykseni oli, että EU:n elintarviketuotanto oli ja on mafian hallussa. Tuolloin keskustanuorten puheenjohtajana diggasin Paavo Väyrystä ja Keijo Korhosta tulevan tuomion profeettoina EU:n epäonnistumisesta YK:n ihmisoikeuksien hengessä verhoiltuine kultaisine valheineen. EU oli tuolloin vain perustajajäseniensä asianajaja. Tämä lukee edelleen EU:n peruskirjan viiden alkuteesin kohdalla. EU on perustettu ajamaan viiden perustajajäsenensä taloudellista ja poliittista eua YK:n ihmisoikeuksien hengessä.

Nyt tämä kauheus on sitten realisoitunut Suomen osalta 20 miljardin vakaustakauksinemme yhteisestä eurorahasta, joka oli niin halpaa lainata, että sitä oikein bisness-mielessä lainaillaan Kreikan kaltaiselle boheemivaltiolle. Kuinka yksinkertaisia virheitä six-pack hallituksemme teki ajaessaan maamme turmion porteille? Timo Soinin hesarin etusivun juttu Urpilaisen kattamattomista vakuuksista osui ja upposi suomalaisten mieliin. Olemme suossa ja nousemme yhdessä tulevan uuden ministerityörymän yhteisen strategian kautta.

Sitruunoilla ja taateleillako Kreikka maksaa takaisin velkansa? 300 miljardin elvytyspaketillako Eurooppa aikoo pumpata lisää ilmaa taloudelliseen kuplaan? Perussuomalaiset laskivat maahanmuuton vuotuiset kustannukset lähes miljardiin. Itse arvioin joka toisen maahanmuuttajan tarvitsevan 2000 - 10.000 euron kuukausituen koulutus-, tulkkaus-, terveydenhoito sekä muut kulut huomioon ottaen eli jopa 100.000 e vuodessa yhtä kohti. Tuo summa on helppo kertoa 100.000 niin saadaan luku, jossa on 10 nollaa eli 10 miljardia.

Jos todella 100.000 maahanmuuttajaa elää pelkkien tukien varassa juurtumatta mitenkään yhteiskuntaamme, niin hinta on kova. Hinta on 4-10 miljardia vuodessa eli sama jonka otamme syömävelkaa vuodessa. Tällöin jokainen näistä 100.000 kuluttaisi 40.000 - 100.000 euroa vuodessa. Tähän laskelmaan kyllä seuraava kirjoittaja laatii jonkun kätevän oikaisun ilmeisen todennäköisesti. Perussuomalaisten työryhmä laski todellisiksi maahanmuuton kustannuksiksi 700.000 euroa eli nämä tuottavat toiset 100.000 maahanmuuttajaa kuittaavat muutaman miljardin tuottoa, arviolta neljä miljardia, mikä lähes kuittaa maahanmuuton 5 miljardin bruttokulut kuitenkin miljardin miinukselle,

Tähän laskelmaani toivon kiihkottomia ja asiallisia vastalaskelmia. Huima oli myös ulkoministeriön Matti Kääriäisen laskelma Suomen 25 miljardin kehitysavun kirouksesta Kankkulan kaivoon kuluneen 40 vuoden ajalta. Kaikki tämä on velkarahaa Suomelle 100 miljardin valtion velkojen päälle. Kohta on jo kunnillakin 50 miljardia velkaa.

Tällaista todellisuutta otan vastaan kansanedustajaehdokkaana. Olen valmis seisomaan sanojeni takana. Suomalaista ei jätetä ja kaikki tuet jatkossa kotimaahan, sekä autovero voidaan ensin puolittaa ja sitten lopettaa. Euron valuvika on paha ja tarvitsemme uuden eurooppalaisen valuuttajärjestelmän, jossa Suomella on oltava omat vaikuttamiskeinot. Jos britit lähtevät ulos - lähdemme mekin.

Diplomatian keino on ainut tapa löytää eurooppalaiset johtajat yhteisen strategian taakse. Olen todella huolestunut Venäjän agressiivisesta strategiasta. Taitavimmat informaatiosodan kybersotilaat ovat Venäjällä. Meidän on pakko ymmärtää venäläistä kulttuuria ja saatava se jotenkin osaksi Euroopan Unionin ajatusmaailmaa, jossa YK:n ihmisoikeudet realisoituvat todeksi.

Pelko on ihmisen pahin este ajatella luovasti tulevaisuuteen - se laittaa ihmisen hyökkäämään. Lennä rauhan kyyhky maailmaan ilon sanomaa kertomaan. Emeritusprofessori Jorma Heikkilän terveiset eilen Turun Agoralta papusoppatykkini vierestä: -Yhtä negaatiota vastaan tarvitaan kolme positiota mielen tasapainon saavuttamiseksi.

-Ajattele systemaattisesti myönteisä asioita ja päästä ne kaveriasi kannustaviksi sanoiksi huumorin pilke silmäkulmassa kuin 102-vuotias Hannes Hynönen linnanjuhlissa konsanaaan. -Poskemme koskettivat toisiaan, kun tervehdimme Jennin kanssa. Uskallanko minä tämän nyt sanoa, mutta en minä ole tätä poskea sen jälkeen pessyt, sanoi Hannes ja huristeli juhlista omalla autollaan jatkoille tansseihin.

Tällaista rakkaudensanomaa kun viet eteenpäin, niin olet vasta keski-iässä 100-vuotiaana Hanneksen tavoin, joka vielä 200-vuotiaanakin linnan juhlissa flirttailee presidentin kauniin puolison kanssa.

Sanna Hannuksela 05.04.2015 20:54

Varmaan sellainen joka haluaa ja osaa käyttää valtaa.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?
Luetuimmat
  1. 1

    Taksinkuljettaja törmäsi tahallaan pyöräilijään kevyen liikenteen väylällä Espoossa – jyräsi vielä kaatuneen pyöränkin

  2. 2

    Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

  3. 3

    Anneli Auer kuvaili käräjäoikeudessa, miten suhde nuorimpiin lapsiin mureni oikeusprosessin aikana – hakee 2,5 miljoonan euron lisäkorvauksia valtiolta

  4. 4

    Syyttäjältä päätös Kittilän epäillyn rikoskokonaisuuden aloittaneesta asiasta: Levin hissiyhtiön toimitusjohtaja saa syytteen hissihankinnasta

  5. 5

    Suurmoskeijahanke sai pakit Helsingissä, puuhanainen uhkaa viedä moskeijan muualle: ”En ole käynyt yhtäkään järkevää keskustelua yhdenkään poliitikon kanssa”

  6. 6

    Enontekiön kunta aikoo perustaa sheriffin viran, koska molemmat poliisit jäävät eläkkeelle – ”Tämä ei ole pelleilyä, tämä on hätähuuto”

  7. 7

    Ultra Bran jälkeen Vuokko Hovatta menetti ensin lapsen ja sitten miehensä: ”On lohdullista tietää, että aika kauheistakin asioista voi selvitä”

    Tilaajille
  8. 8

    Iltalehden päätoimittaja jättää työnsä

  9. 9

    Tapiolan metroasemasta onnistuttiin loihtimaan hissien ja yhdyskäytävien monimutkainen labyrintti – matkalla metroilta busseille iskee uskonpuute

  10. 10

    Ivanka Trump oli isäänsä viisaampi

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

  2. 2

    Suurmoskeijahanke sai pakit Helsingissä, puuhanainen uhkaa viedä moskeijan muualle: ”En ole käynyt yhtäkään järkevää keskustelua yhdenkään poliitikon kanssa”

  3. 3

    Ultra Bran jälkeen Vuokko Hovatta menetti ensin lapsen ja sitten miehensä: ”On lohdullista tietää, että aika kauheistakin asioista voi selvitä”

    Tilaajille
  4. 4

    Sikarin muotoista asteroidia tarkkaillaan radioteleskoopilla – se on niin outo, että siinä voisi olla merkkejä vieraasta sivilisaatiosta

  5. 5

    Taksinkuljettaja törmäsi tahallaan pyöräilijään kevyen liikenteen väylällä Espoossa – jyräsi vielä kaatuneen pyöränkin

  6. 6

    Vuosikymmeniä paraatipaikalla polkuhintaan kirjoja myynyt antikvariaatti kaatui Helsingin kaupungin vuokran­korotuksiin – ”Olemme pelanneet tähänkin asti minimikatteella”

  7. 7

    #Metoo-kampanja voi lannistaa ujot ja kokemattomat pojat

  8. 8

    Suomalaismies vaati Googlelta 120 000 euron korvauksia henkisestä kärsimyksestä, kivusta ja särystä, mutta joutui itse maksajaksi

  9. 9

    Mies huijasi koko internetiä ja nosti takapihan varastonsa Lontoon 18 149 ravintolasta ykköseksi – vaikka tarjoili pelkkiä pakaste-eineksiä

  10. 10

    Venäjä saattaa antaa Ruotsille ikävän joululahjan: Iskander-ohjuksia naapuriin – Mutta miksi ohjus­kohut hymyilyttävät Venäjän tuntevia suomalais­sotilaita?

    Tilaajille
  11. Näytä lisää
  1. 1

    Helsinkiläis­nainen otti kuvan pyörä­tielle pysäköidystä paketti­autosta – autosta tuli poliisi ja vei ilman henkilöllisyys­todistusta liikkeellä olleen naisen putkaan

  2. 2

    Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

  3. 3

    Alma on julkaissut musiikkia vain vajaat 17 minuuttia – Onko hän todella kansain­välisesti menestynein suomalainen artisti?

    Tilaajille
  4. 4

    Tämä kysymys kysytään lähes jokaisessa työhaastattelussa, sillä se paljastaa työntekijästä paljon – Näin vastaat siihen oikein

    Tilaajille
  5. 5

    Onko tässä Linnan juhlien hervottomin kuva – Oletko koskaan nähnyt Timo Soinia yhtä onnellisena?

  6. 6

    Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

  7. 7

    HS:n lukijat äänestivät suosikkinsa Linnan juhlien näyttävimmistä puvuista – kärki­viisikossa säihkyviä paljetteja, upeita laahuksia ja Suomen leijonalla koristeltu housupuku

  8. 8

    Viiden lapsen isä Topi Linjama erosi vanhoillislestadiolaisuudesta ja puolustaa nyt isien asemaa – Isä on monessa perheessä juoksupoika ja äiti projektipäällikkö, hän sanoo

    Tilaajille
  9. 9

    Kummelin Heikki Silvennoinen on ymmällään ja otettu sketsinsä maailmanlaajuisesta suosiosta: ”Pääasia, että ihmiset nauravat”

  10. 10

    Järjestäjän Facebook-kirjoitus osoittaa: Töölöntorin alpakka­tapahtumalla haluttiin viedä huomio pois 612-kulkueesta ja saada se siirtymään muualle

  11. Näytä lisää