Perässähiihtäjä

Mikä on paras vaalikone?

Hyvää jatkoa Pääsiäiselle.  Minulle tämä on ollut hyvin, hyvin poikkeuksellinen Pääsiäinen, jonka muistan lopun elämäni, mutta ei tästä aiheesta sen enempää. Politiikan puolella oli pyhäpäivänä Pitkäperjantaina hyvin hiljaista, arkisena Lankalauantaina  sitäkin vilkkaampaa. Seurasin lauantaina kampanjointia Tikkurilassa Vantaan keskustassa, jossa kaupungin pääväylällä liikuskeli samaan aikaan puolelta päivin myös Ylen toimittaja ja kuvaaja  ja he tekivät illan  radio- ja televisiouutisiin raportit. Kylmä viima pyyhki ja sataa tihuutti. Ihmiset olivat kiireisiä ja näyttivät ynseää EVVK-ilmettään. Taas kerran ihailin ehdokkaita ja muita kampanjatyöntekijöitä. Kuinka he Hjallis Harkimosta Jussi Saramoon jaksoivatkaan puurtaa.  Ehdokkaat ovat todellakin Kunniakansalaisia, kuten edellisessä postaukasessa oli puhetta.  Nyt heille avautuu ns. loppusuora. Ensi keskiviikkona 8.4. alkaa ennakkoäänestys. Sen vuoksi on hyvä paneutua koneasioihin, siis vaalikoneasioihin, koska missään muualla ei ole niin  paljon tietoa ehdokkaista kuin vaalikoneissa.

Tässä blogissa on ennekin vaalien alla ollut tapana vaihtaa vaalikoneiden käyttökokemuksia. Jatketaan perinnettä. Kysäisin torstaina HS:n spesialisteilta, miten lehden vaalikone on otettu vastaan. Varsinaisessa vaalikoneessa oli siihen mennessä pistäytynyt jo yli 500 000, siis puolisen miljoonaa, kävijää.

Juuri Pääsiäisen alla lanseerattu Pikavaalikone sai liikkeelle ensimmäisenä käyttöpäivänä peräti 50 000 kokeilijaa.  Nämä ovat hurjia lukuja.

Mutta vaalikoneita vaivaa edelleen se sama tauti, joka on aikaisemminkin aiheuttanut harmia. Ne tuottavat liian usein meille käyttäjille yllättävän ja ei-toivotun vastauksen. Vikaa on siis koneissa, ei meissä käyttäjissä.

Viime viikon Suomen Kuvalehdessä oli perusteellinen kertomus  Helmi Päällysahon, joka siis äänestää ensimmäistä kertaa, valinnan vaikeuksista.  Helmi kertoi, miten vaikeaa on löytää puolue ja ehdokas.

Helsingin Malmilta kotoisin oleva Päällysaho on ilmeisesti kallellaan vihreisiin päin, mutta järkyttyi, kun sai vaalikoneesta vihreiden ehdokkaan  Leo Straniuksen  suosikikseen.  Tyypillinen vaalikonetilanne - Stranius ei  käy Päällysaholle ehdokkaaksi.

"Se on ihan hullu! Se käy kylmässä suihkussa ja sen kotona ei saa valuttaa yhtään liikaa vettä, koska se tuhoaa luonnon. Se syö puuroa, joka on tehty kylmään veteen, koska sitä ei saa lämmittää. Jotain rajaa", Päällysaho puuskahti Straniuksen tiedot saatuaan.

Tuttu tilanne meille muillekin vaalikoneen käyttäjille. Viallinen kone sylkäisee ulos sellaisen ehdokkaan, joka ei käy millään äänestettäväksi.  Ehdokkaalla on täysin väärät mielipiteet ja/tai elintavat tai hän on muuten vieroksuttava tyyppi esim. siksi, että on aivan väärästä puolueesta.

Mitä tälläisessä häiriötilanteessa kannattaa tehdä?

Pitää etsiä ja kokeilla useampia koneita, josko joku niistä tuottaisi oikean ja sopivan ehdokkaan.  Otetaan vaalikoneet vertailuun. Kertokaa omia käyttäjäkokemuksianne ja vertailkaa, millaisia ominaisuuksia olette löytäneet eri koneilta. Mikä on näiden vaalien paras kone?  Kommenttiin voi mielihyvin liittää linkkejä ja suosituksia erilaisiin koneisiin, jotta muutkin pääsevät kokeilemaan niitä.  Kuulin äskettäin väitteen, että vaalikoneita olisi useita kymmeniä ja ehdokkaat olisivat joutuneet vastaamaan yökausia niihin. Onko tosiaan näin?

Kaikista vaikeuksista huolimatta - minäkin olen vaalikoneiden ystävä ja osaltani syypää niiden leviämiseen. Kun keväällä 1999 olin HS:n toimituksessa käynnistämässä lehden ensimmäistä vaalikonetta (EU vaalit kesäkuussa 1999), en olisi ikinä voinut uskoa, että niistä puuhasteluista kasvaisi näin valtava vaalibisnes. Silloin se oli todella pienen piirin huvia - nyt lähes koko kansan.

Pääsiäisen Hyvä Kysymys kuuluu: Mikä on paras vaalikone?

Linkkejä: 

HS:n vaalikone  on täällä.

HS:n pikavaalikone on täällä.

Yleisradion vaalikone on täällä.

MTV:n vaalikone on täällä.

Kuukausiliitteen juttuni (ilmestyi lehdessä 3.4.perjantaina) hallituksen muodostamisen tuolileikeistä, menneistä ja tulevista,  löytyy täältä.

24 vastausta artikkeliin "Mikä on paras vaalikone?"

Jouni Martikainen 05.04.2015 18:46

Äänestäessä ensisijaista on valita puolue. Puolueen sisältä sitten valitaan ehdokas. Itse hyödynnän molemmissa valinnoissa myös vaalikoneita. Siis monikossa vaalikoneita. Vain yhtä vaalikonetta käyttämällä tulos on epävarmempi, kuin monien tuloksia yhdistelemällä. Excel-taulukko on hyvä väline tulosten keräämiseen.

Olen itse tehnyt viisi vaalikonetta, ja kirjannut jokaisesta neljän kärkeen päässeen ehdokkaan puolueen, ja samoin niiden neljän ehdokkaan nimet taulukkoon. Neljän puolueen ehdokkaita on saanut päässyt pisteille. Yhdeltä puolueelta 7 ehdokasta, toiselta 6, kolmannelta 3 ja neljänneltä 1.

Kunkin koneen TOP-4 sijoille päässeet saavat talukkoon sijoituksensa mukaisen merkinnän. Niiden perusteella on hyvä tehdä vertailua. KD:n Sari Mäkimattila on päässyt omilla syötteilläni kolmessa koneessa viidestä TOP-4:ään, ja on sillä mittarilla parhaiten pärjännyt ehdokas.

Vaalikoneita taitaa olla lähes kaikilla itseään kunnioittavilla medioilla ja niiden lisäksi pilvin pimein järjestöillä yms.. Näköjään kaikki eivät kaikkiin ole vastailleetkaan. Metsästäjäinliiton vaalikoneesta ( https://www.metsastajaliitto.fi/vaalikone ) löytyy hyvä liberaalisuutta mittaava väittämä vastattavaksi: "Itselataavat aseet tulisi kieltää siviileiltä". Aidosti liberaali tietysti sallii, eikä halua kieltää.

antti liikkanen 05.04.2015 20:44

YLEN:n vaaligalleria on täysin ylivoimainen.

Pentti Kangasluoma 05.04.2015 20:59

Olen selannut joitain vaalikoneita, mutta en sillä perusteellisuudella että voisin panna niitä järjestykseen. Olen elämässäni ollut tekemisissä monenlaisten päätöksentekijöiden kanssa, ja hyvän sorttisen ehdokkaan löytäminen vaalikoneen avulla on epätodennäköistä. Paperien perusteella ei välttämättä saada parasta työntekijää. Joskus olen ollut valitsemassa virkaan/toimeen, olen ollut kova kyselemään.

Ylen vaaligalleria on hyvä ajatus, siinä jokainen ehdokas saa samalla esiintymiskoulutusta. Täytti yhteiskunnallisen instituution tehtävänsä.

Muistatte tv-ohjelman missä Ahtisaaren väitettiin peitonneen Rehnin, rouvat mukana. Uutisvuodossa Stubb ja Rinne olivat vastapuolella, en usko että kumpikaan menetti ääniä. Välillä älykästä, sitten murrosikäisten juttuja.

Petro Suvanto 05.04.2015 22:03

Oikeastaan kaikki käyttämäni vaalikoneet (YLE, Hesari, Karjalainen) antavat kärkiehdokkaat kannattamistani puolueista. Itse ehdokkaan olen vaalikoneen avulla päättänyt muistaakseni kerran, kun ketään tuttua ei sillä kerralla ollut valittavana.

Vaalikoneilla on merkitystä ensi kertaa äänestäville, jotka tulevat epäpoliittisista kodeista. Eniten ne kertovat kuinka hyvin puolueiden arvot vastaavat omia. Jos tulos poikkeaa radikaalisti siitä, mitä on kuvitellut olisi itsekunkin hyvä pohtia, mitkä asiat ovat oikeasti merkityksellisiä itselle vaaleissa. Mikäli ei entuudestaan ketään ehdokasta valitun puolueen sisältä tunne, niin suunnilleen samassa elämäntilassa oleva kandidaatti todennäköisesti ajaa samanlaisia asioita kuin äänestäjä: opiskelija opiskelijoiden, duunari duunareiden ja yrittäjä yrittäjien asioita.

Olli Ainola 05.04.2015 23:39

Iltalehden vaalikone http://www.iltalehti.fi/vaalikone/ on selkein, helpoin, nopein ja erottelevin. Kysymykset ovat yksiselitteisiä, ne kattavat olennaiset asiat. Sanalla sanoen paras, olenhan itse vaikuttanut sen sisältöön ja rakenteeseen.

Vaalikoneemme laadimme muista poiketen siten, että ehdokkaat vastasivat 40 kysynykseen mutta julkaistavaan vaalikoneeseen valikoimme näistä 25 kysymystä. Raakkasimme pois kysymykset, jotka eivät toimineet tai jotka eivät erotelleet eli Kill your darlings.

antti liikkanen 06.04.2015 5:41

Vastasin yli kahteenkymmeneen vaalikoneeseen, lopulta jopa metsästäjienkin.

Suuri osa niistä oli samalta tuottajalta (pohja).

Olen ollut vaaleissa mukana 1967 alkaen.

Mikään vaalikoneista ei kerro kantojani niin hyvin kuin YLE:n Galleria eikä saa niin montaa hittiä kuin inarilaisen taikurin neliminuuttinen.

Viime vaalit olen käyttänyt ikiomaa vaalikonetta.

Olen kertonut nyt 20-vuotiaalle tyttärelleni, mitkä ovat vaaleissa neljä teemaani ja hän on sillä pohjalla tehnyt neljä sarjakuvaa.

Ne olen julkaissut netissä ja paikallisissa printeissä, tänä vuonna ilmaisjakelulehdissä.

Samat neljä teemaa kuin YLE:n vaaligalleriassa.

Venäjä, digi, kunta/sote-rakenne, onni.

Hyvin on pelittänyt.

4 vuoden kuluttua jokaisella läpyskällä ja verkolla lienee liikkuva kuva "vaalikoneenaan", niin suosittu siitä tuli.

Mutta kokeilkaapa vajaa 50 vuotta nuoremman lapsenne luovuuden mahdollisuuksia: hyvin sekin pelittää.

Markku Laukkanen 06.04.2015 11:10

Seuraavat kommentit perustuvat omiin kokemuksiin niin toimittajana, seitsemänsien vaalien ehdokkaana kuin neljän kauden kansanedustajanakin. Hieman hymyilytti kun Perässähiihtäjä kertoo miten Hjallis Harkimo jaksaa puurtaa Tikkutorilla, jossa aina kuinka ollakaan sattuu olemaan myös Ylen kamerat paikalla.

Pääkaupunkiseudun ehdokkaan kampanjointi on perin erilaista "puurtamista" kuin maakuntien vaalipiireissä. Uusi Kaakkois-Suomen vaalipiiri on Pyhtäältä Pieksämäelle ja jos jossain ei käy, tulee moitteita. Vaikka olen tunnettu ehdokas vaalipiirissäni, näissäkin vaaleissa minulla on 150 tilaisuutta, joista pääosassa puhutaan tiukkaa asiaa eikä vain small talkia mitä nämä toritapaamiset ovat.

Me emme selviä vaaleista seisomalla lauantaina jollain torilla pari tuntia kansan katsottavana. Nuoret ehdokkaat saavat politiikasta ja vaaleista aivan väärän kuvan, kun uskovat seisomisen kampanjateltalla ja esitteiden jakamisen riittävän.

Pääkaupunkiseudun ehdokkailla on se vahva etu , että valtakunnan media seuraa vaaleja heidän kauttaan. Siksi mekin saamme ihailla H Harkimon puurtamista joka lauantai Tikkurilan torilla valtakunnan pääuutisissa ja kuulla jonkun vihreiden ehdokkaan kommentteja.

Todellisuus on toisaalla. Olen Ylen julkisen palvelun mies viimeisen päälle, mutta nyt verovaroilla ylläpidetty yhtiö on kadottanut keskeisen julkisen palvelun tehtävänsä koko maan palvelusta. Jos pääuutisten vaalikommentit kysytään kansalta Kolmen sepän patsaalla tai Tikkuraitilla, ne ovat varmasti erilaisia kuin Kouvolan tai Kotkan toreilla. Ylestäkin on tullut se kuuluisa etelän metia.

Minun kohdalla oli 27 vaalikonetta, johon toivottiin vastauksia. Vastasin suurimpiin, siis noin viiteen. Ja siinäkin oli ihan riittävästi ajankulua. Jokainen suuri vaalikone kysyy suunnilleen samoja asioita, mutta eri kysymyksin ja eri painotuksin. Joskus tuntuu, että kysymyksiä on valittu toimituksen aamukahvilla, jossa jokainen saa heittää vuorollaan oman kysymyksensä.

Vastaamisen ensimmäinen tunti menee yleensä samojen perustietojen latauksessa. Kysymykset poukkoilevat aiheiltaan miten sattuu, yhtäkkiä talousaiheiden ja Naton välissä kysytään eutanasiasta tai pakkoruotsista. Erityisenä ongelmana pidän vastausvaihtoehtojen mustavalkoisuutta. Vastauksissa voi olla kysyjän kanssa samaa mieltä talouden tasapainottamisen tarpeesta täysillä, kokonaan erimieltä tai jotain siltä väliltä. Mutta kun samaan aikaan tarvitaan verotoimia, uuden työn luomista, yrittäjyyden edellytysten helpottamista ja esimerkiksi perusturvan ja perustulon yhdistämistä, menee liian vaikeaksi kun kaikki toimet vaikuttavat toisiinsa.

Eipä ihme että jotkut ehdokkaat asemoivat kantansa mahdollisimman lähelle vastausvaihtoehtojen keskustaa, ei osaa sanoa kohtaa, koska sillä tavoittaa paljon vastaajia. Myös eri kysymysten painoarvo tuntuu vaihtelevan. Nato-jäsenyys, kanta sukupuolineutraaliin avioliittoon ja pakkoruotsi tuntuvat vaikuttavan vastausprosenttiin merkittävästi, vaikka kaikesta muusta olisi samaa mieltä äänestäjän kanssa.

Toivon lämpimästi, että seuraaviin vaaleihin kehitetään jalostuneempi, paremmin ehdokkaan kantoja esiin tuova tapa äänestäjien käyttöön. Vaalikoneita tarvitaan, mutta ne eivät anna suoraa vastausta äänestäjälle. Niin tulkinnanvaraisia kysymykset ja niihin annettavat liukuvat vastaukset ovat. Mutta vaalikoneen käyttäjille, äänestäjille, se kuuluu olevan hauska harrastus.

Kysymykseen, mikä on paras vaalikone, en osaa vastata kun vastasin jo niin moneen koneeseen. Vaikka tuntuuhan se aina mukavalta, kun joku äänestäjä tulee torilla sanomaan, että olit muuten ykkönen 78 prosentin tuloksella.

Markku Laukkanen

Olli Saarinen 06.04.2015 13:51

Olli Ainolan mainostama Iltalehden vaalikone antoi virttyneelle edistysmieliselle mieluisan tuloksen: kärjessä kolme piraattia! Muutoin tulos oli diffuusimpi. Iltalehden koneen jatkuva asteikko luo näennäisvaliditeettia koska ehdokkaiden ja vastaajien käsialat vaihtelevat arvaamattomasti jopa perättäisillä vastauskerroilla. Itse suosin "kyllä ei ohi" -asteikkoa tällaisessa apparaatissa.

Vaalikoneen tarkoituksena on sijoittaa vastaajat poliittiseen kenttään poliittisten kysymysten perusteella. Iltalehden koneen viimeinen kysymys koskee omaa sijoittumista vasemmisto-oikeistoakselille. Kyse on mielikuvasta ja kehäpäätelmästä: olen vassari siis olen vassari. Keltaiselle lehdistölle mielikuvakysymys sopiikin mutta vakavammin on pohdittava onko esimerkiksi näennäisesti asiallinen mahdollinen perussuomalaisten vaalikonekysymys "tuleeko pienituloisten ansiotulovero poistaa" mielikuvakysymys vai asiakysmys koska pienituloiset eivät maksa veroa ansiotulostaan.

Tänä vuonna kokeilemani vaalikoneet ovat kaikki entistä erottelevampia mutta ovatko aiempaa viisaampia? Syntyykö erottelevuus enemmän kysymysten mielikuva- kuin asiasisällöstä? Tätä on vaikea mitata.

Tärkeitä kysymyksiä sekä tasa-arvon että lompakon kannalta ovat kuntien ja valtion suhde lakisääteisten palvelujen järjestämisessä ja kustantamisessa sekä ansiosidonnaisen turvan ja perusturvan suhde. Näistä aihealueista voi olla vaikea tehdä vaalikonekysymyksiä vaikka molemmat ovat budjettiemme ja päätöksentekojärjestelmämme ytimessä. Toivoisin, että Yliopistossa pidettäisiin ennen eduskuntavaaleja syksyn mittainen seminaari, missä poikkitieteellisesti laadittaisiin monipuolinen ja tasapainoitettu kone kansan käyttöön. Sellainen seminaari voisi poikia monta gradua demokratiatieteisiin.

Kim Sandlund 06.04.2015 14:27

En ole täysin varma siitä, kuinka suuri vaalikoneiden tuoma lisäarvo tosiasiassa on.

Kansanedustajien kannoista ja tekemistä päätöksistä arviolta noin 70-80% on yhteisiä ja päätetään omien puolueiden sisällä. Kuten keskeisimmät työllisyys-, talous-, puolustus- ja turvallisuuslinjaukset. Kansanedustajien tekemistä päätöksistä heidän oman harkintansa varaan jää siten vain noin 20-30%.

Ongelman muodostavat nämä puolueiden määrittelemät yhteiset kannat (70-80%) etenkin eduskuntavaaleja varten. Vaaliohjelmat ovat löyhiä ja mielikuviin pohjautuvia, ja myös varsin samankaltaisia eri puolueilla. Lisäksi puolueiden hinku seuraavaan hallitukseen näyttää olevan kauttaaltaan niin suuri, että yhteisistä kannoista ollaan valmiita joustamaan. Kuten kävi tällä eduskunta- ja hallituskaudella. Poliittista taktikointia, painostusta, yllätyksiä ja draamaa. Ja tietenkin poliittisia kompromisseja, joko vesittyneinä tai kokonaan kaatuneina ratkaisuina. Lopputuloksena suurta pettymystä niin puolueiden, kansanedustajien kuin äänestäjienkin keskuudessa. Eivät ne hienot vaalikoneet siihen auta, kun ongelma on puolueissa ja niiden toimintamalleissa.

Mikään ei viittaa tilanteen muuttumiseen ensi eduskuntakaudella. Vallanhimo voittanee jälleen kerran ideologian. Puolueet voisivat ottaa mallia Ruotsista, eli yrittää muodostaa jonkinlaisia poliittisia yhteenliittymiä eli blokkeja. Edes vähemmistöblokkeja tai lyhytkestoisia sellaisia, jo se auttaisi. Se voisi tuoda enemmän läpinäkyvyyttä, vakautta ja ennustettavuutta suomalaiseen politiikkaan. Mikä osaltaan voisi palauttaa kansalaisten luottamuksen, ja kääntää vuosikausia laskussa olleen äänestysprosentin nousuun.

Jouni Pulli 06.04.2015 15:29

Vaalikoneiden keskiarvo antaa jonkinmoisen suosituksen ehdokkaista, olettaen, että äänestäjä tietää, mitä puoluetta haluaa kannattaa.

Marita Salenius 06.04.2015 17:12

En enää muista moneenko vaalikoneeseen tuli vastattua. Parasta on vaikea nimetä. Mutta hyvä ei välttämättä ehdokkaan kannalta ole se, jossa pitää maksaa, jotta saat esittelysikin näkyville. Paikallinen maakuntalehtemme vaati 80 euroa.

Näinpä rohkenen sanoa, että valitettavasti nämä etelän mediat ovat tasapuolisempia - vielä -, koska maksua ei kinuta. Paremmuudesta en mene sanomaan mitään, koska samojahan nuo kysymykset tuppasi olemaan.

Mitä lie pohdiskelin viime kerralla, kun aihetta käsittelimme. Mutta oletan pohtineeni vaalikoneen pelimahdollisuutta. Siis vastaa yhteen kysymykseen ääripää vaihtoehdoilla ja katsoo miten paljon ehdokas muuttuu.Olen monen kuullut sanovan, että esim. Nato ja ydinvoima ovat niitä, jotka ratkaisevat, kenen naama ensimmäisenä näkyy.

Itse pyrin vastaamaan juuri niin, kuin ajattelin. Sellaisia keskitien vastauksia järjestelmällisesti välttelin. Siksi onkin mielenkiintoista, että tuolla maakunnan kiertueilla on kohdalle sattunut muutama, joka on sanonut osuneensa minuun.

Ehkä kuitenkin tuo Ylen vaaligalleria on avartavin. Siinä puhutaan, mitä ehditään ja ehdokkaan oma näkemys tulee parhaiten esille. Niin ja myös näkemättömyyskin.

Kyllähän sitä selviää kymmenistäkin vaalikoneista, jos vain napsuttelee hiirtä. Jos haluat jotakin kirjoittaa, niin täyttöön voi hujahtaa eräskin minuutti. Tai eräskin tunti, kuten muuan ehdokas kertoi.

Jussi Lähde 06.04.2015 21:08

H.V. Unski

Paras vaalikone on keskustelu ehdokkaiden kanssa.

Itse huomaan vaali vaalilta olevani yhä vaalikonevastaisempi ihminen.

Kyse on siitä että vaalikoneiden minulle tarjoamat ehdokkaat eivät oikeastaan koskaan ole ihmisiä joita voisin äänestää. Politiikka on professio, ammatti joka vaatii osaamista. Vaalikoneet kertovat mielipiteistä ja mikä pahinta lukitsevat ehdokkaitten mielipiteet monissa asioissa koko vaalikaudeksi vaikka he saisivat kansainedustajina asioista uutta tietoa ja uutta ymmärrystä.

Vaalikone ei kerro siitä miten ehdokas muodostaa mielipiteensä, miten hän osaa vaikuttaa muihin ihmisiin ja miten hän jäsentää maailmaa. Nämä ovat itselleni tärkeimpiä asioita ehdokasta etsiessäni.

Parhaat vaalikoneet toimivat niin että niiden kautta voi sivuuttaa kokonaan itselleen merkityksettömät kysymykset ja rajata joukkoja joista alkaa ehdokasta etsiä.

Itse toivoisin vaalikoneelta tietoa siitä missä ehdokas on tavattavissa. Paras vaalikone on kohtaaminen, myös vaalien välillä,

Alpo Koronus 06.04.2015 21:13

Hesarin vaalikone on ainakin siinä mielessä hyvä, että se näyttää ensisijaisesti kuinka paljon mielipiteet vastaavat kunkin puolueen keskiarvoa. Nykyisessä vaalijärjestelmässä kun yksittäisen ehdokkaan valintaa tärkeämpää olisi puolueen valinta.

Esimerkisi Ylen vaalikoneessa ei saa erikseen näkyviin puolueiden sijoittumista. Puolueen prosenttiluku näkyy kyllä jokaisen puolueen ehdokkaan yhteydessä, joten löytääkseen itselleen lähimmän puolueen pitää etsiä yksitellen kunkin puolueen ehdokas, ja listata järjestys vaikka sitten kynällä paperille. Joissain vaalikoneissa, kuten Iltalehdellä, puolueiden jakautumista ei näe lainkaan.

Pasi Pekkinen 07.04.2015 11:32

Kun kerran kysytään niin vastataan: parhaat vaalikoneet ovat YLEn ja HS:n.

Nuorena (48v) politiikasta kiinnostuneena insinöörinä tietenkin tykkäään vastailla vaalikoneisiin. Oma strategiani on se, että vastaan ensin vain niihin kysymyksiin, joihin itsellänikin on selkeä kanta (esim. Suomen NATO-jäsenyys), ja jätän hyvin tulkinnanvaraiset, omasta mielestäni siis huonot kysymykset (esim. suurten tuloerojen hyveellisyyden/paheellisuuden harmaasävy) kokonaan vastaamatta. Nähdäkseni nämä kysymykset keskiarvoistavat kokonaistuloksia turhan sattumanvaraisesti.

Alkukarsinnan jälkeen käyn tarkistamassa osan parhaiden (so. sopivasta puolueesta olevien) osumien vastaukset muihin kysymyksiin ja mahdolliset perustelut vastauksilleen. Ja kyllä näillä ehdokkaiden vaalikonevastauksilla on ainakin minulle merkitystä. Ainakin niillä voi karsiutua.

juha toppi 07.04.2015 12:11

Mitä hyötyä on tarkastella ehdokkaan mielipiteitä, kun eduskunnassa puluejohto päättää, miten edustajien on äänestettävä - ryhmäkurin avulla?

Kaikki vaalikoneet menevät samaan kategoriaan: IHAN SAMA.

Jarmo Salmela 07.04.2015 13:20

Vaalikoneiden toimintaa pitäisi tosissaan selvittää ja analysoida paljon avoimemmin.

Osa vaalikoneista on tehty osaamatta matematiikkaa, osa tuntematta politiikkaa ja suurin osa ovat heikkoja kummassakin. Lisäksi vaalikoneita on todella paljon.

Osa on "onhan ehdokas samaa mieltä meidän asiamme kanssa" -luokkaa, jossa kysymykset jo ovat kummallisia. Näiden käyttö on jo lähellä harhaanjohtamista.

Isoin ongelma on ehdokkaan ja omien milpiteiden samanlaisuus ja erilaisuus - aika sio osa ehdokkaista menee siinä oman joukkonsa parvessa ja yleiskysymyksissä lähes kaikki ovat samaa mieltä. Kysymykset eivät erottele riittävästi, jos ne on ladittu huonosti. Samoin tulos menee aina pieleen, jos jokin osa-alue saa paljon kysmyksiä ja toinen vähän.

Kokoenemmat vaalikoneen tekijät tuntevat nämä ongelmat. Osa on ratkonut, osa ei. Monipuolleinen mielipiteiden yhtäläisyyden mittaaminen yhteen ulottuvuuteen on matemaattinen ongelma. Avoimessa lähdekoodissa algoritmin pitäisi olla myös arvioitavana.

Toinen vaalikoneiden ongelma ovat vastaajat. Ehdokkailla on kiire, ainakin perintteistä jalkatyötä tekevillä. Vaalikoneisiin vastaamiseen aikaa ei ole montaa päivää ja vastaukset tehdään kun ehditään ja nopeasti.

Osa menee ohjelmien mukaan, osa ihan harkitusti ja osa päivän fiiliksen pohjalta. Fiktiivinen tyylinäyte: Onko Suomessa liikaa poroja? (kyllä/ei, 5 sekuntia aikaa) - ja mikä on poro, missä ne ovat ja mitä minä asiasta tiedän, en mitään.

Eduskunnussa ehkä asioihin perehdytään monipuolisemmin ja äänestyspäätös on harkittu tai ryhmäkurin mukainen.

Paljonko ehdokkaan on kannettava vastuuta vastauksistaan? Lukitsevatko vaalikonevastaukset demokratian aiempaan arvaukseen?

Demokratialle on toki hyvä, että peienen kampanjan ehdokkaat saavat kerrottua näkemyksiään. Siitä kiitos vaalikoneille.

Noloa on vaalikonejournalimsi: ehdokaksisa on täytekamaa, joka ei kovin tosissaan ota ehdokkutta, aika paljon. Ehdokkaiden enemmistö sitä tai tätä mieltä ei kuvaa oikein mitään.

Politiikan, median ja sovelletun matematiikan tutkijat yhteiseen projektiin vaalien jälkeen!!

Miika Kurtakko 07.04.2015 16:24

Vaalikoneista paras on MTV:n vaalikone. Miksi? Koska se on ainoa, joka nostaa viimeisessä kysymyksessään esiin eksopolitiikan. Se tulee olemaan tulevan vaalikauden tärkein politiikan lohko, joka jättää taaksensa kaikki "perinteiset" politiikan osa-alueet. Toivottavasti edes joku valittavista kansanedustajista on perehtynyt aiheeseen.

Marita Salenius 08.04.2015 10:16

Olipa mainio veto tuo Miika Kurtakon eksopolitiikka. Kaipa se on johonkin ulkopuoliseen tahoon kohta uskottava , kun maan asiat ovat näin rempallaan. Eikä sisältä taida pelastajaa löytyä ,vaikka singnaaleja jokapuolelta lähetetään - niin, mutta nehän eivät tulekaan samasta pisteestä.

Vaalikoneet ovat varsinaisia ulkopuolisen elämän etsimispaikkoja. Nimittäin siellä olemme me ehdokkaat valittavissa, mutta kysymysten asettelu on niin yksniitistä, että vastatessaan tunsi jopa ulkopuolisuutta. Aiheet olivat oikeat, mutta lähestymistapa väärä.

Pitäisiköhän kysyäkin välillä Esko Valtaojalta ja Kari Enqvistiltä missä maa makaa ja mitä pitäisi tehdä.

Olli Saarinen 08.04.2015 10:42

Jussi Lähteen kommentti on viisas mutta piileehän vaalikoneissa ainakin tilastollinen totuus: HS:n vaalikoneesta lasketut kaksi perusulottuvuuta sijoittavat puolueiden ehdokkaat uskottaviin ryppäisiin, mikä osoittaa senkin, että blokkivaalit tekisivät demokratiasta yksiulotteisen. Puoluevalinnalla on siis merkitystä politiikan suuntaan. Kaikilla eduskuntapuolueilla on oma profiilinsa paitsi kristillisillä ja keskustalla jotka voisivat sulautua elleivät olisi lahkoutuneet.

Puolueiden sisällä on kuitenkin laajahkoa hajontaa. Selkeästi näkee erot vasemmiston ja sdp:n osalta konservatiivisuus-liberaalisuus -asteikolla ja vihreillä, rkp:llä ja perussuomalaiaisilla oikeisto-vasemmisto -akselilla.

Tässä onkin vaalijärjestelmäme hienous: kun puoluevalinnallamme naulaamme kantamme puoluekentän "kakkaraan" niin samalla henkilövalintamme vaikuttaa puolueen sijoittumiseen poliittisessä kentässä.

Kun muun muassa Hesarin pääkirjoitussivulla on ollut luettavissa toiveita blokkivaaleihin tai listavaaleihin on tässä pohjimmiltaan kysymys median itsekritiikistä: media on demokratian välttämätön kulmakivi, ja toive autoritääriseen, yksiulotteiseen maailmaan osoittaa kykenemättömyyden hallita ja selittää todellisuuden moninaisuutta.

Tämä sama kykenemättömyys valitettavasti paljastuu useassa Ylen ehdokashaastattelussa. Monesti saattaa olla kyse myös esiintymiskokemattomuudesta.

Jussi Lähteen toivomus ehdokkaan maailmankuvan avaamisesta onnistuisi kyllä vaalikoneessakin, jos kysymykset olisivat kypsästi yleisluontoisia mutta samalla pakottavia tyyliin "Kumpaa kehittäisin, ansiosidonnaista vai perusturvaa?". Nää ketkut kun yleensä kehittäisivät molempia ja sen lisäksi (maatalous)yrittäjän turvaa.

Esa Mäkinen 08.04.2015 11:40

Osallistun keskusteluun vaalikoneen tekijänä: olen ollut mukana tekemässä Hesarin kuutta viimeisintä vaalikonetta ja olen nykyisin päävastuussa koneesta.

Toisin kuin Markku Laukkanen epäilee, kysymyksiä ei tempaista tyhjästä. Olemme testanneet noin kuutisenkymmentä kysymystä lukijoidemme avulla, ja valinneet niistä ajankohtaisimmat, tärkeimmät ja ehdokkaita erottelevimmat 20 vaalikoneeseen.

10 arvokysymystä on laadittu yhdessä Helsingin yliopiston tutkijoiden Tuomas Ylä-Anttilan ja Teemu Kemppaisen kanssa. Ne ovat tilastollisesti päteviä summamuuttujia, jotka mittaavat oikeisto-vasemmisto, konservatiivi-liberaali ja vihreä-ei vihreä -akseleiden arvomaailmaa.

Vaalikoneen algoritmi uudistettiin eurovaaleihin. Teimme yhteistyötä Aalto-yliopiston tutkijaryhmän kanssa, jotta saisimme mahdollisimman pätevän laskentatavan. Algoritmi sinänsä ei ole salainen: se on läheisyysalgoritmi, jossa lasketaan käyttäjävastaajan jokaisen vastauksen etäisyys ehdokkaiden kaikista vastauksista asteikolla 1-5. Se, jonka etäisyys on pienin, on ykkösenä.

Hesarin vaalikoneessa on tosin se erikoisuus, että laskemme ensimmäiseksi vastaukseksi sopivimman puolueen. Se päätellään puolueen ehdokkaiden keskiarvoista. Haluamme näin korostaa sitä, että ääni menee ensisijaisesti puolueelle ja vasta sitten ehdokkaalle. Hesarin vaalikone myös vähentää omasta puolueestaan poikkeavien ehdokkaiden näkyvyyttä. Tämä on journalistinen valinta, joka on toki avoimesti tehty ja avoin keskustelulle.

Jarmo Salmela 08.04.2015 17:03

Matemaattisesti tämä on varsin haastava ongelma. Vaalikoneet eivät paljoa hajonnasta piittaa., herkkyysanalyysi on omasta viitseläisyydestä.

Vaalikeksutelua vaalikoneet ovat myös parantaneet.Hyvää mallintamisessa on, että kahden plokin välinen vaali ei sopi lainkaan Suomen puolue- ja vaalijärjestelmään. Ehdokkailla puolueet hakevat lajaa haavia, jonkinlainen ohjelma/päätösanalyysi antaa tarkemman kuvan kunkin positiosta. SDP liikahti perinteiseen vasemmistoon ja vähemmän liberaaliksi, Kokoomus taas enemmän perinteistä oikeistoa kohti. PS:n konservatiivuus ja Vihreiden suvaitsevaisuus taas ovat toisensa vastakohtia.

HS on käyttänyt joskus SOM (self organizing map) mallia myös analyysissa.

Koska jokainen kysymys muodostaa oman ulottuvuuden (noin) vektorimainen läheisyysalgoritmi, jota näköjään usemmat käyyttävät, ei oikeastaan toimi.

EHkä Helsingin Sanomien Säätiö rahoittaisi jatkokehitystä ja analyysia?

jussi koivunen 12.04.2015 11:05

Vaalikoneen vastaukset on "buleerattuja", ihmettelen jos joku todella sieltä löytää ehdokkaansa. Tosin ns. uraputkessa painiva kansalainen, joka ei ehdi seurata politiikkaa voi astua tähän ansaan.

Jarmo Salmela 16.04.2015 18:26

vaalikoneanallyysia - Fiksumpi puoluekartta: Konservatiivit, Nationalistikonservatiivit, Vasemmistoliberaalit, Liberaalit, Maltillinen vasemmisto ja Markkinaliberaalit.

http://blogs.helsinki.fi/niemivir/?p=293

Jotain tällaista tarvittaisiin - hajontaa toki lisäävät täyte-ehdokkaat, jotka ehkä eivät ole ihan selvillä missä puolueessa ovat. Isoill heitä ei juuri ole, pienryhmillä taas useita.

Antti Salovaara 16.04.2015 23:41

Parasta vaalikonetta en osaa sanoa, mutta näissä vaaleissa olen nauttinut erityisesti monista vaalikoneanalyyseistä (kuten vaikka tuosta Jarmo Salmelan linkittämästä).

Koneiden ja kysymysten monimutkaisuus tuntuu ainakin toisinaan liioitellulta. Me päätimmekin testata, miten toimisi huomattavasti yksinkertaisempi ja hetkessä täytettävä vaalikone. Voit tutustua ajatukseemme täällä: http://www.jakauma.fi/suoraviivainen-vaalikone/

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?
Luetuimmat
  1. 1

    Hyytävä sää vyöryy nyt etelään asti: luvassa jopa päiväpakkasia ja räntää – ”Talvirenkaat alle”, suosittelee Liikenneturva

  2. 2

    Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

    Tilaajille
  3. 3

    Tapasi vastata puhelimeen saa ihmiset kuvittelemaan sinusta monta asiaa – tutkijat analysoivat tarkasti, millainen tervehdys kuulostaa luotettavalta

  4. 4

    Kuusta löytyi luola, mikä voi kiihdyttää Maan kiertolaisen asuttamista

  5. 5

    Laulaja Tomi Metsäketo kirjoittaa itseensä kohdistuneista häirintäsyytöksistä, mutta kiertää keskustelun seksuaalisesta häirinnästä – Tästä on kyse

  6. 6

    ”Ota poikasi kainaloon” – Jos haluat kasvattaa pojan, joka ei ahdistele, yksi keino on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan ylitse muiden

  7. 7

    Miten terve, koulutettu ja menestyvä nainen voi uupua jopa ennen kuin täyttää 30?

  8. 8

    Alaikäisen epäillään puukottaneen puistossa kävellyttä naista Vaasassa – valitsi uhrinsa ilmeisesti sattumalta

  9. 9

    Yhdysvaltain entinen presidentti Bush arvosteli kovin sanoin Trumpin ajan politiikkaa mainitsematta Trumpia

  10. 10

    Länsimetron koeajo tyssäsi tällä kertaa vaihdevikaan Otaniemessä – Metrojohtaja: ”Kriittisiä vikoja on korjattavana 150–200”

  11. Näytä lisää
  1. 1

    ”Ota poikasi kainaloon” – Jos haluat kasvattaa pojan, joka ei ahdistele, yksi keino on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan ylitse muiden

  2. 2

    Hyytävä sää vyöryy nyt etelään asti: luvassa jopa päiväpakkasia ja räntää – ”Talvirenkaat alle”, suosittelee Liikenneturva

  3. 3

    Miten terve, koulutettu ja menestyvä nainen voi uupua jopa ennen kuin täyttää 30?

  4. 4

    Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

    Tilaajille
  5. 5

    Laulaja Tomi Metsäketo kirjoittaa itseensä kohdistuneista häirintäsyytöksistä, mutta kiertää keskustelun seksuaalisesta häirinnästä – Tästä on kyse

  6. 6

    ”Väkisin viinaa, hotellihuone, seksuaalinen hyväksikäyttö / raiskaus”: Suomen elokuva-alalla ahdistellut naiset kertovat kokemuksistaan

  7. 7

    ”Jätä avaimet tuohon. Kiitos ja hei” – Työpsykologi Hanna Poskiparta sai nuorena yllätyspotkut unelmatyöstään, mutta oppi samalla paljon olennaista työyhteisöstä

    Tilaajille
  8. 8

    Länsimetron koeajo tyssäsi tällä kertaa vaihdevikaan Otaniemessä – Metrojohtaja: ”Kriittisiä vikoja on korjattavana 150–200”

  9. 9

    Kuura Maula ei kutsu lastaan pojaksi, Maisa Leppänen antoi poikansa pukeutua mekkoon – Näin toimii vanhempi, joka haluaa kasvattaa lapsensa feministisesti

    Tilaajille
  10. 10

    Tapasi vastata puhelimeen saa ihmiset kuvittelemaan sinusta monta asiaa – tutkijat analysoivat tarkasti, millainen tervehdys kuulostaa luotettavalta

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Ossi Nyman ei tee töitä ja sanoo, että työvoimatoimisto on ihmisoikeusloukkaus – näin ”ideologisesti työtön” taktikoi itselleen yhteiskunnan tuet

    Tilaajille
  2. 2

    ”Äiti soittaa”, vilkutti puhelin kuolleen pojan vieressä – oppilas Niina Sassi, poliisi Timo Leppälä ja muut Jokelan koulusurman kokeneet kertovat nyt, millaiset jäljet tragedia jätti

    Tilaajille
  3. 3

    Sairaanhoitaja Paula Vuotila, 61, eli 30 vuotta ”koulutetun eliittielämää” – sitten hän ajautui asumaan rappukäytävissä

  4. 4

    ”Kaikki alalla olevat tietävät sen ringin” – Suomen elokuva-alalta kerätyssä kymmenien ahdistelukertomusten aineistossa muutama nimi toistuu

  5. 5

    ”Ota poikasi kainaloon” – Jos haluat kasvattaa pojan, joka ei ahdistele, yksi keino on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan ylitse muiden

  6. 6

    Aleksis Salusjärvi oli lukiossa, kun nainen kavahti häntä ensi kerran bussipysäkillä – #MeToo-kampanja herätti miehet kertomaan, miltä tuntuu, kun nainen pelkää

  7. 7

    ”Sinun hiljaisuutesi on valanut sementtiin itätytön stereotypian, ja se myy lisää poikamiesmatkoja”, kirjoittaa kirjailija Sofi Oksanen avoimessa kirjeessään Melania Trumpille

  8. 8

    Kirjailija kertoi olevansa ”ideologisesti” työtön ja kikkailevansa tukia – TE-toimisto katkaisee tuet ja aloittaa poikkeuksellisen selvityksen

  9. 9

    Kuura Maula ei kutsu lastaan pojaksi, Maisa Leppänen antoi poikansa pukeutua mekkoon – Näin toimii vanhempi, joka haluaa kasvattaa lapsensa feministisesti

    Tilaajille
  10. 10

    Trumpin lähipiiri pelkää presidentin olevan ”hajoamassa” – avustajat yrittävät pitää presidentin aisoissa, kun hän saapuu toimistolle kiihdyksissään

  11. Näytä lisää