Perässähiihtäjä

Mitä demarien pitäisi tehdä?

Hyvää Päivää. Kiitos kaikille puhemieskeskusteluun osallistuneille. Kuten usein käy keskustelu muutti muotoaan, ja lopuksi pohdimme sitä, pitäisikö oppositiolle antaa paikka seuraavassa eduskunnan puhemiehistössä. Näin on ollut tapana vuodesta 1970, joten kysymys on pitkästä parlamentaarisesta traditiosta.

Seuraavan puhemiehistön valinta on siis jonkinlainen merkkipaalu. Joko 45 vuotta kestänyt perinne jatkuu tai sitten se ei jatku. Se lienee kiinni ennen muuta tulevista hallituspuolueista keskustasta, perussuomalaisista ja varsinkin kokoomuksesta, joka kolmikon pienimpänä todennäköisesti joutuisi luovuttamaan paikkansa opposition edustajalle. Saapa nähdä.

Tänään keskiviikkona julkistettiin HS-Gallup, jonka tekeminen on aloitettu heti vaalien jälkeen 20. huhtikuuta ja lopetettu viime perjantaina 15. toukokuuta. Mittauksen tekemisen aikana tapahtui mm. vaalitulos vahvistettiin, eduskunta järjestäytyi ja valitsi tilapäiset puhemiehet, tasavallan presidentti avasi valtiopäivät, Stubbin hallitus muuttui toimitusministeristöksi, Juha Sipilä aloitti hallitustunnustelut antamalla kaikille puolueille liudan kysymyksiä, vastaukset saatuaan Sipilä mietiskeli muutaman päivän ja ilmoitti, että haluaa aloittaa hallitusneuvottelut keskustan, perussuomalaisten ja kokoomuksen hallituksen muodostamisesta.

Sipilän ilmoituksen jälkeen hallitusneuvottelut alkoivat ja kolme puoluetta pääsi viime viikolla sopimukseen ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, EU-politiikasta ja maahanmuuttopolitiikasta.

HS-Gallupissa näkyy vaalien aluspäivien trendi. Perussuomalaisten kannatus on noussut 1,6 prosenttiyksikköä ja Sdp:n on laskenut 1,4  prosenttiyksikköä. Keskusta on suurin 21,1, perussuomalaiset toiseksi suurin 19,2 %, kokoomus 18,0 ja Sdp 15,1 %.

Kiinnostavin luku on Sdp:n 15,1 %., sillä Sdp oli kyselyn tekemisen aikaan näkyvästi esillä. Puheenjohtaja Antti Rinne pyrki hallitukseen, mutta kesken alustavien hallituskeskustelujen syntyi keskustelu Jutta Urpilaisen asemasta ja muutaman päivän sekava vaihe.  Negatiivinen keskustelu meni aika tavalla Rinteen piikkiin.

Viime torstaina julkaistiin HS-Gallup, jossa arvioitiin puoluejohtajien onnistumista vaalien esiintymisessä. Sekin oli Rinteen kannalta huono. Sdp:n kannattajat olivat häneen tyytymättömiä. Ero oli hyvin suuri siihen, miten muiden puolueiden  kannattaat suhtautuivat omiin puheenjohtajinsa.

Mitä demarien pitäisi tehdä?

Minä en tiedä, Tietävätkö kommentaattorit?  Mietitään tätä päivä tai parikin oikein porukalla, sillä hallitusneuvotteluista ei taida hetkeen kuulua mitään konkreettista. Siksi Päivän Hyvä Kysymys kuuluu: Mitä demarien pitäisi tehdä?

Lukuvinkki:

Lähipäivien ohjelma hallitusneuvotteluissa näyttää tältä:

Loppuviikolla:

- Keskiviikkona on määrä hahmottaa kymmenen miljardin euron haastetta tarkemmin. Keskustellaan sotesta.

- Torstaina kerrotaan hallituksen neljän vuoden kärkihankkeet eli tärkeimmäksi koetut tavoiteltavat asiat.

- Perjantaina pitäisi tietää, miten neljän miljardin euron reformikori kootaan.

- Viikonloppuna viimeistellään talouden raamia. Viimeistään sunnuntaina hallitusneuvottelijat ryhmittäytyvät hallinnonaloittain käsitelläkseen säästöjä ja uudistuksia.

Ensi viikolla:

- Maanantai ja tiistai, mahdollisesti keskiviikko neuvotellaan yötä myöten ja viimeistellään hallitusohjelma. Tiistaina ja keskiviikkona sovitaan ministerinpaikkojen jaosta.

- Torstaina 28.5. puolueiden eduskuntaryhmät ja puolue-elimet ovat koolla. Ne hyväksyvät hallitusohjelman ja valitsevat uudet ministerit.

- Eduskunta saa virallisen hallitusneuvotteluista. Eduskunta valitsee avoimessa äänestyksessä pääministerin.

-  Perjantaina 29.5.  Tasavallan presidentti nimittää Juha Sipilän pääministeriksi ja tämän esityksestä muut ministerit. Hallitus aloittaa työnsä.

37 vastausta artikkeliin "Mitä demarien pitäisi tehdä?"

Jouni Martikainen 20.05.2015 12:17

Itse uskon, että yksi monia kaihertava piirre demareissa on edelleen vahvana näkyvä napanuora vanhaan sosialismin aateperintöön yhteiskunnasta itsestään monien hyödykkeiden ensisijaisena tuottajana. Ei enää niinkään tavaroiden tuotannossa, vaikka toki jopa kaipausta valtionyhtiöihin teollisuudessa tuodaan esiin, vaan ennenkaikkea palveluiden tuotannon osalta.

Demarit ovat olleet mm. aktiivisia taklaamaan yrityksiä pois palveluntuotannosta viime hallituskauden SOTE-virittelyissä. Jos vaikkapa niitä SOTE-palveluita tarkastellaan palvelunsaajan näkökulmasta, niin mitä väliä onko palveluntuottaja yritys vai yhteiskunta itse suoraan kunhan palvelu on laadukasta, hyvin saatavissa ja edullista? Vastaavasti maksajan kannalta mitä väliä onko palveluntuottaja yritys vai yhteiskunta itse suoraan kunhan palvelut ovat laadukaita, hyvin saatavissa ja edullisia?

Olen viikko sitten pähkäillyt tätä aihepiiriä kuntien osalta: https://jounimartikainen.wordpress.com/2015/05/13/kuntien-tie-suunnitelmatalous-vai-markkinatalous/

Oma konsultaationi onkin, että uskosta suunnitelmatalouden erinomaisuuteen kansalaisille tarpeellisissa palveluissa kannattaisi luopua, ja keskittyä yhteiskunnan järjestämien palveluiden osalta siihen, että niitä on. Siihen, että niitä on laadukkaina, edullisina ja tavoitettavina. Yhteiskunnan ihan itse omalla tuotannollaan tuottamien hyödykkeiden ideologian en enää usko olevan valtavirtoja puoleensa vetävää.

Perttu Rytsölä 20.05.2015 12:54

>Mitä demarien pitäisi tehdä?

- nostaa naisia johtoon, 2/3 kansanedustajista ja todnäk äänestäjistä on naisia

- alkaa ajaa perustuloa ja osoittaa näin, että kansalaisten etu on tärkeämpi kuin ay-liikkeen

- vaihtaa holhous kansalaista ymmärtävään ja tukevaan sosiaalipolitiikka

- lopettaa puheet pakkoyrittäjyydestä ja yrittää tukea yrittäjiä sen sijaan, että vaatii palaamista vanhaan palkkatyöläisten maailmaan

Ylipäänsä maalata sellainen kuva tulevaisuuden Suomesta, johon kansalaiset uskovat ja joka inspiroi heitä. Nyt puolue näyttää vanhojen starojen ja muutaman poliittisen broilerin eipäs-liikkeeltä

Risto Virrankoski 20.05.2015 13:26

Oikein lyhyesti sanottuna demarien pitäisi tehdä sama, mitä Keskusta jo teki. Keskustahan oli edellisten vaalien rökäletappion jälkeen moneen kertaan lopulliseen tuhoon tuomittu puolue, jolle 'ei enää ole tilausta'. Nyt Keskusta on suvereeni ja johtava puolue.

Mitä siis Keskusta teki. Se valitsi puheenjohtajan, joka näyttää olevan tiukasti taloudellisten tosiasioiden pohjalta toimiva johtaja ja yleensäkin ns. asialinjalla.

Sellaisesta, vahvasta johtajasta, kansa pitää. Ei 'porukalla päättävistä'.

Pentti Kangasluoma 20.05.2015 13:39

AY-liikkeen demareiden tulisi pysyä omalla tontillaan, Jutta Urpilainen yritti rajaviivaa vetää, mutta pääluottamiesten kopeissa kävi nurina ja

Rinteen tukijat olivat työväenliikkeen siltä siiveeltä.

SDP:n tulisi solmia kiinteät suhteet SDE:n, eli Viron sosialidemokraatteihin. Myös puolueosastoiden tasolla, sekä erityisesti

nuorison kesken. Ystävyyseurat, ystävyyskunnat, menkää sinne toimimaan,

siinä ohje jäsenille. Kuten Ruotsin ja Saksan kanssa.

SDP:n,maanpuolustus tärkeämksi osasi toimintaa. Perussuomalaiset ovat sitä korostaneet, eikä heidän kannatuksensa ole siitä vähentynyt. Olemme pieni

valtio, emme ketään uhkaa. Meillä on historiamme parhaat upseerit.

Suhteessa Venäjään täytyy olla sanavarastossa myöskin omia sanoja. Naton

synnyssä, kehityksessä sosialidemokraateillä monissa maissa ollut tärkeä

rooli. Niitä kokemuksia on kerättävä.

"Luomunaisia ei näe keväisin kaupunkien kaduilla. On ne ainakin vähän laitettuja", psykologi aamu-tv keskustelussa, helluntaiheila keskustelussa.

Jan Rossi 20.05.2015 13:52

Mitä demarien pitäisi tehdä? SDP on järjestöllisessä kriisissä. Ihmiset eivät enää jaksa uskoa tähän valtiohoitajapuolueeseen, eikä demarit itsekään oikein jaksa uudistua, kun porukka alkaa olemaan senioripitoista, eikä vanhat jäärät yksinkertaisesti hahmota muuttunutta maailmaa. SDP on jäänyt menneisyytensä vangiksi ja siitä irtoaminen on erittäin vaikeaa.

SDP teki suuren virheen nostaessaan Rinteen vielä johtoonsa, vaikka uusi johtaja olisi pitänyt hakea jostakin muualta kuin ay-liikkeestä. Rinne on niin kokematon politiikassa, että ei käsitä sen lainalaisuuksia. SDP:llä ei ole aikaa odottaa, että Rinne pääsee kiinni politiikan toimintatapoihin. Ihmiset yksinkertaiseti jouksevat tällä hetkellä pakoon puoluetta.

Tilanne on se, josta olen aikaisemmin kirjoittanut, että SDP olisi saanut paremman vaalituloksen, jos Rinne olisi ymmärtänyt vetää SDP:n Stubbin hallituksesta jo kesällä 2014, kun Rinteestä tuli ministeri. Olisi kaatanut hallituksen, kuin jäänyt riitelemään siihen. En käsitä miksi SDP halusi hamaan tappiin saakka istua hallituksessa, jossa se ei edes halunnut olla mukana. Miksi hallitusta ei kaadettu syksyllä, miksi? Rinne olisi voinut ryhtyä muutosjohtajaksi, mutta ei, tyytyi vanhan takuumieheksi ja menetti sen tuhannen taalan momentuminsa. Ei ymmärtänyt, sokaistui kun pääsi valtiovarainministeriksi. Puolen vuoden pesti vaihtuu nyt oppositiojohtajan pestiin. Rinne ei nosta SDP:tä nousuun oppositiosta. Rinteen aika on lopussa.

Ukkokööri nostaa nyt päätään puolueessa, mutta lopulta SDP muuntuu vihervasemmistolaiseksi puolueeksi, ja puolueen saa käsiinsä joku nainen tulevaisuudessa. Taantuminen jatkuu. Viherfeministinen linja ei saa laajaa kannatusta Suomessa. Vihreät ja vasemmistoliitto imevät jo viherfeministien äänet. Persut vievät miesäänestäjät. SDP on tuhon tiellä. Vuoden loppuun mennessä kannatus on jo kymmenessä prosentissä.

Jan Rossi

Heikki Huotari 20.05.2015 14:41

Mielestäni demarit tekivät suuren virheen kun valitsivat Antti Rinteen puheenjohtajaksi; se oli ikäänkuin paluu 70/80-luvulle.

Eikä sillä saatu sitä mitä haettiin - duunarit äänestivät persuja.

Demareiden pitää nyt tehdä selvä hajurako ay-liikkeeseen. Samalla he voisivat alkaa ajamaan perustuloa. Tämä toki kaventaa ay-liikeen mandaattia mitä ilmeisimmin, mutta se tehostaisi monella tapaa yhteiskunnan toimintaa.

Tommy Uschanoffin kirjoitukset siitä miten työtä tekevä luokka pitäisi nykyään määritellä ovat varsin osuvia. Jos olen oikein havainnut demareiden puoluesihteeri Reijo Paananen on nekin jo ehtinyt tyrmäämään.

Kysymys kuuluukin: onko demareilla oikeasti halua uudistua ja ymmärtää minkälaisessa maailmassa me elämme 2010-luvulla. Kukaan tai mikään taho ei voi tehdä tätä uudistusta heidän puolesta.

Marita Salenius 20.05.2015 15:25

Kun en ole demari, niin pitäisi tietysti sanoa, että jatkaa vaan samaan malliin, niin pääsee pienten joukkoon. Toisaalta sitten olisimme taas asetelmassa:kolme suurta. Ellei sitten vihreät nielaise koko vasemmistoa. Ehkä todella ajaudumme blokkijärjestelmään.

Vasemmiston - mitä se nyt yleensäkään nykyään on - on varmasti keskenään vakavasti mietittävä, onko sillä enää mitään tarjottavaa yhteiskunnalle. Siis sellaista tarjottavaa, jota voisi esitellä vaihtoehtona - niin... lopulta siis mille. Oikeastaanhan enää ei katsota vaihtoehtoja, vaan valitaan eri mahdollisuuksista, mitä mikin puolue voisi hyödyntää.

Millä perusteella sitä yleensä nykyään puolue valitaan? Vaikuttaako sukuperinne, yksittäinen ehdokas, puolueen puheenjohtaja, puolueen ulkoinen tyyli, vai paneutuuko joku ihan tosissaan eri puolueiden ohjelmiin ja näkemyksiin tehdäkseen valinnan? Jossakin kohdassahan se lopulta natsahtaa, mikä on se sopiva.

Demareiden ongelma on vanhan suuren puoluemallin sopimattomuus nykyajan nopeatempoiseen puoluevaihdantaan. Jos et politiikalla "myy" on tehtävä jotakin muuta. Aiemminkin on keskusteltu demareiden epäonnistuneista puoluejohtajavalinnoista. Ei pitäisi hötkyillä. Puolue on ollut eräänlaisessa paniikissa, jota kasvattaa ulkopuolinen voima. Hermo ei kestä tehdä sitä omaa politiikkaa, vaan jatkuvasti kurkitaan toisten tekemisiä.

En kiellä, etteikö demari saisi ajaa bemarilla, mutta kun se ei rohkene kuitenkaan tehdä sitä ns. julkisesti. Eli hyväksyisi sen tosiasian, että onkin se hyväosainen ja hyväpalkkainen, jonka ei tarvitse joka euroa laskea, mutta muistaa kuitenkin, että kaikilla ei mene yhtä hyvin. Tämä bemaridemari on täysin unohtanut, miksi puolue ylipäätään on joskus muodostettu.

Puolue on kuin suuri muovailuvahamassa, joka on jäänyt kuivumaan ja siitä ei voi muovata enää mitään, vaan se hajoaa palasiksi. Ne työväenlaulut ja toveri-hokemat voisi jo jättää sinne kulttuuriosioon ja puhua ihmiselle.

Itse kun on lähtöisin demaripaikkakunnalta ja tullut muuttaneeksi elämän sattumusten kautta keskustapaikkakunnalle, niin jonkin verran näkemystä on tullut mahtipontisesta yhden puolueen politiikasta. Jos löytyy paljon samaa, niin erojakin on. Demareilla napanuora ei ole niin vahva, kuin keskustassa. Molemmat puolueet ovat olleet perinteisesti hegemoniaan halukkaita.

Pitäisikö puolue aja alas ja perustaa se uudelleen. Vanhaa korjaamalla ei tunnu syntyvän mitään järjellistä. No ehki nousuakin syntyy, vaikkei hissinopeudella, jos hallitus töpeksii.

Teemu Männynsalo 20.05.2015 15:58

Hyvin tiivis läheisyys ay-liikkeeseen määrittelee aivan liikaa identiteettiä; demareille on ay-kasvot. Tämän rinnalla ovat yritykset olla vanhuspuolue. Valtionhoitajapuolue on muuttunut ja kapeutunut negatiiviseksi jarruttajaksi ja veronkorottajaksi. Muut vihervasemmistolaiset ovat yleis-ja aatepoliittisempia, vetoavat paremmin tunteisiin, koska uusia konkreettisia etuja ei ole jaettavaksi (vas.liitto ja Vihreät).

1) Keskilinjan naiskasvot johtoon. Äijäfeminismi syrjään.

2) Realistinen talouspolitiikka kasvuttomaan ympäristöön.

3) Aatetta mukaan, suhde ay-liikkeeseen läpinäkyvämmäksi, pois kabineteista.

4) Arvojen päivitys ja arvot esiin. Mikä ja mitä on valtio nykydemarien katsannossa. Unelmahöttö on saatava kokonaan irti ja on oltava nimenomaan muuta vihervasemmistoa uskottavampi: tämä ei tarkoita suuria lupauksia vaan selkeyttä, reiluutta ja realismia.

5) vastustajat selviksi: ketä vastaan mielikuvapolitiikka suunnataan. Kaikkia ei kannata valita vastustajiksi eikä kaikkea vastustaa; kukaan ei usko, jos on kaikkia vastaan. Demarit ovat nyt liian yksin, tai kaksin ay-liikkeen kanssa. Persut vai Kokoomus vai Keskusta.

Mutta oma aate ja arvot ovat kova ydin, etujen hierarkia toinen taso.

Irma Hilpelä 20.05.2015 17:13

Demarien pitäisi valmistautua seuraavaan puoluekokoukseensa huolellisesti ja olla valmis vaihtamaan johtoaan. Se on kokonaan heidän omissa käsissään. Jos demarit eivät onnistu uudistumaan, kannatus valuu perussuomalaisille ja vihreille.

Kyösti Salovaara 20.05.2015 17:27

Aika vahvasti sanottu että "vanhat jäärät eivät hahmota muuttunutta maailmaa" niin kuin tuolla sanotaan - ikärasismin ohella ehkä väite vallan väärä. Minä kun luen esim. Demokraatti-lehteä (ex Suomen Sosialidemokraatti) niin kyllä tuntuu etteivät "nuoret" hahmota muuttunutta maailmaa vaan nimenomaan he takertuvat johonkin viherpuna-aatteeseen, jota ei oikeasti ole olemassakaan. Nimenomaan nuoret eivät tunnusta, vaikka ehkä havaitsevat, että maailma on muuttunut.

Marita Salenius osuu oikeaan: kun demarit ovat todella pääosin (ansaitusti, hankitusti, ei peritysti) keskiluokkaa ja ajavat jos ei bemarilla niin Skodalla ja Toyotalla joka tapauksessa niin pitäisi se myös (ylpeänä) myöntää.

Englannin labourin häviön jälkeen yksi terävimmistä ja lupaavimmista puolueen kriitikoista (joka sittemmin luopui puolueen johtajapaikan tavoittelusta) nimenomaan korosti tuota ongelmaa: jos työväenpuolue ei tunnusta olevansa keskellä ja keskiluokkaista hyvin toimeentulevaa väkeä, ei se mitenkään voi menestyä vaaleissa.

Olen täällä aiemminkin sanonut, että on se kumma, kun demarit ja ay-liike ovat ajaneet kannattajilleen parempaa ja rikkaampaa elämää, niin se sitten kielletään kun tavoiteltu on saavutettu ikään kuin jonkun aatteellisemman aatteen takia. Kun on päästy mihin pyrittiin, niin miksi hemmetissä sitä pitää hävetä?

Mutta edelleen, Demokraattia lukemalla kyllä näkee etteivät demarit ainakaan vielä ole oppineet vaalihäviöstä mitään, ei yhtään mitään. Tuskin tajuavat edes hävinneensä, joten puoluesihteerin ideoin tuhkasta nousuun riittää kun puoluekoneistoa rasvataan. Mistä rasva, sitä ihmettelen.

Mauno Rissanen 20.05.2015 17:59

Demareiden on itse löydettävä se, miten linjaansa vaihtavat. Jos puolue haluaa tosissaan pyrkiä vielä maan suurimmaksi puolueeksi, niin muutoksia on myös tehtävä.

Yksi demareiden painolasti on ammattiyhdistysliike. SDP mielletään SAK:n ja muun ammattiyhdistysbväen etupuolueeksi. Tämän maan ongelmat eivät kulje ammattiyhdistyksien rajoja pitkin. Niiden jäsenet kuuluvat hyväosaisiin. SDP:stä on tullut hyväosaisten asian ajaja.

En halveksi aatteellisuutta. "Pienen ihmisen" puolesta puhuminen kuuluu kuuroille korville kuitenkin niin kauan, kuin "pientä ihmistä" ei määritetä tarkasti. On löydettävä todelliset kipukohdat. Eivät kaikki yksinhuoltajat ole vähäosaisia. Eivät kaikki yksin elävät ole vähäosaisia. Kolmi- ja useampilapsiset perheet ovat takuulla ahtaammalla kuin yksilapsiset.

Demareiden ongelma on yleistävä kieli. Kun he keksivät surkuttelutermin, he julistavat kaikki mahdolliset ja mahdottomatkin surkuteltavissa olevat avun tarpeessa oleviksi.

Tuollaisen kielenkäytön olennaisin tavoite ei ole asioiden korjaaminen vaan äänien haaliminen vaaleissa. Sama piirre tulee esille demareiden selityksessä, että heidän sanomansa ei tavoittanut ihmisiä. Ei tavoita ei, kun ihmiset ymmärtävät sanoman onttouden.

Kielen takana ovat asiat. Jakopolitiikka on ajettu haaksirikkoon saattamalla liian laajat kansalaispiirit jakopolitiikan kohteiksi.

Kyllä SDP vielä alhostaan nousee, mutta uudet johtajat ja todellisia asioita ajettaviksi puolue tarvitsee. Vähän parempaa sosiologiaa kehiin!

Ville Purhonen 20.05.2015 18:13

Uschanovin taannoinen kolumni selitti aika hyvin sen, minkä takia minun ikäluokkani ei innostu työväenaatteesta. Vakitöihin alle parikymppisenä ei pääse käytännössä kukaan, joten työelämä alkaa kunnolla vasta opiskeluiden päätyttyä melkein kolmikymppisenä, koitappa siinä sitten löytää nuorta joka mieltää itsensä kuuluvan työväkeen.

Mutta isoin ongelma demareilla on se, että pohjoismaissa kaikki puolueet on ajanut sosiaalidemokratiaa öbaut 80-luvulta lähtien. Kun joka poliitikon ihanteena on suurin piirtein samanlainen hyvinvointivaltio vähän eri vivahteilla ja painotuksilla, demareilta ei löydy enää selkeää visiota mitä he ajavat ja näkyväksi rooliksi jää lähinnä olla AY-liikkeen poliittinen jatke.

Vesa Kaitera 20.05.2015 19:01

Tässä vaiheessa lienee selvää, että Antti Rinne ei ollut paras mahdollinen henkilö SDP:n puheenjohtajaksi. Demareiden kannattaisi vaihtaa hänet ensi tilassa. Pelkkä puheenjotajan vaihdos ei kuiienkaan välttämättä nosta demareita tähtiin, myös poliittisen lijan ja toimintatapojen olisi muututtava. SDP:n tulisi suunnata kohti poliittista keskustaa, laitavasemmalta ei kovin paljon lisä-ääniä löydy. Myös nykyistä kovin korostunutta napanuoraa SAK:hon tulisi hällentää, muttei kuitenkaan katkaista. SDP:n tulisi myös paljon aiempaa enemmän satsata siihen, että sen ideologisten tavoitteiden pohjalta muodotuisi konkreettinen ja samaan suuntaan vetävä poliittinen toimenpideohjelma. Minusta SDP on jo vuosia elänyt lähinnä kädestä suuhun, ja sellainen ei ole uskottavaa politiikkaa.

Juha Koivisto 20.05.2015 19:44

Demareiden pitäisi lopettaa menneisyydessä roikkuminen ja uudistusten vastustaminen. Ja sitten vielä tunnustaa tosiasiat ja lopettaa pään syvemmälle pensaaseen työntäminen. Eivät demareiden kannattajat ihan oikeasti ole niin tyhmiä kuin demarijohto näyttää luulevan.

Juho Mattila 20.05.2015 20:14

Demarit leimautuivat vaalitaistelussa jakopuolueeksi. En nähnyt yhtään vaalikeskustelua, jossa he olisivat puollustaneet markkinataloutta tai yrittäjiä. Nämä ovat kuitenkin yhteiskunnan tärkein moottori. Jos missään keskustelussa heitä ei puollusteta, tulee sosialismi mieleen.

Neovostoliitto yritti 70 vuotta kehittää sitä huonolla menestyksellä.

Pentti Miettinen 20.05.2015 20:20

Liityin puolueeseen jo 1960-luvulla.

Murheellisena katselen puolueen nykyisiä kannatuslukuja. Kasvoin työläisperheessä kouluja käymättömien vanhempien lapsena. Lähinnä oman puolueeni toiminnan ansiosta sain tilaisuuden käydä kouluja ja hankkia ammatti, jonka eläkkeestä maksan mielelläni nykyisin nk. "raippaveroa".

Puolueen vanhat tavoitteet on konkreettisimmilta osiltaan saavutettu. Muutkin puolueet ovat juliastautuneet työväen puolueiksi. Jos muiden puolueiden ohjelmilla autetaan myös heikoimmin toimeentulevan väestön asemaa, niin asiahan on hyvä. Ja jos perussuomalaiset pystyvät huolehtimaan tämän huonommin toimeentulevan väestön eduista, niin hyvähän sekin on.

Kannatuslukujen valossa suomalaiset äänestäjät kokevat, että demareita ei enää tarvitse äänestää, kun muut puolueet hoitavat demarien entisten kannattajien edut paremmin kuin nykyinen sosialidemokraattinen puolue. Itse kylläkin tulen äänestämään hautaan menooni asti minulle rakkaaksi tullutta puoluetta, jota saan kiittää mahdollisuudesta maksuttomaan koulutukseen ja akateemiseen loppututkintoon !

Henkilökohtaisesti en pidä tärkeänä enää palata ns. juurille. Eihän noita juuria enää oikeastaan olekaan, kun savupiipputeollisuus on maastamme jo lähes loppunut. Palvelualoilla toki on kasvava määrä suomalaisia, joile sosialidemokraattiset aatteet hyvin sopisivat. Jutta Urpilainen näki aivan oikein, että koulutettu, mutta heikosti palkattu alempi keskiluokka opettajineen ja hoitajineen olisi väestönosa, jonka etujen mukaista olisi kannattaa sosialidemokraatteja.

Mutta tarvittaisiin taas kahdeksan kohdan lista, kuten 1960-luvulla. Siinä kerrottaisiin selvästi, mitkä asiat pitää Suomessa hoitaa kuntoon. Ei näiden viimeisten vaaliohjelmien höpönpöpöllä ketään saada mukaan puoluettamme äänestämään.

Martti Hirvensalo 20.05.2015 20:21

Ville Purhonen kuvaa hyvin ammattiin valmistuvien tunnelmia ja suhdetta vasemmistoon.

Unto pani pahan kysymyksen: "Mitä demarien pitäisi tehdä?" On helpompi kääntää kysymys muotoon: Mitä demarien ei pitäisi tehdä?

Kakun jakamisen sijaan pitäisi miettiä keinoja sen kasvattamiseksi.

Vasemmiston kannatus on aikanaan kummunnut kateuden lietsomisesta ja verotusta on pitkälti kehitetty periaatteella: "herrat ne ajaa autoilla", "herrat ne juo konjakkia" ja "progressiivinen ja korkea tulovero on oikein herroille". Nykyisin Suomessa on yli kaksi miljoonaa herraa auton omistajina, ja tavallisena itseään pitävä suuri joukko kokee maksavansa liikaa veroja. Raha ei lisäänny matkalla, kun se ensin kerätään veroina ja osa sitten palautetaan maksajille esimerkiksi lapsilisinä.

Yrityksille on vuosikymmenien kuluessa sälytetty kalliita velvoitteita työvoimakustannuksina ja lyhyenä työaikana. Nyt pitäisi julistaa, että ainakaan lähimmän kymmenen vuoden jaksolla ei hyväksytä yhtään uutta kustannuksien lisää työnantajille. Myöskään työllistämistä vaikeuttavia toimia ei pitäisi edistää (esimerkiksi ns. 0-tuntisopimuskielto).

Laittomat- ja tukilakot aiheuttavat ihmisiin epävarmuutta sekä turvattomuuden tunnetta. Lakkoja kohtaan tunnettu inho kohdistuu ay-liikkeeseen sekä yhdistyy SDP:hen, joka nauttii ay-liikkeen tukea sekä fyysisen vaalityön, että rahoituksen kautta. Keulakuvina SDP:ssä on runsaasti ay-aktiiveja sekä ay-liikkeessä demareita.

Kansan koulutustaso on vuosikymmenien aikana kohonnut, joten populismin voisi jättää Timo Soinin hiekkalaatikolle. Antti Rinteen näpertely eläkeläisten kalastuksenhoitomaksun vapautuksella tai lapsivähennyksellä oli helppoheikkimäistä populismia, kun maassa on todellisiakin ongelmia.

"Toveri"-sanan käytön voisi lopettaa kokonaan. Suurin osa suomalaisista kokee sen vastakkainasettelun vertauskuvana ja muistaa Neuvostoliiton hirmuvallan inhimilliset kärsimykset.

Monessakaan maassa köyhän asema ei ole parempi kuin Suomessa (missä on ?) Vasemmmisto yrittää nuoleskella epämääräisesti tunnistettavia "köyhiä" äänestäjiä. Tilastollisesti köyhien joukossa on suurena ryhmänä opiskelijat, jotka nauttivat paremmasta elintasosta kuin ehkä minkään muun maan opiskelijat. "Köyhissä" on myös runsaasti pienituloisia, mutta varakkaita henkilöitä sekä varakkaan ja hyvätuloisen puolisoita.

Pentti Kangasluoma 20.05.2015 21:00

Puoluosastot ovat se perusta millä kepu pärjää. Kun uusia ei tule niin vanhat veisaa samaa virttä. Toisaalta, vanhoille jää kuitenkin valtaa, luottamuspaikkoja. Jopa tiettyjä lisäansioita, luottamuspalkkioita kuntatasolta.

SDP syntyi kansainvälisenä ilmiönä, sen voimattomuus on osa samaan teemaa.

Työnantajat, yrittäjät ovat demarivastaisia. Vuosikymmenien aikana heillä

on ollut ymmärtämystä, joten puolueen täytyy vakavasti pohtia miksi antipatia on syntynyt.

Ay-liike luulee omien linnoitusten olevan vahvoja. Mutta Timo Rädyn vallan

katoaminen on varoittava esimerkki.

Pekka Turunen 20.05.2015 21:34

Ei ole minullakaan antaa demareille helppoa konstia menestykseen. Jos olisi, he olisivat sen varmaan itsekin jo keksineet ja kokeilleet.

Tietysti jotain voi koettaa hahmottaa. Ehkä kannattaisi palata siihen, mitä he ovat joskus olleet: parempaa tulevaisuutta rakentava valtionhoitajapuolue. Aatehan on sinänsä hyvä ja kaunis, mutta se on päässyt rapistumaan maailman melskeissä. Luulisi, että pian voisi olla taas kysyntää aidolle solidaarisuudelle ja koko kansan edulle näiden raha- ja populismi-oppien ruvetessa kyllästyttämään?

Aatteen välineet pitäisi tietysti päivittää nykypäivään. Kun vanhat tavoitteet on enimmäkseen saavutettu, kannattaisi katsoa rehellisesti ympärilleen ja miettiä miten tästä eteenpäin. Jatkuvan kasvun aika on jäänyt taakse. Ei kannattaisi siis keskittyä ay-liikkeen viitoittamalla tiellä vain jarruttamaan kaikkia muutoksia. Tosin jos on aidosti neuvoton eikä ymmärrä maailman muuttuneen niin sitten kai joutaakin kuihtua pois.

Tämän jälkeen tarvittaisiinkin vain karismaattinen johtaja, joka saisi kansan uskomaan näihin päivitettyihin tavoitteisiin! Ei kai se nyt voi niin vaikeaa olla - onnistuihan se keskustaltakin!

Toistaiseksi demarit ovat hätäpäissään valinneet päinvastaisen suunnan. Populismin kanssa on flirttailtu, välillä aika tyrmistyttävästikin. Nytkään Krista Kiuru ei vakuuta television A-studiossa. Puheenjohtajaksi valittiin ay-liikkeen mies puolustamaan saavutettuja etuja. Ja mikä painaa tämän puheenjohtajan mieltä tässä vaikeassa tilanteessa? Mikäpä muu kuin puolueen sisäinen valtataistelu! Taitaa fiksuimpia demareita nolottaa.

V-M Kimanen 20.05.2015 22:20

Komppaan aikaisempia kommentoijia. Minulta ei pidä kysyä tällaista kysymystä, koska yrittäjänä, juristina ja liikkeenjohdon neuvonantajana todellisuus työelämästä ja erityisesti pk-yritysten ongelmista on valottunut lähes päinvastaisena Antti Rinteeseen verrattuna. Voidaan hyvin kysyä, miksi Ay-liikkeelle ja demareille pk-yritykset ovat kirosana - siitä huolimatta, että ne ovat ainoina lisänneet työpaikkoja viime vuosina. Oikeastaan pitäisi vain toivoa että demarit jatkavat Antti Rinteen vetämänä hamaan tappiin asti.

Nostan esiin yhden kummallisen episodin, joka vei viimeisenkin vähäisen uskon, että puheenjohtaja ansaitsisi arvostustamme: ulkomaiselle kollegalle esitetty tyttömäinen valitus siitä, että Jutta on kiusannut ja ollut muutenkin kamala. Rinteeltä on nähty muitakin surkuhupaisia näyteltyjä esityksiä vvm-roolissaan, mutta tätä taivasteltiin meidän kulmakuppilassa kaikkein eniten.

Tuomo Kokko 20.05.2015 22:21

"Mitä demarien pitäisi tehdä?"

Riippuu täysin siitä keneltä kysytään. Vastustajien mielestä vastaus on varmaankin nopea poliittinen itsemurha, tai ainakin viimeaikaisen kannatuslaskettelun jatkaminen.

Mutta jos ja kun tiedustellaan neutraaleilta tarkkailijoilta reseptiä puolueen suosion lisäämiseksi, suosittelen ensi hätään hyvin vanhaa ja varsin tehokasta rohtoa: oppositioasemaa. Käytännössä potilas onkin lääkekuurinsa jo aloittanut. Hallituksen tarjous kansalle tulee kaikesta päätellen merkitsemään hikeä ja kyyneleitä, joten ministereiden kritisoiminen muodostuu enemmän kuin helpoksi.

Toinen, melkein yhtä vaivaton mutta paljon riskialttiimpi temppu on johtajavaihdos. Äskettäin se tehtiin, mutta korjausliike suuntautui väärin. Urpilaisen hätäinen korvaaminen Rinteellä toisaalta pienensi, toisaalta naisisti eduskuntaryhmän, vaikka miesjohtajalla koetettiin luonnollisesti houkutella nimenomaan mieskannattajia. Viimemainituista suuri osa oli jo ehtinyt valita toisin, sanonko minkä äijämäisen puolueen!

Laajemmin ja yhteiskunnallisemmin SDP:n tilanne on vaikea. Sata vuotta sosialidemokratiaa on vienyt monet hankkeet - nykytermillä - maaliin, ja suomalaisen työväestön maailma ehti tulla ikään kuin valmiiksi. Valitettavasti kehitys ei suostunut pysähtymään lakipisteeseensä. Elinkeinorakenne on muuttunut nopeasti, eikä vanhasta kunnon vasemmistohyveestäkään, kansainvälisestä solidaarisuudesta, ole kansallispopulistisessa ilmapiirissä paljon jäljellä.

Demarien kannattajakunnan ikääntymiselle on naureskeltu, mutta ääni se on eläkeläisenkin ääni. Kansan vanheneminen on eräs tämän maan varmimmista trendeistä, ja ikäihmisten tiedetään olevan aktiivisia äänestäjiä. Voisivatko sosialidemokraatit ottaa aloitteen nimenomaan vanhenevan väen edunvalvojana?

Antti Liikkanen 20.05.2015 22:29

Meidän demareiden pitää sen lisäksi, että he (me) joutuvat/joudumme myymään Saariniemenkatu vitosessa lahoavan läpipaskon talonsa/talomme, istua nyt "perseet penkkiin"-tyyliin ja odottaa.

Joka kerran kun kuka tahansa mikaeljungner tai juhanavartiainen avaa suunsa, pitää ihalaisten, rinteiden ja urpilaisten pitää oma suunsa tiukasti kiinni.

Palataan asiaan kekrinä, joka Suomessa perinteisesti on sellainen aika vuodesta, jolloin vasta vaihdetaan työpaikkoja.

Tunnussana: "Kyl se sit siitä"

lähteet:

"27 muun EU:n maan demaripuolueiden kokemukset viimeisten 10 vuoden aikana ihan liki (subsidiaarisesti) nähtynä"

(Bruxelles 2005-2015)

Veli-Pekka Silvan 20.05.2015 22:32

Punavihreys ei ole ainakaan se suunta mihin demarien pitää suunnata, se on jo nyt niin yleinen ettei sillä saada uutta kannatusta, Vihreät ja VL ovat punavihreitä ja punavihreyttä ei kansan enemmistö kannata.

Yksi mahdollisuus on se että demareista tehdään naisten puolue, iso osa demarikansanedustajista on naisia.

Eero Säynätkari 20.05.2015 22:50

Tulisiko demareiden muuttua joksikin muuksi? Ei; se puhuisi selvää kieltä siitä että pyritään vain pitämään kiinni menneestä vallasta.

Ongelma ei ole myöskään se, että viesti olisi epäselvä—se ei vain erotu joukosta koska kaikki muut puolueet, ihan kaikki, ovat omaksuneet sosiaalidemokraattisen hyvinvointivaltion idean.

Sosiaalidemokraatteja ei siis enää tarvita.

Valitettavasti kovin moni äänestää SDP:tä koska on aina äänestänyt. Yhteiskunnan kannalta paras ratkaisu olisi hajoittaa puolue.

Ne, jotka ovat suurelta osin tyytyväisiä asioiden nykytilaan voisivat siirtyä puolueeseen joka pitää status quosta huolta joka tapauksessa, ja ehkä lisäävät siihen jonkin oman näkökulmansa. Vihreät ja Keskusta, joillekin ehkä Kristilliset, osalle Piraatit tai muut pienemmät puolueet. Perussuomalaisiin suurin exodus on jo tapahtunutkin.

Ne joiden mielestä on vielä tehtävää voisivat sen sijaan siirtyä rohkeasti vasemmalle, kaikkein järkevimmin Vasemmistoliittoon, mutta jos äänikynnystä ja vaalitapaa muutetaan, myös pienempiin puolueisiin.

Näin saataisiin pehmennettyä varsinkin Keskustan linjauksia, nostettua Vihreät merkittävämpään asemaan, ja toisaalta luotua vasemmalle vielä vahvempi vastavoima ylilyönneille ja miettimään miten päästään lähemmäs Marxin itsensä toteuttamisen yhteiskuntaa evoluution kautta, ei revoluution ja sosialismin.

Juhani Heinula 21.05.2015 1:36

Sosialistinen ääri-ilmentymä kommunismi kuoli ja kuopattiin taloudellisena aatteena Neuvostoliiton myötä. Sosialistisen kontrollitalouden pehmeämmät advokaatit eli erilaiset demaripuolueet jatkoivat kuitenkin landratun sosialismin edistämistä, vaikka suunnitelmatalous makasikin jo haudassa. Demarien usko valtion kaikkivoipaisuuteen oli niin vahva, että puolue hirttäytyi omaan köyteensä. Puolue ei halunnut ymmärtää, että iso osa äänestäjistä oli oivaltanut, että kansalle jaettava kakku pitää ensin leipoa. Entisestä yhteiskunnallisesta uudistajasta tuli uudistusten jarrumies. Jutta Urpilainen teki mielestäni oikeansuuntaisen oikaisuyrityksen, mutta se ei tietenkään sopinut AY-pomoille, joiden valta olisi hiljalleen alkanut liudentua. Tuloksen tiedämme. Linjalla Rinne, Heinäluoma, Lindman, Paananen jne ei SDP tule kuuna päivänä palaamaan ykköspuolueeksi. Puolueen vaalimantrakin "vientivetoisen yritystoiminnan kehittäminen" ilman yhtään merkittävää toimenpide-ehdotusta suorastaan huusi onttouttaan, sillä suuri osa äänestäjistä kyllä ymmärsi, että demareille yritysten etujen ajaminen on myrkynjuontia: siinähän saattaisi pahimmillaan joku vielä rikastuakin.

Sitten niihin ilmaisiin neuvoihin. Katkaiskaa napanuora ay-liikkeeseen ja pankaa johto vaihtoon, älkääkä missään tapauksessa valitko sinne Sanna Marinin kaltaisia vasemmistojyriä, joiden paikka on Li Anderssonin ja Anna Kontulan vierellä vasemmistoliitossa. Demareista vasemmalta ei ole saatavissa uusia äänestäjiä. Tehkää itsellenne selväksi, mistä ja miten jaettava kakku syntyy. Lopettakaa kateuden kylväminen ja kannustakaa ihmisiä menestymään, sillä lopulta heikompiosaisten ihmisten paras turva ovat voittoa tekevät yksityiset yritykset. Lopettakaa myös "luvassa kylmää kyytiä" -tyyppiset lausunnot ja uhkailut, ainakin ennen kuin tiedetään tulokset ja siirtykää asiallisen argumentaatioon.

Tässä oli aluksi muutama ns hyvä neuvo. Onneksi kuitenkin tiedämme, että demarit eivät neuvoistani piittaa, joten muut puolueet voivat huokaista helpotuksesta.

Pasi Pekkinen 21.05.2015 13:17

Puolue ei uudistu uskottavasti sillä, että julkisesti myöntää uudistamistarpeen ja päättää, että nyt uudistetaan puolue ja kirkastetaan sen linja. Puolueen sanoma ei tavoita kansaa, jos pahoittelee kansan huomion jääneen tavoittamatta ja päättää jatkossa puhua ymmärrettävämmällä kielellä.

Puolue uudistuu, sen linja kirkastuu ja sen sanoma tavoittaa kansan vain uskottavalla tekemisellä ja uskottavilla sanomisilla, ei siitä virallisesti päättämällä. Tätä ei ole kuultu eikä nähty demareiden leiristä ainakaan viime aikoina.

Ulkopuolisen silmin on mahdotonta tietää onko esim. keskusta jotenkin oikeasti uudistunut tai ylipäänsä lainkaan muuttunut. Tällä hetkellä keskustan uskottavuus ja suosio, näin ulkopuolisen silmissä, tuntuisi lepäävän erittäin suurelta osin yksin Sipilän varassa - toki perustuen osin myös kilpailijoiden epäsuosioon.

Loppujen lopuksi, aivan kaiken (puolueorganisaation, -ohjelman ja muun sälän, jota suuri yleisö ei tunne, eikä sitä kiinnosta) merkittävyydessään ohittaa uskottavasti esiintyvä sopivasti karismaattinen johtaja.

Miika Kurtakko 21.05.2015 16:07

En malta olla tarttumatta Pasi Pekkisen kysymykseen, onko kepu oikeasti muuttunut tai uudistunut. Kokemukseni mukaan keskusta sai Sipilässä erittäin pätevän ja pragmaattisen operatiivisen johtajan, jolla on miellyttävä habitus. Sisällöllisesti kepu on ainakin 80%:sti sama kuin ennen Sipilää.

Ja sitten demareihin. Muita puolueita tippaakaan vähättelemättä voi sanoa, että SDP oli 1900-luvun merkittävin puolue Suomessa. Paitsi että se oli isoin, niin se sai myös eniten aikaiseksi - siitäkin huolimatta, että se joutui 1920- ja 1930-luvun sekä Kekkosen alkuvuosien aikana poliittiseen paitsioon. Forssan ohjelman kaikki tavoitteet saavutettiin, pl. kirkon erottaminen valtiosta (mikä on tietenkin erittäin validi tavoite nykyäänkin). Maatyöläisten (kannattajien suuri enemmistö), teollisuustyöväen (hyvin toimeentullut vähemmistö) ja pienyrittäjien (puolueen alkuperäinen johtoporukka) liitto muuttui sadassa vuodessa voittopuolisesti hyvin koulutetuiksi palkansaajiksi.

Ehkä tärkein asia, jonka demarit ovat unohtaneet tässä pitkän ja kunniakkaan matkan varrella, on vapausaate. Se oli työväenliikkeen keskeisin tavoite: vapauttaa ihmiset raadannasta ja orjuudesta ihmisarvoiseen elämään. Vaatimukset työajan rajoittamisesta, koulutuksesta, terveydenhuollosta sekä työväen itsensä järjestämä sivistys- ja kulttuuritoiminta tähtäsivät kaikki samaan asiaan: ihmisten vapauden maksimointiin. Toinen demarien helmasynti on ollut yrittäjien ja erityisesti pienyrittäjien unohtaminen ja vähättely. Kuten edellä kirjoitin, pienyrittäjät ja osuustoimintamiehet puolueen perustivat ja sitä pitkäään johtivat. Näistä merkittävin oli Väinö Tanner, joka pitkälti loi Elannon.

Aatteellisesti puolueen pitäisi siis palata oikeille juurilleen ja ottaa haltuunsa "vapauden" käsite poliittiselta oikeistolta. Vasemmistolainen vapaus tarkoittanee jotain muuta kuin mahdollisuus kuolla omaehtoisesti nälkään. Vaalitulosten perusteella voi tehdä sen johtopäätöksen, ettei kansa halua nykyisenlaista vasemmistolaista politiikkaa, mutta lähtökohtaisesti ei voi sanoa, etteikö kansa kaipaisi vasemmistolaista tai uusvasemmistolaista politiikkaa ylipäätänsä.

Uskaltaisin väittää, että moderni vasemmistolaisuus lähtee ensisijaisesti arvoliberaaliuden kautta: suvaitsevaisuus, moniarvoisuus, toisten ihmisten kunnioittaminen, rauhanaate, arjen turvallisuus, valinnanvapaus, luovuus, itsensä toteuttaminen, kansainvälisyys... näistä se lähtee. Tämän rinnalle pitäisi kehittää realistinen talousohjelma, joka mahdollistaa edelliset. Varsinkin yritystoiminta pitäisi pystyä hahmottamaan ihan mikrotasolta asti; nykyiset SDP:n opit lähtevät liiaksi makrotason tarkasteluista. Joka tapauksessa SDP:n (ja miksei koko vasemmiston) ongelmat ovat aatteellisia - puheenjohtajan vaihdos ei auta, vaikka SDP saisi puheenjohtajakseen Sipilääkin paremman operatiivisen jyrän.

Aleksi Päiväläinen 21.05.2015 17:22

On helppo yhtyä moniin kommentaattoreihin siinä, että SDP:n vahva ay-kytkös on muuttunut sille rasitteeksi. Varsinkin kun se riippuu ja roikkuuu vahvasti SAK-vetoisen ns. perinteisen ay-yhteisön lieassa. Nykyajan duunareista vain pieni osa on enää rasvanäppisiä sorvareita ja hitsareita.

Ehkäpä tässä yhteydessä olisi tarpeen esittää kysymys, että onko demareille nykyisessä puoluekentässä oikeastaan enää tilausta tai tilaa. Ja jos on, niin missä on "markkinarako"? Täytyy nimittäin tunnustaa, että PS:n nousun myötä demarit on puolueista ainoa, jolle allekirjoittaneen on vaikea löytää selkeää ja mielekästä kohderyhmää.

Miika Kurtakon havainto vapausaatteen merkityksestä on hyvä. Mutta nyky-yhteiskunnassa - olettaen että olemme päässeet eroon luokkayhteiskunnasta, jossa SDP rakensi perustansa - esimerkiksi kaltaiseni keskiluokkaisen porvarin näkökulmasta vapautta ei ole ainakaan se, että julkinen valta päättää puolestani mihin merkittävä siivu minun palkkatuloistani käytetään. Toki keskiluokkainen porvarikaan ei monista hyvinvointivaltion hedelmistä halua luopua, joten varmaan demareille olisi kysyntää, mikäli he uskaltaisivat rohkeasti uusiutua.

On tietysti kokonaan toinen juttu, että mikä se uudistumisen tie sitten pitäisi olla. Ehkäpä esimerkiksi profiloituminen nykyaikaisen valkokaulusköyhälistön asialle? Esimerkiksi korkeasti koulutetut matalapalkkaiset sivistystyön ammattilaiset ja pätkätyöläiset? Kyllähän sivistystyö taisi työväenliikkeenkin asialistalla olla aikoinaan korkealla, mutta enpä muista SDP:n tarjonneen mitään uutta esimerkiksi koulutus- ja sivistyspolitiikkaan viimeiseen 10 vuoteen.

Mutta kaikissa tapauksissa demareiden pitäisi piirun verran luopua valtiouskostaan ja siitä ajatuksesta, että kaikkiin ongelmiin löytyy ratkaisu lisärahoituksella ja verojen korotuksella.

Lasse Reunanen 21.05.2015 18:56

Sdp:n puolueena pitää toimia kansalaisten tavoitteiden mukaan, jolla vaalikannatus saadaan. Tavoitteitani ovat;

- Puolue jonka rahoitukseen ei kerätä jäsenmaksuja. Seinät leveällä ja katto korkealla myös jäsenkäytäntöön.

- Sosiaalinen yhteishyvä käytäntöön - myös puoluenimeen (Sosiaali...)

- Sdp:n kansanedustajat eduskuntatyössä (oppositiossa vastaesityksin toimien) luovuttava valtuustoedustuksistaan (muistakin edustuksellisista päällekkäisyyksistä - joihin löytyy muitakin).

Pentti Kangasluoma 21.05.2015 19:07

Miikka Kurtakko esittää hyvän analyysin SDP:n merkityksestä historiallisessa Suomessa. Samalla tavalla sisarpuolueet ovat toimineet myös muissa pohjoismaissa. Suomen kohtalonyhteys Neuvostoliiton naapurina on tuonut omat askelkuvionsa politiikkaan. Kun Kremlin pannasta päästiin Rafael Paasion jälkeen niin mentiin turhan syvälle. Kun Gorban avaukset liikauttivat seisovaa vettä niin demarinuoret eivät parveilleet Tallinnan Laululavalla. He veljeilivät sandinistisissien kanssa.

Keskustelu seksuaalisistä vähemmistöistä on ollut tärkeää, opettavaa.

Monelle on käynyt selväksi että nämä asiasta voivat tulla ajankohtaisiksi

omassa perheessä, suvussa. Mutta kaikenlaisten vähemmistöjen tulee ymmärtää että omien oikeuksien jatkuva esillä pito loitontaa väistämättä valtaväestöä näistä ryhmistä.

RKP pitää kielivähemmistön puolta mutta ei lyö sitä korttia pöytään joka kierroksella. Yritän sanoa ettei sukupuolineutraalista avioliittolaista

ole usein vaaliteemaksi. SDP:n tapana on ollut korostaa esim. siviilipalvelusmiesten asiaa, kuitenkin, vaaleissa saimme 490.000 ääntä,

monta sotilasvalan vannonutta oli mukana. Ja sitä ylpeät äidit päälle.

Kyösti Salovaara 21.05.2015 20:53

"En hyväksy ollenkaan", sanoin SAK:n Lauri Lyly äsken tv-uutisissa.

Kannattaako noteerata mitä Lyly eikä SAK hyväksy. Eikä SDP.

Ehkä ei mutta jos ei hyväksy mitään muutosta, mitä jää jäljelle? Ei ainakaan demaripuoluetta, se on varmaa.

Siis Lyly ei hyväksy että opiskelijoiden pitäisi lyhyemmässä ajassa opiskella tarvittava, enemmän. Ei voi vaatia tehostusta. Ei nuorilta, ei keneltäkään. Eihän lapsetkaan sitä hyväksy - parempi olisi kun ei tarttis päntätä mitään; että riittäisi kun tabletilla selaa Googlea - kyllä Google osaa. Tämäkö on SDP:n ja SAK:n visio tulevaisuudesta? Se se on ja siksi tuho odottaa, pelkään. Koko yhteiskuntaa jos Lyly saa asiasta päättää.

Miksi Suomessa pitää pitää pitkät kesälomat? Että elämä olisi helpompaa? Jokainen työssä ollut tietää, että perheelliset, varsinkin naiset, haluavat pitää kesäloman heinäkuussa koska silloin elämä on helpompaa. Ja aurinko paistaa. Joskus.

Koska näin on, faktisesti ja oikeassa elämässä, miksi ei siirrytä Saksan malliin jossa kesäloma on 6 viikkoa ja muut pidemmät lomat pitkin vuotta.

"Ei sovi ollenkaan", tulee Lyly sanomaan vaikka asia ei hänelle kuulu lainkaan.

Silloin kun me vanhat jääräpäät käytiin koulua, luokassa oli 44 oppilasta eikä kukaan kysynyt meidän mielipidettä. Piti vaan alistua ja opiskella. Piti jopa päntätä asioita omaan päähän.

Mitä SDP:n pitäisi tehdä?

Lopettaa muutoksen vastustaminen. Juna meni jo - vihellys vaimenee.

Jos ei pillin vaimenevaa vihellystä kuule, ei juuri mitään ole tehtävissä.

Martti Hirvensalo 21.05.2015 22:07

Miika Kurtakko luettelee osuvasti tekstinsä viimeisessä kappaleessa vasemmistolaisuuden kauniita piirteitä "suvaitsevuus moniarvoisuus.." jne. Nämä sopivat hyvin lähes kaikkiin puolueisiin ja jos lisätään mukaan ihmisten erilaisuuden tunnustaminen, ahkeruuden, lahjakkuuden ja luovuuden kunnioitus sekä näistä seuraavien tuloerojen hyväksyminen, ollaankin yhtäkkiä kokoomuksessa (jota en kylläkään äänestänyt).

Demarit voisivat siirtyä askeleen nykyaikaan edes lisäämällä toisen a-kirjaimen puolueen nimeen. Sosialismilla on kokemuksen perusteella huono kaiku niiden esimerkkien mukaan, mitä lähihistoriasta on tiedossa. Mieleen tulee lähinnä Neuvostoliitto, Albania, Kuuba ja Pohjois-Korea.

Jouni Pulli 22.05.2015 11:33

SDP ei taida vielä olla saavuttanut kannatuksensa aallonpohjaa.

Puolueen on jatkossa katsottava eteenpäin ei muisteltava menneisyyttä. Tulevaisuudessa on maamme ja kansamme kohdattava hyvin paljon vaikeita haasteita ja niiden hoitamiseen tarvitaan myös SDP:tä. Tulevan hallituksen voimat eivät taida yksin riittää.

Oppositiossa puolueen pitäisi pystyä selkeyttämään olemassaolonsa perusteita sekä syitä siihen, miksi kansa haluaisi SDP:n hallitusvastuuseen eli vastaamaan maamme kehityksen suunnasta. Nykyisellä kannatuksen romahduksella sellaiseen toimintaan ei ole kansan tilausta.

Olli Saarinen 22.05.2015 12:31

Marita Salenius kirjoittaa osuvasti: "Puolue on kuin suuri muovailuvahamassa, joka on jäänyt kuivumaan ja siitä ei voi muovata enää mitään, vaan se hajoaa palasiksi."

Yhteiskuntaruumis on ameeba, joka liikkuu ja muuttaa muotoaan jäykistyneiden rakenteiden jäädessä jälkeen.

Olen muualla arvostellut ay-liikettä tavasta kierrättää omia ongelmiaan työnantajan kautta. Esimerkiksi työeläke on kokolailla palkansaajien sisäinen tulonsiirto; kuitenkin siitä ja sen ehdoista neuvotellaan työnantajan kanssa.

Tällä mekanismilla ei oteta vastuuta omasta solidaarisuudesta. Ay-liikkeessä ei näy sellaista kehityssuuntaa mikä asiaa parantaisi koska solidaarisuusongelma on jo liittojen sisällä eikä ainoastaan niiden välillä.

Demarien toinen pesäke, kunnat, on myös osoittanut George Orwellin osuneen oikeaan siinä, että toiset ovat tasa-arvoisempia kuin toiset luottamusmiesten turvatessa kuntatyöntekijöiden yliturvaa. Valtion ja kuntien selkeän suhteen tulisi olla valtiouskoisten silmäterä, suhdetta ei ole kuitenkaan järkevästi määritelty.

Osuuskauppa-aate ja keskinäisyys ovat sosialismin yksi ilmenemismuoto ja niiden suosio kuvaa myös demarien poliittista potentiaalia.

Palkansaajaliikkeen aatteellisena orgaanina Sdp:n kannattaisi ottaa todesta ay-liikkeen ja julkisten rakenteiden jäätyneisyyden ongelmat ja kehittää sellaiset vuorovaikutustavat, jotka vastaavat nyky-yhteiskunnan todellisuutta, missä vastakkainasettelu työnantajan kanssa ei enää ole tärkein ongelma vaan ongelmana on palkansaajien ja verrokkiensa keskinäinen veljeys ulkoisten elintasopaineiden puristuksessa.

Pekka Turunen 22.05.2015 20:57

Keskustelussa demarien tilanteesta on esitetty ilahduttavan paljon hyviä puheenvuoroja.

Pasi Pekkinen nosti esiin kiinnostavan kysymyksen, jota olen itsekin usein pohtinut: mitkä kaikki tekijät vaikuttavat puolueiden kannatukseen? Kuinka paljon keskusta on neljän vuoden aikana oikeasti uudistunut ja muuttunut? Tuskinpa kovin paljon. Aate ja ohjelma kun muodostavat ilmeisesti vain pohjan jossain taustalla ja niiden vaikutus kannatukseen on pitkäkestoinen ja hidas muuttumaan.

Nopeimmat muutokset tulevat muista asioista. Nykyisin äänestäjät saattavat rankaista "omaa" puoluettaan, jos joku asia tympäisee. Kansainvälinen aateilmasto ja siihen liittyvät trendit vaikuttavat. Yksittäiset päätökset ja puolueen edustajien teot ärsyttävät tai innostavat kansaa. Mielikuvat jylläävät. Ennen kaikkea kuitenkin puheenjohtajan persoona ja esiintyminen ovat tärkeitä, ja niissä muutokset ovat melko nopeita. Naama myös kuluu ja uusi naama tuntuu raikkaalta. Lipposen väkevän johtajuuden jälkeen Vanhasen "harmaampi" olemus saattoi tuntua monesta virkistävältä.

Entä sitten demareiden tulevaisuus? Miksi yhteiskunnan uudistajasta tuli uudistusten vastustaja? Tavoitteet saavutettiin, mutta maailma muuttui eikä puolue pysynyt vauhdissa mukana. Sdp:n sietäisi avoimesti miettiä tilannettaan ja päivittää sitten kurssinsa nykyaikaan. Voisiko Sdp esimerkiksi antaa vaihtoehdon populismille? Olisiko puolueella rohkeutta höllentää kytköstä ay-liikkeeseen? Entä perustulo?

Oppositioasema antaa hyvän lähtökohdan kohentaa kannatusta, mutta ihan automaattisesti viime vuosien keskusta-ilmiö ei ehkä toteudu. Silti kun ensihuuma uudesta hallituksesta laantuu ja vaikeat päätökset rupeavat kirpaisemaan, etsii kansa taas vaihtoehtoa. Silloin uuden puheenjohtajan vetämä Sdp, joka ei olisi enää ihan hukassa, voisi olla taas se raikas vaihtoehto.

Pentti Kangasluoma 24.05.2015 10:52

Uudelle hallitukselle.Pesäpallo tunnetuksi maailmalla!

Tarvitsemme uusia ajatuksia, sadat miljoonat seuraa baseballia, pesäpallo

on serkku. Mutta koska olette nähneet,lukeneet että täällä olisi ollut

kuvaavia, toimittajia muista maista. Seuraamassa kansallispeliämme.

Tekstin on kirjoittanut New Yor Timesin Lontoon toimituksen päällikkö

Steven Lohr. Hän osasi arvostaa meitä, oli pelannut baseballia.

New York Times Steven Lohr Alajärvi 1988 - googleta

ALAJARVI, Finland— It is the time of year when night in much of Finland means the sun lowers itself onto the horizon and perches there until morning, when you can read on a park bench at midnight and when this northern nation's boys of summer thrill their countrymen in contests of pesapallo, or Finnish baseball.

Like the American version, pesapallo is a nine-inning game of bats, balls, gloves and bases. But it is also a distinctively Finnish game, begun in 1922 by Prof. Lauri Pihkala and originally intended to toughen Finnish troops for what was then another national pursuit - fighting Russians.

Even today, long after Finland has reached a peaceful accommodation with its giant eastern neighbor, pesapallo retains its war-game semantics. In Finnish baseball, runners are not ''out'' but ''killed.''

Miika Kurtakko 26.05.2015 10:14

Palataan vielä hetkeksi demareiden asioihin ennen "strategisen" hallitusohjelman ja salkkujaon julkistamista. SDP:n ja laajemminkin kansainvälisen sosialidemokratian toinen suuri linjanmuutos tapahtui 1990-luvulla. SDP ja sen veljespuolueet maailmalla olivat vastustaneet rahavaltaa ja rahan vaikutusta ihmisten elämään ennn 1990-lukua. Koko hyvinvointivaltioprojekti voidaan nähdä vastavoimana raa'alle kapitalismille, samoin valtionyhtiöt ja taloudellinen säätely.

1990-luvulla tämä ajattelu hylättiin, ja SDP:ssä hyväksyttiin avoimesti markkinatalous (lue: kapitalismi) talousajattelun pohjaksi. Samalla eetos työntekemisen suhteen muuttui työstä vapautumisesta työn itseisarvoa korostavaksi. Samalla hylättiin kapitalismin kriitikkojen keskeinen teesi: palkkatyö on orjuuden pehmein muoto, jossa työntekijä vaihtaa työpanoksensa rahaan mutta huonolla vaihtosuhteella - työnantaja jää voitolle.

Näkisin, että ihmiset ovat alitajunnassaan (vaikkakaan eivät välttämättä tietoisesti) ymmärtäneet tämän muutoksen, jossa SDP on muuttunut vain punaiseksi oikeistopuolueeksi, jolla on tarjottavana vain samaa kuin muillakin oikeistopuolueilla.

Toisaalta tämän virheen ymmärtämisessä on myös avain muutokseen. Abstraktiin rahaan perustuva talousjärjestelmä on kriisissä: lisääntynyt rahan määrä ei ole parantanut ihmisten hyvinvointia vaan vähentänyt sitä; markkinoiden kasvanut likviditeetti ei ole lisännyt ihmisten tai valtioiden varallisuutta vaan kasvattanut velkataakkaa. Fraktionaalinen pankkijärjestelmä on tuottanut tilanteen, jossa kokonaisvelkoja on merkittävästi enemmän kuin maailmassa on rahaa. Ehkä kaikista suurin ongelma on kuitenkin ekosysteemin tasolla: globaali markkinatalous tuottaa ratkaisuja, jotka ovat tuhoamassa koko maapallon biosfäärin.

Historiallisesti vasemmistopuolueet olivat talouspuolueita, joiden

raison d'être oli vallitsevan talousjärjestelmän (kapitalismin) kritiikki. Arvoliberaalin ajattelun tueksi tarvitaan uuden talousjärjestelmän hahmottelua, jonka ei kuitenkaan tarvitse olla valtiokeskeinen. Sen ei pidä olla myöskään ekosentrinen kuten vihreillä vaan ehkä ennemminkin ekohumanistinen - yksilön ja luonnon keskinäistä tasapainoa kunnioittava. Esimerkiksi Jacque Frescon luonnostelema resurssipohjainen talousmalli voisi olla hyvä lähtökohta.

(Aiheesta lisää täällä: https://www.thevenusproject.com/en/about/resource-based-economy)

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?
Luetuimmat
  1. 1

    ”Sydän kääntyy rinnassa ympäri, kun jokin kone piippaa” – Tällainen on ihan tavallinen päivä Suomen suurimmassa synnytyssairaalassa, jossa syntyy jo viidennes maan vauvoista

  2. 2

    Näin Mehiläinen pääsee hoitamaan oululaisia verovaroilla: Maaseudun pikkukunta lähti terveysyrityksen välikädeksi

  3. 3

    Mitä tapahtui turvapaikanhakijoiden määrille ruuhkavuoden 2015 jälkeen, ja kuinka moni hakijoista sai luvan jäädä Suomeen? Todennäköisesti monen suomalaisen vastaus on väärä

    Tilaajille
  4. 4

    Johanna Laitinen, 31, välttelee liikuntaa – silti hän on Suomen vahvin nainen

  5. 5

    Koulussa poikien pään sisään yrittävät naisopettajat, joiden oma lapsuus on keskittynyt tyttöjen hoivaleikkeihin ja kasvavan tytön kokemusmaailmaan

  6. 6

    Varallisuusvalmentajan tyttäret saavat viikkorahansa kolmessa kirjekuoressa – näin lapselle voi opettaa fiksua rahankäyttöä

    Tilaajille
  7. 7

    Kolmevuotiaat kertovat, että opettaja antoi pillereitä ja käski olla alasti – Jälleen uusi päiväkoteja koskeva epäily roihautti suuren keskustelun Kiinassa: voiko ammattilaisiin luottaa?

  8. 8

    Ratkaisu tilan loppumiseen kaupungeista: Vanhoihin kerrostaloihin uusia kerroksia – näin ankeasta talosta tuli ilo silmälle Tampereella

  9. 9

    Taikinan syöminen on vaarallista, varoitetaan Yhdysvalloissa – Evira: Sairastuminen teoriassa mahdollista Suomessakin

  10. 10

    ”Veljeni meni kiusaajan kotiin ja hakkasi tämän perusteellisesti” – Koulukiusatut kertovat HS:lle keinoista, joilla kiusaaminen lopulta päättyi: yllättävän moniin tarinoihin kuului väkivalta

    Tilaajille
  11. Näytä lisää
  1. 1

    Taikinan syöminen on vaarallista, varoitetaan Yhdysvalloissa – Evira: Sairastuminen teoriassa mahdollista Suomessakin

  2. 2

    Nuorisojoukko vandalisoi Lauttasaaren kauppakeskusta, huoltomies pani kuvat Facebookiin – Poliisi: ”Etsintäkuulutukset” eivät lähtökohtaisesti ole rikollisia

  3. 3

    James Damore kirjoitti työpaikallaan Googlella manifestin, jonka myötä häntä alettiin vihata ympäri maailmaa – nyt hän kertoo, miksi feminismi on niin kauheaa

  4. 4

    Maailman kovin kiroilumaa on Suomi – Äänestä voimallisin suomalainen kirosana

  5. 5

    ”Veljeni meni kiusaajan kotiin ja hakkasi tämän perusteellisesti” – Koulukiusatut kertovat HS:lle keinoista, joilla kiusaaminen lopulta päättyi: yllättävän moniin tarinoihin kuului väkivalta

    Tilaajille
  6. 6

    Yleisurheilijan raiskausväite kuohuttaa Ruotsissa – lajilegenda Patrik Sjöberg käy kuumana: ”Sain nimen selville puolessa tunnissa”

  7. 7

    Koulussa poikien pään sisään yrittävät naisopettajat, joiden oma lapsuus on keskittynyt tyttöjen hoivaleikkeihin ja kasvavan tytön kokemusmaailmaan

  8. 8

    Kolmekymppiset ystävykset avasivat Helsinkiin boutique-hostellin, joka työllistää kehitysvammaisia ja maksaa heille kunnollista palkkaa: ”Paras idea ikinä!”

  9. 9

    Yli 230 ihmistä kuoli Egyptin moskeijaiskussa, joka oli yksi maan historian kuolettavimmista – presidentti vannoo vastaavansa ”brutaalilla voimalla”

  10. 10

    Tuulia Tiihosen kävelykyky heikkeni ja korkea kuume jatkui kaksi vuotta – Väsymysoire­yhtymästä ei tiedetä juuri mitään, vaikka sitä sairastavat tuhannet suomalaiset

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Kyykky on ihmisen luonnollinen lepoasento, mutta olemme unohtaneet, miten se tehdään – Näin kyykkääminen parantaa kehosi hyvinvointia

    Tilaajille
  2. 2

    ”Veljeni meni kiusaajan kotiin ja hakkasi tämän perusteellisesti” – Koulukiusatut kertovat HS:lle keinoista, joilla kiusaaminen lopulta päättyi: yllättävän moniin tarinoihin kuului väkivalta

    Tilaajille
  3. 3

    Ruutuaika on vanhentunut käsite, sanovat asian­tuntijat – toimittaja antoi lastensa pelata viikon vapaasti, tässä tulokset

  4. 4

    Suvi Haimi kypsyi muovijätteen määrään kylpyhuoneessaan – syntyi uraauurtava keksintö, joka kiinnostaa jo kansainvälisiä kosmetiikkabrändejä

  5. 5

    Husin toimitusjohtaja HS:n mielipidepalstalla: ”En ole koskaan nähnyt Suomen terveyspolitiikkaa niin sekaisin kuin nyt”

  6. 6

    Espoolaiset Vaahtorannat rohkaistuivat rakentamaan kotiinsa valtavan näköalaikkunan – sitten huippupoliitikko puuttui peliin, ja ikkunan alle saatetaan raivata luontopolku

  7. 7

    Tutkijat löysivät arkistosta sokeriteollisuuden vuosikymmeniksi pimittämät tutkimustulokset, jotka linkittävät sokerin kohonneeseen syöpäriskiin

  8. 8

    Moni nainen muuttuu ikääntyessään tai lihoessaan toisille näkymättömäksi – sen huomaa, kun kävelee rautatie­asemalla väistämättä ketään

  9. 9

    Hygieniasta löytyy huomautettavaa sadoissa ruokapaikoissa pääkaupunkiseudulla – Katso hakukoneella, miten on kotikulmiesi ravintoloiden laita

  10. 10

    Melkein varma työpaikka ja lähes 3 500 euron palkka kenelle tahansa – Mikä estää suomalaisia työttömiä ryntäämästä Norjaan?

  11. Näytä lisää
Uusimmat
  1. Juuri nyt
  2. Maailma puhuu sähköautoista, ja Sotkamossa on niitä varten suuri suunnitelma – HS vieraili Terrafamen valtavalla kaivoksella, joka saattaa tuoda Suomeen akkukeskittymän
  3. Isisille uskollinen jihadistiryhmä Siinain provinssi kertoi pudottaneensa venäläisen matkustajakoneen kaksi vuotta sitten – Onko sama ryhmä moskeijaiskun takana?
  4. Ratkaisu tilan loppumiseen kaupungeista: Vanhoihin kerrostaloihin uusia kerroksia – näin ankeasta talosta tuli ilo silmälle Tampereella
  5. Maailmanmestari Iivo Niskasessa näkyy jo merkkejä kestomenestyjästä – ”Voittaa lauantaina 15 kilometriä”
  6. Tunti sitten
  7. Uuden alkoholilain kohtalonhetket lähestyvät – ”Kaupan vahvemmille juomille on tullut murskaava tuomio”, sanoo keskustan Hannakaisa Heikkinen
  8. Komitea alkaa jäljittää Venäjän radioaktiivisten päästöjen lähdettä – Rosatom kiistää, että taustalla olisi ydinonnettomuus
  9. Johanna Laitinen, 31, välttelee liikuntaa – silti hän on Suomen vahvin nainen
  10. Väärä ilmoitus ammuskelusta johti suuroperaatioon Lontoon keskustassa – 16 ihmistä loukkaantui väkijoukon rynniessä pakoon, poliisi epäilee kahden miehen riitaa hälytyksen syyksi
  11. Mitä tapahtui turvapaikanhakijoiden määrille ruuhkavuoden 2015 jälkeen, ja kuinka moni hakijoista sai luvan jäädä Suomeen? Todennäköisesti monen suomalaisen vastaus on väärä Tilaajille
  12. Yli 230 ihmistä kuoli Egyptin moskeijaiskussa, joka oli yksi maan historian kuolettavimmista – presidentti vannoo vastaavansa ”brutaalilla voimalla”
  13. Näytä lisää