Perässähiihtäjä

Mitä ay-liikkeen pitäisi tehdä suurlakon jälkeen?

Alkavalla viikolla on kaksi aihetta, joita ajattelin nostaa blogissa esille. Toinen on perjantain suurlakko ja toinen on maahanmuuttotilanne. Edetään aihe kerrallaan. Otetaan lakko tänään maanantaina ruodittavaksi ja myöhemmin viikolla se maahanmuutto. Mutta ennen varsinaista aihetta  vastaan erään kommentaattorin kysymykseen: Miltä tuntuu olla yhteistoimintaneuvottelujen eli yt-neuvottelujen kohteena? Omat kokemukseni ovat toki moneen muuhun suomalaiseen työntekijään verrattuna hyvin rajalliset. Parin vuotta sitten kävin siinä myllyssä ensimmäisen kerran ja paraikaa toista kertaa.

Yt-prosessi alkaa ilmoituksella neuvottelujen kohteelle, siis työntekijöille. Kerrotaan syyt neuvottelujen käynnistämiselle, kerrotaan neuvottelujen tavoite: kuinka paljon pyritään säästämään palkkoja ja muita kuluja ja arvioidaan, kuin paljon työntekijöistä joudutaan irtisanomaan, jotta tavoite saavutettaisiin. Työntekijöille kerrotaan myös pääpiirteittäin, millainen aikataulu neuvotteluissa on ja kerrataan työntekijän oikeudet ja velvollisuudet yt-prosessin aikana.

Ensimmäisen tilaisuuden jälkeen odotellaan kuusi viikkoa. Informaatiota saadaan kerran viikossa, mutta neuvottelujen aikana informaation määrä on ymmärrettävistä syistä hyvin niukka. Jotain voi päätellä rivien välistä, mutta päättelyssä on riskinsä. Voi nimittäin päätellä väärin. Neuvotteluja käyvät työnantajan edustajat ja työntekijäpuolelta luottamusmiehet/naiset. Neuvottelujen loppuvaihe on yleensä tiukka ja pitkän odottelun jälkeen tapahtumat etenevät lopuksi vinhasti.

Työt  jatkuvat normaalisti yt-prosessin aikana, niin toimituksissakin. Esimerkiksi ensi perjantaina, siis lakkopäivänä, raportoidaan lakkotapahtumien kulkua. Media-alalla kaikki työtaistelutoimet on kielletty työehtosopimuksen voimassaoloaikana.

Edellä on siis virallinen prosessi. Tältä se näyttää työpaikoilla. Eroja menettelytavoissa on, mutta suunnilleen saman kaavan mukaan prosessi  etenee.

Kuusi viikkoa ei ole pitkä aika ihmiselämässä, mutta yt-prosessin kohteena olevalle se on hyvin pitkä aika. Jos ei ole aikaisemmin oivaltanut, mitä tarkoittaa ”roikkua löysässä hirressä”, yt-prosessin jälkeen sanonnan hirtehisen luonteen ymmärtää erinomaisen hyvin.  Ihmisissä on tietysti eroja. Toiset ottavat irtisanomisuhkan vielä raskaammin kuin toiset.

Yt-prosessin aikana on opittava ajattelemaan kahta aikaa, nykyistä ja tulevaa. Ensin tehdään normaalit hommat, ja sen päälle on tehtävä vuosien päähän ulottuvaa henkilökohtainen taloussuunnitelma siltä varalta, että joutuu irtisanotuksi. Ensin on laskettava, miten selviää irtisanomisajan palkalla ja sitten, miten selviää ansiosidonnaisen turvan jakson ja lopuksi, miten selviää ansiosidonnaisen päättymisen jälkeen. Realistisesti on myös arvioitava, pystyykö työllistymään. Karkeasti sanottuna alle 50-vuotiaat voivat laskea sen varaan, että työllistyvät aikaa myöten. Yli 50-vuotiaat eivät voi laskea työllistymisvaihtoehdon varaan kovin paljoa, yli 60-vuotiaat eivät sitäkään vähää.

Ei puhuta tästä sen enempää. Perässähiihtäjän blogiyhteisö on tunnetusti niin fiksu, että täällä pysyy käsittelemään kaikenlaisia asioita ja jakamaan monenlaisia kokemuksia.

Alkavan viikon suuri uutinen on ensi perjantaina (18.9.) suurlakko.  Suurlakosta voi jo puhua,  sehän on meille tuttu historiallinen termi 110 vuoden takaa.  Näyttää nimittäin siltä, että perjantaina tapahtuu samalla tavalla kuin kävi syksyllä 1905: koko Suomi pysähtyy vuorokaudeksi.

Protestin välitön syy on Juha Sipilän hallituksen viime viikolla julkistama paketti, jossa työntekijöiden palkkaetuja ja työehtoja heikennetään.

Ei ollut yllätys, että ammattiyhdistysliike nousi sotajalalle. Eikä sekään yllätä, että liike suuntaa ensimmäiseksi tarmonsa suurlakon kaltaiseen voimannäyttöön. Näin se on mennyt ennenkin, esimerkiksi syksyllä 1991.

Ensi viikolla jatkuu taas arki: hallitus jatkaa esitystensä valmistelua, työntekijät palaavat työpaikoilleen, yt-prosessit jatkuvat sadoilla työpaikoilla, työttömät odottavat parempia aikoja jne. Yrittäjät ja yritysjohtajat pohtivat, miten perjantain lakkopäivän aiheuttamat vauriot yritysten kannattavuudelle korvattaisiin.

Kaikista mielenkiintoisin joukko on kuitenkin lakkojohto, siis ammatillisten keskusjärjestöjen ja ammattiliittojen johtajat, jotka hekin palaavat lakon jälkeen työpaikoilleen ja ryhtyvät miettimään, mitä pitäisi seuraavaksi tehdä. Kun maa on pantu suurlakkoon, on vaikea keksiä vielä järeämpiä toimia.

Mitä ne toimet voisivat olla: toinen suurlakko lokakuussa, kolmas marraskuussa, neljäs joulukuussa? Vai järjestetäänkö pitkäkestoinen lakko/lakkoja joillakin aloilla?  Vai pidetäänkö äkkinäisiä lakkoja siellä täällä? Onko mielenosoitusten painopiste yksityisellä puolella vai julkisella puolella?

Vai ryhdytäänkö miettimään kokonaan uutta taktiikkaa, jotain sellaista esitystä, joka yllättäisi ns. vastapuolen hallituksen ja työnantajat? Mitä se voisi olla?  (  Alla olevassa kirjoituksessa Paul Lindholm tarjoaa yhden kiinnostavan vaihtoehdon. )

Linjavalinta on ammattiyhdistysliikkeelle iso kysymys, sillä työ- ja kasvusopimus (tyka) on voimassa  vielä vuoden tästä eteenpäin. Työrauhasta on siis sovittu pitkäksi aikaa, ja kattava sopimus asettaa omat rajoitteensa ay-liikkeen toiminnalle. Vuosi on kohtalaisen pitkä aika vain uhota, että seuraavalla palkkakierroksella työnantaja pistetään maksamaan kaikki heikennykset.

Haluan haastaa arvoisat kommentaattorit pohtimaan, mitä ay-liikkeen pitäisi tehdä seuraavaksi. Nyt kaivataan hyviä ideoita ja neuvoja.   Siksi Päivän Hyvä Kysymys kuuluu:  Mitä ay-liikkeen pitäisi tehdä lakon jälkeen?

Päivän siteeraus:

Tämä kirjoitus julkaistiin HS:n Mielipide-sivulla sunnuntaina 13.9. 2015

”Hallituksen uusin poliittinen veto on solidaarisuusveron laajentaminen sekä yli 30000 euron pääomatulojen veroasteen nosto 33:sta 34:ään prosenttiin.

Toimenpiteiden yhteen laskettu tuotto valtiolle on arvioitu olevan 64 miljoonaa euroa (HS 11.9.). Jos kaikkien palkansaajien lomaraha puolitettaisiin, työnantajat saisivat noin kahden miljardin euron säästöt.

Kaikkia työntekijöitä koskettava "talkootyö" aiheuttaisi vähemmän katkeruutta kuin esimerkiksi nyt muutaman vuorotyötä tekevän työntekijäryhmän kurittaminen. Hyvätuloisia ryhmiä ei ole kuritettu HS:n kielikuvista huolimatta (HS Pääkirjoitus 11.9.).

Vuorotyötä tekevien työntekijöiden edellytetään nyt kantavan kortensa yhteiseen talkookekoon yli edellä mainitun puolikkaan lomarahan suuruisella summalla sekä lisäksi luopuvan osasta lomiaan.

Jos kaikilta työntekijöiltä leikattaisiin tuloja tasapuolisesti, vaikutukset olisivat samanlaiset kuin aikoinaan devalvaatiolla: kuluttajien ostovoima heikkenisi vähemmän kuin tulonmenetys, koska kotimaisen tuotannon hinta ja näin ollen myös tuotteiden hinta laskisivat.

Paul Lindholm

palomies-ensihoitaja HT

Porvoo”

38 vastausta artikkeliin "Mitä ay-liikkeen pitäisi tehdä suurlakon jälkeen?"

Jouni Martikainen 14.09.2015 13:49

Puhtaan loogisesti ajatellen ammattiyhdistysliikkeen ei tarvitse tehdä mitään, mikäli suunnitelmaksi tulee lainsäädännön kautta tulevien työehtojen heikennyksien kompensoiminen taulukkopalkkojen tai muiden/uusien lisien kautta seuraavissa työehtosopimusneuvotteluissa. Tai tyytyminen heikennyksiin, mitä pidän kuitenkin epätodennäköisenä. Seuraaviin sopimuksiinhan nämä lainsäädännön kautta tulevat muutoksetkin vasta tulevat, joten siinä mielessä ei ole mitään kiirettä.

Ihmisten kanssa toimiminen ei tietysti ole puhdasta insinöörimatematiikkaa, joten voi olla, että kaikenmoista lisävääntöä tulee jo nyt tämän sopimuskauden aikana ihan periaatten ja hengen nostattamisen vuoksi. Toisaalta kai yhteiskuntasopimuksen vielä muodostuminenkin on teoriassa mahdollista.

AY-herroillakin on kuitenkin jäsenistössä herransa, jotka sanovat viimeiset sanat. Jäsenistölle voi olla monessa liitossa vaikea ellei mahdotonta myydä palkanalennuksia. Viimekädessä kun on kuitenkin kyse jäsenistönsä, ei koko kansantalouden, edunvalvontajärjestöistä.

Mika Jahkola 14.09.2015 14:11

Jos hallitus haluaa - kuten se ilmoittaa - alentaa työn teettämisestä syntyviä kustannuksia, yksinkertaisin ja ehkä helpoimmin hyväksyttävä tapa olisi korottaa tuloveroja kaikissa tuloluokissa ja käyttää vastaava raha työllistäviä yrityksiä hyödyttävällä tavalla. Kokonaisuutena vaikutus on sama kuin palkanalennuksella kautta linjan.

Toivon, että hallitus ei hirttäydy vaalilupauksiin, että tuloveroja ei nosteta, koska Suomessa ongelma ei juuri nyt ole työhalujen puute vaan tarjolla olevan työn puute.

Ilari Kiema 14.09.2015 15:48

Näinhän ei varmaan tapahdu, mutta ay-liikkeen kannattaisi edes puolella jalalla astua ulos vallitsevasta makrotaloudellisesta viitekehyksestä ja siitä uskomuksesta, että Suomen viennin kustannuskilpailukyky muka olisi heikko työn yksikkökustannusten takia, sekä toisaalta omasta yhdenmukaistavasta ajattelustaan ja edunvalvontatyöstä.

Alat ovat erilaisia: Vientiteollisuuden ulosliputus, joka metallissa on jo kääntynyt, aiheutuu suomalaisten yritysten Nokia-episodin pohjalta ylimitoitetuista pörssituotto- odotuksista ja niiden mukaisista johto palkkiojärjestelmistä. Toisaalta on kotimarkkina-aloja, joilla työnantajamaksut, sääntely tai vaikka sunnuntailisät estävät työpaikkojen syntymistä.

Kilpailukykypuheessa Euroopan Unionissa on vertailukohtana ensijaisesti Saksa, mikä Suomessa tarkoittaa mielikuvien Saksaa kun siitä todellisesta ei halutakaan tietää mitään. Alkuperäisesti kansainvälisenä ja historiallisesti vahvasti sosiaalidemokraattisena liikkeenä ay- liikkeellä olisi kuitenkin mahdollisuus tietää.

Mikko A. Himanka 14.09.2015 15:53

Pääministeri on erittäin viisaasti pitänyt koko ajan ovea auki vaihtoehtoisille ratkaisuille.

Siksi kolmikannan tulisikin keskittyä ennen mitään muuta hallituksen suunnitelman tuunaamiseen. Vain siinä pöydässä on kaikki sopimustekniset työkalut on käytettävissä. Kun muut osapuolet eivät ole saaneet mitään aikaan, hallitus ei kerrankaan jäänyt tumput suorina seisomaan (kuten ehkä monet olettivat), vaan tekivät oman, rujon ja karun versionsa, joka on parempi kuin ei mitään. Uskon, ettei Sipilä nuku nyt öitänsä hyvin, mutta vielä huonompi olisi uni, jos eivät olisi tehneet mitään.

Paras jälki tulisi, jos kolmikanta saisi tehtyä version, jossa kurjuus jaetaan palkansaajien kesken oikeudenmukaisemmin, kuin mihin hallitus pystyy. Mutta pelkään, että tämä kone ei pysty pyörähtämään toiseen suuntaan (vanha maamoottori siihen vielä pystyi, mutta nykykoneet eivät).

Toivottavasti olen väärässä.

Mikko A. Himanka 14.09.2015 17:13

Lisäänpä vielä sen verran, että Maikkarin Timo Haapala rääpäisi juuri blogissaan kerrassaan herkullisen tilannekuvan omaan ronskiin tyyliinsä.

Pahinta, mitä tässä voi tehdä (ja mitä selvästi nyt tehdään), on puhaltaa ilmaa vihan ahjoon. Siinä on AY-liikkeen isänmaallisuus kaukana, jos levitetään lynkkausmielialaa kansaan tällaisessa tilanteessa. Osassa ammattiryhmiä kun kytee edelleen 70-lukulainen porvariviha, jossa patruunat ovat edelleen pohjimmiltaan roistoja. Sitä asetelmaa ei kannattaisi ruokkia enää yhtään.

Toisaalta: Öljyä laineille voi heittää sopivasti perjantai-illan Fitchin ulostulo, kun tipauttavat Suomen luottoluokitusta. Sen edessä voivat lakkokenraalit hiljentyä miettimään, paljonko ruutia kannattaa tuhlata muutosvastarintaan ja paljonko rakentavien vaihtoehtojen etsimiseen.

Teemu Männynsalo 14.09.2015 17:29

Kai tilanne nyt sitten etenee pokeripelin logiikalla ellei taustasopua löydetä yrityksestä huolimatta? Hallituksella ei ole D vaihtoehtoa käytössä, kilpailukykyongelman tärkeimpään taustasyyhyn l. € -jäsenyyden (perussyyt: ikääntyminen, Venäjä, finanssikriisin jälkiseuraukset ja korporaatiotalouden jäykkyys) seurauksiin ei voi nyt vaikuttaa, tuloverotuksen progressio ja verofetisismi on läntisen maailman kovinta tasoa vaikka tämä ei aina mielessä pysy.

Suomen taudin tila ja tausta huomioiden on mielestäni selvää, että nykyisessä pelissä, nokitusten jälkeen, vain ay liike voi lopulta hävitä, jos 3ässän hallituksen poliittinen pääoma on laskettu hyvin. Arvet ovat kuitenkin rumat eikä voittajaa julisteta. Ellei sitä poliittista lujuutta ole laskettu oikein, hallitus ei koko taisteluun voi käydä häviämättä sitä poliittisesti.

Vain sopimalla molemmat osapuolet (ay / hallitus) säilyttävät kasvot, luovuttamalla hallitus menettää ne, taistelussa hallituksella on pelimerkkejä käytössä kuitenkin osapuolista enemmän ay liikkeellä ole värisuoraa ja vastassa kaksi eri tavoin asettunutta vastustajaa (hallitus / työnantajat) peräjälkeen. Pitkissä työsuluissa ja poikkeuslakitilanteissa testataan kenen takapuoli kestää merivettä paremmin, vahingot kansakunnalle ovat lyhyellä aikavälillä tuhoisat mutta rakentaminen edellyttää toisaalta purkamista.

Jos joudutaan taisteluun, hallitus nokittaa tyyliin yleissitovuudella-paikallisella sopimisella ja lakkosäätelyllä.

Kannattaisi pyrkiä kompromissiin, säilyttää osa pakettia esim. arkipyhät, sairaus-ja -lomaosa ja jatkaa nykysopimusta esim. 1.5v.

Teemu Männynsalo 14.09.2015 17:58

Miikka A. Himangalta terävä tilannekuvaus. Suomi on hengeltään ja kulttuuriltaan erittäin luokkakantainen maa. Luokkarajat ovat Pohjoismaisittain matalat, paljon brittejä matalammat. Tämä näkyy mm. SAK-laisen ay liikkeen ratkaisevan suurena valtana yhteiskunnassa ja 'latenttina porvarivihana'. Mutta kun kiihko lietsotaan esiin, luokkakantaisuus näkyy, kuuluu , tuntuu ja vaikuttaa. En sitten tiedä, osaako poliittinen hallitus tätä huomioida omissa laskelmissaan.

Onni Karilainen 14.09.2015 18:04

Luulisi menevän paksuipaankin päähän, että sisäinen devalvaatio

tarvitaan ja sen on koskettava kaikkia tuloja.

Palkoista, eläkkeistä, pääomatuloista, maataloustulosta ym.

pois verotuksen keinoin se 5%.

Siihen kansa lähtee mukaan ja se korjaa julkiselle taloudelle

Kataisen hallituksen hölmöillä Kelamaksun poistoilla ja yhteisöveron

alennuksilla aiheutetun alijäämän.

Ilman tasapuolisuutta hallitus ajaa maan yleislakkoon.

Markku Miettinen 14.09.2015 18:07

Tässähän on kysymys mitä suurimmassa määrin psykologisesta sodankäynnistä. Työehtosopimukset ovat voimassa vielä ensi vuoden syksyyn eli aikaa periaatteessa on. Osapuolet voivatkin kätevimmin tulla ulos tukalasta tilanteesta aloittamalla ns yhteiskuntasopimusneuvottelut taas uudestaan. Neuvottelut voivat kestää kuukausia kunnes päästään jonkinlaiseen kompromissiin, jonka kaikki julistavat voitokseen ja joka voidaan mitä ylevimmällä otsikolla nimetä. Kaikki säilyttävät kasvonsa ja elämä jatkuu eikä maailmantalouden suuri pyörä edes tiennyt, että Suomessa oli tällainen episodi.

Kyösti Salovaara 14.09.2015 18:41

Tavallaan ja oikeasti ay-liike yrittää nyt kumota eduskuntavaalien tuloksen, sellaista "parlamentarismia" täällä Pohjan perukoilla.

Jos perjantain lakko ei auta - niin kuin ei auta, sillä ei kai hallitusta ja/tai eduskuntaa voi kumota torilla huutamalla - niin panoksia pitää koventaa ja lakkoja lisätä. Siitähän sitten Suomi "nousee" tai jos ei nouse, torilla huutajien ääni kuitenkin.

Jos hallitus on "jääräpäinen" ja ay-liike "puupäinen" saatetaan päätyä tilanteeseen, missä ulkoparlamentarismi todella nujertaa sen aidomman, siis edustuksellisen demokratian. Se olisi aikamoinen temppu näillä leveysasteilla. Mäntsälän henkeä mutta nyt vasemmalta koukaten.

SAK laski väärin kun ei ryhtynyt tosissaan neuvottelemaan. Nyt on jäljellä vain pahan tekeminen eikä kasvoja pysty pesemään millään pikkujutulla. Jos hallituskin ajattelee vain periaatteita, se voi määritellä lakkokäsitteen uusiksi ja korottaa lakkosakkoja niin paljon, että budjetin alijäämä korjautuu ay-liikkeen virhearvion seuraamuksista. Jos omaan jalkaan ampuminen ei pelasta ay-liikkeen kasvoja, ainahan voi sitten ampua toiseenkin, jonka jälkeen käveleminen käy hankalaksi.

Unton kysymykseen ainoa järkevä vastaus on, että ay-liikkeen pitäisi tietenkin ryhtyä neuvottelemaan... mutta jos se ei sitä "huvita" (loukattu mieli kostoa halajaa), sitten vaan lisää lakkoja ja toivomuksia korkeimmille tahoille, että ainakin talvella saataisiin hyvät pilkki- ja pulkkakelit.

Ay-pomot ovat vedonneet ikiaikaiseen sopimisen loukkaamattomaan perinteeseen. Ajan helikopterista katsoen tämä "ikiaikaisuus" on kestänyt vain nelisenkymmentä vuotta, siis ekasta Liinamaa-tuposta tähän päivään. Yhdysvalloissa cowboyt olivat varsinaisesti karjaa ajamassa vain 25 vuotta ja silti meistä tuntuu että heidän "kulttuurinsa" selittää koko Amerikan menneisyyden. Ehkäpä kolmikanta on samanlainen "näköharha", historiallisesti.

Unto Hämäläinen 14.09.2015 18:47

Iltaa kaikille lukijoille. Luen tässä oululaista Kalevaa, jossa on julkaistu Lännen Median ( maakuntalehtien uutisnyrkki) juttu, jossa kerrotaan, että SAK:N puolella valmisteltaisiin esitystä lomarahojen puolittamisesta vaihtoehtona hallituksen paketille.

Tämä kuulostaa pitkästä aikaa luovalta ratkaisulta, jos näin olisi. Tämä olisi se suuri siirto, jota päivän postauksessani toivoin.

Perusteet ratkaisuun löytyy postaukseni lopusssa, jossa olen siteerannut eilistä kirjoitusta HS:n mielipidesivulta. Siellähän tätä ehdotettiin.

Ehdotuksen teki eilen kirjoituksessaan palomies-ensihoitaja Paul Lindholm Porvoosta.

Tätä kuviota kannattaa muuten seurata.

Unski

Kalevan jutun löytää tästä osoitteesta:

http://www.kaleva.fi/uutiset/kotimaa/vaihtoehto-hallituksen-koville-toimille-lomarahat-puolitetaan-kaikilta/706968/

Pentti Kangasluoma 14.09.2015 19:17

Palomies Pauli ei sitaatin sisällöstä päätellen ei ole ollut töissä

yksityisellä sektorilla. Hän ajattelee että on jokin palkankorotusvara

yhtä suuri kunnissa, sairaanhoitoyhtymissä ja yksityisellä sektorilla.

Kunta, paljon henkilöstöä. Monesti suurin työnantaja, kunnan luottamuselimissä paljon töissä olevia tai heidän sukulaisiaan.

Kunnan töissä olevien suvut muodostaa sellaisen äänestäreservin ettei

muutokset vaaleissa ole mahdollisia.

Maan ja metsän arvo pysyy. Mutta näemme kuinka kuihtuvissa kunnissa asuntojen arvo laskee. Eikä voi lähteä Ruotsiin Volvoa tienaamaan.

Pienissä kaupungeissa eläkeläisiä asuu valtion rahoittamissa vuokrataloissa. Talot rapistuu ja nyt näiden eläkeläisten asumistukea

leikataan. Missä olit ministeri kun tätä päätöstä tehtiin?

Ay-liikkeen pitäisi olla aloitteellinen, ehdottaa itse jotain työvoimakustannusten karsimista. Jos on totta että Saksassa on

vuosiloma 20 päivää ja meillä 38 - kuinka monella- niin pitää

vähentää. Yksityiselämässä jokainen tekee tälläisiä päätöksiä.

Pentti Kangasluoma 14.09.2015 19:26

No joo, hyvä kun Unski selitti mitä Pauli tarkoitti. Kyösti Salovaaran

luo pitäisi päästä logiikkaoppiin.

Kari Virtanen 14.09.2015 19:29

Ay-liikkeellä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa hallituksen painostamista. EK on saamassa märissä unissaan kuvittelemansa muutokset eikä sillä ole mitään tarvetta neuvotella. Ainoa mikä saa EK:n ja hallituksen vielä neuvottelemaan, on riittävän suuri uhka hallitukselta jo saatuja voittoja suuremmista tappioista.

Suuri ongelma on tietysti kasvojen säilyttäminen. Tuskin EK tai hallitus haluaa maahan yleislakkoa, mutta pelkästään poliittisista syistä niiden pitää saada mahdollinen korvaava sopimus näyttämään hallituksen ansiolta. Mutta ei ay-liikekään halua näyttää hallituksen ja EK:n edessä häntäänsä heiluttavalta koiralta.

Teemu Männynsalo 14.09.2015 19:37

Lomarahat puoliksi, virkamiesten lomat, kaksi arkipyhää ja 1,5v työrauhaa. Kohtuupaketti.

Ari Karlsson 14.09.2015 19:46

Olet sitten yritysjohtaja, poliitikko tai ay-johtaja niin päätöshierarkia on aina sama. Ensimmäisenä tulee oma valta ja sen kasvattaminen. Kauheinta on jos sitä viedään pois. Toisena tulee omat edut. Johtajien palkkiot ja bonukset, kansanedustajien verovapaat kulukorvaukset sekä muut edut ja ay-pomojen palkat, joilla ei ole mitään yhteyttä tavalliseen rivi-ihmiseen. Kolmantena ja viimeisenä tulee valitsijoiden etujen ajaminen, jos siihen riittää aikaa ja tarmoa. Nyt ay-johtajat taistelevat kohdassa yksi. Kohdan kolme työtön on unohdettu olio. Edellä esitetystä seuraa, että ratkaisun tulee olla sellainen, että ay-johtajien valta säilyy ja kolmikanta elää. Suomessa on kolmikanta ja surkean huono talouden kehitys. Muualla kolmikanta on tuntemaro epädemokraattinen järjestelmä. Muulla talouskin menee eteenpäin. Eiköhän IMF:ssa tilailla lentolippuja Suomeen. Vaihtelua sekin, että pääsee Kreikan helteistä Suomen pakkasiin.

Heikki Pälve 14.09.2015 20:21

Paloesimies on oikeilla jäljillä, mutta mistä löytyy se toimija, joka yhdellä päätöksellä poistaisi kaikkien palkoista 5%. Se taitaa kuitenkin edellyttää samaa lopputulosta jokaisessa työ- ja virkaehtosopimusneuvottelussa eikä yksikään liitto uskalla aloitttaa, kun ei luota seuraavan liiton solidaarisuuteen. Ja jos seuraava liitto pettää, niin ensimmäisen vastuullisesti toiminaan liiton johto saa potkut. Sellaista taitaa olla tämän päivän 'kaveria ei jätetä' ja yhteisvastuu tiukan paikan tullen.

Ylipäätään meillähän ei mene huonosti, koska otamme 5.000.000.000 euroa lainaa vuosittain, jotta ei näkyisi mitään ongelmia. Viime torstain A-studiossa Konecranesin plm arvosteli hallitusta, mutta ei suostunut mainitsemaan yhtään säästökohdetta, jota voisi ajatella. Ja sairaanhoitaja vieressä ei ollut valmis lisäämään työpäiväänsä 15min:lla, jolloin palkka ei laskisi. Meillä on vielä pitkä tie toipumiseen.

Unton peräänkuuluttamia uudistuksia sekä on paljon että ei yhtään. Eli niitä on paljon mainittu ja kaikki vie kohti päämäärää, mutta kaikilla niillä on niin suuria vastustajia, ettei päästä edes alkuun. Ei käy kateeksi SSS:n työ.

Jarmo Vuorinen 14.09.2015 20:33

Ensiksikin, SAK ja STTK ovat kiirehtineet kiistämään jutun neuvotteluista. Pääasiaan: AY-liikkeen pitäisi pikimmiten tulla tälle vuosisadalle ja tunnustaa kansantalouden vallisevat tosiasiat. Ensi askeleena se voisi sanoa hyvästit Lylylle, Piiroselle ja muille pikkuputineille. Edustuksellinen kansanvalta kunniaan!

Pertti Rinne 14.09.2015 21:26

Jos ajatellaan pidempää aikaväliä, niin työmarkkinajärjestöt ovat sekä keskenään että kolmikannassa yrittäneet sopia paitsi työmarkkinoiden pelinsäännöistä, myös viennin kilpailuedellytysten parantamisesta jo vuodesta 2008 alkaen.

Tämä on siis jo kolmas hallitus, joka ei ole saanut työmarkkinajärjestöiltä mitään toteuttamiskelpoisia ehdotuksia.

Kun asia on näin, niin surkuhupaisrlta tuntuu, että ay-väki yleislakkoilee omaa saamattomuuttaan vastaan, kun tämä hallitus ei enää jäänyt odottamaan, onko saavutettujen etujensa puolustajilla yleensä mitään käyttökelpoista ehdotettavaa talouskasvun aikaansaamiseksi.

Timo Ahtiainen 14.09.2015 21:46

Lännen Median juttu palkansaajien keskusjärjestöjen tarjouksesta puolittaa lomarahat on melko kiinnostava. Aloin miettiä voisiko olla niin, että tämän jutun "asian tunteva sisäpiirilähde SAK:sta" löytyisikin Keskustan puoluetoimistosta? Tällainen huhu nimittäin palvelee Sipilää ja hallitusta melko hyvin.

Ensinnäkin se pakottaa ay-johtajat tulemaan ulos ja kieltämään tällaisten neuvotteluiden käynnin. Fjäder ja Lyly ovatkin jo ehtineet sen tehdä. He joutuivat luonnollisesti käyttämään sanomaa, jonka pääviesti oli riitelevä "me emme ole edes harkinneet tällaista sopuratkaisua".

Lisäksi moni jo sorvaa omaa pakettiaan viiden prosentin loikan saavuttamiseksi. Minun pakettini olisi lomarahojen puolitus, (julkisen) lomapäivien maksimin pudotus ja kahden arkipyhän muuttaminen palkattomiksi vapaapäiviksi. Ay-liikkeen konkreettisten vaihtoehtojen puuttuminen näyttää pahemmalta, jos itsellä sellainen on.

Uskon myös että perjantaina lakkoilevista liittolaisista moni istuu aidalla. Toisaalta hallituksen esitys kuulostaa pöyristyttävältä sanelulta, toisaalta ymmärretään Suomen talouden vakava tila. Hätäisimmät ehkä jo uskoivat että lomarahojen puolituksella ja työajan pidennyksellä sopu syntyy ennen perjantaita ja lakko perutaan. Nyt kuitenkin ay-johtajat vetivät noilta haaveilta maton alta ja taloutta entisestään kurittava suurlakko varmistui.

Kaiken kaikkiaan tämä huhu tai uutisankka varmasti pistää useammankin ammattiliiton jäsenen, tai jopa ay-johtajan, kysymään "pitäisikö meidän sittenkin yrittää sopia parhaista keinoista hallituksen kanssa?" Ja mikä ay-liikkeiden kannalta pahinta, näissä oloissa heidän jäsenistään melko suuri osa saattaisi olla valmis lomarahansa puolittamaan.

Keskusta osoitti jo hallitusneuvotteluiden aikana mielestäni suurta kyvykkyyttä poliittisen pelin pelaamisessa (esim. ensimmäinen yhteiskuntasopimuksen "yritys"). En missään nimessä sulkisi pois sitä mahdollisuutta, että juuri heiltä on lähtöisin tällaisen "sopimallakin tästä voidaan selvitä" -ajatusmallin tuominen julkiseen keskusteluun =)

Vesa Kaitera 14.09.2015 22:39

Unto Hämäläinen kirjoitti: "Luen tässä oululaista Kalevaa, jossa on julkaistu Lännen Median ( maakuntalehtien uutisnyrkki) juttu, jossa kerrotaan, että SAK:N puolella valmisteltaisiin esitystä lomarahojen puolittamisesta vaihtoehtona hallituksen paketille.

Tämä kuulostaa pitkästä aikaa luovalta ratkaisulta, jos näin olisi. Tämä olisi se suuri siirto, jota päivän postauksessani toivoin."

Tuo Lännen Median lanseerama huhu voi hyvinkin pitää paikkansa. Kaikki työmarkkinajärjestöt tosin kiistävät tuollaisia neuvotteluja käydyn, mutta sen ne tekisivät joka tapauksessa, oli tuontapaisia neuvotteluja käyty tai ei. Ne eivät halua tulla julkisuuteen muuten kuin valmiin paketin kanssa. Järjestys tulee olemaan sellainen, että ensin työmarkkinajärjestöt sopivat korvaavasta paketista, hallitus hyväksyy sen ja vasta sen jälkeen suurelle yleisölle kerrotaan asiasta. Ay-liikkeen toimintapäivästä lässähtäisi sisäinen jännite lähes kokonaan, jos leviäisi tieto siitä, että korvaavasta työelämäpaketista oltaisiin pääsemässä sopuun.

Palkansaajajärjstöjen kannalta ongelmallisin kohta äskettäin lanseeratussa hallituksen työelämäpaketissa oli ns. pakottava lainsäädäntö. Seuraavana tulivat sairausloman ensimmäisen päivän karenssi ja sitten sunnuntailisien leikkaus. Jos lomarahat todellakin puolitettaisiin, niin se yksistään merkitsisi noin puolta tavoitellusta 5%:n kustannussäästöistä. Tällöin hallituksen alkuperäisestä paketista putoaisi varmuudella useampi kuin yksi kohta pois. Uusi paketti olisi todennäköisesti palkansaajia astetta tasapuolisemmin kohteleva kuin alkuperäinen, ja hallituksen pakottavasta lainsäädännöstä perääntymisen ay-liike voisi katsoa selväksi voitokseen. Yleinen ilmapiiri työmarkkinoilla paranisi nykytilanteesta selvästi, ja suhteellisen mataliin palkankorotuksiin rakentuva palkkaratkaisu olisi helpommin junailtavissa kuin miltä juuri nyt näyttää. Korvaava paketti olisi win-win-win tilanne työntekijäjärjestöjen, työnantajajärjestöjen ja hallituksen kannalta.

Muistan tunteeni, kun kuulin hallituksen rankasta paketista pakottavine lainsäädäntöineen ensi kerran. "Tämän täytyy olla vain keino, jolla karhu (SAK) saadaan liikkeelle pesästään. Jos tämä paketti jäisi voimaan, niin ay-liitoilta menisi suuri osa vallasta, ja sen vuoksi melkoinen osa jäsenistöstä. Siksi niillä täytyy olla aito intressi hakea korvaavaa ratkaisua, jolla pakottavuus poistuisi ja liittojen aito neuvotteluasema turvattaisiin."

Seppo Laine 14.09.2015 23:03

Mitä johtajat edellä sitä alaiset perässä! Kysehän ei ole enää pitkään aikaan ollut siitä mitä pitäisi tehdä vaan siitä mitä tehdään. Nyt on laitettu liikkeelle kehityskulku, jota ei enää johtajatkaan pysty ohjaamaan. Kaikki patoutuneet paineet purkautuvat erilaisena työmarkkina-anarkiana.

Lähtökohta oli jo onneton. Tuottavuuden ongelmia pyrittiin korjaamaan kustannuksia alentamalla. Se mitä nyt tapahtuu jäädyttää työpaikat yhä pahemmin. Nyt voidaan vallan hyvin unohtaa kaikki positiiviset tuottavuuden kehittämisen toimet useammaksikin vuodeksi. Nyt vihataan ja rähinöidään!

Toimintatapojen muuttaminen menee työnantajan käskyttämiseksi. Samaan aikaan ay-haukat vahtivat jokaista muutosta. Tiedossa on siis rajuja vastakkainasetteluja ja kahakoita. Tuskin on liioittelua arvioida edessä olevan työmarkkinoiden sisällissodan vaihe. Työnantajapuoli lahtaa työntekijöitä ja työntekijäpuoli alkaa lahtaamaan lihavasti voivia työpaikkoja.

Olen jo pitkään ihmetellyt ay-liikkeen sietokykyä mm. start-up kulttuurin suhteen. Siellähän toimitaan täysin vastoin perinteisiä ay-arvoja. On aivan varmaa että ay-liike iskee sinne heti kun mahdollista.

Toinen näkyvä esimerkki on jääkiekkoilijat. SAK:n on pakko saada heidät ruotuun, sillä se, että jotkut voivat luistella vaikkapa lakkokurista on erittäin vahingollista liikkeen kannalta. Ei siis olisi mikään ihme, että näemme ay-iskuryhmän hyökkäävän kaukaloon kesken pelin ay-banderollien kanssa.

Valitettavasti ay-liikkeestä on tullut taantumuksen keskeisin puolustaja, joka aika inhottavallakin tavalla hyväksikäyttää tavallisten työntekijöiden tietämättömyyttä ja alttiutta luokkavihaan. Ja niin kuin aina ennenkin vanhat ay-johtajat eivät omaa alastomuuttaan edes tajua. Vie vähintään kymmenen vuotta ennekuin nousee uusia nuoren polven ay-johtajia, jotka osaavat myös kuunnella ja elää rauhanomaisesti olevassa ajassa.

Sirpa Ilola 14.09.2015 23:46

Hämäläiselle viestinä vain se, että lyhyet on pitkän miehen kaulat.

Aleksi Päiväläinen 15.09.2015 1:13

Vesa Kaiteran viimeiseen kommenttiin Tapani Kahria siteeraten: Ei pannu vihellä jos ei ole painetta! Kieltämättä tässä voisi olla sellainen paine, että sopimisen halua yhtäkkiä löytyy, ehkä.

Unskin kysymykseen: Viimeistään nyt on AY-liikkeen aika tajuta, että jostain on luovuttava. Nykyinen työmarkkinamekanismi on luotu käsittääkseni pääosin 40-70-luvuilla. Sen jälkeen on murtunut Neuvostoliitto, Kekkonen kuollut, liitytty EU:hun ja euroon. Mutta työmarkkinoista pitäisi sopia kuten Kekkosen aikana?

Ehkä tässä voisi tarjota AY-järjestelmälle kahtalaista strategiaa: Lyhyen ja pitkän tähtäimen. 1) Lyhyellä tähtäimellä joustetaan ja tehdään kompromissi, jonka sisältöä tässä blogissa on jo ansiokkaasti ehdotettu useammankin kommentaattorin toimeesta. Lopputuloksena kustannuskilpailukyky parantuu. 2) Pitkän tähtäimen ratkaisuna istutaan neuvottelupöytään päivättämään työmarkkinamekanismit ja liittojen rooli 2010-luvulle. Muuten aika ajaa lopullisesti ohi.

Pentti Miettinen 15.09.2015 1:25

Siirryin vanhuuseläkkeelle 1.12.2000 silloin voimassa olleiden sääntöjen mukaisesti täytettyäni 63 vuotta.

Kuluneen 15 vuoden ajan olen jatkuvasti ihmetellyt kahta ihmisryhmää, joille mitkään maassamme tarjotut toimeentulon edellytykset eivät koskaan riitä.

Ensimmäinen ja vaikeammin ymmärrettävä ryhmä ovat yrittäjät. Yhteiskunta tarjoaa heille verojen alennuksia, kela-maksujen poistoa, työllistämistukea, ilmaista työtä tekeviä "harjoittelijoita" jne.

Itsekin toimin jonkin aikaa myös yrittäjänä. Vastoin yrittäjäkollegoitteni neuvoja maksoin Yrittäjien Eläkelain voimaantultua suosituksen mukaiset eläkevakuutusmaksut. En ole sitä koskaan katunut. Päinvastoin. Nyt olen saanut ne summat eläkkeenä takaisin varmaan jo 10-kertaisesti. Kollegat, jotka maksoivat tätä "sosialistien keksimää uutta veroa" ainoastaan minimimäärän, jos sitäkään, tuskailevat nyt eläkeläisinä pieninä eläkkeitään.

Toinen ikuinen valittajaryhmä ovat eläkeläiset, joihin itsekin olen siis kuulunut jo 15 vuoden ajan. Valtaosa eläkkeestäni tulee yhteiskunnalta, jonka palveluksessa ehdin olla 36 vuotta.

Eläke tulee ajallaan, ei ole pelkoa lomautuksista eikä YT-neuvotteluista, kuten työssä olevilla. Vielä huonommin asiat luonnollisesti ovat heillä, joilla ei ole työpaikkaa ollenkaan. Mutta työttömät ovat hiljaisia, vaikka juuri heidän äänensä pitäisi kuulua.

Työttömyys on ikäänkuin lossilautta, joka vuroin vie työöllisten puoleiselle rannalle ja sitten taas takaisin sille työttömien puolelle.

Ammattiyhdistysliikkeen pitäisi vielä nykyistäkin enemmään suunnata huomiotaan työttömiin myös silloin, kun he eivät ole onnistuneet pääsemään työllistettyjen puoleiselle rannalle.

Kasvoin työläiskodissa kouluja käymättömien vanhempian lapsena. Maltillinen työvenpuolue ammattiyhdistysliikkeen tukemana on ollut minulle se mahdollisuuksien antaja, jonka yhtreiskunnallisen toiminnan ansiosta sain mahdollisuuden hankkia itselleni maksuton koulutus lisensiaattitutkintoon asti. En ole älykäs enkä ole ahkera, kuten porvarillisesti ajattelevat kollegani omasta mielestään ovat.

Maksan eläkkeestäni raippaveroa, joka ruikuttajien mielestä on mukamas korkea. Minulle jää eläkkeestäni ennakonpidätyksen jälkeen hyvin runsaasti rahaa omiin kuluihini. Olenhan kaikki tarvittavat tavarat jo hankkinut työelämäni aikana.

Ammattiyhdistysliikkeen tulisi olla paljon nykyistä terhakkaampi ajaessaan verotusta oikeudenmukaiseen suuntaan,

Nykyinen hallitus kieltäytyy suurituloisten verojen korotuksista, mutta toivon ammattiyhdistysliikkeen ottavan tähänkin asiaan tiukemman otteen. Leipä maksaa saman kaikille. Mutta verojen ja asumiskulujen jälkeen minulle jää aivan liian paljon rahaa ruokaan ym, verrattuna pienempituloisiin eläkeläisiin.

Hallituksen tulee kerätä verot niiltä, joilla on maksukykyä eikä pienituloisilta eläkeläisiltä. Harrastan kohtalisesti myös hyväntekeväisyyttä, mutta verotus on mielestäni ainoa oikea tapa tuloerojen tasaamiseen. Olen arkkipiispan hengenheimolainen.

Kun "lakkoilemalla" saadaan päästettyä pihalle suurimmat pahanolon paineet ruoansulatuskanavan kummankin pään kautta, niin ay-liike kehottakoon niitä jäseniään, joilla on vielä työtä, ahkerasti ja tunnollisesti suorittamaan tehtävänsa.

Työmotivaatiota alentavien "investointihyödykkeiden" sijasta pitää ryhtyä tuottamaan jokapäiväisessä elämässä tarpeellisia tuotteita, kuten saksalaiset ovat tehneet koko "laman" ajan.

Saksalainen ymmärtää, että pyykit ja astiat on pestävä myös laman aikana. Ja ruokatarvikkeet, joita vähillä rahoilla ostetaan, pitää säilyttää jääkaapissa.

Kodinkoneille on jatkuvat markkinat, eletäänpä nousukautta tai laskukautta.

Itse huomasin tämän, kun vaimoni pesukone hajosi.

Ostimme ja maksoimme 17.8. uuden koneen. Mutta suuren kysynnän vuoksi olemme joutuneet odottamaan sitä jo kuukauden verran eikä ole vieläkään tietoa milloin sen saamme.

"Investointihyödykkeitä" on sen sijaan valmistettu varastot täyteen kattoja myöten eikä niitä tulla ostamaan mihinkään maahan vielä 15 vuoteen.

Ay-liikkeen pitäisi mielestäni olla myös huolissaan siitä mitä yritykset valmistavat. Työmotivaatio paranee, kun työntekijä tietää valmistavansa tuotetta, joka viedään käsistä heti, kun se saadaan tehtaan portista ulos.

Yritysten hallituksiin tulee tästä syystä ottaa mukaan myös kokeneita työntekijöiden edustajia. Vastaavasti halltuksista tulee laittaa ulos niitä tyhjäntoimittajia, joita kiinnostaa vain ajella mustien autojen takapenkeillä herrastelemassa muun "paremman" väen seurassa.

Pääoman kiertonopeus on hyvä, kun tuotteiden kierto raaka-aineesta kuluttajalle on nopeaa, kuten tässä pesukone-esimerkissäni. Tämän uskoisin kiinnostavan myös finanssipiirejä. "Investointihyödykkeissä" pääoma palautuu uuteen käyttöön vasta 15-20 vuoden kuluttua, kun nykyinen lama alkaa loppua.

Maamme eläkejärjestelmät ovat rakenteeltaan hyviä. Ongelmat johtuvat paljolti siitä, että järjestelmiä ei käytetä sillä tavoin kuin ne on suunniteltu käytettäväksi. Vakuutusmaksuvelvollisuuksista vapautetaan maassamme liian kevyin perustein ja eläkerahastoista käydään ammentamassa pääomaa milloin mihinkin "hyvään ja tärkeään asiaan aivan tilapäisesti vaan".

Ammattiyhdistysliikkeen pitäisi osaltaan vahtia, että vakuutusmaksuvelvolliset todellakin maksavat maksunsa eikä rahastoista siirretä minkäänlaisilla verukkeilla varoja kulutukseen Näistä kertyneistä rahastoista aikanaan tullaan maksamaan työnekijöiden tulevat eläkkeet.

Suomessa eläkkeen suuruus määräytyy työelämän aikana maksettujen eläkevakuutusmaksujen perusteella. Nyt on näkyvissä, miten pieniksi eläkkeet näyttävät kutistuvan. Henkilökohtaisesti näen tärkeänä, että vähätuloisen eläkeläisen elämänlaadun turvaamiseksi maahamme tarvitaan jonkinlainen perustulojärjestelmä, joka täydentää jo työelämän aikana väliinputoavien ihmisten jokapäiväistä elämää, mutta täydentää tarvittaessa myös riittämättömän pientä eläkettä.

Olli Saarinen 15.09.2015 8:11

Professori Jukka Pekkarinen totesi eilen Politiikkaradiossa, ettei ole olemassa mitään "Kuninkaan aarretta" ongelmiamme ratkomaan. Pekkarinen oli 15 vuotta Palkansaajien tutkimuslaitoksen johdossa, joten kyllä hän olisi ehtinyt aarteen löytää. Osa mediasta ja Paavo Arhinmäki tosin vielä uskovat, että jonkun sateenkaaren päässä tuo porvarien musta rahapata odottaa.

Ay-liikkeen kannalta tämä merkitsee, että vauraus on kaivettava omasta kupeesta. Tämä asettaa suuren vaatimuksen palkansaajaliikkeelle kun liikkeen tulisi olla sekä solidaarinen että oikeudenmukainen. Nyt mielenosoitukseen on lähtemässä väkeä, kun jotkut hallituksen ehdotukset on koettu epäoikeudenmukaisiksi. Siis ay-liikkeen tehtävä on loihtia säästöille oikeudenmukainen vaihtoehto.

Suomessa palkansaaja verrokkeineen (mm. eläkeläiset) on saanut sen mihin on varaa, mutta oikeudenmukaisuuden jako ei ota onnistuakseen. Miten esimerkiksi Sari Sairaanhoitajan kuoppakorotus olisi pitänyt suorittaa? Suurin solidaarisuuden este on liittojen ja ammattiryhmien tarrautuminen omiin saavutettuihin etuihin.

Esitin 19.8. omassa blogissani yhteiskuntasopimuksen säästöiksi 1. Julkiset lomat 2. Lomarahat 3. Ansiosidonnaisten etuuksien tason alentamisen. Näistä ykköskohta oikaisee epäoikeudenmukaisuuden ja kaksi muuta kohtelevat vakiintuneita palkansaajia yhtenevästi. Kuninkaan aarretta en listaan laittanut kun tässä olen Pekkarisen kanssa samalla linjalla.

Mitä tulee Unton mainitsemiin yt-neuvotteluihin, niin niissä varmaan taloudellisen huolen lisäksi kaihertaa se, että tapana on, että nuoret nulkit heittävät märän rätin firman pitkäaikaisten palvelijoiden silmille pinnallisin sanakääntein kokonaan tämän ansioita tunnistamatta ja tunnustamatta. Sellaisen sulattaminen vie aikansa. Koska muutos ja uusiutuminen ovat elämän biologinen ydin, ei työntekijän ylipäätään kannata sitoutua liikaa väkisin kuihtuvaan organisaatioonsa vaan pikemminkin omaan ammattitaitoonsa ja ihmisarvoonsa. Tästä Sanomain poliittinen toimitus antoi viime keväänä näyttöä kun muistan harmitelleeni tällä palstalla etten voinut osallistua Hesarin vaalikoneen kysymysten valintaan, kun prosessi tapahtui Zuckerbergin bannerin alla toimituksen FB-sivuilla. Mikähän bisnesmalli tähän liittyy? Samaa tapahtuu Yleveroilla rahoitetussa mediassa vaikka siellä on omat hienot nettisivut kuten Hesarissakin, niitä on ilo jakajantappajassa tai muussa tököttimessä selailla.

Ensio Ruotsalainen 15.09.2015 9:38

Mitä ay-vasemmiston poliittisen mielenilmauksen jälkeen? Nyt jo liittojen viralliset tiedotteet ovat menneet valheen tai ainakin liioittelun puolelle.

Tilanteen kärjistyminen on hyvin todennäköinen vaihtoehto, tällöin se alkaisi entisestään politisoitumaan, mitä sdp jo nyt yrittää

Tällöin AKT:kin joutuu siirtymään immoslaisesta retoriikastaan kohti Suomen vastarintaliikkeen toimintakulttuuria. Suurena ja vahvana toimijana se pystyisi haastamaan poliisinkin keinot

Ay-liikkeen toinen vaihtoehto on sopia kunnollisesta sisäisestä devalvaatiosta, toivoa että talous kääntyy nopeasti ja että kohta voimme työllistää myös tarvittavat 100000 maahanmuuttajaa omien työttömien ja hyväkuntoisten eläkeläisten lisäksi.

Marita Salenius 15.09.2015 10:56

Meikäläisellä ei ole näitä neuvotteluja, ei yt:llä eikä ilman, sillä EU on yksipuolinen sanelujärjestelmä, johon vaihtelevalla tyylillä eri jäsenmaissa pyritään vaikuttamaan. Korostan pyritään, sillä sellaiseksi se myös yleensä jää - pyrkimiseksi.

Viljelijällä ei ole etujärjestöä. MTK on enää pelkkä lobbausjärjestö, johon kaikki viljelijät eivät edes kuulu. Itsekin olen eronnut siitä jo 80-90 lukujen taitteessa. Saatanpa jopa joskus jossakin sopivassa blogikohteessa perustelut kertoakin.

Blogisti sanoikin oivasti asian ytimen:täällä käsitellään kaikenlaisia asioita ja jaetaan kokemuksia. Tuo yt-prosessin selitys oli varsin avartavaa. Samaten päivän siteeraus on melkosen pätevä. Kaiken a ja o on devalvaatio. Nyt se vaan voi olla yhdenlainen - sisäinen.

Ammattijärjestöt näyttävät sivullisesta, kuin ne olisivat irrallaan jäsenistöstään. On voimakas "politbyroo", joka näkyy ja on äänessä. Se hiljainen jäsenmaksun maksaja muistetaan, kun lakkoa pitäisi puuhata.Toimitaan, kuin politiikassa konsanaan: oman paikan turvaaminen.

Välillä miettii, jotta kenen asiaa ajetaan. Tuntuu, että tärkeintä on itse järjestelmä, joka on jäänyt ajastaan jälkeen. Jäsenistö ei välttämättä ole niin valveutunutta esim. puoluepoliittisesti, kuin ennen. Kuulin eräiden nuorten vastavalmistuneiden sanovan, että ei liittoon kannata kuulua, kannattaa maksaa vain työttömyyskassamaksua.

AY-liike saattaa tällä jääräpäisyydellään aiheuttaa itselleen suuren muutoksen. Ettei vaan kävisi, kuten MTK:lle.

Jouni Pulli 15.09.2015 12:43

Tapa, jolla hallitus on pyrkinyt asian ainakin julkisuudessa ratkaisemaan, on vääränlainen eli puhutaan pakottamisesta ja toisaalta tapa, jolla Ay-liike vastaa hallitukselle on Suomen pysäyttäminen, joka on myös väärin. Nyt ollaan menossa kohti voimakasta vastakkainasettelua, mikä on suorastaan pöyristyttävän typerää. Olemmeko todella siirtymässä konsensusajattelusta vastakkainasetteluun ja uskomme, että tällä vastakkainasettelulla saataisiin ihmiset puhaltamaan yhteen hiileen?

Pakottamisella ei luoda talkoohenkeä tai tervettä pohjaa rakenteellisille ja akuutisti tarvittaville uudistuksille. Toisaalta arvo- ja toimitusketjut ovat nykyään hyvin herkkiä toimitusviiveille, koska varastot pidetään nykyään minimissä ja nämä ketjut toimivat globaalisti. Eli jos joku ei pysty toimittamaan tavaraa ajoissa, vaihdetaan herkästi toimittajaa. Siten Ay-liikkeen on turha uhota uusista - perjantain kaltaisista - mielenilmauksista, sillä niillä aiheutettaisiin koko maamme kilpailukyvyn ja luotettavuuden sekä uskottavan tavarantoimittamisen menetys.

Ay-liikkeelle ehdotan siten seuraavia toimia, aivan aluksi:

1. Toiminnan ja toimintatapojen sekä strategisen ajattelun päivittäminen 2010-luvulle heti, sisältäen mm. sijoittajien ja sijoitusten merkityksen ymmärtämisen muodostettaessa kilpailukykyistä toimintaa maahamme;

2. panostuksen vientiin ja vaatimuksen koulutus- ja tutkimustoiminnan lisäämisestä varsinkin niillä aloilla, joiden voidaan katsoa olevan Suomen avainkasvualoja seuraavien 30 vuoden aikana; ja

3. panostus nuorien, työttömien ja vielä työikäisten vanhempien henkilöiden etujen ajamiseen ja tekemiseen heistä osa aktiivista työvoimaa.

Ay-liikkeelläkin voi siten jatkossa olla rakentava positiivinen rooli yhteiskunnassamme, mikäli Ay-liike itse niin haluaa, mutta sen on muutettava toimintaansa vastaamaan tämän päivän realiteetteja.

Jouni Martikainen 15.09.2015 16:59

Mikäli Suomen Yrittäjien työelämä- ja yrityslainsäädäntöyksikön johtaja Janne Makkulan YLE:n ykkösaamussa kertomat tiedot hallituksen esityksistä pitävät paikkansa, joudun tarkistamaan tämän keskusteluketjun alun pohdiskelujani. Sitä tein jo blogissani: https://jounimartikainen.wordpress.com/2015/09/15/bye-bye-yleissitovuus/

Makkulan mukaan lainsäädännöllä pakotettaisiin vain ja ainoastaan liittotason työehtosopimuksia. Ei siis työehdoista sopimisen muita tasoja (ns. paikallinen sopiminen). Silloin kyseessä on työehtosopimusten yleissitovuuden murtaminen kyseisten työehtojen osalta. Kuten Matti Apunen aamun Hesariin kirjoitti, yleissitovuus on aivan ehdottoman keskeinen AY-liikkeelle.

AY-liikkeeelle jää kaksi vaihtoehtoa. 1. Sopimus, jolla muutokset tulevat estetyiksi tulossa olevassa muodossa. Tai 2. taistelu, jolla muutokset estetään. Vaihtoehto nro kolme on yleissitovuuden mureneminen joko ilman kamppailua tai hävityn kamppailun kautta.

Vesa Sorri 16.09.2015 0:10

Hyvin pitkälle näen vastakkainasettelun: hallitus vs. työmarkkinajärjestöt syyt samalla tavalla kuin Ari Karlsson.

Nyt ensi vaiheessa mittaillaan ay-liikkeen - siis sen johdon - valtaa. Vallan hupenemisen uhan etenkin SAKn yläkerta kaiketi on aistinut selvimmin. Hätkähdys taisi saada alkunsa kesän alussa, kun pääministeri Sipilä vihelsi eleettömästi yhteiskuntasopimuksen ensimmäisen yrityksen poikki. Lienee ollut todella pysäyttävää ay-johtajille, että heidät sysättiin takariviin koruttomasti, ilman totunnaista maanittelua. Liki sama toistui toisellakin yrittämällä. "Maitojuna" paluuta Kesärannasta vain korosti SAKn yritys latoa neuvottelupöytään omat, muista poikkeavat ja täysin aukinaiset neuvottelujen lähtöehdot.

Nyt nostatuksessa oleva mielenosoituslakko kielii enemmänkin ay-johdon sisäisestä pelosta ja neuvottomuudesta uudessa tilanteessa kuin todellisesta pyrkimyksestä lähteä mittailemaan voimia hallituksen kanssa. Omaan linnakkeeseen ei voinut jäädä hiljaa hallituksen ilmoittamien toimien jälkeen. Se olisi tulkittu antautumiseksi, jotenkin piti reagoida. Perinteisestä työkalupakista valikoitui sitten tällainen vanhan voiman näytön väline.

Sitten kysymykseen: mitä ay-liikkeen pitäisi tehdä lakon jälkeen?

Maan kannalta parasta on tietenkin, että ay-liike palaa oma-aloitteisesti yhteistyöhön hallituksen kanssa. Tietenkin EKn tulee olla samassa rintamassa myös. Merkittävä hyppy eteenpäin olisi lisäksi, että työmarkkinaosapuolet hyväksyisivät hallituksen suvereenin johtoroolin maan asioiden hoidossa; so. neuvottelisivat keskenään hallituksen määrittämistä maan talouden lähtökohdista ja tavoitteista käsin. Ei vain nyt vaan aina tästä eteenpäin.

Arvelen, että näin tulee myös tapahtumaan. Näin siksi, että säilyttääkseen valtansa ay-liikkeen on välttämätöntä löytää uusi rakentava tapa toimia kolmikannassa. Muutoin edessä on nyt ilmassa olevien pelkojen toteutuminen. Hallitus hallitsee yksin eduskunnan tuella. Vastakkainasettelussa ay-liikkeellä - ja yksilötasolla sen johdolla - on vain hävittävää.

Käytännön toimena uskon seuraavaksi suureen siirtoon. Vihjeet valmiudesta lomarahojen leikkamiseen ennakoivat jo sitä.

Vesa Kaitera 16.09.2015 15:21

Vesa Sorri kirjoitti: "Käytännön toimena uskon seuraavaksi suureen siirtoon. Vihjeet valmiudesta lomarahojen leikkamiseen ennakoivat jo sitä."

Minäkin uskon siihen, että tässä tilanteessa tulee tapahtumaan varsin suuri siirto, ja että sen tekee ay-liike. Pääministeri tosin pitää tänään illalla nauhoitetun TV-puheen, mutten usko, että siinä Juha Sipilä esittää varsinaisesti uutta ja vallankumouksellista, hän varmaan yrittää vain omalta osaltaan valaa öljyä laineille. Jos vastakkainasettelu hallituksen ja ay-liikkeen välillä kärjistyy edelleen, niin siinä häviävät ne kumpikin.

STTK:n johto on tiedottanut halustaan kehittää vaihtoehtoinen paketti hallituksen työlämäpaketille. Uskon, että Akava on myös valmis siihen, eikä SAK:kaan välttämättä pane nyt vastaan. Työnantajapuolikin saattaa niellä ay-liittojen sorvaaman paketin, jos se saa takeet siitä, että sy-liikkeen vaatimukset ensi syksynä olisivat edes jossain määrin kohtuullisia. Jos sekä työntekijät että työnantajat ovat yksimielisiä, niin hallitus kyllä tekee työtä käskettyä. Hallitus ei suurin surminkaan halua olla se osapuoli, joka suistaa Suomen työmarkkinatilanteen kaaokseen.

Lasse Reunanen 16.09.2015 18:26

Pääministeri Juha Sipilän puhe Ylen tv- radio- ja nettiyhteyden kautta klo 21:05 alkaen (en ole huomannut mihin aikaan tänään tieto tuli julkisuuteen ja oliko nauhoitus silloin jo valmiina).

Pääministerin viesti lienee kuitenkin selvä; ettei säästötavoitteista luovuta ja mahdollisia lakkolaisia kehottaa välttämään sitä (kyse oikeastaan ay-johdon itsensä pönkittämisestä, mutta liiallinen voitelu työläisillä samaa kuin ottaisivat ruokaöljyä - josta aiheutuneen ripulin jokainen itseltään putsaa).

Ay-järjestöjen tehtävävastuuta yritetään hämärtää - kun vaihtoehtonsa on antaa mielestään toimivampi säästöpaketti nopeassa (siis jo valmiiksi mietittynä) aikamäärässä ensi viikolle.

Suomen hallitus on jo omat lainvalmistelunsa aloittanut, jolle käsittelyajat jo julki annettu. Itseltäni mahdollinen työnseisaukset perjantaina jää ohi ja seuraan rauhallisesti tilanteen etenemistä. Illalla siis kaikilla mahdollisuus kuulla hallituksen kannanotto ja näköjään puolueiden puheenjohtajat ovat kutsuttuina presidentti Sauli Niinistön vieraaksi myös (asiayhteys illan tiedotustilaisuuteen suoranaisesti ei ole).

Unto Hämäläinen 16.09.2015 18:31

Kiitos Lasse, Vesa ja toinen Vesa, Jouni ja toinen Jouni sekä Marita ja kaikki muut hyvistä puheenvuoroistanne. Kuultuani Juha Sipilän puheesta päätin, että postaan heti Sipilän puheen jälkeen tänään illalla lyhyesti ja avaan keskustelun puheesta.

Seuraavan kerran avaan keskustelun perjantaina, jolloin kommentaattoreilla on mahdollisuus kertoa havainnoistaan lakkopäivänä.

Ja puhutaan maahanmuutosta vasta ensi viikolla, ei se aihe mihinkään karkaa.

Unski

Pohjustin illan puhetta oheisella historiakatsauksella http://www.hs.fi/politiikka/a1442371728446

JK. Olen tullut tämän päivän aikana entistä vakuuttuneemmaksi siitä, että ensi viikolla käydään vielä uusi neuvottelukierros, jossa etsitään työmarkkinajärjestöjen kesken uutta mallia, jolla voitaisiin korvata hallituksen esittämät toimet. Näin päättelen STTK:n ja Akavan kannanotoista sekä SAK:n puheenjohtajan Lauri Lylyn äsken lähettämästä viestistä twitterissä. SAK lupaa ensi maanantaina uusia esityksiä. Hyvä!

Pekka Turunen 16.09.2015 19:03

Totisesti toivon, että tilanne etenisi juuri näin. Perjantaina ay-liike päästelisi ulos liikoja höyryjä ja ensi viikolla päästäisiin jatkamaan neuvotteluja, joihin ay-liike toisi vastaehdotuksiaan. Sellaisia olen peräänkuuluttanut tässäkin blogissa jo aikaisemmin. Kunhan vastaehdotukset vielä olisivat aidosti ratkaisuun ja hyvään lopputulokseen pyrkiviä.

Sillä eikö konsensus ole juuri meidän suomalaisten vahvuuksia? Yhdessä haemme neuvotellen ratkaisuja vaikeisiin kysymyksiin. Herroille päättäjille toivoisi nyt malttia ja kykyä olla provosoitumatta, jopa rohkeutta vähän nöyrtyä ja tulla vastaan.

Pentti Kangasluoma 16.09.2015 21:56

Vakava tilanne ja toimittaja jankuttaa onko puhe oikea tapa.

Eihän se ole olennainen kysymys. Voihan nenä!

Vesa Kaitera 16.09.2015 22:28

Juha Sipilän TV-puhe oli hyvä ja informoiva, muttei sisältänyt mitään varsinaista uutta avausta, jota en kyllä ollut odottanutkaan. Nyt näyttää selvältä, että molemmat toimihenkilökeskusliitot ovat valmiit tekemään korvaavan työelämäpaketin, ja ratkaisu jää siten pitkälti SAK:n vastuulle. Uskon, että sekin on valmis tulemaan ainakin muutaman askeleen hallitusta vastaan. Tämä merkitsisi hallituksen työelämäpaketin eräiden kohtien putoamista pois. Kenties koko paketin vetämistä takaisin.

Lauri Lyly mainitsi SAK:n olevan kiinostunut vuoden 2016 tuloratkaisun nitomisesta yhteen työelämäpaketin käsittelyn kanssa. Jos näin tapahtuisi, niin saattaisimme selvitä ensi syksynkin läpi ilman lakkosumaa. Sekä hallitus että työnantajat olisivat varmaan tällaisesta vaihtoehdosta erittäin otettuja.

Seppo Laine 16.09.2015 23:04

Kyllä se kannatti. Lisäsi kriisitietoisuutta tavallisen kansan parissa ja kertoi siitä mitä muissa maissa on käynyt, kun kriisin on annettu jatkua ja kuinka toisaalta esim. Saksassa on noustu ahdingosta yhteisin toimin.

On aivan selvää, että ilman näitä Sipilän ja hallituksen uhkaavia toimia, ei mitään liikettä työmarkkinoilla olisi saatu aikaan vaan Suomi jatkaisi vääjäämättä kohti esim. Irlannin kohtaloa, jossa suosta nousu vaati mm. julkipuolella 15 % palkanalennukset.

Kumma ettei ymmärretä sitä miksi Sipilä joutui niihin toimiin johon joutui. Vain julkishallinto on se alue, johon hallitus voi suoraan vaikuttaa. Kun kustannuksia pitää saada alas palkkaan liittyvät kustannukset ovat sielläkin ne isot kustannukset. Julkishallinnossa ei juuri ole suurituloisia joilta ottaa, joten jos jotain merkittäviä säästöjä halutaan tehdä, väistämättä pieni- ja keskituloiset kärsivät. Sijaiskärsijöiksi joutui sitten yksityisiäkin aloja. Eihän esim. pelkästään julkishallinnon sunnuntaikorvauksiin voi puuttua.

Sipilä joutui tähän, koska koko työmarkkinoilla ei vaan ole saatu aikaan keinoja, joilla taakkaa olisi laajemmin yhteisesti jaettu, eikä hallituksella ole suoria keinoja tähän, koska ei sentään vielä olla poikkeustilaoloissa.

Vaikka nyt puhutaan käännepisteestä eihän siinä vielä todellisuudessa olla. Sitten kun Suomi ei enää saa mitään velkaa, luottoluokitukset on roskavaltioluokassa, työttömyys 25%, eläkkeitä ei pystytä maksamaan jne. niin ollaan siellä ground zerossa. Suomella on vielä matkaa sinne vaikka hissi on jo alakerroksissa. Pohjallekin Suomi voi toki vielä joutua. Se on itsestä kiinni.

Vaikka tästä akuutista kriisistä nyt selvittäneenkin, työmarkkinajärjestelmän rakenteelliset ongelmat eivät sillä katoa.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?
Luetuimmat
  1. 1

    Masennus ei ole yksi vaan 12 eri sairautta – kaikki ne vaativat myös erilaiset hoidot, sanovat suomalaistutkijat

    Tilaajille
  2. 2

    Tukholman parhaaseen alakouluun oppilaat ilmoitetaan jo synnytyslaitoksella – Jono täyttyy alkuvuoden lapsista, eikä koulussa ole yhtään maahanmuuttajaa

    Tilaajille
  3. 3

    Juha Kärkkäinen palasi Yhdysvalloista muuttuneena miehenä – näin halpahallipatruuna radikalisoitui, ryhtyi yhteistyöhön uusnatsien kanssa ja rakensi ympärilleen vaikenemisen muurin

    Tilaajille
  4. 4

    Kuvia Suomesta 22: Emilia Kangasluoma kuvasi isoäitinsä arkea palvelutalossa

  5. 5

    Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

    Tilaajille
  6. 6

    Esiopetuksen resurssit Helsingissä on jaettu epätasaisesti – punavuorelaiset eivät astuisi jalallaankaan itäkeskuslaiseen esikouluun

  7. 7

    Kauppasopimukset ovat Trumpille liian vaikea aihe

  8. 8

    Kimi Räikkönen kolmanneksi USA:n Grand Prixissa – tuli maaliin neljäntenä

  9. 9

    Mistä opimme, että miehen kuuluu jahdata ja isä tarvitsee haulikon?

  10. 10

    Norjalainen hotellisijoittaja kehuu Helsinkiä – ”Voisin rakentaa tänne 14 hotellia lisää”

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Juha Kärkkäinen palasi Yhdysvalloista muuttuneena miehenä – näin halpahallipatruuna radikalisoitui, ryhtyi yhteistyöhön uusnatsien kanssa ja rakensi ympärilleen vaikenemisen muurin

    Tilaajille
  2. 2

    Luokka oli villi, vaikea ja välitunneilla jopa tapeltiin – sitten opettaja kyllästyi häiriköiviin oppilaisiin ja teki keksinnön

    Tilaajille
  3. 3

    Kuvia Suomesta 22: Emilia Kangasluoma kuvasi isoäitinsä arkea palvelutalossa

  4. 4

    Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

    Tilaajille
  5. 5

    Älä keitä kahvia, leivo tai käy päiväkausiin suihkussa – HS kokosi ohjeet, mitä tehdä, jos epäilet kotona kosteusvauriota

  6. 6

    Unkari sulkee kaikki turvapaikan­hakijat piikki­lankojen taakse – HS kuvasi helikopterilla parakki­leirit ja selvitti, mitä leireillä tapahtuu

  7. 7

    Johtuuko masennuksen lisääntyminen siitä, että onnen korostaminen on mennyt överiksi?

  8. 8

    ”Seksuaalinen ahdistelu on ihanaa”, sanoi venäläinen näyttelijätär – naisten oikeuksien puolustaminen ei ole muotia Venäjällä

  9. 9

    Sipilä vaati Väyrysen eroa keskustasta – Väyrynen vastaa: ”Paikallisyhdistyksen pitäisi erottaa, mutta Keminmaan keskustaseuran puheenjohtajana en aio ryhtyä toimenpiteisiin”

  10. 10

    Yksitoista kertaa vankilaan joutunut Tommi koki ennen olevansa ”aikuisten lastentarhassa” – Vankien olot muuttuvat yhä vapaammiksi

  11. Näytä lisää
  1. 1

    Poppari Antti Tuisku on vaiennut vuosia seksuaalisuudestaan ja kertoo nyt, miksi – ”Sie oot hirveen haavoittuva, jos avaat koko sielusi kaikille”

    Tilaajille
  2. 2

    Sairaanhoitaja Paula Vuotila, 61, eli 30 vuotta ”koulutetun eliittielämää” – sitten hän ajautui asumaan rappukäytävissä

  3. 3

    ”Kaikki alalla olevat tietävät sen ringin” – Suomen elokuva-alalta kerätyssä kymmenien ahdistelukertomusten aineistossa muutama nimi toistuu

  4. 4

    ”Ota poikasi kainaloon” – Jos haluat kasvattaa pojan, joka ei ahdistele, yksi keino on lastenpsykiatri Jari Sinkkosen mukaan ylitse muiden

  5. 5

    Juha Kärkkäinen palasi Yhdysvalloista muuttuneena miehenä – näin halpahallipatruuna radikalisoitui, ryhtyi yhteistyöhön uusnatsien kanssa ja rakensi ympärilleen vaikenemisen muurin

    Tilaajille
  6. 6

    Aleksis Salusjärvi oli lukiossa, kun nainen kavahti häntä ensi kerran bussipysäkillä – #MeToo-kampanja herätti miehet kertomaan, miltä tuntuu, kun nainen pelkää

  7. 7

    ”Äiti soittaa”, vilkutti puhelin kuolleen pojan vieressä – oppilas Niina Sassi, poliisi Timo Leppälä ja muut Jokelan koulusurman kokeneet kertovat nyt, millaiset jäljet tragedia jätti

    Tilaajille
  8. 8

    Kuura Maula ei kutsu lastaan pojaksi, Maisa Leppänen antoi poikansa pukeutua mekkoon – Näin toimii vanhempi, joka haluaa kasvattaa lapsensa feministisesti

    Tilaajille
  9. 9

    Luokka oli villi, vaikea ja välitunneilla jopa tapeltiin – sitten opettaja kyllästyi häiriköiviin oppilaisiin ja teki keksinnön

    Tilaajille
  10. 10

    Olimme lukiossa keskiverto-opiskelijoita – meistä tuli tutkija­tohtoreita valinta­kokeen ansiosta

  11. Näytä lisää