Hukka peri hirviösuden – Amerikan muinainen suurpeto olikin aivan erilainen kuin luultiin - Viikon eläin | HS.fi

Hukka peri hirviösuden – Amerikan muinainen suurpeto olikin aivan erilainen kuin luultiin

Muinainen hirviösusi ei ollutkaan suden sukua.

Uuden näkemyksen mukaan hirviösusi saattoi muistuttaa pikemminkin jättimäistä dingoa kuin sutta.­

18.1. 2:00 | Päivitetty 18.1. 12:07

Ihminen on ihmiselle susi, sanotaan. Pikemminkin ihminen on ollut sudelle ihminen. Nelijalkainen saalistaja on aina taipunut vielä suuremman pedon edessä.

Jääkauden Pohjois-Amerikassa susia kyllä kannatti kammota. Tuolloin tasangoilla tallusteli hurjista hurjin hukka, muinainen hirviösusi. Sen säkäkorkeus oli jopa metrin. Otus painoi noin 70 kilogrammaa.

Hirviösusia onkin kuvattu jättisusina, mutta uuden tutkimuksen mukaan ne eivät olleet susia laisinkaan, vaan aivan oma koiraeläinten sukunsa.

Geenit kertovat, että hirviösudet kehittyivät täysin erillään susista. Ehkä ne muistuttivat enemmän rotevaa dingoa kuin sutta ja olivat ehkä punaturkkisia. Naturessa julkaistu dna-tutkimus antoi hirviösudelle potkut Canis-suvusta: uusi lajinimi on Antocyon dirus.

Hirmut hävisivät maan päältä, kun ihminen asteli Pohjois-Amerikkaan ja alkoi teurastaa suurriistaa. Samoihin aikoihin jääkausi kylmeni entisestään ja sukupuuttoaalto pyyhki mantereen yli. Evoluution näkökulmasta A. dirus oli tässä vaiheessa jo aivan susi. Siis kelvoton sopeutumaan muuttuviin oloihin.

Hirviösuden perikin hukka. Aasiasta Beringinsalmen maasillan yli levittäytyneet harmaasudet olivat elintavoiltaan joustavampia. Ne selvisivät ihmisistä ja jääkaudesta.

Mikään nykyinen koiraeläin ei ole sukua hirviösudelle. Siksi se tutkijoiden mukaan kuolikin pois. Hirviösusi ei pystynyt risteytymään esimerkiksi suden kanssa ja vetreyttämään geenejään, vaan jäi lajina polkemaan tervassa.

Ihan kirjaimellisesti. Ainoa muisto hirviösudesta ovat vanhat fossiilit, joita on löytynyt runsaasti etenkin La Brean tervahaudoista nykyisen Los Angelesin keskustassa. Saaliseläimet hairahtuivat veden peittämälle tervasuolle, jäivät jumiin ja upposivat mönjään, saalistajat perässään.

Haudoista on kaivettu esiin yli 400 tervan mustaamaa hirviösuden pääkalloa. Ne ovat näytillä viereisessä museossa. Kaikki nuo kallot mahtuvat yhdelle seinälle, ja koko Suomessa on susia vain puolet tuosta määrästä.

Artikkeliin liittyviä aiheita

Luitko jo nämä?