Oli vuosi 2002. Seisoin kirkkaan valkoisessa huoneessa korkean sairaalasängyn edessä. Ohuet verhot erottivat toisistaan omissa sängyissään kuolevat ihmiset. Edessäni makasi mies, jota olin joskus rakastanut, koska lapsen on pakko rakastaa vanhempiaan. Lapset eivät ole tyhmiä. Pienikin lapsi kyllä ymmärtää tilanteensa. Sen, että hänen elämänsä on täysin sen varassa, mitä hänen vanhempansa tekevät tai jättävät tekemättä.
Oman vanhemman kuolema on myös helpotus
Oli vuosi 2002. Seisoin kirkkaan valkoisessa huoneessa korkean sairaalasängyn edessä. Ohuet verhot erottivat toisistaan omissa sängyissään kuolevat ihmiset. Edessäni makasi mies, jota olin joskus rakastanut, koska lapsen on pakko rakastaa vanhempiaan.