Isäni toivoi vähän ennen kuolemaansa, että saisi elää elämänsä uudelleen, viisaampana. Käsitin sen silloin anteeksipyynnöksi, johon hänellä minun mielestäni oli syytäkin.
Ehkä kyse oli kokonaisen elämänkaaren pohdinnasta, jota kuoleva ihminen teki. Aikuisena jokainen ihminen toivoo, että jotkin nuorempana tehdyt teot ja sanomiset voisi peruuttaa. Usein ihminen katuu sitä, mitä jäi tekemättä. Jos vain olisin uskaltanut pyytää sitä ihmistä kanssani elokuviin. Kenen vierestä heräisin nyt? Jos olisinkin lähtenyt opiskelemaan merikapteeniksi tai fysioterapeutiksi? Millaista elämäni olisi nyt?