Elämä

Työuupumus sai papin itkemään keittiön nurkassa – "Milloin on minun vuoroni olla heikko?"

Kun Sampsa Simpanen joutui sairauslomalle työuupumuksen takia, häntä hävetti. Olemme niin työkeskeisiä, että yritämme sairastaakin tehokkaasti, hän sanoo nyt.

Tilaajille

Raivokohtaukset alkoivat melkein tyhjästä.

Jos Sampsa Simpanen oli päättänyt pukea päälleen tietyn t-paidan ja se olikin pesussa, räjähdys oli varma.

Jos Simpanen oli jättänyt kengät eteisen lattialle ja vaimo oli siirtänyt ne kenkätelineeseen, Simpasesta tuntui kuin menettäisi elämästä otteen.

Sampsa Simpanen oli luotettu ja pidetty kuopiolaisen metodistikirkon pastori, joka kiisi aamusta iltaan palaverien, vanhainkotien, seurakuntatalon ja kirkon väliä. Ei sellaisella miehellä ollut aikaa etsiskellä nurkista paitoja tai kenkiä.

"Ne olivat aivan naurettavia, arkisia asioita", Simpanen, 41, sanoo nyt.

"Kun en enää hallinnut työtä, hallinnan tarve korostui kotona. Jos sitten jouduinkin kävelemään metrin verran kenkätelineelle, käämit paloivat heti."

Siitä on kolme vuotta. Nyt Simpanen tietää, että pinnan lyheneminen oli oire. Hän oli luisumassa työuupumukseen, josta toipumisesta tulisi hänen elämänsä raskain taistelu.

Uupumus tuntuu siltä, kuin käsissä olisi valtava nippu tivolin narunvetopelin lankoja. Nippu on niin suuri, että jokin naruista lipeää käsistä väistämättä. Jos irrottaa toisen käden sitä tavoittelemaan, jostakin karkaa jo seuraava naru. Lopulta mikään ei auta: kontrolli pettää, vaikka huitoisi kuinka.

Simpanen istuu tamperelaisessa kahvilassa ja yrittää pukea parin vuoden takaiset tunteet sanoiksi. Papin töitä hän ei enää tee, vaan elättää nyt perheensä stand up -komiikalla.

Siksi sairaudesta puhuminen on vähän pelottavaa.

"Ehkä yleisö näkee minut tämän jälkeen sairaana, masentuneena, hulluna miehenä. Mutta jos joku toinen saa avun, niin antaa mennä."

Simpanen on sitä mieltä, että työuupumusta ja masennusta ei vieläkään oteta vakavasti – eivät ulkopuoliset eivätkä aina sairastuneet itsekään. Kun ei voi osoittaa sormella, mikä kohta on kipeä, sairaudesta on vaikeaa saada otetta.

"Ulkopuolisten reaktio on usein vähän sellainen, että 'sitä on liikkeellä'. Uupunut yrittää itse olla mahdollisimman tehokas sairastaja: maksimissaan viikko sairauslomaa ja takaisin töihin. Se tehokkuus vie vielä syvemmälle sairauteen."

Ja se tehokkuus on Simpasen mielestä koko yhteiskunnan ongelma.

Kun Simpasesta tuli pastori, hän ei olisi koskaan arvannut, että niin upea työ voi tehdä sairaaksi.

"Kun nousin saarnaspönttöön, tiesin tekeväni sitä, mihin minut on tarkoitettu. Ja kuinka paljon sairaat ja vanhukset ilahtuivat, kun tulin käymään. Voi, minä rakastin sitä työtä, ihan ehdottomasti!"

Aamut alkoivat sähköposteihin vastaamisella, tapahtumien suunnittelulla ja palavereilla. Lounaan jälkeen Simpanen ehkä vieraili vanhusten luona tai yritti puhua narkomaanille järkeä, jotta tämä hakeutuisi hoitoon. Sitten oli jo aika ryhtyä suunnittelemaan illan hartaushetkeä, keittää kahvit ja astua seurakunnan eteen. Kun tilaisuus oli ohi, Simpanen saattoi vielä jäädä saliin kuuntelemaan jonkun huolia.

"Sitten kotiin katsomaan, että ahaa: lapset nukkuvat jo."

Pastorin rooli tuntui hienolta – ei tittelin vuoksi vaan siksi, että sillä sai ihmisten luottamuksen. Vaimo tosin alkoi huomautella, että Simpanen voisi joskus jättää liperit kirkolle. Mutta kun joku nykäisi kadulla hihasta ja halusi purkaa huoliaan, Simpanen ei hennonnut kertoa, että viettää vapaapäivää. Joskus joku soitti kotiin keskellä yötä.

"Rooli on vähän samanlainen kuin lääkärillä: ihmiset odottavat, että pappi tietää, häneltä saa vastauksia. Sellaisen odotuksen asetin myös itselleni."

Sitten työ paljasti raskaimman puolensa. Simpanen joutui lyhyen ajan sisällä hautaamaan lapsen ja nuoren äidin. Seurakuntalainen uskoutui Simpaselle lapsuuden insestikokemuksistaan. Jo valmiiksi stressaantuneesta miehestä alkoi tuntua kuin joku istuisi rinnan päällä ja estäisi vetämästä henkeä. Kotona Simpanen sai raivokohtauksia, mutta työtä hän jatkoi kuin ennenkin. Kaiken kiireen keskellä häneltä jäi huomaamatta, että narujen nipusta karkasi kaikkein tärkein.

"Vanhin lapsi Veeti on aina ollut herkin, sellainen pieni akateemikko. Kun hän oli vasta kaksivuotias, hän halusi tietää, mistä sade tulee. Veeti tuli aina kysymään, jos jokin mietitytti."

Jossain vaiheessa Veeti lakkasi kiipeämästä isän syliin juttelemaan.

Romahdus tuli, kun ensimmäisistä uupumusoireista oli kulunut viisi vuotta. Oli tammikuinen sunnuntai, ja Simpanen teki eteisessä lähtöä jumalanpalvelukseen.

Takki oli jo päällä, kun vaimo huikkasi keittiöstä, että tulethan sitten pian takaisin. Se oli ymmärrettävä toive, sillä puolivuotias kuopus oli valvottanut koko yön.

"Kävelin keittiön ovelle ja aioin kysyä rauhallisella äänellä, että sopiiko, jos tulen kun ehdin. Että jos joku haluaa jäädä juttelemaan, minun täytyy kuunnella."

Niitä sanoja Simpanen ei koskaan saanut suustaan. Sen sijaan hän putosi kyykkyyn keittiön nurkkaan.

"Itkin, että en jaksa enää. Että milloin on minun vuoroni olla heikko?"

Vaimo ajoi Simpasen lääkäriin, joka määräsi viikon sairauslomaa työuupumuksen vuoksi.

"En minä oikein kehdannut siitä kenellekään kertoa."

Viikon verran Simpanen vain itki. Sitten lääkäri määräsi kuukauden lisää lepoa. Papereihin kirjattiin keskivaikea masennus, jonka oli aiheuttanut pitkään jatkunut, hoitamaton työuupumus. Lopulta Simpanen makasi sängyssä puoli vuotta.

Siitä ajasta Simpasella on vain vähän muistoja, mutta yksi on erityisen kirkas.

"Kuusivuotias Veeti avasi makuuhuoneen oven, kun makasin sängyssä. Hän ei sanonut sanaakaan, katsoi vain vähän aikaa. Sitten hän kiipesi sängylle, raotti peittoa ja tuli kainaloon niin, että saatoin halata häntä. Hän oli siinä ehkä viisi minuuttia, nousi sitten sanomatta sanaakaan ja meni olohuoneeseen katsomaan lastenohjelmaa."

Sen ajatteleminen saa Simpasen vieläkin kyyneliin.

"Tajusin, että ainoa, joka kärsii siitä, että minä menen rikki, on perheeni. Kaikkialla muualla joku voi astua minun tilalleni. Silti perhe oli se, jonka olin jättänyt kaikkein vähimmälle huomiolle."

Täydellinen paneutuminen työhön on parhaimmillaan upea tunne. Pahimmillaan se voi johtaa siihen, että ei osaa sanoa ei. Simpaselle se tarkoitti, että jossain vaiheessa hän huomasi istuvansa parissakymmenessä komiteassa. Hän uskoo olleensa aina eräänlainen työnarkomaani, ja se persoonallisuuden piirre on yksi sairastumisen syy.

"Olen myös spontaani tunneihminen, ja se altistaa elämän tietylle raamittomuudelle."

Lisäksi hänen oli aina vaikea erottaa työroolia ja arkiminää toisistaan. Se ei ole vain pappien ongelma, vaan koskee monia muitakin, joiden työhön kuuluu toisten ihmisten auttaminen, Simpanen uskoo.

Ja kun työtä oli liikaa, Simpanen sortui klassiseen virheeseen: kuvittelemaan, ettei kukaan muu selviäisi siitä.

"Ajattelin, että minä olen se ihminen, joka saa valon palamaan – ilman minua olisi pimeänä koko kirkko", Simpanen sanoo ja naurahtaa.

Siksi oma haavoittuvuus oli järkyttävä häpeä.

"Minä olin ollut se, jolla piti olla vastaus kaikkeen. Yhtäkkiä pillahdin itkuun, kun maito loppui jääkaapista. Mietin, onko minusta enää koskaan tuottavaksi osaksi tätä yhteiskuntaa. Olenko enää koskaan mitään muuta kuin sängyssä makaava ihminen, jolle kauppaan lähtö on täysin ylivoimainen ajatus?"

Joka neljäs työssäkäyvä suomalainen kärsi jonkinasteisesta työuupumuksesta vuonna 2011. Häpeä tuottamattomuudesta on iskostunut meihin niin, että se tuntuu ihan luonnolliselta, Simpanen sanoo. Nyt hän ajattelee, että puhe tehokkuudesta ja työaikojen pidentämisestä on suorastaan vaarallista.

"Yhteiskunta kannustaa työnarkomaniaan: on oltava tuottava, tehtävä jotakin ollakseen jotain. Monessa muussa maassa keskiössä on työn sijaan perhe."

Tehokkuusvaatimusten purkaminen on arjessa vaikeaa, mutta pienestäkin voi aloittaa. Vaikka kahvitauoista.

"Ei niin, että haetaan kuppi ja mennään omalle työpisteelle, vaan istutaan yhdessä alas ja puhutaan puoli tuntia kaikesta muusta kuin työstä. Kun kiireen saa edes hetkeksi katkaistua, on helpompi koota ne narut. Levännyt työntekijä on niin paljon parempi työntekijä."

Romahduksesta on nyt kaksi vuotta, ja Sampsa Simpanen tuntee jo olevansa terve mies. Hänet pelasti kaksi asiaa: vaimo, joka patisti hoitoon, ja stand up -komiikka. Pitkäaikainen harrastus nosti ylös sängystä ja tarjosi mahdollisuuden nauraa silloinkin, kun mikään muu ei tuottanut iloa.

Kun keikkapyyntöjä alkoi tulla, Simpanen tajusi yhtäkkiä, että saattoi kuvitella itselleen taas tulevaisuuden. Sellaisen, jossa saa yhä nousta yleisön eteen, mutta ilman pastorin kaikkitietävää roolia.

"Parhaimmillaan koomikko onnistuu hallitsemaan naurujen energiaa: tuossa kohdassa nauretaan, tässä on muuten vaan kivaa. Se on terapeuttista."

Toipuminen ei silti tarkoita, että uupumuksen voisi unohtaa.

"Työnarkomania on osa minua, joten minun pitää olla ankara itselleni. Se tarkoittaa, että kun pidän lomaa, lähden Espanjaan, jotta en voi vahingossakaan ottaa vastaan työkeikkoja."

Hienointa on ollut huomata, että kaikkein tärkeimmästä voi saada uudelleen otteen.

"Viimeksi tänään Veeti tuli koulusta, otti välipalaa ja teki läksyt. Sitten se kiipesi syliin, kun katselin televisiota olohuoneessa – kahdeksanvuotias, tokaluokkalainen. Ne lapset, jotka minulla oli ennen, ovat tulleet takaisin."

Oikaisu 15.10.klo 14.00: Sampsa Simpasen työsuhde Kuopion metodistiseurakunnan paikallispastorina kesti kaksi vuotta, ei kymmenen. Sitä ennen Simpanen työskenteli pastoraalisissa tehtävissä muiden seurakuntien ja lähetysjärjestöjen palveluksessa.

Sampsa Simpanen

Kuka?

Sampsa Simpanen, 41, on tamperelainen stand up -koomikko ja Radio Iskelmän juontaja. Perheeseen kuuluvat vaimo ja 2-, 5- ja 8-vuotiaat lapset.

Mistä tunnetaan?

Työskenteli kaksi vuotta metodistiseurakunnan pastorina ennen työuupumustaan vuoden 2014 alussa.

Mistä ei tunneta?

"Voitin taekwondon SM-hopeaa aloittelevien miesten raskaassa sarjassa vuonna 1999. Olisi mukavaa harrastaa lajia yhä, mutta annan sen ajan mieluummin lapsille."

Näistä en luovu

Moottoripyörä

"Kun panen kypärän päähän, en kuule puhelinta, musiikkia tai sähköpostiviestien saapumista. Se on rentoutumisen paikka."

Päiväunet

"Kun esikoinen tulee koulusta, menemme välipalan ja läksyjen jälkeen päikkäreille. Se on meidän hetkemme yhdessä."

Kävelyt

"Käyn joka maanantai viiden kilometrin kävelylenkillä koomikko Antti Syrjän kanssa. Tämä työ on yksinäistä, joten tuntuu terapeuttiselta, kun pääsee juttelemaan sellaisen ihmisen kanssa, joka tietää tarkalleen, mistä puhun."

    Seuraa uutisia tästä aiheesta

  • Henkilöjutut
  • Työhyvinvointi
  • Essi Lehto

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

    2. 2

      Suurmoskeijahanke sai pakit Helsingissä, puuhanainen uhkaa viedä moskeijan muualle: ”En ole käynyt yhtäkään järkevää keskustelua yhdenkään poliitikon kanssa”

    3. 3

      Walesilainen lammasfarmari äänesti brexitin puolesta, mutta nyt EU-ero vaarantaa koko elämäntyön: ”En koskaan halunnut kovaa brexitiä”

    4. 4

      Espoo varautuu ongelmiin: Liikennekaaos uhkaa tammikuussa, kun länsimetron liityntäliikenne käynnistyy

    5. 5

      Ultra Bran jälkeen Vuokko Hovatta menetti ensin lapsen ja sitten miehensä: ”On lohdullista tietää, että aika kauheistakin asioista voi selvitä”

      Tilaajille
    6. 6

      Ihminen tarttuu herkkuihin, kun elämä kaatuu päälle – ”Tunnesyöminen” on yleinen ilmiö, mutta sen voi saada kuriin yksinkertaisilla keinoilla

      Tilaajille
    7. 7

      Helsinki-Vantaan lentokenttä meni sekaisin: Laukkujensa etsijöitä kehotettiin tiistaina lähtemään pois ja palaamaan aamulla asiaan

    8. 8

      Äärimmäisen vaikean My Summer Car -pelin suomalainen tekijä ansaitsi yli puoli miljoonaa euroa – Hittipeli on ”käytännössä tyhmää sekoilua kännissä”

    9. 9

      Kiinan talous on arvoitus – ”Zombiyritykset” pitäisi päästää konkurssiin, sanoo Suomen Pankin tutkija

    10. 10

      Erikoisen ”tappaja-ankan” fossiili löytyi Mongoliasta – dinosaurus oli niin erikoinen, että tutkijat epäilivät otusta väärennökseksi

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Tarina opiskelijanaisen täysin surkeasta seksiyöstä nousi maailmanlaajuiseksi hitiksi – Miksi annamme huonon seksin tapahtua?

    2. 2

      #Metoo-kampanja voi lannistaa ujot ja kokemattomat pojat

    3. 3

      Venäjä saattaa antaa Ruotsille ikävän joululahjan: Iskander-ohjuksia naapuriin – Mutta miksi ohjus­kohut hymyilyttävät Venäjän tuntevia suomalais­sotilaita?

      Tilaajille
    4. 4

      Suurmoskeijahanke sai pakit Helsingissä, puuhanainen uhkaa viedä moskeijan muualle: ”En ole käynyt yhtäkään järkevää keskustelua yhdenkään poliitikon kanssa”

    5. 5

      Sikarin muotoista asteroidia tarkkaillaan radioteleskoopilla – se on niin outo, että siinä voisi olla merkkejä vieraasta sivilisaatiosta

    6. 6

      Ultra Bran jälkeen Vuokko Hovatta menetti ensin lapsen ja sitten miehensä: ”On lohdullista tietää, että aika kauheistakin asioista voi selvitä”

      Tilaajille
    7. 7

      Vuosikymmeniä paraatipaikalla polkuhintaan kirjoja myynyt antikvariaatti kaatui Helsingin kaupungin vuokran­korotuksiin – ”Olemme pelanneet tähänkin asti minimikatteella”

    8. 8

      Ensin Vantaa kaatoi tonnikaupalla lasten ruokaa roskiin, nyt kaupunkilaiset maksavat siitä miljoona euroa – ”Käsittämätön virhe”, luonnehtii poliitikko

    9. 9

      Mielikuva automarketissa ravaavasta ”prisma­perheestä” lykkää lapsen­tekoa – kolme–nelikymppisten ruuhka­vuodet pakkautuvat yhä lyhyempään jaksoon

    10. 10

      Suomalaismies vaati Googlelta 120 000 euron korvauksia henkisestä kärsimyksestä, kivusta ja särystä, mutta joutui itse maksajaksi

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Helsinkiläis­nainen otti kuvan pyörä­tielle pysäköidystä paketti­autosta – autosta tuli poliisi ja vei ilman henkilöllisyys­todistusta liikkeellä olleen naisen putkaan

    2. 2

      Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

    3. 3

      Alma on julkaissut musiikkia vain vajaat 17 minuuttia – Onko hän todella kansain­välisesti menestynein suomalainen artisti?

      Tilaajille
    4. 4

      Tämä kysymys kysytään lähes jokaisessa työhaastattelussa, sillä se paljastaa työntekijästä paljon – Näin vastaat siihen oikein

      Tilaajille
    5. 5

      Onko tässä Linnan juhlien hervottomin kuva – Oletko koskaan nähnyt Timo Soinia yhtä onnellisena?

    6. 6

      HS:n lukijat äänestivät suosikkinsa Linnan juhlien näyttävimmistä puvuista – kärki­viisikossa säihkyviä paljetteja, upeita laahuksia ja Suomen leijonalla koristeltu housupuku

    7. 7

      Kummelin Heikki Silvennoinen on ymmällään ja otettu sketsinsä maailmanlaajuisesta suosiosta: ”Pääasia, että ihmiset nauravat”

    8. 8

      Viiden lapsen isä Topi Linjama erosi vanhoillislestadiolaisuudesta ja puolustaa nyt isien asemaa – Isä on monessa perheessä juoksupoika ja äiti projektipäällikkö, hän sanoo

      Tilaajille
    9. 9

      Järjestäjän Facebook-kirjoitus osoittaa: Töölöntorin alpakka­tapahtumalla haluttiin viedä huomio pois 612-kulkueesta ja saada se siirtymään muualle

    10. 10

      Toimittaja kyykkäsi viikon ajan: asennon vaikeus ja kivistys yllättivät, muiden kummastelu ja muotikin haittasivat – lopulta käteen jäi uusi, terveellinen tapa

      Tilaajille
    11. Näytä lisää