Eevalla ei ole kohtua, joten hän vuokrasi sellaisen

Suomessa sijaissynnytys on laitonta, mutta Kaliforniassa ei. Siellä asui Jennifer, joka oli valmis synnyttämään Eevan ja hänen miehensä lapset.

Eeva oli 16-vuotias, kun hän sai kuulla, että hänestä oli tulla poika. Eevalla on miehen kromosomit, mutta keho ei pysty hyödyntämään testosteronia. Siksi Eeva kehittyi äitinsä kohdussa tytöksi. Myöhemmin hänestä kasvoi pitkä ja kaunis nainen.

Eeva asui Keski-Suomessa kolmilapsisen perheen keskimmäisenä tyttärenä. Hän yleisurheili Suomen mestaruustasolla. Urheilukentällä häntä ei erottanut muista tytöistä – paitsi ettei hänellä ollut kohtua.

”Mutta se ei tarkoita, etteikö sinusta voi tulla äitiä”, sanoi Eevaa hoitanut lääkäri.

Ne olivat tärkeät sanat, joita Eeva ajatteli myöhemmin monta kertaa.

Eeva opiskeli kauppatieteiden maisteriksi ja muutti Keski-Euroopaan. Siellä hän tapasi Antonin. Heti suhteen alussa Eeva kertoi Antonille, ettei pystyisi saamaan lapsia. Anton sanoi, että jos suhde etenisi niin pitkälle, he kyllä löytäisivät keinon.

Anton ja Eeva ajattelivat, että he adoptoisivat. Mutta se oli monin tavoin ongelmallista. Isoin ongelma oli se, että heidän kotimaassaan adoptiovanhempien tulee olla vähintään 35-vuotiaita. Eeva oli tuolloin 33, mutta Anton on häntä kolme vuotta nuorempi. He laskivat, että jos he täyttäisivät kaikki muut adoptiovanhemmille asetetut kriteerit, he joutuisivat odottamaan lasta ainakin seitsemän vuotta. Siihen mennessä Eeva ehtisi täyttää 40.

Anton oli puhunut Eevalle sijaissynnytyksestä. Siitä, että joku olisi raskaana Eevan puolesta.

Eevan mielestä sijaissynnytyksiä oli ehkä Hollywood-elokuvissa, muttei tavallisessa elämässä – ei ainakaan hänen elämässään.

Eeva ja Anton googlasivat ja löysivät kuvia onnellisista homo- ja heteropariskunnista vauvat sylissä. Ja he löysivät hintoja. Yhdysvalloissa sijaissynnytys näytti maksavan yli 100 000 euroa, mutta Ukrainassa 20 000 euroa. Lisäksi kohdun pystyi vuokraamaan ainakin Venäjältä, Intiasta ja Thaimaasta.

Nettisurffailu päättyi uutisiin toiminnan epäeettisyydestä, lapsitehtaissa asuvista sijaissynnyttäjistä ja huijareille rahansa menettäneistä pariskunnista.

Pohjoismaissa sijaissynnytykset ovat laittomia. Suomessa ne olivat sallittuja vuoteen 2007 asti, mutta synnyttäjän oli oltava pariskunnan lähipiiristä, eikä prosessissa saanut siirtyä rahaa. Menettelyn kautta ehti syntyä arviolta parikymmentä suomalaista lasta.

Vuonna 2007 eduskunta salli hedelmöityshoidot naispareille ja yksinäisille naisille. Samalla laki kielsi hedelmöityshoitojen antamisen, jos epäiltiin, että äiti saattaisi antaa lapsen adoptoitavaksi. Se teki sijaissynnytyksestä laitonta ja lapsen saamisesta mahdotonta miespareille ja Eevan kaltaisille kohduttomille naisille, joita on Suomessa kymmeniä.

Mutta esimerkiksi Venäjällä ja Yhdysvalloissa sijaissynnyttäminen on laillista, ja arviolta muutama suomalaispariskunta hakeutuu sijaissynnytysjärjestelyihin ulkomaille joka vuosi.

Yhdysvaltalaisen sijaissynnytystoimiston edustaja oli tulossa Eevan ja Antonin lähikaupunkiin. Anton varasi tapaamisajan. Elettiin loppusyksyä 2013, kun Eeva ja Anton istuivat hienon hotellin kabinetissa syömässä suklaakonvehteja.

Toimiston edustaja oli lakimies. Hän kertoi, miten tarkasti sijaissynnyttäjät valikoitiin, että aiotut vanhemmat ja sijaissynnyttäjä saavat valita toinen toisensa ja miten kaikkea säädeltiin tarkoilla sopimuksilla. Hänen jälkeensä Eeva ja Anton tapasivat nallekarhunoloisen miehen, joka oli saanut lapsen sijaissynnytyksen kautta.

Puitteet olivat Eevan makuun liian prameat, mutta miehet olivat vakuuttavia.

Eeva ja Anton tiesivät, että jotkut vertasivat sijaissynnyttämistä prostituutioon. Hekin pohtivat, mitä ihminen voi myydä tai vuokrata itsestään. Ja olisivatko he valmiit ostamaan.

Eeva ja Anton päättivät valita sijaissynnyttäjän Yhdysvalloista. Muiden muassa siksi, että he halusivat puhua sijaissynnyttäjän ja hoitohenkilökunnan kanssa samaa kieltä. Yhdysvalloissa oli myös monta hyvämaineista sijaissynnytystoimistoa, jotka huolehtivat vakuutuksista ja tarjosivat lakipalveluita.

Lisäksi Eeva ja Anton ajattelivat, että vauraassa länsimaassa sijaissynnyttäjän päämotiivi ei välttämättä olisi raha, vaan halu auttaa lapsettomia pariskuntia.

Sijaissynnytys maksaa Yhdysvalloissa huomattavasti enemmän kuin vaikkapa Intiassa tai Thaimaassa. He olivat valmiit maksamaan. Eeva ja Anton halusivat varmistaa, että kaikki oli niin hyvin kuin mahdollista.

Heillä oli siihen myös varaa: he ovat hyvätuloisia. Eeva työskentelee rahoitusalalla ja Anton johtotehtävissä IT-alalla.

Sijaissynnytystoimistoja oli Yhdysvalloissa kymmeniä. Sijaissynnytyksen hinnat vaihtelivat 60 000–170 000 dollarin välillä. Eeva ja Anton valitsivat hyvämaineisen sijaissynnytystoimiston Northwest Surrogacy Center. Se oli toiminut yli 20 vuotta Yhdysvaltojen länsirannikolla. Viime vuonna heidän kauttaan syntyi 120 lasta.

Seuraavaksi piti löytää sijaissynnyttäjä. Toimiston edustaja kysyi, oliko Eevalla ja Antonilla sijaissynnyttäjän suhteen erikoistoiveita. Halusivatko he kasvissyöjän?

”Ihan vain normaali ihminen, joka pitää terveydestään huolta”, he vastasivat.

Myös sijaissynnyttäjä sai asettaa ehtoja. Olisiko hän valmis kaksosraskauteen? Halusiko hän hetero- vai homovanhemmat? Eeva ja Anton lukivat naisesta, joka suostui sijaissynnyttäjäksi vain samaa sukupuolta oleville vanhemmille. Hän kutsui itseään kohtuaktivistiksi.

Eeva ja Anton tiesivät haluavansa useamman kuin yhden lapsen. Koska prosessi oli kallis ja vaivalloinen, heistä tuntui järkevältä toivoa kaksosia. Se maksoi 5 000 dollaria lisää ja teki sijaissynnyttäjän löytämisestä vaikeampaa.

Eevan ja Antonin jonottivat sijaissynnyttäjää sijaissynnytystoimoston tietokannassa. Jouluna 2014 heidän edessään oli 16 pariskuntaa.

Lapsen tekoon tarvitaan spermaa ja munasolu. Anton tutkitutti spermansa. Se oli hyvälaatuista, joten hänestä tulisi biologisestikin isä. Mutta Eevan keho ei tuottanut munasoluja. Ne piti saada luovuttajalta.

Eeva ja Anton tutkivat sijaissynnytystoimistolta saamaansa rekisteriä munasolujen luovuttajista. He katselivat kauniiden tyttöjen kuvia ja lukivat heidän harrastuksistaan ja elämänarvoistaan. Mikäli Eeva ja Anton halusivat, 20 000–30 000:ta dollaria vastaan he olisivat saaneet käyttöönsä myös huippuyliopistoissa opiskelleiden luovuttajien rekisterin. He eivät halunneet.

Listan selaaminen tuntui erikoiselta. Eeva rajasi hakuluetteloa silmien värin perusteella: siniset, kuten hänelläkin. Kunnes hän keksi – hänellähän oli itsellään kaksi siskoa! Eevan nuorempi sisko ryhtyi munasolun luovuttajaksi mielellään. Hän sanoi ajatelleensa asiaa itsekin, muttei ollut kehdannut tuputtautua.

Helmikuussa 2015 Eeva ja Anton lensivät Keski-Euroopasta Portlandiin. Eevan sisko matkusti Yhdysvaltoihin Suomesta. Portlandissa sijaitsi sijaissynnytystoimiston käyttämä hedelmöitysklinikka.

Klinikka vaati, että Eeva, Anton ja Eevan sisko tekivät kirjallisen sopimuksen, jossa he sopivat, ettei siskolla ole oikeuksia lapsiin ja mikäli lapset olisivat sairaita tai vammaisia, sisko ei olisi asiasta vastuussa.

Eevan sisko osoittautui erinomaiseksi munasolujen luovuttajaksi. Häneltä saatiin 23 munasolua. Niistä kehittyi Antonin sperman kanssa seitsemän alkiota. Se antoi pelivaraa. Mikäli sijaissynnyttäjä ei tulisi heti raskaaksi, alkioita riittäisi vielä kahteen yritykseen.

Mutta sijaissynnyttäjää ei ollut vielä löytynyt. Alkiot pakastettiin.

Viikot tuntuivat pitkiltä. Huhtikuussa 2015 he saivat sähköpostiinsa Jenniferin tiedot. Jennifer oli naimisissa ja kahden lapsen kotiäiti. Hänen miehensä oli töissä armeijassa, ja perhe asui merivoimien asuinalueella lähellä San Fransiscoa.

Eeva ja Anton sopivat Jenniferin kanssa videopuhelun. Jennifer kertoi haluavansa auttaa lapsettomia pariskuntia. Sijaissynnyksestä saadun korvauksen hän kertoi haluavansa käyttää matkusteluun. Jennifer sai sijaissynnytyksestä vajaan 40 000 dollaria (minkä päälle maksettiin vielä muita korvauksia, muiden muassa tulonmenetyksiä). Se oli alle puolet siitä, mitä prosessi kaikkiaan maksoi Eevalle ja Antonille.

Eeva ja Anton pitivät Jenniferistä. Heistä tuntui hyvälle, ettei Jenniferin tarvinnut ryhtyä sijaissynnyttäjäksi rahapulan takia. Eeva, Anton ja Jennifer tekivät sijaissynnytyssopimuksen.

Siinä oli lähes 30 sivua.

Sopimuksessa määriteltiin, ettei sijaissynnyttäjä voisi missään tapauksessa pitää lapsia itsellään, mutta myös paljon muuta: Kuka päättäisi mahdollisesta abortista, jos sikiöt todettaisiin vaikeasti sairaiksi. Mitä tehtäisiin, jos sikiöt jakautuisivat kolmosiksi. Millainen korvausvelvollisuus Eevalla ja Antonilla olisi, jos Jennifer saisi vakavan komplikaation. Mitä jos hän kuolisi. Entä jos Eeva ja Anton kuolisivat. Kaikki määriteltiin erikseen.

Eevalla ja Antonilla oli pakkasessa seitsemän alkiota. Niiden terveys oli varmistettu kromosomitutkimuksella. Tiedettiin, että viisi oli poikaa ja kaksi tyttöä.

Viime vuoden heinäkuussa kannettava tietokone surisi Eevan ja Antonin keittiönpöydällä. Ruudun toisella puolella oli Jennifer. Hän makasi laverilla lääkärin toimenpidehuoneessa ja kuvasi kännykällä monitoria. Siitä näkyi, miten alkiot numero yksi ja kolme, poika ja tyttö, siirrettiin hänen kohtuunsa. Lääkärin mukaan molemmat alkiot olivat selviytyneet sulatuksesta hyvin.

Seurasi monta pitkää päivää. Jennifer ja Eeva olivat joka päivä yhteydessä. Yhdeksäntenä päivänä he istuivat videopuhelun äärellä. Jenniferin tytär oli piirtänyt Eevalle ja Antonille kuvan. Siinä oli monta ihmistä ja teksti: ”Me olemme raskaana.”

Alkoi pitkä odotus.

Lähes 10 000 kilometriä ja valtameri. Ne erottivat Eevan, Antonin ja Jenniferin. Eeva halusi kysellä Jenniferin voinnista koko ajan, mutta eihän hän oikeastaan tuntenut Jenniferiä. Mitä jos Jennifer halusi olla rauhassa?

Viikot kuluivat. Kaksi naista Atlantin eri laidoilla tulkitsivat toistensa viestejä. Pienet asiat saivat isoja merkityksiä. Se, jos jompikumpi ei heti vastannut. Hymiö ja hymiön puute.

Jennifer otti raskauden vakavasti. Hän halusi olla Eevan ja Antonin luottamuksen arvoinen. Jenniferin tytär antoi vauvoille lempinimet Bob ja Rosa.

Hetken tunnelma oli vaivautunut. Eeva ja Anton olivat lentäneet San Fransiscoon marraskuussa ja tapasivat Jenniferin ensimmäistä kertaa. Matkan toinen tarkoitus oli ultraäänitutkimus.

Lääkäri painoi anturin Jenniferin paljaalle vatsalle. Ruudulla näkyi tummia muotoja ja nopeita liikkeitä. Pian kuva selveni. Pieni vauvanmuotoinen olento heilutteli käsiään ja jalkojaan.

Eeva muistaa miten lääkäri vielä puhui, mutta he eivät Antonin kanssa enää kuunnelleet. He tuijottivat tummia hahmoja ruudulla ja itkivät.

Paluu Eurooppaan oli vaikea. Puolet raskaudesta oli vielä jäljellä, ja Eeva olisi vain halunnut olla vauvojen luona.

Kaksoset syntyvät yleensä etuajassa, Suomessa keskimäärin kuukauden laskettua aikaa aiemmin, raskausviikolla 36. Eeva, Anton ja Jennifer asettivat henkiseksi tavoitteeksi raskausviikon 35. Se olisi maaliskuussa.

Eeva piti sijaissynnytyksestä blogia. Lukijamäärät olivat kasvaneet. Muutama samassa tilanteessa oleva oli ottanut yhteyttä.

Oli kriitikoitakin. Eevalta kysyttiin, miksei hän vain voinut hyväksyä sitä, ettei voinut saada lapsia. Eevan mielestä hänellä oli ihan samanlainen oikeus tulla äidiksi kuin kellä tahansa muullakin. Ehkä siksi, mitä häntä hoitanut lääkäri oli aikoinaan sanonut. Eevalle vanhemmuus ei ollut biologiaa.

Eeva ja Anton kokivat jopa olevansa hieman onnekkaita. Heillä ei ollut takanaan pitkiä hedelmöityshoitoja ja pettymyksiä kuten monilla.

Totta kai he tiesivät myös olevansa etuoikeutettuja. Heillä oli rahaa. Sitä Eeva mietti usein. Hänestä sijaissynnytyksen tulisi olla laillista, jotta se olisi mahdollista useammille.

Eeva ja Anton ostivat pinnasängyt, yövalot ja vaipparoskiksen. Jenniferin osoitteeseen he tilasivat kaksi turvakaukaloa ja kaksosrattaat. Töissä Eeva kertoi jäävänsä äitiyslomalle.

Prosessin monimutkaisin vaihe olisi lasten tuominen Eurooppaan. Eevan ja Antonin kotimaassa sijaissynnyttäminen on yhtä laitonta kuin Suomessa.

Yhdysvalloissa vastasyntyneet saavat Yhdysvaltojen kansalaisuuden ja heidät merkittäisiin synnytyslaitoksella Eevan ja Antonin lapsiksi. Jenniferin nimi ei näkyisi papereissa, joiden kanssa he palaisivat Eurooppaan.

Mutta ulkomailla syntyneet kaksosvauvat olivat viime aikoina olleet eurooppalaisten maahantuloviranomaisten syynissä, kertoi sijaissynnytystoimiston lakimies. Viranomaiset saattaisivat vaatia Eevalta synnytystodistusta. Vakiintunutta käytäntöä ei ole, koska tapauksia on niin vähän. Tilanne on sama Suomessa.

Eeva ja Anton ajattelivat, että he todennäköisesti kokeilisivat onneaan. Sanoisivat, että lapset vain sattuivat syntymään Yhdysvalloissa. He eivät halunneet valehdella. Kysyttäessä he kertoisivat sijaissynnytyksestä.

Koska Anton olisi lasten biologinen isä, hän saisi tuotua lapset maahan. Eevasta tulisi äiti perheen sisäisen adoption kautta myöhemmin.

Lakimies lohdutti, että oikeus pohtii aina, mikä on lapsille parasta. He tiesivät olevansa.

Kirsikkapuut alkoivat kukkia San Fransiscossa helmikuussa. Jenniferin olo alkoi käydä tukalaksi. Rosa painoi hänen rintakehäänsä, ja hengitys oli vaikeaa.

Eeva lensi hänen luokseen kuun lopussa, ja Anton tuli perässä viikkoa myöhemmin. Eeva ja Anton vuokrasivat asunnon aivan synnytyssairaalan läheltä. He päättivät viipyä kaupungissa kaksi kuukautta, koska halusivat vauvojen vahvistuvan ennen kotimatkaa. Lisäksi he halusivat antaa Jenniferille mahdollisuuden viettää aikaa vauvojen kanssa. Oli maaliskuun alku, ja alkoi raskausviikko 35.

Torstaina 3. maaliskuuta Jennifer oli nukkunut huonosti. Selkää särki ja alavatsaa kivisti. Neuvolalääkäri lähetti Jenniferin, Eevan ja Antonin sairaalaan, vaikkei uskonutkaan synnytyksen alkaneen. Sairaalassa oltiin kuitenkin toista mieltä. Lääkäri suositteli keisarinleikkausta vielä samana päivänä.

Kahden tunnin päästä syntyi poikavauva.

Bob. 45 senttiä ja 2,1 kiloa.

Ja hetken päästä syntyi sisko.

Rosa. 45 senttiä ja 2,3 kiloa.

Eevasta ja Antonista tuli äiti ja isä.

Jennifer tapasi vauvat seuraavana päivänä. Hän tunsi vauvoja kohtaan lämpöä, muttei samanlaista rakkautta, jota hän koki omia lapsiaan kohtaan. Jennifer pumppasi vauvoille äidinmaitoa. Hän toipui nopeasti.

Eeva ja Anton asuivat sairaalassa kolme päivää. Sitten vauvat olivat lääkärin mielestä tarpeeksi vahvoja lähtemään kotiin. Eräänä aurinkoisena maanantaina Eeva ja Anton nostivat vuokra-auton takapenkille kaksi turvakaukaloa ja kaarsivat moottoritielle.

Eeva ja Anton lentävät vauvojen kanssa Keski-Eurooppaan ensi viikolla. He aikovat jatkossakin pitää Jenniferiin yhteyttä. Eevan blogi: http://www.lily.fi/blogit/matkalla-perheeksi Haastateltavien nimet on muutettu.

HS Digistä löydät Hesarin juttuarkiston helmet
Saat tilaajana kokeilla HS Digiä maksutta
Tilaajille
Haluatko lukea koko artikkelin?

Kommentit

    Ei vielä kommentteja. Kirjoita ensimmäinen.

    Näytä lisää
    Luetuimmat
    1. 1

      Kiinalaismedia: Hurjia selfie-kuvia harrastanut mies putosi pilvenpiirtäjästä ja kuoli

    2. 2

      Ahdistelijoista puhuneet naiset ovat saaneet vaientamiskirjeitä – Rikosoikeuden professori: ”Tuollaiset kirjeethän ovat puolittain uhkauksiakin”

    3. 3

      Helsingin poliisi puolustaa itsenäisyyspäivän kiinniottoja: Poliisia kuvannut pyöräilijä kieltäytyi järjestelmällisesti kertomasta henkilöllisyyttään

    4. 4

      Testasimme langattomia kuulokkeita toimistossa ja lenkkipolulla – Vastamelukuulokkeiden äänenlaatu hämmästytti

    5. 5

      Tästä on kyse Harry Potter -kohussa, jossa J.K. Rowling on puolustanut Johnny Deppiä ja saanut Deppin ex-puolison Amber Heardin sekä satojen fanien vihat niskaansa

    6. 6

      Räjähdys Manhattanilla: Yksi otettu kiinni, useita loukkaantunut – pormestarin mukaan kyseessä oli terrori-iskun yritys

    7. 7

      Presidenttiehdokkaat Sanomatalossa: Sauli Niinistö haastattelussa kello 17.15 – Paavo Väyrysen ensiesiintyminen oli värikäs

    8. 8

      Alaikäinen poika joutui ryöstön uhriksi keskellä päivää Helsingin rautatieasemalla – ryöstäjä sai ensin pelkkiä kolikoita

    9. 9

      Poliisi vahvistaa: Mielenosoituksesta toiseen siirtyneen äärioikeistolaisen joukon epäillään pahoinpidelleen miehen itsenäisyyspäivänä

    10. 10

      Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

    2. 2

      Suomi on Euroopan syrjivimpiä maita, osoittaa tuore EU-raportti – ”Tulos on selvä vahvistus siitä, että Suomessa on paljon rasismia”, sanoo yhdenvertaisuus­valtuutettu

    3. 3

      New York Times: Trump herää puoli kuudelta katsomaan televisiota ja katsoo sitä neljästä kahdeksaan tuntia päivässä

    4. 4

      Alpakkatapahtuman järjestäjien pieni vale oli iso isku luottamukselle – On ankeaa, kun joutuu epäilemään motiiveja pörröisten eläinten paijaamisen taustalla

    5. 5

      Riisitauti ei ole historian mörkö, vaan se vaanii sinua ja lastasi – d-vitamiinin laiminlyönti altistaa kohtalokkaille sairauksille, mutta ylärajatkin täytyy tuntea

      Tilaajille
    6. 6

      Kiinalainen ”mopotäkki” voisi olla hitti Suomessakin, vinkkaa Pekingissä päivittäin mopoileva Minna Mustonen – kypärää hän ei käytä ”turvallisuussyistä”

    7. 7

      Alma on julkaissut musiikkia vain vajaat 17 minuuttia – Onko hän todella kansain­välisesti menestynein suomalainen artisti?

      Tilaajille
    8. 8

      Lääkäriksi opiskelu on monille stressiä ja kovaa kilpailua, mutta paineista ei silti puhuta avoimesti – ”Moni vaatii itseltään paljon”

    9. 9

      Näin sotesta tuli sekundaa, ja isot yritykset voittavat – professori Heikki Hiilamo kirjoittaa puheenvuorossaan, että Suomeen on tulossa nykyistä huonompi terveydenhoito

      Tilaajille
    10. 10

      Räjähdys Manhattanilla: Yksi otettu kiinni, useita loukkaantunut – pormestarin mukaan kyseessä oli terrori-iskun yritys

    11. Näytä lisää
    1. 1

      Helsinkiläis­nainen otti kuvan pyörä­tielle pysäköidystä paketti­autosta – autosta tuli poliisi ja vei ilman henkilöllisyys­todistusta liikkeellä olleen naisen putkaan

    2. 2

      Kuvia Suomesta, osa 27: Mikko Suutarinen valokuvasi kuljettajia, jotka muistuttavat ajoneuvojaan

    3. 3

      Toimittaja kyykkäsi viikon ajan: asennon vaikeus ja kivistys yllättivät, muiden kummastelu ja muotikin haittasivat – lopulta käteen jäi uusi, terveellinen tapa

      Tilaajille
    4. 4

      Alma on julkaissut musiikkia vain vajaat 17 minuuttia – Onko hän todella kansain­välisesti menestynein suomalainen artisti?

      Tilaajille
    5. 5

      Tämä kysymys kysytään lähes jokaisessa työhaastattelussa, sillä se paljastaa työntekijästä paljon – Näin vastaat siihen oikein

      Tilaajille
    6. 6

      Onko tässä Linnan juhlien hervottomin kuva – Oletko koskaan nähnyt Timo Soinia yhtä onnellisena?

    7. 7

      Kyykky on tämän hetken kovin hitti – Tätä Mariah Careyn kyykkyasentoa on vaikea päihittää, ja siksi fanit rakastavat sitä

    8. 8

      HS:n lukijat äänestivät suosikkinsa Linnan juhlien näyttävimmistä puvuista – kärki­viisikossa säihkyviä paljetteja, upeita laahuksia ja Suomen leijonalla koristeltu housupuku

    9. 9

      Kummelin Heikki Silvennoinen on ymmällään ja otettu sketsinsä maailmanlaajuisesta suosiosta: ”Pääasia, että ihmiset nauravat”

    10. 10

      Suomalaismies otti kuvaa Schwarzenegger-seinämaalauksesta, kun tämä ilmestyikin paikalle – Kuva julkaistiin Redditissä, aiheutti raivoa ja lopulta Arska itse ilmestyi nettiin kertomaan, mistä on kyse

    11. Näytä lisää